Muutos suunnitelmiin: viikonlopun viettoon Big Bearille

Elämässä ei aina mene asiat, kuten on suunniteltu. Eikä sitä voi aina oikein edes suunnitella, koska on niin paljon muita liikkuvia tekijöitä. Se, että emme ole parhaillaan ajamassa pohjoisemmaksi ihailemaan Yosemiten kansallispuistoa on useita syitä. Olemme saaneet olla koko viikon suomalaisten ystävien seurassa täällä Los Angelesissa. Mutta vastapainoksi olen saanut todellisen suru-uutisen kantaakseni ja se on vienyt voimia. Suru ottaa vallan yleensä iltaisin tai aikaisin aamulla, kun herään ja olen yhteydessä Suomeen. Eikä mene oikeastaan hetkeäkään, ettenkö ajattelisi asiaa, mutta yritän samalla myös nauttia täällä olosta. 

Palmut, meri ja ystävät ympärillä toki auttavat. Suru on kuitenkin yksilötyötä ja jokainen purkaa sen tavallaan. Tänä viikonloppuna, emme halunneet lähteä kahdelleen Yosemiteen karhujen keskelle, vaan suuntaamme ystäväpariskunnan kanssa vuorille tähän lähelle, Big Bearille.

Big Bearilla kymmenen vuotta (ja kiloa) takaperin. On korkea aika palata nyt takaisin.



  
    
Yllä oleva kuva on vuodelta 2006, jolloin kävimme ensimmäisen kerran Big Bearilla. Onkin siis korkea aika virkistää muistoja ja palata tuon karhun syleilyyn. Big Bear on varmasti monelle tutun kuuloinen paikka Kaunareista aka Kauniista ja Rohkeista. Siitä ohjelmasta minäkin paikan ensimmäistä kertaa bongasin. Onkin siis vähintäänkin hassua, että kyseinen paikka on todellinen ja ihmiset oikeasti menevät sinne viikonlopun viettoon. Toisin kuin Kaunareissa, toivon ja oletan että lumimyräkkä ei yllätä meitä vaan tiet ovat hyväkulkuiset molempiin suuntiin ja kelit suotuisat. 

Tarkoituksena olisi lähteä haikkaamaan ja istuskella iltaisin takkatulen äärellä nautiskellen lasillinen paikallisen suosikkiviinitilani Almont shampanjaa. Sain tosin juuri korvanappiini tiedon maanjäristyksestä Etelä-Kaliforniassa, jonka jälkijäristyksestä varoilteltiin. Iski kieltämättä pienimuotoinen hätä, sillä en ole koskaan kokenut maanjäristystä. Ystävämme, jossa juuri olemme, asuvat suoraan San Andreas liittymän päällä. Jokainen joka on nähnyt kyseisen leffan, tietää about mistä puhun. Paikalliset ystävämme lohduttivat minua juuri asiasta ja sanoivat, että se on heille niin joka päiväistä, ettei huolta. Mutta täytyy kyllä sanoa, että hieman uutinen sai minut varpailleen. 

Peukut pystyyn ja toivon kuitenkin kaikille mukavaa ja huoletonta viikonloppua. Pidetään toisistamme huolta.


Eng // Going for the weekend to the Big Bear, California.

Los Angeles downtownin monet kasvot

Los Angelesin keskusta, downtown, elää uutta kukoistustaan. Siinä missä ensimmäisillä vierailuilla LA:ssa reilut kymmenen vuotta sitten, downtowniin menoa peloteltiin ja varoiteltiin, on siitä tänä päivänä kasvanut varsinainen in-mesta. Kirjoitin edellisessä postauksessa mm. Grand Central Marketista ja vierailimme viikonloppuna Dtla:hin rantautuneessa Smorgasburg -ruokatapahtumassa, mutta siitä lisää myöhemmin.

Downtowniin pääsee myös julkisilla, kuten metrolla ja esimerkiksi Greyhound bussiasema sijaitsee täällä. Itse olen kulkenut LA:ssa ollessani aina vain autolla, mutta tiedämpä että metrolla voi vaikka hurauttaa Holywoodista tänne keskustaan ja vielä ihan turvallisestikin. Kaikkialle en metrolla menoa Los Angelesin alueella kuitenkaan suosittele. Kutsukaa mua vaikka nössöksi, mutta en. En suosittele.






Keskustan, eli dtla:n, lähettyviltä löytyvät mm. suuria ihmismassoja vetävät konsertti ja -tapahtumakeskukset Walt Disney Concert Hall, Staples Center sekä Dodger Stadium, josta jälkimmäisessä ollaan kerran aikaisemmin oltu katsomassa baseball -peliä. Itse downtownista löytyy myös joitain vaatekauppoja ja onpa siellä myös Macy´s. Erikoisinta on kuitenkin se, että lähes vierekkäin siellä sijaitsee Fashion District sekä pahamaineinen Skid Rown alue.













 


LA:n Downtownissa sijaitsee myös koulu nimeltään FIDM (The Fashion Institute of Design and Merchandising), joka on kummitellut mielessäni jo viimeiset kymmenen vuotta. Tämä on yksi niitä asioita, tiedättekö, jos kelloa voisi pyöräyttää taaksepäin, niin toivoisin että olisin ollut rohkeampi tämän unelman tavoittelun suhteen. Olisin nimittäin joku päivä halunnut valmistua tästä koulusta. Ja jos näin onnekkaasti olisi käynyt, niin ken tietää mistä tätäkin blogia olisi tällä hetkellä kirjoitettu... Tämän asian kohdalla joudun jokainen kerta nielaisemaan syvään ja mahanpohjasta ottaa jännästi jokainen kerta kun näen FIDM-kyltin.






Los Angelesin downtownin siluetti näyttäytyy ylväänä useasta eri kohtaa kaupunkia. Muutama ilta takaperin, kun ajoimme myöhään illalla downtonin ohi, olin jo torkahtanut auton penkille, kunnes mieheni herätti minut katsomaan miten kauniilta pilvenpiirtäjät näyttivätkään yövalaistuksessa. Kauniilta!  
Ruuhkat ovat yleensä valtavat dtla:n alueella ja perille päästyä peilikirkkaana loistavien pilvenpiirtäjien lomaan mahtuu monenlaista kulkijaa. Parkkipaikan etsiminen on aina vähintäänkin haasteellista, ellet ole valmis maksamaan usean kympin parkkimaksua muutamasta tunnista. Kun löydät kohtalaisen edullisen parkkihallin, se todennäköisesti löyhkää virtsalle ja näyttää vähintäänkin epämääräiselle, mutta kyse on vanhoista hylätyistä teollisuushalleista, joita on alettu ottaa käyttöön uudelleen. Virka-ajan päätyttyä dtla hiljenee business-ihmisistä ja en itse ainakaan koe sitä paikkana, jossa välttämättä haluaisin hengailla myöhään iltaisin. Downtown kätkee sisäänsä varmastikin tuhat ja yksi tarinaa, joita en osaa tähän edes värittää. Päivisin olen kuitenkin itse viihtynyt täällä rojon kauniissa keskustassa pilvenpiirtäjien keskellä ja uutta elämää saavien loft-hallien varjossa.

Mitä ajatuksia tai kokemuksia sinulla on Los Angelesin downtownista?


Eng // Los Angeles downtown has many faces.

Los Angeles, I´m back!

We are back! Ja voi että tuntuu niin oikealle. Niin normaalille, niin kodille. Norwegianin suora lento Tukholmasta meni ihan suht ookoo tänne. Tosin Grönlannin päällä rymisytti turbulenssi pariin otteeseen siihen malliin, että hätäpaniikki itkut (ja oikeesti huudot) tuli päästettyä ilmoille. Voi että inhoan ja pelkään turbulenssia. Paniikkikyyneleet alkoivat kuitenkin hälvetä, kun aloimme saapumaan Kalifornian ilmatilaan ja uskaltauduin kurkkaamaan ikkunasta ulos. Los Angeles näytti juuri niin upealle kuin yksitoista kuukautta aikaisemminkin, jolloin olin kaupungissa viimeksi. Nuo yksitoista kuukautta ovat olleet muuten pitkät yksitoista kuukautta ja moni asia oli ennättänyt jo muuttuakin tässä ajassa. Enää en muuten välittäisi pitää tuollaista taukoa paikasta, joka on maailman ihanin ja tuntuu niin parhaalle.


Kuvat on otettu korkeuksista, sumuisen lentokoneen ikkunan lävitse.

Ensimmäiset päivät ovat menneet smoothie-huuruissa ja ollaan tehty meille normaaleita asioita. Käyty aamulla kävelyllä rannalla ja vaan fiilistelty tätä paikallista elämänmenoa, joissa flip flopit ja surffilaudat katukuvassa on normaalia arkea. Todettu taas yhteen ääneen, miten siistiä oliskaan asua täällä ja voivoteltu sitä, miten vaikeaa sen toteuttaminen todellisuudessa oliskaan. 
Eilen käytiin syömässä yhdessä paikallisten ystävien kanssa Vegan Joint -ravintolassa, niiden meidän ensimmäisten ystävien täältä ja oli kuin oltaisiin vasta eilen nähty. Suunniteltiin hieman tulevaa ja jäätiin vähän miettimään, että ennätetäänkö sitten kuitenkaan ajaa Yosemiteen ja kestääkö minun kuukausia särkenyt alaselkäni kaiken sen autossa istumisen. Pelkäsin jo miten selkä kestää lennon, mutta meni onneksi aika kivuttomasti. Nyt vaan huomaa, että istuminen särkee kaikkialla, ja koska LA on autoilun luvattu kaupunki, niin täällä joutuu istumaan väkisin autossa joka päivä. Yosemiten backuppina keksittiin sitten eilen, että voitaisiinkin mennä Big Bearille. Tosin, katsoin juuri Big Bearin lämpötiloja ja totesin, että jäipä lämpimät vaatteet kotiin. Sen valossa telttailu Joshua Treen erämaan lämmössä saa itseltäni edelleen täydet pisteet. Tosin sielläkin kuulemma öisin, lämpötila saattaa laskea todella alhaiseksi. Ei kuitenkaan oteta mitään stressiä tulevasta, vaan mennään enemmänkin fiilispohjalta. Tässä kaupungissa itsessään on jo niin paljon annettavaa, että ei harmita yhtään, vaikka jäätäisiin tänne koko ajaksi. Nyt kuitenkin ulos aurinkoon ja aamulenkille. LA kuittaa, over and out.

 
Ja tietty vielä lopuksi; Aurinkoisia terkkuja täältä Calin lämmöstä teille kaikille! Sunnuntaiksi on luvattu tänne aikamoista helleaaltoa.

Eng // Greetings from Los Angeles, California! We are back in the city.

Los Angeles Downtown & Grand Central Marketin herkut

Los Angelesin "keskusta", vaikkei tässä suuressa kaupungissa periaatteessa voi nimetä yhtä keskustaa vaan keskittymiä on useampia, niin yleisesti ottaen keskustana voitanee puhua downtownia. Lyhykäisyydessään paikka tunnetaan DTLA. Downtown on nähnyt ja kokenut useita eri vaiheita historian saatossa ja täytyypä sanoa että on muuttunut huimasti jo siinä reilussa kymmenessä vuodessa, jonka ajan olen itse kaupungissa käynyt. 

Nykyisin dtla on paikoitellen varsinainen hipster-keskittymä (jotain asiasta kertonee se, että kesällä sinne avattiin Whole Foods), mutta sekaan mahtuu edelleen paljon etnisiä vaikutteita ja suuri latinokeskittymä, sekä kodittomaia ostoskärräyineen ja paljon tyhjiä hylätyiltä näyttäviä rakennuksia. Tosin, nykyisin näistäkin rakennuksista ollaan entisöimässä miljoonakämppiä. Dtla on paikoitellen tosi hip-ja-in ja paikoitellen kyllä itse vieläkin katson ympärilleni, kun en ole ihan varma missä on parasta olla ja missä ei. Voi olla että tähän ei olisi enää tarvetta, mutta kun on nähnyt paikan hieman huonommassa jamassa, niin se mielikuva ei ihan hevillä lähde pois.





Grand Central Market


Jo satavuotta yhtäjaksoisesti pyörinyt Grand Central Market on varmastikin kokenut vuosien saatossa yhtä jos toista. Nykyisin sinne kerääntyvät ihmiset viikonloppuisin tuoreen, pääsääntöisesti luomuruuan perässä jopa jonoiksi asti. Esimerkiksi sen niminen toimija kuin Eggslut (jep, luit oikein), kerää niin pitkän kiemurtelevan jonon hallin ulkopuolelle, että emme ole koskaan malttaneet jäädä jonoon. Useinmiten kun paikalle sattuu saapumaan jo hieman nälkäisenä. Jälkkäri jätskeille olen kyllä useasti jonottanut, mutta usein miten valinta on tullut tehtyä jonon mukaan.






Grand Central Market on suosituksen arvoinen käyntikohde, jos satut olemaan nälkäisenä dtla:ssa. Ainakin viikonloppuisin parkkipaikan metsästys on tosin haasteellista tänne halliin, mutta aina sellainen on löytynyt. Täällä kulttuurit kohtaavat ja Grand Central Marketin ulkosalle on rakennettu pieniä istuinaluita, joissa voi nauttia ruokansa.

Amerikassa kohtalaisen paljon käyneenä on muuten ollut ilahduttavaa nähdä ruokakulttuurin muutos. Vaikka sieltä kaikkialta edelleenkin saa niitä burgereita ja pitsoja, niin ihmisten kiinnostus vaihtoehtoisia, puhtaampia ja ympäristön kannalta ekologisempia ruokamuotoja kohtaan on muuttunut valtavasti. Toki muutos on vahviten näkyvissä suurkaupungeissa, kuten New Yorkissa tai Los Angelesissa ja tiedän, että paljon mahtuu vielä siihen välille. Mutta en epäile yhtään, etteikö pikku hiljaa kansalaiset muuallakin ala vaatimaan puhtaampaa ja ei-geenimanipuloitua ruokaa ihan yleisestikin. Samanlainen muutoshan on periaatteessa nähtävillä lähes kaikkialla maailmassa.

Kuulin hiljattain, että uutena tulokkaana Los Angelesin vilkkaaseen ruokatarjontaan on rantautunut meidän New Yorkissa testaamamme Smorgasburg-tapahtuma! Sille iso jee! Ja odotankin jo ihan innolla, että päästään sinne tulevana viikonloppuna! Siitä ja herkuista lisää myöhemmin.

Oletko sinä kenties käynyt täällä tai mitä suosikkipaikkoja sinulta löytyy LA:sta? Santa Monicassa on myös Food Truck-tapahtuma kerran viikossa.



Eng // Grand Central Market in Los Angeles Downtown.

Hollywood Hills forever

Pakko jatkaa countdown-fiilistelyä, sillä viikon päästä istumme jo koneessa kohti Los Angelesia. Kauan odotettu reissu on siis jo melkein ihan hyppysissä. Kolmas syksyni Amerikassa ja Kaliforniassa on alkamassa. Fiilikset on korkeella ja alan olemaan ihan täpinöissäni (vaikka tässä on vähän kurjiakin asioita päällä, kuten toisinaan elämässä on). Pakko kuitenkin nauttia täysillä ja ihan pakko myös tässä postauksessa lainata Cali-siskoni Ullan ideaa ja julkaista samaan tapaan näiden kuvien yhteydessä nämä biisin sanat. Koska mitä muutakaan... Kuvat on otettu viime syksynä meidän eeppisen reissun viimeisenä iltana LA:ssa. Ja näin, vaikka hyvästit jouduttiin taas tuolloin jättämään, palaamme takaisin...


Bye bye, Hollywood Hills
I'm gonna miss you, where ever I go
I'm gonna come back to walk these streets again
Bye bye, Hollywood Hills forever

-Sunrise Avenue "Hollywood Hills"-














Jos muuten mietit mistä kohtaa kuvat on otettu, niin tässä helppo ajo-ohje perille: Aja Hollywoodista North Beachwood drivea kohti Lake Hollywood Overlookia ja saavut levikkeelle, jossa todennäköisesti on muutama muukin turre ikuistamassa kylttiä. Tie on hyvin kapea ja mutkitteleva ja kaartaa välistä todella läheltä kylttiä, mutta pysähtymismahdollisuuksia ei juurikaan ole, kuin vasta täällä perillä. Jos muuten haluat lukaista muista mahdollisista reiteistä kyltille, niin kirjoitin pari vuotta sitten meidän Hollywood -kyltille haikkauksesta myös.









Tulevalla reissulla aion viedä selfiet Hollywood-kyltin kanssa ihan nextille levelille. Aiotaan nimittäin viimeinkin kiivetä ihailemaan Los Angelesia tuolta kyltin takaa. Se on nimittäin mahdollista, jos vaan haikatessa Griffith Parkista osaa valita oikean polun. Katsokaa nyt tätä, toisen Cali-siskon ottamaa, kuvaa! Tässä kuvassa on nimittäin tavoitetta ja tällä kertaa aion sen saavuttaa. Laittakaa kaverit peukut pystyyn!

Kuva by Cali-sisko @mariahietala

Niin, ja tietysti kaikki viime hetken vinkit kyltin valloitukseen otetaan mieluusti vastaan!


Eng // One week to go to Los Angeles and Hollywood-sign.


Valasristeilyllä Los Angelesissa

En ollut koskaan aiemmin nähnyt valaita luonnossa. Olin jo pitkään toivonut näkeväni noita merten jättiäisiä, milloin Uudessa-Seelannissa, milloin Havaijilla. Hieman piti hieraista silmiäni kun eteeni tuli ohittamaton tarjous valasristeilystä Los Angelesissa – mennään, totesin! Ja mehän mentiin, toiveikkaina. 

Alekupongit taskussa bookkasin puhelimitse meille ajan syyskyiselle risteilylle Marina Del Rayhin. Aurinko paistoi, kuinkas muutenkaan kun ollaan Kaliforniassa. Olin pakannut reppuun paljon eväitä usean tunnin meriretkeä varten ja siinä pelossa, että jos tulisinkin merisairaaksi. Vedin lippiksen auringon suojaksi ja aloitin valaiden bongailun ystävieni kanssa. Mutta kuinka meidän kävikään?


 



Matkalla Marina Del Rayn satamasta etelään veneillessä, ensiksi meitä tervehti merimerkin päällä päivää paistattelevat hylkeet. Lentokentän ja Long Beachin jäädessä horisonttiin, meren aallot kävivät suuremmiksi ja pelkäsin jo tulevani hieman merisairaaksi, kunnes muistin pitää katseen horisontissa. Sain kuitenkin taas oivan muistutuksen valtameriaalloista ja yllätyksekseni ne olivat kohtalaisen suuria jo näinkin lähellä manteretta.





Meidän sillipurkkimme jatkoi matkaansa, keinuen aallolta toiselle, kunnes kapteeni kuulutti kiinnittämään huomiota loivasti oikealle. Olisiko siellä nyt valaita? Ei valitettavasti, mutta horisontissa näkyi eviä. Siellä oli delfiinejä! Itse asiassa todella paljon leikkisiä delfiinejä, jotka tulivat tervehtimään veneen nokkaa ja uivat ja hyppivät kilpaa veneen kylkeä pitkin. Voi onnea, miten mahtava tunne onkaan nähdä tuollaisia luontokappaleita kirmaamassa vapaana. 

Kapteeni tiesi kertoa, että tämä delfiiniparvi on tuttu näky veneiden ympärillä ja perheeseen kuuluu myös hiljattain syntynyt poikanenkin. Baby delfiini esitteli meille hyppytaitojaan isompien näyttäessä mallia ja kaikki jaksoivat vuorollaan ilahduttaa meidän valasristeilyä pitkän tovin.

 





 


 


Mutta mitenkäs ne valaat? Usean tunnin etsiskelyn jälkeen palasimme satamaan näkemättä yhtään valasta. Veneen opas kertoikin, että suurin todennäköisyys nähdä valaita tuolla alueella joulu-tammikuun aikaan. Sitähän meille ei vain kerrottu etukäteen. En kuitenkaan osannut olla pettynyt, sillä nähtiinhän me aivan valtava määrä veneen ympärillä hyppiviä delfiineitä ja saimme viettää päivän merellä näissä maisemissa. Vajaan parinkympin reissuksi siis erittäin onnistunut merimatka.

Valaat saavat siis omalta osaltaan edelleen odottaa näkemistään. Maltan kyllä. Mutta oletko sinä ollut onnekas ja nähnyt valaita jossain? Ja mites nuo delfiinit, ovat aika söpöjä, eikö? Luontokuvaajaa minusta ei kyllä saa tekemälläkään. Näitä vikkeliä eläimiä oli nimittäin erittäin vaikea napata kuvaan. Varsinkaan kun ei olisi millään malttanut irroittaa katsettaan pois niistä.

Ps. Sain kuvattua delfiineistä vähän videopätkiäkin ja alankin seuraavaksi editoimaan videota meidän valasristeilyltä. Lisään sen myöhemmin tähän postaukseen sekä blogini facebook-sivulle. Edit: video lisätty alle.





Eng // We took a whale watching cruise in Los Angeles. And what happened? Well, didn´t see a whales but we saw many happy dolphins out there, yay.