Matkavuoteni 2017

Tätä kuluvaa vuotta alkaa olla jäljellä enää alle vuorokausi. Onkin siis aika laittaa reissuvuosi pakettiin. Vuosi on ollut itselleni todella kiireinen työelämän osalta ja se onkin vienyt lähes kaiken energiani ja siitä syystä tämä rakas blogi on päivittynyt hävettävän harvoin. Kiireistä huolimatta olen kuitenkin pitänyt lomista ja reissuistani kiinni ja tähän koosteeseen kuvia kasatessani huomasin, että kyllä sitä näemmä tahtova ihminen ennättää moneen paikkaan. Kun reissusydämen liekki liehuu, niin on mentävä.

Tammikuu alkoi yllätysmatkalla Prahaan, jonka olin järjestänyt miehelleni synttärilahjaksi. Viikonloppu talvisessa Prahassa sujui makoisasti ystävien kanssa kahviloissa ja ravintoloissa istuessa. Matkamessujen jälkeen suunnattiinkin aurinkoon, nimittäin Miamin palmujen alle. Tuttu South Beach näky odotti meitä perillä ja olipa huikeaa palata legendaarisiin maisemiin takaisin.



Lue lisää »
By 1 kommentti
Tunnisteet: ,

Joulun sininen hetki

Joulun vietto täällä Savossa on kääntynyt jo joulupäivän iltaan. Tämän vuoden joulusää on ollut aika ideaali; paljon lunta ja sopivasti vain pari astetta pakkasta. Siis täydellinen sää valkoista joulua kaipaaville. Ja täytyy kyllä todeta, että kyllä nämä maisemat Etelä-Suomen mustan joulun voittaa. Tosin minulle joulufiilis ei ole keleistä kiinni, voin viettää juhlan yhtä hyvin palmujen alla meren rannalla. Facebook onkin muistutellut menneiden vuosien joulunvietosta kaukomailla. Yksi hauskimmista muistoista on rantahiekasta tehty lumiukko Thaimaan Koh Lipeltä muutaman vuoden takaa. Tänään olisi voinut myös pyöritellä lumiukkoja ihan aidosta lumesta, mutta tyydyin mieluusti vain ihailemaan tätä kaunista sinistä hetkeä.



Lue lisää »
By 2 kommenttia
Tunnisteet:

Instagramin suosituimmat kuvani 2017

Reissuvuosi 2017 alkaa olemaan osaltani paketissa. Tulen tekemään siitä vielä ihan oman koosteen, mutta käydään ensiksi läpi Instagramin yhdeksän kuvan "Best of 2017". Itseäni ei ainakaan yllättänyt, että suosituimmat kuvat liittyivät suurimmaksi osaksi rantaelämään ja palmuihin, mutta se yllätti ja ilahdutti, että kuviani on tykätty lähes 19 000 kertaa tänä vuonna. Mukaan tähän parhaiden kuvien koosteeseen mahtui kuvia mm. Miamista, Puerto Ricosta sekä aina niin rakkaasta Kaliforniasta, mutta myös yksi kuva Suomesta - arvaatteko mistä?


Lue lisää »
By Ei kommentteja
Tunnisteet:

Suomi 100 -videoni

Suomi täytti sata vuotta! Ihan huikeaa! Koko tämä juhlavuosi on mennyt aika ylpeydellä ja täydentyi tällä viikolla mielestäni aika näyttävästi. Itsenäisyyspäivänä Helsingin keskustassa kävellessä tunsin suurta ylpeyttä ja kiitollisuutta olla suomalainen. Illalla virittäydyin monien muiden tapaan sohvalle juhlimaan Suomea ja katselemaan itsenäisyyspäivän juhlavastaanottoa (toki Conan O´Brienin onnitteluviestissä oli ajatusta, että miksi emme siirtäisi juhlia kesään, jolloin voisimme sohvan sijaan juhlia ulkona). Leikki leikkinä, nimittäin juhlat menivät kyllä ihon alle telkkarinkin välityksellä, sillä tuskin olin ainoa, jonka silmäkulmat kostuivat kun Finlandia kajahti ilmoille!

Juhlatunnelmissa innostuin myös kaivelemaan puhelimestani sinne tallentuneita onnenhetkiä kotimaastani. Paljonhan nämä hetket liittyvät mereen ja meren äärellä olemiseen. Siksi talvikausi onkin minulle aina haastavaa, koska en voi nauttia merestä samalla tapaa. Mutta kuten jokainen vuosi, niin niin tästäkin odotuksesta taas selvitään, eikä aikaakaan kun ollaan taas asian ytimessä, eli nauttimassa tästä kaikesta täysin rinnoin! Kiitos Suomi, että sain syntyä tänne.


Lue lisää »
By 1 kommentti
Tunnisteet: ,

Mustaa valkoisella. Los Angeles -artikkeli

On aina yhtä hämmentävää nähdä oma juttunsa painettuna lehteen. Jotenkin se on aina vaikuttavampaa konkreettisesti hypistellä jotain painotuotetta, kuin että katselisi ja scrollailisi juttua vain netistä. Tälläisen elämyksen sain kokea hiljattain, kun Suomi-Amerikka Yhdistysten Liiton uudistunut SAM Magazine tipahti postiluukusta.



Lue lisää »
By Ei kommentteja
Tunnisteet: ,

Tallinnan joulutori

Piipahdin viime viikolla nopeasti Tallinnassa. Päiväristeilyn aikana ennätin käydä jalkahoidossa, shoppailemassa, syömässä uuden karheassa R14 -ravintolassa ja ihailla vanhankaupungin uljaita vanhoja rakennuksia. Pääkohteena tämän kertaisella käynnillä itselläni oli kuitenkin vanhankaupungin Raatihuoneen torille rakennettu joulutori.



Lue lisää »
By 2 kommenttia
Tunnisteet: ,

Kööpenhaminan Street Food Market Papirøen

Hyvän ruokapaikan löytäminen reissuilla tekee matkasta vähintäänkin aina asteen pari onnistuneemman. Niin kävi meidän Kööpenhaminan minilomallakin, kun viimeisenä päivänä, jolloin taivas oli ihanan pinkkinen, testasimme suositulla Paper Islandilla sijaitsevan Papirøen. Tämä street food -market sijaitsee aivan kävelymatkan päässä Nyhavnin satamasta ja oikeastaan Papirøen iso tehdashalli näkyykin Nyhavnin vastarannalla.



Lue lisää »
By Ei kommentteja
Tunnisteet: ,

Brooklyn Bridge Park

New Yorkista on kirjoitettu monta tarinaa ja rakkauslaulua. Ymmärrän sen, koska kaupungin syke menee sopivasti ihon alle. Minäkin rakastuin jälleen kerran uudelleen tähän kaupunkiin. New Yorkin kaduilla kävellessä onkin hassua huomata itsensä hyräilemästä toistuvasti Alicia Keysin Empire State of Mind -biisiä. Siinäpä vasta rakkauslaulu maailman mahtavimmalle kaupungille parhaimmasta päästä! Auringonnoususta auringonlaskuun ja sen jälkeen syttyviin pilvenpiirtäjien tuhansiin valoihin on helppo lumoutua. Manhattan itsessään on jo kaunis valomeri auringonlaskun jälkeen, mutta ainakin kerran reissussa on itselleni tullut tavaksi ihailla kaupunkia myös Brooklynin puolelta. Mekin siis suuntasimme nyt lauantai-iltana kirpeässä pakkassäässä Brooklyn Bridge puiston laitamille näihin maisemiin.

Lue lisää »
By 2 kommenttia
Tunnisteet: ,

Arvatkaa minne seuraavaksi?

Oon salaa fiilistellyt jo hetken aikaa tätä seuraavaa lomakohdetta, josta olen ihan supertäpinöissäni. Mahanpohjasta ottaa joka kerta kun lausunkin tämän kaupungin nimen ääneen. Matkaan nimittäin huomenna New Yorkiin!!!

Lue lisää »
By 1 kommentti

Happy Halloween Kööpenhaminan Tivolista + video

Kööpenhaminan matkan kohokohta itselleni oli viettää ilta Halloween-koristukset päälleensä saaneessa legendaarisessa Tivolissa. Aivan keskustassa, rautatieaseman vastapäätä sijaitseva maailman toiseksi vanhin tivoli on kerrassaan viehättävä paikka. Sen kohderyhmään kuuluvat kaiken ikäiset ja se todella palveleekin kaiken ikäisiä. Lämmin suositus, jos olet matkalla Köpikseen.
Lue lisää »
By Ei kommentteja
Tunnisteet: ,

Pastellisen värikäs Kööpenhamina

Palasin viime yönä takaisin kotiin nopealta minilomalta Kööpenhamista. Nämä kuvat ovat eiliseltä päivältä, kun kävelimme takaisin hotellillemme street food -marketilla. Myös Tanskanmaalla käännettiin viikonloppuna kelloja ja siitä johtuen sielläkin aurinko alkoi laskea mailleen jo iltapäivästä. Eilinen auringonlasku näyttäytyi kerrassaan söpönä Nyhavnin värikkäiden talojen takana ja ikäänkuin toivotteli uudestaan tervetulleeksi tähän sympaattiseen kaupunkiin.




Kööpenhaminan silmäkarkkia palaa kyllä mieluusti ihailemaan uudestaankin. Sovimmekin ensi kerraksi treffit kevät- tai kesäaikaan, kun kaikki vielä kukkii ja on enemmän vehreää ja ulkona voi viettää enemmän aikaa puistoissa, eikä aurinko laske koskaan. Kööpenhaminassa oli vielä näin lokakuun viimeisenä viikonloppuna yllättävän mukava keli. Lämpötilat pyörivät noin kymmenessä asteessa, ainoastaan tuuli teki kelistä hieman kolean. Muuttolinnut tekivät tosin lähtöään täälläkin, pinkiksi värjäytyvän taivaan alla.

Näitä kauniita taloja katsellessa herää uteliaisuus päästä kokemaan, miltähän tuntuisi asua Nyhavnin kanaalin varrella. Näissä kauniissa taloissa (tarkemmin Nyhavn 67:ssa) on asunut myös mm. Ruma ankanpoikanen -kirjan kirjoittanut H.C. Andersen. Alueen silloista on tullut myös suosittuja kohteita rakkauslukoille.



Minilomaan Köpiksessä mahtui lauantaibrunssi, ilta Tivolissa Halloween-karkeloissa, pitkiä yöunia hotellin lakanoissa, suussa sulavat vohvelit Nyhavnissa sekä kohtalaisesti myös shoppailuja. Näistä kaikesta lisää seuraavissa postauksissa tai ainakin tivolista. Viikonloppumatka Kööpenhaminaan oli juuri sopiva piriste lokakuulle ja parissa päivässäkin ennättää nähdä kaupunkia todella monipuolisesti. Löytyykö lukijoiden joukosta muita Nyhavnin satama-alueesta lumoutuneita?

Seuraa Seven Seas -blogia ja seikkailuita myös seuraavissa kanavissa:
By Ei kommentteja
Tunnisteet: ,

Köpikseen!

Minä ja Köpis tavataan jälleen tänään. Edellisestä kohtaamisesta onkin lähes päivälleen tasan neljä vuotta. Juhlin nimittäin synttäreitäni siellä silloin ja tavallaan tässä reissussa on kyse samasta hommasta. Extempore matka tuli kuin sattuman kautta, sillä mieheni on menossa ensi viikoksi seminaariin Kööpenhaminaan, joten saavutaan vaan kaupunkiin hieman aikaisemmin ja minä lennän sitten sunnuntaina takaisin kotiin.




Kuvat ovat ensimmäiseltä Kööpenhaminan reissultani lokakuulta 2013.

Köpiksen reissu on lahja itselleni ja muistan neljän vuoden takaa, miten kaunis ja tunnelmallinen tivoli oli silloin kaikessa Halloween-loistossaan, joten se on meidän todo-listalla tälläkin kertaa. Muutoin ei ole mitään muuta vielä tiedossa, herkuttelun ja Nyhavnissa käynnin lisäksi. Sillä vaikka mieheni on käynyt useasti Kööpenhaminassa, niin hän ei ole seminaarien sijaintien vuoksi nähnyt koskaan vielä itse kaupungin keskustaa, joten näin kerran kaupungissa käyneenä saankin toimia amatöörioppaana. Kaikki herkulliset ja rennot brunssi- ja smoothiepaikka vinkit ovat siis lämpimästi tervetulleita! Ja varoituksena, että instaan kertyy varmasti viikonlopun aikana aimo kasa Halloween kurpitsoja ja tivolitunnelmaa, sillä sitä vierailua odotan yhtä kovasti kuin käyntejä Jenkkien pumpkin patcheilla. Palataan siis asiaan Köpiksestä, ciao!
Seuraa Seven Seas -blogia ja seikkailuita myös seuraavissa kanavissa:
By Ei kommentteja
Tunnisteet: ,

Surf more. Travel more. Worry less.

Terveisiä flunssatoipilaalta ja tämän päivän synttärisankarilta. Aina ei mene niin, kuten suunnittelee ja toivoo, siksipä pitää muistaa olla kärsivällinen. Sitä täällä on nyt opeteltu ja flunssaa paranneltu useampi viikko. En ollut aluksi moksiskaan pienestä nuhasta ja yskästä, mutta sitten, kun mukaan tuli kuume, niin oli pakko hidastaa tahtia. Toipilaana onkin ollut aikaa miettiä, että mitä sitä uudelta ikävuodelta haluaa... Tai ainakin miettiä reissuhaaveita.






Surf more. Travel more. Worry less. 

Voitte varmaan uskoa, että sairaslomalla ollessa on ennättänyt aika monta lentotarjousta kahlaamaan lävitse ja haaveilemaan ties mistä matkoista. Lisäksi olen koukuttanut itseni ympäri maailman matkaavista instaajista ja seurannut heidän stoorejaan lähes taukoamatta. Some jos mikä, saa matkakuumeen nousemaan! Matkakuumeelle yläpeukku - tavan kuumeelle alapeukku.
Suurimpana nykyisissä reissuhaaveissa nousee vahvasti halu päästä takaisin Havaijille. Mutta olen myös ryhtynyt haaveilemaan matkasta Australiaan, pääsystä takaisin näiden kuvien maisemiin, harjoittelemaan surffausta ja nauttimaan rennosta elämästä - Surf more. Travel more. Worry less. Meillä jäi niin paljon vielä tuota maata koluamatta, että olisikin huippua päästä sinne takaisin. Miksi sen pitää vaan olla niin kaukana..?

Viikon päästä suuntaan kuitenkin Kööpenhaminaan viikonlopuksi. Kyseessä on extempore matka ja olinkin siellä viimeksi (ja ensimmäisen kerran) tasan neljä vuotta sitten tänään, eli synttäripäivänäni. Sen jälkeiset syksyt onkin tullut vietettyä Kaliforniassa ja tämän välivuoden jälkeen täytyy todeta, että ensi vuonna en tee samaa virhettä, vaan täytyy varmistaa hyvissä ajoin ensi syksyksi lennot Los Angelesiin - olkoon se synttärilahja itselleni. Reissulahjat ovatkin niitä parhaita, jos minulta kysytään. 
Nyt vetäydyn kuitenkin takaisin viltin alle ja nappaan teekupposen käteeni. Aamulla herään toivottavasti täydessä terässä tähän uuteen ikävuoteen ja saan toivottavaa ystäväni kotiin kippistämään kanssani.


Seuraa Seven Seas -blogia ja seikkailuita myös seuraavissa kanavissa:
By 2 kommenttia
Tunnisteet:

Syksy ilman Kaliforniaa

Ulkona sataa, illat pimenevät jo paljon aiemmin kuin vaikkapa elokuussa ja aamuisinkin on jo pimeää. Facebook on ilahduttanut koko syksyn viime vuoden takaisilla tai sitä edellisten muistoilla. Lähes kaikkiin niistä muistoista liittyy yksi asia, Kalifornia. Yhden näistä kuvista kommenttikenttään ystäväni oli kirjoittanut seuraavan kommentin: "Miksi ihminen olisi missään muualla kuin omassa kaupungissaan...". Niin, sitä minäkin tässä olen miettinyt.





Siinä vaiheessa syksyä, kun alkoi olla selvää, että meidän lukijamatka ei toteutuisikaan, aloin haaveilemaan siltikin matkasta Kaliforniaan. Olin niin varma, että viettäisin neljättä syksyä peräkkäin synttärini ja Halloweenin Los Angelesissa, että ostin (entisenä superfanina) liput HIM:in jäähyväiskeikalle Hollywoodin The Wilterniin. Aina ei kuitenkaan kaikki palaset loksahda kohdalleen ja nyt näyttää todella vahvasti sille, että keikkaliput menevät myyntiin ja vietän synttärini kotona, Helsingissä. Karkaan tosin sen jälkeen viikonloppulomalle Kööpenhaminaan, mutta Amerikka saa nyt odottaa hetken, mutta onneksi siihenkin on helpotusta luvassa aiemmin kuin uskalsin toivoakaan. 

Runyon Canyon maisemineen saa nyt odottaa, mutta toivottavasti ei kevättä pidemmälle.


Syksy ei ole suosikkivuodenaikani ja siihen olisikin tuonut tuttua lämpöä pyrähdys toisessa kotikaupungissani, mutta ei auta. Elämässä tapahtuu oikeasti kurjempiakin asioita (ja kyllä, siitä on muistutuksia tullut viime aikoina), kuin yhden matkan peruutus. Syksyn pimeyttä vastaan on ryhdytty jo onneksi suunnittelemaan kaikkea kivaa. Kalenterini saa täyttyä pitkistä viikonloppubrunsseista, juhlista, elokuvista ja keikoista. Matkasuunnitelmista ja -haaveista nyt puhumattakaan, niistä kuitenkin lisää toisella kertaa. Olisikin kiva kuulla teidän syksyn suunnitelmista ja mitkä teidän täsmälääkkeet sitä vastaan ovat?


Ps. Nyt sitten ihan random heitto: Jos sinä tunnustaudut HIM-faniksi ja satut olemaan Los Angelesin suunnilla lokakuun lopulla, niin nykäisepä hihasta.


Seuraa Seven Seas -blogia ja seikkailuita myös seuraavissa kanavissa:
By 2 kommenttia
Tunnisteet: ,

Oma sup-lauta reissulle mukaan - hitti vai huti?

Ajatus omasta sup-laudasta elokuisella Kroatian purjehdusreissulla oli aika ehdoton. Pystyin jo näkemään, miten siistiä sillä olisi suppailla auringonlaskuun eri venesatamissa. Viime kesäinen oman laudan hankinta on osoittautunut oivaksi lisävarusteeksi veneellemme ja kun sain kuulla, että ystäväni vie aina esimerkiksi Kreikan lomalleen oman suppilautansa, tajusin että niinhän minäkin voin!



Veneilleenä ja muun muassa Australian purjehdusreissusta oppineena, missä saimme siis pienen kassin päivää ennen lähtöä, johon piti mahtua kaikki tarvittava, tiesimme että veneeseen ei kannata ottaa paljoa tavaraa mukaan, koska tilat ovat kuitenkin rajalliset. Olihan meitä matkassa kuusi kaveria sekä kapteeni. Tästä syystä lähdimmekin mieheni kanssa Kroatiaan käsimatkatavaroilla. Ruumaan menevän laukun virkaa hoisi suppilaudan laukku. Tämä laukku toimi kätevänä lisälaukkuna, sillä lautalaukkuun mahtui aika hyvin kaikkea muutakin veneilytavaraa, jotka eivät käsimatkareppuun enää mahtuneet. Lensimme menomatkan Norwegianilla ja maksoimme laudasta yhden laukun hinnan. Paluulentomme oli Finnairilla, jonka lennolle sain Silver-kortillani yhden ilmaisen laukun ruumaan. Maksoin siis laudan kuljetuksesta vain yhden suunnan verran.

 

Oma sup-lauta reissulle mukaan

Kroatiaan saavuttaessa suppilaukkua joutui toki kantamaan hotellin ja sataman väliä, tai oikeastaan vetämään, koska laukussa on kätevät rullat. Niissä helteissä se tosin olikin jo kohtalainen suoritus, mutta muutoin suppilauta ei aiheuttanut harmaita hiuksia, koska täytettynä se kulki koko viikon veneen kannella, ellei sitten oltu chillailemassa tai suppailemassa laudan päällä.
Vuokrasimme veneeseen myös toisen laudan kaveriksi, jotta pystyimme lähtemään yhdessäkin suppailemaan. Venevuokraamosta vuokrattuna sup-vuokraus maksoi 160 € / viikko. Verrattuna siihen, että olisin vuokrannut laudan tuolta, niin oman laudan vieminen Kroatiaan oli todellakin kannattavampaa.




Lisäksi se ilo, minkä laudat tuottivat ei tietenkään ole rahassa mitattavissa. Toki purjehduksen, uimahyppyjen ja kannella makoilun lomassa ei ehkä täysin ennättänyt suplaudan potentiaalia hyödyntämään, mutta ehdottomasti oman laudan ottaminen mukaan kannatti! Pääsinhän sillä jo ensimmäisenä iltana suppailemaan auringonlaskuun.


Ilmatäytteinen suppilauta menee kätevään kantokassiin meloineen ja pumppuineen.



Nyt sup-lautani on nähnyt Suomen vesien lisäksi Kroatian turkoosin meren. Kuka tietää minne se seuraavaksi reissaa? Mitä mieltä sinä olet, oliko tässä mielestäsi mitään järkeä vai saitko tästä vaan inspiraation tehdä samoin?


Seuraa Seven Seas -blogia ja seikkailuita myös seuraavissa kanavissa:
By 2 kommenttia
Tunnisteet: ,

Matkaopas Los Angelesiin on nyt julkaistu!

Odotus on päättynyt. Matkaopas Los Angelesiin on nyt kaikkien saatavilla ja vieläpä ihan ilmaiseksi! Oppaassa on paljon vinkkejä ensimmäistä kertaa LA:hin suuntaaville ja myös uusia kulmia siellä jo aiemmin käyneille - onhan kyseessä kaupunki, josta tekeminen ja näkeminen ei hevillä lopu. Tämä matkaopas on tehty rakkaudesta Enkelten kaupunkiin ja haluankin korostaa, että on kirjoittajansa näköinen. Olen kuitenkin yrittänyt riisua ne vaaleanpunaiset lasit silmiltä ja katsoa kaupunkia suuremman yleisön silmin. Matkaoppaan vinkit pohjautuvat omiin kokemuksiin ja seison niiden takana vahvasti. Opasta on ollut ilo tehdä, vaikkakin se otti ajallisesti odotettua kauemmin. Tulen päivittämään opasta tarpeen mukaan ja uusin versio päivittyykin aina automaattisesti blogini "matkaopas"-sivustolle. Matkaoppaan muoto on sähköinen ja voit lukea sitä kätevästi näköisversiona selaimella tai ladata oppaan itsellesi pdf:nä.








Selaa Los Angeles matkaopasta näköisversiona tästä.
Lataa matkaopas pdf:nä.






Ja nyt rakkaat lukijat, olisikin antoisaa kuulla mitä mieltä olette tästä tuoreesta Los Angeles matkaoppaasta. Tuleeko se mahdollisesti tarpeeseen? Onko sinulla lennot jo varattuna Kaliforniaan?  Laittakaa ihmeessä kommentti-boksi laulamaan. Cheers!
Eng // Los Angeles Guide is now available!
By 26 kommenttia
Tunnisteet: ,

Kalifornian lukijamatkan latest news

Lanseerasimme alkukesästä yhdessä Stilettikorkokanta -blogin Ullan kanssa lukijamatkan Kaliforniaan. Vastaanotto oli mielestämme upea, ideastamme tykättiin ja mielenkiintoa asian tiimoilta riitti. Lukijamatkan ideointi, organisointi, aikataulujen tekeminen ja sen myyntiin tulo onkin ollut yksi villeimpien unelmien täyttymys ja ollaankin oltu asiasta erityisen onnellisia. Se että tälläiseen pisteeseen on päästy, on tietysti satojen blogin äärellä vietettyjen tuntien ja kymmenien Amerikan matkojen ja itsensä uskomisen tulosta. Mutta mitä sitten meidän lukijamatkalle nyt kuuluu?




Lukijamatkan positiivinen vastaanotto somessa lupaili hyviä, mutta matkan myyntiin tulo kesäaikaan ja siitä johtuva lyhyt myyntiaika lokakuulle osoittautuivat kuitenkin liian haasteelliseksi ja emme valitettavasti saaneet ajoissa, eli käytännössä elo-syyskuun aikoihin ryhmää kasaan. Opimme tästä projektista kuitenkin erittäin paljon. Saimme tehdä yhteistyötä matkatoimiston kanssa ja koemme edelleen, että tilausta tämän tyyppisille matkoille olisi. Kunhan ajankohta ja hinta kohtaavat. Meillä on siis vielä intoa jatkaa unelmamme toteuttamista ja olemme valmiit tekemään töitä sen eteen. Haluaisimme, että lukijamatka toteutuu vielä joku päivä. Ken tietää, toivottavasti jo tulevana keväänä?
Tässä yhteydessä haluankin sanoa teille kaikille, jotka tsemppasivat ja kannustivat asiassa ja ilmoittivat halukkuutensa lähteä, mutta joille ajankohta ei vain ollut oikea, erittäin suuret kiitokset. Sellainen palautteen ansiosta meillä onkin vielä intoa uskoa, että tälläinen matka on mahdollista joskus vielä toteuttaa. Vai mitä olette mieltä?
"Failure is only the opportunity to begin again,
 only this time more wisely."

Ps. Ikävä Kaliforniaan on tietysti iso, kun olin jo niin vahvasti menossa sinne lokakuussa lukijamatkalaisten kanssa. Yritänkin nyt tässä vielä kääntää jokaisen kiven, että miten oma matka sinne vielä mahdollistuisi. Halloween on nimittäin upeaa aikaa olla Kaliforniassa ja olen viettänytkin siellä viimeiset kolme syksyä, joten olisikin harmi jos tähän syksyyn tulisi poikkeus. Siispä käsi ylös nyt, jos siellä jollain muullakin on hurja Cali-kuume!


Seuraa Seven Seas -blogia ja seikkailuita myös seuraavissa kanavissa:
By 6 kommenttia
Tunnisteet:

Reissaajan sydän ja lentopelkomörkö

Palasimme eilen kotiin Kroatiasta. Suunnittelin jo aiemmin, että kuinka lomasta inspiroituneena kirjoitan ensimmäiseksi miten huikea meidän viikon purjehdusmatkamme olikaan... Kunnes kilometrien korkeudessa, jossain Kroatian vuorien yllä turbulenssi otti valtaansa ja hytisin kauhusta. Olin valmis tekemään diilin ylempien voimien kanssa, etten koskaan enää lentäisi, jos selviän tästä hengissä. Hetkessä lomalla rentoutunut kehoni ja hyvä fiilis oli kadonnut ja huomasin toisella kädellä puristavani mieheni kyynärvartta kaikilla voimillani, toisen käden pitäessä kiinni edessä olevasta tuolista. Jalat kävivät välillä sylissä saakka ja tajusin päästäväni suustani "mua pelottaa" ja "apua"-huutoja niin, että käytävän toisella puolella oleva mieshenkilökin kääntyi katsomaan. En välittänyt siitä tosin paskan vertaa, koska pelkäsin kuollakseni. Mieheni rauhoitteli minua parhaansa mukaan ja yritinkin hokea hyväksi havaittua mantraa "hengitä syvään, hengitä..." sekä toista ajatustani "kuoppia tiellä"... Nuo hetket ovat kamalia. 
Ironisinta tässä on toki se, että hetkeä ennen lentokentälle menoa, lautalla kohti Splitiä, minulla oli aikaa tutkailla lentoja talveksi Thaimaahan ja vielä taksissa matkalla kentälle löysin meille melkein täydelliset lennot tammikuuksi. Niiden varaaminen oli vain hetken kysymys. Yläilmoissa paniikkikyyneleitä pyyhkiessä ajattelin, että onneksi en varannut niitä lentoja, koska en haluaisi enää kokea tälläistä pelkoa yläilmoissa enää koskaan. Turbulenssin mentyä ohitse ja lennon tasaannuttua, alkoi jo vähän hävettääkin, että mitähän se mieskin ajatteli minusta... Eikö se tiedä, että olen kuitenkin ollut niin rohkea, että olen kiertänyt maapallonkin lentäen!


Tunteet lentokoneessa matkustamisessa vaihtelevat hurjasti. Rakastan matkustamista ja huomasin tänä aamuna peukuttavani facessa edullisia lentoja Los Angelesiin. Reissusydämeni ei ota siis näistäkään koettelemuksista huolimatta laantuakseen. Sitä varjostaa vain usein pakollinen paha, lentäminen. Rakastan myös lentokenttiä. Olen aina viihtynyt kentillä. Minusta olisi jopa hauskaa työskennellä siellä. Virkapukuiset lentokapteenit ja lentoemännät ovat niin tyylikkäitä korkkareineen ja laukkuineen ja muutenkin kentillä on aina niin kansainvälinen tunnelma. Niissä on yleensä myös aina hyvä fiilis ja asiakaspalvelu on ensiluokkaista. Aina tervehditään ja toivotetaan hymyssä suin hyvää matkaa. Minä olen jopa haaveillut lentoemännän työstä!

 Mutta sitten on se tuubi, silta tai portaat jota pitkin kävellään itse koneeseen. Siinä vaiheessa tajuntaan iskee monia erilaisia ajatuksia taivaalla olosta, toisinaan jo aikaisemminkin. Jo kotona, edellisenä yönä, voi olla vaikeampaa nukahtaa, kun päässä pyörii ajatus koneessa istumisesta. Onneksi on hyviäkin kausia, jolloin pelko ei ota lainkaan valtaansa ja sellaisten lentojen jälkeen on todellinen voittajafiilis! Viimeinen askel ennen koneeseen astumista, hengitän aina ulkoilmaa ja ajattelen, että toivottavasti pääsen turvallisesti perille. Hulluako? Silmäni yrittävät pälyillä ohjaamoon, samalla kun tervehdin lentoemäntiä, jotta näkisin vilauksen minkä näköiselle ja ikäiselle kapteenille henkikultani annan kuljetettavaksi. Edelleen, eikö olekin ihan hullua? Toisaalta tiedän, etten ole asian kanssa yksin ja yritän tuudittautua faktatiedoilla lentomatkailun turvallisuudesta tilastotasolla, mutta näillä tiedoilla ei ole mitään voimaa silloin, kun pelko iskee päälle. Olen yrittänyt järkeistää kaikki koneesta tulevat äänet ja rasahdukset. Mieheni joutuu ne kertaamaan minulle lähes jokainen kerta, kun paniikki iskee. Ystäväni on antanut minulle jo vuosia sitten Lentopelko hallintaan -kirjankin auttamaan minua asiassa. Kerran nimittäin yhteisellä reissullamme Los Angelesissa, jossa lentopelkoni kaiketi alkoi, tiemme meinasivat erota, kun sanoin että palaan Suomeen laivalla enkä astu enää koskaan lentokoneeseen. Tällöin kävimme kolme kertaa kiitoradalla yrittämässä ilmaannousua ja jokainen kerta jouduimme hätäjarruttamaan niin että maskustajat tempaantuivat penkeissään, jolloin kapteeni kuulutti, että he jotka eivät tunne oloaan turvalliseksi enää, voivat poistua koneesta. Poistuin ja siitä alkoi pitkä paluumatka Suomeen. Ei kuitenkaan laivalla, vaikka niin uhkailinkin, vaan lopulta meille järjestettiin uudet reittilennot myöhästyneiden lentojen tilalle ja minä olin pelosta lopulta niin väsynyt, että nukuin penkissäni koko paluulennon.

Hetki tämän upean kaartelun jälkeen Splitin yllä alkoi turbulenssi rummuttaa konetta. Osaan järkeistää sen syyn, että se johtui vuorista ja ennusteissa olevista sadepilvistä. Siltikään se tieto ei auttanut siellä koneessa.


 Toistaiseksi vielä rakkaus ja intohimo matkailua kohtaan on voittanut pelkoni. En haluaisi edes ajatella tilannetta toisin perin. Maailman ympäri matkaamme varjosti tosin tämä pelko, mutta leikin rohkeaa ja usein miten kaikki menikin todella hyvin. Eniten pelkäsin lentoja Tyynellämerellä. Kauhistelin jo ennen matkaa, miten selviän lennoista mm. Havaijille keskellä merta ja millainen olisi mm. Fiji Airways. Lentoyhtiöitä arvottiin ja tutkittiin monta kertaa ja kelpuutinkin vain tiettyjä yhtiöitä. Maksoimme lennoista enemmän, mutta se toi mielenrauhaa. 
Meillä kaikilla on varmastikin pelkoja, mutta pääasia on ettei anna niiden tulla unelmien eteen. Olen vakavasti harkinnut menoa lentopelkokurssille, mutta totta puhuen, ne ovat aika hintavia (onko teistäkin?) ja ajattelen aina että sillä hinnallahan ostaisi lennot sinne ja tänne. Pelkoni on siis kaiketi vielä hallittavissa versus ajatellen heitä, jotka eivät pysty edes ottamaan sitä ensimmäistä askelta ja varaamaan itse lentoa.
Lentopelon iskiessä yritän tehdä seuraavia asioita:

 • Keskityn lehden lukemiseen. Usein nousuissa selailen istuintaskusta löytyvää lehteä yrittäen sen viedä ajatuksia pois itse noususta
• Turbulenssissa yritän ajatella, että "tiessä on vain monttuja", kuten autollakin ajettaessa tai junassa istuttaessa nekin pomppivat ja kolisevat.
• Hengitän rauhallisesti ja hoen sitä itselleni "hengitä, hengitä, hengitä..."
• Katselen komedioita viihdekeskuksesta. Paras turvani on ehdottomasti Modern Family. 
• Yritän aina saada istuinpaikan mahdollisimman edestä. Takaosassa mielestäni kaikki tuntemukset voimistuvat.
• Kapteenin näkeminen tai tapaaminen auttaa. Kerran Kanadassa koneeseen astuttua tapani mukaisesti kuikuilin ohjaamoon, josta syystä yllättäen lentäjä kysyi, että mitä kuuluu? Vastasin että olen ihan ookoo, maailman ympäri matkalla mieheni kanssa, mutta pelkään lentämistä. Hänen kommenttinsa rauhoitti minut, kun hän sanoi, että hänkin haluaa turvallisesti perille, että ei hätää, "lupaan lentää smoothiesti".
Nyt kaikki reissusiskot ja -veljet, kuulisin mieluusti kommentteja ja vinkkejänne aiheeseen littyen. Ja seuraavaksi, kun tämän mörön olen nyt sylkäissyt maailmalle, niin siirryn Kroatian purjehdusmatkamme tunnelmiin. Veneily onkin muuten mahtava liikkumismuoto, joskin vähän hidas mitä tulee pitkiin matkoihin.

Eng // love travelling but hate flying. Anyone else?
By 8 kommenttia
Tunnisteet: ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)