Kun jättää haikeana taaksensa itselleen niin kovin mieluisan saaren, Koh Lipen, ja suuntaa ensimmäistä kertaa uuteen paikkaan, olo on jännittynyt. Sitä toivoo, että ei olisi tehnyt virhettä viettää viimeisiä arvokkaita lomapäiviään "huonossa paikassa". Siis ainakaan kehnommassa kuin edeltäjänsä. Panokset olivat siis kovat, kun saavuimme tunnin pikaveneessä istumisen ja pitkähäntäveneeseen keskellä merta siirtymisen jälkeen rinkkoinemme Koh Bulonen rantahiekalle. Pelko oli onneksi turha ja lupaukset täyttyivät hetkessä. Vaalea hiekka satoine valkoisine simpukkoineen vakuutti aikalailla heti tämän reissaajan. Varpaat hiekassa nousimme hotellin respan rappuset ylös tasanteelle ja chekkasimme itsemme sisään. Respan ystävällinen nainen muisti sähköpostikirjeenvaihdostamme meidät ja toivotti iloisesti tervetulleeksi. Resortin ainoa vapaa mökki odotti meitä sovitusti ja lähdimme staffin eli Thaimaassa rinkan kantajan avustuksella etsimään omaamme, mikä odottikin meitä aivan mökkirivistön viimeisempänä. Kallioiden päällä, aivan merenrannassa.
Saarihyppelymme oli siis edennyt kolmannelle ja viimeiselle saarelle ennen paluuta Krabille ja kotiin. Viimeiset lomapäivät tekivät laiskoiksi ja minulle riitti hyvin resorttimme edustan ranta, thaihieronta, mangosmoothiet ja hotellin ravintola. Suureksi yllätykseksi sää ei kuitenkaan ollut puolellamme ja todistimme useamman pilvisemmän päivän ja Thaimaalle epätyypillisen korkeat aallot. Tämä teki myös snorklaamisesta mahdottoman ja juuri Bulonen merenalaista maailmaa on kehuttu kovasti. Se jäi meiltä nyt kokematta, mitä nyt ensimmäisenä päivänä kävin nopeasti snorklaamassa, mutta laskuvesi oli vienyt jo meren mennessään, eikä snorklaaminen liian matalassa vedessä lähes koralleja hipoen ollut mieluisaa. Useampi merisiilikin tuli vastaan, joten päätin kääntyä takaisin rantaan matalikosta.
Koh Bulonen erikoispiirre ovat nämä rannalle ajautuneet puunrungot ja juurikot. Yksi teoriamme oli myös se, että merenpinnan noustessa puut ovat yksinkertaisesti kaatuneet ja jääneet rantaviivan nousun jalkoihin. Viehättäviä ja kovin kuvauksellisia kyllä ovat, joten toivottavasti saavat jäädäkin paikoilleen. Toiset käyttivät niitä myös vaatenaulakkonaan tai niskatyynyinään rannalla loikoilun lomassa. Ja näemmä jotkut myös roskiksenaan. (aargh, asia joka pisti vihaksi).
Rauhallisen saaren elämä alkoi aina auringonnousun aikaan. Tämä on ollut yksi niitä harvoja paikkoja, joissa olen luonnostaan herännyt ihailemaan auringonnousuja, siis monikossa! Voitteko uskoa? Jokainen aamu oli uudenlainen näytös ja värien show, jota kyllä kelpasi katsella. Myönnettäköön että toisinaan kömmin vielä pirteän alkuinnostuksen jälkeen takaisin suojaverkon alle torkuille, ennen herkullista aamupalaa ja varsinaista päivän alkua. Aamuinen auringonsäteiden tulvima huone ja lempeä trooppinen tuulenvire avonaisesta ovesta, ovat kyllä sanoinkuvaamattoman upeita tunteita. Olisivat meikäläiselle ainakin jokaisen aamun pelastus, just saying...
 |
| Mökkimme sijaitsi rivistön viimeisenä eli oikealta katsottuna ensimmäisenä. |
Jos olivat auringonnousut huikeita, niin saimme kyllä loistavan oppitunnin purjehduskurssiammekin silmällä pitäen vuorovesistä. Saimme nimittäin taas kokea nousuveden aiheuttamat aallon tyrskyt ja paukkeet joka ikinen yö. Ja syy miksi sanon, että taas, on kun vuosi sitten koimme vastaavanlaiset paukkeet Port Bartonissa Filippiineillä. Pitikin heti paukkeen alettua faksailla tuolloisille filppari-reissukamuille ja kertoa heille tästä flachbackista, pienen sympatian toivossa, tietysti.
Muutoin Bulonen saari oli hyvin rauhallinen. Hotellimme takapihalta alkanut pieni kylänraitti vei toisiin resortteihin ja viidakon keskellä olevaan baariin. Saarelta löytyi apteekki ja pari muuta ravintolaa, mutta ennakkosuositusten pohjalta söimme aina vain meidän oman resortin ravintolassa, parasta kun kuulemma oli. Ja en siis keksinyt tätä itse, vaikka todellakin ruoka oli erinomaista, vaan ystävämme vierailivat saarella vain muutamaa viikkoa ennen meitä ja kuulimme heiltä pelkkää hyvää paikasta. Lisäksi menneillä Matkamessuilla Mondon Thaimaa-asiantuntija Antti Helin paljasti omat saari suosikkinsa ja nimesi Koh Bulonen kolmanneksi heti Lantan ja Changin jälkeen, sekä korosti eritoten Koh Bulonen maukasta ruokaa, johon on tuonut omia twistejä saaren paikallisasukit eli merimustalaiset.Saarella voi myös nähdä suuria varaaneja, mutta me emme onnistuneet näkemään yhtäkään. Tämä siis tiedoksi, jos metrinen varaani astelee eteesi, että on kuulemma aika normaalia.
Koh Bulonille saapuminen ja lähteminen:Lähimmästä satamasta mantereelta, Pak Barasta, pikavene kestää vajaan tunnin verran saaren edustalle, josta vaihdat lennosta pitkähäntäveneeseen, joka vie sinut Bulonen rantaan. Vuoroja on high seasonin aikaan yksi päivässä. Myös pohjoisen saarilta (Lantalta) ja etelästä (Lipeltä) menee päivittäin lautta tai speed boat ohitse, jossa sinun on mahdollista jäädä saarelle.Varoituksena meripahoinvoinnista tai selkävaivoista kärsiville, että speed boatin kyyti oli aika raskasta, mutta itse selvisin etukäteispanikoinnista huolimatta kuitenkin ihan kunnialla, koska matka-aika oli vain tunnin verran.
Missä majoittua? Saarella on vain kourallinen hotelleja, eikä niitä kuuleman mukaan olisi enempää rakenteillakaan. Me valitsimme Bulone Resort -hotellin ystävien suositusten pohjalta, eli majoitumme kuulemma saaren parhaaseen resortiin. Ja parhaus on mitattu nyt sellaisilla mittareilla, kuten lämpimän veden tulolla, vedettävällä wc:llä (tai wc:llä, jossa saa laittaa paperia pönttöön), ilmastoinnilla ja sähkön toimivuudella ja sen käyttöasteella. Monissa saaren hotelleista ei siis esimerkiksi toimi sähköt kaikkina aikoina. Lisäksi Bulone Resortin lokaatio oli loistava ja hotellin oma ravintola yksi saaren parhaista. Huomioithan vain, että saaren hotelleja ei juurikaan löydy miltään varaussivustolta (ainakaan vielä), joten ennakkovaraus sähköpostitse tai soittamalla on ehdottomuus. Ellei halua elää todella villisti ja päätyä nukkumaan palmun alle. Esimerkiksi me jännäsimme huoneen saatavuutta samalle viikolle kuin suunniteltu saapuminen, jolloin saimme vasta vahvistuksen meilitse, että meitä odottaisi resortin ainoa vapaa huone. Tämä tarkoitti tyytymistä siihen mitä oli saatavilla ja hyväksyimme sen. Huoneemme, tai siis oma mökkimme oli ilman ac-ilmastointia, eikä suihkustakaan tullut kuin kylmää vettä. Mökkimme lattian rakosista näki kallion ja tuuli puhalteli niistä hellästi läpi. Huoneen lattian lakaiseminen tosin onnistui helposti, vain harjalla huitaisemalla ja hiekanmuruset olivat poissa. Resortin muut mökit ovat korkeatasoisempia. Meidän huoneemme numero 1, ei tällä kertaa ollut ihan ykkönen, mutta itse resortti oli makuuni kuitenkin saaren tasokkain ja suosittelenkin sitä mieluusti. Hotellia ovat pyörittäneet sama perhe 90-luvulta lähtien ja yhteishenki teki vierailusta tässä hotellissa kyllä mieluisan. Sanoinko jo, että tänne palaan mieluusti uudelleen...?
Koh Bulone oli saarihyppelymme musta hevonen. Toiset ovat sanoneet saaresta, että se olisi kuin Koh Lipen saari kymmenen vuotta sitten. Mene ja tiedä. Mutta paikalliset kertoivat meille, että Bulonen saarelle ei voisi tosiaan enää rakentaa lisää hotelleja, joka jättäisi saaren kasvupaineet pois ja paikka saisi pysyä tälläisenään. En väitä että se olisi lainkaan huono asia. Osittain jopa toivon sitä. Nyt on kuitenkin tullut aika kiittää ja kippistää mangosmoothiella teitä seurasta saarihyppelyllämme! Vuorossa on tosin vielä luvattu postaus ihan käytännönasioista mitä tulee Thaimaassa reissaamiseen. Lisäksi reissuvideo on myös työnalla sekä time lapse kokeilu tuosta auringonnoususta, joten vielä on mahdollisuus palata näihin turkooseihin maisemiin... Tai jos sinulla heräsi jotain kysymyksiä saarihyppelystä, niin mieluusti vastailen parhaani mukaan. Tai oletko jopa vieraillut Koh Bulonella? Olisi mukava kuulla kokemuksia... Stay tuned.
Saarihyppelyn osa1: Koh Lanta, osa2: Koh Lipe
Majoitus: Bulone Resort, 3 vrk yht. 210 eur. (hotelli on suljettuna kesäkuusta lokakuuhun)Kartan ja reitin löydät edellisestä postauksesta.
Eng // Our third stop in our backpacking trip in Thailand was a beautiful Koh Bulone.
