Kesän viimeiset festivaalit tanssahdeltiin viikonloppuna Helsingin Suvilahdessa, jossa järjestettiin perinteinen Flow-festivaali. Säiden jumalat olivat puolellamme, eikä sääennusteiden kauhukuvista huolimatta kertakäyttösadetakkia tarvinnut kaivaa esille kuin muutaman kerran ja aika mitättömien sateiden ajaksi. Viime vuotinen myrsky oli siis onneksi historiaa ja Flow-viikonloppuna saatiin nauttia suorastaan lämpimistä kesäilloista, paitsi viimeisenä iltana. Niin kurjalta kuin se kuulostaakin, niin kesä taitaa todellakin päättyä Flowhun. Mutta mikä sitten säväytti tämän vuoden annissa ja mikä jäi parhaiten mieliin?

Ruisrockin pölyt on nyt pyyhitty maihareista ja telttamajoitus on vaihtunut takaisin tuttuun omaan sänkyyn. Onkin siis loistava aika palata menneen viikonlopun aurinkoisiin tunnelmiin. Ruissalon sääennusteet eivät pettäneet tälläkään erää, vaan saatiin perjantai aamupäivän pienistä sateista huolimatta juhlia koko viikonloppu aurinkoisissa keleissä. Tämä tuntuu olevan Ruisrockille ominainen piirre. Pitikin siis ihan kaivella digikuva-arkistoani Ruisrockista vuodelta 2004 lähtien, että mikä vuosi se olikaan, kun Ruisrockissa ei todellakaan paistateltu pelkässä auringossa?

Se oli juurikin tuo vuosi 2004, kun festarikansa oli kuvissani naamioitunut kertakäyttösadetakkeihin. Ja onhan siellä sadekuuroitellut senkin jälkeen, mutta aika kultaa muistot, kun kaikki tuntuvat puhuvan, että Ruississa ei koskaan sada. Viime viikonloppuna kuitenkin aurinko helli taas festarikansaa ja tunnelma oli sen mukainen.

Kesä ja festarikausi on parhaillaan päällä. Olen viettänyt yli puolet elämäni kesistä festareilla, milloin missäkin ja yleensä mahdollisimman monilla. Viime vuosina festarimatkat ovat suuntautuneet yhä kauemmaksi, ympäri maailman. Ajattelin listata omat suosikkini maailmalta, niistä festareista, joissa olen itse käynyt. Paljon on toki vielä käymättä, mutta onneksi kesä ja festarit tulevat joka vuosi.

Flow tuli ja Flow meni. Se kesän päätös, kruunu kaikelle kauniille on nyt ohi. Myrskykään ei sitä kukistanut, vaan Flow oli juhlaa! Tosin, itselleni sitä juhlaa kesti vain kaksi päivää. Vaikka vuosi sitten vannoinkin, etten toistaisi enää samaa virhettä, vaan ostaisin aina kolmen päivän lipun. Löysin itseni kuitenkin sunnuntaina kärvistelemässä fomo:sta. Onneksi sen paikkasi aika hyvin herkullinen brunssi ystävien seurassa... Mutta takaisin Suvilahteen ja Flowhun, joka oli muuttanut hieman muotoaan, sillä Redi-kauppakeskus jyrää laajasti alueelle. Onneksi se sama Suvilahden taika oli kuitenkin yhä olemassa. Tosin, pelottaa jo ihan ajatella, että mitä Flowlle vuosien saatossa käy? Viime viikonloppuna siellä näytti kuitenkin tältä:

















Kiitos jälleen kerran ihana ja kaunis Flow. On kerrassaan huikeaa, että kävelymatkan päästä kotoa tapahtuu näin kauniita asioita. Jos nyt jotain kriittistäkin saa sanoa, niin ruoka-annosten ja juomien hinnat alkavat olla jo aika pilvissä. Voiskohan niille tehdä jotain, laadusta tinkimättä tietysti? Erityiskiitos @flowfestival twitter-tilille, josta sai myrskyn silmässä aika tiiviisti päivityksiä. Seuraava Flow näyttäisi olevan 10.-12. elokuuta 2018, joten enää vähän alle vuosi odotettavaa. Näin elokuussa ilmoille tulee oikeastaan enää vain yksi kysymys: festarikesä, ethän oo vielä tässä?


Eng // Flow festival, Helsinki

Kesän isoimmat bileet on nyt (valitettavasti) taputeltu ja ne oli aivan loistavat. Valitettavasti siksi, että ottaisin uusinnan heti, jos se vaan olisi mahdollista. Nämä bileet juhlittiin siis Belgian maalla, pienen Werchter nimisen kylän suurilla niityillä. Mukana bileissä olivat mm. Kings of Leon, Lorde, Imagine Dragons. Lumineers, White Lies, Future Islands, Birdy, Whitney sekä tietysti oma ikisuosikkini Foo Fighters. Viisi päivää telttailua ja festarielämää ystävien (sekä 150 000 muun kanssa) on elämää parhaimmillaan.










Rehellisesti sanottuna tänä vuonna oli kuitenkin pientä pelkoa ilmassa ennen festivaaleille lähtöä, johtuen maailman ikävistä tapahtumista. En voinut olla ajattelematta, että kuinkahan meidän turvallisuus on paikan päällä huomioitu. No siinä mielessä huoli oli onneksi turha, koska kävijöiden turvallisuutta oli nostettu aikaisemmista vuosista merkittävästi. Ensimmäiseksi sen huomasi teille asetetuista betoniporsaista, sitten turvatarkastuksista, jopa metallinpaljastin oli sisäänkäynnin luona. Poliiseja ja poliisikoiria näki laajalti ja mikä positiivisinta, näistä asioista tiedotettiin etukäteen meilitse lipun ostaneille. Myös kännykkään saimme testitekstarin sekä myös leirinnän kovaäänisiä testattiin päivittäin. Nämä kaikki oli jotain sellaista mitä aiempina vuosia Werchterissä ei ole ollut. Sinänsä harmillista, mutta toi toki sitä toivottua turvallisuuden tunnetta ja erittäin onnistuneesti.


 

Rock Werchter sijaitsee Brysselin lentokentän lähellä. Lentokentältä junamatka Leuvenin kylään (joka on lähin iso kaupunki) kestää vain vajaa 15 minuuttia. Leuvenista kulkee ilmaisia shuttle busseja festarialueelle. Ja mainittakoon, että nämä bussit todella toimivat ja vaikka jonot kiemurtelevat ympäri juna-asemaa, kaikki toimii miellyttävän tehokkaasti.
Jos saavut festareille toisaalta kuin Brysselin lentoeasemalta, niin festarit tarjoavat ilmaisen junamatkan Belgian sisällä ja näin tukevat juhlijoita saapumaan mielummin julkisilla. Festareiden omilta sivuilta saa kaiken tarvittavan tiedon ilmaisiin busseihin ja junamatkojen tilaamiseen, sekä paikan päällä on kaikki tarvittavat kyltit ja ohjeet. Rock Werchter pitää hyvää huolta asiakkaistaan ja siitä esimerkkinä mm. yksi sateinen aamu, johon saikin herätä siten, että maasta oli imetty suurin osa kosteudesta ja sen päälle oli laitettu puulattiaa pelloille helpottamaan festarikävin kulkemista vessoihin, palveluiden ääreen ja itse festarialueelle. Vessat aka bajamajat ovat näillä festareille lähes aina tiptop kunnossa ja osa onkin niin kehittyneitä että ovat ihan posliinivessoja huuhtelupainikkeella. Kaukana ovat siis ne karmeimmat majamaja ajat, joihin nyt anteeksi vaan, saattaa törmätä vieläkin täällä kotimaassa. Se että maksaa ison summan lipusta sisällyttää mielestäni palvelun alusta loppuun saakka. Tämä saattaa monesti järjestävältä taholta unohtua, mutta ei onneksi täällä.

Sellainen vinkki muuten itse telttailualueesta on nostettava esille, että leirintä täyttyy yleensä aina jo päivää ennen itse festareiden alkua. Siitä syystä mekin olemme saapuneet paikalle nyt viime vuosina jo päivää ennen, eli keskiviikkona. Tuhansia telttoja nousee kuin sieniä sateella ja riittää että käännät selkäsi, niin paikka voi olla jo mennyttä. Siksi isommalla porukalla saavuttaessa saakin hieman taktikoida saadakseen yhteisen leirin pystyyn ja vielä siten, että ei jouduta heräämään aamulla siihen, että joku tuntematon on päättänyt pystyttää telttansa suoraan oman oviaukkonsa eteen.

Auringonlaskut festareilla - tuplarakkautta!

Näillä festareilla pääsääntöisesti maksetaan kaikki kupongeilla, ei euroilla. Tämä saattaa ihmetyttää ensikertalaista. Näitä kuponkeja, joilla ostetaan alueelta kaikki ruoka ja juoma, voi tilata ennakkoon lipun oston yhteydessä tai paikan päältä. Ennakkoon ostettaessa kupongit ovat parikymmentä senttiä edullisemmat, mutta maksavat siis noin 2,5 € / kpl. Festareiden hintatasosta esimerkkinä, että esim 1:llä kupongilla saat mm. bissen, veden tai croisantin. 1,5 kupongilla viinilasin ja 2:lla kupongilla jo useimpia ruokia. Suurin osa ruuista (kuten kokonaiset pizzat, tapas annokset, falafelit, wrapit, salaatit, burgerit tai nachot) maksavat tosin 3-4 kuponkia.
Leirinnästä saa aamupalaksi ostettua mm. täytetyn tuoreen patongin 2:lla kupongilla ja tuoremehun 1:llä. Suihku maksaa 1,5 kuponkia, josta voidaan olla montaa mieltä. Ainakin ne on siistejä sekä sieltä tuli aina lämmintä vettä. Olkoon se sopiva hinta siitä sitten. Kupongit ovat osoittautuneet käteväksi tavaksi asioida (paitsi ne puolikkaat!) ja kunhan niitä ei löydä taskujensa ja laukkunsa pohjalta festareiden päätyttyä... Sitten harmittaa. Kupongit eivät käy nimittäin enää seuraavana vuonna.

Festareilla kierrätetään mm. siten, että keräämällä 20 muovimukia tai muovipulloa ja palauttamalla ne saat palkkioksi 1 kupongin. Kupongilla voit ostaa juomia (viiniä, bissee, limua tai vettä). Kuvassa jotkut ovat keränneet itselleen aikamoisen potin!

Eng // Five days festival trip to Belgium, Rock Werchter.

Miltä kuulostaa keikka, baarit ja bajamajat hautausmaalla? Todellisuudelta, kun puhutaan Hollywoodista. Jouduin itsekin hieraisemaan hieman silmiäni, kun varasin keikkalippuja tälle keikalle ja googlasin keikkapaikan vielä toistamiseen, että oikeastiko Chvrches esiintyy hautuumaalla? Hollywood Forever on todellakin hautausmaa, jossa nukkuu ikiunta tuhansia kuolleita, joiden joukossa useita tunnettuja legendoja. Kun me saavuimme autolla keikalle, hieman ennen auringonlaskua, paikka tuntui jotenkin maagiselle. Tuntui todella oudolle ja samaan aikaan uteliaalle ajaa porteista sisään autoletkassa parkkipaikkaa etsien. Pian auringon laskettua täällä hurrattaisiin ja tanssittaisiin Chvrches tahtiin.










Pakeneva päivänvalo sai meidät kävelemään hyvin nopeasti Garden of Legends -puiston lävitse, jossa itse punkin kuningas Johnny Ramone toivotti porteilla tervetulleeksi. Täällä lepäävät myös Ramones bändin Dee Dee Ramone sekä Beatlesin George Harrison. Myös Ihmemaa Oz:n Toto-koira on saanut viimeisen leposijan Hollywood Forever hautausmaalta. Täältä myös varataan paikkoja etukäteen, siten että kyltissä lukee jo henkilön nimi ja syntymäaika, kuolinajan kohdalla on vielä tyhjä tila. Tästä tulikin mieleeni, kun toissa syksynä vierailtiin mm. Marilyn Monroen haudalla. Tiedättekö muuten kuka on varannut paikkansa hänen vierestään? Ehkä kerronkin sen ja lisää tästä hautausmaasta seuraavassa postauksessa.

Amerikoissa bajamajojen määrä ja niiden toimivuus yleisötilaisuuksissa ei petä koskaan.

  

Hämmennykseni eivät meinanneet loppua, kun huomasimme että keikkaa varten oli myös rakennettu baari ja ravintolakojuja, joista sai ihan vapaasti ostaa juomia keikalle. Itse asiassa samana päivänä ennen keikkaa, saimme vielä sähköpostilla ohjeen, että alueelle saisi tuoda myös omia juomia ja eväitä. En kuitenkaan tohtinut vesipulloa enempää tuoda, hautausmaalle. Jälleen kerran sääntö-Suomen kasvatilla oli ihmettelemisen paikka, kun jengi pössytteli ja istuskeli taittotuoleissaan syöden popcornia, edelleenkin hautausmaalla. Siltikin, keikkapaikka ei olisi voinut olla enää kauniimpi. Alla tähtitaivaan, kuun sirpin ja palmujen. Hetki oli erittäin taianomainen. En näkisi vastaavaa tapahtumaa ihan heti missään muualla tapahtuvan, mutta jotenkin se sopi juuri tänne. Päässäni pyöri tuhat ajatusta elävistä ja kuolleista ja toisaalta, miksipä kukaan ei haluaisi kuulla musiikkia ja päästä livekeikalle, vaikkakin nukkuisi ikiunta..?

Perheille ja suvuille löytyi omia kryptia, jonne mennä muistelemaan mennyttä läheistä.

Keikka itsessään oli myös loistava. Ensikosketukseni bändiin tapahtui tämän kesän Flow-festivaaleilla ja sieltä jäi palo kuulla ja nähdä lisää chvrchesiä. Hollywood oli siihen täydellisen maaginen paikka.



Eng // chvrches concert in Hollywood Forever Cemetery.