Örön upea linnakesaari on osa Saaristomeren Kansallispuistoa. Örössä on esitteen mukaan mahdollista vierailla ympäri vuoden, jolloin saari tarjoaa eri vuoden aikana ihan oman tunnelmansa. "Joulu saaristossa" on kuulemma saavuttanut suuren suosion, kuin myös "hiljainen uusi vuosi" -teema tapahtuma. Me vierailimme Örössä elokuun alussa ja kesän lämpö otti meidät ihanasti vastaan, kun kiinnitimme purjeveneemme köydet Örön vierasvenesatamaan. Merimatka Öröön oli kovemman tuulen vuoksi hieman uuvuttava, mutta viiden tunnin venematka Gullkronasta oli ehdottomasti kaiken keinutuksen arvoinen.

Kesäisestä Örösta löytyy useita luontopolkuja, Suomen suurin perhoskanta ja harvinaisia kasveja. Örön linnakesaari on entinen puolustusvoimien saari ja saarella olet yhä puolustusvoimien toiminta-alueella, joten se on syytä huomioida vieraillessasi Örössa.

Suuntasimme Jussaröön viime kesänä omalla veneellä Taalintehtaalta. Merimaileissa matkaa Jussaröön kertyi Taalintehtaalta noin 43 Nm. Perillä Jussarössä ja sen rantakallioiden päällä seisoessa ja vierasvenelaituriin katsoessa oikein häkellyin paikan kauneudesta. Hetken aikaa aivot eivät osanneetkaan summata, että olenko nyt Kroatiassa vai missä turkoosissa paratiisissa... Niin utopisen kauniilta maisema puiden lomasta auringon kimaltaessa näytti. Mutta kun jatkat lukemista, huomaat että saarelta löytyy toinenkin puoli. Lue myös Kaukokaipuun kirjoittama blogipostaus Jussaröstä kaivosmiesten aavekaupungista.

Jussarö on Tammisaaren ulkosaaristossa sijaitseva saari. Saari on entinen kaivos- ja sotilassaari. Siellä toimi vuoteen 2011 saakka rajavartiolaitoksen Jussarön merivartioasema. Saarella sijaitsi aikaisemmin myös Jussarön kaivos, josta louhittiin rautamalmia. Toiminta lopetettiin vuonna 1967. Saarella on tältä kaudelta vielä jäljellä autioituneita asunto- ja kaupparakennuksia, jotka toisten mielestä ovat kiehtovia ja toisten enemmänkin pelottavia. Autioituneiden talojen seiniä koristaa asbestivaroitukset.

Tämä maisema voisi äkkiseltään olla vaikka Kroatiasta, mutta onkin ihan koto-Suomesta.

Kauden ensimmäisessä purjehduksessa on aina suurta urheilujuhlan tunnelmaa. Niin oli tänäkin vuonna, ja jos mahdollista niin tänä vuonna sitä ilon tunnetta oli mukana vielä entistä enemmän – sitä osasi arvostaa aivan eri tavalla kevään haasteiden jälkeen. 

Saimme veneen vesille jo toukokuun lopulla, sekin toki aiempia vuosia paljon myöhemmin ja siitä siis otti vielä useamman viikon, että lopulta Malibu-veneemme köydet irtosivat kotisatamasta. Syitä tähän on useampia, muun muassa kapteenin eli mieheni käsi, mikä meni pahasti poikki maaliskuun lopun laskettelureissulla eikä ole parantunut täydellisesti vieläkään. Lisäksi omat paukut on olleet vähissä ja erinäiset diagnoosit toisensa perään ovat saaneet keskittämään kevään aikana kaikki energiat ja voimavarat melkeinpä vain ja ainoastaan toipumiseen ja lepoon. Nämä ovat viivästyttäneet rakkaan harrastuksen pariin pääsemistä (ja toki keväinen veneen kuntoonlaitto oli sekin itsessään jo aikamoinen prosessi suoritettavaksi). Ei siis kahta sanaa siitä, miten into pinkeänä ja onnellisena oltiin, kun Malibu starttasi kauden ensimmäiselle purjehdukselle viime viikolla. Happiness. 

Keskikesän juhlaa juhannusta tuli tänä vuonna vietetty aivan Helsingin edustalla, Pihlajasaaressa. Pihlajasaari on tuttu saari meille jo monen vuoden takaa ja tykätään sen lokaatiosta ja vierasvenesatamasta. Meidän kotisamasta ei tarvitse lähteä kauaskaan tunteakseen olevansa jo ihan lomalla. Pihlajasaaren ravintola on ollut myös joka kesäinen illalliskohteemme näin vuosien saatossa. Sinne on helppo lähteä vaikka arki-iltoinakin syömään. Juhannusta Pihlajasaaressa viettiin nyt ensimmäistä kertaa.

Tämän kevään purjehduskauden avauspaikkana sai toimia Rövaren niminen pieni saari Espoon edustalla. Helteinen toukokuun loppu lupaili hyvää keliä purjehdusviikonlopulle, mutta vastatuuli kotisatamastamme Espoon saaristoon piti huolen, että helteisestä säästä huolimatta toppatakkia ja -housuja ei sopinut unohtaa. Perillä meitä kuitenkin odotti lämpöinen aurinko, suojaisat kallionpoukamat, ystäväpariskunta, huoleton loman tunne ja uskomattoman upea auringonnousu, josta emme osanneet unelmoidakaan.

Keskikesän juhla juhannus vei meidät tänä vuonna Espoon Isoon Vasikkasaareen. Alunperin meidän ja muutaman muun veneseurueen oli tarkoitus viettää juhannusta Helsingin Käärmesaaressa, mutta satelliittikuvista poiketen, saaressa ei ollutkaan enää vierasvenelaituria. Myöskään viereinen Käärmeluoto ei tarjonnut meille tarpeeksi suojaisaa ankkuripaikkaa viikonlopun tuulille, joten jatkoimme matkaa Espoon puolelle Isoon Vasikkasaareen, joka on yksi suosikkisaaristani pääkaupunkiseudulla. Juhannusaaton kääntyessä jo puoleen päivään meitä toki hieman jännitti, että voiko vierasvenesatamassa olla enää yhtään vapaita paikkoja, mutta onneksemme satamasta löytyi vielä pari paikkaa vapaana ja juhannus oli valmis alkamaan.

Tämän vuoden veneilykausi korkattiin vappuna, kun astuimme Helsingin Halkolaiturin satamasta m/aux Svanhild-purjelaivan kannelle ja nostimme purjeet ja suuntasimme merelle. Kyseessä oli aluksen perinteinen vappubrunssi merellä, mutta meille ihan uusi kokemus ja tapa viettää vappupäivää. Sää helli veneilijöitä ja muutama muukin alus oli lähtenyt jo merille. Oma veneemme odottaa vielä pukkien päällä viimeisiä valmisteluita ennen veneenlaskua.

Perinteinen juhannussää ei pettänyt tälläkään kertaa. Kun myrskytuuli pisti parastaan ja aurinko loisti poissaolollaan juhannusaattona, mikä olisikaan parempaa, kuin kerääntyä juhannuksen viettoon ystävien rantatalolle ja kääriä villasukat jalkaan. Veneilijöinä olimme ennakoineet tulevan juhannusmyrskyn ja vieneet veneen jo päivää ennen turvaan Aurinkolahden satamaan. Näin pystyimme viettämään juhannusaaton veneellä aallonmurtajien suojissa, käymään välillä ystävien juhlissa ja jatkamaan matkaa säiden parantuessa seuraavana päivänä.

Haaveiletko purjeveneilystä Välimeren turkooseissa maisemissa? Vapauden tunteesta ja hyvistä tuulista? Niin mekin. Ja siksi päädyimme viime syksynä kokeilemaan, miltä purjehdus maistuu loppukesän lämpimissä turkooseissa maisemissa Kroatian saaristossa. Mukaan muotoitui kuuden hengen ystäväporukka ja reissun suunnittelun aloitimme etukäteen Matkamessujen aikaan, eli puolisen vuotta ennen lähtöä.

Lomalla on ihmisen hyvä olla. Ja Kroatiassa purjeveneessä. Ei voi kyllä muuta todeta, kuin jo puolessa matkaa lomaa, että purjeveneen vuokraus on osoittautunut aivan ultimaattisen loistavaksi ideaksi. Veneestä käsin on saanut aivan erilaisen kuvan koko maasta ja sen överiupeista saarista ja tokihan elämäntyylikin on erilaista täällä merillä ja satamissa. Sitä ollaan tässä nyt opetulta jo useamman päivän ajan ja opeteltavaa vielä näemmä riittää. Yksi asia mikä ollaan jo tässä vaiheessa huomattu, on se että paikallisten kapteenien naamavipeillä aukeaa yöpymispaikkoja jopa sellaisiin satamiin, jotka ovat jo täysiä ja joista muita käännytetään pois. Ilman häntä oltaisiinkin saatu monessa paikkaa maistaa ilmeisesti ei-oota. Toki, voihan olla että maassa on jotkin pelisäännöt että tiettyjen vuokrausfirmojen veneille löytyy aina tilaa. Mene ja tiedä. Elokuu on kuitenkin kiireisintä sesonkia täällä, joten purjeveneummikkona täällä saarilla voisi olla todella haastavaa. Ankkurissakaan kun ei saa olla ihan missä tahansa.





Tulen ajan kanssa kertomaan vielä monta opittua asiaa ja vinkkejä siitä mitä tulee ottaa huomioon, jos aikoo vuokrata purjeveneen vaikkapa Kroatiasta. Itse ollaan aika vakuuttuneita siitä, että tämän kertainen veneenvuokraus ei jää ainoaksi kerraksi. Suunnitellaan nimittäin jo porukalla purjeveneen vuokrausta seuraavaksi Kreikasta! Sitä odotellessa siirrynkin takaisin nauttimaan tästä hetkestä näihin ihaniin turkooseihin maisemiin. Aurinkoa sinne Suomeen tai missä ikinä tätä luetkin. Täällä kaikki kunnossa. Ciao!




Eng // Sailing boat life in Croatia

"Jokaisessa satamassa oli kymmenittäin entistä isompia purjeveneitä parkissa ja mikä oli upeinta, melkein jokaisessa kauniissa lahden poukamassakin oli aina useampi purjevene tullut parkkiin yöksi. Ja tässä kuulkaa, tässä on yksi meidän uusista unelmista. Päästä elämään noin. Satamasta toiseen veneillen. Ja tietysti kera kavereiden."

 


Ja näin, kolme vuotta myöhemmin, asiat ovat johtaneet siihen onnelliseen pisteeseen, että me lähdetään ensi viikolla elämään tuota unelmaa ja purjehtimaan Kroatian saarille viikoksi, kera ystävien tietysti! On hurjaa ajatella, miten nopeasti tämä matka onkin jo käsillä, kun sitä alkujaan talvella aloitettiin suunnittelemaan. Alkuvuodesta kyseltiin tarjouksia eri vuokrausfirmoista ja kymmenien meilien jälkeen ajankohdaksi valikoitui loppukesä ja firmaksi Sailing Europe. Meitä lähtee matkalle siis kuusi henkilöä plus paikan päältä vuokrattava kapteeni, koska miehelläni tai muillakaan seurueesta ei ole vielä kansainvälisen huviveneenkuljettajan kirjaa, niin emme saa vuokrata purjevenettä ilman kapteenia.






Lennämme Splitiin päivää ennen purjehdusretken aloitusta, josta matkaamme lautalla Soltan saarelle Rogačin satamaan. Sieltä alkaa meidän viikon mittainen purjehduksemme Beneteau Cyclades veneellä. Ollaan saatu ennakkoon esimerkkireittejä, joista valitaan mieluisin. Tullaan varmaan eniten mukailemaan eteläistä reittiä, jolloin todennäköisesti päädytään ainakin Hvarin, Bracin ja Vis:n saarille. 
Kaikki suunnittelu tätä matkaa varten on ollut supermielenkiintoista ja välillä vähän hämmentävääkin. Muun muassa päänvaivaa on aiheuttanut se, että tarjoamme kapteenille aina ruuat tai vaihtoehtoisesti joudumme antamaan hänelle taskurahaa ravintolaan, mikäli yövymme satamissa. Kauppareissuilla siis tietysti laskemme ostokset kuuden sijasta seitsemälle ja taskurahasta olemme saaneet ohjeita, että 15-20 euroa on sopiva summa. Olisikin mahtavaa, jos jollain teistä olisi kokemusta veneen vuokraamisesta kapteenin kera?

Mukaan lähtee myös oma suppilauta ja toinen vuokrataan veneelle paikan päältä.

Tämä oli se näky kolme vuotta sitten: veneitä kauniissa poukamissa ankkureissaan ja nyt mennään tämän vision perässä.

Eihän tässä auta muuta kuin pitää hatusta kiinni! Luvassa on epäilemättä huikea kokemus ja paljon merielämää, toivon mukaan erittäin aurinkoisessa Kroatiassa. Pakkauslistaa on päivitetty pitkin kesää ja mukaan lähtee hellevaatteiden lisäksi myös lämpimiä purjehdusvaatteita. Tietysti GoPro, snorkkeli ja maski, suppilauta ja varmaan on syytä pakata mukaan myös riippumatto - onhan kyseessä kuitenkin loma. Nyt olisikin mukava kuulla jos siellä on joku, joka olisi purjehtinut noilla suunnilla tai muuten vaan haluat vinkata jotain must see -kohdetta tai saarta. Kaikki vinkit on lämpimästi tervetulleita!

Postauksen kuvat ovat ensimmäiseltä Kroatian matkalta kesäkuulta 2014.

Seuraa Seven Seas -blogia ja seikkailuita myös seuraavissa kanavissa:

Instagram I facebook I Twitter I YouTube  

Eng // Ahoy! Soon we´ll be sailing in Croatia.

Muutama päivä sitten pakkasimme eväät ja hyppäsimme veneeseemme. Suunnaksi otimme Helsingin edustalla olevan Pihlajasaaren, joka on viime vuosina käynyt hyvinkin tutuksi. Pihliksen vierasvenesataman laituri on loistava ja sinne kantautuu mukavasti kaupungin äänet. Samalla olet kuitenkin täysin eristyksissä saarella, kallioiden ja luonnon ympäröimänä. Syy meidän tämän kertaiselle matkalle oli meidän juhlapäivä. Olemme kulkeneet yhteistä matkaa jo kaksikymmentä vuotta.










Kauas on tultu siitä kun kohtasimme ja pitkä matka on jo kuljettu yhdessä. Kakskytvuotta on ihan järjetön aika, tiedän! Enkä välillä itsekään oikein ymmärrä tätä ajan kulkua... Niin monen monta tarinaa, muistoa ja seikkailua on jo ehtinyt kertyä muistojemme rinkkaan ja hyvä niin. Hienointa on, että paras ystävä on aina vieressä ja että hän on aina valmis seikkailuun. Seikkailun janoa sammuttaakin sopivasti tälläiset mikromatkatkin ihan lähelle, varsinkin kun ne saa taittaa tälläisessä säässä ja seurassa.









Pihlajasaari on ehdottomasti käymisen arvoinen kohde. Saarella on kesäravintola ja upeita hiekkarantoja sekä grillauspaikkoja. Kallioilla on upea istuskella ja kuunnella kaupungin ääniä. Meidän iltana saatiin kuulla Hernesaaresta Antti Tuiskun Hyökyaaltoa. Heh, se oli aika siistiä.

Kyllä Suomen kesä on vaan sitten niin törkeen kaunis, vaikka välillä se koetteleekin aika isosti, mutta palkitsee sitten taas. Heinäkuun lopun auringonsäteissä on jotain sellaista erikoista ja ihanaa lempeyttä... Sitä sellaista, jonka toivoisi kestävän ikuisesti. Kuten myös tämän meidän yhteisen matkan.



Eng // Pihlajasaari with love.

Tämän vuoden yöttömän yön juhlaa vietimme isolla ystäväporukalla Helsingin Aurinkolahdessa. Purjeet veivät meidät sinne aattona, vieläpä aika kohtalaisen hyvässä kelissä. Pahimmista sääennusteista huolimatta saatiin seuraksemme aurinkoa ja vain muutama pisara sadetta menomatkalla ja sehän kelpasi!





 





 




Juhannusaattona nähtiin myös kokko, lavatanssit ja yöttömän yön taikaa. Kaikkea sitä samalle rantaviivalle mahtuukin. Mutta vasta seuraavana päivänä Aurinkolahti lunasti nimensä ja näytti taikansa, kun melkeimpä heti heräämisen jälkeen hypättiin suoraan sup-laudan päälle, auringonpaisteessa. Terapiaistunnosta käynyt iltapäivän mittainen suppailusessio päättyi siihen, että veneseurueemme oli päättänyt jäädä toiseksikin yöksi nauttimaan Aurinkolahden annista. 















Hyvien bileiden jälkeen on aina mukava herätä uuteen päivään. Erityisen mukavaa se on, kun saa herätä veneellä. Siellä nukuttaa nimittäin aina ihan törkeän makoisasti. Aamupalan jälkeen olikin aika herätä todellisuuteen: kovan tuulen varoitus. Juhannuksen vieton paluumatkalla otettiinkin sitten miehestä ja naisesta mittaa, kun saatiin merellä vastaan voimakas tuuli ja vaahtopäät. Osa saattoi nähdäkin Insta Storysta kuinka Itämeren aallot meidän venettä keinutti - voin kertoa, että aikamoisesti. En ollut aiemmin omalla veneellä ollutkaan sellaisessa merenkäynnissä. Mutta reittivalinnan uudelleen kartoittamisen jälkeen, meno ja oma olokin alkoi onneksi helpottaa ja miehistö veneili meidät turvallisesti perille kotisatamaan jälleen yhtä kokemusta rikkaampana. Jälleen kerran, erilainen juhannus, hyvässä seurassa. Kiitos kaikille asianomaisille seurasta!

Toivottavasti sinullakin oli loistava juhannus, keleistä riippumatta.