tag:blogger.com,1999:blog-4314780634541057753.post3000030575249963228..comments2024-02-20T01:41:02.303-08:00Comments on Seven Seas -blogi: Reissaajan sydän ja lentopelkomörköSanna I Seven Seashttp://www.blogger.com/profile/00994550260653732284noreply@blogger.comBlogger8125tag:blogger.com,1999:blog-4314780634541057753.post-84260489477897699032017-09-10T10:44:07.982-07:002017-09-10T10:44:07.982-07:00No sanoppa muuta, mitä neuvoksi? Tunnistan itseni ...No sanoppa muuta, mitä neuvoksi? Tunnistan itseni hyvin tuosta tekstistä. Mäkään en ennen pelännyt lentämistä, vaan se oli super siistiä! Haluaisin niin sen tunteen takaisin...<br>Mulle kans nousut on pahoja, mutta enemmän ne mulla tuntuu pahammelta isoimmissa koneissa. A380-koneen kyytiin en oikeasti edes haluasi.<br><br>Meitähän alkaa olla tässä sen verran monta lentopelkoista, mutta intohimoista reissaajaa, että voitais mennä porukalla kaikki jollekin lentopelkokurssille.Sanna I Siveltimellähttps://www.blogger.com/profile/00994550260653732284noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4314780634541057753.post-28778764648760541982017-09-05T07:38:28.865-07:002017-09-05T07:38:28.865-07:00Yksi lentopelkoinen ilmoittautuu täälläkin. En tie...Yksi lentopelkoinen ilmoittautuu täälläkin. En tiedä mikä siinä on, mutta tuntuu, että vuosi vuodelta pelko pahenee enkä edes keksi mistä se on tullut, koska en aiemmin pelännyt tai edes osannut pelätä lentämistä ollenkaan. Viime vuonna tultiin Venetsiasta ja tapani mukaan panikoin nousussa siihen malliin, että vieressä istuva nainen pisti käden mun polvelle ja rupesi rauhoittelemaan. :D<br><br>Olen myös miettinyt tuota lentopelkokurssille menoa, mutta se on niin saakelin kallista hommaa, että toistaiseksi istun koneessa hammasta purren. Pahin vaihe on nousu, ja erityisesti jos kone kaartaa nousussa. Silloin tuntuu siltä, että nyt tämä koko purkki putoaa alas kuin kivi. Olin aiemmin tehnyt lähinnä pitkiä matkoja isoilla koneilla, joissa nousut ja laskut eivät juuri tunnu, mutta nyt viime vuosina on tullut lennettyä vähän pienemmillä koneilla Euroopan sisäisesti, joissa matkustaminen tuntuu ihan erilaiselta, kun jossain isossa Airbusissa.<br><br>Uutiset lento-onnettomuuksista ovat myös varmasti osaltaan vaikuttaneet pelon kehittymiseen. Jonkinlaista kuolemanpelkoahan se kai on (?). On todennäköisempää joutua auto-onnettomuuteen, mutta siitä on myös varmasti todennäköisempää suhteessa selvitä hengissä, kuin lento-onnettomuudesta. Kun ikää tulee, niin kai sitä jotenkin myös tajuaa oman kuolevaisuutensa ja siksi peltipurkkiin ahtautuminen ilman minkäänlaista mahdollisuutta vaikuttaa matkantekoon voi olla aika ahdistava kokemus. Moni tästä vaivasta kuitenkin tuntuu kärsivän, vaikka periaatteessa syytä ei ole - onhan lentäminen kuitenkin erittäin turvallinen tapa matkustaa, ja tarkasti valvottua touhua. Mutta mikä neuvoksi, ettei tarvitsisi aina rystyset valkoisena rutistaa penkin käsinojia, kun lähtee lennolle, siinäpä se kysymys piileekin. :DAnne | Metallia Matkassahttp://metalliamatkassa.comnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4314780634541057753.post-54536831054266338152017-09-04T12:44:04.639-07:002017-09-04T12:44:04.639-07:00Sinäkin? Mä oon todella positiivisesti yllättynyt,...Sinäkin? Mä oon todella positiivisesti yllättynyt, miten rohkeasti ihmiset tästä aiheesta puhuu. Hienoa <3 Vaikka itse pelon tunteessa ei tietenkään ole mitään hienoa. <br>Tiedän niin tuon tunteen ja sen, että vieruskaveri siinä yleensä saa todella ison roolin olla se rohkein ja vahvin tukija. <br>Lentoemon vieressä lentäminen rauhoittaisi kyllä minuakin ja heitä pyrinkin aina tarkkailemaan, kuten varmasti moni muukin lentopelkoinen.<br>Tää on selkeästi tälläistä tasapainoilua; rakastan ostaa lentoja, mutta itse lentoa en juurikaan odota, vaan itse määränpäätä ja reissua :)<br><br>Tsemppiä tuleviin lentoihin ja mukavia uusia seikkailuita!Sanna I Siveltimellähttps://www.blogger.com/profile/00994550260653732284noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4314780634541057753.post-2398478986958647802017-09-04T06:10:58.433-07:002017-09-04T06:10:58.433-07:00Jep, täälläkin huutelee yksi lentopelkoinen, mutta...Jep, täälläkin huutelee yksi lentopelkoinen, mutta ikuisesta matkakuumeesta kärsivä reissaaja!<br><br>Lentopelko saa minusta aina vallan oikeastaan lentolippujen hankinnasta lähtien, kun tietää että taas se on edessä. Siitä alkaa itsensä (ainakin alitajuntainen) psyykkaaminen, joka kestää lähtöpäivään asti.<br>En ole (onneksi) vielä koskaan kokenut pahoja turbulensseja tai esim. takaisin vetoja kiitoteillä..mutta nousuja pelkään enemmän kuin mitään. Poikaystävä raukka joutuu aina puristamaan mun hikistä kättä niin kauan että lentokorkeus on saavutettu ja meno tasaantunut. On ikävää viettää lento jännittyneenä, stressaantuneena ja peloissaan, kun lentäminen muutenkin on keholle kuormittavaa, niin siitä kestää myös sitten toipua päivä pari.<br><br>Miksi sen pitääkin olla niin että sydän ja mieli kaipaavat jatkuvasti reissuun, mutta tuntuu että lähteminen on aina "vaarallisen tehtävän", eli lentämisen takana. Mikä on sinänsä hölmöä ku lentäjät ja lentoemännät tekevät normaalia päivätyötä lentokoneessa, eikä heistä varmasti tunnu aamulla töihin lähtiessä siltä, että lähtisivät nyt jonnekin vaaralliselle työtehtävälle.<br><br>Miamista lentäessä kotiin viime keväänä istuin nousun ja laskun ajan lentoemäntää vastapäätä. Hän huomasi lentopelkoni, ja alkoi kertomaan minulle kuinka on 22-vuotta tehnyt lentoemännän töitä, ja kuinka nämä äänet ja koneen nykimiset ovat normaaleja ja kuuluvat koneen nousuun. Se helpotti sillä hetkellä, mutta jos saisin valita ottaisin joka reissulle jonkun lentoemännän viereeni istumaan ja kertomaan faktoja :)<br><br>Yleensäkkin minua auttaa musiikin kuuntelu (peittää ne äänet) ja sitten itsensä psyykkaaminen. Ajattelen aina, että jos tähän nyt kuolen, niin olen ainakin ollut tekemässä sitä mitä rakastan, matkustamista :)SUVI / suvinmatkassahttp://www.rantapallo.fi/suvinmatkassanoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4314780634541057753.post-9269351266069617832017-09-03T22:43:11.097-07:002017-09-03T22:43:11.097-07:00Oot kyllä hurjan rohkea seikkailija, koska sähän r...Oot kyllä hurjan rohkea seikkailija, koska sähän reissaat lähes koko ajan :) Hatun nosto on siis paikallaan! Toi on kyllä totta, että viihdekeskusta ei saa käyttää nousussa/laskussa ja tyhmää tosiaan, että aina ei saa käyttää edes omaa musaa, joka todellakin rauhoittaa monia. Nämä on onneksi lentoyhtiö kohtaisia. <br>Mähän oon niin kreisi, etten uskalla ottaa edes mitään rauhoittavaa, koska tietysti mun pitää olla "toimintakykyinen" JOS jotain sattuisi...<br><br>Isot tsempit tulevaan lentoon! Hyvin se menee <3Sanna I Siveltimellähttps://www.blogger.com/profile/00994550260653732284noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4314780634541057753.post-70713056657977397422017-09-03T22:37:59.929-07:002017-09-03T22:37:59.929-07:00Kiitos sympatiasta Emma ja todellakin lohdullista ...Kiitos sympatiasta Emma ja todellakin lohdullista kuulla, että muillakin rohkeilla reissaajilla on samanlaisia pelkoja mitä tulee lentämiseen. Voi että, mitä sulle Balilla on tapahtunut? Mun yksi järkyttävimmistä lennoista liittyy muuten Lombok-Bali välille. Hyi että, mutta siitäkin näemmä selvittiin, mutta ei vahvistanut mua kyllä peloissani. Luinkin jonkin lentokapteenin/psykologin kirjoitusta, että pelko voi siirtyä, kuten kirjoititkin tuossa. Voimia meille ja paljon uusia seikkailuita kaikesta huolimatta <3Sanna I Siveltimellähttps://www.blogger.com/profile/00994550260653732284noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4314780634541057753.post-31496838967859168312017-09-03T16:13:07.773-07:002017-09-03T16:13:07.773-07:00Täällä myös yksi intohimoinen, mutta lentopelkoine...Täällä myös yksi intohimoinen, mutta lentopelkoinen reissaaja. Tuntuu, että mitä enemmän lennän, sitä enemmän pelkään. Nousut ja laskut on pahimpia, ja pienessäkin turbulenssissa olen varma, että nyt se tippuu. Ja maalailen mielikuvituksessani seinille tietysti pahimpia uhkakuvia itsetuhoisista lentäjistä jne. <br><br>Viihdekeskusta yleensä noustessa ja laskiessa ei voi käyttää, joten itsellä on yleensä hyvät kuulokkeet korvilla ja jotain toimivaa musiikkia. Joskus on kyllä kuulokkeetkin kielletty nousun ja laskun aikana, mikä tuntui ihan hirveältä, kun semmoinen turva niistä on itselle ollut. Tuju drinkki myös kentällä auttaa :D<br>Meillä on seuraava matkakohde Bhutan ja maailman vaarallisimmaksi kutsuttu lentokenttä, wish me luck....Anna | Muuttolintu.comhttps://www.blogger.com/profile/04559415378190041791noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4314780634541057753.post-82527392328301455242017-09-03T12:15:29.341-07:002017-09-03T12:15:29.341-07:00Lohdullista kuulla, etten ole ainoa maailmanmatkaa...Lohdullista kuulla, etten ole ainoa maailmanmatkaaja joka kärsii lentopelosta! Tosin mulla se alkoi vasta ihan hiljattain, vuosikausiin sitä ennen en pitänyt pahaakaan turbulenssia yhtään minään. Yhdistän oman pelkoni alkamisen kauheaan laivakokemukseen Balilla vuosi sitten, ja jotenkin se pelko sitten siirtyi muihinkin kulkuvälineisiin. Ihan järkky toi sun Los Angelesin kokemus, kyllä mäkin olisin jo laivaa kotiin siinä vaiheessa miettinyt! Emma / Mutkia Matkassahttp://www.rantapallo.fi/mutkiamatkassa/noreply@blogger.com