Olin haaveillut telttailusta Joshua Treessa siitä lähtien, kun vierailin puistossa ensimmäistä kertaa keväällä 2015. Jokin tässä erämaan keskellä olevassa Joshua -puiden koristamassa aavikossa kiehtoi minua. Neljä vuotta myöhemmin tähtimerkit olivat sillä mallilla, että tämän matkan oli aika toteutua. Tulemme yöpymään Joshua Treen aavikolla teltassa tähtitaivaan alla kaikessa hiljaisuudessa. Joshua Treen -porteilla meitä odotti ensimmäiseksi aavikolle kadonneen miehen etsintäilmoitus.

Olen aloittanut tämän postauksen kirjoittamisen mielessäni lukuisia kertoja. En vain oikein tiedä mistä sen aloittaisi. Siitäkö, että kertoisin kuulumisia? Ketä se kiinnostaa? Talvi on ollut minulle raskas ja mennyt aika syvissä vesissä. Olen ollut vetäytynyt, koska voimia sosiaaliseen elämään ei juuri ole ollut. Tässä surun keskellä rämpiessäni olen huomannut, että Suomessa saa kyllä ihan rauhassa ja yksin surra. Aika harvalla on aikaa pysähtyä kysymään, mitä toiselle oikeasti kuuluu. Ketä oikeasti kiinnostaa?

Malibussa vierailu kuuluu aina oleellisena osana Los Angelesissa lomailuuni. Jo vuosien ajan valkoisen Malibu pierin päässä on sijainnut lempikahvilani, tunnelmallinen ja merimaisemiltaan huikea Malibu Farm Cafe. Viime vierailuni LA:ssa ei tehnyt tähän poikkeusta, vaan yksi lomapäivistä on aina hyvä pyhittää vierailulle Malibussa. Toistan itseäni kun sanon, että Los Angelesin parhaat burgerit saa Malibusta, kuten aiemmin jo vuonna 2015 kirjoitin, mutta nyt Malibu Farm oli siirtynyt burgereissaan täysin nextille levelille. Nimittäin kasvisburgereiden joukkoon oli ilmestynyt Impossible burger eli täysin kasviperäinen pihvi.

Miltä tuntuisi pyöräillä Los Angelesin keskustasta Hollywoodiin – ilman ruuhkia, keskellä normaalisti niin kovin ruuhkaisia katuja, vapaana kuin taivaan lintu? Voin kertoa että eeppiseltä.
Kun kuulin ystävältäni Downtown LA:ssa järjestettävästä CicLAvia -pyöräilytapahtumasta päässäni alkoi pyörimään Thirty Seconds To Marsin Kings and Queens -biisi. Tuon biisin innoittamana pääni muodostikin pyöräilytapahtumasta pitkin LA:n katuja jo jotain ultimaattisen eeppistä. Tulisin siis pyöräilemään downtownista Hollywoodiin, keskellä katuja, kädet ilmassa! Yes, count me in!

Lokakuu on ihanaa aikaa Los Angelesissa, eikä vähiten siitä syystä, että myymälöiden edustat täyttyvät kurpitsoista ja Halloween somisteista. Ympäri kaupunkia löytyy useita Pumpkin Patcheja, jotka on tarkoitettu enimmäkseen lapsiperheille, koska usein patcheilla on kurpitsojen lisäksi myös pomppulinnoja ja muita huvituksia lapsille. Pumpkin Patcheilla otetaan yleensä kuvia koko perheen kanssa ja sieltä voi ostaa erilaisia kurpitsoja kotiin viemisiksi. Me kävimme ystäväporukalla Long Beachin läheisellä Pumpkin Pachilla fiilistelemässä tulevaa Halloweenia.

Los Angelesin Downtownin yksi korkeimmista rakennuksista on vuonna 1990 valmistunut US Bank Tower. Tämä 73-kerroksinen pilvenpiirtäjä kohoaa reilun 300 metrin korkeuteen ja on kaiketi vain antennin mitalla lyhyempi kaupungin korkeimmasta pilvenpiirtäjästä. Näkymät näköalatasanteella ovatkin siis esteettömät, koska muita korkeampia tornitaloja ei ole.
OUE SkySpacen Los Angelesin näköalatasanteella voi ihailla maisemia 360-näkymillä ja suurinta osaa jopa ulkoa. Terassit on sijoiteltu molemmin puolin tornitaloa ja siellä soi musiikki ja ulos on sijoitettu sohvia, joten voit rauhassa istua ihailemaan enkelten kaupungin vilinää ylhäältä käsin. Sisätiloista löytyy kahvila, näkymien kera.

Meidän kauan toivottu roadtrip Yosemiteen ei sujunutkaan ihan suunnitelmien mukaan. Säiden jumalat näyttivät jo ennusteiden mukaan "pilaavan" osan meidän päivistä sadekuuroilla, mutta mitä lähemmäksi Yosemiteen lähtömme tuli, sadekuurot muuttuivat entistä todennäköisemmiksi ja yhtäjaksoisiksi sateiksi. Olimme alunperin suunnitelleet olevamme Yosemitessa neljä päivää, torstaista sunnuntaihin ja olimme varanneet majoituksen kolmeksi yöksi. Mietimme, että mitä teemmekään siellä, jos rankkasade jatkuu päiviä? Onko siellä silloin edes miellyttävää olla? Säiden jumalat tekivät kuitenkin päätöksen puolestamme ja lopulta viranomaiset päättivät evakuoida koko Yosemiten. Miten tässä näin kävi?

Lähellä Hollywoodia sijaitseva LACMA (Los Angeles County Museum of Art) tunnetaan suurelti museon ulkopuolella olevista Urban Light -valoistaan. Chris Burdenin vuonna 2008 valmistunut taideteos koostuu 202:sta kappaleesta kauniita katulamppuja 1920-luvulta, jotka on kerätty lähinnä Los Angelesin alueelta.

Tämä pieni Malibun kaupunki Pacific Coast Highwayn varrella on muotoutunut itselleni ihan must-jutuksi kokea aina LA:ssa. Reilun puolen tunnin ajomatkan päässä (riippuen ruuhkista) Santa Monicasta sijaitseva kaupunki ja sen valkoinen huvilaituri ravintoloineen on vienyt sydämeni. Näin maaliskuussakin laiturin ravintolat vetävät porukkaa viltteihin käärittyinä syömään ulkona ja nauttimaan maisemista.

On aina yhtä hämmentävää nähdä oma juttunsa painettuna lehteen. Jotenkin se on aina vaikuttavampaa konkreettisesti hypistellä jotain painotuotetta, kuin että katselisi ja scrollailisi juttua vain netistä. Tälläisen elämyksen sain kokea hiljattain, kun Suomi-Amerikka Yhdistysten Liiton uudistunut SAM Magazine tipahti postiluukusta.

New Yorkista on kirjoitettu monta tarinaa ja rakkauslaulua. Ymmärrän sen, koska kaupungin syke menee sopivasti ihon alle. Minäkin rakastuin jälleen kerran uudelleen tähän kaupunkiin. New Yorkin kaduilla kävellessä onkin hassua huomata itsensä hyräilemästä toistuvasti Alicia Keysin Empire State of Mind -biisiä. Siinäpä vasta rakkauslaulu maailman mahtavimmalle kaupungille parhaimmasta päästä! Auringonnoususta auringonlaskuun ja sen jälkeen syttyviin pilvenpiirtäjien tuhansiin valoihin on helppo lumoutua. Manhattan itsessään on jo kaunis valomeri auringonlaskun jälkeen, mutta ainakin kerran reissussa on itselleni tullut tavaksi ihailla kaupunkia myös Brooklynin puolelta. Mekin siis suuntasimme nyt lauantai-iltana kirpeässä pakkassäässä Brooklyn Bridge puiston laitamille näihin maisemiin.

Huimia uutisia! Tästä jo eilen somessa vihjailimme yhdessä Stilettikorkokanta-blogin Ullan kanssa. Idea on muhinut mielessämme jo tovin aikaa ja siitä syystä onkin huikeaa tuoda se nyt julki ja päivänvaloon, ensimmäiseksi tietysti teille ihanat blogin lukijat. Nimittäin lokakuussa 2017 toteutamme ensimmäisen Stilettikorkokanta ja Siveltimellä -blogien lukijamatkan Kaliforniaan – ja juuri sinä olet tervetullut messiin!










Amerikka on tuonut meidät yhteen Ullan kanssa. Olemme molemmat tahollamme ja myös yhdessä reissanneet paljon ympäri Jenkkilää. Ikimuistoisimpia reissuja on juurikin eräs Kalifornian matka, toissa syksyltä, yhdessä Ullan kanssa. Sitä reissua myös blogiemme lukijat ovat päässeet kurkistamaan. Kun yhteiset intressit kohtaavat, välillä tuntuu, että vain taivas on rajana. Onkin siis tullut aika jakaa tätä Amerikka-tietämystä eteenpäin ja siitä syystä haluamme kutsua teidät kaikki mukaamme matkalle Kaliforniaan!

Olemme työstäneet tätä ideaa yhdessä matkatoimiston kanssa ja ilmoitamme pian tarkemman reissuohjelman hintatietoineen ja aikatauluineen, mutta raapusta ihmeessä jo kalenteriin päivämäärät 19.-28.10.2017 ja valmistaudu huikealle Kalifornian roadtripille!

Lokakuu on aivan ihanaa aikaa Kaliforniassa. Päivisin siellä on vielä todella lämmintä, kauppojen ja asuintalojen edustat täyttyvät Halloween kurpitsoista ja muista koristeista ja aurinko paistaa lähes takuuvarmasti (näin ainakin toivotaan). Halusimmekin jo hyvissä ajoin tiedottaa asiasta ja tästä tulevasta matkasta - miksi et siis jatkaisi kesää kanssamme syksyllä Kaliforniassa! Woop woop!





Iiiiks, nyt kun jännittävin vaihe on suoritettu, asian kertominen teille, niin olisikin huippua kuulla, miltä tämä tuleva lukijamatka kuulostaa? Laittakaa myös ihmeessä sana kiertämään. Tarvitaan nimittäin teidän kaikkien tuki tälle meidän ensimmäiselle ryhmämatkalle!
 

Ps. Kalifornia tunnelmiin pääset mukaan hyvinkin pian. Nimittäin hyppään huomenna koneeseen kohti Los Angelesia! Ainakin somekanavat päivittyvät reissun aikana ja toivottavasti vähän blogikin. Ihanaa pääsiäistä kaikille!
 

Eng // Big news: Opportunity for our readers to join us on a trip to California.

Palaan pitkästä aikaa mukaan Instagram Travel Thursdayn pariin, jonka teemana tällä kertaa on ylhäällä, korkealla. Tästä tulee minulle mieleen ensiksi kaikki ne korkeat vuoret ja kukkulat, joita olen ympäri maailman kivunnut. Mieleeni tulee myös kaikki ne ihanat kattobaarit ja näköalatasanteet maailman eri pilvenpiirtäjissä. Mutta, minäpä kirjoitan siitä kaikkein rakkaimman paikan vuorista ja kukkuloista ja ne löytyvät Kaliforniasta.





   
Ehdoton suosikkini kiivetä korkealle katsomaan Los Angelesin kaupunkia on Runyon Canyon Hollywoodissa. Kirkkaana päivänä sieltä näkee selkeästi jopa merelle saakka. Päivä ei voisikaan alkaa paremmin, kuin hyvällä treenillä näissä maisemissa. Runyon Canyon on toimiva ajatus myös auringonlaskun aikaan ja löytyypä sieltä myös rakkauslukkoja.

 

Kuuluisin kukkuloista lienet se, millä Hollywood-kyltti sijaitsee. Kyltin taakse on nykyisin opastettu reitti, jolle pääsee haikkaamalla Griffith Parkista tai ajamalla North Beachwood Driven loppuun saakka ja jättämällä auton sinne parkkiin, josta kipuaa Hollywood-kukkulan laelle noin tunnissa. Kyltin takaa on huikeat näkymät ympäri kaupungin, jota riittää silmän kantamattomiin.





   

Jos kuitenkin etsit todellista haikkaushaastetta, niin Santiago Peak Orange Countyn puolella on sinulle! Varaa mukaan riittävästi nestettä ja energiapatukoita, positiivista asennetta, loistava ja kannustava seura sekä koko päivä aikaa. Tämä on raskain kukkula, minkä olen koskaan kivunnut, mutta myöskin se palkitsevin. Huipulla on lupa tuulettaa ja fiilistellä saavutustaan! (eikä tässä kohtaa juhlimista kannata ajatella sitä tuntien kestävää paluuta takaisin alas maanpinnalle, sillä sehän pilaisi hetkellisen ilon).




   
Kaliforniasta eivät vuoret loput ja lisää niitä löytyy mm. Big Bearin rauhasta. Sieltä löytyy useita kymmeniä haikkausreittejä huikeilla maisemilla. Raikkaan ja puhtaan ilman todella tuntee kaupungista saapumisen jälkeen. Viimeksi Big Bearilla ollessamme kokeilimme
Sugarloaf Mountain trail -vaellusta.




   
No okei, seuraava lokaatio ei varsinaisesti ole korkealla. Ollaan nimittäin erämaan keskellä. Mutta eivätkö nämä Joshua Treen järkälemäiset kalliot ole kuitenkin aika kunnioitusta herättävät? Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka ja noista kallioista on erittäin helppo lumoutua. 




   
Mikäli Kalifornian ja Hollywoodin kukkuloita kiinnostaa katsella tuolilta istuen, kannattaa hypätä hepan selkään Hollywoodin Sunset Ranch-tilalta ja nauttia kyydistä. Reitin varrella kierretään Griffith Park-puiston eri polkuja. Samalla voit ihailla Hollywood-kylttiä sekä toiselle puolelle avautuu Los Angelesin Downtownia aina merelle saakka.



  
Kalifornian ruosteisista kukkuloista ja muista Ultra Bran biiseistä tuleekin tuoreimpana muistona mieleen eeppinen toissa syksy, jolloin Cali-siskojen kanssa road trippailtiin Pohjois-Los Angelesin Castaic Lakelle Foo Fightersin keikalle. Oih, mikä ihana päivä! Ja oih, mikä ihana muisto! Ja missä huikeissa Kalifornian kukkulamaisemissa... Kaikille näille kukkuloille on muuten yhteistä tuo tennarien pohjiin muistoksi jäävä ruosteenkeltainen pöllyävä hiekka. Varsinkin tuon kyseisen festaripäivän jälkeen se suorastaan kuului asiaan.



___
Tämä blogipostaus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka tarkoitus on levittää matkatietoutta ja matkailun ilosanomaa. Järjestäjinä toimivat matkablogit Travellover, Muru Mou ja Skimbaco.




 Eng // Instagram Travel Thursday

Mitä teille tulee mieleen Big Bearista? Kenties sama mitä minullakin aikoinaan, Kaunarit? Kuten syksyn Kalifornian matkalla aiemmin kerroinkin, suunnitelmanne muuttuivat ja päädyimme ystävien kanssa heidän loma-asunnolleen Big Bearille Yosemiten sijaan. Syksyisen kolea keli ja hetken aikaa käyttämättä ollut huvila otti meidät perjantai ilan pimeydessä vastaan alla tuikkivan tähtitaivaan. Flip flopeissa oli kylmä, tunsin sen heti autosta poistuttuani. Palmut olivat vaihtuneet kuusipuiksi ja hytisin kylmyyttä ystäviemme ihanassa vuoristotalossa. Siis sellaisessa talossa, joksi kaikki Big Bearin kodit voi vaan kuvitella, hulppeiksi. Kytkimme talon lämmöt päälle ja lähdimme naapuritalolle ystävieni sukulaisten luo esittäytymään ja kyselemään vinkkejä seuraavan päivän Sugarloaf Mountain trail -vaellukselle. Big Bearille oli tullut syksy.



Kirkas ja napakka syksyinen sää herätteli meidät uuteen aamuun ja siirryin teemukini kanssa tuulikelloja kuuntelemaan talon verannalle ja hengittämään viileää, mutta raikasta vuoristoilmaa. Hetki oli jälleen kerran sellainen, kuin täällä vaan voi kuvitella elon olevan. Leppoisa ja rento.

Aamupalatankkauksen ja vaellusrepun pakkaamisen jälkeen lähdimme reippaina kävelemään kohti Sugarloaf Trailin alkua. Aamuinen koleus haihtui nopeasti ja välistä aurinko lämmitti niin lämpimästi, että vaatekertoja piti vähentää ja vastaavasti puiden varjossa haikatessa lisätä. Vaelluspolku meni halki vehreiden metsien, joissa linnut lauloivat. Karhuihin törmääminen ei ole hirveän yleistä tuolla, vaikka ovatkin puumien lisäksi ne vaarallisimmat eläimet alueella. Kävelysauvat osoittautuivat todella hyviksi kavereiksi ylöspäin kivutessa, sillä välillä polku oli hyvinkin jyrkkää ja irtokivet haasteellisia. Puuskutinkin aika lailla suht korkeassa ilmanalassa ylös mentäessä ja mietin, että onkohan minusta tänään vuoren valloittajaksi... 

 













Evästasanteelle päästyämme ja huikeat maisemat edessämme totesimme lähes kaikki samaan ääneen, että tämä oli tänään tässä. Enää ylemmäksi emme jatkaisi, sillä alaskin olisi matkaa vielä reilut kuusi kilometriä. Miestäni jäi päätös hieman harmittamaan, sillä hänellä olisi voimia riittänyt vielä jatkaa, mutta omalta osaltani olin erittäin tyytyväinen tähän päätökseen, sillä tuona päivänä ei vaan parempaan pystynyt. Siltikin fiilistelin ihan voittajana noita maisemia. Ehkäpä ensi kerralla uusilla voimilla.

Leppäkerttujen syyskokous.

 
Reilun 13 kilometrin vaellus veti siis mehut aika hyvin, mutta talollemme päästyämme kokkailin vielä vegaanista kukkakaalikeittoa ja nautiskelin höyryävää keittoa talon terassin tuolilla istuen auringonpaisteessa aika tyytyväisenä päivän saavutuksista, tai ainakin nähdyistä maisemista. Tottakai hieman harmitti, että aivan huipulle ei päästy. Tuulikellon soidessa vieressä, olin kuitenkin iloinen, että päätimme palata kymmenen vuoden tauon jälkeen Big Bearille.

Big Bear itsessään on aika pieni kylä, mutta jossa on monipuolisesti harrastusmahdollisuuksia. Valitettavasti viime vuosina itse Big Bear Lake -järvi on niin kuivunut, että suunnittelemani suppailu ei olisi mitenkään onnistunut siellä. Kuivan järven näkeminen oli aika järkyttävää, koska kertoo yleisesti muutenkin Kalifornian kuivuudesta. Vuosikymmeniä sitten ne, ketkä ovat ostaneet hienon rantatontin, eivät juurikaan pysty näkymistään tällä hetkellä nauttimaan. Tuo näky veti aina hiljaiseksi

Miltä kuulostaa keikka, baarit ja bajamajat hautausmaalla? Todellisuudelta, kun puhutaan Hollywoodista. Jouduin itsekin hieraisemaan hieman silmiäni, kun varasin keikkalippuja tälle keikalle ja googlasin keikkapaikan vielä toistamiseen, että oikeastiko Chvrches esiintyy hautuumaalla? Hollywood Forever on todellakin hautausmaa, jossa nukkuu ikiunta tuhansia kuolleita, joiden joukossa useita tunnettuja legendoja. Kun me saavuimme autolla keikalle, hieman ennen auringonlaskua, paikka tuntui jotenkin maagiselle. Tuntui todella oudolle ja samaan aikaan uteliaalle ajaa porteista sisään autoletkassa parkkipaikkaa etsien. Pian auringon laskettua täällä hurrattaisiin ja tanssittaisiin Chvrches tahtiin.










Pakeneva päivänvalo sai meidät kävelemään hyvin nopeasti Garden of Legends -puiston lävitse, jossa itse punkin kuningas Johnny Ramone toivotti porteilla tervetulleeksi. Täällä lepäävät myös Ramones bändin Dee Dee Ramone sekä Beatlesin George Harrison. Myös Ihmemaa Oz:n Toto-koira on saanut viimeisen leposijan Hollywood Forever hautausmaalta. Täältä myös varataan paikkoja etukäteen, siten että kyltissä lukee jo henkilön nimi ja syntymäaika, kuolinajan kohdalla on vielä tyhjä tila. Tästä tulikin mieleeni, kun toissa syksynä vierailtiin mm. Marilyn Monroen haudalla. Tiedättekö muuten kuka on varannut paikkansa hänen vierestään? Ehkä kerronkin sen ja lisää tästä hautausmaasta seuraavassa postauksessa.

Amerikoissa bajamajojen määrä ja niiden toimivuus yleisötilaisuuksissa ei petä koskaan.

  

Hämmennykseni eivät meinanneet loppua, kun huomasimme että keikkaa varten oli myös rakennettu baari ja ravintolakojuja, joista sai ihan vapaasti ostaa juomia keikalle. Itse asiassa samana päivänä ennen keikkaa, saimme vielä sähköpostilla ohjeen, että alueelle saisi tuoda myös omia juomia ja eväitä. En kuitenkaan tohtinut vesipulloa enempää tuoda, hautausmaalle. Jälleen kerran sääntö-Suomen kasvatilla oli ihmettelemisen paikka, kun jengi pössytteli ja istuskeli taittotuoleissaan syöden popcornia, edelleenkin hautausmaalla. Siltikin, keikkapaikka ei olisi voinut olla enää kauniimpi. Alla tähtitaivaan, kuun sirpin ja palmujen. Hetki oli erittäin taianomainen. En näkisi vastaavaa tapahtumaa ihan heti missään muualla tapahtuvan, mutta jotenkin se sopi juuri tänne. Päässäni pyöri tuhat ajatusta elävistä ja kuolleista ja toisaalta, miksipä kukaan ei haluaisi kuulla musiikkia ja päästä livekeikalle, vaikkakin nukkuisi ikiunta..?

Perheille ja suvuille löytyi omia kryptia, jonne mennä muistelemaan mennyttä läheistä.

Keikka itsessään oli myös loistava. Ensikosketukseni bändiin tapahtui tämän kesän Flow-festivaaleilla ja sieltä jäi palo kuulla ja nähdä lisää chvrchesiä. Hollywood oli siihen täydellisen maaginen paikka.



Eng // chvrches concert in Hollywood Forever Cemetery.