As long as there is a doubt, 

you cannot find the way. -YogiTea

Ei varmaan tule yllätyksenä että tämä(kin) viisaus löytyi nauttimastani YogiTee teepussista... Huhheijaa että tykkään näistä! Pistävät kivasti ajattelemaan... minua ainakin. Päässäni on viime aikoina pyörinyt kaiken maailman ajatuksia elämästä, tavoitteista, unelmista ja kuinka toteuttaa ne.

Luin viikonloppuna Me Naiset-lehteä (kyllä!) ja siinä oli artikkeli suomalaisesta pariskunnasta jotka elävät nomadi elämää. Nomadit ovat ihmisiä, jotka eivät varsinaisesti asetu vakinaiseen asuinpaikkaan. He matkustelevat, eivät omista kotia tai suunnitelmaa. Aika mielenkiintoinen tapa elää ja toteuttaa itseään sekä nähdä maailmaa. He sanoivat jutussa mielestäni aika osuvasti, että "tavara sitoo ihmiset paikoilleen. Ei uskalleta lähteä." He myivät koko omaisuutensa ja lähtivät, ja ovat olleet nyt 8 vuotta reissussa. Ihailtavaa ja rohkeaa! Olen pohtinutkin nyt että olisiko minusta ihan noin radikaaliin muutokseen... Ehkäpä semisti? Ehkä x 100...

Tutustumisen arvoinen saitti on myös hidastaelamaa.fi. Luin sivuston perustajien jutun pari viikkoa sitten (myöskin Me Naiset -lehdestä) toim.huom. luen myös muita lehtiä. Ja se kyllä puhutteli. Kaivakaa käsiinne elokuun alun numero jos mahdollista. Heitin omani menemään lomalla ollessani, kun se ei mahtunut enää paluumatkalle matkalaukkuun. Alla on kuva jutun kuvatekstistä siitä artikkelista. Lomalla ollessa sitä varsinkin sai etäisyyttä tähän oravanpyörään, joten silloin toi nosto osui ja uppos.

Mitäkö yritän sanoa? No en varsinaisesti mitään yhtä ja oikeaa... vaan oikeastaan ilmaista sen, että jos minulle jokin f#### teepussi puhuttelee noin (hihhh...) ja antaa tsemppiä uskoa unelmiin. Niin haluan kannustaa sinuakin tavoittelemaan unelmianne! Toivottavasti kaikilla on ympärillä ihmisiä jotka lannistamisen sijaan jaksavat kannustaa ja tukea. Unelmat eivät välttämättä toteudu itsekseen, vaan toisinaan ja useinmiten kovalla työllä. Mutta uskoa niihin pitää aina!

Höh, ei kait tästä tullut mitään liian diippii... Ei ollut tarkoitus :)
Mistä sinä unelmoit? Olisiko sinusta heittäytymään nomadiksi tai semi sellaiseksi?

Kiirettä. Road trippiä. Unelmia. Ajatuksia. Herätyksiä. Elämyksiä. Kokemuksia.

Terkkuja tien päältä!
Viikkari on hurahtanut taas Keski-Suomen hoodeilla sukuloimassa. Matka taittuu kyllä aina suht sukkelaan kun on nämä kaikki iPhone ja iPad härvelit. Tämä postaus tuleekin livenä täältä auton penkiltä. Testasin viikonlopun aikana nimittäin muutama päivä sitten sokokselta (-20% kupongilla) ostamaani huulipunaa. Syynä huulipunani mallin vaihdokseen oli se että lemppari Macin nude-huulipunani on loppumassa ja uskaltauduin nyt kokeilemaan tätä keväällä lanseerattua Ruotsin miljonääriäidin Maria Montazamin huulipunaa, joka löytyy siis Make Up Store valikoimasta. Oikeastikin halusin ostaa tämän jo keväällä, mutta sitten se vaan jäi...

Muutaman käyttökerran jälkeen uskallan todeta että ihan on toimiva. Hivenen neutraalimpi ja mattamaisempi lopputulos kuin käyttämäni Macin nude.

Ja nyt mä klikkaan tän postauksen liveksi. Iiiih! Jänskää kun tässä ei ole esikatselua :)

Toivottavasti kaikilla oli mukava viikkari! Matka jatkuu...ja aurinko paistelee täällä tien päällä... Ciao!

Hola!
Matkapäiväkirja jatkuu... Lomamme viimeiseen kohteeseen Palmaan saavuttiin suoralla yölennolla Prahasta. Olimme jo heti aamu auringon aikaan perillä Palman kentällä ja olo oli kyllä aika epärealistinen. Flunssa ja yölento - ei ole mikään hottis yhdistelmä ja se vetäs aika koomaan. En muista lennosta juurikaan mitään, paitsi sen kun laskeuduimme niin ihmiset taputtivat, iiih! Minusta se on ihan ylisöpöä...hihh... mutta enimmäkseen söpöä. Ja tämän reissun aikana tuli todistettua se että sekä tsekkiläiset että ruotsalaiset (lensimme Budapestiin Tukholmasta) taputtavat koneen laskeuduttua. Yeij! Eli se ei ole siis ainoastaan meidän suomalaisten lomalentojen harrastus, nih! Ihan mahtista.

No mutta. Palmaan, joka on meille tuttu vuoden takaiselta reissulta, jolloin toden teolla rakastuin tähän montaa mielipidettä jakavaan Mallorcan saareen. [Tunnustan rehellisesti rakastavani Mallorcaa. Ja ennen kaikkea Alcudian Playa de Muron aluetta]. Palmasta tosiaan otimme bussin saaren toiselle puolelle Can Picafortiin, joka sijaitsee Alcudiasta hieman etelämpään. Samaa rantaviivaa jatkuu silmän kantamattomiin, joten sinänsä melkein sama mistä kohtaa oman rantatuolinsa valitsee (paitsi parhaista parhain paikka sille on Muron ranta) :) Can Picafort on hyvä kakkonen. Joka tapauksessa ei yhtään harmittanut ajatella että seuraavat 8 vuorokautta herään tähän näkymään parvekkaaltani:



Viikko meni levätessä, flunssaa parannellen ja aurinkotuolissa löhötessä, meressä uiden ja uimapatjalla lilluen. Just ihan täydellistä (miinus tuo flunssa)! Kyllä loma on vaan niin ihanaa! Ja aurinko!
Mallorcan-saari on ehdottomasti sellainen paikka minne voin mennä edelleenkin uudestaan ja uudestaan. Kattaa kaiken mitä rantalomalta tai lomalta yleensäkin haen. Aurinkoa, lämpöä, kauniita beachejä, shoppailua (Palmassa), nähtävyyksiä, tapaksia, fiilistä, sukellusta, uimista, snorklausta ja ihan pelkkää olemista vaan... Vain 4 tuntia Helsingistä ja paratiisi on valmis. Suosittelen.






Mitä fiiliksiä Mallorcan aurinkorannat teissä herättää? Ottaisitteko riskin rakastua..Mallorcaan? hihhh.. :)
PS. Jos jotain, niin kesää ja aurinkoa tuli kyllä nyt iksu. Miksi se on niin lyhyt täällä meillä...? Voih.

Hello,

huomasitte varmaan, että lisäsin SPR:n Operaatio Nälkäpäivän virtuaali lippaan tuohon sivustoni oikeaan palkkiin. Kerrothan lippaasta kavereille ja kutsu heitä lahjoittamaan. Laitetaan hyvä kiertämään.
Haastankin kaikki blogini lukijat tähän Indiedaysin bloggaajien keräyslippaan keräykseen. Lahjoitin juuri 10 euroa hyvään. Nyt heitän haasteen sinulle! ;)

Tästä lahjoittamaan!




/Sanna

(Edit 16.9.: Virtuaalilippaan linkkikuva poistettu sivuston reunapalkista Nälkäpäivän keräyksen päätyttyä 15.9. Kiitos kaikille lahjoittaneille ja linkkiä jakaneille.)

Lomapäiväkirja jatkuu, vihdoinkin! Suomeen ollaan tultu takaisin jo reilu viikko sitten, aargh. Silloin Palmassa oli muuten aamu kahdeksan aikaan lämmintä +25. Mitä se on täällä aamuisin, nollassa? (taidan vähän liioitella? mutta kuitenkin, eheh..). Vähän sopeutumista on taas vaatinut tämä töihin ja arkeen paluu. Mä en vaan tykkää kylmästä... Olisin niin tyytyväinen Kalifornian auringon alla =)
No mutta, matkapäivyriin siis: Budapestissa hengailun ja festaroinnin jälkeen hypättiin junaan ja kohti Prahaa. Reilu kuusi tuntia junassa sujui kohtalainen nopsaan. Enimmäkseen nukkuessa, sillä pienimuotoinen flunssa alkoi tehdä tuloaan... Lueskelin myös matkalla kasan lehtiä, joita on ihan huippua ostaa ulkomailta kun ne ei maksa juuri mitään siellä. Parhautta.

Kesäinen Praha otti meidät vastaan jonkun sortin helleaallolla, tai siltä se tuntui matkalaukkua roudatessa ja hotellia etsiessä. Energia tasot riitti just iltapalan hakuun ja kuuman teen ja finrexin ryyppäämiseen. Ei hitto, ajattelin koko ajan. Huomenna Foo Fightersin keikka ja minä kipeenä(kö)?! wtf.
Fiilikset Prahasta olivat muutenkin vähän pöh, tiedä sitten vaikuttiko siihen tämä flunssa niin paljon, mutta aivan hurjasti kaupunki on muuttunut sitten viime käynnin, josta on aikaa jo varmaan 10 vuotta. Kaupungista oli tullut sellainen mini-jenkkilä, ja mielestäni se ei sovi oikein eurooppalaiseen vanhaan kaupunkiin. En ehkä osaa selittää, mutta paljon se oli muuttunut.
Kaupungin historialliset kohteet tietysti olivat ennallaan, ja niitä jonkin verran jaksettiin käydä kiertelemässä, mutta täytyy sanoa että kipeenä olo lomalla sucks!
Ja valitettavasti O2-areenalla ollut Foo Fightersin keikkakaan ei ollut sitä parasta. Voitteko uskoa että areena-keikka ja ei screenejä lainkaan. Voih yhyyy.. Olisin niin toivonut olevani kaksimetrinen tai vähintääkin Lady Gaga korkkareissa. Musiikillisesti bändi tykitti entiseen malliin melkein sen pari tuntia mitä yleensäkin. Mutta olisin toivonut myös näkeväni jotain. Meillä oli siis kenttäliput, joita yleensä suosin. Ei olis tällä kertaa kannattanut. No mutta, tuudittaudun aina siihen että olen nähnyt Foot Ta-vas-ti-al-la aivan lavan vierestä, joten mulla on aina se. Ja olen toki nähnyt tämän lempparibändini jo monta muutakin kertaa, kaikkiaan nyt viidesti. Eikä tämä voinut jäädä viimeiseksi :) Dave sitä paitsi sanoi että näiden parin euroopan keikan jälkeen he palaa takaisin Caliin tekemään levyä, hiphei jeee!
Mutta kaikesta oppii, ei siis enää O2 areena ja kenttälippuja ;-)

Prahasta koitettiin muuten vaan oikeastaan selviytyä, parantua, levätä. Haettiin take-awayta hotellille ja kaikki saatavilla olevat flunssalääkkeet kehiin. Edessä odotti nimittäin yölento kohti aurinkotuoleja Mallorcan-saarelle. Luotan aina että aurinko parantaa... Siitä lisää seuraavassa.

Onko teillä minkälaisia kokemuksia Prahasta?










ps. Nyt reissun jälkeen kun katselen näitä kuvia, niin aika sissisti sitä on silti jaksanut olla ja kuvata, näemmä. Ja ei tuo Prahakaan nyt niin pahalta enää tunnu. Kiitos Praha, kiitos FF.