Muutamia elonkuvia tältä kesältä, ajatuksia ja koti-fiiliksiä höystettynä juuri ladatulla ilmaisella Overgram -appsilla. Niin kuin moni muukin kaupunki kesäisin, Helsinkikin näyttää tosi kauniilta, siis vielä kauniimmalta näin kesäisin. Ihana auringon valo verhojen lomasta, sinitaivas, taivaalla leijuvat kuumailmapallot, vihreä nurmi. Ja mikä ihmeellisintä, kotonani edelleen ilahduttaa minua kukkiva orkideani. Ihmeellistä. Pieniä juttuja, mutta isoja. =)

Nothing happens

if you

don´t first

have a Dream.

Tiedättekös, en vieläkään kykene yhteenkään California postaukseen. Tiedän että ainakin muutama niitä jo siellä odottaa, mutta jotenkin en ole vain pystynyt kokoamaan niitä... Tiedättekö tunteen, kun tietää että haluaa niin kovasti jonnekin ja..? Haluaisi sen aimo annoksen rohkeutta, jotta saisi taskuunsa sen puuttuvan palasen matkalla unelmien toteutukseen.

Pienistä palasista puheen ollen, en koskaan unohda kun lukion ensimmäisen luokan "kevätjuhlassa" kuvaamataidon opettajani antoi minulle palan sinistä taivasta. Kyseessä oli yksi pieni palapelin palanen sinitaivasta. Sanoi jotenkin että uskoi kykyihini ja toivoi minun itse löytävän ja täydentävän loput sinitaivaasta ja palapelistä, you know ;) No, ei tainnut tietää palasen antaessaan että lopetan lukion kesken sinä kesänä ja muutan kuusitoista vuotiaana toiselle paikkakunnalle opiskelemaan Käsi- ja taideteolliseen. Sillä tiellä ollaan edelleen, paljon opiskeluja ja työelämää takana, yhtään sirkushuveja unohtamatta ja myöskin paljon todeksi elettyjä unelmia. Palapelistä puuttuu vielä kuitenkin monen monta palasta ja kokonaisuus on vielä aika lailla keskeneräinen, ehkäpä onneksi niin. Mutta tämä yllä oleva teksti osui silmiini taksin ikkunasta New Yorkissa matkalla JFK:n lentokentälle. Teksti oli kirjoitettu isolla talon seinään ja siinä se ohi ajaessani puhutteli minua, kovasti.

Oih Jesus! Jälleen kerran yksi ihana festivaalikokemus takana. Kiitollisena kokemasta totean että kolmas kerta Rock Werchterissä, Belgiassa, takana ja toimii edelleen. Säät suosivat myös. Parina yönä teltassa oli kyllä aikas kylmä, mutta aamuaurinko kivasti alkoi lämmittämään yön aikana jäätyneet varpaat taas uuteen festivaalipäivään.
Mitäs muuta nostaisin hyvän sään ja hyvän seuran ja fiiliksen lisäksi framille? No tietty bändit, kuten Kings of Leon, Green Day, Lumineers, Blur, Rudimental, Biffy Clyro, Gogol Bordello, 30 seconds to Mars, Depeche Mode, John Legend ja niin pois päin. Neljä päivää hittejä auringon alla ei voi olla huono.
Harmittaa ainoastaan vain se asia, että festit menivät Ruisrockin kanssa päällekkäin. Aikaisempina vuosina näin ei ole ollut, ja heinäkuun alku onkin ollut yhtä festiä, siis juhlaa! :D
Outoa on myös se, että seuraavat festivaalit ovat vasta elokuussa, Flow, jonne olen menossa ensimmäistä kertaa, iiiiks, jänskättää. En ole tosiaan koskaan aikaisemmin ollut flowssa vaikka se lähes takapihallani järjestetäänkin. Syy on ollut oikeastaan joka vuosi sama; olen ollut lomalaitumilla tuolloin. Ja minun kohdallani lomalaitumet ovat aina jossain tuolla maailmalla, poissa arkisista ympyröistä, tämän tosiaan tajusin tällä viikolla imuroidessani ja laittaessani ruokaa kotona että herranenaika! tätäpä ei ole tullut tehtyä...hmmmp, no aikoihin! :) Tiedättekö tunteen?
Eli arki on iskenyt nyt kehiin, ja kovasti! Reilu kuukauden lomareissu joka sisälsi sukulointia Torontossa, ystäviä Nycissä ja rakkautta Californiassa, ja sen päälle ihanat festarit Belgiassa, niin jotenkin tämä arki ei ota nyt ihan vielä taipuakseen. Ei lainkaan. Huokaus. Ymmärtänette ehkä. Mutta toisaalta, kesällä voi ollakin vähän kesämoodissa, eiks vaan?

Itseasiassa nyt, näin työpäivän päätteeksi, auton nokka suuntaa kohti Hyvinkäätä, jossa on tarkoitus juhlia viikonlopun yli ystävien kesken festivaalihengessä! Eli periaatteessa festarithan jatkuu, jihuuu. (Helpottipa oloa kummasti) :)
Aurinkoista ja iloista viikonloppua kaikille! Juhlikaa, on kesä!


 Uusi suosikkini The Lumineers Barn -teltassa. Lisää tätä!



Major Lazor räjäytti potin. Kaikki halukkaat eivät todellakaan mahtuneet telttaan, vaan teltan ulkopuolella oli aivan tajuttomat bileet!



Ja nyt teini-osuuteen; En kait ole ainoa jonka mielestä Jared Leto on vaan niin hot!, että ei minkään valtakunnan rajaa?!



Onneks Jared tajusi viimeinkin ottaa lasit pois, huh.


Camping alue keskellä yötä. Pelottavan kaunista.



Illaksi kotiin. (Suoraan kuin Finksin mainoksesta? hihhh). Helsinki näytti kauniilta ilta-auringossa väsyneen festarikävijän silmin. Taisin tirauttaa kyynelen, varsinkin kun tajusin että nyt ollaan sitten kotona. Lomat lusittuna.


Mites siellä ruudun toisella puolella, onko festarisuosikkeja tai ehdotuksia? Ja mites se Flow, oletko menossa?

Vielä kerran, New Yorkia. On se vaan niin ihana kaupunki. Ja postaus auttaa kummasti lomalta-ja festareilta-paluuahdistukseen. Kesäkuun reissulla vietimme New Yorkissa 4 yötä ja kolme tehokasta päivää. Tuntuu että mikään aika ei riittäisi tälle unelmien kaupungille. Kuitenkin, tässä muutamia fiiliksiä koetusta ajastamme siellä. Mucho love and happiness. NY










Käsi ylös kuka kaipaa Nyciin?

Kuvassa Olive tree -ravintolassa lounaan odottelua ja (luvallista) pöytiin piirtelyä.

Kuuma hellepäivä Nycissä. Minne mennä viilentymään ja picnicille? Yksi ehdoton puisto tähän tarkoitukseen on Washington Square Park (os. 5 Ave, Waverly Pl., W. 4 St. and Macdougal St.).
Me vietimme ihanalla porukalla kyseisessä puistossa todella hauskan iltapäivän, joka taittui jo myöhäiseksi illaksi, ennen kuin poistuimme puistosta posket kipeänä naurusta.
Ilta jatkui läheiselle Macdougal Streetille, joka kannattaa laittaa ylös ja joka oli minulle ihan uusi tuttavuus. Kiitos ihanan Alexandran jonka tapasimme picnicillä (ja joka asuu siis Nycissä), nyt tiedämme tämänkin kadun, yeij! Paljon ravintoloita, drinkkibaareja ja stand up -klubeja. Esimerkiksi Olive tree -ravintolasta saa hyvää ja edullista ruokaa. Nam!




New York. Niin paljon kaikkea ihanaa. Mites, onko teille Washington Square Park tuttu juttu? Voi jos voisin taikanapista sinkaista itseni taas tuonne, noihin tunnelmiin, nyt heti niin painaisin kyllä nappia! ;)