Catalina Island

Kuka seurasi Ylellä pyörinyttä Love Connection -sarjaa?  Minä ainakin. Sain juuri viimeiset neljä jaksoa katsottua, kun ne loman vuoksi olivat jääneet näkemättä. Viimeistelin tänään siis pieni muotoisen "LC"-maratonin. Sarja oli herttaisen aito. Itseäni kiinnosti toki parinmuodostumisen lisäksi Jenkki maisemat. Heti alussa kuulin että mukana on pari henkilöä Kaliforniasta, niin sehän se oikeastaan riitti jo koukuttamaan minut sarjaan. (helppoa!) Tosin vasta sarjan loppu puolella päästiin itse Kalifornian maisemiin, mutta kun päästiin, olin taas ihan pähkinöinä. Voi että siellä on aina vaan niin kaunista...

Mutta huomasitteko että sarjan yksi henkilöistä, Markus, käsittääkseni asui Catalina islandilla. Saari muistui heti mieleeni kesäiseltä pienlentokoneajelulta josta blogissa aikaisemmin kirjoitinkin. Catalina jäi mieleemme ilmoista käsin, koska se näytti niin upealle pienelle saarelle pikku kylineen ja upeine rantoineen. Lentäjä tiesi kertoa, että saarella on mm. hyvät sukellusmahdollisuudet. Tosin, hän tiesi myös kertoa että hait tulevat lisääntymään saaren toiselle puolelle (alin kuva). Käääk, en tiedä onko tieto totta vai tarua...mutta kyllähän Kaliforniassa haita on.



Catalina Island sijaitsee noin 35 kilometrin päässä Los Angelesista ja on saarena vain 35 kilometriä pitkä ja enimmillään 13 kilometriä leveä. Saarella on myös lentokenttä, mutta jälleen lentäjämme tiesi kertoa että laskeutuminen kentälle on hyvin haasteellista. Kuten kuvasta näkyy, saari on hyvin vuorinen, lisäksi pilvet ovat toisinaan todella alhaalla. Saarelle pääsee myös meriteitse, joka voisi olla minulle parempi ratkaisu.
Puhuimme jenkki-ystäviemme kanssa viimeksi että seuraavalla kerralla voisimme mennä Catalinaan jopa telttailemaan ja muutenkin haikkailemaan. Tuskin maltan odottaa! 

Sarjaa katsoneet - näyttääkö kuvan oikeassa alareunassa oleva valkoinen pyöreä rakennus tutulta?





3. lomaviikko Instagram-kuvina

Ja näin se loma sitten loppui. Niin ku oikeesti. Extra yö Bangkokissa lennon ylibookkauksen vuoksi oli huikea lisä, mutta vain pieni tekohengitys siihen karuun faktaan että loma oikeasti loppuu. Nyt olen ollut kotona puolitoista vuorokautta, ja nukkunut siitä suurimman osan ja valveilla olo ajan olen ollut töissä, tai matkalla sinne. Ulkona vallitsevasti säätilasta en aio edes mainita. Kaikki ympärillä olevat ihmiset näyttävät tekevän sitä...ja toisaalta kyllä ymmärrän heitä. Onhan toi kamalan ankea sää... Itse kuitenkin pidän vielä lomafiilistä päällä ja painan hymyssä suin eteenpäin. Rusketus ihollani muistuttaa kaikesta siitä kolmeviikkoisesta auringonpaisteesta, lämpöisestä (kuumasta) säästä ja levosta ja energiasta jota yritin varastoida mahdollisimman paljon itseeni. Hymyä huuleen ihmiset! Kevät tulee, päivät pitenee ja on perjantai! Ja tässä katsaus kolmanteen ja viimeiseen lomaviikkoon Instagram kuvina. Minut löytää Instasta nimellä sannasmag - ihanaa, olen saanut nimittäin uusia seuraajia ja kavereita mukaan Instaan. yay!

Huikeaa viikonloppua ystävät! Viikon päästä alkaa Matkamessut, wuhuuuu!


Morotus Bangkokista!

Niin se loma vaan alkaa olemaan paluulentoa vaille valmis. Mutta ette uskokaan kuinka kävi tänään lentokentällä kun sitä paluuta yritettiin. Lento oli ylibookattu ja me vapaaehtoisia siirtämään omamme huomiselle. Siirron osaltamme mahdollisesti se, että olimme varanneet lomasta yhden päivän lepoa kotiin päin tullessa, mutta nyt lepäiltiinkiin ennakkoon yksi päivä täällä Bangkokissa, ja sitten mennäänkin suoraan töihin seuraavana päivänä kun tullaan kotiin. Hehhh, kuulostaako järkevältä? :)
Hakuna matata. Hyvää huolta meistä on pidetty ja hotelli on aivan upea. Ja kaikki tälläiset tekee matkasta aina seikkailun! Olen aina salaa haaveillut täydestä koneesta ja ylibookkauksesta ja voivotellut että voi kun voisi vielä jäädä tai tehdä jotain ex-temporea. No nyt jäätiin, päiväksi. Hauskaa!
Kunhan pääsen kotiin täältä, niin teen Bangkokista kattavamman postauksen. Nyt vain morotan teille Lebua towerin skybarista jossa kävimme pari iltaa sitten. Ciao ciao!


Aurinkoa ja rantaa Koh Lantalla

Saarihyppelymme viimeinen kohde oli yksi Thaimaan tunnetuimmista saarista, Koh Lanta. Saari on laajasti tunnettu, mutta onneksi yleiset turismin tuottamat lieveilmiöt (ne öklöimmät) loistavat poissa olollaan. Kun puhun että rakastan Thaimaata, tarkoitan sillä maan pieniä, kauniita saaria joilla massaturismia ei vielä suuressa mittakaavassa ole. Voitteko uskoa että olen vallan hyvin reissannut täällä kolmena vuotena peräkkäin törmäämästä juuri minkäänlaiseen iljettävään toimintaan. Siitä kiitos kuuluu kyllä kokeneille traveller frendeilleni, jotka ovat osanneet kertoa oikeat paikat reissata ja mitä välttää.
Loma alkaa kääntyä kuitenkin jo päätös puolelleen (yhyyy), joten jatkan tarkemmin matkapostauksia myöhemmin ja riennän nyt nauttimaan viimeisistä auringonsäteistä, kaupungin (olen nyt siis jo Bangkokissa) shoppailu antimista ja jos vielä kävisi kerran hieronnassa ja pedikyyrissä. Eiköhän näillä eväillä saada tämä upea auringontäyttämä loma pakettiin. Tässä ensimakua Koh Lantasta. Lisää tulossa...


Rentouttava ja rauhallinen Koh Mook

Pieni Koh Mookin saari oli kummitellut mielessäni jo edelliseltä Thaimaan reissulta. Tällä kertaa halusin ehdottomasti kokea Mookin. Saari sopi hyvin matkareittiimme, ja päätimme että kolme vuorokautta noinkin pienellä saarella on varmasti ihan sopiva aika. Ja näin jälkikäteen voin sanoa, että näin on. Toki, jos olisin majoittuneena saaren hulppeimpaan resorttiin, voisin todennäköisesti helposti viettää saarella vähän pidempäänkin. Mutta käytännössä aktiviteetit ovat ranta, snorklaus ja simpukoiden kerääminen sekä pikku rapujen seuraaminen. Täällä oli myös paljon meduusoita, ja aamuisin rantahiekalle oli rantautunut jättimäisen kokoisia meduusoita.
Yksi saaren vetonauloista on Moracot Cave. Pieni laguuni, jonne joutuu uimaan noin 80 metrin matkan läpi pimeän luolan. Teen tästä kokonaan oman postauksen!
Mookin saarella on myös paljon kumipuuviljelmiä, jotka sijaitsevat saaren keskiosassa, paikallisten asuinalueella. Teimme yksi päivä kävelylenkin halki metsän, ja nyt olen nähnyt kuinka kumipuusta kumi valuu kuppeihin, ja niistä jatkovalmistetaan kumia. Metsän halki kävellessä haisi sanomattakin selvästi kumi. Harmillista jos näitä metsiä kaadetaan rakentamisen myötä.


Saarella ei ole kovin montaa hotelli vaihtoehtoa ja meidän hotelli oli kaiken kaikkiaan ihan ok. Saari on todella rauhallinen, ja oikeastaan ruokailua enempää ei iltaisin saarella tapahtunut. Paitsi kirkkaalta taivaalta loistavat tähdet ja merenrannalla hurja rapujen kuhina, jota oli jännittävää seurata taskulampun valossa. Ai niin, taskulamppu on aika must pakata mukaan rinkkaan näissä saarikohteissa. Ja juuri ennen kaikkea pakata se rinkka mukaan, eikä matkalaukkua. Saarille saavutaan aina kahlaten veneestä ja tallustellaan hiekalla. Pyörillä olevalla matkalaukulla et juurikaan tee mitään näissä kohteissa, siis jos minulta kysytään, suosittelen ehdottomasti rinkkaa.
Mookin saari on vielä aika pitkälti "luonnon tilassa". Ja hotellimmekin oli pitkäli ekologinen. Siivous tapahtui vain 3 päivän välein, ellei itse tahtonut useammin. Pyyhkeetkin vaihdettiin 3 päivän välein. Mielestäni oikein hyvä asia, noin omavaraisella saarella on hyvä kiinnittää huomiota omaan kulutukseen. Ihmiset saarella olivat oikein iloisia ja onnellisen oloisia ja ruoka jälleen kerran aivan täydellistä. Söpöjä koiria jälleen kaikkialla, ja yhden omin vähän itselleni ja nimesin Vipeksi. Voi Vippe kun sua on ikävä. Mutta mä tiedän että siellä se paratiisissa pärjäilee...





Kiitos kuluneesta vuodesta - uusi odottaa jo!

Mennyt vuosi on kääntynyt jo uudeksi. Ja tarkoituksena oli vielä koota viime vuosi kuvina kootuksi. Sillä paljosta saan olla kiitollinen. Mutta olen kevyesti nyt reissussa ja mukanani vain puhelin (jolla tämäkin postaus tehdään) sekä iPad, joten kummoisiin kuvankäsittelyihin en nyt tien päältä pysty...
Ennen kaikkea saan olla kiitollinen teistä hyvät blogini lukijat. Ihanaa että olette olemassa, ja rohkeasti silloin tällöin kommentoittekin. Toki myönnän, että välistä tuntuu että onkohan siellä ruudun takana ketään kuulemassa, mutta tiedän että on. Siitä KIITOS. Olen tavannut blogini kautta niin monia uusia huipputyyppejä ja uskaltautunut mukaan tapahtumiin, että jo se itsessään on kaiken tämän arvoista. 
Ja KIITOS myös kaikille Studio SMAGin asiakkaille kuluneesta vuodesta. Pääsenkin heti meikkikeikoille kun palaan Suomeen. Ja mikä huisinta, myös Matka 2014 -tapahtuma on tammikuun puolivälissä ja siellähän häärin matkabloggaajana, yey! Paljon mukavia asioita siis edessä, ja pidän teidät ajantasalla niistä. 

Siispä suloista uutta vuotta teille toivotan! Tehdään siitä paras mahdollinen!


2. lomaviikko Instagram-kuvina

Silloin tietää olevansa lomalla kun viikonpäivät unohtuu, eikö totta? Välillä huomaa havahtuvan siihen tunteeseen, että ei tiedä onko torstai vai perjantai. Koska oikeestihan sillä ei ole juurikaan merkitystä lomalla... Tulevaa vuoden vaihdetta on toki vaikea unohtaa. Tänään on vuoden kaksituhatta kolmetoista viimeinen päivä. Hurjaa! Ja samalla tiedostan että lomaakin on nyt takana se pari viikkoa. Aika täydellistä!
Tulen tekemään jokaisesta matkakohteestamme vielä tarkempia postauksia, niin paljon kaikkea jännää, kivaa ja uutta on tullut tehtyä ja koettua. Mutta tässä kooste toisesta lomaviikosta Instagram-kuvina. Alemmissa kuvissa ollaan juuri lähdössä Koh Lipeltä laivalla kohti Koh Mookin saarta, josta suurin osa kuvista onkin. Nämä pari ensimmäistä kuvaa ovat Koh Lantalta, tai matkalta sinne. Vuotemme vaihtuu siis täällä Lantalla. Saas nähdä löydetäänkö beach partyja jostain...

Samalla toivotan jokaiselle teistä aivan ihanaa ja säihkyvää vuoden vaihdetta! Ja kaikkea parasta uudelle vuodelle!


Koh Lipe by night

Koh Lipen kauneudelle päiväs aikaan on vaikea löytää veroistaan. Kirkkaassa auringon valossa turkoosina kylpevä merenranta valkoisine hiekkarantoineen on vain niin kaunis, että näkyä ei haluaisi päästää silmistään. Mutta onneksi iltaan kääntyvä päivä ei tuottanut pettymystä, sillä auringonlaskutkin Lipellä sattuivat olemaan uskomattoman kauniita. Ja iltaisin pieni saari herää eloon ihan eri valossa. Ruoka on hyvää, rannalla on ihanaa vain chillailla ja nauttia vaikkapa smoothie...ja vain olla. Tässä lyhyt koosta Lipestä by night.







Koh Lipe -paratiisisaari

Koh Lipe on ehdoton suosikkini Thaimaan saarista. En toki ole kaikilla saarilla lainkaan käynyt, mutta tämän astisista nähdyistä saarista se edustaa minulle paratiisia. Ei liian turismin täyttämä (tosin muutaman vuoden kuluttua tilanne voi olla toinen. Niin paljon siellä rakennettiin) ja tarpeeksi pieni, pysyäkseen intiiminä saarena. Ja toki, hieman vaikean ja pitkän matkan päässä. Tänne ei pakettimatkoja juuri tehdä. Tosin nyt kuulin että Fritidsresor ruotsissa on alkanut tekemään. Ruotsalaisia on saarella enemmistö. Saman havainnon tein jo vuosi sitten, kun olimme Lipellä joulun aikaan myöskin.
Lipelle pääsee siis vain lautalla tai speed boatilla. Lähtöasemasi voi olla melkein mikä vain. Esimerkiksi vuosi sitten lähdimme matkaan Phi Phi-saarilta lautalla. Matka kesti reilut kuusi tuntia, ja ei ollut lainkaan miellyttävä Tigerline varustamon kalustolla. Tänä vuonna halusimme valita toisin, mielestämme kivuttomamman tavan reissata Lipelle.
No, kaus on pitkä matka. Ja paratiisiin ei todellakaan pääse ihan helpolla. Bangkokista lähdettäessä menomatka vaati ensiksi lennon Hat Yaihin Etelä-Thaimaahan. Siitä meillä oli minibussi-kuljetus Pakbara nimiseen rantakaupunkiin, josta täyteen bookattu parin tunnin speed boat matka itse Koh Lipen -saarelle. Lentomme lähti aamulla seitsemän aikoihin ja olimme Lipellä perillä joskus kahden jälkeen. Air Asia tarjoaa nykyään tälläisiä lentoja, joihin kuuluu lipun hintaan kuljetukset mantereella ja merimatka itse saarelle. Sinänsä paketti on hyvä, koska ei tarvitse itse säätää satamissa hintaa tinkaamassa. Mutta tässäkin matkan teossa olisi hyvin voinut nipistää pari tuntia, jotka nyt jouduimme vain odottamaan eri pysäkeillä. Mutta näinhän se täällä menee, rennon letkeästi, ei minuutti aikataululla.
Joka tapauksessa Lipelle pääsee mistä päin Thaimaata vain, ja nopeiten melkein jopa Malesiasta, Langkawilta, josta speed boatilla matka kestää vain reilun tunnin. Mutta huomioithan että meri-/maateitse Thaimaahan saapuessasi maassaoloaika viisumissasi on lyhyempi kuin lentäen maahan tullessasi. 

Ja tässä kuvia Koh Lipen kauneudesta.











Testattua: Alpaderm-aurinkosuojasuihke

Luulin tehneeni tästä aurinkorasvasta jo loppukesästä postauksen, mutta en näemmä koskaan tehnytkään. Kuvat kyllä muistin ottaneeni, (ja kaivoin ne nyt esille), mutta siihen se onkin sitten jäänyt. No, aurinkorasva on kohdallani taas ajankohtainen. Täällä Thaimaan auringon alla aurinkorasvaa tulee nimittäin laitettua ja lisättyä joka päivä.
Minulla tosin on jo suosikki aurinkorasva, jota olen täällä blogissani moneen kertaan jo hehkuttanut. Postaukset löytyvät täältä ja täältä. (yksi purkki mennyt jo, ja jouduin ostamaan uutta 50-suojakertoimella olevaakin. Kuumaa ja hellettä piisaa siis). Mutta halusin löytää myös hyvän aurinkorasvan sertifioidun luonnonkosmetiikan puolelta. Muutaman epäonnisen kokeilun jälkeen tämä Alpadermin aurinkosuojasuihke on osoittautunut hyväksi. Ja rohkeasti tilasin sitä kaksi pulloa kerralla Joliesta.


Toki tuote ei levitettäessä käyttäydy aivan kuten muut aurinkovoidesprayt, vaan koostumus on enemmän lirumpi. Eli vähän joutuu antamaan anteeksi tuotteelle "hyvän asian puolesta". Loppukesän aurinkohelteisiin tuote ajoi kuitenkin asiansa (kuvat otettu silloin), ja toimi kasvoissakin ihan kelpoisasti. Ehkä jos olisin yhtään ruskeampi, rasva alkaisia näkyä hieman valkoisena ihon pinnalla. Se on todella inhottava ominaisuus aurinkorasvoissa.




Minkälaisia aurinkorasvakokemuksia ja suosikkeja teillä on? Itselleni on hyvin tärkeää että aurinkorasva on laadukasta ja suojaavaa, ja tietysti se että sitä käytetään.