Edellisessä postauksessani kerroin meidän päiväretkestä Bračin saarelle. Rantapäivääni siellä kuului myös tunnin verran suppailua, koska en millään voinut päästää tätä mahdollisuutta käsistäni. Kokeilin suppailua (Stand Up Paddle) ensimmäisen kerran vasta kesän alussa Töölönlahdella, ja olin aivan myytynä lajiin ja tiesin että tästä tulee uusi harrastukseni. Onhan vesi elementtinä minulle kaikista mieluisin ja kun se turkoosin kimaltavana kutsui minua laudan päälle, niin tottakai minä menin. 




Menin, vaikka niemekkeellä tuuli itseasiassa todella kovasti. Hetken aikaa aloin jo epäillä että näinköhän tästä tulisi mitään, koska en ole mikään kovin pro lajissa, kokeiltuani sitä vasta kerran. Ja silloin Töölönlahdella ei juurikaan tuullut. Kuvista ei välttämättä näe voimasta tuulta, mutta merenkäyntiä oli ja taustalla voitte kuvista muuten seurata myös erään wind surf-laudan vuokranneen harjoituksia. Tuulista oli ja laudalle oli vaikea päästä. Itse aloitin sup-laudalle menon suomessa opitun mukaisesti ensiksi polviltani ja siitä lähdin rauhassa nousemaan pystyyn. Ja olin muuten aivan varma että kellahdan (kaadun ja lyön pääni pahasti kiviin ja maailmanympärysmatka jää tekemättä). Mutta kappasta vaan, en kaatunut kertaakaan. Jeee, hyvä minä hihhh... 










Ps. Suomessa kurssilla opin myös sen, minkä pituinen oikean sup-melan kuulisi olla. Ei tämän pituinen kuin minulla nyt oli, mutta vaihtoehtoja oli vain tämä ja sillä oli pärjättävä. Ja lautakin oli paljon kehnomman oloinen kuin se, millä suomessa pääsin lajia kokeilemaan. Joten onneksi sain aloittaa parhailla välineillä, eikä tämä ollut ensimmäinen suppi kokeiluni. Nimittäin vaikka maisemat olivat upeat ja sää aivan mieletön, ei varusteet olleet kyllä suomi-tasoa. Eli ehkä pienenä muistutuksena vain, jos lomakohteissa vuokraa laudan ja se ei tunnu ihan omalle lajille, niin syy voi olla myös välineissä. Ei kai nyt kukaan voi muuten olla tykkäämättä tästä lajista...? 
Nyt Helsingissä ajattelin mennä kokeilemaan jälleen suppailua tällä viikolla, kun säätkin nyt suosii taas. Ehkäpä jo huomenna! Joten Töölönlahti, here I come!
Onko lukijoiden joukossa muita innokkaita suppaajia tai suppaajien alkuja?

Tälle turkoosille Bračin saarelle halusin oikeastaan vain yhdestä syystä - nimittäin Kroatiaa tutkiessa olin kaikkialla nähnyt kuvan aivan upeasta niemekkeestä, jota ympäröi lähes valkoinen hiekka ja turkoosin eri sävyissä kylpevä meri. Kyseessä on Bolin tunnetuin maamerkki, kaunis Kultainen niemeke, Zlatni rat -ranta. Paikan näkemiseen tarjoutui oiva mahdollisuus meidän Hvarin saarelta, josta meni suora laivayhteys päivittäin Bracin saarelle, Bolin kaupunkiin. Laivamatka kesti noin kaksi tuntia ja perillä odotti, mikäs muukaan kuin taas turkoosin kaunis merenrantakaupunki. Annetaan oikeastaan kuvien puhua puolestaan, koska no...



Jälleen kerran Bol:lla ollessa täytyi vain todeta, kuinka uskomattoman kaunis maa Kroatia kokonaisuudessa onkaan. Meidän rento päivä Bolilla meni sitä kauneutta ihmetellessä oikeastaan rantatuolista käsin. Oltiin ihan innoissamme beachipäivästä ja vuokrattiinkin löhötuolit ja vaan chillailtiin. No kävin tottakai monesti pulahtamassa turkoosiin mereen sekä lisäksi oli aivan pakko päästä suppailemaan, kun katselin muiden menoa aikaisemmin päivällä (teenkin suppailusta ihan oman postauksen).
Tuon niemekkeen luona oli muuten todella tuulista, ja paikka onkin suosittu purjelautailupaikka. No, kylläpä sinne yksi suppailijakin mahtui lautoineen, mutta täytyy todeta että olipahan tiukat aallot.











Kroatian rannat ovat muuten todella kivisiä. Siksi kaikkialla myydään noita neopreenitossuja, joiden avulla uimaan meno on huomattavasti helpompaa kuin paljain jaloin. Omat tossuni olen ostanut suomesta aikaisemmin ja hyvä että otin ne mukaani. Tulihan niille käyttöä.

ps. Niemekkeen toisella puolella on muuten nudisti-ranta, joka ilmeni minulle ihan yllättäen kun kuvailin rantaviivaa innokkaana, kunnes tajusin että ympärilläni olevilla ihmisillä ei ole rihman kiertämää... Tietysti heti nolona lopetin kuvaamisen ja pakitin paikalta. Haha...

Mitä te muuten tykkäätte Kroatiasta? Minkälaisia kokemuksia teillä on maasta?

Matkamme kohti Hvarin-saarta alkoi aikaisin aamulla Dubrovnikista, jossa hyppäsimme bussiin kohti Splitiä. Bussimatka kesti kaikkiaan noin 4,5 tuntia, vaikka kartalla matka näyttää paljon lyhyemmälle. Mutta tiet ovat kapeita ja pysähdyimme muutamassa pienessä kylässä poimien lisää matkustajia kyytiin. Matkalle sattuu myös passintarkitus, kun tie ylittää Bosnia ja Hertsegovinan rajan hetkellisesti. 
Perillä Splitissä on helppoa löytää satama, koska bussiasema sijaitsee aivan rannassa, sataman vieressä. Kävimme ostamassa Jadrolinija-laivaan liput iltapäivän reitille ja pian olimmekin laivalla matkalla kohti Hvaria.
Kesäkaudella laivalippujen ostoa etukäteen suositellaan, mutta meillä ei ainakaan vielä ollut mitenkään täyttä laivalla. Laivamatka kestää noin 2,5 tuntia ja maksaa noin kuusi euroa.



Isommat laivat saapuvat Hvarin saarella Stari Grad nimiseen kaupunkiin, kuten mekin. Siellä meitä odotti jenkkipariskunnan työkolleegan sukulaisten asuntoa. Hehh, tai näin ainakin piti olla. Odotimme nimittäin usean tunnin ajan satamaravintolassa isäntäperhettä, joka veisi meidät asunnolle, mutta jossain vaiheessa linkki Losissa asuvan kolleegan ja tämän ei-englantia puhuvan sukulaisperheen kanssa olivat menneet ilmeisesti ristiin. Ja muutaman jännän tunnin jälkeen päätimmekin napata taksin allemme ja ajoimme satamasta kaupunkiin erään ravintolan eteen, joka oli meidän ainoa tuntomerkkimme asunnostamme. 
Seuraavia tunteja on vaikea pukea sanoiksi, koska se sisälsi juuri kaikkea, mitä matkailu äärimmillään ja parhaimmillaan ja ihmeellisimmillään voi olla. Onnistuimme joka tapauksessa löytämään itsemme oikean oven edestä, jossa meitä odotti iäkäs pariskunta jotka eivät puhuneet siis englantia. Meitä avusti naapurissa asuva tyttö, joka yritti parhaansa mukaan tulkata, että tänä ensimmäisenä yönä tilaa on vain kahdelle hengelle. Ja meitä oli matkassa siis neljä. Herttainen isäntä puhui hostel hostel... ja hyppäri fillarinsa päälle ja sanoi palaavansa parissa minuutissa. Samaan aikaan tämä iäkäs nainen viittoi meitä kotiinsa ja toivotti meidät tervetulleeksi. Hän oli leiponut lettuja meille (ja tiesi myös onnitella päivän synttärisankaria, meidän jenkkiystäväämme). Vaikka meillä ei juurikaan ollut yhteistä kieltä (muutamaa sanaa englantia, italiaa ja espanjaa lukuunottamatta), siinä me istuimme kaikki hänen keittiön pöydän ääressä, hänen kertoessaan perheestään ja lapsistaan. Söimme synttärilettuja sekä maistelimme heidän itse tehtyä prosekia. Nämä hetket, tiedättekö, on vaan niitä, joita ei voi selittää... Priceless.
Loppuviimein tilanne päättyi siis niin, että jenkit jäivät taloon yöksi ja me "teinit" painelimme muutaman korttelin päähän hosteliin yöksi. Hahaha, kyllä meitä hymyilytti hostelissa youngstereiden keskellä ja samalla mietimme että tätäkö meidän tuleva maailmanympärimatkamme tulee olemaan... No ehkäpä ei kuitenkaan, jos minulta kysytään. Ei sinänsä että tässä kyseisessä hostellissa olisi ollut mitään vikaa, ei ollut. Mutta kyllä hotellin valkoisissa lakanoissa on sitä jotain, ja siinä että suihkua ja vessaa ei tarvitse jakaa kenenkään kanssa. Tosin, tässä hostellissa toimi kaikki, eikä meidän tarvinnut jonottaa mihinkään. Sitä paitsi olen aina sitä mieltä että yksi yö nyt menee missä vain. Ja niin menikin, erittäin hyvin. Seuraavana päivänä saimme sitten käyttöömme oman asuntomme, ja se olikin sitten aivan mahtava. Kummallakin pariskunnalla oli omat huoneet, meillä oli iso keittiö ja kohtalaisen kookas terassikin. Tiesimme viihtyvämme erittäin hyvin tällä saarella seuraavan viikon ajan.
Tässä kuva meidän kotikadusta terassiperspektiivistä katsottuna. En voinut kuin ihailla tämän pienen kylän ihania kapeita katuja ja vanhoja upeita rakennuksia.



Stari Gradissa päivät sujuivat leppoisasti ja saarella on helppo liikkua bussilla toisiin kaupunkeihin. Toki auton vuokraus on myös edullista ja pyöränkin vuokraaminen on todella suosittua. Mekin vuokrasimme yhdeksi päiväksi pyörät ja kilometrejä kertyi yli kolmekymmentä sinä päivänä.

Saaren isoin kaupunki on Hvar. Ja siitä kaupungista tykkäsin tosi paljon. Se oli heti eläväisempi ja siellä sykki todellista rantakaupunki-fiilistä. Tämä oli yksi suosikki kaupungeistani rantoja ja ravintoloita myöten.


Saarille ominaista oli ehdottomasti se, että kaikkialla veneiltiin paljon. Jokaisessa satamassa oli kymmenittäin entistä isompia purjeveneitä parkissa ja mikä oli upeinta, melkein jokaisessa kauniissa lahden poukamassakin oli aina useampi purjevene tullut parkkiin yöksi. Ja tässä kuulkaa, tässä on yksi meidän uusista unelmista. Päästä elämään noin. Satamasta toiseen veneillen. Ja tietysti kera kavereiden.



Seuraavaksi olisi vuorossa postaus Bracin saarelta. Siellä vietettiin hauska beachipäivä Bol:lla.

Dubrovnikin vanhan kaupungin yleisilmettä leimaa talojen tiilenpunaiset katot. Varsinkin meidän asuntomme parvekkeelta sen saattoi nähdä upeasti. Kaupungin kadut olivat paikoitellen todella kapeita kujia, ja rappuset olivat välistä todella jyrkkiä ja pitkäkulkuisia, että toisinaan palaaminen meidän kukkulan laella sijainneeseen asuntoon oli varsinainen urheilusuoritus. Siltikin sanon, että asuntomme sijainti oli erittäin hyvä. Illat olivat kauniit terassilta katsottuna, sekä aamut alkoivat ihanasti terassiaamiaisella maisemineen.



Hotelleja ei juurikaan Dubrovnikissa näkynyt, vaan suurin osa on vuokrattavia apartmentoksia, kuten meilläkin. Viisi päivää meni mukavasti vanhassa kaupungissa, mutta pitkässä viikonlopussakin ennättää mielestäni hyvin päästä kaupunkiin käsiksi.
Aktiviteettien osalta pitää lähteä vähän kauemmas vanhasta kaupungista, ja esimerkiksi varsinaista uimarantaa ei Dubrovnikissa ole muuta kuin yksi. Tai yhden onnistuin minä näkemään lähellä muureja. Toki veteen vieviä portaita ja tikkaita on useiden kallioiden reunastoilla, ja monet paikalliset näyttivätkin mallia miten uimaan mennään kallioilta.
Yhtenä aktiviteettina voi kiivetä joko jalkaisin tai käyttäen cablecaria Dubrovnikin edustalla olevalle vuorenrinteelle, jossa on näköalatasanne sekä ravintola upeine maisemineen ja myös museo kertomassa paikan historiasta. Me valitsimme hurjan hellepäivän kunniaksi cablecar-vaunun matkalla korkeuksiin. Matka ylös sujui nopeasti ja ylhäältä käsin oli helppoa hahmottaa tarkemmin tämä muurien kätkemä kaupunki.
Tykkäsin kovasti Dubrovnikista, sekä sen tunnelmasta. Kapeista kujista, ravintoloista, jätskeistä ja turkoosina säihkyvästä merenrannasta.



Uskon palaavani joskus myös Dubrovnikiin, mutta tiedän palaavani ehdottomasti jonnekin Kroatiaan. Niin vaikuttunut olin tästä kauniista maasta. Saaret tekivät suurimman vaikutuksen, ja niistä kerronkin seuraavissa postauksissa. Eli tulossa on vielä lisää Kroatian Hvarin ja Bracin saarista sekä Splitistä ja Krkan luonnonpuistosta.
Jos mieleenne tulee kysymyksiä Kroatiasta, niin vastailen mieluusti tuoreesta kokemuksesta. Tuntuu muuten että tosi moni on juuri nyt aikeissa matkustaa Kroatiaan, ellei jopa ole siellä.