Ikävä Fidziä #IG Travel Thursday

Mulle on iskenyt viime aikoina aivan hirmunen ikävä takaisin Fidzille. Eikä vähiten sen vuoksi, että voidaan kaikki livenä seurata miten Matkakuumetta -blogin Gia ja Miika viihtyvät lapsensa kanssa siellä parhaillaan. Kannattaa siis nyt viimeistään virittäytyä mukaan heidän maailmanympärimatkalleen. Olen myös tajunnut että monta kiehtovaa tarinaa on vielä blogissakin kertomatta tuosta maagisen kauniista maasta.

Tajusin oikeastaan vasta näin jälkikäteen, että miten erikoisessa maassa sitä onkaan päässyt käymään. Koko polynesialainen kulttuuri oli todella kiehtovaa. Siellä ollessamme väitän toki, että elimme hetkessä, mutta toki kun reissua oli takana jo niin monta kuukautta ja matkan loppusuora häämötti edessä, niin sitä varmaan vaan matkasi ja kokemukset tulivat vain kaupanpäällisinä. Väittäisin että erilaisen ajan ja matkan teon kanssa, olisimme kokeneet kokemamme asiat vielä erilailla. Mene ja tiedä. Silti paikka vakuutti meidät.

Jos minut tai joku teistä nyt tältä istumalta laitettaisiin istumaan fidziläiseen illallispöytään, jota säestää kyläläisten tervetulolaulut ja tanssiesitykset, niin kuka tahansa varmasti vaikuttuisi ja olisi ihmeissään. Tai jos pääsisit ottamaan kyläläisten kanssa osaa kava-seremoniaan. Ihmeellistä ja uutta sekin. Sellaista siellä Fidzillä kuitenkin on. Taianomaista.

 
Ja näitä palmuja, niitä siellä riittää. Lisäksi Fidzillä on hienoja rantoja, turkoosit ja kirkkaat vedet. Surffimestoja löytyy myös, mutta meille ne olivat logistisesti liian kaukana. Fidzillä saat varmasti nauttia upeista auringonlaskuista ja ystävällisistä ihmisistä.






Aamupalapöydässä on aina kauden tuoreimmat hedelmät ja iloinen hymy vastassa 'bula-tervehdyksien' kera. Kaikki on värikästä Fidzillä. Olikohan siellä edes synkkiä väriä olemassa...? Meidän siellä ollessamme (huhtikuussa) satoi tosin useampana päivänä. Silloin taivas ja meri vetytyi kylläkin tummaksi. Turkoosin sävyt katosivat. Se tuntui hieman oudolle, mutta toi realistista otetta ainaiseen paratiisiin.




Fidzistä sanotaan myös että siellä on yhdet parhaista sukellusvesistä. No, tästä varmaan voidaan olla montaa mieltä. En ole itse kaikkia maailman meriä kolunnut, mutta ei nämä kyllä huonoksi jääneet. Olihan saldona myös neljä nähtyä haita. Kuulemma niitä oli oikeasti viisi, mutta en nähty yhtä, kun se kuulemma uiskenteli selkäni takaa. (siis whaaaat?).




Sitten on vielä tämä 'Fiji-time' -käsite. Täällä jos missä osataan ottaa rennosti, mutta asiat tulee kuitenkin hoidettua ilman turhaa stressaamista. Välistä tuntui että aika on pysähtynyt täällä.

Kaukana Tyynellämerellä oleva kaunis saari on toki kaukana kaukana Suomesta. Enimmäkseen saarella vierailee turisteja Uudesta-Seelannista ja Australiasta. Mutta meidän aikanamme hotellilla oli vieraita myös ainakin Saksasta, Venäjältä ja Englannista.
Suorin tapa lentää Fidzille on suora lento Helsingistä Hong Kongiin, josta toinen suora lento Fidzille, Nadiin. En uskalla edes arvioida kuinka monta tuntia tuollainen lento veisi. Mutta sen uskallan taata, että perillä odottaa tälläinen, paratiisi.


Eng //  Part of the Instagram Travel Thursday -campaign, here´s some of my best pictures from Fiji, based on my Instagram pictures. 


Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday kamppista. Suomessa Intagram Travel Thursday järjestäjiä ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca. Minut sen sijaan löytää Instagramista sannasevenseas nimellä. 

By 18 kommenttia
Tunnisteet: , , ,

Matkachatissa 3.8 twiittaillaan maailmanympärimatkoista

Oletko jo Twitterissä? Kiinnostaako matka maailman ympäri? Siinä tapauksessa huomenillalla kannattaa virittäytyä sirkuttelumoodiin, sillä maanantaina 3.8. matkachatin aiheena on maailmanympärimatkat.

Onko matkachat sinulle jo tuttu? Mikäli ei, niin tässä lyhyesti mistä siinä on kyse:
Twitterissä twiittaillaan aina maanantai-iltaisin klo 20:00 – 20:30 matkailuun liittyvistä aiheista. Aihe-alueet vaihtuvat viikottain ja puolen tunnin keskustelu kulkee aina hashtagilla #matkachat. Chatin takana ovat kolme matkabloggaajaa; Globe Called Home -blogin Jenni, Tarinoita maailmalta -blogin Annika ja London and beyond -blogin Lena. 

Tämän kertaisessa matkachatissa on tosiaan aiheena itseäni lähellä oleva aihe - maailmanympärimatkat. Onko sinulla jotain mitä haluaisit kysyä tälläisistä reissuista? Mikä olisi sinun unelmareittisi? Tai miten pakataan pitkälle matkalle?
Mukana kanssasi on myös chattaamassa kolme maailmanympärimatkan tehnyttä vierailijaa, minä mukaan lukien guest hostina. Minut löytää muuten twitteristä nimellä @sannasevenseas.

Nähdäänhän huomenna siis chatissa?
 
[Kuva: Laura Rumbin]

Tarkemmat ohjeet matkachatiin osallistumisesta löydät Globe Called Home -blogista tästä.


Eng // Let´s tweet tomorrow at 8:00 pm on twitter (#matkachat).
By 2 kommenttia
Tunnisteet:

Unelmia todeksi: Surffikurssilla Havaijilla

Yksi maailmanympärireissun haaveista itselläni oli opetella viimeinkin surffaamaan. Sillehän ei periaatteessa voinut nyt ainakaan tulla esteeksi aika. Sillä sitähän piti olla riittämiin. Myös paikat joissa olimme, kuten Australia ja Havaiji, olivat omiaan tälle harrastukselle. Hullun rohkeana ja polvet spagettina uskaltauduin Australiassa aikaisemmin kokeman surffauksen jäljiltä, kokeilemaan aaltoja myös ehkäpä maailman legendaarisemmalla rannalla, Waikiki Beachillä, Honolulussa.

Usean päivän ajan katselin aaltoja ja kurssille meneviä ihmisiä ja sitten keräsin rohkeuteni ja painelin itsekin Waikiki Beachillä olevalle standille, jossa otettiin ilmoittautumisia vastaan. Aluksi he yrittivät myydä minulle yksityistuntia, mutta olin itse enemmän kiinnostunut ryhmämuotoisesta opetuksesta, ihan vaan jo sen huokeamman hinnan puolesta. Nimen paperiin rustaamisen jälkeen jäin odottelemaan, että milloinhan muita ryhmäläisiä saapuisi paikalle. No ei saapunut, eikä hetkeäkään kun sainkin samalla hinnalla itselleni privaattikurssin. Aika jees. Ja hyvin nopean hiekalla kuivaharjoittelun jälkeen, surffiopettajani, natiivi Havaijilainen veikin minut jo suoraan aaltoihin.





Hieman katsottiin vielä rantavedessä oikeaa asentoa olla laudan päällä ja sitten vaan ohjeeksi tuli meloa kauas rannasta paikkaan, jossa tapaisimme. Meri oli täynnä sekä surffaajia että suppailijoita sekä ihan tavan uimareita. Sellaista ruuhkaa en ollut ihan hetkeen nähnytkään. Aluksi hieman epäilytti, että jääköhän tässä ruuhkassa jonkin alle tai surffaako itse jonkin päälle, mutta riemastuttavan hyvin tuolla tuntuu liikennejärjestelyt toimivan.


Tässä postauksessa on kuvia itseasiassa kahdelta eri surffikerralta. Ensimmäiseltä kurssiltani, jolloin minulla ei ollut kameraa matkassa kuin rannassa, sekä toiselta kertaa kun itse vuokrasin laudan ja mieheni yritti aaltojen keskellä kuvata Go pro-kamerallaan surffaamistani, samalla kuin avitti lautaani aallon päältä liikkeelle. Paljon on vielä oppimista, sekä itse surffaamisessa että sen kuvaamisessa. Selvästi helpompi kuvata toisia, kuin yrittää keskittyä surffaamisen ja kuvaamisen samaan aikaan. Voin kertoa, että näillä harjoitteilla ei vielä onnistu se. Lisäksi, meidän Go pro-kamerassa ei ole LCD-nyttöä, mikä uusimmissa mailleissa on. Joten kuvan ottaminen on aina yhtä arpapeliä ja lisäksi jälkikäteen huomattiin että aika monessa kuvassa on jäänyt vesipisaroita linssin eteen. Kuitenkin oikein tarkasti zoomaamalla tuolla ihmisten- ja lautojen vilinässä on mahdollista nähdä myös meikäläinen laudan päällä.

Surffikurssilta jäi todella hyvät fiilikset ja itsenikin yllätykseksi pääsin jokaisella yrittämällä laudalla pystyyn. Joko hyvin pitkäksikin aikaa ja melkein rantaan saakka, tai sitten ihan vaan hetkeksi. Ja jokaisella kerralla opettaja neuvoi tai korjasi asentoa tai vinkkasi mikä meni hyvin ja mitä voisi parantaa. Ja jokaisella yrittämällä tuntui, että surffaaminen sujui entistä paremmin. Kaatumisiltahan ei tässä lajissa voi välttyä. Aalto ja vauhti loppuu jossain vaiheessa kuitenkin ja useinmiten joko istahdat laudalle vain takaisin tai sitten köllähdät veden kautta ja kipuat takaisin laudalle. Eikä kaatumista todellakaan tarvinnut pelätä. Havaijin rannat ovat kuin tehtyjä tälle lajille ja laskeutuminen oli aina hyvin pehmeää. Sen sijaan mikä itselleni teki lajista raskaan, on melominen. Huh kuinka se ottikaan voimille, jos oli saanut hyvän aallon ja surffannut melkein rantaan saakka, niin sieltä oli aika pitkä matka meloa monen aallon ylitse tai läpi takaisin opettajan luokse. Tosin, toisinaan opettaja tuli minua vastaan ja jeesasi lautani kanssa. Sanoinkin hänelle, etten yhtään ihmettele miksi kaikki surffarit on niin hyvässä kunnossa. (Tässä kohtaa rajaan tietysti itseni ulos tuosta lauseesta). Käsi- ja vatsistreenejä voisi jatkaa, jotta ensi kerralla menisi vielä tehokkaammin. Sen sijaan laudalle nouseminen alkoi olla minulle luonnollista ja koen että siihen ei ihmeemmin lihasvoimaa tarvita. Aika pitkälle tekniikka ja rohkeus laji. Eikä hyvästä tasapainosta tuskin myöskään haittaa ole.
  
Ja ai niin, sen verran tuli aaltojen läpi mentyä ja pinnan alla oltua, että surffauksen jälkeen silmäni olivat aivan punaiset. Onneksi tajusin lopulta tuohon yhteiskuvaan openi kanssa laittaa aurinkolasit päähäni, sen verran hurjilta silmäni näyttivät. Mutta sekään ei himmentänyt kyllä yhtään sitä fiilistä, minkä surffaaminen ja siinä onnistuminen minulle toi. Tää laji on yksinkertaisesti maailman siistein. Piste.
 
Tässä heitetään 'Aloha:t' mun surffiopen kanssa



 Havaiji ja surffaus jäivät kyllä isosti sydämeeni ja toivonkin voivani joskus vielä palata näihin samoihin aaltoihin yhtä rohkeana surffarin alkuna kuin viimeksikin. Tässä vielä surffitunnelmia Havaijilla videon muodossa. Nauttikaa. Aloha!


Eng // One of my biggest dream on our RTW-trip was learn to surf. I went to surfing lesson in Waikiki Beach, Hawaii and I loved it!
By 32 kommenttia
Tunnisteet: , , ,

Mistä on parhaat sunnuntait tehty?

Rennoista hetkistä. Kiireettömyydestä. Herkullisista naposteltavista ja hyvästä seurasta.

Sunnuntainahan piti sataa ja kovasta myrskystäkin puhuttiin. Toistaiseksi en eilen kyllä nähnyt kuin yhden myrskyn ja se tuli telkkarista, leffaklassiko Haihurrikaani kolmosen myötä, joka iskeytyi eetteriin tajunnan räjäyttävästi. [Ei siitä ehkä sen enempää]. 
Meidän jo vuosia sitten aloittamamme brunssikerho kokoontui jälleen eilen. Kohteeksi otimme meikäläisten uuden "kesämökin" vesillä, eli veneemme, josta on tullut kesän aikana melkein meidän kakkos koti. Hieman tosin arvelutti että heilutaankohan me myrskyn takia puolelta toiselle pitkin päivää, mutta ihan turhaan. Keli suosi mainiosti meidän tämän vuoden ensimmäisellä yhteiselle brunssikerhon tapaamisella. Meidän osaltahan tähän kerhoiluun tuli sellainen matka maapallon ympäri vievä breikki. Onneksi nyt oltiin taas koolla kaikki.
 


Tällä kertaa toteutettiin brunssitarjoilut nyyttäriperiaatteella, jolloin kunkin leipomiskuorma kevenee huomattavasti. Jokainen toi ennalta sovitusti erilaisia juustoja juustolautaselle ja omaan osuuteni tein siten, että paistoin aamulla vegaani lettuja, jotka tarjoiltiin tuoreiden mansikoiden ja hedelmien kera ja lisäksi puristin porkkana-omenamehua uudella mehulingollani, johon taidan olla hieman nyt koukussa. Mutta minkäs teet, mehuista tulee tooodella hyviä tuolla uudella laitteella. Toiset toi mm. croisantit, salaatin ja kasvispiirakan ja näin herkullinen brunssi oli katettuna.





Meidän brunssipäiviin saa useimmiten varata koko päivän. Juttua riittää helposti vaikka iltaan saakka. Läpi tulee käytyä kuulumisten lisäksi niin reissusuunnitelmat kuin kaikki työkuviotkin. Tänään myös pelattiin "mökkimaisesti" lautapelejä. Trivial Pursuitin Millennium Edition kaivettiin pölyjen uumenista ja alettiin tietoviisastelemaan oikein porukalla. Jälkkärin valmistuksen lomassa päräytin ihan tuurilla vieläpä pelin voittajaksi ja se on kova suoritus se! Olinhan itseäni fiksuimpien seurassa. Välillä kyllä tuon pelin kysymykset on niin epäreiluja. Mutta mitenkäs sitä sanotaankaan, että tuurilla ne laivatkin seilaa... hahaha.



Näistä on parhaat sunnuntait tehty. Ystävistä ja kattoon asti helisevästä naurusta. Teekupposesta ja kynttilänvalosta. 
Mistä sinun sunnuntait on tehty?


Eng // Sunday brunch with friends at our boat.
By 4 kommenttia
Tunnisteet: ,

Amerikkalaisia vieraita kestitsemässä

Viimeiset viisi päivää ovat sujuneet lähes lentämällä. Saatiin kauan odotettuja vieraita Los Angelisista kotiimme ja yritettiin näyttää heille meidän tavallista elämää täällä kotona, Helsingissä. Sillä sitä he juuri halusivat, eiväthän he olleet ensimmäistä kertaa täällä pohjolassa. Pohjoismaassa nimeltä Suomi, sillä tulipahan viikonlopun aikana kerrattua sekin että Suomea ei varsinaisesti voi lukea mukaan Skandinaviaan(!).

Kalifornia ystäviemme lento perjantaina oli pahasti myöhässä, siispä suunniteltu hurvittelu Lintsillä jätettiin suosiolla välistä. Ensimmäiseksi Suomeen saavuttua ihmeteltiin illan valoisuutta. Vaikka olivathan he siihen jo hieman tottuneet, melkein viiden viikon aikana, toisaalla Euroopassa. Sormet ristissä itse toivoin että Suomen kesä näyttäisi nyt parhaat puolensa. *ei sadetta joka päivä, kiitos*
Lauantaisen Hakaniementorilla shoppailun ja Ruohonjuuressa vierailun jälkeen otettiin kurssi kohti Lohjaa ja ystäviemme mökkiä. Eihän Suomireissu olisi mitään ilman saunaa järvenrannalla ja aitoa mökkikokemusta, vihtoineen/vastoineen. Ja sehän me todentotta saatiin aikaiseksi, sateen ropinoineen kaikkineen. Talviturkkikin lähti lähes kaikilta ja voinpahan vaan sanoa, että olipahan kylmää yöuintia. 
Onneksi aurinko muisti pilkahdella kuitenkin hetkittäin, jolloin maisemat olivat kyllä huikeat. Juuri niin, kuin ne suomen kesässä parhaimmillaan voi vain olla.


Heräsin yöllä kello 03:58 ja nappasin tämän kuvan auringonnousun aikaan.






Oman twistinsä muuten vieraiden kestitsemiseen toi se, että kaverit ovat vegaaneja. Ei mikään mahdottomuus LA:ssa, mutta hieman joutui miettimään asioita uusiksi täällä. Paitsi että, suureksi yllätykseksi kaikki osoittautuikin todella helpoksi. Helsingin Kalliosta löytyy lähes kaikki tarpeellinen apu vegaaniruokien tekoon ja tulipa sitä tehtyä vieraille muun muassa vegaanisia karjalanpiirakoita, lettuja (kahdesti), soijarouhe nachoja ja falafel-pyöryköitä kasvisgratiinissa. Lisäksi mökillä tehtiin porukalla itse seitania, josta jokainen sai rakentaa haluamansa hampurilaisen mökin isännän itse tehtyihin sämpylöihin. Mikään näistä ei ollut mahdoton rasti ja avasi sillä tapaa silmiäni, että esimerkiksi lätyt onnistuu jatkossa tehdä vallan hyvin ilman kananmunia ja maitoa, siis tavan maitoa. Ja ei huolta, vieraamme saivat myös aitoja ravintolaelämyksiä kun vierailtiin mm. Soi Soissa sekä Silvoplee kasvisravintolassa. Lisäksi pääsin viimeinkin vierailemaan keskustan Ekolossa, joka on kokonaan vegaaninen ja avattu sillä välin kun olimme reissussa. Iso suositus muuten paikan "lihiksille" sekä possumunkeille. Ihan kipeen hyviä olivat!

Mutta takaisin nähtävyyksien ja elämysten pariin. Tällä kertaa esittelimme vieraille Helsinkiä vähän erilaisesta perspektiivistä, mereltä käsin. Merellinen Helsinki on nimittäin jotain todella upeaa ja onneksi sadepilvet pysyivät loitolla ja päästiin kunnolla purjehtimaan Pihlajasaaren ympäri, Kauppatoria moikaten ja tietysti Kaivopuiston ja USA:n suurlähetystön ohitse.
Ainut vaan että tänä vuonna suomen kesä vaatii pipoja ja toppatakkia, jotta merillä tarkenee. Onneksi niitä riittää omasta takaa ihan lainattavaksi saakka. Sellaisia eivät nimittäin Kalifornian asukit olleet tajunneet pakata mukaansa. Eikä voi kyllä syyttää heitä.




Mikä parasta, (huonohko) sää ei haitannut meidän vieraita lainkaan. Kuultiinpa jopa pariin otteeseen ilon kiljahduksia kun sade alkoi, koska Kaliforniassa sade olisi pelkästään hyvä asia. Hetken jälkeen he tajusivat, että me ei ehkä ollakaan asiasta yhtä innoissaan. Lupasinkin jatkossa ohjata kaikki sateet mieluusti Kaliforniaan. Eihän ketään haittaa vaan?

Lisäksi meidän vieraat eivät voineet välttyä ylisanoista mitä tulee suomalaisia kohtaan. Ollaan tälläinen ihmeellinen kansa, jossa näyttää ulkopuolisen silmin että kaikista pidetään hyvää huolta, koulut on ilmaisia ja kaikki on fiksuja ja puhuu monia kieliä. Kodit on nättejä ja kaikki toimii minuutin tarkkuudella. Kuulemma sää on vain asia, joka mättää.
Noh, onneksi vierailu Vaasankadulla raotti todellisuutta sen verran, että vaikea oli puolustella sitä minkä helvetin takia yksi alaston mies juoksi kultainen naamio kasvoillaan keskellä tietä perjantai iltana. Koska Suomi.

Tästä ja/tai kaikesta huolimatta, Suomi on yksi heidän suosikkimaitaan. Ja sehän sopii. Aiotaan jatkossakin nimittäin harjoittaa vuoroin vieraissa vierailua. Meidän seuraava reissuhan Kaliforniaan on aika lailla piakkoin. Onkos siitä ollut puhetta? ;)


Eng //  We got guests from Los Angeles, California and spend with them fun five days here in Helsinki, Finland.
By 2 kommenttia
Tunnisteet: ,

Snorklaamassa Havaijin kuumuudessa

Aloha! Kelpaisiko upottaa varpaat turkoosiin, kirkkaaseen meriveteen ja tepastella tulikuumalla rantahiekalla? Itseasiassa niin kuumalla rantahiekalla, että käveleminen siinä on vaikeaa ja oikeastaan joudut vain nopeasti loikkimaan mereen viilentymään. Tiedättekö tunteen? Kuumaa oli siis hiekka nyt keväällä Havaijin Oahun saaren yhdessä ehdottomassa must see-kohteessa Hanauma Bay Nature Reservessä. Kirjoittelinkin siitä jo pintapuolisesti Oahun saarikierroksen yhteydessä täällä.

Snorkkelikamat mukanamme saavuimme Hanauma Bayhin, vuoren rinteen huipulle, jonne autot jätetään parkkiin. Sisäänpääsymaksun maksettu kaikki asiakkaat ohjataan pakolliseen infotilaisuuteen, jossa näytettiin pieni videopätkä Hanauma Bayn luonnonsuojelukohteesta ja sen ainutlaatuisesta koralliriutasta sekä sen eläimistä. Noin 10 minuutin mittainen infotilaisuus oli sikäli oikein hyvä, sillä siellä painotettiin miten tärkeää on, että korallien päällä ei seista eikä niihin muutenkaan saa koskea.
Paahtavassa helteessä lähdettiin kipuamaan rinnettä alas, kohti lahden poukamaa, vaikka parilla taalalla olisi saanut myös minijunallakin alas kyydin. Niin amerikkalaista tuollainen, mutta eihän me sellaiseen tietenkään suostuttu.



Hanauma Bayn pinnanalainen maailma oli ihan kivan monipuolista ja värikkäitä kaloja oli paljon. Kannattaa muuten huomioida kellon aika jolloin tuolla liikkuu, nimittäin me olimme hieman ikävästi liikenteessä laskuveden aikaan ja korallit olivat todella lähellä pintaa ja teki snorklaamisesta haastavaa. Lisäksi mereltä puskevat aallot olivat välistä jopa vaarallisia, kun heittelivät mennessään. 
Mutta se elämä siellä pinnan alla siis - paras ja ihanin ylläri kävi kyllä miehelleni, kun käytiin vuoron perään snorklaamassa ja hän bongasi tämän kaverin sieltä, merikilpikonnan. Yritinkin heti perään lähteä samoille paikoille snorklaamaan ja etsimään kaveria, mutta eipä kaveria enää näkynyt. Sen sijaan näin paljon isoja ja erivärisiä fisuja. Osa niistä oli aika julmetun kokoisiakin. Jopa sellaisia, että teki mieli väistää.

Suht pikaisten snorklausretkien jälkeen kivuttiin helteessä takaisin ylös parkkipaikalla ja pienen evästauon jälkeen jatkettiin saarikierrosta. Mutta olihan huikea, joskin turistien täyteinen, paikka. Kyllä ihan mieluusti vaihtaisin nämä vaivaavat sateet nyt näihin kuviin ja tunnelmiin. Ah, melkein jo tunnen tuon lämpimän merituulen hiuksissani... Ollapa siis Havaijilla nyt.
Ps. Osaksi yhteistyötä ParisRion kanssa, olen myös tätä nykyä vloggaaja heidän uudella ParisRio TravelChannelilla. Tässä ensimmäisiä videomaistiaisia omista filkoistani. Mieluusti kuulen teidän mielipiteenne myös, että miltä video ja muutenkin, että miltä Havaiji näyttää?
 
Eng // Snorkeling in Hanauma Bay, Oahu Hawaii. Looove it! And wouldn´t mind to be there right now at this moment. Here´s also video on snorkeling in Hawaii.
By 38 kommenttia
Tunnisteet: , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)