LA, I´m coming home

Tässäpä sitä otsikossa kiteytettynä tulevan syksyn reissusuunnitelma. Elän itse vielä niin kiinni kesässä, että jo tuo 'syksy'-sanan kirjoittaminen teki vähän vaikeaa. Mutta onneksi tämä kesä täällä Suomessakin nyt viimein muuttui oikeasti kesäksi ja veikkaanpa, että kun ensi kuussa laskeudun LAX:in kentälle niin kesä senkuin jatkuu vaan. Minulla on iso luotto Kaliforniaa ja sen aurinkoa kohtaan. Vietettiinhän siellä melkein koko viime syksy ja säät olivat upeat muutamia lokakuisia sateita ja tuulisia, kylmiä päiviä lukuunottamatta.



 
Mitä siis on tapahtumassa? No, nyt viime toukokuussa kun viimeksi Los Angelesista lähdimme, ei jäähyväiset olleet niin haikeat, sillä tiesin, että palaamme takaisin syksyllä. Ja miksikö? Tällä kertaa reissu ei olekaan ihan mikä tahansa reissu. Se sisältää kaikkea tätä, ja tämä kaikki oli tiedossa suunnittelun asteella jo viime keväänä; kourallinen ystäviä, hengailua LA:ssa, roadtrip Grand Canyonille, polttarit ja vielä häätkin Las Vegasissa ja kaiken tämän kukkuraksi vielä kolmepäiväiset festivaalit Vegasin valojen alla! Jos tässä ei ole kasassa eeppisen reissun antimet, niin ei sitten missään!
Ja tarkennettakoon tässä muuten vielä se, että ei, kyseessä ei ole omat hääni eikä polttarit. Mutta on minulla toki tärkeä rooli kumpaisessakin juhlassa. Toimin nimittäin kaasona, tai saan siis toimia kaasona, ensimmäistä kertaa ikinä. Lisäksi hääpäivänä tittelilistaukseen lisätään myös meikki- ja hiustaiteilijan pestit. Joten aika täpinöissäänhän täällä ollaan oltu koko kesä ja lähes kaikki tarvittavat suunnittelut, majoitukset ja autonvuokraus ollaankin jo saatu tehtyä. Mutta itse lennot saatiin tosin ostettua vasta tällä viikolla (fiksua? noot). Kirpaisevien hintojen lisäksi lennetään aika monella välilaskulla perille. Pääasia on kuitenkin itse matka.  Loput menneen omalla painollaan, sillä kukaan meistä ei juurikaan ole suunnittelija - minä ehkä kuitenkin eniten.






Lentolippujen oston jälkeen olen ollutkin ihan yläilmoissa, että pääsen kohta takaisin sielunmaisemiini, Kalifornian auringon alle. Odotan jo innolla paikallisten suomituttujen sekä lokaalien tapaamista, joka päiväisiä whole foodsin smoothieita, aamuisia haikkeja vaikkapa Runyon Canyonille, Malibu farmin burgereita, rantoja palmuineen ja niitä auringonlaskuja. Yleensäkin vain sitä länsirannikon elämää. Aah, California - I'm coming home!





Kaikki postauksen kuvat on otettu Sunken Cityssa. Tämä vajonnut kaupunki sijaitsee Los Angelesissa, lähellä Long Beachiä ja on tietynlaisen romahdusvaaran vuoksi aidattu alue, jonne on kuitenkin helppo luikahtaa aidan rakosesta kävelemään graffittien täyttämillä kallioilla. Paikasta ei välttämättä tiedä moni paikallinenkaan. No toisaalta, eihän tämä mikään varsinainen turistinähtävyys ole, vain vajonneen kaupungin raunioita. Mutta mielestäni kivan kuvauksellinen ja sopivan rosoinen paikka. Kuvat on otettu viime syksynä, kun vierailimme paikassa yhdessä LA Madden kanssa.



Eng // Only 3 weeks to go to California and epic roadtrip with our friends including Grand Canyon and Las Vegas. These pictures are from LA, place called Sunken City.

How Big, How Blue, How Beautiful. Flow.

Viikonloppuna Helsingin Suvilahden auringon alla tanssittu Flow-festivaali oli jälleen ihan taikaa. Sää oli aivan helmi koko festivaalien ajan, sekä paikkana Suvilahti ei petä näemmä koskaan. Se on vain yksinkertaisesti upea!

Florence and the Machine oli myös upea ja energinen, aivan kuten reilu kuukausi sitten Belgian Rock Werchterissä. En ollut muuten koskaan aikaisemmin ajatellut että Helsingin auringonlasku voisi olla kuten suosikkikaupungissani Los Angelesissa. Mutta Flowssa silmät avautuivat tällekin asialle -  nimittäin viimeisenä päivänä esiintynyt Beck välispiikkasi kuinka kauniilta ja tutulta, vähän kuin kotona Kaliforniassa, meidän auringonlasku näyttikään. Hetken hämmästeltyäni tätä vertauskuvaa, piti ihan katsella ympärilleen ja hitsi! Näyttihän Suvilahden tummuva sininen ilta aivan upealle. Vain palmut puuttuivat siitä, että oltaisiinkin oltu Kaliforniassa. 

Myös Florence mainitsi, että kuinka kaunis ilta meillä olikaan ja omisti How Big, How Blue, How Beautiful biisinsä idolilleen Beckille ja paikkaan, jossa kappale on kirjoitettu (must be in LA). Hänen musiikin tahdissa olikin kiva heittäytyä Kalifornia fiiliksiin, sillä Los Angeles on ollut isosti tapetilla ja reissusuunnitelmien kohteena viime aikoina. Parhaillaan etsitään sieltä juuri Airbnb-majoitusta syyskuuksi, yay! Mutta tässä näitä ihania flow-tunnelmia ja värejä viikonlopulta, ilman palmuja tosin.






Ja koska Flowsta on kyse, niin tapahtuman tarjoamat överihyvät ruokaherkut on pakko nostaa myös esille. New York Ninjan burger oli edelleenkin aivan killeri. Siis anteeks, mutta saako näitä jostain pitkin vuotta? Tietääkö joku? Paljon oli taas todella laadukkaita herkkuja tarjolla ja mm. tuo Alfonsin pizza maistui aika ruhtinaallisen makoisalle. Peukut myös Sustainable Meal -konseptille, jonka aterioiden ekologisuuteen on kiinnitetty erityistä huomiota.


Mutta kaikkein ihaninta Flown puitteissa on toki viettää aikaa ystävien kanssa. Kolme päivää kaupunkilaisten juhlaa ja siellä täällä tuttuja kasvoja. Flow on timanttia!



Flowsta jää kyllä aina hyvä ja onnistunut fiilis. Vaikka lippujen korkeaa hintaa hieman kritisoinkin, niin toivottavasti jälleen ensi vuonna uudestaan! Kiitos ystävät!

Olitko sinä Flowssa?


Eng // Last weekend in Flow festival, Helsinki.


Helsingin kaunis Kaunissaari

Viime viikonloppuna pakkasimme kimpsut ja kampsut veneeseen ja perjantaisen sateisen päivänpäätteeksi lähdimme purjehtimaan kohti Helsingin Kaunissaarta. Chattailimme koko päivän ajan reissuseurueemme kesken, että mitenhän meidän mahtaa käydä säiden puolesta. Ennusteiden mukaan iltaa kohden pitäisi kirkastua, mutta jotenkin tänä kesänä on hieman luotto heilunut noiden sääennusteiden suhteen. Rohkeasti treffasimme kaikki päivänpäätteeksi satamassa ja kunka ollakaan, aurinkohan se siellä alkoi paistella ja hyvät tuulet siivitti meidät aikalailla ennätysvauhtia kohti Kaunissaarta.

Kaunissaari sijaitsee noin 22 kilometrin päässä Helsingistä itään, Sipoon saaristossa. Olimme valinneet sen kohteeksi hyvien palveluiden vuoksi, meidän ensimmäiselle yön yli veneretkelle. Kaksi kilometriä pitkältä ja 800 metriä leveältä saarelta löytyy mm. luontopolku, viisi keittokatosta, ravintola, vuokrattava sauna, mökit ja soutuveneet, sekä leirintäalue. Toukokuun puolivälistä syyskuun puoliväliin Kaunissaareen on myös laivayhteys Vuosaaresta. Matka suuntaansa kestää 60 minuuttia.
Meidän menomatka purjeilla Kaunissaareen kesti vajaan neljä tuntia. Ennätettiin perille juuri sopivasti ennen hämärän tuloa.





 
Menomatka saareen sujui itseasiassa todella nopeasti. Kaikki oltiin ihan innoissamme tulevasta ja päivällä ennakkoon kokkaamani illallinen odotteli veneen pienessä keittiössä jo lähes valmiina. Merillä tulee nälkä helposti! Rantauduttiin helposti vierasvenelaituriin, jossa oli useampi paikka onneksi vielä vapaana. Näin purjehtijan alkuna, on aina yhtä jännittävää saapua uuteen satamaan ja yrittää saada oikeaoppisesti vene kiinni laituriin.
Lähdettiin nälkää uhmaten heti perille päästyämme vielä tutustumaan Kaunissaareen. Hetki ennen auringonlaskua oli todella kaunis ja saari näytti todella valloittavalta. Telttailijoita oli yllätyksekseni todella paljon liikenteessä ja toisaalta, saaren nyt nähtyäni, en ihmettele sitä lainkaan. Kaunissaaren kalliot ovat upeita paikkoja ihailla merta ja meidän tapauksessa saaren toiselle puolelle laskevaa aurinkoa. Kävelimme sen verran vielä saarta ympäri, että löysimme infopisteen, josta saimme ostettua venepaikan yöksi. (Venepaikka kustantaa 13 euroa / yö).
 


Illallisen, joka venyi lähes keskiyöhön sekä päivän merilläolon ja jälkkäriherkkujen jälkeen oltiinkin kaikki aika valmiita unten maille. Veneessä nukutti kyllä todella mukavasti ja mikä parasta, aamulla sai herätä näihin maisemiin. Aika bueno!


Auringosta nauttimisen ja pitkän aamiaisen jälkeen, sekä lämpimien vaatteiden pukemisen jälkeen alettiinkin suuntaamaan kohti Helsinkiä. Vaan paluumatka ei sujunutkaan yhtä sukkelaan kuin menomatka. Edessä oli todella haastavat tuulet, jotka olivat kyllä tiedossa jo etukäteen. Paluumme kesti lopulta melkein kuusi tuntia ja siinä ajassa ennätti viimassa jo kylmäkin hetkellisesti tulemaan. En muista kyllä kesää, jolloin olisin näin paljon viihtynyt talvitakissani sekä pipossani. Hah, jos tosiaan aikaisemmin kuvittelin purjehduksen Suomessa olevan bikineissä kannella auringonottoa, niin nyt on viimeistään nekin luulot karissut. Tältä näyttää siis about todellisuus merillä, Suomessa. Hanskatkin meillä kaikilla yleensä on. Nyt ne on taidettu riisua pienen karkkitauon ajaksi. Siltikin, todellinen purjehduskärpänen on meitä päässyt puraisemaan ja tämä tuleva loppukesäkin vietetään sitkeästi vesillä. Onneksi satamien poukamissa tarkenee jopa ottaa aurinkoa, että pienenä lohtuksen sanana, ei se koko ajan ihan niin viileää ole ollut. Ehkä.



Miltäs ne pulleat purjeet ja Kaunissaari vaikuttaa? Onko sinulle paikka kenties jo entuudestaan tuttu?


Eng // Sailing trip with friends to Kaunissaari island, Helsinki.

Ikävä Fidziä #IG Travel Thursday

Mulle on iskenyt viime aikoina aivan hirmunen ikävä takaisin Fidzille. Eikä vähiten sen vuoksi, että voidaan kaikki livenä seurata miten Matkakuumetta -blogin Gia ja Miika viihtyvät lapsensa kanssa siellä parhaillaan. Kannattaa siis nyt viimeistään virittäytyä mukaan heidän maailmanympärimatkalleen. Olen myös tajunnut että monta kiehtovaa tarinaa on vielä blogissakin kertomatta tuosta maagisen kauniista maasta.

Tajusin oikeastaan vasta näin jälkikäteen, että miten erikoisessa maassa sitä onkaan päässyt käymään. Koko polynesialainen kulttuuri oli todella kiehtovaa. Siellä ollessamme väitän toki, että elimme hetkessä, mutta toki kun reissua oli takana jo niin monta kuukautta ja matkan loppusuora häämötti edessä, niin sitä varmaan vaan matkasi ja kokemukset tulivat vain kaupanpäällisinä. Väittäisin että erilaisen ajan ja matkan teon kanssa, olisimme kokeneet kokemamme asiat vielä erilailla. Mene ja tiedä. Silti paikka vakuutti meidät.

Jos minut tai joku teistä nyt tältä istumalta laitettaisiin istumaan fidziläiseen illallispöytään, jota säestää kyläläisten tervetulolaulut ja tanssiesitykset, niin kuka tahansa varmasti vaikuttuisi ja olisi ihmeissään. Tai jos pääsisit ottamaan kyläläisten kanssa osaa kava-seremoniaan. Ihmeellistä ja uutta sekin. Sellaista siellä Fidzillä kuitenkin on. Taianomaista.

 
Ja näitä palmuja, niitä siellä riittää. Lisäksi Fidzillä on hienoja rantoja, turkoosit ja kirkkaat vedet. Surffimestoja löytyy myös, mutta meille ne olivat logistisesti liian kaukana. Fidzillä saat varmasti nauttia upeista auringonlaskuista ja ystävällisistä ihmisistä.






Aamupalapöydässä on aina kauden tuoreimmat hedelmät ja iloinen hymy vastassa 'bula-tervehdyksien' kera. Kaikki on värikästä Fidzillä. Olikohan siellä edes synkkiä väriä olemassa...? Meidän siellä ollessamme (huhtikuussa) satoi tosin useampana päivänä. Silloin taivas ja meri vetytyi kylläkin tummaksi. Turkoosin sävyt katosivat. Se tuntui hieman oudolle, mutta toi realistista otetta ainaiseen paratiisiin.




Fidzistä sanotaan myös että siellä on yhdet parhaista sukellusvesistä. No, tästä varmaan voidaan olla montaa mieltä. En ole itse kaikkia maailman meriä kolunnut, mutta ei nämä kyllä huonoksi jääneet. Olihan saldona myös neljä nähtyä haita. Kuulemma niitä oli oikeasti viisi, mutta en nähty yhtä, kun se kuulemma uiskenteli selkäni takaa. (siis whaaaat?).




Sitten on vielä tämä 'Fiji-time' -käsite. Täällä jos missä osataan ottaa rennosti, mutta asiat tulee kuitenkin hoidettua ilman turhaa stressaamista. Välistä tuntui että aika on pysähtynyt täällä.

Kaukana Tyynellämerellä oleva kaunis saari on toki kaukana kaukana Suomesta. Enimmäkseen saarella vierailee turisteja Uudesta-Seelannista ja Australiasta. Mutta meidän aikanamme hotellilla oli vieraita myös ainakin Saksasta, Venäjältä ja Englannista.
Suorin tapa lentää Fidzille on suora lento Helsingistä Hong Kongiin, josta toinen suora lento Fidzille, Nadiin. En uskalla edes arvioida kuinka monta tuntia tuollainen lento veisi. Mutta sen uskallan taata, että perillä odottaa tälläinen, paratiisi.


Eng //  Part of the Instagram Travel Thursday -campaign, here´s some of my best pictures from Fiji, based on my Instagram pictures. 


Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday kamppista. Suomessa Intagram Travel Thursday järjestäjiä ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca. Minut sen sijaan löytää Instagramista sannasevenseas nimellä. 

Matkachatissa 3.8 twiittaillaan maailmanympärimatkoista

Oletko jo Twitterissä? Kiinnostaako matka maailman ympäri? Siinä tapauksessa huomenillalla kannattaa virittäytyä sirkuttelumoodiin, sillä maanantaina 3.8. matkachatin aiheena on maailmanympärimatkat.

Onko matkachat sinulle jo tuttu? Mikäli ei, niin tässä lyhyesti mistä siinä on kyse:
Twitterissä twiittaillaan aina maanantai-iltaisin klo 20:00 – 20:30 matkailuun liittyvistä aiheista. Aihe-alueet vaihtuvat viikottain ja puolen tunnin keskustelu kulkee aina hashtagilla #matkachat. Chatin takana ovat kolme matkabloggaajaa; Globe Called Home -blogin Jenni, Tarinoita maailmalta -blogin Annika ja London and beyond -blogin Lena

Tämän kertaisessa matkachatissa on tosiaan aiheena itseäni lähellä oleva aihe - maailmanympärimatkat. Onko sinulla jotain mitä haluaisit kysyä tälläisistä reissuista? Mikä olisi sinun unelmareittisi? Tai miten pakataan pitkälle matkalle?
Mukana kanssasi on myös chattaamassa kolme maailmanympärimatkan tehnyttä vierailijaa, minä mukaan lukien guest hostina. Minut löytää muuten twitteristä nimellä @sannasevenseas.

Nähdäänhän huomenna siis chatissa?
 
[Kuva: Laura Rumbin]

Tarkemmat ohjeet
matkachatiin osallistumisesta löydät Globe Called Home -blogista tästä.


Eng // Let´s tweet tomorrow at 8:00 pm on twitter (#matkachat).