Vuosi sitten

Tasan vuosi sitten, syyskuun 2. päivänä meidän suuri seikkailumme, matka maailman ympäri alkoi. Tuona tiistaina astuimme kello 14:10 lähtevälle Finnairin lennolle AY0005, määränpäänään New York. Tuo maailman siistein ja sykkivin city. 
Lähtöä edeltävät hetket, saatika viikot eivät todellakaan olleet helppoja ja kotia pistettiin pakettiin vielä yön pikkutunneille saakka. Muistan vieläkin, kuinka hiti hatussa juostiin lentokenttäbussiin ja kuinka tekstasin pahoittelevia viestejä meidän tulevalle kotivahdille, miten mikäkin asia jäi tekemättä ja nyt kun ajattelen, niin varmaan roskatkin viemättä(?). Silloin tuntui, ettei mikään aika olisi ollut tarpeeksi näin pitkän matkan etukäteisjärjestelyihin. Oli vain lähdettävä ja jätettävä kaikki taaksensa. Ja niinhän siinä sitten tuona tiistaina kävikin. Mitä kauemmaksi Suomea kone liiteli ja mitä lähemmäksi nykkiä saavuimme, oli vaan pakko laskea hartioiltaan taakkaa. Nyt olisi aika olla vapaa ja nauttia siitä. Nauttia että tälläiseen irtiottoon oli ylipäätänsä rahkeita ja rohkeutta.




USA: New York 


New Yorkin Brooklynissa saimme elää tavallista elämää alkujaan suomalaisten rakentamassa Finntownissa Sunset Parkissa. Syksy oli kaupungissa kauneimmillaan ja kuumimmillaan ja koettiinkin siellä varsinainen helleaalto, huh. Yhtenä päivänä pyöräiltiin Central Parkista aivan Manhattanin eteläkärkeen saakka autoilijoiden seassa (hullua, näin jälkikäteen kuin ajattelee). Syötiin ramen-burgereita Williamsburgin Smorgasburg-tapahtumissa, bongailtiin muotiviikon menoa. Lounastettiin Whole Foodsissa ja käveltiin auringonlaskun aikaan Manhattan Bridgeä, ihaillen Brooklyn Bridgeä. Tuli tunne, että New Yorkiin olisi voinut jäädä paljon pidemmäksi aikaa. Toisaalta, se on aika vakio tila siellä ollessa.




Kanada: Niagaran putoukset - Toronto - Vancouver - Whistler


Lähdimme bussilla New Yorkista lähes tippa linssissä (minä siis) kohti Kanadan Torontoa. Tuli paha mieli, kun en tiennyt koska minulla olisi seuraavan kerran mahdollisuus palata takaisin. Onneksi reissussa lopulta kävi kuten kävi ja mehän viimeisteltiin koko maailmanympärimatka itse oikeutetusti lopulta New Yorkiin. Paikkaan josta kaikki alkoi.
Torontossa oli mukavaa olla veljen ja hänen vaimonsa luona sekä nähdä paikallisia tuttuja. Iskäkin matkusti ensimmäistä kertaa ison meren taakse ja käytiinkin yhdessä Niagaran putouksilla. Meidän matka jatkui Torontosta seuraavaksi itsellemme uuteen kohteeseen, Vancouveriin, joka valloitti sydämemme täysin. Valtava Stanley Park oli lumoava ja päiväretki Whistleriin oli upea. Kanada on upea!


Kuitenkin Los Angelesiin saapuminen oli itselleni se koko syksyn kohokohta. Reilu vuoden tauko tästä unelmieni kaupungista oli tuntunut pitkälle ja muistan aina, kuinka siistiä oli landata LAXille ja nähdä ne ensimmäiset LA:n skinny palmut, sillä missään muuallahan palmut ei ole yhtä mageita kuin tuolla enkelten kaupungissa. 
Pikku hiljaa huomasi myös että kaikki ne kotiin jääneet keskeneräiset asiat olivat tavallaan muisto vaan (ei tosin ystävällemme, joka meillä majaili. Iso kiitos siis M:lle, joka piti kodistamme erinomaista huolta). Kotimme kukat, jotka siirrettiin sijaiskotiin reissumme ajaksi, eivät myöskään olleet enää maailman tärkein huoli. Tiesin että orkideakin pärjäilee hyvin ystäviemme luona. Ja niinhän se pärjäsikin. Jatkoi kukkimistaan. Huoletonta elämäämme Losissa varjosti ainaostaan lokakuun lopulla tullut uutinen läheistemme poismenosta. Kasattiin itsemme vielä saman illan Halloween-juhliin, vaikka tottakai suru oli iso.



USA: Los Angeles - Las Vegas 
 


Syksyn aikana LA:ssa ollessamme saatiin myös sinne ystävä Suomesta. Käytiin yhdessä festareilla Las Vegasissa ja juhlittiin Halloweenia jopa kahdesti. Muutoin me LA:ssa ollessamme haikkailtiin paljon, valloitettiin vuoria (josta muistona on edelleenkin vielä musta pottuvarvas - terkkuja Onnenpäivä-blogin Annelle!), tavattiin maailmantähtiä Sharon Stonesta, Jessica Chastainiin, Joaquin Phoenixiin ja Sofia Vergeraan. Nähtiin Hollywoodin ensi-iltoja ja niin, sain melkein kaikkien Foo Fightersin jäsenien kanssa selfietkin. Kiireinen Dave olisi vielä hakusessa, maybe next time. Todistettiin sadepäivä Kaliforniassa ja aivan syksyn lopulla vietettiin ihana Kiitospäivä Suomi-ystävien kanssa. Kaiken tämän jälkeen olin valmis perumaan koko maailmanympärimatkan ja jäämään vaan Caliin.



 Hong Kong, Filippiinit: Palawan
 


Los Angelesista lentäminen New Yorkin kautta Suomeen ja sieltä suoraan lentokentältä automatka hentoisen valkoisen lumen keskelle Savoon, oli ehkä, no voiko sanoa pienoinen shokki. Lisäksi jetlag oli aika kova ja oltiinkin varmaan tosi huonoa seuraa ensimmäiset päivät kun oltiin niin väsyneitä päivällä ja pirteitä aamuyöstä. Oli kuitenkin mahtavaa nähdä vanhemmat ja siitä jatkoimmekin sitten junalla kotiimme Helsinkiin. Saimme siis viettää pari yötä kotona Helsingissä ennen reppureissua maapallon ympäri. Kotona olo oli kuin olisi kylässä ollut, ja niinhän me tavallaan oltiinkin. Meidän kotiamme asutti nyt toiset, jotka ottivat meidät, maailmanmatkaajat avosylin vastaan. Ennätettiin aika hyvin nähdä siinä parissa päivässä kaikkia ystäviä ja pakata Tortuga laukkumme ja sitten lähdimmekin kohti Hong Kongia
Virheen merkiksi on todettava että neljä päivää Honkkareissa oli aivan liian lyhyt aika, mutta meitä odotti jo seuraava kohde ja neljä suomalaista ystäväämme - seuraavaksi lensimme kaikki yhdessä Filippiineille, lomalle.
Lomalta se tuntuikin, sillä tätä osuutta oltiin itse "jouduttu" suunnittelemaan hirmusen vähän, kiitos ystäviemme. Filppareilla heti reissun aluksi olin kuitenkin sairaana ja poissa pelistä, toisten kirmatessa turkoosissa meressä. Tuolloin oli niitä ainoita hetkiä kuin toivoin voivani teleportata itseni takaisin Suomeen. Kun vointi koheni, pääsin kunnolla vasta tämän upean maan kauneuteen käsiksi - ja maailman parhaiden mangojen!
Joulun alla sain sitten flunssan kajakointiretken päätteeksi El Nidossa ja silmäni ärtyi ihmeellisesti. Makasin taas useamman päivän sängyssä, muiden tehdessä ihania retkiä lähisaariin. Vuoden vaihdetta otettiin yhdessä vastaan Coronissa ja silloin ei onneksi maailman murheet mieltä painaneet. Vaikkakin Air Asian onnettomuusuutinen tavoitti meidätkin. Filippiinien kaunein paikka, ja ehkä koko maailman, löytyi Malcapuyan saarelta.
Uuden vuoden toisena päivänä, ystävämme palasivat Suomeen, meidän jatkaessamme matkaa Vietnamiin. Oli outoa halata heitä ja ajatella että tapaamme vasta puolen vuoden kuluttua, ehkä. Siksi ehkä, koska paluulippuahan meillä ei ollut. Tässä vaiheessa muuten miehelläni oli vuorostaan flunssa ja yölento Ho Chi Minh Cityyn ei ollut mitenkään nannaa. Kaupunki oli kuitenkin mukiin menevä, ihan erilainen missä koskaan aikaisemmin ollaan oltu. Vietnam oli uusi maa meille molemmille. Ja se oli kiehtova!




 Vietnam: Ho Chi Minh City - Phu Quoc, Kambodza: Siem Reap
 


Ruuhkaisan ja hektisen liikenteen keskeltä Ho Chi Minh Citysta lensimme Vietnamin Phu Quocin -saarelle rantalomalle viikoksi. Saarella nähtiin useita suomalaisiakin, pari julkkistakin. Ilmeisesti tänne tehdään jotain pakettimatkoja, olettaisin. Täältä matka jatkui lentäen Kambodzan Siem Reapiin. Siellä riensinkin heti alkuun silmälääkärille. Silmätulehdukseni oli mennyt todella pahaksi ja sainkin lopulta neljät eri lääkkeet sen paranemiseen. Niillä samoilla tulehtuneilla silmillä sain kuitenkin onnekseni todistaa auringonnousua Angkor Watin temppeleillä ja se onkin yksi reissun huikeimmista muistoista. Asia, jonka tajusi vasta hetken aikaa siellä käytyään. Huikea pala historiaa!




Thaimaa: Phuket - Koh Phi Phi - Koh Jum - Koh Lanta - Koh Lipe, Malesia: Penang - Kuala Lumpur
   
Ja sitten meitä kutsuikin Thaimaa. Se tuntui hieman erilaisen Vietnamin ja Kambodzan jälkeen todella tutulle ja helpolle. Pelkäsin tosin aivan hulluna lentää Air Asialla Siem Reapista ensiksi Bangkokiin ja sieltä Phuketiin. Hengissä kuitenkin selvittiin. Tosin kamera hajosi tuolla lennolla jostain mystisestä syystä. Näinpä seuraavan kuukauden ajan Canonin kamerani makasi hyllyn päällä ja ikuistin reissuamme ainoastaan puhelimella (ja go prolla). Thaimaassa nähtiin myös tuttuja Suomesta ja saatiin heiltä karkkilähetys, nam ja kiitos E:lle. Tuolloin tuli myös juhlittua ja snorklattua paljon. Ja kävinpä taas näyttämässä silmääni lääkärissä Koh Lantalla, saaden taas uusia tabuja. Hitto!
Kuukausi hypittiin Thaimaan eri saarilla, joista edelleenkin se Koh Lipe on rakkain. Sieltä matka jatkuikin laivalla naapurimaahan Malesiaan, Penangin saarelle.


 Singapore, Uusi-Seelanti: etelä- ja pohjois-saari
 
Malesian Kuala Lumpurissa meille taisi ensimmäisen kerran tulla pientä reissuväsymystä. Nuo kuuluisat Petronas tornit nähtyämme, söimme oikeastaan vain juustoja ja patonkia siellä ja kävimme leffoissa. Niin, ja minä kiertelin vähän vaatekauppoja hiplaten kaikkia kivoja uutuuksia. Pitkän rantalomajakson jälkeen oltiin tultu suureen kaupunkiin ja se tuntui oudolle...
Nämä kuukaudet Aasiassa olivat miellyttäviä monella tapaa ja ennen kaikkea siitä syystä että kuukausiin ei tarvinnut lentää kohteisiin. Matkat taittuivat meritse tai maateitse ja myös Kuala Lumpurista menimme (vähän puolivahingossa) Singaporeen bussilla.
Singaporen ja Kiinalaisen uuden vuoden jälkeen meille koittikin aivan uusi manner, Australia. Käväistiin olemassa neljä päivää Melbournessa, vain palataksemme vajaan kuukauden kuluttua takaisin Australiaan. Nimittäin ensiksi koettiin Uusi-Seelanti, joka onkin aivan oma lukunsa kaikkine tulivuorineen, Mount Cookin postikorttimaisemineen ja Hot Water beacheineen. Lyhyesti sanottuna se oli parhautta!



 Australia: Melbourne - Sydney - Brisbane - Gold Coast - Sunshine Coast - Whitsundays, 
Fidzi: Coral Coast, USA: Havaiji
 


Uuden-Seelannin upeiden maisemien ja useamman viikon campervan elämän jälkeen lennettiin takaisin Ausseihin, tällä kertaa Sydneyyn. Siellä meitä odotti miehen serkku, joten taas päästiin omiemme seuraan. Oi että meillä oli hauskaa siellä, vaikka vietinkin puolikkaan päivän taas paikallisella silmäklinikalla, onneksi kuullen että silmän näkö on kaikin puolin ok, mutta jotain bakteereja luomella yhä oli. 
Lystimme Sydneyssa loppui aivan liian aikaisin, mutta matkan oli jatkuttava ja sehän jatkuikin jäätävän pitkällä, melkein 14 tunnin junamatkalla, kohti Brisbanea. Sieltä road trippasimme pitkin Gold Coastia, jossa surffasin(!) ja Sunshine Coastia sekä Whitsundayta, jossa koettiin myös yksi reissun parhaimmista jutuista; purjehdusretki.

Australian jälkeen lensimme paratiisisaari Fidzille kahdeksaksi päiväksi. Oi Fidzi, että kaipaan sinne takaisin. Koko Polynesialainen kulttuuri oli minusta todella kiehtovaa ja bula-tervehdykset kaikuvat vieläkin etäisesti korvissani. No, ei tuo aloha-tervehdyskään toki yhtään huonommaksi jäänyt, sillä tuolta matkamme jatkui nopean Samoalla pysähtymisen jälkeen Havaijin Honoluluun. Havaijikin oli ihan parhautta! Ja Amerikka sai taas yhden lisäpisteen lisää, sillä onhan tämä osavaltio jotain ihan överiä. Honolulussa suppailtiin, surffattiin ja snorklattiin. Tännekin on kova ikävä takaisin.

Ja sitten, Havaijin jälkeen palattiin takaisin "kotiin", Los Angelesiin. Silloin rohjettiin jo tuulettaa, että nyt me ollaan sitten kierretty kokonainen maapallo! Wau! 
Päivämme Losissa menivät ystävien tapaamisessa, vappujuhlissa Bel Airissa, haikkauksilla ja hieman ihmetellen LA:n kylmää ja pilvistä kevättä. Palm Springsissä tosin tarkeni senkin edestä. 
Olimme Fidzillä ollessamme ostaneet viimeinkin lennot takaisin Helsinkiin. Kotiinpaluulle oli nyt siis selkeä päivä ja se läheni koko ajan. Oli jo vähän jänskääkin ajatella kotiinpaluuta ja samalla oli tietysti hieman haikeaa hyvästellä taas Los Angeles, mutta onneksi tiesin palaavamme sinne syksyllä. LA:sta lensimmekin lopulta takaisin veljeni luo Torontoon viikoksi, josta ikäänkuin samaa kaavaa noudattaen palasimme bussilla takaisin New Yorkiin. Kaupunkiin, josta kaikki oli alkanut reilut yhdeksän kuukautta sitten. 


 

"Don't cry because it's over. 
Smile because it happened." 
Dr. Seuss





Ja miltä tuntui sitten palata kotiin? Voisin valoittaa sitä ja muita meille yleisesti esitettyjä kysymyksiä seuraavassa postauksessa.

 
Eng // One year ago today, we started our 9 month trip around the world. Today I feel epic.

Matkatavaroiden pakkaaminen matkalle maailman ympäri (video)

Yksi kysytyimmistä ja varmaan myös ihmetellyimmistä asioista maailmanympärimatkaltamme on se, että teimme reissun käsimatkatavaroilla. Kerroinkin asiasta ja pakkauslistastani aikaisemmin reissun päältä jo täällä. Mutta paneudutaanpas vielä tarkemmin pakkausrutiineihini, sekä siihen mitä tämä meidät valloittanut Tortuga Backpack piti oikein sisällään. Tein pakkaamisesta oikein videonkin, joka löytyy tämän postauksen lopusta.


Minä ja Tortuga-laukku Fidzillä valmiina lentokentälle ja lentämään kohti Havaijia.

Meidän valinta repuksi oli Tortuga Backpack.
Mikä ihme se sellainen reppu on? Se on laukku, jonka ovat suunnitelleet reppureissaajat, jotka kyllästyivät siihen kuinka tavallinen rinkka ei mahtunut käsimatkatavaroihin. Tortugan laukku on mitoitettu yleisimpien lentoyhtiöiden käsimatkatavarastandardien mukaisesti ja repun hihnat saa tarvittaessa vetoketjullisen läpän taakse piiloon. Tällöin repusta tulee laukku.
 
Kuinka pitkään reissasimme?
Kokonaisuudessaanhan meidän reissu kesti 9,5 kuukautta. Mutta koska kävimme kolmen kuukauden Amerikassa ja Kanadassa matkaamisen jälkeen Suomessa viikon verran, jossa vaihdoimme matkatavarat käsimatkakokoon, reissasimme pelkillä käsimatkatavaroilla kokonaisuudessaan 6,5 kuukautta. Siispä maailmanympäri, aina Helsingistä Aasian kautta Oseaniaan ja Amerikkaan ja sieltä takaisin kotiin.

Miten pakkasimme ja mikä oli meidän taktiikka?  
Meillä oli aluksi Suomesta lähdettäessä vaatteet vakuumipusseihin ja reppuun pakattuna, mutta voin rehellisesti sanoa, että kun ensimmäisen kerran avasin kotona pakkaamani vakuumipussin Hong Kongissa, en juurikaan jaksanut sitä enää pakata takaisin pienempään muotoonsa. Pikkuhiljaa olin myllännyt koko pussin sisällön tyhjäksi, jonka jälkeen siirsinkin suosiolla vakuumipussin taiteltuna ja reppuni sivutaskuun ja sinne se jäikin tietoisesti koko loppu reissun ajaksi. Nämä paljon blogeissa esillä olleet vakuumipakkauspussit eivät olleet meidän juttu lainkaan.
Itse suosin pakkaamisessa sitä, että kierrän vaatteeni rullalle. Näin minusta tuntuu, että vaatteita mahtuu paljon enemmän mukaan, eikä ne mene mielestäni ryppyyn yhtä helposti. Mieheni sen sijaan viikkasi vaatteensa samanlaiseen Tortugan reppuun ja mielestäni sinne jäi näin "hukkatilaa". Hyvä puoli on toki siinä, että hukkatila ei paina, minun reppunihan oli huomattavasti painavampi kuin mieheni reppu, koska käytin jokaisen millimetrin tehokkaasti.
 

Tälläinen kasa tavaraa sängyn päällä pitäisi mahtua....


...tähän Tortuga-laukkuun.


Laukkuni sisältö:
4 legginsit, 2 lökähousut, 2 pitkähihaista, 8 toppia, 5 paitaa, 2 mekkoa, 1 hame, 2 farkkushortsit, 1 urheilushortsit, 1 urheilulegginsit, 1 uv-paita, 3 huivia, 2 rantakimonoa, 1 urheilutoppi, alusvaatteita, sukat, matkapyyhe (Cocoon), kevyt toppatakki (pieneen pussiin menevä), moskiittoverkko (Cocoon), sukelluskello, kosmetiikkaa, kiharrin, hygieniatuotteita, lääkkeitä, järjestelmäkamera, adaptereita, latureita, usb-tikkuja yms muuta elektroniikkaa, MacBook Pro -kannettava, snokkeli ja maski, 2 flipflopit, 1 ballerinat, lenkkarit (lentomatkoilla jalassa, vie näin vähiten tilaa), lippis, hellehattu, bikineitä, 1 Matkaopas (Australia, ja senkin jätin viimeiseen kohteeseen Ausseissa). 

Näiden lisäksi listaukseen matkan edetessä kertyi ainakin uusi hattu ja lippis, selfiekeppi, pienet snorklausräpylät, pari mekkoa ja Uudessa-Seelannissa pipo. Ja todennäköisesti unohdan tässä vielä mainita jotain.

Mitä ei saatu mukaan: 
• Leatherman (Tätä monitoimityökalua olisi tarvittu mm. aurinkolasien ruuvin korjaamisen, mangon pilkkomiseen ja moneen muuhunkin asiaan. Onneksi oli silloin tällöin mahdollisuus lainata kaverilta. Harmi että tätä ei saa kuljettaa käsimatkatavaroissa.)
• Niskatyyny (kevyttoppatakistani tuli tosin ihan kelpo tyyny)
• Rantaviltti ja sukellusräpylät
• Kynsisakset (ostettiin lopulta Vietnamista taitettavat kynsisakset ja saatiin ne kaikista turvatarkastuksista läpi)
• Aurinkorasva (Suosikkiani Australian Goldia on vaikea löytää muualta kuin Jenkeistä. Joka maasta piti lähes ensimmäiseksi ostaa uusi aurinkorasva, koska pakkauskoot ovat usein yli sallitun 100 ml:n, ei näitä voinut kuljettaa mukana. Tosin Filippiineillä ja Vietnamissa se ei ollut ongelma.)
• Muu kosmetiikkaa ja shampoot ja vartalovoiteet isommissa purkeissa (Ostin aina uudesta maasta ensimmäiseksi myös kookosrasvaa vartalovoiteeksi. Hong Kongin Body Shopista ostamiini pieniin 50 ml:n purkkeihin sain hieman voiteita ja aurinkorasvaa mukaan, mutta muuten ylijäämät jäivät aina hotellihuoneisiin ennen lentoa uuteen maahan).




Huomioitavaa:
• Älä pakkaa liikaa. Oli ilahduttavaa huomata, miten pienelläkin määrällä tavaraa pärjää.
• Toki huomioi kohdemaidesi lämpötilat ennakkoon. Meidän suunnitelmissa oli pysyä vain lämpimissä maissa, joka tietysti helpotti asuvalintoja pakkaamisen suhteen.
• Ei ole asiaa mitä ei voisi ostaa maailmalta? No jaa, itse tykkäsin että esimerkiksi tietyt lääkkeet olivat mukana jo kotoa lähtiessä. Tiesittekö, että lääkkeitäkin väärennetään? Olen kuullut tätä tapahtuvan eri toten Aasiassa. Lisäksi ihan kaikkialta ei todellakaan löydy ihan kaikkea. Tähän voi törmätä jo esimerkiksi ihan Thaimaassa, saatika sitten vaikkapa Fidzillä. Siispä ennakoi. Esimerkiksi Aasiasta oli mahdoton löytää hiuslakkaa, kun olisin joskus halunnut siinä trooppisessa ilmassa hiukseni pysymään hieman edes koholla. Mieluisan aurinkorasvan etsiminen oli myös haasteellista. Aasiassa myös moni kosmetiikkatuote on valkaisevaa, joten omia suosikkeja on hyvä olla mukana.

Plussat ja miinukset käsimatkatavaroilla reissaamisessa:
+ säästät ruumaan menevien laukkujen matkatavarakuluissa
+ pääset lennolta jatkamaan suoraan matkaa
+ voit halutessasi saapua kentälle hieman myöhemmin, koska ruumaan meneviä laukkuja ei ole
+ kaikki tavarat ovat mukana matkustamossa, jos satut niitä tarvitsemaan
+ laukku on kepeä ja helppo kantaa mukana
+ se ei vie isoa tilaa kulkupeleissä, jos vaikka joudut pitämään reppua sylissäsi
+ laukku on helppo lukita ja meillä olikin jokaiseen solkeen erilliset pienet lukot
- laukun painon rajallisuus lentoyhtiöiden erilaisten vaatimusten mukaan
- jännitysmomentit kentällä, että punnitaanko laukkua vai ei
- et voi ostaa juuri mitään matkallasi (ellet postita tavaroita kotiisi)
 

Tortuga laukut rinnakkain koneen hattuhyllyllä.


Tuliko meillä laukun kanssa mitään ongelmia ja oliko pelkillä käsimatkatavaroilla matkaaminen hyvä idea? 
Onnistuimme reissaamaan koko matkan, kaikkiaan 12:ssa eri maassa siten että check-in:n yhteydessä totesimme vain, että selässämme olevat reput ovat ainoat matkatavaramme, eikä niitä ihmetelty lainkaan. Ainoastaan kahdessa tapauksessa kävi vähän huonommin. Ensimmäisen kerran se tapahtui Melbournessa, Australiassa, lentäessämme halpalentoyhtiö Jetstarilla Uuteen-Seelantiin. Meidät otettiin sivuun kun olimme astumassa koneeseen ja tässä yhteydessä laukkumme punnittiin ja näimme ensimmäistä kertaa miten paljon laukut painoivatkaan. No ne painoivat yli rajoitusten, sehän oli melkein jo tiedossammekin. Lievästi yllärinä minun laukkuni oli melkein 14 kiloa, kun taas mieheni 10 kiloa. Kone oli alkujaan jo hieman myöhässä ja meitä odotettiin jo koneeseen. Hetken aikaa kättä väännettyämme hyväksyimme tilanteen, että jouduimme maksumiehiksi (muistaakseni 160 taalaa) ja ojensimme luottokortin virkailijalle. Kenttävirkailijat kuitenkin vaativat meitä ripeästi koneeseen, jonka johdosta luottokorttimme palautettiin meille ja vielä tähänkään päivään mennessä sieltä ei ole veloitettu yhtään. Thank god.
Filippiineillä sen sijaan, kun lensimme sisäistä lentoa Coronin saarelta Manilaan, jokainen matkustaja punnittiin vaa'alla oman laukkunsa kanssa. En ihan ymmärtänyt tämän tarkoitusta, muutoin kuin toki bensiinin kulutuksen laskemisen takia, mutta tässä yhteydessä kukaan ei sanonut meidän laukuista mitään. Kuitenkin kun saavuimme sisälle koneeseen, laukkumme eivät mahtuneet korkeudeltaan mitenkään ylähyllylle. Näin ei onneksi käynyt muualla kertaakaan. Toki muutamissa konetyypeissä se teki tiukkaa varsinkin Aasiassa, mutta auttoi kun otti esimerkiksi kannettavan repusta pois. Joskus jouduttiin ihan vähän väkisin tunkemaan ne hyllyille. Filippiineillä henkilökunta otti meidän laukut ja veivät ne jonnekin toiseen tilaan koneessa ja me jouduimme noutamaan laukkumme perillä normaalisti laukkuhihnalta.
Niin, ja sen ainoan kerran kun laitoimme reppumme ruumaan, koska halusin viedä Australiasta Fidzille lennettäessä aurinkorasvaa mukanani (ja laukut kuuluivat lipun hintaan), niin eiköhän meidän laukut jää Australian vaihtokentälle. Siispä vietimme ensimmäisen yön Fidzillä ilman tavaroitamme. Laukut saapuivat kuitenkin resortiimme jo aamukymmenen aikoihin.




Ja tässä vielä se luvattu video kuinka pakkasin kaikki nämä tavarat Tortugan laukkuun. Video on kuvattu itseasiassa nyt keväällä Havaijilla. Siihen mennessä laukun pakkaamista oltiinkin jo harjoiteltu melkein puolen vuoden ajan. Eli aika rutiinilla se sujui jo tuossa vaiheessa matkaa. Itseasiassa Honolulun jälkeen, kun lensimme Los Angelesiin kuukaudeksi, homma alkoikin karata käsistä ja kun sitten lopulta kesäkuun alkupuolella laskeuduimme Helsinki-Vantaalle, voin kertoa että enää ei reissattu pelkillä käsimatkatavaroilla. Jonkin verran tuli shoppailtua uusia vaatteita kesää silmällä pitäen ja muutamia sisustustavaroitakin tuli rahdattua tuolta. Mitä nyt skeittilautaa ja tämän tälläistä. Toiveissani ollut surffilauta jäi nyt vielä Caliin.




Jäikö videossa ihmetyttämään sängyn päälle jäävät tavarat? Kaikki nuo ylimääräiset tavarat, jotka näkyvät videon lopussa sängyn päällä, menivät päälleni. Video tehtiin tosiaan Havaijilla ja siellä tuli ostettua aivan täynnä olevaan laukkuun mm. yksi huppari lisää. Joten ei auttanut kuin pukea se päälle kentälle mennessä. Tortugan laukussa on myös kannettavalle oma kotelonsa selkäpuolella, mutta tykkäsin pakata kannettavan ja kosmetiikan valmiiksi tuohon kassiini, jotta ne kentän turvatarkastuksessa oli helppo nostaa tiskille. Usein saatoin turvatarkastuksen jälkeen siirtää kannettavan reppuuni.

Miten te yleensä pakkaatte pidemmille reissuille? Suositteko rinkkaa vai matkalaukkua?
Tuleeko teillä jotain kysymyksiä pakkaamiseen tai muuhun liittyen, jotka jäivät tässä avoimeksi?



Eng // This is a video of how I´m packing Tortuga Backpack for a 6,5 months backpacking trip Around-the-World


#vuosi_flipflopeissa

Instagramiini on päivittynyt kuluneen vuoden ajalta kuvia myös sellaisen hashtagin, kuin vuosi_flipflopeissa alla. Kuvat ovat meidän maailmanympärimatkalta ja sitähän reissu pitkälti olikin. Vuosi auringossa, lämpimissä maissa, flipflopeissa. Mutta mitäs nyt avuksi, kun tänään herättiin kaatosateeseen ja kun melkein koko vuoden ajan jalassa ovat olleet päivästä toiseen vain nuo läpyskät? Voiko muita kenkiä olla edes olemassa? Eipä oikeastaan, jos minulta kysytään.


New York, Williamsburg, Toronto, Niagara Falls, Vancouver, Kalifornia, Santa Monica, Hollywood, Filippiinit, Vietnam, Phu Quoc, Thaimaa

Mun uskolliset aikoinaan Bangkokin Aldosta ostetut sandaalithan koetteli reissulla, hajotessaan pariinkin otteeseen. (kirjoittelinkin näistä dramaattisista vaiheesta väliraportteihin osa I ja osa II). Ensimmäisen kerran ne sanoivat tosiaan sopimuksensa irti Hollywoodin In-n-Outin parkkiksella. Toisen kerran OC:n Laguna Beachillä. Onneksi nuo kohteet herättävät pelkästään hyviä muistoja ja kauaksi on jäänyt se mielikuva kun laahustan läpsyni kanssa jalka maata perässä hioen. Asfaltilla kun en tohtinut ihan paljain jaloin lompsia. Onneksi nyt noita uusia läpsyjä löytyy lähes kaikkialta ja asia tulikin korjattua - useampaan otteeseen, köhöm.


Mutta nyt, syksysateiden alkaessa piiskata lakattuja varpaankynsiäni, pitäisi vissiin alkaa purkamaan loppuja muuttolaatikoita ja kaivamaan sandaalien ja citylenkkareiden lisäksi joitain muitakin kenkiä syksyn varalle. Eikö? Mutta toisaalta... Aion vielä sinnikkäästi vetää flipflopeissani aina tuonne syyskuun loppuun saakka, sillä Kaliforniassa tai Vegasissa tuskin varpaita tulee paleltamaan. Ja kappas, näin hashtagini saa siis vielä tovin jatkoa, tälle jo entuudestaan unelmavuodelle. En valita. Vaan olen suuresti kiitollinen.


Thaimaa, Phi Phi, Koh Lanta, Koh Lipe, Penang, Melbourne, Uusi-Seelanti, Queenstown, Lake Tekapo, Auckland,Sydney, Bondi beach, Byron Bay, Whitsundays
Fidzi, Havaiji, Honolulu, California, Los Angeles, Palm Springs, Santa Monica, Toronto, New York, Manhattan

Monissa paikoissa ja useissa eri maissa nuo läpsyt ovatkin ennättäneet kuljettaa minua. Aijai, good times. Harkitsen jopa noiden kuluneiden ja moneen kertaan rikkoutuneiden flipflopien arkistointia jollain tapaa, haha. Mutta miten on, haaveiletko sinä vuodesta flipflopeissa?


Eng // My instagram hashtag has been 'one year in a flip flops' (vuosi_flipflopeissa). Now that a autumn is coming. I guess I should start prepare...

Summer, stay forever

Instagram-tiliäni seuraavat saattoivatkin eilen nähdä kuvan auringonlaskusta Hernesaaren rannasta. Tuossa eilisen illan auringonlaskun viimeisissä auringonsäteissä oli jotain haikeaa, niissä tuntui valitettavasti syksy. 
Kulunut kesä on ollut säiden puolesta hyvin koetteleva, mutta melkeinpä tämä helteinen elokuu on pyyhkinyt mielestä sen, kuinka nyt vaikkapa alkukesästä merillä tarvitsi usein paksuinta talvitakkia ja pipoa. Oi niitä aikoja! 
Monet instagramia seuraavat ovat saattaneet myös ihmetellä, että olenko kenties muuttanut kokonaan merille tai onko blogistani tulossa purjehdusblogi. Ei suinkaan, (vaikka tarinoita kokemuksista ja sähläyksistä ja oppimisesta olisikin) mutta täytyy sanoa että alkujaan mieheni unelmasta lähtenyt purjevenehanke on valloittanut minutkin ihan täysin. Kelluvaksi kesämökiksi ristitystä veneestä on kesän aikana tullut rakas paikka, jossa viettää aikaa ystävien kanssa purjehtien tai vaikka brunssitellen. Myös vanhemmat ollaan tietysti viety purjehtimaan ja niin monta ystävää kuin vain aikataulullisesti se on ollut mahdollista. Share the fun!

Kesä on opettanut minut jollain tasolla purjehtimaan, mutta opittavaa on vielä hurjasti. On kuitenkin ollut huikeaa oppia uutta ja viettää aikaa kauniin Helsingin edustalla. Eilinen olikin haikea ilta siltäkin osin, kun pakkasimme kesän aikana rakennetun kakkoskotimme tavarat ikea-kasseihin ja jälleen auton takapenkille. Tuossa ne eteisessä odottavat seuraavaa siirtoa kohti talvisäilytyspaikkaa. Tuleva Jenkki-reissu siirtää meidän seuraavan vapaan viikonlopun lokakuun alkuun, joten en usko että silloin enää voi Suomessa purjehtia? En tosin ole asiasta lainkaan varma. Talvitakit ja pipot toki löytyvät edelleenkin.

Niin, ja vuorotteluvapaalla ollut maailmanympärimatkaaja alias kipparimieheni palasi tänään takaisin töihin, joten onko tässä nyt viimein todettava se tosifakta, että kesä kaikkine ihanuuksineen alkaa olemaan pikkuhiljaa taputeltu... Jos näin on, niin ainakin meillä on nämä poskipäitä lämmittävät muistot ja vielä toistaiseksi nenänpäällä lepäävät aurinkolasirajat. 
Nyt kun nämä muutoksen tuulet puhaltelevat, niin mennyt viikonloppu oli entistäkin mahtavampi ja ikimuistoisempi. Nämä on niitä hetkiä, jotka toivoisi voivansa säilöä purkkiin ja talteen talven varalle.



Paljaiden varpaiden huljuttelu veneen reunan ylitse.





   
Aurinkoinen aikainen aamu merillä.




      
Merellä tyynesti lipuvat purjeveneet.




      
Loikoilu veneen kannella.


       
Lisää loikoilua veneen kannella.


   
Aikaa rauhoittua perillä.


   
Eeppiset auringonlaskut.





   
Paras seura.



    
Ystävät.



Kaikki postauksen kuvat on otettu iphonella, purjehdusretkeltämme Espoon Isoon Vasikkasaareen. En olisi vielä kuukausi sitten Kaunissaareen purjehtiessa uskonut, että täällä Suomessakin tarkenee kannella näin vaan rillutella. Sanalla sanoen täy-del-listä-tä!
Kiitos siis tästä kesästä ja aivan uuden merellisen maailman avautumisesta meidän ihanalle purjeveneellemme ja sillä kuljetetulle miehistölle. Te ystävät, jotka ette vielä päässet kokemaan merellistä Helsinkiä kanssamme, voin vannoa, että odotan jo uutta kesää kuin kuuta nousevaa ja sitten on meidän kaikkien aika jälleen nostaa purjeet ja aistia uusia tuulia.

Ahoy! Miltä teistä väistyvä kesä tuntuu ja löytyyköhän lukijoiden joukosta muita purjehdushenkisiä ihmisiä?

Seuraa Seven Seas -blogia ja seikkailuita myös seuraavissa kanavissa:

Eng // This summer has been all about sailing - learn how to do it! Last weekend the weather was pure perfection. Does the summer really has to end...?

LA, I´m coming home

Tässäpä sitä otsikossa kiteytettynä tulevan syksyn reissusuunnitelma. Elän itse vielä niin kiinni kesässä, että jo tuo 'syksy'-sanan kirjoittaminen teki vähän vaikeaa. Mutta onneksi tämä kesä täällä Suomessakin nyt viimein muuttui oikeasti kesäksi ja veikkaanpa, että kun ensi kuussa laskeudun LAX:in kentälle niin kesä senkuin jatkuu vaan. Minulla on iso luotto Kaliforniaa ja sen aurinkoa kohtaan. Vietettiinhän siellä melkein koko viime syksy ja säät olivat upeat muutamia lokakuisia sateita ja tuulisia, kylmiä päiviä lukuunottamatta.



 
Mitä siis on tapahtumassa? No, nyt viime toukokuussa kun viimeksi Los Angelesista lähdimme, ei jäähyväiset olleet niin haikeat, sillä tiesin, että palaamme takaisin syksyllä. Ja miksikö? Tällä kertaa reissu ei olekaan ihan mikä tahansa reissu. Se sisältää kaikkea tätä, ja tämä kaikki oli tiedossa suunnittelun asteella jo viime keväänä; kourallinen ystäviä, hengailua LA:ssa, roadtrip Grand Canyonille, polttarit ja vielä häätkin Las Vegasissa ja kaiken tämän kukkuraksi vielä kolmepäiväiset festivaalit Vegasin valojen alla! Jos tässä ei ole kasassa eeppisen reissun antimet, niin ei sitten missään!
Ja tarkennettakoon tässä muuten vielä se, että ei, kyseessä ei ole omat hääni eikä polttarit. Mutta on minulla toki tärkeä rooli kumpaisessakin juhlassa. Toimin nimittäin kaasona, tai saan siis toimia kaasona, ensimmäistä kertaa ikinä. Lisäksi hääpäivänä tittelilistaukseen lisätään myös meikki- ja hiustaiteilijan pestit. Joten aika täpinöissäänhän täällä ollaan oltu koko kesä ja lähes kaikki tarvittavat suunnittelut, majoitukset ja autonvuokraus ollaankin jo saatu tehtyä. Mutta itse lennot saatiin tosin ostettua vasta tällä viikolla (fiksua? noot). Kirpaisevien hintojen lisäksi lennetään aika monella välilaskulla perille. Pääasia on kuitenkin itse matka.  Loput menneen omalla painollaan, sillä kukaan meistä ei juurikaan ole suunnittelija - minä ehkä kuitenkin eniten.






Lentolippujen oston jälkeen olen ollutkin ihan yläilmoissa, että pääsen kohta takaisin sielunmaisemiini, Kalifornian auringon alle. Odotan jo innolla paikallisten suomituttujen sekä lokaalien tapaamista, joka päiväisiä whole foodsin smoothieita, aamuisia haikkeja vaikkapa Runyon Canyonille, Malibu farmin burgereita, rantoja palmuineen ja niitä auringonlaskuja. Yleensäkin vain sitä länsirannikon elämää. Aah, California - I'm coming home!





Kaikki postauksen kuvat on otettu Sunken Cityssa. Tämä vajonnut kaupunki sijaitsee Los Angelesissa, lähellä Long Beachiä ja on tietynlaisen romahdusvaaran vuoksi aidattu alue, jonne on kuitenkin helppo luikahtaa aidan rakosesta kävelemään graffittien täyttämillä kallioilla. Paikasta ei välttämättä tiedä moni paikallinenkaan. No toisaalta, eihän tämä mikään varsinainen turistinähtävyys ole, vain vajonneen kaupungin raunioita. Mutta mielestäni kivan kuvauksellinen ja sopivan rosoinen paikka. Kuvat on otettu viime syksynä, kun vierailimme paikassa yhdessä LA Madden kanssa.



Eng // Only 3 weeks to go to California and epic roadtrip with our friends including Grand Canyon and Las Vegas. These pictures are from LA, place called Sunken City.

How Big, How Blue, How Beautiful. Flow.

Viikonloppuna Helsingin Suvilahden auringon alla tanssittu Flow-festivaali oli jälleen ihan taikaa. Sää oli aivan helmi koko festivaalien ajan, sekä paikkana Suvilahti ei petä näemmä koskaan. Se on vain yksinkertaisesti upea!

Florence and the Machine oli myös upea ja energinen, aivan kuten reilu kuukausi sitten Belgian Rock Werchterissä. En ollut muuten koskaan aikaisemmin ajatellut että Helsingin auringonlasku voisi olla kuten suosikkikaupungissani Los Angelesissa. Mutta Flowssa silmät avautuivat tällekin asialle -  nimittäin viimeisenä päivänä esiintynyt Beck välispiikkasi kuinka kauniilta ja tutulta, vähän kuin kotona Kaliforniassa, meidän auringonlasku näyttikään. Hetken hämmästeltyäni tätä vertauskuvaa, piti ihan katsella ympärilleen ja hitsi! Näyttihän Suvilahden tummuva sininen ilta aivan upealle. Vain palmut puuttuivat siitä, että oltaisiinkin oltu Kaliforniassa. 

Myös Florence mainitsi, että kuinka kaunis ilta meillä olikaan ja omisti How Big, How Blue, How Beautiful biisinsä idolilleen Beckille ja paikkaan, jossa kappale on kirjoitettu (must be in LA). Hänen musiikin tahdissa olikin kiva heittäytyä Kalifornia fiiliksiin, sillä Los Angeles on ollut isosti tapetilla ja reissusuunnitelmien kohteena viime aikoina. Parhaillaan etsitään sieltä juuri Airbnb-majoitusta syyskuuksi, yay! Mutta tässä näitä ihania flow-tunnelmia ja värejä viikonlopulta, ilman palmuja tosin.






Ja koska Flowsta on kyse, niin tapahtuman tarjoamat överihyvät ruokaherkut on pakko nostaa myös esille. New York Ninjan burger oli edelleenkin aivan killeri. Siis anteeks, mutta saako näitä jostain pitkin vuotta? Tietääkö joku? Paljon oli taas todella laadukkaita herkkuja tarjolla ja mm. tuo Alfonsin pizza maistui aika ruhtinaallisen makoisalle. Peukut myös Sustainable Meal -konseptille, jonka aterioiden ekologisuuteen on kiinnitetty erityistä huomiota.


Mutta kaikkein ihaninta Flown puitteissa on toki viettää aikaa ystävien kanssa. Kolme päivää kaupunkilaisten juhlaa ja siellä täällä tuttuja kasvoja. Flow on timanttia!



Flowsta jää kyllä aina hyvä ja onnistunut fiilis. Vaikka lippujen korkeaa hintaa hieman kritisoinkin, niin toivottavasti jälleen ensi vuonna uudestaan! Kiitos ystävät!

Olitko sinä Flowssa?


Eng // Last weekend in Flow festival, Helsinki.