Roadtripin lähtökuopissa

Meidän seuraavan roadtripin alkuun on enää vain muutama päivä. Ja kuten aina ennenkin ennen matkaa, tekemistä ja järjestelemistä piisaa. Pakkailut tehdään usein vasta aivan loppumetreillä. Kaliforniassa luvataan onneksi hyvää säätä, joten se tekee pakkaamisesta osittain helppoa. Illat sielläkin ovat kuitenkin jo vähän viileitä, näin ainakin viime syksynä, joten farkut ja pitkähihaisia pitää muistaa myös pakata mukaan. Toki pienen lisätwistin pakkailuun tuo ne tulevat polttarit ja häät Vegasissa. Bilehilemekkoja, korkkareita ja tuplamäärää meikkejä ja hiustuotteita, kun harvemmin tulee enää pakattua reissuille mukaan.



Meidän suurin roadtrippimme sijoittuu varmaan vuoteen 2009, kun ajoimme Amerikan halki, aina New Yorkista San Franciscoon saakka. Kaikkiaan yli 8000 kilometriä reilun viiden viikon aikana. Se oli mahtavaa se. Amerikka on muutenkin meille tuttu maa roadtrippailuun ja siellä onkin tosi helppoa ja mukavaa ajella ristiin rastiin. Tai no, itsehän viihdyn aina vain kartturin paikalla, ja en olekaan itseasiassa koskaan ajanut ulkomailla autoa, nyt kun oikein asiaa mietin. Mieheni sen sijaan onkin ajanut varmaan enemmän ulkomailla, kuin koskaan Suomessa.

Meidän tämän kertainen roadtrippimme on tuohon koko maan halki ajettavaan reissuun verrattuna suhteellisen lyhyt. Reilun viikon Los Angelesissa lomailun jälkeen ajamme Grand Canyonille, josta palaamme ikään kuin taaksepäin, määränpäänään Las Vegas. Kilometrejä ja autossa istumista toki tässäkin matkassa on edessä. Mutta onneksi Kalifornian, Nevadan ja Arizonan, jossa Grand Canyon sijaitsee, tiet ovat ihan hyvässä kunnossa. Ainakin aikaisempien vuosien kokemusten pohjalta.






Nämä kaikki kuvat on otettu tämän kevään roadtripiltämme Palm Springsiin. Moni amerikoissa reissannut tunnistaakin varmaan nämä pitkät, silmänkantamattomiin yltävät maantiet aavikon keskellä. Sitä maa pitkälti kaupunkien välillä toisinaan on. Palm Springsiin matkalla ympärille kohosivat tosin myös upeat vuoret sekä hirmuinen kasa tuulivoimaloita. Tiellä tuulikin tosi voimakkaasti ja tuossa kohtaa ei todellakaan tehnyt mieli työntää päätä ulos ikkunasta. 
Mieheni on muuten käynyt kiipeämässä tuolle kuvassa nousevalle San Jacinton vuorelle (3,302 m). Vilkuteltiin sille ohi ajaessamme, ja kiittelin luojaa, etten hullu lähtenyt tuolle vaellukselle silloin mukaan. Oli nimittäin aika korkean ja vaikuttavan näköinen vuori.



Roadtripeillä törmää usein myös keskellä aavikkoa ränsistyneisiin kahviloihin ja vanhoihin huoltosemiin. Niissä on kyllä aina vaan jotain kovin kuvauksellista ja kiehtovaa.




Mutta ennen Palm Springsiin pysähtymistä ajoimme itse asiassa vielä 1,5 tunnin matkan päähän ohi Salton Sea suolajärven aina Colorado Desertiin saakka. Arvaako joku jo, että mikä oli määränpäämme?
No, ajoimme tietysti katsomaan Salvation Mountainia, jonka olen halunnut nähdä jo useamman vuoden ajan. Tästä keskelle aavikkoa pykätystä värikkäästä (ja uskonnollisesta) kohteesta, (sekä järkyttävästä auringonpistoksestani) lisää seuraavassa postauksessa.

Mutta nyt pitää jatkaa vähän pakkauslistan kirjoittelua ja asioiden hoitamista, kuten esimerkiksi valuuttaa pitäisi käydä vielä vaihtamassa. Lisäksi jenkkikavereille ajattelin viedä Goodion suklaita tuliaisina. Hullaantuivat siihen nimittäin nyt kesällä täällä ollessaan. Fazun sininen kun ei vegaaneille sovi tuliaiseksi, mutta Goodio on myös suomalaista joten sillä mennään. Ajatelkaa, enää pari päivää ja ollaan perillä Kaliforniassa. En ehkä kestä! :)


Eng // Only a few days to go on our road trip in Cali, Grand Canyon and Las Vegas. 
This pictures are from our last road trip to Palm Springs.

Sails up! #IG Travel Thursday

Pulleita on olleet purjeet tänä kesänä ja mansikat makeita. Kun kiertää kokonaisen maapallon, ei kesä Suomessa tunnu lainkaan pöhkömmälle ajatukselle. Toki alkukesästä koeteltiin niin täällä koko talven viettäneiden, kuin maailmalla karussa olleiden pitkää pinnaa, kun tuntui että kesä ei ota lähteäkseen laisinkaan. Meille kuitenkin tänä kesänä riitti pitkälti hyvät tuulet. Sillä kesä 2015 oli yhdellä sanalla sanoen purjehdusta.
Tämä ylläoleva kuva on yksi tämän kesän lempparikuvista! Kuvan on ottanut ystäväni Suvi, Juhannuksena, Helsingin kauppatorin edustalta.








Kaunis Kauppatori mereltä käsin. Tähän maisemaan ei kyllä hevillä kyllästy.



No okei, tämän kuvan ottamiseen olen joutunut jalkautumaan maihin, mutta silti. Kuin kaunis Tuomiokirkko ja keskustan vanhat rakennukset onkaan. Tykkään.


Kesän alkua ja Kruununhaan rantaa.


Nyt ollaan asian ytimessä. Tai no, jos pro-purjehtijoilta kysyt, niin kannella ei varmaan loikoilla. Onneksi me ollaan viihdepurjehtijoita.


Suomenlinnan kärjessä sijaitseva Kustaanmiekka on aina veikeä paikka purjehtia, varsinkin näin aloitteleville. Kustaanmiekan salmesta seilaavat kaikki Eteläsatamasta lähtevät risteilyalukset, kuten Tallink Silja ja Vikingline, joten niitä on syytä väistää kapeassa salmessa.

Aamupalalla oman veneen kannella, nauttien omatekemää omena-inkivääri-porkkanamehua. Tämä kuva on elokuiselta purjehdukselta Suomenlinnaan, jossa vietettiin yö äitini ja hänen ystävänsä kanssa vierasvenesatamassa.

Yksi toinen kerta Kauppatorilla.



Kaunis Suomenlinna. Tämä kuva on otettu vain hetkeä ennen, kuin valtava sumupilvi laskeutui koko merenlahdelle ja heitti näkyvyydeksi lähes täyden nollan. Muutamassa minuutissa peittyi tämäkin kirkas näkymä ja edessä oli vain pelkkää usvaa. Onneksi mukana seilaamassa oli iskä ja sen veli.



Sails up! Opin tänä kesänä avustavasti tekemään jotain kipparin apuna, jota purjehtimisen oppimiseksikin voitaisiin sanoa. Syksyllä odottaakin työväenopiston saaristomerenkulun kurssi.










Yksi elokuun alun auringonlasku Pihlajasaaressa, jossa yövyttiin veneellä.

 
Juhannus 2015. Talvitakit oli silloin pop. Onneksi hymy ei kuitenkin hyytynyt ja alkuinnostuksen voimalla jaksoi kylmässäkin kelissä.



Auringonlasku parin viikon takaa Suomenlinnan vierasvenesatamassa.



Elokuisessa illassa mennään tässäkin. Paikka on Espoon Iso Vasikkasaari, jossa vierailin ensimmäistä kertaa vasta tänä kesänä. Voi mikä häpeä. Suosittelen paikkaa ensi kesänä kaikille. Aivan valloittava!



Eng //  Part of the Instagram Travel Thursday -campaign, here´s some of my sailing pictures from this summer in Helsinki area based on my Instagram pictures. 


Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday kamppista. Suomessa Intagram Travel Thursday järjestäjiä ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca. Minut sen sijaan löytää Instagramista sannasevenseas nimellä. 

Vuosi sitten

Tasan vuosi sitten, syyskuun 2. päivänä meidän suuri seikkailumme, matka maailman ympäri alkoi. Tuona tiistaina astuimme kello 14:10 lähtevälle Finnairin lennolle AY0005, määränpäänään New York. Tuo maailman siistein ja sykkivin city. 
Lähtöä edeltävät hetket, saatika viikot eivät todellakaan olleet helppoja ja kotia pistettiin pakettiin vielä yön pikkutunneille saakka. Muistan vieläkin, kuinka hiti hatussa juostiin lentokenttäbussiin ja kuinka tekstasin pahoittelevia viestejä meidän tulevalle kotivahdille, miten mikäkin asia jäi tekemättä ja nyt kun ajattelen, niin varmaan roskatkin viemättä(?). Silloin tuntui, ettei mikään aika olisi ollut tarpeeksi näin pitkän matkan etukäteisjärjestelyihin. Oli vain lähdettävä ja jätettävä kaikki taaksensa. Ja niinhän siinä sitten tuona tiistaina kävikin. Mitä kauemmaksi Suomea kone liiteli ja mitä lähemmäksi nykkiä saavuimme, oli vaan pakko laskea hartioiltaan taakkaa. Nyt olisi aika olla vapaa ja nauttia siitä. Nauttia että tälläiseen irtiottoon oli ylipäätänsä rahkeita ja rohkeutta.




USA: New York 


New Yorkin Brooklynissa saimme elää tavallista elämää alkujaan suomalaisten rakentamassa Finntownissa Sunset Parkissa. Syksy oli kaupungissa kauneimmillaan ja kuumimmillaan ja koettiinkin siellä varsinainen helleaalto, huh. Yhtenä päivänä pyöräiltiin Central Parkista aivan Manhattanin eteläkärkeen saakka autoilijoiden seassa (hullua, näin jälkikäteen kuin ajattelee). Syötiin ramen-burgereita Williamsburgin Smorgasburg-tapahtumissa, bongailtiin muotiviikon menoa. Lounastettiin Whole Foodsissa ja käveltiin auringonlaskun aikaan Manhattan Bridgeä, ihaillen Brooklyn Bridgeä. Tuli tunne, että New Yorkiin olisi voinut jäädä paljon pidemmäksi aikaa. Toisaalta, se on aika vakio tila siellä ollessa.




Kanada: Niagaran putoukset - Toronto - Vancouver - Whistler


Lähdimme bussilla New Yorkista lähes tippa linssissä (minä siis) kohti Kanadan Torontoa. Tuli paha mieli, kun en tiennyt koska minulla olisi seuraavan kerran mahdollisuus palata takaisin. Onneksi reissussa lopulta kävi kuten kävi ja mehän viimeisteltiin koko maailmanympärimatka itse oikeutetusti lopulta New Yorkiin. Paikkaan josta kaikki alkoi.
Torontossa oli mukavaa olla veljen ja hänen vaimonsa luona sekä nähdä paikallisia tuttuja. Iskäkin matkusti ensimmäistä kertaa ison meren taakse ja käytiinkin yhdessä Niagaran putouksilla. Meidän matka jatkui Torontosta seuraavaksi itsellemme uuteen kohteeseen, Vancouveriin, joka valloitti sydämemme täysin. Valtava Stanley Park oli lumoava ja päiväretki Whistleriin oli upea. Kanada on upea!


Kuitenkin Los Angelesiin saapuminen oli itselleni se koko syksyn kohokohta. Reilu vuoden tauko tästä unelmieni kaupungista oli tuntunut pitkälle ja muistan aina, kuinka siistiä oli landata LAXille ja nähdä ne ensimmäiset LA:n skinny palmut, sillä missään muuallahan palmut ei ole yhtä mageita kuin tuolla enkelten kaupungissa. 
Pikku hiljaa huomasi myös että kaikki ne kotiin jääneet keskeneräiset asiat olivat tavallaan muisto vaan (ei tosin ystävällemme, joka meillä majaili. Iso kiitos siis M:lle, joka piti kodistamme erinomaista huolta). Kotimme kukat, jotka siirrettiin sijaiskotiin reissumme ajaksi, eivät myöskään olleet enää maailman tärkein huoli. Tiesin että orkideakin pärjäilee hyvin ystäviemme luona. Ja niinhän se pärjäsikin. Jatkoi kukkimistaan. Huoletonta elämäämme Losissa varjosti ainaostaan lokakuun lopulla tullut uutinen läheistemme poismenosta. Kasattiin itsemme vielä saman illan Halloween-juhliin, vaikka tottakai suru oli iso.



USA: Los Angeles - Las Vegas 
 


Syksyn aikana LA:ssa ollessamme saatiin myös sinne ystävä Suomesta. Käytiin yhdessä festareilla Las Vegasissa ja juhlittiin Halloweenia jopa kahdesti. Muutoin me LA:ssa ollessamme haikkailtiin paljon, valloitettiin vuoria (josta muistona on edelleenkin vielä musta pottuvarvas - terkkuja Onnenpäivä-blogin Annelle!), tavattiin maailmantähtiä Sharon Stonesta, Jessica Chastainiin, Joaquin Phoenixiin ja Sofia Vergeraan. Nähtiin Hollywoodin ensi-iltoja ja niin, sain melkein kaikkien Foo Fightersin jäsenien kanssa selfietkin. Kiireinen Dave olisi vielä hakusessa, maybe next time. Todistettiin sadepäivä Kaliforniassa ja aivan syksyn lopulla vietettiin ihana Kiitospäivä Suomi-ystävien kanssa. Kaiken tämän jälkeen olin valmis perumaan koko maailmanympärimatkan ja jäämään vaan Caliin.



 Hong Kong, Filippiinit: Palawan
 


Los Angelesista lentäminen New Yorkin kautta Suomeen ja sieltä suoraan lentokentältä automatka hentoisen valkoisen lumen keskelle Savoon, oli ehkä, no voiko sanoa pienoinen shokki. Lisäksi jetlag oli aika kova ja oltiinkin varmaan tosi huonoa seuraa ensimmäiset päivät kun oltiin niin väsyneitä päivällä ja pirteitä aamuyöstä. Oli kuitenkin mahtavaa nähdä vanhemmat ja siitä jatkoimmekin sitten junalla kotiimme Helsinkiin. Saimme siis viettää pari yötä kotona Helsingissä ennen reppureissua maapallon ympäri. Kotona olo oli kuin olisi kylässä ollut, ja niinhän me tavallaan oltiinkin. Meidän kotiamme asutti nyt toiset, jotka ottivat meidät, maailmanmatkaajat avosylin vastaan. Ennätettiin aika hyvin nähdä siinä parissa päivässä kaikkia ystäviä ja pakata Tortuga laukkumme ja sitten lähdimmekin kohti Hong Kongia
Virheen merkiksi on todettava että neljä päivää Honkkareissa oli aivan liian lyhyt aika, mutta meitä odotti jo seuraava kohde ja neljä suomalaista ystäväämme - seuraavaksi lensimme kaikki yhdessä Filippiineille, lomalle.
Lomalta se tuntuikin, sillä tätä osuutta oltiin itse "jouduttu" suunnittelemaan hirmusen vähän, kiitos ystäviemme. Filppareilla heti reissun aluksi olin kuitenkin sairaana ja poissa pelistä, toisten kirmatessa turkoosissa meressä. Tuolloin oli niitä ainoita hetkiä kuin toivoin voivani teleportata itseni takaisin Suomeen. Kun vointi koheni, pääsin kunnolla vasta tämän upean maan kauneuteen käsiksi - ja maailman parhaiden mangojen!
Joulun alla sain sitten flunssan kajakointiretken päätteeksi El Nidossa ja silmäni ärtyi ihmeellisesti. Makasin taas useamman päivän sängyssä, muiden tehdessä ihania retkiä lähisaariin. Vuoden vaihdetta otettiin yhdessä vastaan Coronissa ja silloin ei onneksi maailman murheet mieltä painaneet. Vaikkakin Air Asian onnettomuusuutinen tavoitti meidätkin. Filippiinien kaunein paikka, ja ehkä koko maailman, löytyi Malcapuyan saarelta.
Uuden vuoden toisena päivänä, ystävämme palasivat Suomeen, meidän jatkaessamme matkaa Vietnamiin. Oli outoa halata heitä ja ajatella että tapaamme vasta puolen vuoden kuluttua, ehkä. Siksi ehkä, koska paluulippuahan meillä ei ollut. Tässä vaiheessa muuten miehelläni oli vuorostaan flunssa ja yölento Ho Chi Minh Cityyn ei ollut mitenkään nannaa. Kaupunki oli kuitenkin mukiin menevä, ihan erilainen missä koskaan aikaisemmin ollaan oltu. Vietnam oli uusi maa meille molemmille. Ja se oli kiehtova!




 Vietnam: Ho Chi Minh City - Phu Quoc, Kambodza: Siem Reap
 


Ruuhkaisan ja hektisen liikenteen keskeltä Ho Chi Minh Citysta lensimme Vietnamin Phu Quocin -saarelle rantalomalle viikoksi. Saarella nähtiin useita suomalaisiakin, pari julkkistakin. Ilmeisesti tänne tehdään jotain pakettimatkoja, olettaisin. Täältä matka jatkui lentäen Kambodzan Siem Reapiin. Siellä riensinkin heti alkuun silmälääkärille. Silmätulehdukseni oli mennyt todella pahaksi ja sainkin lopulta neljät eri lääkkeet sen paranemiseen. Niillä samoilla tulehtuneilla silmillä sain kuitenkin onnekseni todistaa auringonnousua Angkor Watin temppeleillä ja se onkin yksi reissun huikeimmista muistoista. Asia, jonka tajusi vasta hetken aikaa siellä käytyään. Huikea pala historiaa!




Thaimaa: Phuket - Koh Phi Phi - Koh Jum - Koh Lanta - Koh Lipe, Malesia: Penang - Kuala Lumpur
   
Ja sitten meitä kutsuikin Thaimaa. Se tuntui hieman erilaisen Vietnamin ja Kambodzan jälkeen todella tutulle ja helpolle. Pelkäsin tosin aivan hulluna lentää Air Asialla Siem Reapista ensiksi Bangkokiin ja sieltä Phuketiin. Hengissä kuitenkin selvittiin. Tosin kamera hajosi tuolla lennolla jostain mystisestä syystä. Näinpä seuraavan kuukauden ajan Canonin kamerani makasi hyllyn päällä ja ikuistin reissuamme ainoastaan puhelimella (ja go prolla). Thaimaassa nähtiin myös tuttuja Suomesta ja saatiin heiltä karkkilähetys, nam ja kiitos E:lle. Tuolloin tuli myös juhlittua ja snorklattua paljon. Ja kävinpä taas näyttämässä silmääni lääkärissä Koh Lantalla, saaden taas uusia tabuja. Hitto!
Kuukausi hypittiin Thaimaan eri saarilla, joista edelleenkin se Koh Lipe on rakkain. Sieltä matka jatkuikin laivalla naapurimaahan Malesiaan, Penangin saarelle.


 Singapore, Uusi-Seelanti: etelä- ja pohjois-saari
 
Malesian Kuala Lumpurissa meille taisi ensimmäisen kerran tulla pientä reissuväsymystä. Nuo kuuluisat Petronas tornit nähtyämme, söimme oikeastaan vain juustoja ja patonkia siellä ja kävimme leffoissa. Niin, ja minä kiertelin vähän vaatekauppoja hiplaten kaikkia kivoja uutuuksia. Pitkän rantalomajakson jälkeen oltiin tultu suureen kaupunkiin ja se tuntui oudolle...
Nämä kuukaudet Aasiassa olivat miellyttäviä monella tapaa ja ennen kaikkea siitä syystä että kuukausiin ei tarvinnut lentää kohteisiin. Matkat taittuivat meritse tai maateitse ja myös Kuala Lumpurista menimme (vähän puolivahingossa) Singaporeen bussilla.
Singaporen ja Kiinalaisen uuden vuoden jälkeen meille koittikin aivan uusi manner, Australia. Käväistiin olemassa neljä päivää Melbournessa, vain palataksemme vajaan kuukauden kuluttua takaisin Australiaan. Nimittäin ensiksi koettiin Uusi-Seelanti, joka onkin aivan oma lukunsa kaikkine tulivuorineen, Mount Cookin postikorttimaisemineen ja Hot Water beacheineen. Lyhyesti sanottuna se oli parhautta!



 Australia: Melbourne - Sydney - Brisbane - Gold Coast - Sunshine Coast - Whitsundays, 
Fidzi: Coral Coast, USA: Havaiji
 


Uuden-Seelannin upeiden maisemien ja useamman viikon campervan elämän jälkeen lennettiin takaisin Ausseihin, tällä kertaa Sydneyyn. Siellä meitä odotti miehen serkku, joten taas päästiin omiemme seuraan. Oi että meillä oli hauskaa siellä, vaikka vietinkin puolikkaan päivän taas paikallisella silmäklinikalla, onneksi kuullen että silmän näkö on kaikin puolin ok, mutta jotain bakteereja luomella yhä oli. 
Lystimme Sydneyssa loppui aivan liian aikaisin, mutta matkan oli jatkuttava ja sehän jatkuikin jäätävän pitkällä, melkein 14 tunnin junamatkalla, kohti Brisbanea. Sieltä road trippasimme pitkin Gold Coastia, jossa surffasin(!) ja Sunshine Coastia sekä Whitsundayta, jossa koettiin myös yksi reissun parhaimmista jutuista; purjehdusretki.

Australian jälkeen lensimme paratiisisaari Fidzille kahdeksaksi päiväksi. Oi Fidzi, että kaipaan sinne takaisin. Koko Polynesialainen kulttuuri oli minusta todella kiehtovaa ja bula-tervehdykset kaikuvat vieläkin etäisesti korvissani. No, ei tuo aloha-tervehdyskään toki yhtään huonommaksi jäänyt, sillä tuolta matkamme jatkui nopean Samoalla pysähtymisen jälkeen Havaijin Honoluluun. Havaijikin oli ihan parhautta! Ja Amerikka sai taas yhden lisäpisteen lisää, sillä onhan tämä osavaltio jotain ihan överiä. Honolulussa suppailtiin, surffattiin ja snorklattiin. Tännekin on kova ikävä takaisin.

Ja sitten, Havaijin jälkeen palattiin takaisin "kotiin", Los Angelesiin. Silloin rohjettiin jo tuulettaa, että nyt me ollaan sitten kierretty kokonainen maapallo! Wau! 
Päivämme Losissa menivät ystävien tapaamisessa, vappujuhlissa Bel Airissa, haikkauksilla ja hieman ihmetellen LA:n kylmää ja pilvistä kevättä. Palm Springsissä tosin tarkeni senkin edestä. 
Olimme Fidzillä ollessamme ostaneet viimeinkin lennot takaisin Helsinkiin. Kotiinpaluulle oli nyt siis selkeä päivä ja se läheni koko ajan. Oli jo vähän jänskääkin ajatella kotiinpaluuta ja samalla oli tietysti hieman haikeaa hyvästellä taas Los Angeles, mutta onneksi tiesin palaavamme sinne syksyllä. LA:sta lensimmekin lopulta takaisin veljeni luo Torontoon viikoksi, josta ikäänkuin samaa kaavaa noudattaen palasimme bussilla takaisin New Yorkiin. Kaupunkiin, josta kaikki oli alkanut reilut yhdeksän kuukautta sitten. 


 

"Don't cry because it's over. 
Smile because it happened." 
Dr. Seuss





Ja miltä tuntui sitten palata kotiin? Voisin valoittaa sitä ja muita meille yleisesti esitettyjä kysymyksiä seuraavassa postauksessa.

 
Eng // One year ago today, we started our 9 month trip around the world. Today I feel epic.

Matkatavaroiden pakkaaminen matkalle maailman ympäri (video)

Yksi kysytyimmistä ja varmaan myös ihmetellyimmistä asioista maailmanympärimatkaltamme on se, että teimme reissun käsimatkatavaroilla. Kerroinkin asiasta ja pakkauslistastani aikaisemmin reissun päältä jo täällä. Mutta paneudutaanpas vielä tarkemmin pakkausrutiineihini, sekä siihen mitä tämä meidät valloittanut Tortuga Backpack piti oikein sisällään. Tein pakkaamisesta oikein videonkin, joka löytyy tämän postauksen lopusta.


Minä ja Tortuga-laukku Fidzillä valmiina lentokentälle ja lentämään kohti Havaijia.

Meidän valinta repuksi oli Tortuga Backpack.
Mikä ihme se sellainen reppu on? Se on laukku, jonka ovat suunnitelleet reppureissaajat, jotka kyllästyivät siihen kuinka tavallinen rinkka ei mahtunut käsimatkatavaroihin. Tortugan laukku on mitoitettu yleisimpien lentoyhtiöiden käsimatkatavarastandardien mukaisesti ja repun hihnat saa tarvittaessa vetoketjullisen läpän taakse piiloon. Tällöin repusta tulee laukku.
 
Kuinka pitkään reissasimme?
Kokonaisuudessaanhan meidän reissu kesti 9,5 kuukautta. Mutta koska kävimme kolmen kuukauden Amerikassa ja Kanadassa matkaamisen jälkeen Suomessa viikon verran, jossa vaihdoimme matkatavarat käsimatkakokoon, reissasimme pelkillä käsimatkatavaroilla kokonaisuudessaan 6,5 kuukautta. Siispä maailmanympäri, aina Helsingistä Aasian kautta Oseaniaan ja Amerikkaan ja sieltä takaisin kotiin.

Miten pakkasimme ja mikä oli meidän taktiikka?  
Meillä oli aluksi Suomesta lähdettäessä vaatteet vakuumipusseihin ja reppuun pakattuna, mutta voin rehellisesti sanoa, että kun ensimmäisen kerran avasin kotona pakkaamani vakuumipussin Hong Kongissa, en juurikaan jaksanut sitä enää pakata takaisin pienempään muotoonsa. Pikkuhiljaa olin myllännyt koko pussin sisällön tyhjäksi, jonka jälkeen siirsinkin suosiolla vakuumipussin taiteltuna ja reppuni sivutaskuun ja sinne se jäikin tietoisesti koko loppu reissun ajaksi. Nämä paljon blogeissa esillä olleet vakuumipakkauspussit eivät olleet meidän juttu lainkaan.
Itse suosin pakkaamisessa sitä, että kierrän vaatteeni rullalle. Näin minusta tuntuu, että vaatteita mahtuu paljon enemmän mukaan, eikä ne mene mielestäni ryppyyn yhtä helposti. Mieheni sen sijaan viikkasi vaatteensa samanlaiseen Tortugan reppuun ja mielestäni sinne jäi näin "hukkatilaa". Hyvä puoli on toki siinä, että hukkatila ei paina, minun reppunihan oli huomattavasti painavampi kuin mieheni reppu, koska käytin jokaisen millimetrin tehokkaasti.
 

Tälläinen kasa tavaraa sängyn päällä pitäisi mahtua....


...tähän Tortuga-laukkuun.


Laukkuni sisältö:
4 legginsit, 2 lökähousut, 2 pitkähihaista, 8 toppia, 5 paitaa, 2 mekkoa, 1 hame, 2 farkkushortsit, 1 urheilushortsit, 1 urheilulegginsit, 1 uv-paita, 3 huivia, 2 rantakimonoa, 1 urheilutoppi, alusvaatteita, sukat, matkapyyhe (Cocoon), kevyt toppatakki (pieneen pussiin menevä), moskiittoverkko (Cocoon), sukelluskello, kosmetiikkaa, kiharrin, hygieniatuotteita, lääkkeitä, järjestelmäkamera, adaptereita, latureita, usb-tikkuja yms muuta elektroniikkaa, MacBook Pro -kannettava, snokkeli ja maski, 2 flipflopit, 1 ballerinat, lenkkarit (lentomatkoilla jalassa, vie näin vähiten tilaa), lippis, hellehattu, bikineitä, 1 Matkaopas (Australia, ja senkin jätin viimeiseen kohteeseen Ausseissa). 

Näiden lisäksi listaukseen matkan edetessä kertyi ainakin uusi hattu ja lippis, selfiekeppi, pienet snorklausräpylät, pari mekkoa ja Uudessa-Seelannissa pipo. Ja todennäköisesti unohdan tässä vielä mainita jotain.

Mitä ei saatu mukaan: 
• Leatherman (Tätä monitoimityökalua olisi tarvittu mm. aurinkolasien ruuvin korjaamisen, mangon pilkkomiseen ja moneen muuhunkin asiaan. Onneksi oli silloin tällöin mahdollisuus lainata kaverilta. Harmi että tätä ei saa kuljettaa käsimatkatavaroissa.)
• Niskatyyny (kevyttoppatakistani tuli tosin ihan kelpo tyyny)
• Rantaviltti ja sukellusräpylät
• Kynsisakset (ostettiin lopulta Vietnamista taitettavat kynsisakset ja saatiin ne kaikista turvatarkastuksista läpi)
• Aurinkorasva (Suosikkiani Australian Goldia on vaikea löytää muualta kuin Jenkeistä. Joka maasta piti lähes ensimmäiseksi ostaa uusi aurinkorasva, koska pakkauskoot ovat usein yli sallitun 100 ml:n, ei näitä voinut kuljettaa mukana. Tosin Filippiineillä ja Vietnamissa se ei ollut ongelma.)
• Muu kosmetiikkaa ja shampoot ja vartalovoiteet isommissa purkeissa (Ostin aina uudesta maasta ensimmäiseksi myös kookosrasvaa vartalovoiteeksi. Hong Kongin Body Shopista ostamiini pieniin 50 ml:n purkkeihin sain hieman voiteita ja aurinkorasvaa mukaan, mutta muuten ylijäämät jäivät aina hotellihuoneisiin ennen lentoa uuteen maahan).




Huomioitavaa:
• Älä pakkaa liikaa. Oli ilahduttavaa huomata, miten pienelläkin määrällä tavaraa pärjää.
• Toki huomioi kohdemaidesi lämpötilat ennakkoon. Meidän suunnitelmissa oli pysyä vain lämpimissä maissa, joka tietysti helpotti asuvalintoja pakkaamisen suhteen.
• Ei ole asiaa mitä ei voisi ostaa maailmalta? No jaa, itse tykkäsin että esimerkiksi tietyt lääkkeet olivat mukana jo kotoa lähtiessä. Tiesittekö, että lääkkeitäkin väärennetään? Olen kuullut tätä tapahtuvan eri toten Aasiassa. Lisäksi ihan kaikkialta ei todellakaan löydy ihan kaikkea. Tähän voi törmätä jo esimerkiksi ihan Thaimaassa, saatika sitten vaikkapa Fidzillä. Siispä ennakoi. Esimerkiksi Aasiasta oli mahdoton löytää hiuslakkaa, kun olisin joskus halunnut siinä trooppisessa ilmassa hiukseni pysymään hieman edes koholla. Mieluisan aurinkorasvan etsiminen oli myös haasteellista. Aasiassa myös moni kosmetiikkatuote on valkaisevaa, joten omia suosikkeja on hyvä olla mukana.

Plussat ja miinukset käsimatkatavaroilla reissaamisessa:
+ säästät ruumaan menevien laukkujen matkatavarakuluissa
+ pääset lennolta jatkamaan suoraan matkaa
+ voit halutessasi saapua kentälle hieman myöhemmin, koska ruumaan meneviä laukkuja ei ole
+ kaikki tavarat ovat mukana matkustamossa, jos satut niitä tarvitsemaan
+ laukku on kepeä ja helppo kantaa mukana
+ se ei vie isoa tilaa kulkupeleissä, jos vaikka joudut pitämään reppua sylissäsi
+ laukku on helppo lukita ja meillä olikin jokaiseen solkeen erilliset pienet lukot
- laukun painon rajallisuus lentoyhtiöiden erilaisten vaatimusten mukaan
- jännitysmomentit kentällä, että punnitaanko laukkua vai ei
- et voi ostaa juuri mitään matkallasi (ellet postita tavaroita kotiisi)
 

Tortuga laukut rinnakkain koneen hattuhyllyllä.


Tuliko meillä laukun kanssa mitään ongelmia ja oliko pelkillä käsimatkatavaroilla matkaaminen hyvä idea? 
Onnistuimme reissaamaan koko matkan, kaikkiaan 12:ssa eri maassa siten että check-in:n yhteydessä totesimme vain, että selässämme olevat reput ovat ainoat matkatavaramme, eikä niitä ihmetelty lainkaan. Ainoastaan kahdessa tapauksessa kävi vähän huonommin. Ensimmäisen kerran se tapahtui Melbournessa, Australiassa, lentäessämme halpalentoyhtiö Jetstarilla Uuteen-Seelantiin. Meidät otettiin sivuun kun olimme astumassa koneeseen ja tässä yhteydessä laukkumme punnittiin ja näimme ensimmäistä kertaa miten paljon laukut painoivatkaan. No ne painoivat yli rajoitusten, sehän oli melkein jo tiedossammekin. Lievästi yllärinä minun laukkuni oli melkein 14 kiloa, kun taas mieheni 10 kiloa. Kone oli alkujaan jo hieman myöhässä ja meitä odotettiin jo koneeseen. Hetken aikaa kättä väännettyämme hyväksyimme tilanteen, että jouduimme maksumiehiksi (muistaakseni 160 taalaa) ja ojensimme luottokortin virkailijalle. Kenttävirkailijat kuitenkin vaativat meitä ripeästi koneeseen, jonka johdosta luottokorttimme palautettiin meille ja vielä tähänkään päivään mennessä sieltä ei ole veloitettu yhtään. Thank god.
Filippiineillä sen sijaan, kun lensimme sisäistä lentoa Coronin saarelta Manilaan, jokainen matkustaja punnittiin vaa'alla oman laukkunsa kanssa. En ihan ymmärtänyt tämän tarkoitusta, muutoin kuin toki bensiinin kulutuksen laskemisen takia, mutta tässä yhteydessä kukaan ei sanonut meidän laukuista mitään. Kuitenkin kun saavuimme sisälle koneeseen, laukkumme eivät mahtuneet korkeudeltaan mitenkään ylähyllylle. Näin ei onneksi käynyt muualla kertaakaan. Toki muutamissa konetyypeissä se teki tiukkaa varsinkin Aasiassa, mutta auttoi kun otti esimerkiksi kannettavan repusta pois. Joskus jouduttiin ihan vähän väkisin tunkemaan ne hyllyille. Filippiineillä henkilökunta otti meidän laukut ja veivät ne jonnekin toiseen tilaan koneessa ja me jouduimme noutamaan laukkumme perillä normaalisti laukkuhihnalta.
Niin, ja sen ainoan kerran kun laitoimme reppumme ruumaan, koska halusin viedä Australiasta Fidzille lennettäessä aurinkorasvaa mukanani (ja laukut kuuluivat lipun hintaan), niin eiköhän meidän laukut jää Australian vaihtokentälle. Siispä vietimme ensimmäisen yön Fidzillä ilman tavaroitamme. Laukut saapuivat kuitenkin resortiimme jo aamukymmenen aikoihin.




Ja tässä vielä se luvattu video kuinka pakkasin kaikki nämä tavarat Tortugan laukkuun. Video on kuvattu itseasiassa nyt keväällä Havaijilla. Siihen mennessä laukun pakkaamista oltiinkin jo harjoiteltu melkein puolen vuoden ajan. Eli aika rutiinilla se sujui jo tuossa vaiheessa matkaa. Itseasiassa Honolulun jälkeen, kun lensimme Los Angelesiin kuukaudeksi, homma alkoikin karata käsistä ja kun sitten lopulta kesäkuun alkupuolella laskeuduimme Helsinki-Vantaalle, voin kertoa että enää ei reissattu pelkillä käsimatkatavaroilla. Jonkin verran tuli shoppailtua uusia vaatteita kesää silmällä pitäen ja muutamia sisustustavaroitakin tuli rahdattua tuolta. Mitä nyt skeittilautaa ja tämän tälläistä. Toiveissani ollut surffilauta jäi nyt vielä Caliin.




Jäikö videossa ihmetyttämään sängyn päälle jäävät tavarat? Kaikki nuo ylimääräiset tavarat, jotka näkyvät videon lopussa sängyn päällä, menivät päälleni. Video tehtiin tosiaan Havaijilla ja siellä tuli ostettua aivan täynnä olevaan laukkuun mm. yksi huppari lisää. Joten ei auttanut kuin pukea se päälle kentälle mennessä. Tortugan laukussa on myös kannettavalle oma kotelonsa selkäpuolella, mutta tykkäsin pakata kannettavan ja kosmetiikan valmiiksi tuohon kassiini, jotta ne kentän turvatarkastuksessa oli helppo nostaa tiskille. Usein saatoin turvatarkastuksen jälkeen siirtää kannettavan reppuuni.

Miten te yleensä pakkaatte pidemmille reissuille? Suositteko rinkkaa vai matkalaukkua?
Tuleeko teillä jotain kysymyksiä pakkaamiseen tai muuhun liittyen, jotka jäivät tässä avoimeksi?



Eng // This is a video of how I´m packing Tortuga Backpack for a 6,5 months backpacking trip Around-the-World


#vuosi_flipflopeissa

Instagramiini on päivittynyt kuluneen vuoden ajalta kuvia myös sellaisen hashtagin, kuin vuosi_flipflopeissa alla. Kuvat ovat meidän maailmanympärimatkalta ja sitähän reissu pitkälti olikin. Vuosi auringossa, lämpimissä maissa, flipflopeissa. Mutta mitäs nyt avuksi, kun tänään herättiin kaatosateeseen ja kun melkein koko vuoden ajan jalassa ovat olleet päivästä toiseen vain nuo läpyskät? Voiko muita kenkiä olla edes olemassa? Eipä oikeastaan, jos minulta kysytään.


New York, Williamsburg, Toronto, Niagara Falls, Vancouver, Kalifornia, Santa Monica, Hollywood, Filippiinit, Vietnam, Phu Quoc, Thaimaa

Mun uskolliset aikoinaan Bangkokin Aldosta ostetut sandaalithan koetteli reissulla, hajotessaan pariinkin otteeseen. (kirjoittelinkin näistä dramaattisista vaiheesta väliraportteihin osa I ja osa II). Ensimmäisen kerran ne sanoivat tosiaan sopimuksensa irti Hollywoodin In-n-Outin parkkiksella. Toisen kerran OC:n Laguna Beachillä. Onneksi nuo kohteet herättävät pelkästään hyviä muistoja ja kauaksi on jäänyt se mielikuva kun laahustan läpsyni kanssa jalka maata perässä hioen. Asfaltilla kun en tohtinut ihan paljain jaloin lompsia. Onneksi nyt noita uusia läpsyjä löytyy lähes kaikkialta ja asia tulikin korjattua - useampaan otteeseen, köhöm.


Mutta nyt, syksysateiden alkaessa piiskata lakattuja varpaankynsiäni, pitäisi vissiin alkaa purkamaan loppuja muuttolaatikoita ja kaivamaan sandaalien ja citylenkkareiden lisäksi joitain muitakin kenkiä syksyn varalle. Eikö? Mutta toisaalta... Aion vielä sinnikkäästi vetää flipflopeissani aina tuonne syyskuun loppuun saakka, sillä Kaliforniassa tai Vegasissa tuskin varpaita tulee paleltamaan. Ja kappas, näin hashtagini saa siis vielä tovin jatkoa, tälle jo entuudestaan unelmavuodelle. En valita. Vaan olen suuresti kiitollinen.


Thaimaa, Phi Phi, Koh Lanta, Koh Lipe, Penang, Melbourne, Uusi-Seelanti, Queenstown, Lake Tekapo, Auckland,Sydney, Bondi beach, Byron Bay, Whitsundays
Fidzi, Havaiji, Honolulu, California, Los Angeles, Palm Springs, Santa Monica, Toronto, New York, Manhattan

Monissa paikoissa ja useissa eri maissa nuo läpsyt ovatkin ennättäneet kuljettaa minua. Aijai, good times. Harkitsen jopa noiden kuluneiden ja moneen kertaan rikkoutuneiden flipflopien arkistointia jollain tapaa, haha. Mutta miten on, haaveiletko sinä vuodesta flipflopeissa?


Eng // My instagram hashtag has been 'one year in a flip flops' (vuosi_flipflopeissa). Now that a autumn is coming. I guess I should start prepare...