Tasan vuosi sitten, syyskuun 2. päivänä meidän suuri seikkailumme, matka maailman ympäri alkoi. Tuona tiistaina astuimme kello 14:10 lähtevälle Finnairin lennolle AY0005, määränpäänään New York. Tuo maailman siistein ja sykkivin city. Lähtöä edeltävät hetket, saatika viikot eivät todellakaan olleet helppoja ja kotia pistettiin pakettiin vielä yön pikkutunneille saakka. Muistan vieläkin, kuinka hiti hatussa juostiin lentokenttäbussiin ja kuinka tekstasin pahoittelevia viestejä meidän tulevalle kotivahdille, miten mikäkin asia jäi tekemättä ja nyt kun ajattelen, niin varmaan roskatkin viemättä(?). Silloin tuntui, ettei mikään aika olisi ollut tarpeeksi näin pitkän matkan etukäteisjärjestelyihin. Oli vain lähdettävä ja jätettävä kaikki taaksensa. Ja niinhän siinä sitten tuona tiistaina kävikin. Mitä kauemmaksi Suomea kone liiteli ja mitä lähemmäksi nykkiä saavuimme, oli vaan pakko laskea hartioiltaan taakkaa. Nyt olisi aika olla vapaa ja nauttia siitä. Nauttia että tälläiseen irtiottoon oli ylipäätänsä rahkeita ja rohkeutta.
USA: New York
New Yorkin Brooklynissa saimme elää tavallista elämää alkujaan suomalaisten rakentamassa Finntownissa Sunset Parkissa. Syksy oli kaupungissa kauneimmillaan ja kuumimmillaan ja koettiinkin siellä varsinainen helleaalto, huh. Yhtenä päivänä pyöräiltiin Central Parkista aivan Manhattanin eteläkärkeen saakka autoilijoiden seassa (hullua, näin jälkikäteen kuin ajattelee). Syötiin ramen-burgereita Williamsburgin Smorgasburg-tapahtumissa, bongailtiin muotiviikon menoa. Lounastettiin Whole Foodsissa ja käveltiin auringonlaskun aikaan Manhattan Bridgeä, ihaillen Brooklyn Bridgeä. Tuli tunne, että New Yorkiin olisi voinut jäädä paljon pidemmäksi aikaa. Toisaalta, se on aika vakio tila siellä ollessa.
Kanada: Niagaran putoukset - Toronto - Vancouver - Whistler
Lähdimme bussilla New Yorkista lähes tippa linssissä (minä siis) kohti Kanadan Torontoa. Tuli paha mieli, kun en tiennyt koska minulla olisi seuraavan kerran mahdollisuus palata takaisin. Onneksi reissussa lopulta kävi kuten kävi ja mehän viimeisteltiin koko maailmanympärimatka itse oikeutetusti lopulta New Yorkiin. Paikkaan josta kaikki alkoi.Torontossa oli mukavaa olla veljen ja hänen vaimonsa luona sekä nähdä paikallisia tuttuja. Iskäkin matkusti ensimmäistä kertaa ison meren taakse ja käytiinkin yhdessä Niagaran putouksilla. Meidän matka jatkui Torontosta seuraavaksi itsellemme uuteen kohteeseen, Vancouveriin, joka valloitti sydämemme täysin. Valtava Stanley Park oli lumoava ja päiväretki Whistleriin oli upea. Kanada on upea!
Kuitenkin Los Angelesiin saapuminen oli itselleni se koko syksyn kohokohta. Reilu vuoden tauko tästä unelmieni kaupungista oli tuntunut pitkälle ja muistan aina, kuinka siistiä oli landata LAXille ja nähdä ne ensimmäiset LA:n skinny palmut, sillä missään muuallahan palmut ei ole yhtä mageita kuin tuolla enkelten kaupungissa. Pikku hiljaa huomasi myös että kaikki ne kotiin jääneet keskeneräiset asiat olivat tavallaan muisto vaan (ei tosin ystävällemme, joka meillä majaili. Iso kiitos siis M:lle, joka piti kodistamme erinomaista huolta). Kotimme kukat, jotka siirrettiin sijaiskotiin reissumme ajaksi, eivät myöskään olleet enää maailman tärkein huoli. Tiesin että orkideakin pärjäilee hyvin ystäviemme luona. Ja niinhän se pärjäsikin. Jatkoi kukkimistaan. Huoletonta elämäämme Losissa varjosti ainaostaan lokakuun lopulla tullut uutinen läheistemme poismenosta. Kasattiin itsemme vielä saman illan Halloween-juhliin, vaikka tottakai suru oli iso.
USA: Los Angeles - Las Vegas
Syksyn aikana LA:ssa ollessamme saatiin myös sinne ystävä Suomesta. Käytiin yhdessä festareilla Las Vegasissa ja juhlittiin Halloweenia jopa kahdesti. Muutoin me LA:ssa ollessamme haikkailtiin paljon, valloitettiin vuoria (josta muistona on edelleenkin vielä musta pottuvarvas - terkkuja Onnenpäivä-blogin Annelle!), tavattiin maailmantähtiä Sharon Stonesta, Jessica Chastainiin, Joaquin Phoenixiin ja Sofia Vergeraan. Nähtiin Hollywoodin ensi-iltoja ja niin, sain melkein kaikkien Foo Fightersin jäsenien kanssa selfietkin. Kiireinen Dave olisi vielä hakusessa, maybe next time. Todistettiin sadepäivä Kaliforniassa ja aivan syksyn lopulla vietettiin ihana Kiitospäivä Suomi-ystävien kanssa. Kaiken tämän jälkeen olin valmis perumaan koko maailmanympärimatkan ja jäämään vaan Caliin.
Hong Kong, Filippiinit: Palawan
Los Angelesista lentäminen New Yorkin kautta Suomeen ja sieltä suoraan lentokentältä automatka hentoisen valkoisen lumen keskelle Savoon, oli ehkä, no voiko sanoa pienoinen shokki. Lisäksi jetlag oli aika kova ja oltiinkin varmaan tosi huonoa seuraa ensimmäiset päivät kun oltiin niin väsyneitä päivällä ja pirteitä aamuyöstä. Oli kuitenkin mahtavaa nähdä vanhemmat ja siitä jatkoimmekin sitten junalla kotiimme Helsinkiin. Saimme siis viettää pari yötä kotona Helsingissä ennen reppureissua maapallon ympäri. Kotona olo oli kuin olisi kylässä ollut, ja niinhän me tavallaan oltiinkin. Meidän kotiamme asutti nyt toiset, jotka ottivat meidät, maailmanmatkaajat avosylin vastaan. Ennätettiin aika hyvin nähdä siinä parissa päivässä kaikkia ystäviä ja pakata Tortuga laukkumme ja sitten lähdimmekin kohti Hong Kongia. Virheen merkiksi on todettava että neljä päivää Honkkareissa oli aivan liian lyhyt aika, mutta meitä odotti jo seuraava kohde ja neljä suomalaista ystäväämme - seuraavaksi lensimme kaikki yhdessä Filippiineille, lomalle.Lomalta se tuntuikin, sillä tätä osuutta oltiin itse "jouduttu" suunnittelemaan hirmusen vähän, kiitos ystäviemme. Filppareilla heti reissun aluksi olin kuitenkin sairaana ja poissa pelistä, toisten kirmatessa turkoosissa meressä. Tuolloin oli niitä ainoita hetkiä kuin toivoin voivani teleportata itseni takaisin Suomeen. Kun vointi koheni, pääsin kunnolla vasta tämän upean maan kauneuteen käsiksi - ja maailman parhaiden mangojen!Joulun alla sain sitten flunssan kajakointiretken päätteeksi El Nidossa ja silmäni ärtyi ihmeellisesti. Makasin taas useamman päivän sängyssä, muiden tehdessä ihania retkiä lähisaariin. Vuoden vaihdetta otettiin yhdessä vastaan Coronissa ja silloin ei onneksi maailman murheet mieltä painaneet. Vaikkakin Air Asian onnettomuusuutinen tavoitti meidätkin. Filippiinien kaunein paikka, ja ehkä koko maailman, löytyi Malcapuyan saarelta.Uuden vuoden toisena päivänä, ystävämme palasivat Suomeen, meidän jatkaessamme matkaa Vietnamiin. Oli outoa halata heitä ja ajatella että tapaamme vasta puolen vuoden kuluttua, ehkä. Siksi ehkä, koska paluulippuahan meillä ei ollut. Tässä vaiheessa muuten miehelläni oli vuorostaan flunssa ja yölento Ho Chi Minh Cityyn ei ollut mitenkään nannaa. Kaupunki oli kuitenkin mukiin menevä, ihan erilainen missä koskaan aikaisemmin ollaan oltu. Vietnam oli uusi maa meille molemmille. Ja se oli kiehtova!
Vietnam: Ho Chi Minh City - Phu Quoc, Kambodza: Siem Reap
Ruuhkaisan ja hektisen liikenteen keskeltä Ho Chi Minh Citysta lensimme Vietnamin Phu Quocin -saarelle rantalomalle viikoksi. Saarella nähtiin useita suomalaisiakin, pari julkkistakin. Ilmeisesti tänne tehdään jotain pakettimatkoja, olettaisin. Täältä matka jatkui lentäen Kambodzan Siem Reapiin. Siellä riensinkin heti alkuun silmälääkärille. Silmätulehdukseni oli mennyt todella pahaksi ja sainkin lopulta neljät eri lääkkeet sen paranemiseen. Niillä samoilla tulehtuneilla silmillä sain kuitenkin onnekseni todistaa auringonnousua Angkor Watin temppeleillä ja se onkin yksi reissun huikeimmista muistoista. Asia, jonka tajusi vasta hetken aikaa siellä käytyään. Huikea pala historiaa!
Thaimaa: Phuket - Koh Phi Phi - Koh Jum - Koh Lanta - Koh Lipe, Malesia: Penang - Kuala Lumpur
Ja sitten meitä kutsuikin Thaimaa. Se tuntui hieman erilaisen Vietnamin ja Kambodzan jälkeen todella tutulle ja helpolle. Pelkäsin tosin aivan hulluna lentää Air Asialla Siem Reapista ensiksi Bangkokiin ja sieltä Phuketiin. Hengissä kuitenkin selvittiin. Tosin kamera hajosi tuolla lennolla jostain mystisestä syystä. Näinpä seuraavan kuukauden ajan Canonin kamerani makasi hyllyn päällä ja ikuistin reissuamme ainoastaan puhelimella (ja go prolla). Thaimaassa nähtiin myös tuttuja Suomesta ja saatiin heiltä karkkilähetys, nam ja kiitos E:lle. Tuolloin tuli myös juhlittua ja snorklattua paljon. Ja kävinpä taas näyttämässä silmääni lääkärissä Koh Lantalla, saaden taas uusia tabuja. Hitto!Kuukausi hypittiin Thaimaan eri saarilla, joista edelleenkin se Koh Lipe on rakkain. Sieltä matka jatkuikin laivalla naapurimaahan Malesiaan, Penangin saarelle.
Singapore, Uusi-Seelanti: etelä- ja pohjois-saari
Malesian Kuala Lumpurissa meille taisi ensimmäisen kerran tulla pientä reissuväsymystä. Nuo kuuluisat Petronas tornit nähtyämme, söimme oikeastaan vain juustoja ja patonkia siellä ja kävimme leffoissa. Niin, ja minä kiertelin vähän vaatekauppoja hiplaten kaikkia kivoja uutuuksia. Pitkän rantalomajakson jälkeen oltiin tultu suureen kaupunkiin ja se tuntui oudolle...Nämä kuukaudet Aasiassa olivat miellyttäviä monella tapaa ja ennen kaikkea siitä syystä että kuukausiin ei tarvinnut lentää kohteisiin. Matkat taittuivat meritse tai maateitse ja myös Kuala Lumpurista menimme (vähän puolivahingossa) Singaporeen bussilla.Singaporen ja Kiinalaisen uuden vuoden jälkeen meille koittikin aivan uusi manner, Australia. Käväistiin olemassa neljä päivää Melbournessa, vain palataksemme vajaan kuukauden kuluttua takaisin Australiaan. Nimittäin ensiksi koettiin Uusi-Seelanti, joka onkin aivan oma lukunsa kaikkine tulivuorineen, Mount Cookin postikorttimaisemineen ja Hot Water beacheineen. Lyhyesti sanottuna se oli parhautta!
Australia: Melbourne - Sydney - Brisbane - Gold Coast - Sunshine Coast - Whitsundays,
Fidzi: Coral Coast, USA: Havaiji
Uuden-Seelannin upeiden maisemien ja useamman viikon campervan elämän jälkeen lennettiin takaisin Ausseihin, tällä kertaa Sydneyyn. Siellä meitä odotti miehen serkku, joten taas päästiin omiemme seuraan. Oi että meillä oli hauskaa siellä, vaikka vietinkin puolikkaan päivän taas paikallisella silmäklinikalla, onneksi kuullen että silmän näkö on kaikin puolin ok, mutta jotain bakteereja luomella yhä oli. Lystimme Sydneyssa loppui aivan liian aikaisin, mutta matkan oli jatkuttava ja sehän jatkuikin jäätävän pitkällä, melkein 14 tunnin junamatkalla, kohti Brisbanea. Sieltä road trippasimme pitkin Gold Coastia, jossa surffasin(!) ja Sunshine Coastia sekä Whitsundayta, jossa koettiin myös yksi reissun parhaimmista jutuista; purjehdusretki.Australian jälkeen lensimme paratiisisaari Fidzille kahdeksaksi päiväksi. Oi Fidzi, että kaipaan sinne takaisin. Koko Polynesialainen kulttuuri oli minusta todella kiehtovaa ja bula-tervehdykset kaikuvat vieläkin etäisesti korvissani. No, ei tuo aloha-tervehdyskään toki yhtään huonommaksi jäänyt, sillä tuolta matkamme jatkui nopean Samoalla pysähtymisen jälkeen Havaijin Honoluluun. Havaijikin oli ihan parhautta! Ja Amerikka sai taas yhden lisäpisteen lisää, sillä onhan tämä osavaltio jotain ihan överiä. Honolulussa suppailtiin, surffattiin ja snorklattiin. Tännekin on kova ikävä takaisin.Ja sitten, Havaijin jälkeen palattiin takaisin "kotiin", Los Angelesiin. Silloin rohjettiin jo tuulettaa, että nyt me ollaan sitten kierretty kokonainen maapallo! Wau! Päivämme Losissa menivät ystävien tapaamisessa, vappujuhlissa Bel Airissa, haikkauksilla ja hieman ihmetellen LA:n kylmää ja pilvistä kevättä. Palm Springsissä tosin tarkeni senkin edestä. Olimme Fidzillä ollessamme ostaneet viimeinkin lennot takaisin Helsinkiin. Kotiinpaluulle oli nyt siis selkeä päivä ja se läheni koko ajan. Oli jo vähän jänskääkin ajatella kotiinpaluuta ja samalla oli tietysti hieman haikeaa hyvästellä taas Los Angeles, mutta onneksi tiesin palaavamme sinne syksyllä. LA:sta lensimmekin lopulta takaisin veljeni luo Torontoon viikoksi, josta ikäänkuin samaa kaavaa noudattaen palasimme bussilla takaisin New Yorkiin. Kaupunkiin, josta kaikki oli alkanut reilut yhdeksän kuukautta sitten.
"Don't cry because it's over.
Smile because it happened."
Dr. Seuss
Ja miltä tuntui sitten palata kotiin? Voisin valoittaa sitä ja muita meille yleisesti esitettyjä kysymyksiä seuraavassa postauksessa.
Eng // One year ago today, we started our 9 month trip around the world. Today I feel epic.
Nopean kuvassession jälkeen porottavaa kuumuutta oli ihana paeta takaisin ilmastoituun autoon. Vaikken ole ilmastointilaitteiden suuri ystävä, tuon porotuksen jälkeen se tuntui taivaalliselta. Olimme täällä ehkä reilun puolisen tuntia, joten aika nopeasti tämä nähtävyys on koettu. Enkä kadu lainkaan että täällä tuli käytyä, vaikka ajomatka kohteessa vietettyyn aikaan olikin suhteessa hyvin pieni. Nyt olen viimein nähnyt tämänkin! Ja rakastin Salvation Mountainin iloisia värejä. Paikasta jäi hyvä mieli.
