10 kuvaa monipuolisesta Kaliforniasta

Olin tänään tapaamassa ystäviä ja uusia tuttuja NAME:n matkailuillassa, jossa tietenkin oli aiheena Amerikka. Tänään esiteltiin matkakuvia ja jaettiin matkavinkkejä omista suosikkipaikoistaan. Esittelin illan aikana kymmenen matkakuvan kokoelman suosikki osavaltiostani, Kaliforniasta. Ajattelin jakaa tämän kepeän koosteen myös täällä matkablogin puolella, koska sopii vinkkeineen mielestäni myös tänne erinomaisesti. Kymmenen kuvan kooste pyrki esittelemään hieman toisella tapaa, paljon blogissanikin nähtyjä ns. perinteisiä kuvia Los Angelesista ja Kaliforniasta ja yritinkin etsiä kuvia uudella kärjellä, ja todistaa miten monipuolinen osavaltio Kalifornia onkaan.

Auringonlaskusta Griffith Parkista on hyvä lähteä liikkeelle. Kuva tältä syksyltä LA:sta.




1.  Tämä on varmaan se tyypillisin mielikuva Los Angelesista ja Kaliforniasta. Baywatch beachit, rantaa silmänkantamattomiin, surffausta, aurinkoa ja palmuja. Kyllä, tämä on totta Kaliforniassa, jossa on rantakelit lähes ympärivuoden. Venice ja Santa Monica onkin niitä ensimmäisiä kohteita joissa yleensä vieraillaan ja mieluusti itsekin palaan näihin maisemiin aina yhä uudelleen. Tässä cruisailen Venicen boardwalkilla vuonna 2013, horisontissa kuuluisa Santa Monican laituri.




2. Mutta mitä muuta Kaliforniasta löytyy? Sieltä löytyy lukuisia vuoria ja ulkoilumahdollisuuksia. Helpoimmat kohteista ovat aivan Hollywoodin vieressä, kuten Griffith Park, joka tarjoaa kymmeniä eri reittejä lähivuorille ja kukkuloille. Yksi reiteistä vie myös kuuluisalle Hollywood-kyltille. Toinen suosittu lenkkeilykohde on Runyon Canyon, josta olenkin paljon blogissani kertonut.
 


3. Todellisille haikkauksen ystäville löytyy Kaliforniasta lukuisia (lue satoja) erilaisia korkeita vuoria valloitettavakseen. Oma korkein huippuni löytyy Orange Countysta, Santiago Peak, joka on 1734 metriä korkea. Meidän matka huipulle vaati reilun 9 tuntisen puristuksen jonka aikana marssittiin noin 35 kilometriä. Voit halutessasi googlailla lisää reitistä nimellä Holy Jim trail. Kaliforniasta eivät valloitettavat vuoret ihan helpolla lopu, kuten kuvastakin näkyy.

 
4. Los Angelesia on vaikea sivuuttaa näkemättä itse Hollywood-kylttiä. Reittejä lähelle kylttejä on useita, mutta helpoiten pääset sinne autolla ajamalla ensiksi North Beachwood Drivea, josta siirryt navigoinnin apuna kohti Lake Hollywoodin näköalatasannetta. Voit myös haikata kyltin päälle suoraan Griffith Parkista, mutta tämä vie useita tunteja. Älä kuitenkaan kulje kyltille omia reittejäsi, ellet halua LAPD:n helikopteria kintereillesi. Sellainenkin on nimittäin tullut todistettua erään seikkailijan osalta.
Huomioithan myös, että nykyisin kylttiä ei valaista lainkaan iltaisin, koska lähialueen asukkaat olivat valittaneet valoista ja sen vuoksi ympäri vuorokauden pörräävistä turisteista. Epäreilua. Minusta kyltti tulisi valaista iltaisin, koska Hollywood.



5.  Kalifornian auringonlaskut, ne on vaan niitä "the auringonlaskuja". Parhaita paikkoja auringonlaskujen ihailuun ovat kaikki rannat (tämä kuva on Santa Monicasta). Mutta kokeile ehdottomasti myös Griffith Parkia, Mulholland Driven näköalatasannetta sekä Runyon Canyonia auringonlaskun aikaan. Pinkiksi värjäytyvä kaupunki ja timanttien valomeri on vaan niin LA.


6. Los Angeles ympäristöineen on myös paljon muutakin kuin elokuvatähtiä ja Hollywoodia. Luontoon pääsee helposti ja vaikka laskettelemaan ja surffaamaan samana päivänä. Voit myös ottaa irtioton ja hypätä laivaan ja seilata 35 kilometrin päässä olevalle Catalina Islandille. Täältä löytyy kasino ja ravintoloita. Voit myös telttailla täällä tai muuten vaan ottaa rennosti. Sukeltaminen onnistuu myös täällä - tosin kuulimme kun olimme lentämässä pienkoneella saaren yllä (josta kuva), että saaren toinen puoli on suosittua haiden lisääntymisaluetta. En ole ihan varma haluanko samoille apajille sukeltamaan. Vaikka kyllä, olen sukeltanut haiden kanssa Fidzillä. Silti.
 


7. Jos Kaliforniasta löytyy haita, löytyy sieltä myös hurjan paljon muitakin eläimiä. Kuten vaikkapa delfiineitä, joita näimme kymmenittäin nyt syksyllä valasristeilylle osallistumalla. Valitettavasti yhtään valasta emme tuolloin nähneet, mutta delfiineitä sitäkin enemmän.
Vuorilla haikatessa on muuten hyvä muistaa, että siellä vilisee toisinaan myös puumia. Näistä löytyy asialliset varoitukset jokaisen polun alussa. Aivan vaarattomia nekään eivät ole, ja muutama lenkkeilijä onkin jäänyt niiden hampaisiin. Mutta tapaukset on hyvin marginaaleja.



8. Tässä tuleva kesämökkini, eiku... Kuva on otettu vuonna 2009, jolloin kävimme ihailemassa Orange Countyn paikallisten elämää Laguna Beachillä. Sanotaanko että kelpais! Lähistöllä sijaitsee myös Anaheim ja Newport Beach nimisiä paikkoja, jotka eivät ole niin turistien täyttämiä. Toisaalta näillä hinnoilla se rajaakin muutaman turren pois... Harmi. Kaunista.


9. Jos jotain, niin Amerikan tiet ovat tehtyjä kunnon roadtripeille, niin myös Kalifornian tiet! Älä siis missaa yhtä maailman ehkäpä kauneita tienpätkää, Pacific Coast Highwayta. Se jos mikä on upea! Aikaa tälle pätkälle kannattaa varata google mapsia tuplasti pidempi aika, sillä maisemia on vaikea sivuuttaa pysähtymättä ainakin tuhatta kertaa. Ota aikaa ja nauti! Matkalla on useita ihania pieniä kaupunkeja ja kyliä. Mutta tankkaa toisaalla, täällä se on aika tyyristä.



 
10. Kalifornian pohjoisen kuningas on ehdottomasti San Francisco, joka on aika eurooppalainenkin kaupunki. Tekemistä kaupungissa riittää vaikka kuinka, mutta se on kuitenkin helposti käveltävissä oleva kaupunki ainakin keskustan osalta. Ollenkin hyvin erilainen Los Angelesiin verrattuna. Tämä kuva on meidän vuoden 2009 roadtripin päätös kohteita (Napa Valleyn jälkeen). Näihin maisemiin kelpasikin kyllä lopetella. 
Tiesittekö muuten, että kyseisellä Golden Gate sillalla on esimerkiksi lukuisia hätäpuhelimia, heille, jotka ovat päättäneet päättää elämänsä tältä sillalta. Lukuisat kyltit ohjeistavat tarttumaan mielummin auttavaan puhelimeen, kuin sillankaiteen ylitse. Ja toisena nippelitietona; toisinaan silta voi olla myös niin vankan sumun peitossa, että sitä on lähes mahdoton nähdä. Sellainkin on koettu, että tämän kokoinen silta katoaa vaan näköpiiristä.


Ja näin, Kalifornia on ihmeellinen ja valtavan monipuolinen, eikö! Tästä rajallisesta listauksesta jäi ulkopuolelle tosin lukuisia mainitsemisen arvoisia kohteita, kuten Joshua Treen aavikko, Palm Springs kaupunki keskellä aavikkoa, Yosemiten huikea luonnonpuisto (jossa en ole siis vielä päässyt käymään), Big Bearin lomakylä vuorilla, jossa voi vaikka lasketella sekä eteläisin kaupunki San Diego. Hatun nosto siis Kalifornialle, josta tekeminen ei ihan hevillä lopu!

Tuli muuten näitä kuvia kaivellessani mieleen, että kiinnostaisikohan teitä, jos kaivaisin vanhasta blogistani vuoden 2009 Coast-to-Coast roadtripin vanhat blogikuvat ja tarinat uudestaan esille? Itselleni tuli tunne, että niin paljon upeaa Amerikkaa ansaitsisi tulla näytille isommalle yleisölle. Tuolloin kun vielä kirjoitin blogia piilotetusti vain muutamille kavereille. Mitäs sanotte?


Eng // My top 10 pictures from my favorite state in USA, California.

Life is Beautiful (in Las Vegas) #IG Travel Thursday

Elämähän nyt on kaunista ja mahtavaa muuallakin kuin Las Vegasissa, joten avataanpas otsikkoa hieman. Kyseessä on siis Las Vegasissa syksyisin järjestettävät Life is Beautiful-festivaalit, joihin osallistuttiin tänä vuonna jo onnekkaasti toista kertaa. Aikaisemman postaukseni Vegasin festarihurmiosta vuoden 2014 osalta pääset katsomaan täältä
Tänä vuonna Nevadan autiomaahan meidät toi ystäviemme polttarit sekä häät Las Vegasissa, jotka oli tietysti sovitettu näiden festivaalien kanssa samalle viikolle, kuinkas muutenkaan. Kutsu oli niin houkutteleva, että eihän tälläisestä kattauksesta sovi kieltäytyä ja hyvä niin. Sillä kaunistahan siellä oli.






Las Vegasin helle helli festarikansaa, ehkä jopa vähän liiankin isolla kädellä. Mittari kipusi nimittäin hetkellisesti päivällä jopa yli 100 F:n joten altaalla kelpasi viilennellä kärvistelevää ihoa. Tosin noin kuumassa ei altaalla lojumistakaan pystynyt kauaa tekemään vaan varjo tai sisätilat olivat oikeastaan se toimivin ratkaisu itselläni.

Festivaalit pidetään Las Vegasin ns. vanhan downtownin alueella, joka on itseasiassa viime vuosina jälleen noussut uuteen kukoistukseen. Fremont Streetin päästä alkava festivaali blokkaa useamman kadunkulman tuona festivaaliviikonloppuna ja parkkipaikoista tulee näin ollen keikkalavoja ja vanhoista motelleista taidehalleja. Festareille kun on tosi mukavasti tuotu esille myös taidetta ja kulttuuria monella eri tapaa.






 
Käsi ylös, kenellä ei yhtään tule aurinkoisia ja lämpöisiä kesäkelejä ikävä?
Festareista voisin itse asiassa tehdä tarkemmankin koosteen video kera, sillä tuolla tuli kuvattua aika paljon goprolla. Kyseessähän on hyvin Flow-henkiset juhlat kuorrutettuna aika loistavilla esiintyjillä, kuten tänä vuonna mm. yllätys show The Killersiltä sekä nähtiinpä lavalla rallatus biisistään "Shut up and dance with me!" tuttu (kukaan ei varmaan ole voinut välttyä tältä biisiltä) bändi nimeltään Walk the Moon. Ai jai Vegas, olet kaunis! Ja aina hauska!




Tämä olikin nyt tämän vuoden viimeinen Instagram Travel Thursday postaukseni. Jokunenhan niitä on tänäkin vuonna tullu tehtyä :) Instagramista minut löytää nimimerkillä sannasevenseas. Pääset lukemaan kaikki vuoden aikana julkaistut IGTT-postaukseni ympäri ämpäri maailman nyt helposti tästä:

Polttarijuhlat Vegasissa, purjehdusta Suomen kesässä, ikävä Fidziä, Australiaa kuukaudessa,  Uuden-Seelannin parhaat (pohjoissaari, eteläsaari), Thaimaa parhaimmillaan, Pala Filippiinien Palawania.


 
Eng //  Part of the Instagram Travel Thursday -campaign, here´s some of the pictures from  Las Vegas Life is Beautiful-festival, based on my Instagram pictures. 

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday kamppista. Suomessa Intagram Travel Thursday järjestäjiä ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca. Minut sen sijaan löytää Instagramista sannasevenseas nimellä. 


  

Road Trip mahtavalle Grand Canyonille

Yhdellä sanalla sanoen, Grand Canyon on mahtava! Ja valtava! No okei, tässähän tuli jo useampi sana, mutta on mahdotonta yrittää kuvailla millään sanoilla tätä huikeaa luonnon muodostelmaa. Grand Canyon on paikka, joka täytyy kokea itse!

Tämä oli jo kolmas retkeni Grand Canyonille ja aina se vaan jaksaa yllättää. Aikaisempina vuosina 2004 ja 2009, olemme kokeneet tämän vaatimattoman (n. 400 km pitkän) "kuopan" South Rim:n puolelta, Grand Canyon Villagesta. Mikä on toki looginen valinta, jos suuntaat Grand Canyonille Flagstaffin suunnalta etelästä. Sen sijaan Kaliforniasta ajettaessa suosittelen kohteeksi Grand Canyon Westia, mikäli aikaa on vain päivän vierailulle. Esimerkiksi Los Angelesista lähdettäessä joutuu ajamaan kuitenkin ensiksi Nevadan osavaltion ja lähes Las Vegasin lävitse, ennen saapumista Arizonan osavaltiossa sijaitsevalla Grand Cayonille. Jos siis haluat säästää istumalihaksia, minun vinkkini on että teet päiväretken tänne suoraan Vegasista. 
 

Me ajoimme Grand Canyonille paikallisten ystäviemme luota Los Angelesista. Mutta karkeasti sanottuna ajomatka esimerkiksi Los Angelesin sydämestä, Hollywoodista perille Grand Canyon West-pointille kestää reilut 6 tuntia. Siihen vielä lounas ja muut vessatauot päälle sekä paluumatka, niin matkaan saa lähteä kyllä hyvin hyvin aikaisin aamusta. Kuten me teimmekin. Matka Canyonille on pelkkää ajamista, ajamista ja ajamista. Matkalle mahtuu muutamia huoltoasemia, kahviloita ja pikkukyliä, mutta liputan omien eväiden puolesta.


 
Grand Canyon West on kohtalaisen uusi puoli. Hualapai intiaanien hallinnoimmille maille avattiin ovat turisteille vasta 80-luvun lopulla. Sinne vuonna 2007 avattu Skywalk on nyt selkeä turistimagneetti, joka houkuttelee kävijöitä vuositasolla miljoonittain. Meitä ei lisähintainen hevosenkengänmuotoinen Skywalk kiinnostanut lainkaan, (siellä ei muuten saa käyttää edes omaa kameraa tippumisvaaran vuoksi), mutta muutoin Grand Canyonin kokeminen uudelta puolelta oli oikein tervetullut ajatus!  
Ainut outous, joka piti vain hyväksyä, että täällä Westin puolella ei voi itse mennä paikasta toiseen esimerkiksi omalla autolla vaan sinut kuljetetaan shuttle bussilla kaikkien neljän kohteen läpi. Ensimmäinen fiilis kun saavut ohjatusti perille jättiläismäiselle parkkipaikalle, on aika jäätävä. Ei juurikaan merkkejä ns. luonnonpuistosta, sillä pääsi yläpuolella hyrrää lukuisia helikoptereita ja pienlentokoneita jotka nonstoppina kuskaavat turisteja Canyonille. Canyonia on mahdoton nähdä ilman lipun ostamista ja pakollista ryhmäkuljetusta. (Sisäänpääsy muuten tälle peruskierrokselle maksoi n. 40 usd. Kävely Skywalkilla, lounaan kera olisi ollut n. 75 usd.)
Shuttlebussimme matka alkoi siis Welcome Centeristä ja jatkui ensimmäiseksi Hualapai Rancille. Olisimme heti alkuun tietysti halunneet nähdä jo Grand Canyonin montun pohjalle, mutta tämä kohde oli enemmänkin saluunoita, käsityökauppoja ja taikureita täynnä. Toki kylän tarkoitus oli esittää vanhaa aikaa, kuinka ennen on eletty, mutta mehän malttamattomina halusimme kurkistaa jo horisontissa näkyviin kanjoneihin. Hevoset hörähtelivät kuumassa säässä ja pystyin niin kuvittelemaan ajassa taaksepäin, jolloin intiaanit ratsastivat maillaan auringonlaskuun. Minun yksi haaveista on ollut ratsastaa Grand Canyonilla intiaanien kanssa. Ja täällä se olisi ollut mahdollista, mutta ei sopinut tällä kertaa oikein meidän aikatauluun. Ja toisaalta lämpötilat hipoivat niin korkealla, että en tiedä olisiko ratsastaminen ollut edes kovin nautinnollista.
 



Ranchin jälkeen matkasimme Eagle Pointille, jossa sijaitsee lasinen Skywalk. Viimeinkin bussin ikkunasta alkoi näkyä kunnolla Grand Canyonin rotkoa ja siinä vaiheessa viimeistään teki mieli jo hihkua innostuksesta! On se vaan niin mie-le-tön ja ihanan rauhoittava paikka!



Aikamme Grand Canyonin suuruutta ihastellessa alkoikin jo hieman huikomaan. Olimmehan heränneet kukonlaulun aikaan ja istuneet jo tuntikausia autossa, ennen tämän kokemista. Onneksi Eagle Pointin kahvilasta sai ostettu ihan kelpoa ruokaa (suuresta epäluulosta huolimatta) ja saatiin kaikki lisää energiaa koneistoon, sillä edessä oli vielä paras - ja sitähän emme vielä tässä vaiheessa tienneet!

Shuttlebussin viimeinen osuus oli nimeltään Guano Point. Ja nyt ymmärrämme miksi se on viimeinen. Sieltä on ehdottomasti kauneimmat näkymät Canyonista. Harmittelimme hieman, kun vietimme edellisessä Skywalk-kohteessa niinkin kauan, sillä tämä on se paikka, johon aika kannattaa käyttää. Henkeäsalpaavat maisemat, upeita eri polttavan punaisia kalliokerrostumia ja hiljaisuus. Guano Pointilla oli myös mahdollista kävellä korkean kukkalan laelle ja tietysti me lähdimme kiipeämään sinne. Täytyy kyllä sanoa, että yllätyin, koska missään täällä ei ollut kieltokylttejä tai köysiä estämässä meitä tippumasta suoraan rotkoon, vaikka oltiin siis Ameriikassa. Yleensähän Amerikassa ollaan enemmän kuin tarpeeksi varovaisia kaiken suhteen. Täällä oma huolimattomuutesi tai liian lähellä reunaa käveleminen voi helposti koitua kohtaloksesi. Siksi kiivetessäni kukkulan laelle, katsoin jokaista askeltani huolella, sillä joukossa oli myös irtokiviä ja lohkareita, jotka helposti olisivat vieneet minut tai kenet tahansa mennessään. Aivan huipullu en edes päässyt, sillä rohkeus ei enää riittänyt. Maisemat toimivat hyvin vähän alempaakin, totesin.





 

Grand Canyon on jokaisen ajokilometrin ja autossa istutun tunnin arvoinen! Se on vaan koettava. Itse haaveilen jo uudesta matkasta tänne ja telttailusta sekä siitä ratsastamisesta ja kuinka ihanaa olisikaan nähdä auringonlasku täällä. Varmasti huikeaa! Me lähdimme kuitenkin ajelemaan Las Vegasiin ennen pimeän tuloa, mutta saimme matkan aikana todistaa miten huikea auringonlasku onkaan autiomaassa.


Kiitos mahtavalle roadtrip-jengillemme!




  
  
Oletko sinä kokenut Grand Canyonin? Nyt pääset ainakin tämän videon avulla helpolle ja nopealle virtuaalimatkalle Grand Canyonille!






Eng // Roadtrip to fabulous and always amazing Grand Canyon. We visited 3 different locations on west site:  Sky walk (Eagle Point), Hualapai Ranch and Guano Point.

 

Love Ride -tapahtuma: Foo Fighters @Castaic Lake, California

Tämä on varmasti juuri sopiva päivä tämän postauksen julkaisemiselle. Tänään nimittäin bändi nimeltään Foo Fighters julkaisi sivuillaan ilmaiseksi LP-levyllisen biisejä sekä kirjeen bändin nokkamieheltä Dave Grohlilta. Hän puhuu kirjeessä karmeista Pariisin iskuista... Foo Fighters oli yksi bändeistä, jotka peruivat Euroopan keikkojaan tapahtuman jälkeen ja heidän olisi pitänyt esiintyä Pariisissa tapahtumasta seuraavana maanantaina. 

Mennäänpä aikaan huolettomaan ennen tuota. Kuukausi takaperin lokakuulle ja minun syksyn Kalifornian (toiselle) reissulle, jolle oli erinomainen syy! Nimittäin lempparibändini Foo Fightersin keikka. Olen fanittanut bändiä jo vuosia, eikä minusta ole lainkaan hullua reissata hyvän musiikin perässä vaikkapa nyt toiseen maahan. Musiikki ja hyvä keikka jos mikä, antaa niin paljon. Jos oikein rupean listaamaan missä kaikkialla olen tätä suosikkibändiäni nähnyt, niin onhan niitä paikkoja kertynyt. 

Olen onnekkaasti nähnyt bändin kolme kertaa Suomessa. Ensimmäistä kertaa ikinä Tavastia-klubilla täällä Helsingissä. Eli olen yksi niistä onnekkaista muutamasta sadasta ketkä voittivat aikoinaan liput Koffin tarjoamalle keikalle, jonne ei voinut ostaa lippuja, mistään. Tuolloin elettiin vuotta 2003 ja olin hiljattain alkanut fanittamaan bändiä isosti. Kiitos loisteliaan One by One -albumin julkaisun. 

Tästä ikimuistoisesta keikasta kului vuosia kunnes tapasimme seuraavan kerran, Provinssirockissa Seinäjoella. Sittemmin olen nähnyt Foo Fightersin kerran vielä Helsingissä, Juhannuksena Kalasatamassa. Lisäksi olen rokkaillut bändin musiikin tahdissa ulkomailla mm. Saksan Hurricane-festareilla ja kerran Prahassa O2 Arenalla... Ja ai niin, vuosi sitten Life is Beautiful-festareilla Vegasissa! Ja tietysti sokerina kaiken päällä, tapasin koko bändin vuosi sitten Hollywoodin Sunset Stripillä heidän levyn julkaisun yhteydessä esitettävän Sonic Highways tv-sarjan julkaisutilaisuudessa. Kun kuulin, että bändi rokkaa heidän nykyisessä kotikaupungissaan Los Angelesissa, ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin ostaa liput Castaic Lakella pidettävälle keikalle.





Tiesimme etukäteen tapahtumasta vain hyvin pieniä tiedonjyväsiä sieltä täältä. Tiesimme, että kyseessä on hyväntekeväisyystapahtuma, joka on suunnattu motoristeille (hah!). Ja että itse Jay Leno on toiminut vuosia tapahtuman kunniajäsenä ja että hänen johdollaan motoristit ajaisivat Los Angelesista itse tapahtumaan pitkänä letkana. 

Castaic Laken tapahtuma vaikutti siis enemmänkin isolta mysteeriltä, kuin isolta mega bändin esiintymispaikalta. Tietoa oli todella vaikea saada mistään, vaikka yritimme kaikkemme eri somekanavien kautta. Mihinkään ei vastattu ja puhelut menivät vastaajaan. Ei auttanut kuin pakata automme hyvissä ajoin tuona aamuna ja suunnata noin tunnin ajomatkan päähän Los Angelesista pohjoiseen, kohti kaunista Castaic Lakea. 

Perillä meitä odotti festarit! Pitkät autojonot parkkipaikoille ja sekamelska mistä mitäkin tietoa on saatavilla. No, ei auttanut kuin jonotella muiden autojen perässä ja koska ensisijainen parkkipaikka täyttyi jo alta aika yksikön, niin amerikkalaiseen sukkelaan tapaan meille keksittiin uusi parkkipaikka korkean vuoren huipulta. Sieltä tasanteelta olikin huikeat näkymät Castaic Lake -maisemiin. Ja tietysti meille oli järjestetty vuoren huipulta shuttle-bussit alas tapahtumapaikalle. Olishan se ollut hurjaa, jos oltaisiin jouduttu kävelemään kukkulalta alas ihan omin voimin. Sen päivän yllätyksellisen kuuman auringon alla kiitin kyllä amerikkalaista palveluhenkisyyttä. Kävely olisi itseasiassa ollut todella uuvuttavaa tuossa helteessä.




Voi sitä ilon päivää, kun pääsi taas kirmaamaan festarilaitumelle! Päivän kohokohta oli tietysti illan toinen esiintyjä, eli pääesiintyjä Foo Fighters. Ennen sitä tapahtumassa soitti Social Distortion. Sen keikan aikana ennätimmekin hetken päähänpistosta rustailla pitkässä margarita-jonossa todella näyttävät keikkakyltit, suoraan kertakäyttölautasille, mustalla kajalilla. Toimivaa, eikö! 
No ainakin niin toimivaa, että kesken yhden välispiikin Dave halusi sanoa meille kylttejämme osoittaen, että "hetkinen, on yksi asia joka on pitänyt sanoa - so you guys are from Finland?". Yeeeeesh! Mission completed! Ja Suomi jälleen maailmankartalle! Keikan puolen välin jälkeen päästiin vielä nokkelasti motoristihenkisten ihmisten väenpaljoudessa liikkumaan lähemmäksi lavaa, joten entistä täydellisempi keikka elämys oli taattu!



  

Keikka rullasi eteenpäin hyvin rennoissa tunnelmissa. Tilaisuus tuntui enemmän tuttujen kyläjuhlilta, kuin varsinaiselta stadion keikalta. Ja sitä se olikin. Kaverit jammaili lavalla ja soittivat covereita useammaltakin bändiltä. Rumpali Taylorin jälkikasvu hengaili useamman kerran lavalla ja myös Daven perhe tyttärineen oli lavan vieressä katsomassa keikkaa. Foo Fightersin keikalla olleet tietävätkin, kuinka hauskoja Daven välispiikit ovat ja kuinka kirosanoa ei säästellä. Mutta nyt hups!, tyttärien ollessa paikalla, lipsahti Davelta useampi kirosana ja kuulemma rahaa tyttärien säästöpossuun. 

Keikka oli siis vähän erilainen ja maanläheisempi. Toisaalta, kun katsoi selkänsä taakse, niin olihan siellä paikalla varmaan toistakymmentätuhatta ihmistä. Amerikan mittakaavassa silti kyläjuhlat. Kesäkuussa Ruotsin keikalla poikki menneen Daven jalan rekvisiitaksi oli erityisesti tähän tapahtumaan tehty tuollainen prätkämallinen tuoli. Jotenkin kuvittelin tosin, että jalka ei voi enää olla paketissa, mutta niin se vaan oli, ainakin lavalla. Nimittäin Instagram-kuvat tilaisuuden backstagelta kertoivat toista. Kipsiä ei enää ollut Daven jalassa.  

Keikan jälkeen olimme about viimeisiä, jotka poistuivat alueelta. Odottelimme rauhassa jonojen lyhentymistä shuttle-bussiin. Tämä oli järjestyksessään 32. Love Ride, meidän ensimmäinen ja historian viimeinen. Fiilistelimme Castaic Laken huikeilla maisemilla ja mailleen epätodellisen näköisesti painuvasta auringosta ja juuri kokemastamme musiikista. Tuona kesäiltana (elettiin siis lokakuuta), meillä ei ollut kiire mihinkään. Maailma oli juuri nyt ja tässä.





"... And I wonder If everything could ever feel this real forever If anything could ever be this good again..." - Everlong, Foo Fighters


Näin huoletta saimme Cali-siskojen kanssa kokea tämän keikan Kalifornian pienen järven rannalla ja syvästi toivon maailman jatkossakin olevan tällä mallilla. Musiikki on voima.

Kokosin vielä videon keikalla kuvatuista palasista, josta luonnollisesti tuli aika pitkä, soittaahan bändi yleensä aina parisen tuntia ja kerrankin näin bändin päivänvalossa, jolloin kuvaamisesta oikeasti tulikin jotain. Tämä video olkoon teille, jotka haluatte nähdä miten Dave Grohl rokkaa jalka kipsissä, aivan täysillä Kalifornian auringon alla. Peace.




Loppuun vielä lainaus Foo Fightersin kirjeestä, joka on kirjoitettu viitesanoiksi ilmaiseksi ladattavalle EP-levylle, 19. marraskuuta 2015:

"Now, there is a new, hopeful intention that, even in the smallest way, perhaps these songs can bring a little light into this sometimes dark world. To remind us that music is life, and that hope and healing go hand in hand with song. That much can never be taken away."
- Dave Grohl 



Eng // I went to see my favorite band Foo Fighters to Castaic lake, California. Great show! Love it!