oi ihana kevät!

Ja oi ihana Seurasaari! Eilen, 2. pääsiäispäivänä, astelin ensimmäistä kertaa Seurasaaren laituria pitkin museosaarelle. Olen kyllä useasti ajanut pyörällä näillä suunnilla, mutta häpeäkseni on tunnustettava, että tosiaan eilen kävin oikeasti saarella vasta ensimmäistä kertaa. Enkä kyllä ymmärrä, että miksi. Paikkahan on aivan fantastinen!

Kun jättää yhden Suomen kevään välistä, kuten me viime vuonna, on pitkän talven jälkeinen auringonpaiste sanoinkuvaamattoman hieno tunne! Aina se tuntuu yhtä hyvälle, mutta eilinen muistutti taas hyvin miltä oikea kevät tuntuu ja miltä täydellisen kevätpäivän kuuluu näyttää. Minun mielestä aika pitkälti tältä.



Yllätyksekseni merenranta oli paikoitellen vielä jäässä, mitä se ei avomerellä ole ollut enää hetkeen. Kierrettiin saari pari kertaa ympäri ja saatiin kävelykilometrejä reilu kuusi. Ei hirveän paljon, mutta ihan kiva "sunnuntaikävelyksi". Seurasaari oli juuri niin ihana, mitä siitä olen kuullutkin sanottavan. On suorastaan söpöä löytää omasta kaupungista uusia paikkoja, jotka vetävät jalat näin alta. Tänne tiedän palaavani useasti uudelleen. Seurasaari, nähdään jälleen pian!

Onhan Seurasaari sinulle tuttu paikka?

Eng // Sunny spring day in Seurasaari island, Helsinki.
By 13 kommenttia
Tunnisteet: , ,

Herkullinen vihersmoothie resepti

Elämääni ja aamujani on jo pitkään siivittäneet smoothiet. Toiset ovat saattaneet nähdäkin Instassa (SannaSevenSeas) varmaan meikäläisen smoothien huuruisia kuviani ja videoita, sekä täältä kotoa että maailmalta. Smoothiet ovat vaan niin herkullisia ja tekevät päivästä kuin päivästä ripauksen paremman. 

Matkustettaessa Aasiassa, on suorastaan synti jättää mangosmoothie tilaamatta -trust me! Parhaimpina päivinä itselläni niitä menee jopa kolme. Tilaan ne nykyisin aina ilman sokeria, koska huomasin pettymyksekseni, että niihin lisätään sitä. Mango ei mielestäni tarvitse lainkaan lisäsokeria, kun on itsessään jo ihan karkkia. 
Ultimate suosikkismoothieni löytyy kuitenkin Amerikoista, kappasta! Los Angelesin Whole Foodseista (ja vain ainoastaan sieltä) saa tätä vihreää kultaa ja uskaltauduin nyt viimeinkin Cali-ikävissäni sorkkimaan reseptiikan saloja ja pistämään Farmers Garden -smoothiepajan pystyyn. Ja voi ihanuutta, olin räjäyttää tajuntani mitkä maku ja tuoksumuistot leijailivatkaan mieliini, kun smoothie sheikkeri oli juomani valmistanut. Mielikuvissani olin paiskannut itseni takaisin Kalifornian aurinkoon. Ajatelkaa, näin helposti! Haluankin jakaa teille tämän herkullisen reseptin.






Herkullinen vihersmoothie 2:lle


 Mittaa n. 2 dl:n mittaan/lasiin kukkurallinen seuraavia tuotteita:
  • pilkottua lehtikaalia
  • pinaattia
  • pakastemansikoita
  • appelsiinituoremehua (mieluiten hedelmälihalla tai itsepuristettua)
  • 1-2 banaania

 Sekoita tehosekoittimessa usean minuutin ajan, niin että kaikki ainekset ovat varmasti hyvin pilkkoutuneet. Väriä ei kannata säikähtää, sekin vaihtelee usein kirkkaamman vihreästä hieman jopa rusehtavaan, mutta maku pysyy yleensä samana ja sehän on se tärkein. En näkisi muuten yhtään huonona lisätä smoothieen vähän vaikka inkivääriä tuomaan lisätwistiä.


Toinen kotitekoinen suosikkismoothieni on pirteän värinen mango-banaani-inkivääri-kookosvesi smoothie, jonka reseptin jaan teille myöhemmin. Minun tämänkertainen vihersmoothie makuni tulee siis Kaliforniasta ja kulkee alkuperäisellä nimellä Farmer´s Garden.


Eng // My favorite green smoothie, farmers garden - just like in California.
 
By 6 kommenttia
Tunnisteet: ,

Auringonnousu Koh Bulonen saarella

Lupasin edellisessä postauksessa, kehuessani upeaa auringonnousua Koh Bulonen saarella, todistusaineita siitä. Kokosinkin ensikertaa time lapse-videon ja tässä se nyt olisi. Paljon on muuten vielä opittavaa tuosta time lapsesta, lähinnä mitä kaikkea pitää jatkossa huomioida. Tätä tekemällä kävi ilmi, että edes parisensataa kuvaa ei riittänyt tähän videoon ja auringonnousun täydelliseen esittämiseen, vaan kuvia olisi pitänyt ottaa vieläkin pidempi aika, jotta aurinko olisi videolla noussut kunnolla korkeuksiina. Time lapse -ohjelmassa käytin tässä versiossa 15 frames/sekunti, vaikka ensiksi se oli minulla tuplanopeudella 30. Tällöin video oli puolet nykyistä lyhyempi. Lisäksi kamera toki olisi voinut olla jossain toisaallakin, kuin terassin kaiteen päällä, koska nyt videolla näkyy paljon rantakalliota, jotka tosin nousuveden aikaan olivat täysin veden peitossa. Se olisi ollut hienoa saada ikuistettua tähänkin. Mutta hei, ensikerralla sitten. Katsokaa ja pohtikaa mitä mieltä itse olette?


 

Aamuvirkku mieheni sekä Gopro-kamera kaiteen tolpan nokassa ikuistamassa automaattiasetuksilla kuvia auringonnoususta.


Tälläisiä lämpimän valon näytelmiä kelpasi kyllä katsella omalta terassilta käsin. En osaa edelleenkään päättää, pidänkö enemmän auringonnousuista vai -laskuista. Toisaalta, kuka pakottaa valitsemaan... Molempi parempi sanon minä. Mitä te tuumitte?





Eng // Sunrise in Koh Bulone, Thailand / time lapse video

 
By Ei kommentteja
Tunnisteet: ,

Thaimaan saarihyppely osa3: Auringonnousujen näyttämö, Koh Bulone

Kun jättää haikeana taaksensa itselleen niin kovin mieluisan saaren, Koh Lipen, ja suuntaa ensimmäistä kertaa uuteen paikkaan, olo on jännittynyt. Sitä toivoo, että ei olisi tehnyt virhettä viettää viimeisiä arvokkaita lomapäiviään "huonossa paikassa". Siis ainakaan kehnommassa kuin edeltäjänsä. Panokset olivat siis kovat, kun saavuimme tunnin pikaveneessä istumisen ja pitkähäntäveneeseen keskellä merta siirtymisen jälkeen rinkkoinemme Koh Bulonen rantahiekalle. Pelko oli onneksi turha ja lupaukset täyttyivät hetkessä. Vaalea hiekka satoine valkoisine simpukkoineen vakuutti aikalailla heti tämän reissaajan. 
Varpaat hiekassa nousimme hotellin respan rappuset ylös tasanteelle ja chekkasimme itsemme sisään. Respan ystävällinen nainen muisti sähköpostikirjeenvaihdostamme meidät ja toivotti iloisesti tervetulleeksi. Resortin ainoa vapaa mökki odotti meitä sovitusti ja lähdimme staffin eli Thaimaassa rinkan kantajan avustuksella etsimään omaamme, mikä odottikin meitä aivan mökkirivistön viimeisempänä. Kallioiden päällä, aivan merenrannassa.



   
 
Saarihyppelymme oli siis edennyt kolmannelle ja viimeiselle saarelle ennen paluuta Krabille ja kotiin. Viimeiset lomapäivät tekivät laiskoiksi ja minulle riitti hyvin resorttimme edustan ranta, thaihieronta, mangosmoothiet ja hotellin ravintola. Suureksi yllätykseksi sää ei kuitenkaan ollut puolellamme ja todistimme useamman pilvisemmän päivän ja Thaimaalle epätyypillisen korkeat aallot. Tämä teki myös snorklaamisesta mahdottoman ja juuri Bulonen merenalaista maailmaa on kehuttu kovasti. Se jäi meiltä nyt kokematta, mitä nyt ensimmäisenä päivänä kävin nopeasti snorklaamassa, mutta laskuvesi oli vienyt jo meren mennessään, eikä snorklaaminen liian matalassa vedessä lähes koralleja hipoen ollut mieluisaa. Useampi merisiilikin tuli vastaan, joten päätin kääntyä takaisin rantaan matalikosta.



   
Koh Bulonen erikoispiirre ovat nämä rannalle ajautuneet puunrungot ja juurikot. Yksi teoriamme oli myös se, että merenpinnan noustessa puut ovat yksinkertaisesti kaatuneet ja jääneet rantaviivan nousun jalkoihin. Viehättäviä ja kovin kuvauksellisia kyllä ovat, joten toivottavasti saavat jäädäkin paikoilleen. Toiset käyttivät niitä myös vaatenaulakkonaan tai niskatyynyinään rannalla loikoilun lomassa. Ja näemmä jotkut myös roskiksenaan. (aargh, asia joka pisti vihaksi).

 Rauhallisen saaren elämä alkoi aina auringonnousun aikaan. Tämä on ollut yksi niitä harvoja paikkoja, joissa olen luonnostaan herännyt ihailemaan auringonnousuja, siis monikossa! Voitteko uskoa? Jokainen aamu oli uudenlainen näytös ja värien show, jota kyllä kelpasi katsella. Myönnettäköön että toisinaan kömmin vielä pirteän alkuinnostuksen jälkeen takaisin suojaverkon alle torkuille, ennen herkullista aamupalaa ja varsinaista päivän alkua. Aamuinen auringonsäteiden tulvima huone ja lempeä trooppinen tuulenvire avonaisesta ovesta, ovat kyllä sanoinkuvaamattoman upeita tunteita. Olisivat meikäläiselle ainakin jokaisen aamun pelastus, just saying...
 

Mökkimme sijaitsi rivistön viimeisenä eli oikealta katsottuna ensimmäisenä.
       

Jos olivat auringonnousut huikeita, niin saimme kyllä loistavan oppitunnin purjehduskurssiammekin silmällä pitäen vuorovesistä. Saimme nimittäin taas kokea nousuveden aiheuttamat aallon tyrskyt ja paukkeet joka ikinen yö. Ja syy miksi sanon, että taas, on kun vuosi sitten koimme vastaavanlaiset paukkeet Port Bartonissa Filippiineillä. Pitikin heti paukkeen alettua faksailla tuolloisille filppari-reissukamuille ja kertoa heille tästä flachbackista, pienen sympatian toivossa, tietysti.

Muutoin Bulonen saari oli hyvin rauhallinen. Hotellimme takapihalta alkanut pieni kylänraitti vei toisiin resortteihin ja viidakon keskellä olevaan baariin. Saarelta löytyi apteekki ja pari muuta ravintolaa, mutta ennakkosuositusten pohjalta söimme aina vain meidän oman resortin ravintolassa, parasta kun kuulemma oli. Ja en siis keksinyt tätä itse, vaikka todellakin ruoka oli erinomaista, vaan ystävämme vierailivat saarella vain muutamaa viikkoa ennen meitä ja kuulimme heiltä pelkkää hyvää paikasta. Lisäksi menneillä Matkamessuilla Mondon Thaimaa-asiantuntija Antti Helin paljasti omat saari suosikkinsa ja nimesi Koh Bulonen kolmanneksi heti Lantan ja Changin jälkeen, sekä korosti eritoten Koh Bulonen maukasta ruokaa, johon on tuonut omia twistejä saaren paikallisasukit eli merimustalaiset.
Saarella voi myös nähdä suuria varaaneja, mutta me emme onnistuneet näkemään yhtäkään. Tämä siis tiedoksi, jos metrinen varaani astelee eteesi, että on kuulemma aika normaalia.


  

Koh Bulonille saapuminen ja lähteminen:
Lähimmästä satamasta mantereelta, Pak Barasta, pikavene kestää vajaan tunnin verran saaren edustalle, josta vaihdat lennosta pitkähäntäveneeseen, joka vie sinut Bulonen rantaan. Vuoroja on high seasonin aikaan yksi päivässä.
Myös pohjoisen saarilta (Lantalta) ja etelästä (Lipeltä) menee päivittäin lautta tai speed boat ohitse, jossa sinun on mahdollista jäädä saarelle.
Varoituksena meripahoinvoinnista tai selkävaivoista kärsiville, että speed boatin kyyti oli aika raskasta, mutta itse selvisin etukäteispanikoinnista huolimatta kuitenkin ihan kunnialla, koska matka-aika oli vain tunnin verran.

 Missä majoittua?
Saarella on vain kourallinen hotelleja, eikä niitä kuuleman mukaan olisi enempää rakenteillakaan. Me valitsimme Bulone Resort -hotellin ystävien suositusten pohjalta, eli majoitumme kuulemma saaren parhaaseen resortiin. Ja parhaus on mitattu nyt sellaisilla mittareilla, kuten lämpimän veden tulolla, vedettävällä wc:llä (tai wc:llä, jossa saa laittaa paperia pönttöön), ilmastoinnilla ja sähkön toimivuudella ja sen käyttöasteella. Monissa saaren hotelleista ei siis esimerkiksi toimi sähköt kaikkina aikoina. Lisäksi Bulone Resortin lokaatio oli loistava ja hotellin oma ravintola yksi saaren parhaista. 
Huomioithan vain, että saaren hotelleja ei juurikaan löydy miltään varaussivustolta (ainakaan vielä), joten ennakkovaraus sähköpostitse tai soittamalla on ehdottomuus. Ellei halua elää todella villisti ja päätyä nukkumaan palmun alle. Esimerkiksi me jännäsimme huoneen saatavuutta samalle viikolle kuin suunniteltu saapuminen, jolloin saimme vasta vahvistuksen meilitse, että meitä odottaisi resortin ainoa vapaa huone. Tämä tarkoitti tyytymistä siihen mitä oli saatavilla ja hyväksyimme sen. Huoneemme, tai siis oma mökkimme oli ilman ac-ilmastointia, eikä suihkustakaan tullut kuin kylmää vettä. Mökkimme lattian rakosista näki kallion ja tuuli puhalteli niistä hellästi läpi. Huoneen lattian lakaiseminen tosin onnistui helposti, vain harjalla huitaisemalla ja hiekanmuruset olivat poissa. Resortin muut mökit ovat korkeatasoisempia. Meidän huoneemme numero 1, ei tällä kertaa ollut ihan ykkönen, mutta itse resortti oli makuuni kuitenkin saaren tasokkain ja suosittelenkin sitä mieluusti. Hotellia ovat pyörittäneet sama perhe 90-luvulta lähtien ja yhteishenki teki vierailusta tässä hotellissa kyllä mieluisan. Sanoinko jo, että tänne palaan mieluusti uudelleen...?



Koh Bulone oli saarihyppelymme musta hevonen. Toiset ovat sanoneet saaresta, että se olisi kuin Koh Lipen saari kymmenen vuotta sitten. Mene ja tiedä. Mutta paikalliset kertoivat meille, että Bulonen saarelle ei voisi tosiaan enää rakentaa lisää hotelleja, joka jättäisi saaren kasvupaineet pois ja paikka saisi pysyä tälläisenään. En väitä että se olisi lainkaan huono asia. Osittain jopa toivon sitä.

Nyt on kuitenkin tullut aika kiittää ja kippistää mangosmoothiella teitä seurasta saarihyppelyllämme! Vuorossa on tosin vielä luvattu postaus ihan käytännönasioista mitä tulee Thaimaassa reissaamiseen. Lisäksi reissuvideo on myös työnalla sekä time lapse kokeilu tuosta auringonnoususta, joten vielä on mahdollisuus palata näihin turkooseihin maisemiin... Tai jos sinulla heräsi jotain kysymyksiä saarihyppelystä, niin mieluusti vastailen parhaani mukaan. Tai oletko jopa vieraillut Koh Bulonella? Olisi mukava kuulla kokemuksia... Stay tuned.


Saarihyppelyn osa1: Koh Lanta, osa2: Koh Lipe
Majoitus: Bulone Resort, 3 vrk yht. 210 eur. (hotelli on suljettuna kesäkuusta lokakuuhun)
Kartan ja reitin löydät edellisestä postauksesta.

Eng // Our third stop in our backpacking trip in Thailand was a beautiful Koh Bulone.
By 37 kommenttia
Tunnisteet: , ,

Burgeriperjantai Amerikka-siskojen kanssa

Kaikki tiet vievät Amerikkaan... eiku ooops! No ainakin meidän jengin tiet vievät sinne hyvin usein. Ja se jos mikä on tietenkin herkkua! Makeaa on myös saada Amerikka-siskoja takaisin kotiin ja niin kävi viime viikolla. Siitä on nimittäin jo tovi aikaa, kun vietettiin Amerikka-henkisiä läksiäisbileitä yhdelle ystävällemme, jota odotti suuri seikkailu maailmalla. Paljon on tapahtunut tässä välissä ja ennätettiinpä kiertää maailmakin tänä aikana ja tavata tietysti toisiamme useaan kertaankin, missäpä muualla kuin Amerikassa tietysti. Viime viikolla kuitenkin saatiin Cali-sisko takaisin kotiin ja sehän tarkoitti tietystikin partyja yhdessä muiden Amerikka-siskojen kanssa!
 






Pöytä katettiin yhteistuumin koreaksi tietenkin hampurilaisteemalla! Ja edelleenkin mentiin mielummin överit kuin vajarit -linjalla ja sehän sopi näihin Amerikka-kekkereihin. En tiedä, oliko sitten seura yksinkertaisesti vaan niin timanttista, vai oltiinko sopivasti Amerikka-huumassa, mutta burgereista tuli aivan törkeen hyviä. Ja voin kyllä sanoa, että jälkkäriosaston vanukas-vadelma-cookie -combokaan ei jättänyt ketään kylmäksi.


Nameriikka siskot (oikealta vasemmalle) Milla, Inka, Maria, Kea ja Kirsi. Vain Ulla puuttui, koska Dubai.


On ihan superia, kun saa jakaa ihan armotta Amerikka rakkautta sitä ymmärtävien tyyppien kesken. Meidän kohdalla ei paljon rajoja tunneta miten usein sinne voi reissata ja suunnitelmissakin vain taivas on rajana. Ja mikä parasta, Amerikan tietämys on lähes ehtymätön tällä jengillä! Usein ollaankin siinä onnekkaassa tilanteessa, että tehdään läpsystä vaihto ja aina joku onnekas meistä edustaakin Amerikan ihmemaassa. Seuraavaksi sinne lähtee roadtrippaamaan Inka ja odotankin innolla terkkuja Kaliforniasta. Arvatkaa vaan nouseeko matkakuume näiden mimmien seurassa? Ja miksei muuten aina voi olla burgeriperjantai, kysynpähän vaan...



Eng // Burgers and friday fun with my America sisters!
By 6 kommenttia
Tunnisteet:

Thaimaan saarihyppely osa2: valkoista hiekkaa ja vesileikkejä Koh Lipellä

Aikaerosta toipumisen jälkeen suuntasimme Koh Lantan monipuoliselta saarelta, reissumme pääkohteeseen, Koh Lipelle. Tuolle saarelle, jonka olemme nimenneet Thaimaan suosikkisaareksemme. Matka tänne Etelä-Thaimaan pienelle saarelle, lähelle Malesian rajaa ottaa aikansa, oikeastaan ihan sama mistä kohteesta olet sinne saapumassakaan. Lähin suurin asuttu kaupunki on Langkawi, Malesiassa ja Thaimaan puolella Pak Baran satama. Me saavuimme pohjoisesta, Koh Lantan saarelta ja käytännössä matkapäivä Aasiassa tarkoittaa aina kokonaista päivää. On oikeastaan vitsikästä edes lukea aikatauluja, koska vaikka ne ovat olemassa, ovat ne vain viitteellisiä. Mutta matkailu avartaa, eikö! Ja kauas on pitkä matka, ja mitä näitä muita on... Koh Lipen kohdalla kuitenkin olen valmis tekemään uhrauksia. Sillä kun tietää, mihin on saapumassa ja mitä on luvassa, niin hyvää kannattaa ja jaksaa odottaa.

Näihin turkooseihin maisemiin ja pienen idyllisen saaren tunnelmaan en ole vieläkään kyllästynyt. Ja toivon todella etten tule koskaan kyllästymäänkään...










Mitä pienellä Koh Lipen saarella voi sitten tehdä? Kohtalaisen pienestä koostaan huolimatta, saari kehittyy valtavaa vauhtia vuosi vuodelta ja aktiviteettien tarjonta kasvaa luonnollisesti sitä mukaa. Saaren suosituimmat rannat Pattya Beach ja Sunrise Beach tarjoavat molemmat hyvät snorkkelointi mahdollisuudet heti rannasta. Sunrise Beach on yleensä hyvin tuulinen ranta ja sen vuoksi snorkelointikin on toisinaan hankalaa siellä, mutta tällä kertaa todistimme ensimmäisinä päivinä rannan ihmeellisen tyynenä, kiitos oikean kuun kierron. Loppu lomamme aikaan nimittäin Sunrise Beachin ranta näyttikin jälleen normaalimmalta ja tuulisemmalta. Toki tähän vaikutti myös se, että Lipellä oli poikkeuksetta hieman kehnompi sää parin päivän ajan.
Rannalla löhöilyn ja uimisen lisäksi Lipellä voi vuokrata vaikkapa kajakin ja lähteä kiertämään saarta, kuten me teimme nyt ja vuosi sittenkin. Olipa meinaan kannattava reissu, sillä löysimme oikeastaan ihan uuden paikan saarelta, jossa emme aikaisemmin olleet viettäneet aikaa lainkaan tai toinen teoria on ilmeisesti se, miksi emme olleet siellä ennen käyneet, että paikka on vasta löytynyt myös hotellisijoittajillekin. Sen verran kaunis saaren kärki se oli, että minä tiedän haluavani seuraavaksi sinne. Jos muuten haluat heittäytyä ihan villiksi kajakoidessasi, niin voit meloa viereiselle Koh Adangin autiolle saarelle ja jäädä sinne vaikkapa yöksi.
 


Jopa kajakoidessa törmää Suomalaisiin. Timohan se siinä! Timosta ja tapaamisestamme lisää myöhemmin.

Tästä kuvasta iso kiitos toiselle suomalaiselle matkabloggaajalle Mirkalle, jonka kanssa hengailimme Lipellä.
Jos sen sijaan haluat lomallasikin kantaa kortesi kekoon ja auttaa saarta ja ympäristöä, voit osallistua joka maanantaiseen roskien keruuseen ja olla Trash Hero. Tiedä vaikka törmäät suomalaisiin, kuten me! Nimittäin kyykkiessäni hikisenä roskia tienposkesta, eteeni asteli kameran kanssa englantia puhuva kundi. Pienen haastattelun jälkeen totesimme, että taidamme kumpikin puhua suomea. Ja hetkeä myöhemmin tunnistin kaverin Timo Wildernessiksi, joka oli itselleni tullut tutuksi hänen youtube-kanavansa Sail Foor Good-videolta. Maailma on pie-ni, totesimme jatkaessani hiki hatussa roskien keruuta. Jään muuten kauhulla odottamaan, meinaako Timo koskaan julkaista videopätkäänsä, jossa hän haastatteli minua aiheesta. Voi apua, hatarasti muistan vain, että siinä helteessä ei tainnut tulla kyllä mitään järkevää suusta. Törmäsimme Timoon pariin otteeseen Lipen pienellä saarella ja käytiin lounaallakin yhdessä sekä hänen että Mirkan kanssa. Olipas siistiä jauhaa ja nauraa suomeksi suomalaisten kanssa. Jälleen kerran korostan, näissä maisemissa.
 

 

 Hyvästä ruuasta nauttiminenhan on yksi loman kohokohdista, eikö? Sitä on paljon tarjolla myös Koh Lipellä. Parhaat mangosmoothiet löytyivät tällä kertaa Bundhayn resortista, jossa parina iltana ikuistettiin ihan ookoo auringonlasku samalla kun kippisteltiin kolpakoitamme. Olemme aikaisemmin yöpyneet Bundhayssa, ja onkin mukavaa kun henkilökunta muistaa ja toivottaa meidät aina iloisesti tervetulleiksi. Saaren pääkadulla on lukuisia eri ravintoloita, joita on hieman rohkeaa lähteä suosittelemaan siitä syystä, että joka vuosi paikat näyttävät hieman vaihtuvan ja muuttuvan. Saarelta saa hyvää intialaista ruokaa ja paikallinen ruoka on hyvää lähes aina. Saaren yksi alkuperäisistä ravintoloista on Pooh´s Restaurant, jossa taso on perus hyvää aina ja lime smoothie saaren parasta! Ravintolan vieressä sijaitseva Pooh´s Bar näyttää iltaisin leffoja ja suoria fudismatseja maailmalta. Se mikä on kivaa tällä saarella on, että ravintolat sulkevat aika pian puolen yön jälkeen, joten jos etsit 24/7 bilesaarta, sellainen tämä ei ole. Toki muutama paikka löytyy, jossa partyt jatkuvat pidempäänkin.
 
Niin, ja älä unohda testata Thai Rotia, joka on paikallinen pannukakku ja mikä muistuttaa minun makuuni enemmänkin muurinpohjalettua. Tässä tehdään minulle rotia.


    

Koh Lipen saari on viime vuosien aikana kasvanut räjähdysmaisesti. Olemme nähneet muutoksen kasvun jokainen vuosi mitä olemme siellä nyt käyneet peräkkäin. Tämä vierailu oli vuorossaan neljäs. On ehkä hyvä tiedostaa, että kaikki täytyy tuoda saarelle mantereelta ja näinhän se tapahtuu; auringonlaskun aikaan paikallisten toimesta kärryillä kuskaten. Räjähdysmainen turismin kasvu on tehnyt myös, ennen niin kauniista Pattya Beachistä, enemmänkin pitkähäntäveneiden varikon. Se toki harmittaa ja saaren nykyinen "kohtalo" jakaakin paljon mielipiteitä. Kaikkien näiden muutospaineiden alla, Koh Lipe on silti minulle rakkain saari Thaimaassa... Aika näyttää onko se sitä kuinka pitkään.



Rakkain tämä saari on siis monesta syystä. Ollaan aina viihdytty siellä. Ruoka on hyvää. Saarella on rauhallista ja turvallista. Thaimaan negatiiviset turismihässäkät eivät näy täällä. Hiekka on valkoista ja meri turkoosia. Aurinko paistaa lähes aina. Snorklaamaan pääsee suoraan rannalta. Palvelut on hyvät ja smoothie kylmää. En edelleenkään keksi yhtään syytä, miksi en palaisi takaisin tänne, rakkaalle Koh Lipen saarelle... Oi, joko saa lähteä takaisin?

Ja loppuun hento toive, Koh Lipe, ethän ikinä muutu? Toivoisin joskus vielä palaavani purjeveneelläkin näihin maisemiin... Onko sinulle saari tuttu ja näyttääkö se toimivalle? Lomailisitko täällä?

 
Ps. Lupaan tehdä näiden saarihyppely postausten jälkeen tarkemman koosteen myös siitä, kuinka Thaimaassa konkreettisesti saarihyppely tapahtuu ja luonnistuu. Mihin kannattaa ja pitää varautua ja mikä saattaa yllättää ensikertalaisen.
 

Saarihyppelyn osa1: Koh Lanta
Majoitus: Varin Beach Resort, 7 vrk yht. 425 eur.
Kartan ja reitin löydät edellisestä postauksesta.


 Eng // Our second stop in our backpacking trip in Thailand was a beautiful Koh Lipe.

By 12 kommenttia
Tunnisteet: , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)