Berliinin muurilla

Ostin aikoinaan ensimmäiseltä Berliinin matkalta, kymmenen vuotta sitten, palan Berliinin muuria itselleni muistoksi. Grafittinen betoninpalanen oli osa postikorttia, jossa se killui muovipallon sisällä. Jo kymmenen vuotta sitten ihastuin Berliiniin. Vietin siellä myös eeppiset kolmekymppissynttäritkin joitain vuosia sitten ystävieni kanssa. Jokin kaupungin rosoisuudessa viehättää minua. Kuvailenkin kaupunkia aina ruman kauniiksi. Ja kun nyt viidettä kertaa palasin Berliiniin, halusin viimein nähdä Berliinin muurin jämät East Side Galleryn kohdalta. Siellä kohtaa jäljelle jäänyttä muuria nimittäin sijaitsee ne ehkäpä kaikkein ikonisemmat maalaukset.








Ystävät Helsingistä ja Los Angelesista tapasivat muurilla.



East Side Galleryn reilun 1,3 kilometrin mittainen Berliinin muurin pätkä on täynnä taiteilijoiden tekemiä maalauksia. Suurin osa kuvista on tosin uudelleen maalattuja entisten päälle. Muuri toimiikin samanaikaisesti ulkoilmagalleriana ja historiallisena muistomerkkinä. Berliinin muurin osia on mahdollista nähdä myös mm. Potzdamer Platzilla, mutta East Side Gallery on kaikkein laajin ja ainakin omaan makuun mielenkiintoisin.






Berliini on täynnä historiaa, joista yksi on tämä vuonna 1989 murtunut muuri. On hiljennyttävä aina hetkeksi tälläisten asioiden edessä ja ihmeteltävä miten aivan lähihistoriassamme on tälläistäkin tapahtunut... On kuitenkin hienoa, että osa muuria on jätetty muistoksi ja merkiksi historiasta. Onko sinulla pala muuria tai oletko vieraillut siellä?


Seuraa Seven Seas -blogia ja seikkailuita myös seuraavissa kanavissa:


Eng // At East Side Gallery, Berlin wall

6 kommenttia

  1. eräs mummi7/14/2017

    Voi miten söpöä, että on jätetty turisteille kulissiksi pätkä muuria, jonka vieressä he voivat ottaa iloisia kuvia.Minulla ei ole palaa muuria. Kävin Berliinissä ja muurilla useamman kerran silloin kun se seisoi kokonaisena, ja lännstä voi katsoa korokkeelta sitä kauheutta muurin yli itään.Ensimmäisestä kerrasta on lähes 50 vuotta. Ei ollut söpöä taidetta vaan ankea muuri ja sen takana miinoitettu kaistale. DDR:n ihmiset kaivoivat pakotuneleita muurin alitse vapauteen, tai heitä ammuttiin kuoliaaksi , kun yrittivät kiivetä muurin yli tai muilla keinoilla esim. uimalla yli päästä vapauteen. Länsi-Saksan TV:ssä noita kuvia näytettiin harva se päivä. Joskus pako onnistui, joskus ei. Viimeinen eli 106:s muurilla 6.02.1989 kuoliaaksi ammuttu on 20-vuotias Chris Gueffroy. Muistan hyvin, kun istuin Friedrichstraßen rajanylityspaikalla odottamassa tunnin tai kaksi päiväviisumia Itä-Berliiniin.Oli pakko vaihtaa määräsumma itävaluuttaa, mutta kun ei ollut mitään, mitä sillä voi ostaa. Kävin Alexanderplatzilla ravintolassa syömässä 150 g sianlihapaistia ja perunaa.(Vain sitä standardipaistia 150 g oli Trelleborgin ja Saßnitzin välisellä lautallakin.) Vaihtorahat piti luovuttaa rajavartialle poislähtiessä. Muistan hyvin, miten monta DDR:n rajavartijaa kivääri ojossa seisoi autoni vieressä, kun yksi heistä tarkasti sinistä passiani Berliinistä länteen transittielle lähtiessäni . Mies muuten varsin mairea, kun Suomi oli juuri tunnustanut DDR:n valtioksi. (Minäkin olin silloin nätimpi kuin nyt!)Koko Länsi-Berliinihän oli 155 km:n pituisen muurin sisällä. Muistan, miten sisarvainaata kuljettanutta suomalaista turistibussia 60-luvulla seisotettiin tuntikaupalla Checkpoint Charlie`lla ja matkanjohtajaa kuulusteltiin kuin rikollista, koska bussikuski oli ajanut väärästä risteyksestä ja joutunut vahingossa Itä-Berliiniin. Muistan hyvin, miten Berliinin kiertoajelulla minua ja muita ulkomaalaisia kuljettanut bussi sai ylittää rajan Checkpoint Charliella, mutta saksalaisen mieheni piti mennä eri bussilla Bornholmer Straßen rajanylityspaikasta. (Sieltä muuri "murtui" 9.10.1989 katso yuoutbesta.Siellä on musitomerkkikin.) Muistan hyvin, miten eräs saksalainen nuori äiti Tempelhofin lentoasemalla ei saanut kantaa sylivauvaansa vain saksalaisille määrätyn passintarkastuksen läpi, koska vauvan isä ja vauva oli amerikkalainen.Hänen piti pyytää vierasta amerikkalasita viemään vauva.Minäkään en saanut,koska olin muu ulkomaalainen. (Tarkastustiskit olivat vierekkäin.)Lentää sai vain liittoutuneitten brittiläisellä koneella tiettyä korridooria pitkin Frankfurtiin. Oli ilmakuoppia. Muistan hyvin, miten ranskalaiset sotilasviranomaiset kuulustelivat tiukasti tuntikaupalla saksalaista ystäväträrtäni Berliinin ranskalaisen sektorin vankilassa ja epäilivät häntä vakoilijaksi. Hän ei ollut hakenut lännessä 600 km:n päässä asuinpaikkansa armeijatukikohdasta kulkulupaa Berliiniin. Hänen autossaan oli Ranskan armeijan rekisteri, koska oli naimisissa ranskalaisen sotilaan kanssa. Juttuja riittää. Suomalaiset nuoret turistit etsivät näköjään Berliinistä jotakin ihmeen "rosoisuutta", joka heitä viehättää. Söpöä. Minun Berliininmuistoihini ei liity "rosoisuutta" vaan ahdistusta. Berliinissä ei käyty siksi, että se olisi ollut kaunis, eikä siitä tarvinnut tykätä. Siellä vain käytiin, koska se oli Berliini ja siellä oli kulttuuria. Nykyisin käyn mielelläni entisessä Itä-Berliinissä (Heinerdorfissa) uudisrakennusalueella katsomassa tytärtäni ja ihania lapsenlapsiani.Ajan S-Bahnalla Bornholmer Straßen ohi ja iloitsen, että menneet ovat taakse jäänyttä elämää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuri kiitos tästä historian täyteisestä kommentista. Varmastikin omat aatokset olisivat täysin erilaisia, jos olisin elänyt tuota aikaa tuolla. Historiaa en itsekään ole unohtanut, mutta tokihan kun sitä ei itse ole elänyt, niin samanlaista mainitsemaasi ahdistusta ei ole. Minusta on hyvä, että muuria on jätetty kaikkien nähtäville, jotta historia ei pääse unohtumaan ja sitä kautta kertaantumaan. Vielä kerran, kiitos kommentistasi ja hyvää kesää!

      Poista
  2. Heh, meilläkin on kotona pala Berliinin muuria.
    Ja viitaten edelliseen kommentoijaan, mekin olemme nähneet Berliinin muurin myös toiminnassa. Silloin Checkpoint Charlien läpi meneminen ei ollut ihan kevyt juttu ja kaupungin itäinen puoli oli todellakin kuin toisesta maailmasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin vain kuvitella, miten erilaista kaikki on tuolloin ollut. Ja tosiaan vain kuvitella kaiken sen dokumentoinnin pohjalta mitä olen aiheesta nähnyt. On todella outoa että lähihistoriastamme löytyy tälläistäkin... Toivottavasti kukaan ei siitä pahastu, että muuria kuvataan ja sen edessä kuvautetaan itseä, sekun ei kuitenkaan ole tarkoitukseni.

      Poista
  3. Berliini on kyllä ihana kaupunki! Elokuussa moni muurin pätkä oli peitetty aidalla kun siellä oli meneillään restaurointityöt, eikä osaa noista maalauksista päässyt näkemään kovin läheltä. Kiva, että nyt aidat on poistettu ja maalaukset on kuosissa.

    Berliini on kyllä tajuttoman kiehtova kaupunki juurikin muurin ja sen historian vuoksi. Mulla meni tosi pitkään että sain K:n houkuteltua sinne, ja kun viimein palattiin viis vuotta sitten yhessä sen lapsuuden kotikaupunkiin, oli fiilis melkoisen siisti! Paras hetki oli kun kierreltiin juurikin noita muurin historiasta kertovia paikkoja, ja vieressä vanha berliiniläinen mies kertoi teini-ikäiselle poitsulle muurin tapahtumista. Fiilistelin K:lle että mieti, tuo mies on ollut täällä silloin kun muuri oli pystyssä ja kun se murtui, kunnes tajusin että niinhän se K:kin oli just samassa tilanteessa. :D Sehän ei siitä ajasta paljoa muista, mutta sen äiti on kertonut kyllä mielenkiintoisia tarinoita muurin jakamasta Berliinistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä, Berliini on ihana kaupunki! Miten mäkin ihan unohdin että Berliini on K:n lapsuuden kotikaupunki... Ymmärrän täysin, miten erilainen lähestymiskulma sellaisilla henkilöillä muuria ja ihan itse kaupunkiakin kohtaan on. Historia on aina kiehtovaa, hyvässä ja pahassa ja pääasia mun mielestä on se, että opimme siitä.

      Poista

Kiitos kommentistasi!