Torstaina saimme nauttia oikein kunnolla Hollywoodin tähtipölystä. Oltiin nimittäin leffoissa itse Sharon Stonen kanssa. Aika hurjaa, eikö totta! Mutta jos sain hetkeksi huomionne, niin hienoa, jatketaan. Tänään nimittäin kolahti ja aika syvältä. Tuolla leffoissa siis. Ja välillä onkin erittäin hyvä karistaa tuo, helposti länsimaalaisessa yhteiskunnassa kertyvä, tähtipöly olkapäiltänsä ja kääntää katse toisaalle.Kuvassa dokumentin tekijä Justin Arana sekä tuottaja Sharon Stone.
Olimme tänään nimittäin ihanan Madden vinkkaamana My Name Is Water -dokumenttielokuvan ensi-illassa Hollywoodin Film Festivaleilla. Olin monestakin syystä innoissani elokuvasta! Ensinnäkin rakastan leffa-festareita (Helsingin Rakkautta ja Anarkiaa jäi tänä vuonna välistä kun no, ollaan täällä reissussa) ja vieläpä kun kyse on dokumenttielokuvasta ja indie-pätkästä, niin olin tosi innolla menossa leffoihin. En vain osannut ajatellakaan että se osuisi ja uppoisi niin vahvasti kun se teki. Olimme kummatkin elokuvan jälkeen todella vaikuttuneita näkemästämme. Elokuvasta oli helppoa poimia niitä samoja fiiliksiä, varsinkin kun on nyt itse täällä tien päällä. Sitä reissaa, etsii, on ja elää. Kysyy ja miettii. Kyseenalaistaa...Moni on jo sanonut meille, joko omasta kokemuksestaan tai miettiliäisyyttään, että miltähän tuntuu palata vuoden päästä samaan oravanpyörään? Tai onkohan se edes mahdollista vai tuleekohan reissu muuttamaan meidän ajatusmaailmaa jollain tapaa, jonka myötä ajautuu tekemään aivan jotain muuta. Relevantteja kysymyksiä kaikkia. Eikä minulla ole niihin vastauksia, mutta pirun vaikuttava tuo näkemämme dokumentti oli. Sanotaanko että se puhutteli meitä siihen tapaan, että olisi upeaa jos meidänkin matkalla olisi jokin suurempi tarkoitus. Ja nyt en voi millään verrata tekemisiin, joita tuossa dokumentissä nähtiin, mutta tarkoitan sitä, että hienoa jos olisi jokin tarkoitus ja pääasia oli että elokuva sai ajattelemaan. Sehän on elokuvien taika. En haluaisi tuota traileria enemmän leffasta muuta kertoa, mutta toivon että saatte sen jostain käsiinne ja katsotte sen. Lyhykäisyydessään tarina kertoo kuitenkin etsimisestä, löytämisestä ja auttamisesta, sekä ihmisten perustarpeesta ja oikeudesta, vedestä. Joka valitettavasti kaikkialla ei ole lainkaan itsestäänselvyys. Arvostan Justin Aranaa, dokumentin tekijää, suunnattomasti nyt. Ja olipa meillä ilo ja kunnia keskustellakin hänen kanssaan leffan jälkeen. Nämä on juuri niitä hetkiä, kun asioilla on merkitystä... Sitä minäkin haluaisin ja varmasti kaikki. Kantaa edes jollain tavalla korteni kekoon. En missään vaiheessa kuvitellutkaan vaan reissaavani kultapossukerhossa maailmanympäri, vaan haluan että asioilla on merkitystä. Katsokaa ihmeessä traileri alla olevasta linkistä.
My Name Is Water - Official Trailer from Justin Arana on Vimeo.Dokumentin on tuottanut Sharon Stone. Siitä syystä hän oli myös paikalla (jota en olisi kyllä ihan ensimmäiseksi uskonut). Ja jos jotkut terveiset voin häneltä kertoa, niin kerron sen mitä hän sanoi leffan jälkeisessä Q&A:ssa. Hän toivoi, että jos jokainen meistä kiinnittäisi huomiota veden käyttöönsä. Hän on itse ollut jo vuosien ajan hyväntekeväisyystöissä ja järjestöissä mukana ja ajanut Afrikassa puhtaan veden puolesta kaivokampanjoita. Me täällä länsimaissa pidämme vettä monesti itsestäänselvyytenä ja hän ehdottikin, että entäpäs jos vaikka hampaiden pesun aikana ei pidettäisi hanaa koko ajan auki vaan suljettaisiin se välillä. Mutta niinhän me kaikki jo tehdäänkin, eikö vain?Ja mistäkö syystä tein tämän postauksen? Koska elokuva oli niin vaikuttava, että sai minut ajattelemaan oikeita asioita... Olen odottanut jonkin sorttista ahaa!-elämystä tulevaksi... Ehkäpä se oli tässä. Kuka tietää... Mukavaa viikonloppua kaikille!
Eng // We saw last night a My Name Is Water -documentary in Hollywood Film Festival and that got me thinking big time. It´s a must see film! Please find it and watch it. Share the inspiration.