Havaijin Mauin saari valikoitui lomakohteeksi oikeastaan yhdestä syystä; halusin kokea auringonnousun Haleakala tulivuoren päällä, pilvien yläpuolella kaukana muusta maailmasta. Kun suunnittelimme Havaijin-matkaa,  Havaijin useammasta eri saarivaihtoehdosta Maui ja aikainen herätys Haleakalaan veti pisimmän korren muun muassa vehreältä Big Islandilta ja Jurassic Parkin taikasaarelta Kauilta. Kannattiko?

Yksi maailmanympärireissun haaveista itselläni oli opetella viimeinkin surffaamaan. Sillehän ei periaatteessa voinut nyt ainakaan tulla esteeksi aika. Sillä sitähän piti olla riittämiin. Myös paikat joissa olimme, kuten Australia ja Havaiji, olivat omiaan tälle harrastukselle. Hullun rohkeana ja polvet spagettina uskaltauduin Australiassa aikaisemmin kokeman surffauksen jäljiltä, kokeilemaan aaltoja myös ehkäpä maailman legendaarisemmalla rannalla, Waikiki Beachillä, Honolulussa.

Usean päivän ajan katselin aaltoja ja kurssille meneviä ihmisiä ja sitten keräsin rohkeuteni ja painelin itsekin Waikiki Beachillä olevalle standille, jossa otettiin ilmoittautumisia vastaan. Aluksi he yrittivät myydä minulle yksityistuntia, mutta olin itse enemmän kiinnostunut ryhmämuotoisesta opetuksesta, ihan vaan jo sen huokeamman hinnan puolesta. Nimen paperiin rustaamisen jälkeen jäin odottelemaan, että milloinhan muita ryhmäläisiä saapuisi paikalle. No ei saapunut, eikä hetkeäkään kun sainkin samalla hinnalla itselleni privaattikurssin. Aika jees. Ja hyvin nopean hiekalla kuivaharjoittelun jälkeen, surffiopettajani, natiivi Havaijilainen veikin minut jo suoraan aaltoihin.





Hieman katsottiin vielä rantavedessä oikeaa asentoa olla laudan päällä ja sitten vaan ohjeeksi tuli meloa kauas rannasta paikkaan, jossa tapaisimme. Meri oli täynnä sekä surffaajia että suppailijoita sekä ihan tavan uimareita. Sellaista ruuhkaa en ollut ihan hetkeen nähnytkään. Aluksi hieman epäilytti, että jääköhän tässä ruuhkassa jonkin alle tai surffaako itse jonkin päälle, mutta riemastuttavan hyvin tuolla tuntuu liikennejärjestelyt toimivan.



Tässä postauksessa on kuvia itseasiassa kahdelta eri surffikerralta. Ensimmäiseltä kurssiltani, jolloin minulla ei ollut kameraa matkassa kuin rannassa, sekä toiselta kertaa kun itse vuokrasin laudan ja mieheni yritti aaltojen keskellä kuvata Go pro-kamerallaan surffaamistani, samalla kuin avitti lautaani aallon päältä liikkeelle. Paljon on vielä oppimista, sekä itse surffaamisessa että sen kuvaamisessa. Selvästi helpompi kuvata toisia, kuin yrittää keskittyä surffaamisen ja kuvaamisen samaan aikaan. Voin kertoa, että näillä harjoitteilla ei vielä onnistu se. Lisäksi, meidän Go pro-kamerassa ei ole LCD-nyttöä, mikä uusimmissa mailleissa on. Joten kuvan ottaminen on aina yhtä arpapeliä ja lisäksi jälkikäteen huomattiin että aika monessa kuvassa on jäänyt vesipisaroita linssin eteen. Kuitenkin oikein tarkasti zoomaamalla tuolla ihmisten- ja lautojen vilinässä on mahdollista nähdä myös meikäläinen laudan päällä.


Surffikurssilta jäi todella hyvät fiilikset ja itsenikin yllätykseksi pääsin jokaisella yrittämällä laudalla pystyyn. Joko hyvin pitkäksikin aikaa ja melkein rantaan saakka, tai sitten ihan vaan hetkeksi. Ja jokaisella kerralla opettaja neuvoi tai korjasi asentoa tai vinkkasi mikä meni hyvin ja mitä voisi parantaa. Ja jokaisella yrittämällä tuntui, että surffaaminen sujui entistä paremmin. Kaatumisiltahan ei tässä lajissa voi välttyä. Aalto ja vauhti loppuu jossain vaiheessa kuitenkin ja useinmiten joko istahdat laudalle vain takaisin tai sitten köllähdät veden kautta ja kipuat takaisin laudalle. Eikä kaatumista todellakaan tarvinnut pelätä. Havaijin rannat ovat kuin tehtyjä tälle lajille ja laskeutuminen oli aina hyvin pehmeää. Sen sijaan mikä itselleni teki lajista raskaan, on melominen. Huh kuinka se ottikaan voimille, jos oli saanut hyvän aallon ja surffannut melkein rantaan saakka, niin sieltä oli aika pitkä matka meloa monen aallon ylitse tai läpi takaisin opettajan luokse. Tosin, toisinaan opettaja tuli minua vastaan ja jeesasi lautani kanssa. Sanoinkin hänelle, etten yhtään ihmettele miksi kaikki surffarit on niin hyvässä kunnossa. (Tässä kohtaa rajaan tietysti itseni ulos tuosta lauseesta). Käsi- ja vatsistreenejä voisi jatkaa, jotta ensi kerralla menisi vielä tehokkaammin. Sen sijaan laudalle nouseminen alkoi olla minulle luonnollista ja koen että siihen ei ihmeemmin lihasvoimaa tarvita. Aika pitkälle tekniikka ja rohkeus laji. Eikä hyvästä tasapainosta tuskin myöskään haittaa ole.
  
Ja ai niin, sen verran tuli aaltojen läpi mentyä ja pinnan alla oltua, että surffauksen jälkeen silmäni olivat aivan punaiset. Onneksi tajusin lopulta tuohon yhteiskuvaan openi kanssa laittaa aurinkolasit päähäni, sen verran hurjilta silmäni näyttivät. Mutta sekään ei himmentänyt kyllä yhtään sitä fiilistä, minkä surffaaminen ja siinä onnistuminen minulle toi. Tää laji on yksinkertaisesti maailman siistein. Piste.
 

Tässä heitetään 'Aloha:t' mun surffiopen kanssa

Havaiji ja surffaus jäivät kyllä isosti sydämeeni ja toivonkin voivani joskus vielä palata näihin samoihin aaltoihin yhtä rohkeana surffarin alkuna kuin viimeksikin. Tässä vielä surffitunnelmia Havaijilla videon muodossa. Nauttikaa. Aloha!





Eng // One of my biggest dream on our RTW-trip was learn to surf. I went to surfing lesson in Waikiki Beach, Hawaii and I loved it!

Aloha! Kelpaisiko upottaa varpaat turkoosiin, kirkkaaseen meriveteen ja tepastella tulikuumalla rantahiekalla? Itseasiassa niin kuumalla rantahiekalla, että käveleminen siinä on vaikeaa ja oikeastaan joudut vain nopeasti loikkimaan mereen viilentymään. Tiedättekö tunteen? Kuumaa oli siis hiekka nyt keväällä Havaijin Oahun saaren yhdessä ehdottomassa must see-kohteessa Hanauma Bay Nature Reservessä. Kirjoittelinkin siitä jo pintapuolisesti Oahun saarikierroksen yhteydessä täällä.



Snorkkelikamat mukanamme saavuimme Hanauma Bayhin, vuoren rinteen huipulle, jonne autot jätetään parkkiin. Sisäänpääsymaksun maksettu kaikki asiakkaat ohjataan pakolliseen infotilaisuuteen, jossa näytettiin pieni videopätkä Hanauma Bayn luonnonsuojelukohteesta ja sen ainutlaatuisesta koralliriutasta sekä sen eläimistä. Noin 10 minuutin mittainen infotilaisuus oli sikäli oikein hyvä, sillä siellä painotettiin miten tärkeää on, että korallien päällä ei seista eikä niihin muutenkaan saa koskea.
Paahtavassa helteessä lähdettiin kipuamaan rinnettä alas, kohti lahden poukamaa, vaikka parilla taalalla olisi saanut myös minijunallakin alas kyydin. Niin amerikkalaista tuollainen, mutta eihän me sellaiseen tietenkään suostuttu.





Hanauma Bayn pinnanalainen maailma oli ihan kivan monipuolista ja värikkäitä kaloja oli paljon. Kannattaa muuten huomioida kellon aika jolloin tuolla liikkuu, nimittäin me olimme hieman ikävästi liikenteessä laskuveden aikaan ja korallit olivat todella lähellä pintaa ja teki snorklaamisesta haastavaa. Lisäksi mereltä puskevat aallot olivat välistä jopa vaarallisia, kun heittelivät mennessään. 
Mutta se elämä siellä pinnan alla siis - paras ja ihanin ylläri kävi kyllä miehelleni, kun käytiin vuoron perään snorklaamassa ja hän bongasi tämän kaverin sieltä, merikilpikonnan. Yritinkin heti perään lähteä samoille paikoille snorklaamaan ja etsimään kaveria, mutta eipä kaveria enää näkynyt. Sen sijaan näin paljon isoja ja erivärisiä fisuja. Osa niistä oli aika julmetun kokoisiakin. Jopa sellaisia, että teki mieli väistää.



Suht pikaisten snorklausretkien jälkeen kivuttiin helteessä takaisin ylös parkkipaikalla ja pienen evästauon jälkeen jatkettiin saarikierrosta. Mutta olihan huikea, joskin turistien täyteinen, paikka. Kyllä ihan mieluusti vaihtaisin nämä vaivaavat sateet nyt näihin kuviin ja tunnelmiin. Ah, melkein jo tunnen tuon lämpimän merituulen hiuksissani... Ollapa siis Havaijilla nyt.



Ps. Osaksi yhteistyötä ParisRion kanssa, olen myös tätä nykyä vloggaaja heidän uudella ParisRio TravelChannelilla. Tässä ensimmäisiä videomaistiaisia omista filkoistani. Mieluusti kuulen teidän mielipiteenne myös, että miltä video ja muutenkin, että miltä Havaiji näyttää?



 
Eng // Snorkeling in Hanauma Bay, Oahu Hawaii. Looove it! And wouldn´t mind to be there right now at this moment. Here´s also video on snorkeling in Hawaii.

Havaijin Oahun-saaren upeimmat maisemat tuli koettua, kun vuokrasimme auton yhdeksi päiväksi ja lähdimme ajamaan saarta ympäri. Onneksi teimme näin, sillä muuten olisimme nähneet vain turistoituneen Waikiki Beachin (jossa kylläkin viihdyin) ja pienen palan Honolulua.
Saimme vinkit saarikierroksellemme Los Angelesissa asuvan ystävämme kautta, jonka entinen opiskelukaveri asuu Oahulla. Facebookin kautta meille tulvi vinkkejä missä kannattaa pysähtyä ja täytyy kyllä sanoa, että aika nappi valintoja olivat kaikki! Kirjoitin kohteet ylös pieneen hotellilta saamaamme karttaan ennen auton noutoa ja sen turvin lähdimme kiertämään saarta. 
Jouduimme hakemaan auton lentokentältä, koska se nyt oli vaan rahallisesti järkevämpää. Kaikki katsomamme autonvuokraushinnat olivat yli puolet edullisempia, kun ne nouti Honolulun kentältä, eikä Waikikista, jossa meidän hotelli sijaitsi. Isoista taaloista ei puhuta, mutta mielummin maksoimme päivästä 30 taalaa, kuin 70 taalaa, sillä bussilippu kustansi kentälle vain muutaman taalan. Toki se otti ajallisesti melkein 1,5 tuntia suuntaansa. Mutta kun palautimme auton illalla, jo auringon laskettua, voin kyllä rehellisesti sanoa että enää ei yhtään hotsittanut se 1,5 tunnin bussimatka takaisin hotellille, mutta minkäs teit. Joskus loistoideat ei kanna aivan loppuun saakka, hah! Mutta lähdetään nyt saarikierrokselle, jookos?


Lanai lookout I Honolulun lentokentältä vain alle puolen tunnin matkan päässä itään sijaitsee Hanauma Bay Nature Reserve, joka on suosittu snorklauskohde. Olimme sinne matkalla ensimmäiseksi, mutta yllätykseksemme sinne vievä sivutie olikin suljettu, koska sen parkkipaikat olivat tupaten täynnä. Jahas, näinkö meidän road trip sitten alkoikin... 
Ajoimme pakotetusti risteyksen pitkäksi, sillä vain muutaman mutkan takana odotti seuraava karttaan merkitty kohde, Lanai lookout.
Täällä meri tyrskysi voimakkaasti rantakallioihin ja vaikka parkkipaikalta oli rakennettu kiviaita ikäänkuin esteeksi näille kallioille, niin ihan pokkana ylitimme sen ja askellettiin varovaisesti lähemmäksi. Nämä maisemat olivat ihan timanttia! Ja jotenkin meren ja valojen kontrasti toimi nappiin tässä kohtaa ja tietämättäni tuli ikuistettua tässä kohtaa myös tuo blogini uusi bannerikuva.





Hanauma Bay Nature Reserve I Alkuperäinen ensimmäinen kohteemme oli tämä, Hanauma Bay. Tätä varten oltiin pakattu snorkkelikamatkin mukaamme ja oltiin valmiita pulahtamaan mereen. Sisäänpääsymaksun maksettuamme meidät kuitenkin ohjattiin suoraan pakolliseen infotilaisuuteen, jossa näytettiin pieni videopätkä Hanauma Bayn luonnonsuojelukohteesta ja sen ainutlaatuisesta koralliriutasta sekä sen eläimistä. Tämä noin 10 minuutin mittainen infotilaisuus oli sikäli oikein hyvä, sillä siellä painotettiin miten tärkeää on, että korallien päällä ei seista eikä niihin muutenkaan saa koskea.
Maisemat näyttivät erinomaisilta jo kukkulan laelta ja lähdettiinkin paahtavassa helteessä kipuamaan rinnettä alas kohti lahden poukamaa.
Alhaalla meitä odotti kasa turisteja, mutta myös todella näyttävä biitsi. Ryhdyttiin heti tuumasta toimeen, sillä olihan meillä kokonainen saari vielä kierrettävänä. Lähdettiin siis snorklaamaan. Hanauma Bayn pinnanalainen maailma oli kivan monipuolista ja kaloja oli paljon. Olimme vain liikenteessä pahaan laskuveden aikaan, sillä korallit olivat todella lähellä pintaa, joka teki snorklaamisesta haastavaa. Minä näin snorklatessa kaiken värisiä kivoja kaloja, mutta napakympin veti mieheni, joka näki kilpikonnan aivan rantavedessä. Täällä olisi helposti viihtynyt pidempäänkin. Ehdoton must see, Oahun saarella.




Makapuu Lookout I Jatkettuamme snorkkeloinnin jälkeen saarikierrostamme, päädyimme Makapuun näköalatasanteelle, josta näki upeasti alapuolella siintävän Makapuu Beachin. Tämän niemen kärjessä sijaitsee myös majakka, mutta sitä emme lähteneet tällä reissulla haikkaamaan ja katsomaan tarkemmin. Jo tässä vaiheessa oltiin saatu aivan erilainen kuva koko Oahun saaresta, ja oltiin niin iloisia, että lähdettiin turistirannalta kauemmas. Täällä on niin kaunista! totesin toistamiseen.
 


Waimanalo Bay Beach I Tämän rannan kohdalle olin karttaan kirjoittanut white sand beaches. Ja täytyy sanoa että nimi ei kaukana ollut lainkaan. Käveltyämme rannalle parkkipaikalta lyhyen polun pätkän verran, meitä odotti tämä näky. Ihan mieletöntä! jatkoin hokemista. Näky muistutti hetkittäin Vietnamin Phu Quocin Bai Sao Beachiä, sekä Thaimaan Koh Lipeä. Tämä paikka sijaitsee lähellä Kailuaa ja vaikka ei ajallisesti ole kuin noin tunnin matkan päässä Waikiki Beachiltä, ei täällä tuntunut olevan mitään viitteitä turistoituneesta meiningistä. Oli suuri vääryys jatkaa vaan matkaa, dippaamatta varpaitaan tässä vedessä.


Ps. Mielestäni loistava esimerkki siitä, mihin kokomusta vaatetus ei sovi. Paratiisiin, hah.


Ajaminen Oahun saarella oli helppoa. Periaatteessa saarta kiertää yksi tie rannan mukaisesti. Saaren pohjoispuoli oli paikallisten asuttama ja olikin hieman yllätys nähdä siellä hyvin vahvoja protestikylttejä siitä, kuinka he eivät halua turisteja tai hotelleja rakennettavan heidän mailleen. Kylttien viestit olivat vahvasti luokkaa, että pidetään Oahun saari alkuperäisenä, sekä että nautitaan simppelistä elämästä. Ja toki ymmärrän asian vallan mainiosti!

 
Saaren pohjoispuolen kärjessä pysähdyimme katsomaan myös kuuluisan ja kaiketi suositun Turtle Bay Resortin. Taisin olla siihen niin pettynyt, että en ottanut paikasta edes yhtään kuvaa. Olimme nimittäin meinanneet itsekin majoittua tänne, mutta hinnat olivat kirpaisevan kovia per yö, joten jäimme Waikikille. Ja onneksi jäimmekin. Turtle Bay oli meidän makuun liian päälle rakennettu lomakylä, jonka rannat eivät vetäneet vertojaan millekään näkemästämme. Mutta perhelomailuun se olisi kyllä passeli vaihtoehto ja mikäli tykkää golfata.



Sunset Beach I Nimensä mukaisesti, ajoimme Sunset Beachin ohi lähes auringonlaskun aikaan, joten tyydyin nappasemaan siitä nopeasti vain yhden kuvan. Tämä rantakaistale oli jo hieman erilaista rantaa ja täällä päin kuulemma harrastetaan myös paljon laitesukellusta.
Tämän rannan vieressä sijaitsee myös Banzai Pipeline, joka on siis "the surffauksen mekka", Havaijin parhaat aallot jotka ei todellakaan sovi aloittelijoille. Joka kerta kun ajattelen, että sivuutimme tämän paikan huomioimatta sitä sen enempää, alkaa ahistaa. Meillä oli nimittäin hieman hoppu seuraavaan päämääräämme, nähdä kilpikonnia Laniakea Beachillä ennen auringonlaskua, että meidän silmään ei vaan osuneet mitkään pipeline jättiaallot tällä rannalla. Missähän ihmeessä ne olivat? Mutta googlen kuvahaun mukaan siellä ne ovat ja voi taivas että aallot näyttävätkin aivan hurjan mageilta!


Laniakea Beach I Saarikierros huipentui ennen pimeän tuloa tälle rannalle. Olin ennen lähtöä tarkistanut vielä parista blogista sekä Yelpistä tarkemmin osoitteen, että missä täällä voisikaan nähdä kilpikonnia vapaana rannalla. Hieman hämmästeltiin aluksi kun saavuttiin tälle rannalle, mutta kysyttyämme kilpikonnista muutamalta rannalta olleelta ihmiseltä, he osoittivat meille suunnan rantakallioille, jossa ainakin hetki sitten oli vielä ollut kilppareita. Ja voi ei, sittenhän niitä alkoi näkymäänkin. Kilpiä vilkkui rantavedessä ja kun tarkemmin katsoi, niin olihan niitä vielä rantakallioillakin nauttimassa viimeisistä auringonsäteistä. Käsitykseni mukaan kilppareita tapaa täällä hyvin usein ja ilmeisesti hetki ennen auringonlaskua on juuri hyvä aika niiden bongaamiseen. Huikea paikka ja miten i-s-o-j-a kilppareita nämä olivatkaan!
(Tarkempi osoite 61-676 Kamehameha Hwy)


Tässä vielä saarikierroksen päätteeksi hauska postikorttikartta Havaijin eri saarista. Kuten tästäkin kuvasta näkee, niin North Shoren pipeline aallot on merkitty Oahun saarelle. Hitsi, tännehän on siis palattava takaisin, aaltojen bongaukseen! Ja onhan täällä myös monia muita mielenkiintoisia kohteita, jotka haluaisin tulevaisuudessa nähdä. Jo pelkästään Oahun saarikierros osoitti, että Havaiji on todella monipuolinen!



Onko lukijoiden joukossa muita Havaiji-faneja?

Eng // One day in Hawaii we rented a car and did the short road trip around the beautiful Oahu island.