Lämpöä piti Havaijilla yllä myös se fakta, että lainattiin aika useasti hotellilta polkupyöriä, jotka sai kahdeksi tunniksi veloituksetta käyttöön ja lähdettiin kruisailemaan niiden kanssa pitkin Waikikia. Tai no, mitäpä tässä kaartelemaan sen enempiä. Ensitöikseni Havaijille saavuttuani menin ja googlasin, että löytyisiköhän lempikauppaani Whole Foodsia sieltä ja iloksenihan sellainen löytyy! Otimme päämääräksemme siis sen, sillä WF:n smoothieita ei oltukaan saatu sitten viime syksyn ja ajattelimme palkita itsemme niillä herkuilla sekä samalla ihailla suositun Diamond Head Beachin maisemia.
Diamond Head Beach on aivan uskomattoman upea ja rantatietä on huikea ajella! Surffareita lilluu vedessä aaltoja odottelemassa aivan kasapäin. Ja löytyipä rannalta myös aika söpö majakkakin. Tien toisella puolella kohoaa itse Diamond Head, kraateri, jonka päälle on mahdollista myös haikata. Me ei koskaan kivuttu huipulle saakka pyörien kanssa, eikä ilmankaan. Mutta tosiaan mahdollista se on.
Auringon kanssa, hiki pinnassa me polkaistiin aika iisisti vajaa kymmenen kilometriä kohti päämäärämme, melkeinpä smoothiekuolat suupielestä roikkuen. Pian saisi melkein viiden kuukauden mittainen Whole Foods tauko päätöksensä ja me suut makiaks. Kun toisinaan sieltä sen smoothien lisäksi saattaa tarttua mukaan myös pizza slicekin (nams), mutta useimmiten kuitenkin salaattia, jonka voi itse kasata tuoreista luomu raaka-aineista.
Herkutteluhetken jälkeen alkoi kellokin näyttää siltä, että nyt olisi polkaistava ja kovaa hotellia kohden, jotta ennätäisimme takaisin perille sovitun kahden tunnin sisällä. Mutta kuinkas minun hienolle vaaleanpunaiselle cruiserille oli parkissa käynytkään? Etupyörän kumi oli lähes tyhjä! Ja me täällä huitsin nevadassa! Mitähän nyt neuvoksi?
Haahuilimme hetken ja etsimme josko muista parkin pyöristä löytyisi pumppua... Mutta ei. Sähköautoille kyllä löytyi latauspisteitä, mutta ei yhden yhtä pyörän pumppua. Lähdettiin ajamaan varovaisesti ostaria ympäriä, josko sieltä löytyi jotain pyöräilyliikettä, mutta ei. Jatkettiin hieman eteenpäin omakotitaloalueen lävitse, josko siellä tärppäisi... Mutta ei. Tässä vaiheessa viimeistään pyörän rengas oli aivan tyhjänä ja kilometrejä edessä vaikka kuinka monta. Taluttaisinko koko matkan ja saapuisin hotellille tunteja myöhässä? Olimme juuri laittaneet nimemme nimittäin A4:n kokoiseen vuokrapaperiin, joka amerikan tavat tuntien oli pikkuprinttejä täynnä ja ajattelin jo, että nyt tuli kalliiksi pyörän vuokraus. Palautetaan ne paitsi myöhässä, niin myös rikkinäisenä.
Tiedän, karma is a bitch, mutta hyppäsin pyörän selkään ja vastatuulta uhmaten yritin päästä pyörällä eteenpäin. Tuntu niin pahalle pyörää kohtaan kiduttaa sitä tällä tapaa ja varsinkin kun ajattelin että en ikinä tekisi näin omalle pyörälle. Tunsin itseni ihan hirviöksi. Ja arvatkaa vaan miltä se on näyttänyt kun nitkutan menemään sellaisella lötteröllä renkaalla.
Nooh, meidän wholefoods-retkestä tuli tuona päivänä vähän pidempi. Oltiin reilusti yli tunnin myöhässä palauttamassa pyöriä, mutta olin sen verran tatti otsassa siinä vaiheessa ajaessani jalat maitohapoilla sillä pyörällä, että minun ei tarvinnut kuin mennä respaan näyttämään punaista naamaani ja pahoitella että olemme myöhässä... Ja en tosiaan ennättänyt pahoitella edes että pyörän kumi oli mennyt rikki, kun mieheni oli ennättänyt käydä jo selittämässä asian kun minä vielä jäin lukitsemaan pyörääni, niin respasta vaan todettiin että kaikki on ok. Pääasia että olette itse ok. He olivat enemmäkin pahoillaan siitä, kun heidän pyörä oli mennyt rikki meidän ajon aikana. Ja taas kirpaisi...
Tästä kaikesta huolimatta, tehtiin rohkeasti useampana päivänä samainen pyöräretki kauppareissuksi naamioituneena, tai toiste päin. Tilanne oli kuitenkin aika win-win situation molemmin päin. Saatiin tankattua hotellihuoneen jääkaappi (meillä oli oma keittiö huoneessa) ja samalla hyvä kuntoilu alle. Onneksi loput pyöräilyt saatiin polkaista paremmalla onnella ja ehjillä pyörillä.
Eikä tässä vielä kaikki. Intouduin tänään viimeinkin oikein ajan kanssa tutustumaan iMovien saloihin ja osaksi tulevaa yhteistyötä minusta tulee bloggauksen lisäksi myös satunnainen vloggaaja. Satunnainen sen vuoksi, että tosiaan toisinaan postailen myös videoita tänne reissuiltamme. Onneksi on tullut kuvattua myös liikkuvaa kuvaa jonkun verran nyt ympäri pallon reissultamme, joten lähdetään tällä käyntiin. Iiiiks ja nyt jänskättää. Mitäpä mieltä olette? Ajattelin pitää videopätkät aikalailla lyhyinä, noin puolen minuutin-minuutin mittaisina. Antakaa armoa aloittelijalle, jostain on kuitenkin lähdettävä ja noustava rohkeasti satulan selkään.
Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille ja mukavia pyöräilykelejä! Meillä starttaa huomenna viimeinen viikko täällä Kaliforniassa ja täytyy sanoa, että vähän kyllä kauhistuttaa. Ei aika voi mennä näin nopeasti. Vastahan me tännekin tultiin...
Eng // We did the cycling in Hawaii many times. Our goal was get to the Whole Foods Market. All worth it! Even with the broken tire on my bike...
