Näytetään tekstit, joissa on tunniste sukellus. Näytä kaikki tekstit

Sukeltamassa Australian valliriutoilla

Tässä Havaijilla hotellihuoneessa loikoillessa ja Ben & Jerry'sin Cookie Dough-jätskiä syödessä aloin pläräämään pinnanalaisia kuvia meidän Australian sukellukselta. Sukellus kuului siis (lisämaksusta toki) osaksi meidän purjehdusreissua Whitsundaysin edustalla. (Purjehduksesta voit lukea lisää täältä, osa1 ja osa2). Laivallisesta porukkaa, meitä oli kuitenkin vain neljä sertifioitunutta sukeltajaa matkalla pinnan alle. No, toinen mokoma toki sellaisia, jotka halusivat kokeilla sukellusta ensimmäistä kertaa. Meidät kuljetettiin kumiveneellä viereiselle sukellusveneelle, jossa hoidettiin paperiasiat kuntoon ja käytiin sukelluksen kulkua läpi. Suunnitelman mukaan teimme vain yhden sukelluksen.





Veden lämpötila oli tuolloin 29-astetta, mutta turvallisuussyistä käytimme märkäpukua. Lisäksi, kun sukeltaa syvemmällä, niin kyllä siellä vaan yllättävän viileä alkaa tulemaan sukelluksen jatkuessa. Me sukelsimme aika lailla kevyen sukelluksen, vain 10 metrissä ja kestoltaan 37 minuuttia. Tykkään itse tämän tyyppisistä dyykeistä, kun minulla ei ole mitään intohimoa päästä mahdollisimman syvälle.

Se mikä yllätti, niin näkyvyys ei ollut lainkaan niin wow, kuin kuvitella voisi. Olisiko se ollut noin kymmenen metrin luokkaa (mikä toki Suomessa on huikean hyvä näkyvyys, mutta ei yleensä trooppisissa vesissä). Lisäksi tuulinen sää teki vedestä hieman sameaa. Mutta silti, sukellus on aina elämys ja tuntuu aina yhtä hyvälle. Ja aina pinnalle noustessa on ihan yhtä kuningas-fiilis sukelluksen jälkeen, kuten kuvasta näkyy!


(Kuva on otettu Gopro-kameralla, ja tässä reissun aikana siitä on nyt ilmennytkin muutamia negatiivisiäkin asioita. Kuten esimerkiksi se, että vesipisara näytöllä, näyttää juuri tältä kuin kuvassa naamani kohdalla. Ja kun linssin koteloa ei usein muista putsata pisaroista ja koska kamerassa ei ole näyttöä, niin lopputulos saattaa yllättää ja välillä joutuu vähän pettymäänkin).




Sen sijaan katsokaapas näitä purjehduskolleegani ottamia kuvia hänen sukellukseltaan Olympuksen peruspokkarilla vesikotelolla. Sanoisin että aivan huikeita! Gopro kamera ei pysty lainkaan samaan pinnan alla, jossa valonmäärä vähenee mitä syvemmälle mennään. Nämä pokkarilla otetut kuvat antavat oikean kuvan siitä, miltä sukelluksella Valliriutalla oikeasti näyttää ja kuinka huikeita korallit ovat.





Huikea tuo pinnanalainen maailma, eikö!

Huomenna otetaan muuten auto alle täällä Havaijilla ja lähdetään kruisailemaan pitkin Oahun saarta. Pakataan snorklikamat messiin ja käydään tutkailemassa miltä se pinnanalainen elämä täälläpäin maailmaa näyttääkään.


Ps. Ollaan muuten syöty jätskiä melkein joka päivä. Siis sekä täällä, että Australiassa ja myös myös Uudessa-Seelannissa. Sieltä se kaikki oikeastaan alkoikin, kun löydettiin Magnumin Peppermint uutuus-jätski ja sitä oli saatava sitten melkein jokaisella pysähdyksellä. Sama jatkui Ausseissa ja huh, onneksi ei olla löydetty sitä makua täältä Havaijilta, ainakaan vielä. Näemmä tuo B&J toimii yhtä lailla. Uskallankohan muuten kainosti tiedustella että mahtaako Peppermint makua löytyäkään edes Suomesta...?


Eng // Diving in near Great Barrier Reef, Australia.

Snorklaamassa merikilpikonnien kanssa Australiassa

Meidän taannoisella Australian purjehdusretkellä (juttua (osa1) purjehduksesta löytyy täältä) saimme snorklata useamman kerran ja useammassa eri kohteessa Whitsundaysin ja valliriutan läheisyydessä. Toisen purjehduspäivämme snorklauksen jälkeen laivan puosu muuten mainitsi laivassa, että hän oli nähnyt hain snorklatessamme, mutta ei ollut kuulemma viitsinyt mainita asiasta vedessä ollessamme. Ehkä ihan hyvä niin. Hain näkemisen sijaan näimme aivan mielettömän paljon erivärisiä ja erikokoisia kaloja ja koralleja. Suurimmat kalat mitä tuolla suuntaa Australiaa voi nähdä ovat valtavia. Kalat ovat lähes ihmisten kokoisia mölliköitä, tai ainakin reilun metrin mittaisia. Niiden näkeminen on jopa jollain tasolla pelottavaa, niiden kokonsa puolesta. Sen sijaan pieniä, söpöjä, neonvärisiä kalojahan ja nemojahan nyt katselee mielellään ja niiden keskellä on ihanaa uiskennella. Mutta todellinen snorklauksen jättipotti koettiin kuitenkin aivan purjehduksemme loppusuoralla, kun meidän snorklausretkellä Black Islandilla nähtiin iso merikilpikonna uimassa meidän kanssa. Hui-kee-ta!




Tämä konna makoili ensiksi merenpohjassa syömässä, kun sen ensiksi näimme. Ja meitähän oli aikamoinen joukko snorklaajia ihmettelemässä tätä huikeaa eläintä. Kilpikonnan noustessa pinnalle ottamaan ilmaa, oli huikeaa seurata sen liikehdintää meressä, vapaana. Ja näytti että se ei ollut moksiskan meistä, sillä palasi samaan paikkaan lounastamaan.

Whitsundaysin alue on muutenkin todella upeaa snorklaus- ja sukellusseutua. Alue luokitellaan ison valliriutan sisäriuttoihin kuuluvaksi alueeksi, joten korallit ovat hyvin monipuolisia ja värikkäitä. Olimme aikaisemmin nähneet jo monia kymmeniä kilpikonnia veneestä käsin. Voitteko uskoa! Mutta siis todellakin kilpikonnat olivat niin suuria, että niiden kilvet näkyivät selkeästi merenpinnalla kun purjehdimme yhdessäkin poukamassa. Seutu on kuulemma kilpikonnille mieluisaa, eikä luonnollisia vihollisia, kuten haita ole juuri lainkaan täällä. Vesi on kuulemma haille liian kylmää täällä näin.



 
Tämä yllä olevassa kuvassa oleva kala (Orbicular Batfish) oli muuten todella iso. Sitä mieluusti jo luonnostaan alkoi väistämään kun näki sen uivan kohti. En ollut aikaisemmissa snorklaus- tai sukelluskohteissa nähnytkään näin suuria kaloja kuin täällä Australiassa. Värikkäitä kyllä ja vaikka minkälaisia, mutta valliriutan kalojen koko oli erittäin hämmentävä. Myös korallit olivat upeita ja värikkäitä, kuten kuvista näkyy.


Snorklaus on kyllä niin siistiä puuhaa! Ja on aina yhtä huikea tunne painaa ensimmäistä kertaa snorklimaski pinnan alle ja huomata miten paljon siellä onkaan elämää. Aivan jalkojemme juuressa. Kuten nyt vaikka kilpikonnia!







Ps. Mitä muuten noihin söpöihin ja kaikkien tykkäämiin "nemo"-kaloihin (clownfish) tulee, niin opittaanpa purjehdusretkellä aika paljon lisää tuostakin kalasta. Tiesitkö, että mm. "nemot" syntyvät aina kuulemma koiraina, mutta voivat vaihtaa sukupuolta myöhemmin. Ja jos nemo-ryhmän naaras kuolee, niin ryhmän suurin koiras muuttuu naaraaksi. Vastaavanlainen on yleistä monessa muussakin kalarodussa, tai, jotta sekoitetaan pakkaa vielä enemmän, niin muutos voi tapahtua myös toisin päin. Naaraasta koiraaksi.

Mutta, mites on, oletko sinä kenties törmännyt snorklatessa näihin huikeisiin otuksiin?


Eng // We went to snorkeling on our sailing trip in Whitsundays, Australia. And oh wow what we saw there. Beautiful turtles.


Pää pinnan alla Phi Phillä ja reissusuunnitelmien hiomista

Morotukset kaikille täältä Thaimaasta! Kerrankin aika realiaikaista reissupostausta luvassa! Nimittäin nämä kuvat on otettu ihan muutama päivä sitten Phi Phin saarelta. Näistä kuvista ja siitä että pääsin viimeinkin (tulehtuneen silmäni takia) pinnan alle ja että saatiin kaverit Phi Phille, tulee vaan niin hyvä fiilis, että pakko päästä hehkuttamaan!





Phi Phi on aivan ihana saari! Kolmas käyntikerta saarella sen jo kertoo. Saari on tunnettu nuorison bilesaarena, mutta se kätkee palmujen taaksensa myös upean ja rauhallisen Long Beachin. Se on se meidän paikka. Long Beachin upeisiin puoliin kuuluu muun muassa se, että rannasta pääsee helposti snorklaamaan ja kalojen määrä on uskomaton jo aivan rannassa. Kävin innoissani parina päivänä snorklaamassa ja tietysti leikkimässä tämän GoPro-kameran kanssa, muutahan toimivaa kameraa minulla ei nyt olekaan, iPhonen lisäksi. Vitsi miten siistiä! Oonko muuten sanonut, että oon varmaan ollut jonkin sortin fisu entisessä elämässä kun voisin vaan olla ja uida ja lillua vedessä. Vesi on myös elementtini, sen sanoi jo aikoinaan jokin tähtikartoista elämääni lukenut nainen. Veden täytyy olla lähelläni. Siitä syystä varmaan hieman karsastan kaupunkikohteita jotka sijaitsevat sisämaassa. En keksi ehkä muutakaan selitystä miksi esimerkiksi Pariisi ei ole minulle juurikaan kolahtanut... Pariisista joka tapauksesta takaisin pinnan alle. Tai no pitäisikö sanoa, että suoraan pohjamutiin. Yksi syy myös miksi ihailen näitä kuvia jo kaihosti, on se, että vietimme tuossa juuri näiden kuvanottohetkien jälkeen pari päivää sängynpohjalla kumpainenkin kärsien jostain ihme vatsapöpöstä, joka tyhjensi aika lailla perusteellisesti meidät molemmat, aika lailla perusteellisesti joka rööristä. Voi ziisus sentään, että olihan juhlaa, noot! Niin paljon mielummin leijuisin tuossa turvallisessa pinnan tuntumassa snorklaten kuin pohjalla... No sieltä pohjalta on nyt kuitenkin jo noustu. Energiaa saatiin sen verran, että jätettiin kaiholla unelmien Phi Phi taaksemme ja suuntasimme tänne Koh Jum:n "naapurisaarelle", joka on täydellinen vastakohta Phi Phin menolle.




Koh Jumin saaren rauhallisuus ja tekemättömyys aktivoi minut kuitenkin tänään tarttumaan tarkemmin jälleen reissukarttaamme ja aloinkin into pinkeänä tsekkailemaan lentojen hintoja Australiaan. Ensiksi ajattelimme suunnata Melbourneen, josta itse asiassa Uuteen Seelantiin Christchurchiin. Kolmisen viikkoa ajattelimme ajella tätä, kuvien ja odotusten perusteella, upeaa maata ympäriinsä, päätyen Aucklandiin. Sieltä palaamme takaisin Ausseihin, ilmeisesti Sydneyn ja siitä pohjoiseen päin Gold Coastille. Mutta herranen aika miten kaukana Great Barrier Reef onkaan, kääk! On se hyvä, että tuli tässä vaiheessa viimeistään tsekattua nyt sitten tämäkin asia, ha! Onkos muuten ideoita tuolle suunnalle? Miten ja millä sinne kannattaa mennä? Ilmeisesti kuitenkin kannattaa vai? Hurjaa on myös se, että jotkin tutkijat ovat huonoimmillaan ennustaneet että pian puolet koko Valliriutasta on vain muisto. Vaakakupissa painaa, että onko itse juuri osa sitä massaa joka sitä mahdollisesti tuhoaa, mutta suurempi ongelma tässä asiassa taitaa olla ympäristö- ja maatalousjätteet. On kuitenkin itsekästä, miten minäkin olen piiiitkän jo ajatellut että siellä olisi varmaan niin siistiä snorkala tai jopa sukeltaa.

Ja sitten, voihan vitsi! Siis Fidzi! Sinne tahtoo, mutta kovissa luokissa on lentojen hinnat paratiisiin ja/tai oikeastaan sieltä eteenpäin Havaijille. Olihan asia jollain tasolla toki tiedossa ja toisaalta, en millään malttais jättää saarta välistäkään, kun se kerta tuossa "matkan varrella" on, vaikka toinen osapuoli tuossa sellaista puoli leikillään jo ehdottelikin. Mutta sai kyllä aika nopeasti tiukan ja kysyvän katseen takaisin.
Vinkit Havaijista ovat muuten jo tässä vaiheessa myös tervetulleita! Honoluluun ilmeisesti lennetään ja siitä olis tarkoitus päästä surffiaalloille, helpoille sellaisille. Mullahan on vielä surffaukset ihan kokonaan tekemättä. Hyvä asia on se, että liikutaan koko ajan oikeille aalloille päin.



Että tälläisiä sukelluksia ja pohdintoja täällä tällä erää. Katsotaan miten luottokortti (joka ei ole muuten toiminut -kiitos OP:n- ihan hetkeen) alkaa lähipäivinä vinkumaan. On muuten veikeää, miten AirAsian ja Malaysia Airlinesin lennot ovat nyt aina ne edukkaimmat, kun hakukoneista katsoo. Mutta mene ja tiedä, voi olla että joudun silti vinguttamaan omaa korttia nyt toiselle lentoyhtiölle, vaikkakin sillä korkeammalla hinnalla... Mitä ajatuksia teillä asia herättää, lentäisittekö ja millä perustein valitsette aina lennot? Ja tosiaan, kaikki kohde- ja blogivinkit ja -linkit ovat nyt tervetulleita! Lueskelen niitä enemmän kuin mieluusti! Cheers täältä, nyt jo pinnan päältä. Life is good.


Eng // Snorkeling in Phi Phi island with my friends was so much fun. Phi Phi is an excellent place for snorkeling and having fun of course.


Deep Blue Sea. Sukellusretkellä Kroatiassa

Menneellä Kroatian lomallamme juuri sukeltamaan pääsy oli yksi ehdottomista toivemissioistamme. Olimme luottavaisesti pakanneet reissullemme mukaan -kuten aina- maskin ja snorkkelit, sekä sukellustietokoneet, mutta emme räpylöitä tällä kertaa. Syystä että, meillä on ollut uskomattoman monta vastoinkäymistä päästä sukelluksille ympäri maailman, että ajateltiin että ei me nyt kuitenkaan tälläkään kertaa päästäisi tai ennätettäisi…Se on usein myös yksi syy, koska niin monesti rannalla löhöily on vienyt voiton, ja sit paitsi snorklaamaan voi mennä joka päivä melkeinpä mistä vain. 
Tosissaan ette voi uskoa miten monessa maassa tai paikassa Aasiaa ja Karibiaa myöten (x2) minunkin sukellustietokone on kulkenut mukana, pääsemättä koskaan dippaamaan veteen sukelluksen merkeissä. Monessa! Aina esteeksemme on tullut joko myrsky, vatsatauti, ylibookkaus, saamattomuus, laiskuus, pelkuruus ja mitä näitä kaikkia nyt on! Sukellusretket kun tuppaavat viemään melkein koko päivän ja sen jälkeen ainakin me ollaan tosi poikki (ja nälkäisiä), kaikkensa antaneena, niin se on samoin tein rasti ruutuun sille päivälle.

Mutta nyt oikeesti haluttiin niin kovasti nyt päästä sukeltamaan ja saada taas se tuntuma vedenalaiseen elämään, jotta tulevalla maailmanympärimatkallamme voisimme hieman tottuneemmin sukellella eri paikoissa (jotka todennäköisesti tulevat olemaan aivan överi upeita paikkoja!), että ilmeisesti nyt sen tuli tapahtua. Ja onneksi näin.




Koska ollaan aika pitkälle fiilistelijöitä, niin emme nytkään varanneet kuin vasta paikan päällä päivää ennen sukellusretken. Tämä onnistui hyvin siitä syystä että korkein turistisesonki ei ollut vielä Hvarin saarella kesäkuussa alkanut. Lisäksi päivää ennen varaamalla ei tarvitse jännittää kuin päivä… Nimittäin tässä on laji jota kyllä tuppaan jänskäämään. Eka dyykki on aina yhtä räpiköintiä ja tokalla dyykillä alkaa taas muistamaan että mikä tässä olikaan juju. Ja se jujuhan on se mieletön fiilis ja siitä nauttiminen rauhassa siellä pinnan alla!
Kroatian vesistöissä ei ole niin kirjavaa kalakantaa mitä esimerkiksi Karibialla (tiedän sen snorklausten perusteella), mutta kirkkautta riittää hyvin 10-20 metriin, ja sehän on kaikille jotka on joskus Suomessa sukeltanut niin pelkkää plussaa. Suomessa sukellettaessa se on melkeinpä yhtä yösukellusta kellon ajasta riippumatta.
 




Deep Blue Sea. Mutta ilman haita. Ja ei me kauhean syvällä edes käyty, noin 15 metrissä. Joka sopi meille oikein hyvin. Tää oli huippu päivä! Vaikka mun lainaräpylät puristi mun nilkkaan todella pahan näköisen "verisuonipallukan". Mutta saatiin se fiilis mitä lähettiin hakemaan, ja se varmuus että tätä tullaan tekemään tulevalla reissullamme mahdollisuuksien mukaan. Lisäksi testattiin ensimmäistä kertaa uutta GoPro-kameraamme pinnan alla, ja kaikki postauksen kuvat onkin otettu GoProlla.
Nyt tiedän, että omat räpsyt olis mahduttuva mukaan reissulle, niille nimittäin toivottavasti tulee käyttöä! Ja ne on ihan parhaat! Ja sitten pitäis vielä selvitellä ne huippu suklauskohteet maailmalla, kokemuksia?


Eng // Yay, we went to scuba diving in Hvar-island, Croatia.