Näytetään tekstit, joissa on tunniste Yhdysvallat. Näytä kaikki tekstit

Roadtrip vinkit Länsi-Yhdysvaltojen kansallispuistoihin​

Länsi-Yhdysvalloissa on kymmenittäin kansallispuistoja. Näissä kansallispuistoissa vierailee vuosittain miljoonia kävijöitä ja suurin osa Länsi-Yhdysvaltojen kansallispuistoista kuuluvat myös suosituimpien ja eniten käytyjen puistojen joukkoon, kuten esimerksi Grand Canyon National Park, joka on usein listattu toiseksi suosituimmaksi puistoksi ja jossa vierailee vuosittain n. 4.73 miljoonaa kävijää tai Zion National Park, joka on useamman listauksen mukaan kolmanneksi suosituin puisto. Myös Yosemite National Park ja Joshua Tree National Park mahtuvat top 10 –suosituimpien listalle. 


Roadtrip vinkit Länsi-Yhdysvaltojen kansallispuistoihin:

Tässä postauksessa jaan vinkit niihin Länsi-Yhdysvaltojen kansallispuistoihin, joissa olen itse vieraillut eli keskitytään näiden kolmen eri osavaltion kansallispuistoihin:
  • Kalifornia: Yosemite National Park ja Joshua Tree National Park  
  • Arizona: Grand Canyon National Park  
  • Utah: Bryce Canyon National park ja Zion National Park 

National Park -puistojen lisäksi on myös paljon ‘State Park’ -puistoja. Roadtrippiä suunnitellessa kannattaakin myös huomioida reitille muut osuvat puistot – ja tietysti kaikki muut mielenkiintoiset kohteet kuten vaikkapa Las Vegas, Hooverin pato ja legendaarinen Route 66 -tie.

Vinkki! Kansallispuistoihin voi ostaa vuoden voimassa olevan ‘National Park Annual Pass ‘ -passin, sen hinta on $80 ja sillä voit kiertää kaikkia puistoja rajattomasti. 



Zion National Park ja hurja patikointireitti Angels Landing

Utahissa sijaitsevaan Zion National Park -kansallispuistoon saapuminen itsessään oli jo upea kokemus. Maisemat jo auton ikkunasta katseltaessa olivat uskomattomat. Suuntasimme Zioniin naapuripuistosta Bryce Canyonista, josta olimme lähteneet aamutuimaan ajamaan. Haimme matkalla aamupalaa eräästä tienvarrella löytyneestä kahvilasta, kun ne viimein avautuivat. Utahin maanteitä ajellessa silmä todellakin lepää, kun kaikkialla tuntuu olevan niin kaunista. 

Meillä oli Zioniin vain yksi suunnitelma, Angels Landing, mikä onkin kansallispuiston yksi suosituimmista patikointireiteistä. Tälle suositulle reitille tulee anoa lupaa etukäteen ja olin sen hakenut edellisenä päivänä kansallispuiston virallisilta nettisivuilta. 

Road Trip USA: 3700 mailia takana – vielä vähän Vegasia ja seuraavaksi Kaliforniaan!

Roadtrip -automme on pysähtynyt Vegasiin ja reissaajat ottivat kaupungista kaiken ilon irti – siitä energiasta mitä oli vielä jäljellä. Syyskuussa Nevadan autiomaassa on todella kuuma, joten päivisin kaupungissa on aika tuskaisaa edes liikkua ulkona. Silloin apua tuo lukuisat hotellit ja niiden kasinot erilaisine tapahtumineen ja ostosmahdollisuuksineen.



Road Trip USA: Auringonnousu Grand Canyonilla & illanviettoa Las Vegasissa!

Roadtripin ikimuistoisimpia hetkiä oli todistaa auringonnousu Grand Canyonilla. Muistan vieläkin, miten kylmää Canyonin reunalla oli, ennen kuin aurinko oli kokonaan noussut ja ennen kuin ensimmäiset auringonsäteet alkoivat lämmittää varvastossuissa reissaavia varpaita. Ja miten huikea se näky olikaan, kun kaikki auringon sävyt maalautuivat Canyonille reunamille! Aika eeppistä. Edelleenkin muuten haaveilen joskus yöpyväni Grand Canyonilla, jolloin näkisi koko vuorokauden syklin siellä. Ja sitten on Las Vegas. Tuo uhkapelien syntinen kaupunki, joka ei koskaan nuku. Vegasissa on jotain sairaan siistiä ja se vie mukanaan. Pari kolme päivää on kuitenkin ihan riittävä aika Vegasissa ja sen yhteyteen moni yhdistääkin Grand Canyonilla käynnin.



Road Trip USA: Albuquerque, Wigwam Motel ja jättimäinen meteoriittikraatteri – aikamoinen päivä!

Mahanpohjasta ottaa vieläkin Albuquerquen Sandia Peakin hissit, jotka veivät meidän korkean vuoren tasanteelle. Muistan vieläkin erittäin hyvin miten ihastuneena katseltiin maisemia tuolla ylhäällä. Olisiko tuolla kenties kylvetty meidän haikkausinnostus, ken tietää? Tähän roadtrip -päivään mahtui paljon erilaista nähtävää ja koettavaa. Jos aamupäivällä oltiin korkealla vuorilla, niin päivä päättyi jättimäisen meteoriittikraatteri montun viereen. Tähän väliin mahtui arkinen pyykkipäivä Route 66 -tien varrella ja Wigwam Motellin näkeminen, joka oli yksi toiveista nähdä matkalla. Joskus vielä toivottavasti yövynkin siellä. Ehkäpä seuraavalla roadtripillä...


Road Trip USA: Going to Kansas City & Oklahoma

St. Louisista jatkoimme hieman länteen päin, vaikka lounaassa sijaitsevaan Oklahomaan olisi päässyt suorempaakin tietä. Haluttiin kuitenkin koukata Kansas Cityn kautta. Liekkö kaupunki kummitellut mielissä siitä Mikko Nousiaisen elokuvasta, Going to Kansas City. En nimittäin jaksa muistaa, miksi olisimme muutoin kurvanneet sinne, paitsi että onhan kaupunki tunnettu grilliruuastaan.
Oklahoma sen sijaan osui reitillemme luontevasti, myötäileehän se Route 66 -tietä. Oklahoma Cityn vuoden 1995 valtion virastotalon pommi-iskut olivat tosin ainoa asia, mistä kaupunki oli meille tuttu. Pysäyttävä muistomerkki sijaitsee tuhoutuneen rakennuksen paikalla. Muistomerkin altaan vierellä olevalla niityllä on kaikkiaan 168 tyhjää tuolia, jokaisen uhrin muistoksi. Yhdeksän tuoliriviä kuvaa pommitetun rakennuksen kerrosten määrää. Kunkin rivin tuolien lukumäärä kuvaa taas kerroksessa menehtyneiden henkilöiden lukumäärää. Joukossa on myös 19 pienempää tuolia, mitkä kuvaavat surullisen tapahtuman lapsiuhrien määrää.



Road Trip USA: St. Lous ja upea Gateway Arch

En tiedä teistä, mutta itseäni hieman hengästyttää tosissaan lukea näitä vanhoja blogimerkintöjä roadtripin keskilännen osuudelta. Moottorie on ollut todella kuuma, eikä kaupungeissa juuri olla löysiä hengailtu. Toisaalta, puolustukseksi on sanottava, että ainakaan tuohon aikaan emme oikein löytäneetkään tekemistä noista kaupungeista. En tiedä jos nyt menisi samoihin paikkoihin, löytäisikö paikoista erilaisen kulman? Tässä postauksessa ollaan aluksi St. Louisissa ja tutustutaan suomalaissukuisen Eero Saarisen suunnittelmaan Gateway Archiin. St. Louisista matkamme jatkui yhden yön jälkeen Kansas Cityyn.



Road Trip USA: 1100 mailia takana

Monimuotoinen Amerikka näkyi vahvasti myös tällä osuudellamme Columbuksesta Chicagoon. Matkalla pysähdyimme Simpsoneista tuttuun Springfieldiin, Drive in -leffateatteriin ja mm. Amish -juustokauppaan, josta oli muuten turha etsiä cocista tai mitään muutakaan kaupallista tuotetta. Siellä myytiin vain paikallisesti tuotettuja elintarvikkeita ja alueella liikuttiin hevoskärryillä. Illan tullessa saavuimme perille Chicagoon, joka puolestaan omaa suurkaupungin tapaan monet kasvot ja historiansa. Amerikka, se on kuulkaa ihmeellinen maa!

Road Trip USA: Sorry Columbus. Yksi ilta riitti.

Amerikassa on useita suurkaupunkeja, jotka ovat tunnettuja ympäri maailman. Ja sitten on satoja niitä kaupunkeja, joista harvemmin kuulee tai tietää mitään. Columbuksen asukasluku lähentelee kuitenkin 900 000, ollen 14. suurin kaupunki Amerikassa. Mutta kuinka moni suunnittelee lomaansa sinne?
Meille pysähdys Columbuksessa oli puhtaasti välietappi matkalla tunnetumpaan Chicagoon. Näitä kymmenen vuotta vanhoja postauksia lukiessa täytyy kyllä mainita, että vuonna 2009 ei selvästi vielä eletty luomu-buumia. Ilmeisesti Columbus on kuitenkin ollut ensimmäisiä paikkoja, jossa olen törmännyt ravintolakonseptina orgaaniseen ravintolaan. Tietämättäni olen siis ollut ravintolassa, jonne nyt haluaisin ja joka on nyt täysin normaalia. Kymmenessä vuodessa tässä asiassa ollaan harpattu marginaalista mainstreamiksi.


Road Trip USA: Vallan ytimessä Washington D.C.:ssä

Muistan vieläkin miten siistiltä tuntui aloittaa roadtrip virallisesti. Kääntää vuokra-automme nokka kohti Intersate 95:sta määränpäänä vallan ydin, Washington D.C. Suunnistimme perille Nokian Here -kartan avulla ja löysimme itsemme tästä pienestä kaupungista vajaan kuuden tunnin kuluttua. New Yorkin vilinä oli jäänyt kauas taakse. Manhattanin pilvenpiirtäjät vaihtuivat näihin ikonisiin tv:stä tuttuihin rakennuksiin ja monumentteihin.



Road Trip USA: Shoppailuja New Yorkissa ja eeppisiä auringonlaskuja

Lukiessani läpi kymmenen vuotta sitten kirjoittamiani postauksia menneeltä roadtripiltä, en voi olla ihmettelemättä, kuinka hurjan paljon tällä matkalla on näemmä shoppailtu. Hämärästi mielikuviin alkaakin piirtyä se näky miltä meidän Dodge Grand Caravanin takapenkki alkoi näyttää, kun matkaa oli taitettu tovi. Tuohon aikaan ei näemmä matkustettu pelkillä käsimatkatavaroilla, (mitä muuten meistä neljästä jokainen nyt suurimmaksi osaksi tekee), sillä jo New Yorkissa osa ajasta käytettiin pelkästään shoppailuun. Kuviteltiinkohan me, että Amerikasta loppuvat kaupat kesken? Lähdetäänpä nyt siis ostoksille Manhattanille ja vähän myös kävelylle Central Parkiin ja muutenkin tutustumaan helteiseen New Yorkiin! Shoppailuja tärkeämmäksi näinä päivinä nousi kuitenkin yhdessä vietetyt hetket ja tämä eeppinen auringonlasku Brooklynin puolella. Käytettiinkö muuten kymmenen vuotta sitten sanaa eeppinen?



Road Trip USA: Tästä se alkaa! Salamointia Manhattanilla ja Chinatownin eksotiikkaa

Tänään, tasan kymmenen vuotta sitten aloitimme viiden viikon mittaisen roadtripin halki Amerikan. Matkamme alkoi itärannikolta, New Yorkista, minne saavuimme tiistai-iltana. Ennen Manhattanille hyppäämistä voisin kuitenkin esitellä meidän matkaseurueen, joista kirjoitan kymmenen vuoden takaisissa blogipostauksissa hyvin tuttavallisesti ja heidän omilla nimillään. Syytä siis esitellä heidät, jotta matka Amerikan halki sujuu rattoisammin. Matka taitettiin siis kahden pariskunnan voimin; minun ja mieheni Pekan sekä hänen veljensä Anssin sekä hänen tyttöystävänsä Hennan kanssa. Edellisessä aloituspostauksessa näitkin meistä yhteiskuvan.


Hei hei mitä kuuluu?

Olen aloittanut tämän postauksen kirjoittamisen mielessäni lukuisia kertoja. En vain oikein tiedä mistä sen aloittaisi. Siitäkö, että kertoisin kuulumisia? Ketä se kiinnostaa? Talvi on ollut minulle raskas ja mennyt aika syvissä vesissä. Olen ollut vetäytynyt, koska voimia sosiaaliseen elämään ei juuri ole ollut. Tässä surun keskellä rämpiessäni olen huomannut, että Suomessa saa kyllä ihan rauhassa ja yksin surra. Aika harvalla on aikaa pysähtyä kysymään, mitä toiselle oikeasti kuuluu. Ketä oikeasti kiinnostaa?

Life is Beautiful (in Las Vegas) #IG Travel Thursday

Elämähän nyt on kaunista ja mahtavaa muuallakin kuin Las Vegasissa, joten avataanpas otsikkoa hieman. Kyseessä on siis Las Vegasissa syksyisin järjestettävät Life is Beautiful-festivaalit, joihin osallistuttiin tänä vuonna jo onnekkaasti toista kertaa. Aikaisemman postaukseni Vegasin festarihurmiosta vuoden 2014 osalta pääset katsomaan täältä
Tänä vuonna Nevadan autiomaahan meidät toi ystäviemme polttarit sekä häät Las Vegasissa, jotka oli tietysti sovitettu näiden festivaalien kanssa samalle viikolle, kuinkas muutenkaan. Kutsu oli niin houkutteleva, että eihän tälläisestä kattauksesta sovi kieltäytyä ja hyvä niin. Sillä kaunistahan siellä oli.






Las Vegasin helle helli festarikansaa, ehkä jopa vähän liiankin isolla kädellä. Mittari kipusi nimittäin hetkellisesti päivällä jopa yli 100 F:n joten altaalla kelpasi viilennellä kärvistelevää ihoa. Tosin noin kuumassa ei altaalla lojumistakaan pystynyt kauaa tekemään vaan varjo tai sisätilat olivat oikeastaan se toimivin ratkaisu itselläni.

Festivaalit pidetään Las Vegasin ns. vanhan downtownin alueella, joka on itseasiassa viime vuosina jälleen noussut uuteen kukoistukseen. Fremont Streetin päästä alkava festivaali blokkaa useamman kadunkulman tuona festivaaliviikonloppuna ja parkkipaikoista tulee näin ollen keikkalavoja ja vanhoista motelleista taidehalleja. Festareille kun on tosi mukavasti tuotu esille myös taidetta ja kulttuuria monella eri tapaa.






 
Käsi ylös, kenellä ei yhtään tule aurinkoisia ja lämpöisiä kesäkelejä ikävä?
Festareista voisin itse asiassa tehdä tarkemmankin koosteen video kera, sillä tuolla tuli kuvattua aika paljon goprolla. Kyseessähän on hyvin Flow-henkiset juhlat kuorrutettuna aika loistavilla esiintyjillä, kuten tänä vuonna mm. yllätys show The Killersiltä sekä nähtiinpä lavalla rallatus biisistään "Shut up and dance with me!" tuttu (kukaan ei varmaan ole voinut välttyä tältä biisiltä) bändi nimeltään Walk the Moon. Ai jai Vegas, olet kaunis! Ja aina hauska!




Tämä olikin nyt tämän vuoden viimeinen Instagram Travel Thursday postaukseni. Jokunenhan niitä on tänäkin vuonna tullu tehtyä :) Instagramista minut löytää nimimerkillä sannasevenseas. Pääset lukemaan kaikki vuoden aikana julkaistut IGTT-postaukseni ympäri ämpäri maailman nyt helposti tästä:

Polttarijuhlat Vegasissa, purjehdusta Suomen kesässä, ikävä Fidziä, Australiaa kuukaudessa,  Uuden-Seelannin parhaat (pohjoissaari, eteläsaari), Thaimaa parhaimmillaan, Pala Filippiinien Palawania.


 
Eng //  Part of the Instagram Travel Thursday -campaign, here´s some of the pictures from  Las Vegas Life is Beautiful-festival, based on my Instagram pictures. 

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday kamppista. Suomessa Intagram Travel Thursday järjestäjiä ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca. Minut sen sijaan löytää Instagramista sannasevenseas nimellä. 


  

One World Observatory, New York – maailman huikeimman kaupungin katolla

Päätettiin viimeistellä meidän huikea maailmanympärimatkamme asiaan kuuluvasti, huipulla. Nimittäin toiseksi viimeisenä päivänämme New Yorkissa otettiin suunnaksi Manhattanin eteläkärki ja siellä toukokuun lopulla yleisölle avautunut One World Trade Centerin huipulla oleva One World Observatory. Itselleni ja varmasti monelle muullekin torni on paremmin tullut tutuksi Freedom Tower nimellään. 
Kaikkiaan 541 metriin kohoava rakennus on kuulemma ollut vuodesta 2013 saakka läntisen pallonpuoliskon korkein rakennus ja täten koko maapallon neljänneksi korkein rakennus. Yleisölle avoin observatorio sijaitsee aivan ylimmissä kerroksissa, 100–102.
Meidän vierailun aikaan torni oli ollut avoinna yleisölle vain reilun viikon ajan. Turvatarkastukset olivat mittavat ja jonotusta helpottamaan oli aulatilan seinille asennettu paljon screenejä viihdyttävine faktoineen. Screenit tiesivät kertoa muun muassa, että kuluneen viikon aikana euroopasta vierailijoita oli ollut reilut 3500 henkeä. Eli aika ensimmäisten joukossa näin Eurooppalaisina, saati Suomalaisina varmaan pääsimme tornia ja sieltä avautuvia maisemia ihailemaan.





Mutta minkäslainen itse observatorio sitten olikaan? Täytyy heti alkuun todeta, että uuden karhea rakennus oli kyllä oikein näyttävä ja toimiva. Aluksi tosin vähän epäiltiin sisäänkäynnin jonotuksen toimivuutta, sillä mehän saavuimme opasteiden saattelemana sisäkautta observatorioon lipun osoittamaa kellonaikaa puolta tuntia aikaisemmin. Virkailija totesi tähän, että meidän pitäisi oikeasti odottaa ulkopuolella kadulla kiemurtelevassa jonossa, mutta hän päästi meidät lopulta sitten oikealla kellon lyömällä tuolta alhaaltakin sisään. Kun lähtiessämme poistuimme pääovien kautta ulos, tajusimme miten hurjan pitkä jono olikaan. Vinkki vitosena siis muille tornissa kävijöille, että liian aikaisin (lipussa olevaa kellonaikaa) ei kannata tulla jonottamaan. Ja jos ulkojonotus ei kiinnosta, niin sisään pääsee myös maanalaista tunnelia pitkin, aivan pokkana.

Itse hupi alkaa oikeastaan jo hissistä, sillä matkalla korkeuksiin sinut sinne vie ”Sky Pod” -niminen hissi, jonka seinillä esitettävästä multimedia-esityksestä voi ihailla New Yorkin historiaa. Show on oikeasti todella näyttävä ja alle kuudessakymmenessä sekunnissa oletkin jo 102:ssa kerroksessa. Kätevää.

Eikä lysti lopu lainkaan tähän, eikä jonotus. Seuraavaksi marssitaan nimittäin vielä kaikki yhdessä koossa See Forever Theateriin. Ensiksi ajattelin tästä, että miksi ihmeessä tämä on pakollinen osuus, mutta nähtyäni ja koettuani tämän New Yorkin sykkeestä kertovan kolmiulotteisen videopresiksen, ymmärsin täysin. Oli nimittäin niin huikea kokemus tämä pari minuuttinen show, että suorastaan ihan herkistyin lopussa. Olin varmaan sopivissa tiloissa muutoinkin kaikesta, kuten reissun lopusta jne, että todella vaikutuin. En haluaisi oikeastaan enempää spoilata muilta tätä huikeinta kokemusta hetkeen, joten sanonpa vaan vinkkinä, että jos olette aikeissa suunnata tuonne torniin, niin älkää kurkkiko Youtubesta tai muualta enempää tuosta teatterin esityksestä. Minusta se oli niin paras yllätys, että oli hyvä että se tuli sellaisena, yllätyksenä.



Korkealta näkee kauas ja paljon, sehän on selvää. Tornin kirkkaista ikkunoista näkyi niin Vapaudenpatsas, kuin ohi lipuvat rahtilaivat sekä purjeveneet. Näkyipä sieltä huikeasti myös yllättävän pieneltä näyttävät Brooklyn Brigde, Manhattan Bridge sekä Williamsburg sillatkin. Kaikki samalla silmäyksellä. Aika huikeeta!




Ylhäältä näkee myös, että alueen rakennustyömaa on edelleen vielä kesken. Sieltä näkee myös tornin juureen rakennetut muistomerkit kahden vuonna 2001 syyskuun 11. päivä tuhoutuneiden tornien tilalle. Tummat, vettä sisäänsä imevät altaat ovat, kuten Pingviinimatkat-blogin Milla ja Juhana tässä jutussaan mainitsevatkin osuvasti, niin ahdistavia. (pst, katsokaa heidän päräyttävät kuvat syksyisestä Manhattanin eteläkärjestä linkistä!). Altaiden vieressä tulee todellakin ahdistava olo.
Altaiden reunalle on kaiverrettu jokaisen tornissa menehtyneen henkilön nimi ja tuonakin päivänä ainakin yhden henkilön nimen kohdalta löytyi altaan reunalta muistoruusu.




Saatuamme tiedon toukokuussa observatorion avautumisesta, odottelin säätietojen päivitystä aivan viime hetkille saakka, ennen lipun ostoa (liput torniin maksavat netistä 32 usd). Ja koska sää Nycissä näytti hieman sateiselta ja koleiselta meidän alkupäivien ajaksi, uskalsinkin ostaa liput vasta toiseksi viimeiselle päivällemme lauantaille, jolloin ennusteiden mukaan olisi aurinkoista. Ja niin olikin. Kuulimme tornissa, että esimerkiksi edellisenä päivänä Manhattania ei nähnyt juuri lainkaan. Eli sää kannattaa myös huomioida lippua varatessa.



Miltäpä teidän silmään näkymä New Yorkin katolta vaikuttaa ja onko kenties uusi avattu observatorio kohdelistallasi mikäli tie veisi isoon omenaan? Itse uskon että palaan tuonne korkeuksiin myös seuraavalla kerralla, vaikkapa sopivasti auringonlaskun aikaan.

New York on jotain niin mahtavaa ja henkeäsalpaavaa, että näihin tunnelmiin ja maisemiin vilkuteltiin jäähyväiset meidän kaikkien aikojen seikkailullemme, ennen kotiinpaluuta. Jutut maailmalta eivät kuitenkaan jää tähän, vaan voitte uskoa että materiaalia ja kuvia muistikortti kaupalla. Jahka tässä paluusta aletaan toipumaan ja elämä normalisoitumaan, niin lupaan että blogikin alkaa päivittymään rivakammin. Nyt kuitenkin näistä New York tunnelmista moro moro!


Eng // One World Observatory in New York was pretty nice way to finish our around the world trip.

Viimeistä viedään... Terkkuja, terkkuja kaikille Nycistä!

Vähiin käy, ennen kuin loppuu. On edelleenkin aivan epätodellinen tunne tietää palaavansa Suomeen aivan lähipäivinä. Viimeinen kuukausi onkin ollut yhtä hidastettua kelaa, sillä olemme viettäneet aikaa samoissa paikoissa kuin aivan reissumme alussa, vain toisessa järjestyksessä. Los Angelesissa, Torontossa ja nyt New Yorkissa. 
Bussimatka Torontosta New Yorkiin meni muuten kuin varkain. 12 tunnin yöbussi sujui ongelmitta, ja koskaan aikaisemmin ei rajamuodollisuudet ole sujuneet noin vikkelään, kuin Buffalossa sujuivat. Rajan ylityksen jälkeen nukuttiinkin bussissa lähes koko matka, muutamaa vessataukoa lukuunottamatta.
Mutta vähänkö harmitti, kun kahdeksan aikoihin aamusta saavuimme Manhattanille ja kuljettaja spiikkasi huomenet hyvissä ajoin ennen perille saapumista tyyliin sanoilla, että "Hyvää huomenta, on kirkas ja rauhallinen aamu saapua kauniiseen New Yorkiin. Manhattan näyttää kauniilta." Sain unenpöpperössä silmät raotettua sen verran, että näin kaukaa Manhattanin eteläkärjessä kohoavan One World Trade Centerin, joka näytti uljaalta mutta yksinäiseltä siluetissa. Ajattelin että ummistan silmiäni vielä hetkisen, kunnes saavutaan lähemmäksi Manhattania, ja sitten nautin näkymästä, jonka jätin haikein mielin taakseni samaisen bussin ikkunasta viime syyskuun lopulla matkalla Torontoon. Mutta miten kävikään? Uni maittoi niin makoisasti, että heräsin vasta perillä, Port Authority bussiterminaalista. Vähänkö mua harmitti!



Harmituksen jälkeen, ei auttanut kuin karistaa unihiekat silmistä ja lähteä hotellia kohden. Reilun puolen tunnin patikoinnin jälkeen Manhattanin aamuruuhkassa, ihmisiä kantamusten kanssa väistellen, päästiin viimein hotellillemme Midtowniin. Mutta aikaisesta saapumisesta johtuen, ei tietenkään saatu vielä huonettamme. Ei auttanut kuin "samoilla silmillä", tosin hyvin nukutuilla sellaisilla, lähteä kaupungille aikaa tappamaan, joka tosin New York-nimisessä kaupungissa onnistuu enemmän kuin hyvin.
Oltiin heti ensimmäisenä päivänä aivan super tehokkaita, yrittämättä sitä edes olla. Käytiin ensimmäiseksi nyciläisittäin bagel-aamiksella, josta käveltiin Grand Central Terminaaliin ihmettelemään aamuruuhkaa.



Grand Centralilta käveltiin Rockefeller Centeriä ympäriinsä ja sieltä Times Squaren turisti hälinään ja Theater Districtille. Ollaan nimittäin yritetty saada järkevän hintaisia lippuja The Book of Mormon teatteriin jo vuosia. Keväällä 2012 show oli niin tuore, että hyvä jos teatterin edessä olevan ihmismassan lävitse pääsi kävelemään. Kesällä 2013 tilanne näytti edelleen vähän samalle, eikä mistään herunut alle satasen lippuja näytöksiin. Nyt syksyllä oltiin jo lähes varmoja, että Times Squarella sijaitseva tkts-lippukoju olisi ottanut viimein näytöksen aleliput myyntiin, mutta ei vieläkään. Eikä edelläänkään nyt keväällä 2015 tilanne ollut muuttunut. Edullisin lippu olisi ollut satasen luokkaa. Ei raskittu ostaa sillä hinnalla. Kipuraja kulkee siinä jossain 70 hujakoilla. Luotetaan että kyllä ne liput joskus täytyy tulla tkts:lle myyntiin ja väijytään niitä sitten sitä kautta joku kaunis seuraava kerta Nycissä.


Teatterilla käynnin jälkeen pistettiin tossua toisen eteen kohti 34th streetiä ja Macy´s tavarataloa. Minulla oli sinne nimittäin saatu 15 taalan lahjakortti, jonka kävin törsäämässä kukkarosta pois. Tässä vaiheessa alkoi jo pienesti tuo bussissa nukuttu yö jo painamaan jaloissa ja hieman lounas nälkäkin kolkutteli masussa, joten tuumittiin että vedetään nyt raksit ruutuun monen asian kohdilta heti ekana päivänä ja otettiin suunnaksi Madison Square Park ja moni varmasti osaa jo aavistaakin, että mikä olikaan kohteemme siellä? Voi kyllä, Shake Shack hampurilaispaikkapa tietysti! Se on kyllä kivan tunnelmallinen ravintola, ollakseen ns. pikaruokala. Tosin torstainen sää New Yorkissa oli aika pilvinen ja kolea, joten hirmusen pitkään ulkoruokinnassa enempää ei olisi viihtynyt. Toisille täällä tosin näyttää nämä kelit olevan hyvinkin kesäiset. Minishortseissa ja topeissa näkee mimmejä kaduilla... Hui kamala, tänään naureskeltiin leikkisästi, että ovatkohan he koskaan olleet missään oikeasti lämpimässä, sillä nämä kelit täällä eivät ole olleet varsinaisia hellekeliä. Tai sitten suomityttö- ja poika eivät ole tarpeeksi karaistuneet. Sitä kaippa se teettää, kun ei vietä talvea Suomessa.


Tänäänkin ollaan oltu varsin tehokkaita ja taas ihan vallan vahingossa ollaan kävelty puoli Manhattania halki. Metroa emme ole käyttäneet vielä kertaakaan. Heräsimme tänään sateeseen, joten päätimme mennä leffaan heti aamupäivästä. Kävimme virtuaalimatkalla LA:ssa ja katsomassa siis Entourage-leffan. Toimi! Leffailun jälkeen sää olikin kirkastunut ja lämmennyt, joten jatkoimme jalkaisin kohti Chelseaa ja Meatpacking Districktiä. Piipahdettiin myös nopeasti noiden yläpuolella kulkevalla High Linella. Oi että, miten magea pala New Yorkia nämäkin alueet ovat!
Sopivasti illallisaikaan käveltiin vielä Union Squaren Whole Foodsiin ja sen viihtyisään ravintolatilaan, jonka toisesta kerroksesta on mukava ihmetellä vilkasta puistoelämää. Hieman ennen auringonlaskua lähdettiin kävelemään hotellia kohden Grand Central Terminaalin lähelle, jonne oli tuolta reilun 20:n korttelin matka. Mutta eihän se ole oikeastaan matka eikä mikään ja sujui aika leppoisasti ja ennätettiin vielä ennen pimeän tuloa hotellin kattoterassin ravintolaan yksille drinksuille ihastelemaan hämärtyvää Manhattania ja syttyviä valoja. Oi New York! Olet vaan niin huikea!

Huomiseksi varasimme liput korkeuksiin, nimittäin viime viikolla avattuun One World Observatoryyn. Jänskättää! Käväistään varmaan ennen sinne menoa vielä Brooklynin puolella, Williamsburgissa. Huomiseksi onkin luvattu kaiken lisäksi vielä auringonpaistetta, joten nämä viimeiset päivät täällä maailman huikeimmassa kaupungissa sujunevat mitä parhaimmin. New York harvemmin nimittäin pettää. Luotan sen vetovoimaan tälläkin kertaa.

Jos blogissa minusta ei enempiä enää ennen Suomeen saapumista kuulu, niin kiitos ihmiset! Kiitos tämän meille ikimuistoisen reissun mukana elämisestä, kaikista kommenteistanne (ne ovat lämmittäneet mieltä enemmän kuin ikinä voitte uskoakaan - varsinkin maailman toisella puolella on ihanaa tietää, että siellä on joku, jonka kanssa jakaa kokemuksia) ja kaikista hyvistä vinkeistänne iso kiitos myös. Niitä on tullut teiltä jo ennen reissua sekä sen aikana. Aivan mahtavaa! Postauksia kuluneelta maailmanympärimatkaltamme on luvassa siis vielä aivan hurja määrä. Pysykäähän siis mukana jatkossakin, joohan? Ja muistakaa, unelmat on tehty toteutettaviksi.


Eng // Couple days to go before going back to Finland. It's great to spend those last days in New York.