Roadtripin ikimuistoisimpia hetkiä oli todistaa auringonnousu Grand Canyonilla. Muistan vieläkin, miten kylmää Canyonin reunalla oli, ennen kuin aurinko oli kokonaan noussut ja ennen kuin ensimmäiset auringonsäteet alkoivat lämmittää varvastossuissa reissaavia varpaita. Ja miten huikea se näky olikaan, kun kaikki auringon sävyt maalautuivat Canyonille reunamille! Aika eeppistä. Edelleenkin muuten haaveilen joskus yöpyväni Grand Canyonilla, jolloin näkisi koko vuorokauden syklin siellä. Ja sitten on Las Vegas. Tuo uhkapelien syntinen kaupunki, joka ei koskaan nuku. Vegasissa on jotain sairaan siistiä ja se vie mukanaan. Pari kolme päivää on kuitenkin ihan riittävä aika Vegasissa ja sen yhteyteen moni yhdistääkin Grand Canyonilla käynnin.

Aamun ensimmäisiä auringonsäteitä Grand Canyonin eteläreunalla.

Pojat testailee Davy Crockett hattua.

18. lomapäivä (perjantai 4.9.2009)

Heräsimme Flagstaffissa klo 03:30 ja lähdimme ajamaan kohti Grand Canyonia. Aurinko nousee noin kuuden aikaan aamulla ja matka Grand Canyonille kestää noin puolitoista tuntia. Yöllä on tosin hieman hitaampaa ajaa, koska aavikolla on todella pimeää, eikä matkalla ole lainkaan katuvaloja. Ainoastaan paljon peuravaroituksia. Näimmekin useita peuroja tienposkessa syömässä ja myös tietä ylittämässä. Lisäksi bongattiin tienreunasta jänis ja todennäköisesti aavikkokettu.

Pääsimme onneksi turvallisesti perille Grand Canyonin luonnonpuistoon (sisäänpääsymaksu 25$ autolta. Lippu on voimassa 7 vrk). Perillä huomasimme, että emme olleet ainoita, ketkä olivat tulleet ihailemaan auringonnousua. Paikalla oli kymmenittäin ihmisiä termospullojen ja vilttien kanssa odottamassa. Ymmärrän kyllä miksi – auringonnousu oli todella kaunis! Yön pimeys vaihtui Canyonilla nopeasti aamuauringon säteiksi ja yön viileyskin oli samoin tein poissa.

Anssi taisi nähdä kosinnankin, kun eräs mies kosi Grand Canyonin reunalla. Grand Canyonilla on useita eri pysähdyspaikkoja, joista ihailla tätä valtavan isoa monttua. Me olimme etelätasanteella. Grand Canyon on reilut 400 km leveä, joten näkymät kantavat kirkkaalla säällä hyvinkin kauas.

Grand Canyonin ihailun ja valokuvaussessioiden jälkeen mieli alkoi vaeltelemaan jo Las Vegasin suuntaan! Reilun neljän tunnin ajomatka Vegasiin sujui nopeasti, tosin aivan järkyttävässä helteessä. Ulkona taisi olla jotain 40 astetta lämmintä. Pysähdyimme nimittäin hetkeksi Hooverin padolle ja tuntui, kuin olisi sulanut siihen asfaltille. Minunkin auringonsietokyky alkoi paukkua noissa helteissä.

Hoover Dam polttavassa lähes neljänkymmenen asteen kuumuudessa.

Route 66 maisemia Kingmanin kaupungista.

Viva Las Vegas! Saavuimme Stratosphere hotelliimme Stripin pohjoispäähän iltapäivästä keskelle autiomaan sadekuuroa. Sateinen sää sopikin hyvin pienille päikkäreille ennen iltaa. Hotellimme on yksi alueen korkeimmista rakennuksista ja sen erikoisuutena on tornin päällä sijaitseva huvipuisto. Torni on kuulema korkeampi, kuin esimerkiksi Eiffel -torni.

Pääsimme Stratospheren torniin kätevästi veloituksetta, koska se kuului hotellin asiakkaille huonehintaan (muutoin sisäänpääsymaksu on 15.95$ + laitteet 13$/kpl). Aurinko alkoi juuri sopivasti laskea ja miljoonat Vegasin valokyltin vilkkumaan, kun saavuimme paikalle, joten ajoitus oli täydellinen! Näkymät olivat aivan sairaan mageet! (Olen käynyt Stratospheressä aikaisemminkin, mutta päivällä. Suosittelen menoa juurikin auringonlaskun aikaan).

Anssi osti itselleen rannekkeen huvipuistolaitteisiin ja pisti menemään hullun lailla. Pari huvipuistolaitteista menee tornirakennuksen laidan yli ja niihin minua ei saisi mistään hinnasta! Tornissa oli ennen myös pieni vuoristorata, mutta sitä siellä ei enää ollut. Kovin juttu on ehkä tornin päällä oleva (Lintsin Space Shottia vastaava laite), joka siis laukaisee pystysuoraan taivasta kohden penkeillä istuvat ihmiset ja laskee takaisin lähes samaa vauhtia. Pakko mainita, että olen kerran aiemmin ollut siinä ja vannoin silloin, että en enää koskaan mene kyseiseen laitteeseen uudestaan.
Laite on ihan sairaan siisti, mutta se ensimmäinen nykäisy ylös on aivan järkyttävä. Se tunne, että haluat vaan pois maantasalle on valtava! Toki sitten, kun uskaltautuu nauttimaan näkymistä, niin alkaa helpottamaan ja sen jälkeen onkin ihan voittaja olo, että uskalsi!

Olimme jo lähdössä Stratosphere tornilta syömään, kunnes Henna (korkeanpaikan kammoisena) vähän osoitti mielenkiintoa Space Shot -laitetta kohtaan. Aika pitkän pohtimisen jälkeen kävikin yllättäen niin, että hitto soikoon, siellä istuttiin! Anssi, Henna ja minä. Se oli samalla aikaa aivan sairaan järkyttävän pelottavaa ja haluttiinkin jo pois laitteesta (mä oikeesti pelkäsin paljon ennemmän, kuin silloin vuosia sitten ensimmäisellä kerralla samassa laitteessa), mutta sitten nappi painui pohjaan ja naiset lensi taivaalle… Sen jälkeen kuului kovaa kirkumista ja lisää kirkumista ja varmaan jonkin sortin sydänkohtaus ja tajunnanmenetys ja sitten se oli ohi. Nähtiin kuitenkin shokiltamme nämä täydelliset iltamaisemat Vegasin yllä, joten olihan se kaiken pelon arvoista! Jalat tutisi kyllä pitkään laitteen jälkeen, mutta hitsi me tehtiin se! Ja nyt muuten vannon, etten tee sitä enää koskaan ikinä milloinkaan!
  Ilta jatkui Stratosphere hotellin Roxy´s dinerissa, jossa oli hyvää ruokaa! Oli vain vika tikki vetää sellainen mättösatsi, koska olimme heränneet aamulla 3:30 Grand Canyonille ja uni alkoi painaa. Jatkoimme kuitenkin taksilla Las Vegas Boulevardille, eli Stripille kiertelemään eri kasinoille. Vegasissa lähes kaikki on avoinna 24/7. Kasinot kilisee yötä päivää, mikään ei pysähdy mihinkään kellon aikaan. Vuorokaudet vain vaihtuu, mutta sitä ei juurikaan hotellien sisällä huomaa.

P.S. Taksin saa Vegasissa ”laillisesti” ottaa vain hotellin edestä, jonottamalla (ja tippaamalla ovimiestä). Mutta me otimme sen aina lennosta hotellin vierestä. Eivät kuulemma saisi ottaa lennosta kyytiin, mutta siten aina saimme taksin kuitenkin heti.

Majoitustiedot: Stratosphere Tower - Casino & Resort Hotel, 2000 Las Vegas Blvd S, Las Vegas, AZ

Menisitkö tähän hurjaan laitteeseen?

Häät Las Vegasissa on klassikko!

Osavaltiot matkalla:

• Nevada (NV)

Vuoden 2009 reissu Grand Canyonille ja Vegasiin oli järjestyksessään minulle toinen. Olen sen jälkeen vieraillut Grand Canyonilla kerran ja Vegasissa on tullut käytyä parikin kertaa tuon jälkeen. Olen saanut viettää siellä ikimuistoisia hetkiä, kuten festareita, polttareita ja häätkin. Vegasin taksipolitiikkakin on muuttunut sitten tuon 2009. Siellä kannattaakin käyttää Uberin tapaisia toimijoita ja muutenkin somettaa, mikäli haluat saada ilmaisia sisäänpääsyjä ja drinkkilippuja yökerhoihin. Lukaise ihmeessä polttariseurueeseemme kuuluneen Matkakuume-blogin Gian kooste miten Vegasissa kannattaa järjestää polttarit heidän blogistaan tästä.
Jos päädyt Vegasiin, niin lämmin suositukseni on käydä myös Grand Canyonilla. Lähimpänä Vegasia sijaitsee Grand Canyon West -sisäänkäynti, josta olen kirjoittanut blogiini.

Oletko itse vieraillut Grand Canyonilla ja/tai Vegasissa?

Ps. Tästä linkistä voit katsella Stratospheren Big Shot -laitteen hurjan näköistä menoa. Miltä näyttää, menisitkö?


Mikäli haluat lukea aiemmat postaukset New Yorkista alkaneesta roadtripistä, niin pääset niihin tästä:
Road Trip -postaussarja alkaa
Perillä New Yorkissa
Nyc-love ja eeppisiä auringonlaskuja
Coney Island
Vallan ytimessä Washington D.C.:ssä
Columbus
1100 mailia
Viikonloppu Chicagossa
St. Louis ja Gateway Arch
Kansas City ja Oklahoma
Kalkkarokäärmeen häntiä ja Cadillac Ranch
Albuquerque, Wigwam motel ja jättimäinen meteoriittikraatteri

 *Tämä on osa postaussarjaa vuoden 2009 Road Tripistä halki Amerikan. Nostot ja kuvat ovat silloisesta blogistani, jota kirjoitin tienpäältä.