Road Trip USA: Viikonloppu huikeassa Chicagossa!

Chicago on mieletön, mutta ei sitä turhaan kutsuta "windy cityksi". Mekin saimme siitä maistiaisia pilvisenä ja tuulisena perjantaina. Seuraavana päivänä onneksi Chicago näytti parastaan ja auringon paistaessa löysimme kaupungista todellisen rantakeitaan palmuineen, joka nosti Chicagon pisteitä entisestään. Olen käynyt kerran uudelleenkin Chicagossa Lollapalooza -festivaaleilla ja voisin heittämällä lähteä kaupunkiin jälleen, ainakin kesäaikaan. Mutta hypätäänpä jälleen ajassa kymmenen vuotta taaksepäin ja Chicagossa tuolloin viettämäämme viikonloppuun.





Millennium Park on huikean suuri puisto aivan keskustan vieressä. Täällä järjestetään vuosittain myös Lollapalooza -festivaali.


Beanin kanssa on tosi haasteellista ottaa selfie.


   
"Ilta kymmenen jälkeen odottelimme hotellilla ystävämme saapumista Kanadasta ja 
hommasin hänen kunniaksi kuoharit ja mansikat kylmään."


11. lomapäivä (perjantai 28.08.2009)

Tänään kierrettiin Pekan kanssa kahdelleen kaupunkia. Aloitettiin sightseeing Millennium Parkista, jossa kaupungin symboli ”bean” eli papu sijaitsee. Jatkoimme matkaa Buckingham Fountainille ja sieltä kaunista rantaboulevardia pitkin Navy Pierille. 

Sää oli todella tuulinen sekä usvainen. Suurin osa pilvenpiirtäjien katoista peittyi usvaan. Onneksi ei kuitenkaan satanut, muutamaa pientä pisaraa lukuun ottamatta. Navy Pierillä oli muiden huvilaiturikaupunkien tapaan huvipuisto ja maailmanpyörä, sekä ravintoloita ja lapsiperheille enemmänkin suunnattua tekemistä. Ja tietysti kauniit näkymät Michigan järvelle.


Chicagosta on Los Angelesiin 1745 mailia. Sinne ollaan matkalla!

Michigan järvi on valtavan kokoinen. Sen pituus suurimmillaan on lähes 500 kilometriä.
Tästä kuvasta näkee hyvin, miten pilvenpiirtäjien yläosat peittyivät sateisen sään usvaan.



Pitkän kävelypäivän kunniaksi menimme modernisoituun irkkupubiin syömään, ja nam, ruoka olikin oikein hyvää. Sen jälkeen tapasimmekin hotellilla meidän travel buddyt, joiden päivä oli sisältänyt myös nähtävyyksiä sekä shoppailua. Me emme muuten Pekan kanssa shoppailleet koko päivänä mitään (taitaa olla ensimmäinen sellainen päivä koko reissulla!), paitsi ruokakaupasta kuohuviiniä ja Coppolan perheen valkoviiniä (oli pakko testata). 

Ilta kymmenen jälkeen odottelimme hotellilla ystävämme saapumista Kanadasta ja hommasin hänen kunniaksi kuoharit ja mansikat kylmään. Ai niin, kävimme sitä ennen hotellin 29. kerroksen Skydeck -ravintolassa viinilasillisella sekä nauttimasta upeista iltanäkymistä Chicagon kattojen yllä. Wautsi mikä paikka!

Tammyn saapuessa kippistimme ja vaihdoimme kuulumiset ja suuntasimme ulos syömään sekä drinksuille. Voitteko uskoa, Pekalta kysyttiin paperit yhteen ravintolaan ja emme päässeet sisään, koska Pekalle ei ollut papereita mukana. Laki velvoittaa kuulemma kysymään jokaiselta henkkarit. Aika yllätys oli myös, että emme hotellin keskeisestä sijainnista huolimatta löytäneet yhtään ravintolaa joka olisi auki 12 aikaan yöllä. Hieman outoa suurkaupungissa, mutta onneksi kysyttiin neuvoa ja sen pohjalta löysimme erään mukavan pienen Italialaisen ravintolan, jonne pääsimme syömään. Ilta vierähti mukavasti siellä ja nukkumaan suoriuduimme joskus 3 aikaan.


Kuvassa keskellä oleva Sears Tower (nykyinen nimi Willis Tower) on 108-kerroksinen pilvenpiirtäjä.
Meidän Chicagon jengi <3



"Rehellisyyden nimissä nyt taitaa olemaan kisaväsymystä, jopa joukon nuoremmissakin, eli en puhu vain omasta puolestani. Säälittävän yöelämäyritelmän jälkeen raahauduimme hotellille aivan tautisen suuressa Mc Donaldsissa vierailun jälkeen."
 


12. lomapäivä (lauantai 29.08.2009)

zzz… Aamulla nukutti ja kovasti. Pojat kuitenkin heräsivät katsomaan valioliigan jalkapallo-ottelua aamu 7 aikaan. Teki tiukkaa herätä, mutta ajattelin, että nyt ei ole aikaa hukattavana! Chicago jalkojen alla, pakko jaksaa. Lähdimmekin siis kaikki viisi yhdessä aamupalalle läheiseen Corner bakery -kahvilaan ja siellä hioimme päivän plänin. 

Suunnitelma oli ensiksi mennä Sears Toweriin, joka on yksi Yhdysvaltain korkeimmista rakennuksista. Tietystikin sinne päästyämme jono oli jo aikamoinen ja sää ensimmäisestä kertaa Chicagossa aurinkoinen, joten päätimme, että emme jää odottamaan (kuulemma yli tunnin jono). Otimme metron alle ja menimme vanhaan kaupunkiin. Se olikin oikein idyllinen ja kaunis paikka. Matalia, pieniä taloja ja idyllisiä ravintoloita. Täältä muuten löytyvät ne Chicagon menomestatkin, jotka ovat auki aamu 4:ään, eli toisin kuin downtownissa olevat ravintolat, jotka sulkevat jo klo 24 aikaan. 








 






Vanhasta kaupungista jatkoimme rannalle, jossa oli meneillään beach volley -kisat ja paljon ihmisiä. Voi että se ranta oli ihana! Chicagon pisteet sen kuin nousee nousemistaan, jeeeee! Ranta (ja valokuvaus session) jälkeen päätimme mennä syömään kuuluisaan Gino´s East –pizzeria ravintolaan, joka sattui olemaan hotellimme vieressä ja jonne on näyttänyt olevan jono lähes tulkoon joka päivä ohi käveltäessä. 

Jonoa oli jälleen, mutta vain noin viideksi minuutiksi. Ravintola on ensimmäisiä pizzerioita Chicagossa ja kaupunkihan on kuuluisa pizzoistaan. Tilasin itse pizzan (vaikka ei tehnyt oikeastaan yhtään sitä mieli, ihmeellistä kyllä), mutta ihan maistuvaa se oli ja muidenkin ruuat olivat kuulemma ok. Eli uskaltanen suositella ravintolaa muillekin. 

Pienen lepohetken jälkeen hotellilla (patterit alkaa olemaan jo tosi lopussa) lähdimme jälleen cityyn tarkoituksena mennä istumaan iltaa jonnekin. Parin korttelin jälkeen päädyimme irkkupubiin, jossa otimme yhdet yömyssyt. Rehellisyyden nimissä nyt taitaa olemaan kisaväsymystä, jopa joukon nuoremmissakin, eli en puhu vain omasta puolestani. Säälittävän yöelämäyritelmän jälkeen raahauduimme hotellille aivan tautisen suuressa Mc Donaldsissa vierailun jälkeen. (Ei uponnut kyllä minuun enää purilainen, jotenkin niihin alkaa olemaan mittari jo täynnä.), mutta meillä on joukossa double cheeseburger syöppö(jä)). Onneksi kaikkialta saa ihanaa ceasar salaattia! Ja kaikkialta saa kaikkea muutakin ihanaa, ruokailu ei ole koskaan kyllä ongelma tässä maassa.


Jonottamassa Gino´s East –pizzeriaan, joka on yksi kuuluisimmista ravintoloista Chicagossa




"Nyt suuntana oli St. Louis, kaupunki, josta en tiennyt muuta kuin, että sieltä löytyy amerikan-suomalaisen arkkitehdin Eero Saarisen suunnittelema upea Gateway Arch."


13. lomapäivä (sunnuntai 30.08.2009)

Ajopäivä. Sunnuntaiaamu vierähti vielä Chicagossa mukavalla aamupalalla, jonka jälkeen pakkasimme tavarat autoon ja lähdimme ajelemaan lentokentän läheisyyteen Mall:lle. Iltapäivästä ajoimme Tammyn takaisin lentokentälle Kanadan koneeseen. Oli oikein mukavaa, että hän pääsi moikkaamaan meitä Chicagoon viikonlopuksi! Jippijei! 

Nyt suuntana oli St. Louis, kaupunki, josta en tiennyt muuta kuin, että sieltä löytyy amerikan-suomalaisen arkkitehdin Eero Saarisen suunnittelema upea Gateway Arch. Chicagosta St. Louisiin matka kesti noin 5 tuntia. Matkalla pysähdyimme Denny´siin syömään sekä varaamaan hotellin seuraavaksi yöksi. Hahaha, siinä vaiheessa, kun hotellihuone maksaa 30 euroa, tiedettiin että mennään isolla riskillä. Mutta ajateltiin testata tääkin kortti ja kunnon luukku ja lisäksi tiesimme, että saapuisimme vasta illalla perille, joten sinänsä muilla tekijöillä kuin turvallisella yöpaikalla ei ollut väliä. 

Haluatteko kuulla miten meidän kävi? Sellainen tienvarsi motellihan (hotelliksi itseään kutsuivat) se oli. Seinät paperia ja jänskätti, että mikähän kuppasyyhytäi saadaan petivaatteista, aaargh! Sanotaanko näin, että teltassa ja autossakin on mukavampaa yöpyä.

Majoitustiedot: St. Louis-Days Inn, Lindbergh Boulevard, St. Louis


Osavaltioita matkalla Chicagosta St. Lousiin ylitimme seuraavasti: 

  • Missouri (MO)



 *Tämä on osa postaussarjaa vuoden 2009 Road Tripistä halki Amerikan. Nostot ja kuvat ovat silloisesta blogistani, jota kirjoitin tienpäältä.

2 kommenttia

  1. Huikeaa menoa! Chicago on huippu, samaa arkkitehtuurille mitä Pariisi taiteelle ja Milano muodille. Urheilukaupunkina kilpailee New Yorkin ja Bostonin kanssa maailman parhaasta kaupungista. Ja reilut 80 pienpanimoa, mitä muuta ihminen voi tarvita?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistankin sun urheilupostaukset ja toden totta, urheilukaupunkina myös varmasti mitä mainioin, mutta itselläni ei ole siitä kulmasta omakohtaista kokemusta. Oli mulla teininä Chicago Blackhawks -takki, ja se oli maailman coolein! Että ehkä joskus pitäis urheilumielessä suunnata Chicagoon myös! Uskoisin, että saisin helposti miehenikin mukaan! :DDD

      Poista

Kiitos kommentistasi!