Kukapa olisi osannut ennustaa, kun vuosi sitten uuden vuoden aatonyönä tähtisadetikuilla teimme kylmässä viimassa lukua 2020, että mitä kaikkea vuosi toisikaan tullessaan... Ei varmasti kukaan! Muistan, kuinka olin päättänyt, että olisin todella aktiivinen instagramissa ja aion sitoutuneesti ja säännöllisesti julkaista siellä sisältöä. Materiaaliahan riittää aiemmista reissusta ja lisääkin on tulossa koko ajan, tietysti! No, vähänpä silloin tulevasta tiedettiin... 

Yht'äkkiä koko maailma pysähtyi, päivät soljui etätöissä kotona, eikä instagram ollut ihan ensimmäisenä mielessä. Kulunut vuosi 2020 jää historiankirjoihin maailmanlaajuisena pandemiana ja siitä miten Covid-19-virus pisti koko maailman polvilleen. Silti vuosi 2020 on yksi vuosi elämästäni ja haluan poimia talteen siitä hyvät asiat ja ne asiat, mihin en ole ollut tyytyväinen, niin unohtaa tai pyrkiä muuttamaan niitä. En suostu sanomaan, että tämä oli paska vuosi, koska tämä vuosi oli vuosi elämääni. Reissuja tuli tehtyä vähemmän ja vain niissä rajoin kun se oli mahdollista. Kuitenkin tähän vuoteen mahtuu yksi ulkomaanmatka (yay!), paljon mikromatkoja (yay!) ja vene-elämää (super yay!) ja kerran jopa istuin lentokoneessa (*edit: kaksi kertaa, jos virtuaalilento lasketaan) – tätä kaikkea oli matkavuoteni 2020.

Tämä postauksen avauskuva summaa vuoden tähtihetket; kesä, loma, Hanko, purjehdus, aurinko ja Bengtskärin majakka. Siinäpä monta syytä onneen.

Tämä kuvaa hyvin tammikuisia tunnelmia; palmujen kaipuuta hankien keskellä. Elämän ihmettelyä ja hengittelyä...

 

Helmikuussa ei kaiketi tapahtunut reissujen osalta Helsinki-Suonenjoki väliä suurempaa... Sydäntäni raastaa edelleen, kun palasin helmikuulle, miten olen kirjoittanut isäni kuvaan Instagramissa seuraavasti: Vaikea ymmärtää, että isäni äkillisestä menetyksestä on jo puolitoista vuotta. Josta jokainen päivä, tunti ja minuutti on liikaa... Surutyö on ollut valtava ja koen, että olen edelleen toipilaana. Miten tällaisesta voi edes ikinä toipua? Onneksi, minulla on tukijoukkoja ympärillä, joiden kyydissä olen selvinnyt eteenpäin. Maaret Kallio kirjoitti eräässä kolumnissaan osuvasti: ”Miten arvokasta on saada olla mukana muiden kyydissä, vaikkei olisikaan vielä ajokunnossa.” Tämä kertonee alkuvuoden tunnoistani ja pitkästä surutyöstä...

 

Maaliskuun alussa suuntasimme hyvinkin extempore-matkalle Saariselälle Cali-siskojen ja puolisoiden kanssa. Joskin olin korvamerkinnyt Saariselän jo aiemmin, koska olin lukenut Saariselän palkitusta ja jopa Euroopan pisimmäksi mainostetusta pulkkamäestä. Pienen pieni koronapelko olkapäällä lähdimme reissuun ja perillä meitä odotti kansainvälisten turistien lähes kokonaan hiljentämä Saariselkä. Palvelut operoivat vain osittain ja kaikkialla oli odotettua hiljaisempaa. Meillä oli hyvä ja turvallinen olla Holiday Club Saariselän isossa Villas-loma-asunnossa ja eritoten moottorikelkkailu Saariselän maisemissa oli aivan superia. Lue tästä viisi hauskaa vinkkiä Saariselälle.

Kun sunnuntaina lensimme Ivalosta takaisin Helsinki-Vantaalle koronauutiset löivät kasvoille kuin märkä rätti. Helsinki-Vantaan monitoreissa vilisi vain "peruutettu" -statuksella olevia lentoja... New York, Tokio jne... En voinut uskoa näkyä, koska en halunnut uskoa sitä. Meidän lento Los Angelesiin olisi kuukauden kuluttua ja ajattelin täysin naivisti, että sitä nyt ei ainakaan mikään voi perua... Eipä!

Vain neljä päivää Helsinki-Vantaalla nähtyjen peruutettujen lentojen jatkoksi liittyi myös meidänkin lentomme. Puhelimen näytölle ilmestyi viesti Finnairilta: "Hei SANNA, lentosi Helsinki – Los Angeles 2.4.2020 on peruttu. Emme valitettavasti tällä hetkellä voi tarjota sinulle korvaavaa lentoa."

Saariselkä oli upea ja siellä olisi viihtynyt paljon pidempäänkin. Sinne olisi oikeastaan voinut jäädä, kun tiesi mitä seuraavat viikot toi tullessaan.

 

 

Maaliskuusta voisi kirjoittaa niin paljon enemmänkin, koska sen jokaiseen päivään mahtui niin paljon erilaisia tunneskaaloja; pelkoa, jännitystä, ihmetystä ja epätoivoa... Ketään ei suositeltu tavattavaksi ja Uudenmaan rajoja suunniteltiin laitettavaksi kiinni. Siirryimme mieheni kanssa heti etätöihin, kun se oli mahdollista (mieheni työpaikalla jo hetkeä aiemmin kuin minulla). Tässä kohtaa tärkeintä oli olla turvassa. Peruuntunut lento Amerikkaan ei oikeasti harmittanut minua... Minua lohdutti ajatus, että ennättäähän sinne, viimeistään syksyllä.

Huhtikuun alussa Suomen matkabloggaajat tempaisivat ja halusivat olla mukana #flattenthecurve -tempauksessa ja sitä kautta tärkeässä vastuullisessa viestinnässä. Vain puhaltamalla yhteen hiileen, tästä selvitään!

Kotoilu jatkui, olin osa-aikaisesti lomautettuna ja en varmasti ollut ainoa kenellä sisustussormet syyhysi ja oli kiva laittaa kotia. Tuoda kotiin esille niitä muistoja maailmalta, mikä nyt oli äkisti sulkeutunut. Sen inspiroimana julkaisin postauksen "Miltä näyttää matkabloggaajan kotona".

 

Toukokuussa, tarkemmin ottaen 8.5.2020 alkoi kesä, (vaikka Suonenjoella 14.5. satoikin rakeita siellä ollessamme), sillä Malibu-veneemme laskettiin vesille. Se ei kuitenkaan tarkoittanut, että olisin voinut nostaa purjeet ja seilata maailman ääriin, ei. Työt pitivät kiireisenä, mutta onneksi viikonloppuisin ennätti purjehtimaan Helsingin ja Espoon upeisiin saariin. Huikempana Rövaren, minne tehtiin kevään ensimmäinen purjehdus. Toukokuussa ajattelin, että jos korona nyt jatkuu ja reissuun ei pääse, niin ei se mitään. Kesäloma Suomessa on ihanaa, kun voi purjehtia, suppailla ja ihmetellä yötöntä yötä. Vähämpä tiedettiin, että reissuun ei todellakaan päässyt, ei edes syksyllä.

 

Kesäkuu ja juhannus oli ensimmäinen hetki, kun kaikki tuntui hetken aikaa lähes normaalille. Sai viettää aikaa ystävien kanssa, vaikka en edes uskaltanut halata vielä ketään. Mitä suunnatonta luksusta silti! Kesäkuun suhasimme autolla Helsinki-Suonenjoki väliä tai olimme purjeveneellä Helsingin edustalla. Juhannusta vietettiin Pihlajasaaressa ja se näytti tältä.

 

Heinäkuussa alkoi kesäloma, joskin pari päivää suunniteltua myöhemmin, koska työt pitivät kiireisenä. Ja ai että!loma tuntuikin hyvälle! Heinäkuussa tein myös tämän vuoden ainoan ulkomaanmatkan. Olin nimittäin Tallink-Siljan pressimatkalla Tallinnassa. Tallinna on yksi suosikki kaupungeistani, joten oli ihanaa päästä käymään siellä. Lomalla kun oltiin, niin toteutettiin viimeinkin Päijänteen maisemareitin roadtrip. Iskä nimittäin kerran sanoi, että jos on aikaa niin se kannattaa ajaa. Ja niin se todella kannatti!

Bucket list ei siihen päättynyt, nimittäin purjehdusreissullamme Hangossa ollessamme teimme päiväretken Bengtskärin Majakalle. Viimeinkin pääsin tapaamaan tämän kaunokaisen ja voin kertoa, että oli kaiken odottamisen arvoinen reissu.

Elokuun alussa tehtiin minireissu Turkuun sekä Naantaliin. Tuntui ihanalle yöpyä pitkästä aikaa hotellissa. Elokuun alussa onnistuimme myös järjestämään turvalliset polttarijuhlat ystävällemme ja sääkin suosi meitä. 

Elokuun puolivälissä tuli kuluneeksi kaksi vuotta isäni äkillisestä poismenosta. Se hiljentää minut täysin, edelleenkin... Elokuun alussa mieleni valtaa sellainen näkymätön musta verho. Elokuu on tosi vaikeaa aikaa minulle. Siksi olikin ihanan energisoivaa päättää elokuu yhdessä Cali-siskojen kanssa Saimaalla juhlien kesän päättymistä yhdessä Venetsialaisten merkeissä.

 

Syyskuu otettiin vastaan Saimaalla, koska jäimme muutamaksi päiväksi etätöihin eli workcation etätyölomalle Saimaalle. Sieltä käsin toteutimme lisää bucket listin asioita, nimittäin Punkaharjun maisemareitin ajamisen ja vierailun Hotelli Punkaharjussa. Saimaa ja Punkaharjun alue on kyllä todella upeaa, joten tänne on palattava oikein ajan kanssa kesällä uudestaan.

Syyskuun tähtihetki oli kuitenkin ystäviemme uskomattoman tunteelliset rantahäät Espoon Suvisaaristossa. Ollaan kaikki hyvin kiitollisia, että saimme juhlia nuo häät.

 

Lokakuu on perinteisesti tarkoittanut matkaa Kaliforniaan. Hyväksyin vasta loppukesästä, että ilmeisesti Amerikkaan ei pääse tänä syksynä, ei ehkä koko vuonna. Onneksi lokakuu tarjosi paljon muuta hyvää. Pääsin nimittäin ensimmäistä kertaa Ahvenanmaalle Silja Linen ja Visit Ålandin -pressimatkalla ja voi vitsit miten ihana Ahvenmaa olikaan! Olin myös todella kiitollinen kutsusta ja mahdollisuudesta kokea Ahvenanmaa ensimmäistä kertaa Visit Ålandin esittelemänä. Koen, että sain reissusta todella paljon irti ja nyt meillä on jo suunnitteilla purjehdusmatka kesäksi Ahvenanmaalle. Katso tästä vinkit syksyiseen Ahvenanmaahan.

Lokakuu on kaikessa pimeydessään mun lempparikuukausia, koska vietän silloin synttäreitäni. Sen kunniaksi rentouduin Helsinki Day Spassa, mikä oli yhdellä sanalla täydellistä.

 

Marraskuussa, kuten joka kuussa ajamme Helsinki-Suonenjoki väliä useamman kerran. Etätyöt ovat onneksi mahdollistaneet paikkariippumattoman työskentelyn. Marraskuun maailmanlaajuinen huomio lienet se, että Amerikka sai uuden presidentin, vaikka tulosta vatvottiinkin kauan. Marraskuun pimeys ei pettänyt tälläkään kertaa. On pimeää. On uuvuttavaa. Joka kerta yhtä yllättävää. 

Joulukuu tarkoittaa onneksi sitä, että pian päivät pitenevät ja mennään kevättä kohti. Näin vuoden päättyessä on edelleen lähes absurdia todeta millainen vuosi tästä tuli. Tai mikä sitä ohjaili. Erikoisvuosi varmasti meille kaikille, kaikilla osa-alueilla. Siltikin iso osa meidän elämää...

Erikoisvuosi tarkoitti myös uudenlaisia teknologiaratkaisuja. Niitä on nyt testattu ja koettu töiden ja vapaa-ajan muodossa seminaareista, virtuaalivappuun ja aina virtuaalilentoon. Joulukuun päätti nimittäin vuoden viimeinen lentomatka, Finnairin virtuaalilento HEL-RVN, jonka lentolipunhinta (10 €) meni suoraan Unicefin hyväntekeväisyyteen.

Finnairin virtuaalilennolla Helsinki-Rovaniemi nautittiin myös lounas.

 

En voi kieltää, etteikö sormet olisi jo monta kertaa syyhynnyt matkatoimistojen varaus-linkkien päällä ja reissusydämeni kaipaa kuumeisesti Kaliforniaan, Havaijille, Kreikkaan tai melkein minne vaan. Tilanne vaan muuttuu lähes päivittäin, joten ennustaminen on tässä kohtaa aika mahdotonta... Tämän hetken valossa luulen, että ensimmäinen reissuni tulevalle vuodelle tulee olemaan Saariselkä. Sama kohde missä lomailin tämän vuoden maaliskuussa hetkeä ennen kuin maailma meni kiinni. Haluaisin nähdä, että se sama kohde tarkoittaisi nyt vastakohtaa, että pian maailma taas avautuu meille.

Toivoa ja onnea meille kaikille uuteen vuoteen 2021! Be safe.

Olen aina rakastanut valokuvia ja valokuvaamista. Lapsena ja teininä minä taisin olla se, joka ikuisti filmikameralle ystävien kanssa vietetyt hetket. Viikonlopun jälkeen maanantaina filmirulla lähti kehityspussissa postilla kehittämöön ja sitä odotettiin saapuvaksi mahdollisimman pian. Useinmiten kuvat saapuivatkin jo saman viikon perjantaina. Oi sitä riemua!

Digitalisaation myötä ja digikameroiden saavuttua markkinoille loppu onkin oikeastaan historiaa. Jokaisesta meistä on tullut matalalla kynnyksellä valokuvaajia, arjen ikuistajia. Meidän ensimmäinen digikamera ostettiin ensimmäiseltä Amerikan reissultamme Hollywood Boulevardilta vuonna 2004 ja filmikameran käyttö jäi oikeastaan siihen. Vaikka täytyy sanoa, että perinteisessä filmikamerassa on kyllä ihan oma charminsa, mutta helppoa kuvan ikuistaminen filmille ei aina välttämättä ole.

Nykyään puhelinkameroista ei filmirulla lopu ihan hevillä kesken ja meiltä kaikilta löytyykin varmasti hurja määrä kuvia. Itselläni pelkästään palmuista jo 1457 kuvaa... (no comments). Näin koronavuonna, kun olemme kaikki enemmän tai vähemmän oleilleet kotimaassa ja jopa ihan vaan kotosalla, niin some ei ehkä ole täyttynyt niistä kaikkein käsitellyimmistä ja eeppisimmistä reissukuvista, vaan arjesta. Elämästä. Puhelimen kuva-arkistoa selaillessa ja tämän erikoisvuoden pian päätyessä ajattelin nostaa esille 10x julkaisematonta kuvaa arjesta tai ehkäpä hieman niistä arjen huippuhetkistä tänä poikkeuksellisena koronavuonna 2020.

10x julkaisematonta puhelimen arkikuvaa koronavuodesta 2020

Maaliskuun alussa oltiin Saariselällä Cali-siskojen kanssa. Kuvassa muuten elämäni ensimmäinen minttukaakao ja Lapin luonto. Vähänpä tiedettiin mihin maailma oli menossa, mutta totuus koronasta alkoi paljastua, kun saavuimme sunnuntaina Helsinki-Vantaalle missä suurin osa lennoista vilkkui screeneillä 'peruutettu' -tilassa.

Huhtikuussa suurinta sisältöä puhelimen kuva-arkistojen mukaan oli kotoilu ja leipominen. En näin jälkikäteen muistanutkaan, miten usein jaksoin leipoa sämpylöitä kaiken muun kokkailun ohella. Tässä kuvassa herkutellaan mustikkapiiraista Helsinkin Mustikkamaalla, jossa muuten lenkkeilin ensimmäistä kertaa koronakeväänä.

Toukokuussa työt piti kiireisenä ja siinä missä tuntui että aivan koko Suomi nautti auringosta, niin minä istuin päivät pitkät koneella. Onneksi oli kuitenkin viikonloput ja oma vene. Jo tässä kohtaa tiesin, että kävi koronarajoitusten kanssa miten tahansa, niin onni on oma vene. Ja sitähän se on ollutkin.

Kesäkuussa viimeistään tapahtuma toisensa perään oli jo ilmoittanut peruuntumisista tai sitten niiden piti muotoutua uuteen normaaliin. Suvilahden kesäkonsertit muotoutuivat koronarajoituksiin ja se mahdollisti hyvin pitkältä tauolta tuntuneen livemusiikin kokemisen jälleen. Riemulla ei ollut mitään rajaa, kun näki ystäviä, Olavi Uusivarta lauloi lavalla ja aurinkokin paistoi!

Heinäkuussa pääsin lopulta lomalle, joskin pari päivää suunniteltua myöhemmin. Loma kotimaassa ei tuottanut haasteita, koska sukkuloitiin Savon ja merellisen Helsingin välillä tehden samalla roadtrippejä kotimaan maisemareiteillä. Ulkomaatkin avautui ja yleinen ilmapiiri koronasta kepeni. Olisko se ollut tässä..? Parin viikon purjehdusreissua olisi voinut jatkaa heittämällä vielä kuukausi tolkulla ja Hanko nyt on aina aivan ihana, kuten tässä kuvan auringonlaskun aikaan vierasvenesatamassa.

Elokuun alun jälkeen kaikki taas muuttui, tai siis palattiin kevään ilmapiiriin, tilastoihin ja rajoituksiin. Hetken aikaa ennätimme elää hieman kuin "entistä normaalia", joskaan tämäkään kokemus Turun Aurafesteiltä ei ollut kuten ennen festareilla. Koronapelko oli läsnä ainakin itselläni ja valitettavasti aivan kaikki ei kunnioittanut turvavälejä. Joskaan tietooni ei ole tullut yhtäkään tapausta täältä, joten siinä mielessä epäilevät eivät saa tästä aiheesta enempää vettä myllyyn. Festariminä on erittäin iloinen, että tänä poikkeusvuonnakaan ei jäänyt festarit väliin.

Syyskuussa saatiin kuin saatiinkin juhlia ihanan ystäväpariskuntamme häitä. Häät jouduttiin kerran jo keväällä siirtämään, joten sanomattakin selvää että häiden toteutumista jännitettiin viimeiseen asti. Onneksi tämä ihana päivä tapahtui ja kaunis pari sai toisensa ehkäpä maailman ihanimmissa rantahäissä, Espoon Suvisaaristossa. Sain kunnian toimia juhlissa kaasona ja meikkaajana/kampaajana, mikä itsessään herkisti kaunista juhlapäivää. Ah, tämän päivän kokisin mieluusti uudestaan! Korona huomioitiin juhlissa, mutta pääroolissa oli rakkaus.

Lokakuu on synttärikuukauteni ja syksyn pimeydestä huolimatta yksi lempparikuukausista. Sen jälkeen pimeät kuukaudet onkin tosi haasteellisia. Synttäreitä juhlittiin pienellä piirillä pariinkin otteeseen mm. yhdessä lemppariravintolassani Yes yes yes:ssä.

Marraskuussa joulu tuli aikaisin ja sain joululahjani ennakkoon. Apple Watchista on tullut kaverini, joka muistuttaa auringonlaskuista- ja nousuista (marraskuun lopulla aurinko laskee kolmen jälkeen), muistuttaa tunnin välein seisomisen ja tauon tärkeydestä ja tietysti tuo screenille räätälöidyt hyvän mielen kuvani. Marraskuusta en pysty nostamaan muuta kuin loputtoman pimeyden ja koronakurimuksen kiihtymisen. Tunne, ettei vaan jaksa mi-tään.

Joulukuu on helppo niputtaa paljolla työnteolla. Tosin sama pätee koko koronavuoden jokaiseen työpäivään. Muutamat hetket olen kuitenkin saanut raivattua kalenterista myös toiselle ammatilleni ja päässyt tekemään useamman meikkikeikan. Meikkikeikoilla uudeksi normaaliksi ovat muodostuneet maski ja kertakäyttöhanskat ja asiakaskuntani on myös laajentunut enemmän B2B- ja tapahtumapuolelle, mikä on ollut todella antoisaa. Olen todella kiitollinen, että olen saanut harjoittaa myös tätä toista työtäni poikkeusajoista huolimatta.

Tässäpä 10:n julkaisematonta arkikuvaa puhelimen kätköistä koronavuodesta 2020. Yksi kuva per kuukausi ei tosin millään riitä kertomaan niitä tuntoja mitä vuosi on pitänyt sisällään tai lähinnä sitä kestämätöntä stressiä ja työmäärää mitä etätyöskentely ja lomautukset on tuoneet tullessaan joka ikiseen päivään ja tuntiin. Valitsin kuitenkin posin kautta nämä kuvat, mikä on yleensä tapani muutenkin kohdata monet asiat, koska itsehän me elämämme rakennetaan, poikkeustilassakin. Tästä kaikesta koronakurjimuksesta huolimatta nämä kuvat saavat kuitenkin näkemään sen kaikkein tärkeimmän ja mistä hyvä perustuu.

Jos sulla on blogi, niin tähän saa vapaasti tarttua! Olisi kiva nähdä sinun 10x julkaisematonta kuvaa puhelimen kätköistä tänä poikkeusvuonna.

*Luomumarjajauheet saatu Biokilta.

Herkuttelen smoothieilla lähes joka päivä ja yleensä valmistan smoothiet aina itse helpoilla ja nopeilla raaka-aineilla. Terveelliset ja laadukkaat raaka-aineet on aina etusijalla ja siksi olenkin tosi tarkka smoothieiden laadusta, jos ostan niitä kahviloista tai ravintoloista. Smoothieista saa helposti todella ruokaisia, täyttäviä ja terveellisiä. Sain Biokilta testiin heidän luomumarjajauheita, jotka ovat todellista superfoodia. Marjajauheissa on vain 100 %:sti sitä itseään. Jauheet ovat runsaskuituisia ja niihin ei ole lisätty sokeria. Yksi ruokalusikallinen marjajauhetta vastaa 1,5 dl tuoreita marjoja.

Tässä muutama suosikki smoothiereseptini höystettynä terveellisillä luomumarjajauheilla.

Terveellinen vihersmoothie mustikkajauheella 2:lle

 Mittaa n. 2 dl:n mittaan kukkurallinen seuraavia raaka-aineita:

• pilkottua lehtikaalia
• pinaattia
• pakastemansikoita
• 1-2 isoa banaania
  
• 2,5 dl appelsiinituoremehua (mieluiten itsepuristettua, mitä saa nykyisin todella monesta kaupasta). Mehua voi lisätä vähän enemmänkin riippuen banaanien määrästä.
  
• 1-2 rkl Biokian luomumustikkajauhetta
  

Sekoita ainekset tehosekoittimessa. Vihersmoothien väriä ei kannata säikähtää, sillä Biokian mustikkajauhe on 100 % kuivattua mustikkaa eli mustikka värjää smoothien tummaksi. Maku on silti erinomainen ja vihersmoothie todellinen terveyspommi.

Lue myös: herkullinen "Farmers Garden" vihersmoothie-resepti

Mango-mansikkasmoothie tyrni- ja karpalojauheella 2:lle

 Mittaa 2 dl:n mittaan kukkurallinen seuraavia raaka-aineita:

• pakastemangoa
  
• pakastemansikoita
• 1 iso banaani
  
• 2,5–3 dl appelsiinituoremehua (mieluiten itsepuristettua, mitä saa nykyisin todella monesta kaupasta)
• 1 rkl Biokian luomutyrnijauhetta
• 1 rkl Biokian luomukarpalojauhetta

Sekoita ainekset hyvin tehosekoittimessa ja nauti. Mango-mansikkasmoothie on ihanan karkkisen värinen ja maku on myös todella herkullinen. Appelsiinimehun voi hyvin korvata myös kookosvedellä.

 
Nämä kotimaiset Biokian luomumarjajauheet on todella helppo lisätä smoothien joukkoon, tehden niistä ensistä terveellisempiä välipalaherkkuja. Tiesitkö, että nämä marjajauheet sisältävät paljon kaliumia, mikä edistää lihasten ja hermoston normaalia toimintaa ja verenpaineen pysymistä normaalina.  Lisää reseptejä Biokian sivuilta.

Onko sulla suosikki smoothieresepti, jonka haluaisit jakaa?