Olen aina rakastanut valokuvia ja valokuvaamista. Lapsena ja teininä minä taisin olla se, joka ikuisti filmikameralle ystävien kanssa vietetyt hetket. Viikonlopun jälkeen maanantaina filmirulla lähti kehityspussissa postilla kehittämöön ja sitä odotettiin saapuvaksi mahdollisimman pian. Useinmiten kuvat saapuivatkin jo saman viikon perjantaina. Oi sitä riemua!

Digitalisaation myötä ja digikameroiden saavuttua markkinoille loppu onkin oikeastaan historiaa. Jokaisesta meistä on tullut matalalla kynnyksellä valokuvaajia, arjen ikuistajia. Meidän ensimmäinen digikamera ostettiin ensimmäiseltä Amerikan reissultamme Hollywood Boulevardilta vuonna 2004 ja filmikameran käyttö jäi oikeastaan siihen. Vaikka täytyy sanoa, että perinteisessä filmikamerassa on kyllä ihan oma charminsa, mutta helppoa kuvan ikuistaminen filmille ei aina välttämättä ole.

Nykyään puhelinkameroista ei filmirulla lopu ihan hevillä kesken ja meiltä kaikilta löytyykin varmasti hurja määrä kuvia. Itselläni pelkästään palmuista jo 1457 kuvaa... (no comments). Näin koronavuonna, kun olemme kaikki enemmän tai vähemmän oleilleet kotimaassa ja jopa ihan vaan kotosalla, niin some ei ehkä ole täyttynyt niistä kaikkein käsitellyimmistä ja eeppisimmistä reissukuvista, vaan arjesta. Elämästä. Puhelimen kuva-arkistoa selaillessa ja tämän erikoisvuoden pian päätyessä ajattelin nostaa esille 10x julkaisematonta kuvaa arjesta tai ehkäpä hieman niistä arjen huippuhetkistä tänä poikkeuksellisena koronavuonna 2020.

10x julkaisematonta puhelimen arkikuvaa koronavuodesta 2020

Maaliskuun alussa oltiin Saariselällä Cali-siskojen kanssa. Kuvassa muuten elämäni ensimmäinen minttukaakao ja Lapin luonto. Vähänpä tiedettiin mihin maailma oli menossa, mutta totuus koronasta alkoi paljastua, kun saavuimme sunnuntaina Helsinki-Vantaalle missä suurin osa lennoista vilkkui screeneillä 'peruutettu' -tilassa.

Huhtikuussa suurinta sisältöä puhelimen kuva-arkistojen mukaan oli kotoilu ja leipominen. En näin jälkikäteen muistanutkaan, miten usein jaksoin leipoa sämpylöitä kaiken muun kokkailun ohella. Tässä kuvassa herkutellaan mustikkapiiraista Helsinkin Mustikkamaalla, jossa muuten lenkkeilin ensimmäistä kertaa koronakeväänä.

Toukokuussa työt piti kiireisenä ja siinä missä tuntui että aivan koko Suomi nautti auringosta, niin minä istuin päivät pitkät koneella. Onneksi oli kuitenkin viikonloput ja oma vene. Jo tässä kohtaa tiesin, että kävi koronarajoitusten kanssa miten tahansa, niin onni on oma vene. Ja sitähän se on ollutkin.

Kesäkuussa viimeistään tapahtuma toisensa perään oli jo ilmoittanut peruuntumisista tai sitten niiden piti muotoutua uuteen normaaliin. Suvilahden kesäkonsertit muotoutuivat koronarajoituksiin ja se mahdollisti hyvin pitkältä tauolta tuntuneen livemusiikin kokemisen jälleen. Riemulla ei ollut mitään rajaa, kun näki ystäviä, Olavi Uusivarta lauloi lavalla ja aurinkokin paistoi!

Heinäkuussa pääsin lopulta lomalle, joskin pari päivää suunniteltua myöhemmin. Loma kotimaassa ei tuottanut haasteita, koska sukkuloitiin Savon ja merellisen Helsingin välillä tehden samalla roadtrippejä kotimaan maisemareiteillä. Ulkomaatkin avautui ja yleinen ilmapiiri koronasta kepeni. Olisko se ollut tässä..? Parin viikon purjehdusreissua olisi voinut jatkaa heittämällä vielä kuukausi tolkulla ja Hanko nyt on aina aivan ihana, kuten tässä kuvan auringonlaskun aikaan vierasvenesatamassa.

Elokuun alun jälkeen kaikki taas muuttui, tai siis palattiin kevään ilmapiiriin, tilastoihin ja rajoituksiin. Hetken aikaa ennätimme elää hieman kuin "entistä normaalia", joskaan tämäkään kokemus Turun Aurafesteiltä ei ollut kuten ennen festareilla. Koronapelko oli läsnä ainakin itselläni ja valitettavasti aivan kaikki ei kunnioittanut turvavälejä. Joskaan tietooni ei ole tullut yhtäkään tapausta täältä, joten siinä mielessä epäilevät eivät saa tästä aiheesta enempää vettä myllyyn. Festariminä on erittäin iloinen, että tänä poikkeusvuonnakaan ei jäänyt festarit väliin.

Syyskuussa saatiin kuin saatiinkin juhlia ihanan ystäväpariskuntamme häitä. Häät jouduttiin kerran jo keväällä siirtämään, joten sanomattakin selvää että häiden toteutumista jännitettiin viimeiseen asti. Onneksi tämä ihana päivä tapahtui ja kaunis pari sai toisensa ehkäpä maailman ihanimmissa rantahäissä, Espoon Suvisaaristossa. Sain kunnian toimia juhlissa kaasona ja meikkaajana/kampaajana, mikä itsessään herkisti kaunista juhlapäivää. Ah, tämän päivän kokisin mieluusti uudestaan! Korona huomioitiin juhlissa, mutta pääroolissa oli rakkaus.

Lokakuu on synttärikuukauteni ja syksyn pimeydestä huolimatta yksi lempparikuukausista. Sen jälkeen pimeät kuukaudet onkin tosi haasteellisia. Synttäreitä juhlittiin pienellä piirillä pariinkin otteeseen mm. yhdessä lemppariravintolassani Yes yes yes:ssä.

Marraskuussa joulu tuli aikaisin ja sain joululahjani ennakkoon. Apple Watchista on tullut kaverini, joka muistuttaa auringonlaskuista- ja nousuista (marraskuun lopulla aurinko laskee kolmen jälkeen), muistuttaa tunnin välein seisomisen ja tauon tärkeydestä ja tietysti tuo screenille räätälöidyt hyvän mielen kuvani. Marraskuusta en pysty nostamaan muuta kuin loputtoman pimeyden ja koronakurimuksen kiihtymisen. Tunne, ettei vaan jaksa mi-tään.

Joulukuu on helppo niputtaa paljolla työnteolla. Tosin sama pätee koko koronavuoden jokaiseen työpäivään. Muutamat hetket olen kuitenkin saanut raivattua kalenterista myös toiselle ammatilleni ja päässyt tekemään useamman meikkikeikan. Meikkikeikoilla uudeksi normaaliksi ovat muodostuneet maski ja kertakäyttöhanskat ja asiakaskuntani on myös laajentunut enemmän B2B- ja tapahtumapuolelle, mikä on ollut todella antoisaa. Olen todella kiitollinen, että olen saanut harjoittaa myös tätä toista työtäni poikkeusajoista huolimatta.

Tässäpä 10:n julkaisematonta arkikuvaa puhelimen kätköistä koronavuodesta 2020. Yksi kuva per kuukausi ei tosin millään riitä kertomaan niitä tuntoja mitä vuosi on pitänyt sisällään tai lähinnä sitä kestämätöntä stressiä ja työmäärää mitä etätyöskentely ja lomautukset on tuoneet tullessaan joka ikiseen päivään ja tuntiin. Valitsin kuitenkin posin kautta nämä kuvat, mikä on yleensä tapani muutenkin kohdata monet asiat, koska itsehän me elämämme rakennetaan, poikkeustilassakin. Tästä kaikesta koronakurjimuksesta huolimatta nämä kuvat saavat kuitenkin näkemään sen kaikkein tärkeimmän ja mistä hyvä perustuu.

Jos sulla on blogi, niin tähän saa vapaasti tarttua! Olisi kiva nähdä sinun 10x julkaisematonta kuvaa puhelimen kätköistä tänä poikkeusvuonna.