Näytetään tekstit, joissa on tunniste Maailmanympärimatka. Näytä kaikki tekstit

Maailman paras matkamme (tähän mennessä) - alle kolmessa minuutissa

Tasan kaksi vuotta sitten saavuimme kotiin huikeimmalta, parhaimmalta ja suurimmalta matkalta. Matkalta maailman ympäri. Sitä valtavaa kokemuksen määrää ei oikein edelleenkään voi täysin sisäistää, eikä paluuta tuollaiselta matkalta oikein vieläkään ymmärtää. Se voima ja rohkeus mikä meillä oli, kun lähdettiin toteuttamaan reissua on sellainen, mistä en halua päästää irti. Siksi haluankin vaalia reissuamme aina, koska se muistuttaa minua unelmista ja niiden määrätietoisesta toteuttamisesta. Itse reissulta palaaminen ei sitten ollutkaan helppoa ja sielua odotettiinkin palaavaksi perille hyvin hyvin pitkään...Se ei kuitenkaan ollut syy, miksi tätä videota matkastamme saatiin odottaa näin pitkään. Se muhi pitkään aarrearkussa, kehittyi siellä hyvän aikaa ja nyt kun tajusin, että paluumme vuosipäivä lähestyy, istutin itseni iltaisin iMovien ääreen ja valvoin puolille öin aina editoimassa tätä. Lopputulos on juuri sen näköinen kun näillä taidoilla pystyy tekemään. Pätkiä meidän yhteisistä onnenhetkistämme, arjestamme ja elämästämme tämän planeetan eri kolkista. No, kohta näette itse!



Unelmamme oli elää vuosi flipflopeissa ja siinä onnistuttiinkin! Se onkin muuten asia, mitä kaipaan suuresti. Läpsyt ovat mielestäni parhaat mahdolliset jalkineet - sen lisäksi että ei tarvitsisi kenkiä lainkaan vaan voisi aina vaan upottaa varpaat rantahiekkaan. "Mutta sitten tulee se hetki, kun paluulippu on ostettu ja reissun viimeinen päivä on käsillä. Meille se koitti kaksi vuotta sitten kesäkuussa, itseoikeutetusti New Yorkissa - kaupungissa, josta kaikki alkoi yli yhdeksän kuukautta ennen. Ympyrä sulkeutui. Palasimme kotiin ja pidimme juhlat ystävillemme."
Ja nyt - paluumme merkkipäivän kunniaksi olen viimein saanut valmiiksi koosteen meidän eeppisestä reissustamme ja tässä se tulee - maailmanympärimatkamme alle kolmessa minuutissa.
Ps. Olispa ihanaa, jos kävisitte tykkäämässä tai kommentoimassa videota mun aloittelevalla Youtube-kanavalla. Olisi kiva kuulla mitä tykkäsitte vai tykkäsittekö lainkaan?


Kurkkaa myös meidän matkan TOP 10 -parhaat kohteet ja reissubudjetti. Kaikki maailmanympärimatkan -postaukset löytyvät täältä.


Seuraa Seven Seas -blogia ja seikkailuita myös seuraavissa kanavissa:


Eng // Travelling around the world has been so far our best trip ever. Please check the video from our trip.
By 8 kommenttia
Tunnisteet: ,

Maailmanympärimatkalta palaaminen ja ne usein kysytyt kysymykset

 
"The opportunity to travel will expose you to a whole world outside of what you previously knew. 
Travel allows you to graduate with a degree in life, spending your days at different destinations and nights transporting to the next spot."




 
Voi jos jostain asiasta voisi olla manuaali olemassa, se voisi olla siitä, kuinka palata pitkältä reissulta kotiin.

 Toiset toipuu reissuista nopeammin, toiset sisäistää asiat nopeammin, toiset siirtyy helpommin asioissa eteenpäin. Toiset taas ei. Minulla näemmä sielu seilasi pitkään matkalla, ennen palaamista takaisin tänne kotisatamaansa. Nimittäin, tiedättekö että viisaat intiaanit ovat aikoinaan sanoneet, jos jatkuvasti kiirehtii niin sielu ei ehdi mukaan. Arvon matkabloggaajakollegat ovatkin kirjoittaneet loistavasti aiheesta jo aikaisemmin. Esimerkiksi maailmanmatkaajat Gia & Miika kirjoittivat tästä Kuala Lumpurissa ollessaan ja hiljattain Nellakin kirjoitti näistä viisaista sanoista. Minä sen sijaan sivusin aihetta (kuin myös) Kuala Lumpurissa ollessamme, hieman reissuväsymyksen lomassa tämän vuoden maaliskuussa.
Vaikka onnekkaasti olemme saaneet reissata jo ties missä meidän maailmanympärimatkan jälkeenkin, niin onhan se siltikin ihan älytön ajatus, että minä, tavallinen mimmi pienestä mansikkapitäjästä olen reissannut maailman ympäri. Siinä sitä onkin sulateltavaa vielä vuosiksi - ja sielulla vaellettavaa... Siksi tätä koko reissua työstetään vieläkin. Jos tosiaan lähteminen oli vaikeaa ja vaati rohkeita päätöksiä, niin kyllä palaaminen on ollut vielä vaikeampaa. Ainakin minulle.

 Koska manuaalia palaamiselta kotiin pitkältä matkalta ei löytynyt, työstettiin prosessia omalla tavallamme. Ystäväthän ottivat meidät upeasti vastaan ja kotimme odotti täällä aivan priimakunnossa. Ikkunat olivat pestyinä ja lemppariherkut odotti saarekkeen pöydällä tervetulokortin kera. Se oli ihan mieletöntä ja tuntui superhyvälle olla juuri silloin kotona. Pitkä seikkailu oli takana, mutta oma koti tuntui vieraalle, vaikka se oma ja kovin rakas onkin.





 Miltä sitten oikeasti tuntui olla takaisin Suomessa? 
Nyt päästään niihin usein kysyttyjen kysymysten pariin. Lähes ensimmäisenä meiltä nimittäin aina kysyttiin, että miltä nyt tuntuu? Vastattiin että tuntuu mukavalle ja erilaiselle. Oltiin järkätty itsellemme paljon kaikkia askareita heti saapumispäivästä seuraavasta päivästä eteenpäin, joten tapahtumia ja ystävien jälleennäkemisiä riitti sydämen pakahtumiseen saakka. Lisäksi uusi harrastuksemme purjehdus piti meidät sopivan kiireisenä. Mutta olihan se hassua, että Juhannuksena joutui pitämään pipoa ja toppatakkia päällä, mutta muistot menneestä reissusta lämmitti toki mieltä vielä tuoreeltaan. 

Asia mistä reissussakin vitsailinkin, oli että kotona sitten joudun taas itse siivoamaan, pyykkäämään ja kokkailemaan. Reissussa kun sellaista ei juurikaan tullut harjoitettua, paitsi toisinaan toki ihan itse pyykättiin vaatteet ja tottakai siivottiin vieraspaikoissa ja joskus pääsin jopa kokkailemaankin, mutta en siten miten aikaisemmin oli tottunut. Oma vaatekaappikin oli hämmentävä. Ja vaatteita tuntui olevan yhdelle ihmiselle aivan liikaa. Tarvitseeko niitä kaikkia todella? Totuuden nimissä, meillä on vieläkin useita avaamattomia vakuumipakattuja vaatepusseja varastossa odottamassa purkamistaan. Tarvitseeko niitä vaatteita nyt niin paljoa olla...
Aluksi ihan kaupassakin käynti tuntui hassulta, ihan vaan sen valikoiman vuoksi. Oli jotenkin tottunut erilaiseen, mutta eipähän tarvinnut kaupankassalla kieltää kymmeniin eri muovipusseihin pakkaamista, koska ne täällä saa pakata kyllä ihan itse. Siis sanon tämän, että onneksi saakin. Mutta kun oman keittiön ihanuus valkeni tovin ihmettelyn kuluttua, niin olihan se ihan killeriä. Mehukonekin tuli hommattua kesällä piristämään tuoreiden smoothieiden ja muutenkin tuoremehujen tekoa. Kesän ja syksyn aikana kehitin itsestäni varsinaisen catering-kokin, kun väsäilin ruokia meidän purjehdusretkillemme. Just for fun!
Ollaankin leikkisästi sanottu, että purjehdus pelastikin meidän kotiinpaluun, koska jokaiselle päivälle saatiin uusi seikkailu aikaiseksi, jos niin tahdottiin. Satamaa saattoi vaihtaa ja herätä uudesta seuraavana aamuna. Vähän kuten siellä maailmanympärimatkallakin. Mieheni vuorotteluvapaan päättymiseen saakka oli aikaa nauttia Suomen tuulista ja pulleista purjeista.
 




     
"Not only do you realize that life carried on without you, but it’s also hard to translate where yours has taken you. Many of your friends will still be in the same place, with the same people, doing the exact same things they were when you left."



Maailmalle lähtiessään ja siellä ollessaan sitä toivoo ja miettii, että voi jospa kaikilla olisi kaikki hyvin, koko ajan. Kenellekään ei tapahtuisi mitään pahaa. Moni asia olikin ennallaan ja niin moni ihminen teki sitä samaa kuin lähtiessämme ja totesi että mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut vuoden aikana. Pelottavan moni. Totuus on kuitenkin se, että elämä tapahtuu, koko ajan. On niin helppo kaukaa nähdä asiat toisin ja helppo miettiä, miksi esimerkiksi niin moni tuskailee siinä samassa, eikä uskalla ottaa sitä rohkeaa seuraavaa askelta. Vaatii rohkeutta hypätä, mutta ilman sitä rohkeutta en olisi koskaan mm. kokenut tätä kaikkea, mitä sain kokea maailmanympärimatkallamme.



 
"You’re speaking a foreign language and the only people who could understand are those who did the same thing: the leaving, growing, learning and changing you get from each experience."



 
Mikä oli paras paikka?
Tähän on ollut helppo vastata ja sama vastaus on tullut meidän molempien suusta - Uusi-Seelanti. (Kirjoitin juuri postauksen meidän Top 10 -kohteista). Samaan hengenvetoon olen kyllä lisännyt myös Fidzin, Havaijin ja Australian. Varsinaisesti mikään käymistä paikoistamme ei ollut kamala, mutta toiset paikat nyt vaan oli ylitse muiden ja Uusi-Seelanti yllätti meidät molemmat aivan 100-0. Kerroinko, etten aluksi edes välittänyt sinne menosta? Mutta onneksi mentiin, niin huikea se oli.

 

Mikä oli parasta reissussa?
Ja sitten, ollaanpa tarkkoina - nimittäin moni saattoi esittää juuri tämän kysymyksen, jolloin en lainkaan vastannut maiden tai paikkojen nimillä. Parasta koko reissussa oli nimittäin vapaus. Vapaus olla ja mennä, vapaus olla stressaamatta mistään. Se on kuulkaa sellaista herkkua, mitä ei voi kokea ilman rohkeutta hypätä sieltä oravanpyörästä hetkeksi pois. En ole koskaan ollut niin varma mistään muusta, kuin että päätös lähteä oli oikea. Ja jos jotain tämä reissu opetti, niin se opetti olemaan stressaamatta asioista liikoja etukäteen ja sen, että asioilla on tapana järjestyä. Uskokaa kun sanon tämän. Parasta itselleni oli myös surffaus.



  
Miten kestitte toisianne 24/7?
Tätä kysyttiin ja useasti, että riitelitteko paljon? No jos mieheltäni kysyttiin, niin hän vastasi, että kyllä me riideltiin ja useammin kuin ennen. Ja jos minulta kysyttiin niin vastasin että ei riidelty mielestäni yhtään sen useammin. Totta on toki se, että kaikki lentojen ja hotellien varaamiset tienpäältä ja seuraavien kohteiden suunnittelu tuottivat kyllä usein hammastenkiristelyä ja pinna oli kireellä. Ongelmana ei ollut se, että meillä olisi ollut erimielisyyksiä reittikohteiden suhteen, vaan se, että tunnustaudun kyllä aikamoiseksi säätäjäksi mitä tulee edullisimpien lentojen ja majoitusten bongailuun. Minä säädin, kun toiselle se ensiksi löydetty vaihtoehto olisi ollut jo ihan ookoo. Muutoin ei kyllä tarvinnut ovia paiskoa, eikä kävellä eri suuntiin, vaikka välillä (olisi saattanut mieli tehdäkin) ja paha mieli saattoi jostain tullakin. Itselläni alkaa tosin aina fysiikan pettäessä (lue nälkä) ponnari kiristämään aina sen verran, että siinä vaiheessa on hyvä lopettaa se mitä oltinkaan tekemässä tai minne oltinkaan matkaamassa ja siirtyä ruuan pariin. Näin kaikilla on parempi olla.
Olen aina ollut sitä mieltä, että matkoilla toisen todellinen luonne tulee parhaiten esille ja ollaan kyllä reissattu jo aika pitkään yhdessä, joten suuremmat yllätykset ja ne mahdolliset pohjatkin ollaan varmaan jo ennätetty kokea aikaisemmilla reissuilla.





 
Menikö kaikki hyvin?
Joo! Vältyttiin onnekkaasti kaikilta pahoilta haavereilta ja/tai ryöstöiltä tai muilta kauhukuvilta, joita joillain saattoi käydä mielessä pitkiin matkoihin liittyen. En osannut itse oikein pelätä mitään muuta kuin lentämistä. 
Sairaalassa jouduin käymään kolmessa eri maassa, saman mystisen silmätulehduksen takia, mutta muutoin ei koettu kuin kerran jäätävä turistiripuli samaan aikaan ja se tapahtui (valitettavasti) tyypillisesti Thaimaassa. Niin, ja tokihan minun järjestelmäkamera meni rikki ja oli kuukauden verran telakalla, ennen kuin päästiin isompaan kaupunkiin Malesiassa, jossa se korjattiin vakuutusyhtiön piikkiin. Kameran rikkoutuminen tuntui aluksi ihan jäätävän kamalalle katastrofille, mutta ei hetken kuluttua haitannut enää lainkaan.


Sattuiko jotain ikävää?
Edellisen vastauksen jatkona, saatiin tosiaan vedettyä reissu aika onnellisten tähtien alla. Olenkin todennut, että maailma on hyvin lämmin ja turvallinen paikka, kun reissaa itse siististi ja järkevästi. Mutta sattuihan sitä ikävääkin ja surullisin oli tietysti jo aikaisemmin blogissa kertomani sukulaisten menetys. Mutta niin monet kerrat tuon ihanan mummin sanat ja lupaus että, "pitäkää toisistanne hyvää huolta" on lausuttu ääneen maailman eri kolkissa, että ajatuksista hän ei katoa koskaan. Ja itku tulee aina kun asiaa miettiikin, edelleenkin.
Omalta osaltani sain reissulla riesakseni tosiaan tuon mystisen silmäsairauden, jonka takia kävin useamman kerran lääkärissä ja Suomeen palatessani vielä kertaalleen. Toivon vaan, että sen osalta kaikki olisi ok. Tuskailin myös Hong Kongissa ja Filippiineillä ollessani tosi kovista mahakivuista ja silloin ei ollut kivaa.






 
Tuliko koti-ikävä missään vaiheessa?
Oon hirmusen huono koti-ikävöimään. Saatan kaivata jotain yksittäisiä asioita hetkellisesti, kuten nyt vaikkapa omaa täydellistä sänkyämme, silloin kun alla on jokin täysin kehno ja muhruinen sänky. Mutta yleensä silloinkin mietin, että en silti vaihtaisi sitä hetkeä pois. Olenhan reissannut tänne saakka kokeakseni uusia asioita. Mutta kuitenkin pari kertaa reissun aikana, hetkellisesti tuli koti-ikävä, lähinnä terveyden ja turvallisuuden tunteen vuoksi. Kun Hong Kongista lavantautirokotteen jäljiltä alkanut vatsakipu yltyi niin kovaksi, että teki mieli huutaa, ajattelin että nyt olisi kiva olla kyllä kotona. Mietin myös mahdollista umpisuolen tulehdusta ja leikkausta jossain vieraassa maassa, kamalaa! Hong Kongissa ollessa mietin jopa lentämistä Suomeen hetkeksi, koska se olisi vain yhden finskin suoran lennon päässä sieltä. Siinä kohtaa nimittäin matka Filippiinien kaukaiselle saarelle ja siellä pieneen Port Bartoniin kylään, ilman kunnollisia sairaaloita, ei hotsittanut yhtään. Turvaa antoi kuitenkin Suomesta sinne tulleet ystävät, jotka pitivät minusta huolta, kun kuumeilin ja kipuilin rantamökissä pari päivää. Siitäkin näemmä selvittiin. Siltikin siellä sairastaessa, ennättää ajatella monta kertaa miten arvokasta terveys on. Ja varsinkin mitä vanhemmaksi tulee, todennäköisuus kasvaa. Sanoinkin nuoremmille ystävillemme, että menkää nyt heti nuorena (silloinhan ei edes ajattele, että voisi olla koskaan sairas!). Ja onneksi mekään ei pitkitetty tätä yhtään myöhäisemmäksi. Ei sillä, etteikö voisi lähteä vielä joskus uudestaankin, voisi! Toivottavasti.








Paljonko teillä oikein meni rahaa?
Budjettia kysyttiin paljon ja suoraan. Ja se on minusta ihan fine. Jos jotain itsekin kaipasi ennen maailmanympärimatkalle lähtöä, oli löytää muiden suuntaa antavia budjettia aiheesta. Niitä ei edes montaa ollut jaossa. Löydät meidän suuntaa antavan maailmanympärimatkan budjettipostauksemme täältä. 
Lyhyenä yhteenvetona karkeasti reilu 9 kuukauden reissumme, jossa nähtiin 12 eri maata, kymmeniä eri kaupunkeja, 53 eri majoituspaikkaa, 17 lentoa + useita bussi-, lautta- ja junamatkoja maksoi matkakustannuksien osalta noin  23 700 euroa (2 aikuista). Budjetissamme on listattuna vain ns. "pakolliset" kulut. Jokaisen päivittäinen rahankäyttö onkin sitten ihan matkailijasta itsestään kiiinni.



 

 "All the steps you’ve taken abroad and the lessons you’ve learned about yourself are simply undescribable. They’re all undone the moment you return to reality. And so, there’s no wonder that within a few weeks or months, you’ll crave to be off again for a new adventure."

Ja niin, eihän se reissaaminen ja maailman näkemisen palo minnekään kadonnut tällä pitkälläkään reissulla. Jo reilun viikon päästä paluustamme alkoi uusi reissu kutkutella mielessä ja uusia suunnitelmia tehtiin syksyn varalle. Edelleenkään kun sitä manuaalia minulla ei ole, niin en tiedä miten tämä oikeasti menisi, mutta minulla siihen toipumiseen tarvittiin useampi uusi seikkailu ja paluu sielunmaisemiini Los Angelesiin. Jotenkin näin vuoden vaihtumisen kynnyksellä se sielukin on alkanut löytää perille. On helpompi kun on saanut aikaa ja etäisyyttä ymmärtää kaikki kokemamme asiat. Arki on arkea kaikkialla, oli ne maisemat sitten loskaräntää tai palmuilla reunustettuja katuja. Mieli vaeltaa tosin aika ajoin edelleen, jokaisen eteen tulevan kimmokkeen avulla, takaisin matkallemme. Milloin Kon-Tiki elokuvan saattelemana Polynesialaisille saarille, milloin merellä näkyvien veneiden avulla purjehdukselle Australiaan, milloin pakastemangoista tekemäni smoothieiden sekoittuessa mixerissä niiden kaikkien ihanien tuoreiden mangosmoothieiden pariin ja milloin vuoren valloituksille Kaliforniaan ja Uuteen-Seelantiin. Elämä on seikkailu ja on ollut huikea saada kokea matka maailman ympäri rakkaan ihmisen kanssa. Kokemus, jota kukaan ei voi ottaa meiltä pois. Se on meidän ikuinen yhteinen muisto, joka opetti muun muassa sen, että maapallomme on aivan uskomattoman kaunis ja arvokas paikka ja että me kaikki maailmankolkasta riippumatta osaamme puhua yhteistä kieltä - hymyillä.



Eng // Feelings when returning from RTW-trip and why it´s harder than leaving.

 
By 6 kommenttia
Tunnisteet: , ,

Maailmanympärimatkan parhaimmat TOP 10 -kohteet

Kuten edellisessä postauksessa lupailinkin, niin aletaan pikkuhiljaa käärimään pakettiin mennyttä matkaamme maailman ympäri. Enää olisikin oikeastaan loppujuonnon ja yhteenvedon paikka ja ehkä muutaman (totta puhuen aika tosi monen) postauksen raakile julkaisematta. Tässä kuitenkin ultimaattinen top 10 -listauksemme reissumme parhaista kohteista, seulottuna kaikista käydyistä 12:sta eri maasta ja kaikista niistä kymmenistä kaupungeista ja paikoista, olkaatten hyvä.

  

1. New Zealand
Meillä molemmilla nousi suosikkipaikaksi aivan kiistatta yksi maa: Uusi-Seelanti. Koko maa lumosi luonnon kauneudellaan ja toinen toistaan huikeimmilla maisemillaan. Queenstown, Lake Tekapo, Curio Bay, Kaikoura ja tulivuoren valloitukset... Niin monta huikeaa paikkaa ja reissukaverina meidän campervan. Se oli elämää! Pelkästään tästä maasta olisi voinut rakentaa tämän koko kymppi-listan.




2. Fiji
Fidzin Coral Coastilla vietetty reilu viikko ja Polynesialainen kulttuuri lumosivat erilaisuudellaan. Eikä paikan maisemissakaan ollut mitään valittamista. No, okei, muutamana päivänä satoi lähes koko päivän. Silloin turkoosimeri ei enää näyttänyt tältä. Silti, menisin takaisin nappia painamalla. Sympaattinen maa ja eksoottinen kulttuuri.




3. Oahu, Hawaii, USA
Vuosien ajan sain odottaa pääsyä tänne ja surffiunelman toteutumista Havaijilla, kunnes se nyt viimein toteutui. Eikä todellakaan tarvinnut pettyä. Viihdyttiin molemmat täällä enemmän kuin hyvin - maisemat, rantaelämä, elämän rentous, surffi-elämäntapa ja aallot. Aloha! Voisiko elämä olla makoisampaa kuin Havaijilla?

 
4. Australia
Suuri maa ansaitsee tulla valituksi useamman kerran tässä suosikkilistauksessa. Australiasta jäi mieleen hyvät fiilikset, rennot ihmiset, kauniit beachit, koalat ja jäätävän pitkät välimatkat. Suosikkipaikkoja oli ehdottomasti Sydney ja Bondi Beach, Byron Bay ja Whitsundaysin alue. Mieheni suosikeiksi lukeutui myös Melbourne, ja eihän se huono ollut, mutta messevä rantaelämä jäi osaltani siellä puuttumaan.




 5. Byron Bay, {surfing}, Australia
Gold Coastin surffimekka Byron Bay pääsee listalle monestakin syystä. Valloittava, pieni ja rento hippikylän tyylinen kaupunki jossa ihmiset elää ja hengittää surffausta. Voiko tälläisiä paikkoja oikeasti olla olemassa? Saanko jäädä? Byron Bay jäi sydämiin myös paikkana, jossa surffasin oikeasti ensimmäistä kertaa. Gotta love it!


 
6. Whitsundays, {sailing}, Australia
Ässänä hihasta päädyimme aika extemporee purjehdusretkelle kauniin Whitsundaysin maisemiin. Useamman päivän ajan seilasimme pitkin ison valliriutan kauniita saaria tällä yli satavuotiaalla kaunottarella. Sukelsimme ja snorklasimme merikilpikonnien kanssa ja todistimme kuutamon valossa delfiinien hyppelyä veneemme ympärillä. Taianomainen purjehdusretki.



 
7. Malcapuya, Philippines
Tämä lähes asuttamaton saari, Malcapuya, löysi tiensä sydämiimme sen uskomattomalla kauneudellaan. Coronista useamman tunnin venematkan päässä olevan riippukeinun kyydistä on tälläiset näkymät. Silmäkarkkia. Ainoa mikä harmittaa, on se, että paikka on niin kaukana ja haasteellisesti saavutettavasti, että en usko näkeväni tätä enää koskaan uudelleen. Ja sanon tämän todella harvoin.




8. Whistler, Vancouver, Canada
Vancouverin kaupunki itsessään oli myös fantastisen ihana, mutta kyllä Whistler löi jylhillä maisemillaan ja leppoisilla pyöräilyreiteillään ihan ällikällä. Vancouverissa pyöräilimme myös paljon, mm. suuren ja mahtavan Stanley Parkin ympäri. Whistleriin tiedetään palaavamme vielä ajan kanssa. Niin vaikuttava se oli.




9. Los Angeles, California, USA
Jos viettää kolmasosan 9,5 kuukauden reissusta yhdessä kaupungissa, siinä täytyy olla jotain - ainakin meille! Tätä enkelten kaupunkia en voisi hehkuttaa enempää. En heti keksi muuta paikkaa joka tarjoaa lähes kaiken mitä tarvitset; rannat, palmut, auringon, vuoret, haikit, surfit, aavikon, maagiset auringonlaskut, eturivin musiikki- ja elokuvatarjonnan ja todella monipuolisen ruokaskenen. Siksi LA.




10. New York City, NY, USA
Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä - maailman sykkivin kaupunki, jossa saimme asua kuukauden ajan reissullamme. On ihan sama, kuinka monta kertaa olet aikaisemmin käynyt Nycissä (useita), niin joka kerta kaupunki yllättää uusilla jutuillaan. New York on todellakin paikka joka ei nuku ja joka ei lepää laakereillaan. Maailman mahtavin kaupunki, ei todellakaan ole kaukaa haettua. New York on kaupunki, jonne voisi lähteä aina ja aina vaan uudelleen. Tästä kaupungista seikkailumme alkoi, ja päättyi. Mutta vain alkaakseen jälleen joskus uudestaan...



Ja näin olemme päässet top 10-listauksen läpi ja heti huomaan virheen merkiksi, että minne jäi Hong Kong, josta tykättiin aivan hulluna ja jossa viettämämme neljä päivää olivat aivan liian vähän. Oikeasti tänne listalle kuuluisi myös Angkor Watin temppelit, vaikkei Siem Reap muutoin kyllä hätyytellyt kärkisijoja. Aina ihana Thaimaan Koh Lipe, kuuluisi myös listalle, koska viihdytään siellä niin hyvin, mutta se ei varsinaisesti vanhana tuttuna kohteena tarjonnut paljoa uutta.

Minne sinun maailmanympärimatka veisi?

Kaikki reissussamme käydyt kohteet näet kartalta yläotsikon "maailmanympäri" linkin takaa. Jos haluat enemmän fiilistellä kuvia reissultamme, kurkkaa yhteenveto tästä tai katso kaikki Instagram-kuvat koottuna hashtagin vuosi_flipflopeissa alle. Ja jos itse haaveilet matkasta maailman ympäri, se kannattaa aloittaa yksinkertaisesti päätöksellä ja säästämisellä. Tässä vielä linkki suosittuun postaukseemme "Mitä maksaa matka maailmanympäri?"


Eng //  This is our Top 10 destination on our trip around the world.
By 42 kommenttia
Tunnisteet: ,

Tasan vuosi sitten

Siitä on ennättänyt vierähtää tarkalleen vuosi, kun pyörähdimme käymässä Suomessa, ennen lähtöämme matkalle maailman ympäri, part II. Tämä "osa kaksihan" meidän maailmanympärimatkassamme tulee siitä, kun syksyn kolmen Amerikassa vietetyn kuukauden jälkeen pyrähdimme viikoksi Suomeen. Suomessa vierailu saattaa monen korvaan kuulostaa oudolle reittisuunnitelmalle, mutta siihen oli kuitenkin useampi asia taustalla. Aloitetaan vaikka siitä, että haluttiin käydä morjestamassa vanhempien ja sukulaisten kunto. Alunperin meidän piti juhlia mieheni mummon synttäreitä tuolloin joulukuun alussa, mutta lokakuun lopulla Amerikkaan kantautunut suru-uutinen muutti tuon joulukuisen tilaisuuden haudalla käynniksi. Niin surullista. Varsinkin kun matkatessa sitä on niin kaukana ja avuton tuollaisissa tilanteissa... En koskaan unohda sitä yöllistä viestiä, varsinkin kun saatiin samassa uutisessa tietää hänen puolisonsakin nukkumisesta pois, samaan aikaan... 
Toinen syy tälle suomi-pompulle oli se, että halusimme viettää joulun ja vuoden vaihteen ystävien kanssa Aasiassa ja tuohon aikaan sinne on muutoinkin hyvä matkustaa. Muuten Aasia olisi tullut keväällä kohdallemme ja silloin haluttiin olla jo takaisin Amerikan kesässä. Ja koska toiveenani tämän irtioton aikana oli viettää mahdollisimman paljon aikaa myös rakkaassa Amerikassa (lue asua Kaliforniassa ja New Yorkissa), niin syksy ja kevät oli sille otollista aikaa.
 
Tässä kuvassa katselemme Los Angelesissa Tyynellemerelle päin marraskuussa 2014. Kesti puolisen vuotta palata näihin samoihin maisemiin, jossa ajassa kiersimme maapallon ympäri. Kuvasta kiitos LA Madde


Tuon viikon käyntimme aikana Suomessa, jet lag oli tosi paha. Elin Kalifornian aikaa ja kaipasinkin sinne kovasti takaisin. Syksyn aikana totutut rutiinit läpsyistä kenkinä, vaihtuivat talvikenkiin ja enää ei ajettu whole foodsin parkkiin ruokaostoksille, vaan yritettiin löytää asiamme paikallisesta kivijalkamyymälästä. Viikon aikana juhlittiin itsenäisyyspäivää (nukahdin tosin sohvalle pian kättelyiden alkamisen) ja tavattiin paljon ystäviä. Se oli nastaa. Mutta on kuulkaa tosi outoa toivottaa perheelle ja ystävilleen jo ennen joulua, että nähdäänkin sitten seuraavan kerran vasta ensi kesänä! Koska paluulippuahan, eikä minkään näköistä tietoa paluun ajankohdasta meillä ei vielä tuossa vaiheessa ollut. Tässä suora lainaukseni tunnelmista Helsinki-Vantaalta vuosi sitten, jolloin myös matkalaukuksi vaihtui pienempi  ja kätevämpi käsimatkatavaroissa kulkenut Tortugan laukku, jolla vedettiin yli puoli vuotta maailmalla ja joka oli myös yksi syistä piipahtaa Suomessa:


"Bye Bye Finland! Ei uskoisi että näin pientä reppua pakkaisi koko yön, mutta niin kävi. 3h yöunilla Hong Kongia kohden. Nähdään Suomi ja ystävät kesällä." 
Joulukuu 2014, Helsinki-Vantaa


Sitten tuli Hong Kong ja monta muuta kivaa maata Aasiassa. Tuli Australia ja surffit, Uusi-Seelanti ja wow-elämykset ja Tyynenmeren paratiisisaaret. Harvoimpa sitä voi vaikkapa facebookissa kirjoittaa statukseensa, että matkustaa kohteeseen Honolulu, paikasta Fiji. Veikkaanpa kohdaltani, että hyvin harvoin. Jolloin kun sen saa tehdä, siitä pitää vähän fiilistellä, eiks juu.



Ja niin me sitten reissattiin maailman ympäri. Vieläkin ottaa ihan mahan pohjasta koko ajatus... Mutta siitä, miten kaikki meni, mikä oli parasta ja mikä ei, ja muutamia vinkkejäkin ja huikea videokooste koko reissustamme on vielä tulossa lähiaikoina tänne blogiin. Joten jos luulit, että tämä elämämme huikein reissu olisi jo taputeltu, niin ei se kyllä vaan ole.



Ja sitten tulee se hetki, kun paluulippu on ostettu ja reissun viimeinen päivä on käsillä. Meille se koitti kesäkuussa itseoikeutetusti New Yorkissa - kaupungissa, josta kaikki alkoi yli yhdeksän kuukautta ennen. Ympyrä sulkeutui. Palasimme kotiin ja pidimme juhlat ystävillemme. Tässä reissun viimeinen päivitys, Manhattanin skyline sopivasti taustalla:
 
 "It's been amazing ride! Travelling for over nine months around the world. Loved it! Now it's the time to say bye to our last stop, NY - next stop Suomi-Finland!"   
8. kesäkuuta, New York

 
Ja mitäs sitten, kun on elänyt elämän isoimman unelman todeksi. Kokenut kaiken omin silmin, nähnyt maailman eri kulttuureita, sukeltanut pinnan alla ja surffannut unelmiensa aalloilla, jonka jälkeen koittaa itse reissusta palautuminen. Kotiin palaaminen. Miltä se sitten tuntui? Toisilla se ottaa enemmän aikaansa, toisilla ei. Siitäkin lisää tuonnempana.

 
  
Eng // Exactly one year ago, we visited in Finland during our trip around the world. After that we travelled to Asia, Australia, NZ, Fiji, Hawaii and back to Cali, Toronto and New York - The city were we started 9 months before. It´s been amazing ride and I think I´m still recovering from that - in a good way.
 

By 2 kommenttia
Tunnisteet: , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)