Täytin viikonloppuna pyöreitä. Neljäkymmentä vuotta on jo aika iso ikä. Joskin otan kaikki vuodet hyvin kiitollisena vastaan. Mulla on kääntynyt ajattelumalli ikääntymisen suhteen täysin viimeisten vuosien aikana. Siinä missä ennen panikoin vanhenemista, niin nyt otan kiitollisena vastaan uuden iän. Onhan se nyt vaan todellinen etuoikeus olla täällä, olemassa.
Toki pyöreiden täyttäminen tuo omaa twistiä syntymäpäivään – oon nyt ne-li-kymp-pi-nen! Ja ellei ystäväpiirissä olisi minua ennen neljääkymmentä täyttäneitä, saattaisin vähän hyperventiloidakin, mutta kaikki tuntemani nelikymppiset ovat vähintäänkin siistejä tyyppejä (heh!), joten en koe, että tässä uudessa vuosikymmenessä on mitään syytä huoleen. Ja niin kauan kuin kykenen nousemaan surffilaudalle, koen että se on ihan jees.

Suomen kesä on kauneimmillaan, tai siis ainakin luonto. Lämpötilamittariin tuijottamalla ei moni välttämättä arvaisi kesäksi, mutta itse en ole juurikaan aiheesta jaksanut välittää. Olen lomalla. Ja henkisesti valmistautunut viettämään lomani Suomessa säällä kuin säällä. Ja mikäpäs tässä, kun maisemat on auringonlaskun aikaan olleet tätä luokkaa. Ei lainkaan paha!

Blogi, joka ei juurikaan ole ennättänyt päivittyä heräsi influenssan jälkimainingeista ja kaiketi talviunestaan. Miten voikaan olla jo lähes pääsiäinen ja sitä mukaa kevät! En kyllä pistä pahitteeksi tätä ajan kulua. Viimeisten viikkojen aikana on tapahtunut paljon ja sitten taas toisaalta vähän. Voimat täysin vienyt influenssa häiritsee edelleen ja antibioottien lisäksi toivon, että paras lääke tähän nyt olisi keväinen Kalifornia.

Terveisiä flunssatoipilaalta ja tämän päivän synttärisankarilta. Aina ei mene niin, kuten suunnittelee ja toivoo, siksipä pitää muistaa olla kärsivällinen. Sitä täällä on nyt opeteltu ja flunssaa paranneltu useampi viikko. En ollut aluksi moksiskaan pienestä nuhasta ja yskästä, mutta sitten, kun mukaan tuli kuume, niin oli pakko hidastaa tahtia. Toipilaana onkin ollut aikaa miettiä, että mitä sitä uudelta ikävuodelta haluaa... Tai ainakin miettiä reissuhaaveita.






Surf more. Travel more. Worry less. 

Voitte varmaan uskoa, että sairaslomalla ollessa on ennättänyt aika monta lentotarjousta kahlaamaan lävitse ja haaveilemaan ties mistä matkoista. Lisäksi olen koukuttanut itseni ympäri maailman matkaavista instaajista ja seurannut heidän stoorejaan lähes taukoamatta. Some jos mikä, saa matkakuumeen nousemaan! Matkakuumeelle yläpeukku - tavan kuumeelle alapeukku.
Suurimpana nykyisissä reissuhaaveissa nousee vahvasti halu päästä takaisin Havaijille. Mutta olen myös ryhtynyt haaveilemaan matkasta Australiaan, pääsystä takaisin näiden kuvien maisemiin, harjoittelemaan surffausta ja nauttimaan rennosta elämästä - Surf more. Travel more. Worry less. Meillä jäi niin paljon vielä tuota maata koluamatta, että olisikin huippua päästä sinne takaisin. Miksi sen pitää vaan olla niin kaukana..?

Viikon päästä suuntaan kuitenkin Kööpenhaminaan viikonlopuksi. Kyseessä on extempore matka ja olinkin siellä viimeksi (ja ensimmäisen kerran) tasan neljä vuotta sitten tänään, eli synttäripäivänäni. Sen jälkeiset syksyt onkin tullut vietettyä Kaliforniassa ja tämän välivuoden jälkeen täytyy todeta, että ensi vuonna en tee samaa virhettä, vaan täytyy varmistaa hyvissä ajoin ensi syksyksi lennot Los Angelesiin - olkoon se synttärilahja itselleni. Reissulahjat ovatkin niitä parhaita, jos minulta kysytään. 
Nyt vetäydyn kuitenkin takaisin viltin alle ja nappaan teekupposen käteeni. Aamulla herään toivottavasti täydessä terässä tähän uuteen ikävuoteen ja saan toivottavaa ystäväni kotiin kippistämään kanssani.

Seuraa Seven Seas -blogia ja seikkailuita myös seuraavissa kanavissa:

Instagram I facebook I Twitter I YouTube  

Ulkona sataa, illat pimenevät jo paljon aiemmin kuin vaikkapa elokuussa ja aamuisinkin on jo pimeää. Facebook on ilahduttanut koko syksyn viime vuoden takaisilla tai sitä edellisten muistoilla. Lähes kaikkiin niistä muistoista liittyy yksi asia, Kalifornia. Yhden näistä kuvista kommenttikenttään ystäväni oli kirjoittanut seuraavan kommentin: "Miksi ihminen olisi missään muualla kuin omassa kaupungissaan...". Niin, sitä minäkin tässä olen miettinyt.





Siinä vaiheessa syksyä, kun alkoi olla selvää, että meidän lukijamatka ei toteutuisikaan, aloin haaveilemaan siltikin matkasta Kaliforniaan. Olin niin varma, että viettäisin neljättä syksyä peräkkäin synttärini ja Halloweenin Los Angelesissa, että ostin (entisenä superfanina) liput HIM:in jäähyväiskeikalle Hollywoodin The Wilterniin. Aina ei kuitenkaan kaikki palaset loksahda kohdalleen ja nyt näyttää todella vahvasti sille, että keikkaliput menevät myyntiin ja vietän synttärini kotona, Helsingissä. Karkaan tosin sen jälkeen viikonloppulomalle Kööpenhaminaan, mutta Amerikka saa nyt odottaa hetken, mutta onneksi siihenkin on helpotusta luvassa aiemmin kuin uskalsin toivoakaan. 

Runyon Canyon maisemineen saa nyt odottaa, mutta toivottavasti ei kevättä pidemmälle.

Syksy ei ole suosikkivuodenaikani ja siihen olisikin tuonut tuttua lämpöä pyrähdys toisessa kotikaupungissani, mutta ei auta. Elämässä tapahtuu oikeasti kurjempiakin asioita (ja kyllä, siitä on muistutuksia tullut viime aikoina), kuin yhden matkan peruutus. Syksyn pimeyttä vastaan on ryhdytty jo onneksi suunnittelemaan kaikkea kivaa. Kalenterini saa täyttyä pitkistä viikonloppubrunsseista, juhlista, elokuvista ja keikoista. Matkasuunnitelmista ja -haaveista nyt puhumattakaan, niistä kuitenkin lisää toisella kertaa. Olisikin kiva kuulla teidän syksyn suunnitelmista ja mitkä teidän täsmälääkkeet sitä vastaan ovat?


Ps. Nyt sitten ihan random heitto: Jos sinä tunnustaudut HIM-faniksi ja satut olemaan Los Angelesin suunnilla lokakuun lopulla, niin nykäisepä hihasta.

Tuntuu että siitä olisi pieni ikuisuus, kun tuuli heitteli tukkaani Kalifornian rannoilla. Tuon matkan paluusta on kuitenkin kulunut vain kolme viikkoa. Niin kovin mieluusti olisin yhä noissa maisemissa, mutta ei auta. Takaisin Kaliforniaan mennään sitten viimeistään syksyllä...
Olen ollut harmillisen kiireinen koko kevään ja se näkyy blogin päivitystahdissa. Siitä pahoitteluni kaikille teille lukijoilleni. Toivottavasti jaksatte kuitenkin odottaa siellä postauksiani. Niitähän olisi luvassa niin Karibian risteilyltä, kuin Los Angelesista sekä tietysti Itämereltä - oltiinhan vasta Tukholman risteilyllä.



Välillä harmittaa vietävästi, että työt vie suurimman osan ajasta ja energiasta. Kovin ovat pitkäksi venyneet illat myös viime viikkoina, kun olemme olleet laittamassa venettä laskukuntoon. Harva tietääkään, miten hirmuisen paljon se vaatii työtä ja eri asioiden hoitamista, mutta onneksi se palkinto on sitten sitäkin makeampi. Viime viikonloppuinen Tukholman risteily antoi jo lupauksen kesästä. Ja voi että auringonlaskut näyttivät upeille mereltä käsin. Nämä kaikki antoivat energiaa ja toivoa siitä, että kesä tulee ja siitä aion nauttia. Siitä syystä pakko kääntää katse vaan positiivisiin asioihin ja sillä ajatuksella kokosinkin aiheesta seuraavan listauksen:


Parasta just nyt:

• Meidän Kalifornian lukijamatka tulee pian myyntiin
• Veneemme laskettiin tänään vesille - kesä tulee!
• Valoisat illat
• Veneen nimi on päätetty ja nimitarra tilattu
• Jätski
• Viime viikonloppuinen Tukholman risteily
• Kesäloma
• Kroatian purjehdusmatkan suunnittelu
• Foo Fightersin keikkaan enää reilu kuukausi
• Jännitys siitä, milloin mun insta saa kokonaiset 1000 seuraajaa

Toivottavasti siellä ruudun toisella puolella eletään vähemmän kiireetöntä elämää. Jahka tässä saan nämä ajanhallintahaasteet paremmalle tolalle, niin lupaan, että tämäkin kanava päivittyy aktiivisemmin, sillä rakastan blogiani - ja tietty kaikkia teitä, jotka oikeasti palaavat tänne kerta toisen jälkeen. Siitä iso kiitos, juuri sinulle.

Kun saa herätä vuoden ensimmäiseen päivään konfettien jäljet parketilla, tietää että juhlat ovat olleet onnistuneet ja että uudesta vuodesta tulee päräyttävä! Otimme vuoden vaihdetta vastaan perinteisesti ystäviemme kanssa kotona juhlien, välillä Suomi100-juhlia telkkarista katsellen. Raketit siirryimme tietysti katsomaan ulos ja tällöin pääsikin paremmin kaupungilla mylvivään juhlatunnelmaan käsiksi. Kaikilla tuntui olevan hyvä fiilis ja todellakin koko kaupunki näytti pukeneen juhlavalaistuksen päälleen. Tokoinrantaan kantautui Kansalaistorilta musiikkia ja ilotulitukset olivat juhlavuoteen sopivasti näyttävät. Rannalla ikuistettiin myös meidän, jo perinteeksi muodostunut, tähtisadetikkukuva vuosimallia 2017.

Helsinki ja Suomi100-juhlallisuudet näyttivät upeille! Ilotulituskuvista iso kiitos @callecarlhenrik

   

Vuoden vaihtumisessa on aina jotain maagista taikaa. On aika hyvästellä mennyt ja toivottaa avoimin mielin vastaan uusi ja tuntematon. Tehdä suunnitelmia vuoden varalle ja toteuttaa niitä. Haaveilla ja unelmoida, ja jälleen, toteuttaa niitä. Halusin eilen leipoa kaikille vieraille onnenkeksit tulevalle vuodelle. Onnistuin niissä tosin vain kohtalaisesti, nimittäin käärin aforimismit vähän liian kosteaan taikinaan ja osa juuttuikin kiinni keksiin, haha. Mutta siitäkin tuli hauska yksityiskohta, kun arvuuttelimme niitä. Osaa jäimme oikein kunnolla pohtimaan ja keskustelemaan. Käänsimme katseen tulevaan.

Matkabloggaaja siskot juhlafiiliksessä (vasemmalla Gia ja oikealla Ulla). Kiitos kuvasta Cali-sisko @ulletin.

Maailman isoin kiitos teille ystävät. Te teitte tästä ikimuistoisen! Nyt, uusi vuosi 2017, olen valmis. Tuokoon se paljon konfettien täyteistä iloa ja paljon rakkautta sekä terveyttä. Seikkailuita ja onnistumisia, meille ihan jokaiselle. Pus.

Toivottavasti kaikilla oli huikea uusi vuosi! Tuliko tehtyä lupauksia? Itse ajattelin petrata blogin säännölliseen julkaisemiseen, jota toivonmukaan arvostatte. Lisäksi yritän opetella sanomaan ei, asioille, joille minulla ei yksinkertaisesti riitä aika. Tämähän tarkoittaa enemmän aikaa sitten toisaalle, kuten vapaa-aikaan jota arvostan suuresti. Muuten ajattelin olla vaan onnellinen, tänäkin vuonna. Happy 2017 teille kaikille!


Eng // Happy New Year everyone!

Nyt ihmiset, pysäyttäkää hetkeksi se mitä olitte tekemässä ja katsokaa tämä pätkä: Before the Flood, dokumenttielokuva ilmastonmuutoksesta, jonka yksi tuottajista on mm. Leonardo DiCaprio. Ei sillä, olen täysin vakuuttunut että moni teistä on näistä asioista jo erittäin tietoinen ja tekeekin näiden isojen asioiden eteen töitä. Tämä dokumentti oli vaan aika loistavasti tehty. Siinä ei juurikaan tuputettu vihersanomaa vaan jokainen saa oivaltaa itse, miten syvälle me ollaan jo itsemme työnnetty tässä asiassa. Ja eihän se tietenkään haitannut että Leon kaltainen tyyppi on kuvissa ja kertoo tarinaa eteenpäin... Mutta Leonardo ei toimi pelkkänä kiiltokuvapoikana tässä, vaan hänhän on tehnyt vuosikymmeniä jo työtä ympäristön puolesta. Muistan kun pari vuotta sitten syksyllä asuimme New Yorkissa ja silloin syyskuun lopulla toteutettiin maailman suurin 'People's Climate march' -ilmastonmuutosta vastaan käveltävä kulkue. Kaikkiaan 166:ssa eri maassa toteutettiin vastaava kulkue ja Leonardo osallistui tähän pääkulkueeseen New Yorkissa. Hänellä on huoli ja niin pitäisi olla meillä kaikilla. Dokumentti paljastaa myös, miksi The Revenant elokuvan kuvauksia (joista Leo pokkasi parhaan miespääosan Oscarin) jouduttiin siirtämään täysin toiseen maahan, koska Kanadasta loppui lumi. Lumi, joka meille suomalaisille on about itsestäänselvyys, mutta tuleeko niin olemaan aina, meillä tai muualla? Dokumentissa pohditaan myös sitä, että kuinkakohan moni pääsee koskaan edes näkemään lunta tulevaisuudessa? Onko sitä?  Aika hurjan kuuloinen skenaario.  

Kuva Before the Flood pressikitistä

   

Lohdullisinta antia tässä dokumenttielokuvassa on se, että meistä jokainen voi teoillaan olla pelastamassa tätä palloa. Ihan ruohonjuuritasolla riittää jo se, että jakaa tietoa vaikkapa näin blogissa ja somessa. Herättää keskustelua lähipiirin kanssa ja jakaa ilmastolinkkejä ja vinkkejä.

Mitä itse teen / aion tehdä?
Vinkkejä siihen voi lukea lisää vaikkapa ilmasto.org-sivuilta tai katsoa WWF:n ruokaoppaan. Tiedän, että paljon reissaavana koen pistoksen lentomatkailun osalta. Siksi koetan kompensoida asiaa toisilla tavoilla. Minusta on tullut vuosien saatossa lähes täysin kasvissyöjä. Tämä valinta vähentää runsaasti voimakkaiden kasvihuonekaasujen, kuten metaanin ja typpioksidien päästöjä. Tämäkin dokumentti muistutti jälleen asiasta, jota ainakin minun oli vaikea uskoa, sanotaanko nyt vaikka viisikin vuotta sitten. Mutta kyllä, lihansyönti on todella kuormittavaa ympäristölle. Toinen helppo tapa osallistua ympäristötalkoisiin on energiantuotannon (joka on yksi suurimmista päästöistä) vaihtaminen vihreään sähköön. Vesivoimalla tuotettu energia on 100 % uusiutuvaa.

Aikaisemmin kirjoittelin osallistumisestani Trash Hero-roskienkeruuseen Thaimaan Koh Lipen-saarella. Postauksen yhteyteen listasin omia vinkkejä miten kuormittaa ympäristöä vähemmän kotona ja reissatessa maailmalla ja kopsaan ne vielä tähän uudestaan:
        

• Kierrätä   
• Vähennä muoviin pakattujen tuotteiden ostamista      
• Vältä turhia muovipusseja ja kanna aina omaa kauppakassia mukanasi      
• Täytä omaa vesipulloa, älä osta aina uutta     
• Vältä kosmetiikkatuotteissa (esim hammastahnat ja ihonkuorintatuotteet) mikrokuituja (=muovia)      
• Osallistu, vaikuta ja kerro eteenpäin! 

Dokumentin viimeiset sanat mitä Leonardo lausui koko UN:n salille, jossa istuivat kaikki maailman päättäjät, jäivät kummittelemaan päähäni. Lause kuului näin: "You are the last best hope of Earth. We ask you to protect it, or we, and all living things we cherish, are history."

Suomeksi dokumenttielokuvan näet täältä. Osallistu, vaikuta ja kerro eteenpäin!


Eng // Check this documentary film by Leonardo DiCaprio, Fefore the Flood.

Olen jo kauan kauan aikaa sitten katsonut elokuvan 'City of Angels', jossa pääosaa näytteli silloinen suosikkinäyttelijäni Nicolas Cage. Muistan tosin vain pätkiä sieltä täältä tästä sumuisen romanttisesta elokuvasta, jossa suurta roolia näytteli myös itse kaupunki, Los Angeles. Muistan tämän suurkaupungin lumon tuosta elokuvasta, sen suuruuden ja vastaavasti ihmisen pieneyden. Suurkaupungin monet kasvot tulivat esille tuossakin elokuvassa, sen ilot ja surut.









Los Angeles on aina kiehtonut minua. Onkin aivan hassua, että kuinka niin pienestä kaupungista kotoisin oleva tyttö kuin minä, voi rakastua niin valtavan suureen kaupunkiin. Los Angeles ja Kalifornia on ollut minulle aina 'mun happy place'. Olen joutunut (tai saanut) lukemattomat kerrat selittää ja kertoa, miksi näin on. Sillä kaikki eivät todellakaan jaa tätä samaa rakkautta tätä ruuhkaista miljoonakaupunkia kohtaan. Ja se on ihan ookoo. Los Angeles on tunne. Se on olotila, se on ilma jota siellä hengitetään, se on flip flopit rantahiekassa, se on varmaan myös ne enkelit taivaalla. Meidän suhde on jo niin vahva, että kaupunki jakaa kanssani ilot ja surut... Kun sain suru-uutiset Los Angelesissa ollessani, olin tietysti aivan rikki. Ihana hostimme, jossa majoituimme sanoi kuitenkin lohdullisesti, kun totesin, kuinka ikävää on olla näin kaukana ja saada tuollaisia uutisia omaan turvalliseen happy place-paikkaan, niin hän tosiaan vastasi lohdullisesti englanniksi että "This still gonna be your happy place".









  




Suhteemme enkelten kaupunkiin sai siis lisää uusia sävyjä tälläkin reissulla ja se syventyi entisestään. En tällä hetkellä ole edes pahoillani siitä, etten juuri nyt ole tuolla. Olen nyt varmaan juuri oikeassa paikassa. Ja jahka siipeni kantaa voimakkaammin, niin haluan kertoa teille kaiken meidän tämän kertaisista seikkailuistamme täällä ihanassa kaupungissa nimeltä Los Angeles. Ja haluaisinkin jatkaa blogissani syyskuussa startannutta Kalifornia-kuukautta näin lokakuulle ja miksei aina siihen saakka kun näitä tarinoita riittää kerrottavaksi.

Ps. Olisi muuten kiva tietää, mikä on sinun happy place?



[Taiteilija Colette Millerin enkelinsiipiä löydät Los Angelesin downtonista sekä Melrose Avenuelta, läheltä Beverly Centeriä.]


Eng // City of Angels, so to speak.

Viiden viikon päästä olen jälleen kotona. Siellä toisessa, sielunmaisemissa Los Angelesissa. Odotus on ollut pitkä, mutta kesä on soljunut onnellisesti purjehtien, joten aika on mennyt kuin siivillä. Huulille on kyllä jo noussut Whole Foodsin Farmers garden -vihersmoothien hemaiseva maku. Näen itseni jo näissä maisemissa aamukävelyllä ja iltaisin auringonlaskua ihailemassa. Mieleni tekisi palata myös aaltojen päälle. Ehkäpä menen siis surffikurssille. Pari kukkulaakin voisi valloittaa, eli vuorille ollaan matkalla. Tällä kertaa se korkein vuori saattaa löytyä jopa Yosemitesta, sillä sinne ollaan haaveiltu menevämme jo vuosia. LA:n kaupunki on vaan pitänyt meitä tiukasti otteessaan, eikä olla maltettu lähteä sieltä kauemmas. Mutta josko nyt päästäisiin Yosemiten kauneutta ihailemaan viimein itsekin. Toinen vaihtoehto on, jota paikallinen ystävämme juuri selvittää, telttailu Joshua Treen aavikolla. Se olisi yksi hiljattain noussut haaveeni...





Paljon kivaa ja taattua varmaa LA-aikaa on siis luvassa aivan pian. Kunhan ensiksi nyt vaan malttaa elää ja nauttia näistä loppukesän iloista täällä kotimaassa. Jahas, ulkona paistaakin aurinko. Taidankin lähteä purjehtimaan, yay! Ihanaa ja toivottavasti aurinkoista viikonloppua kaikille.


Eng // 5 weeks to go to LA. Can´t wait!

...on meille tänään kertynyt jo kokonaista yhdensäntoistavuotta! Kyllä, tavasit aivan oikein ja kirjoitetaan se nyt vielä tähän, kun itseänikin hirvittää noin iso numero, 19. Voitteko uskoa! En minä ainakaan, siis suostu oikein ymmärtämään, että mihin tämä aika oikein juoksee. Ihan hullua. Vastahan me oltiin ihan super nuoria ja kaikki vielä edessä ja avoinna. Nyt ollaan vaan ihan vähän vanhempia ja miten musta tuntuu, että edelleenkin kaikki on vielä hyvällä tavalla avoinna ja unelmia edessä. Se on kaiketi ihan hyvä juttu, eikö?

Pääsääntöisesti meidän tuulet näiden vuosien varrella ovat olleet hyviä ja myötäisiä, mutta tottakai tuollaiseen aikaan mahtuu myös vastatuulia ja miksei niitä karikoitakin. Toistaiseksi kaikesta ollaan kuitenkin selvitty, yhdessä. Ja toivon niin tietysti jatkossakin.




 

Kohta me pakkaamme kimpsut ja kampsut ja kurvaamme kaupan kautta vielä herkkuosastoille. Purjeveneemme aka kesämökkimme irtautuu pian tutusta kotisatamasta ja lähdemme seilaamaan toistaiseksi vielä tuntemattomaan määränpäähän. Olisi kiva käväistä jollain uudella saarella Helsingin tai miksei Espoonkin edustalla. No katsotaan. Antaa tuulien ohjata minne mennään. Pääasiahan on itse matka. Kuten elämässä yleensäkin. Nautitaan siitä. Ihanaa kesäpäivää kaikille ja muistetaan rakastaa!


Eng // Today we celebrate our 19th anniversary together. Time flies. It´s crazy, I know.

Pitkästä aikaa haasteen pariin, jonka tällä kertaa sain Globe Called Home-blogin Jenniltä. Näitä haasteita on kyllä kiva tehdä, koska aiheet vaihtelevat usein ihan randomisti, sekä usein saa sukeltaa muistoihinkin näitä kysymyksiä pohtiessa. Tällä kertaa avataan tarinaani matkailijana. Aloitetaan!

Selfie vuosimallia yhdeksänkymmentä ja jotain! Miia ystävän kanssa reissattiin jo ripari ikäisenä yhdessä ja nyt myös viimeksi kuukausi sitten Adelen keikalle Tukholmaan #FriendsForever

     
Milloin matkustit ensimmäisen kerran Suomen rajojen ulkopuolelle? 
Tähän en tältä istumalta osaa sanoa absoluuttista totuutta ja koska teen tämän postauksen muistin (ja fiiliksen) varassa, niin en lähde edes kilauttamaan kotiin. Luulen kohteen ollen kuitenkin Ruotsi, koska sellaisia hataria muistikuvia minulla on risteilystä ja autoilusta Ruotsin maalla. Ensimmäistä kertaa olin lentokoneessa ala-asteella, kun lennettiin äidin kanssa Espanjaan.


Paras matkamuisto lapsuudestasi?
Ainakin isin tekemä kuuma kaakao maistui maailman parhaalle pitkän laskettelupäivän päätteeksi hiihtokeskuksen parkkipaikalla auton takapenkillä. Laskettelin lapsuudessani aika paljonkin ja Lapissakin tuli käytyä laskemassa. Nykyisin en edes tiedä pysyisinkö suksilla pystyssä. Jotenkin luulen, että lautailu voisi kiinnostaa enemmänkin, sillä fanitan surffaamista.

Mieleenpainuvin matkakokemuksesi?
Tähän on epäreilua vastata vain yhtä paikkaa tai asiaa, koska ikimuistoisia kohtaamisia ja kokemuksia maailmalla on ollut niin monia. Kuitenkin ensimmäisenä tätä miettiessä mieleeni nousi ensirakkauteni, eli se hetki kun ensimmäistä kertaa laskeuduin Los Angelesiin, helmikuussa 2004, ja näin enkelten kaupungin miljoonat tuikkivat valot iltahämärässä. Koko timanttien avenuen, joksi se myöhemmin on nimetty ja jonka nähtyäni olin valmis siis about kuolemaan, koska ajattelin, että nyt olen nähnyt kaiken. Hah, kuinka väärässä olinkaan! Siltikin, koin samanlaiset vibat (ja kyyneleet) kun laskeuduin sinne vuosi sitten ilta hämärässä keväällä maailmanympärimatkan päätteeksi Havaijilta. Jos siis voit valita, niin iltalento LA:hin ei ole lainkaan hullumpi juttu. LA:ssa on muutenkin jotain sanoin kuvaamatonta taikaa.

Kohde, jossa olet käynyt ja johon haluaisit uudelleen?
Tää on paha, sillä pääsääntöisesti rakastun jokaiseen käymääni paikkaan ja palaan niihin yleensä aina uudestaan. Tälläisiä kestosuosikkejani ovat New York, Barcelona, Berliini, Thaimaan saaret ja Los Angeles. Mutta kohde, jossa olen vasta vain kerran käynyt ja haluaisin uudelleen (eikä haittaa vaikka se tapahtuisi hyvinkin pian) on Havaiji.

Aloha!

Mitä kieliä osaat puhua?
Valitettavasti vain suomen lisäksi englantia. Sanon siksi valitettavasti, koska olisi ihanaa osata espanjaa, jota olen opiskellutkin ja eipä tuosta ruotsistakaan haittaa olisi täällä kotimaassakaan. Onneksi kuitenkin kaikkialla maailmassa missä olen ollutkaan, pärjää yllättävän hyvin elekielellä ja hymyllä. 
 

Millaisia matkoja olet tehnyt jo kuluneen vuoden aikana?
Vuotta ollaan eletty tämän kirjoituksen tekohetkellä vajaat viisi kuukautta, eli melkein puolessa välin ollaan. Kuluneen vuoden aikana olen ennättänyt käydä aurinkoa moikkaamassa Thaimaan kolmella eri saarella (Koh Lantalla, Koh Lipellä, Koh Bulonella sekä Krabilla). Lisäksi olen pyörähtänyt Prahassa, Tallinnassa ja Tukholmassa, pariinkiin otteeseen.


 

    
Entä millaisia matkasuunnitelmia on loppuvuodeksi?
Lempparikysymykseni! Hieman on vielä hakusessa, että mitä festarikesän reissut tuovat tullessaan ja se on paljolti vielä esiintyjistä kiinni. Mutta ainakin se on varmaa, että nostamme kesän aluksi purjeet Itämerellä ja tavoitteena olisi purjehtia tänä kesänä Tallinnaan saakka. Heinäkuussa odottaakin TBEX-blogikonferenssi Tukholmassa ja syyskuun lopulla kutsuu jälleen (tähän rumpujen pärinää...!) Los Angeles. (yay! Tähän paljon sydämiä). Suurempia suunnitelmia ei vielä Kalifornialle ole, mutta jotain roadtrippiä on tarkoituksena tehdä, ehkä Vegasiin tai Yosemiteen. LA ei onneksi tarvitse sen enempää suunnitelmia, koska mahdollisuudet on rajattomat ja fiiliksen mukaan mennään. Koska LA.
 

Tortugan luottolaukku on jälleen lähdössä syyskuussa Amerikkaan!

    


Kamalin matkakohde, jossa olet vieraillut?
Mulla on vain muutamia paikkoja, joista muistan ajatelleeni, että tänne ei ehkä tarvitse palata enää, mutta se ei välttämättä johdu siitä, että paikka olisi ollut kamala, vaan ei vaan tarjonnut minulle sitä jotain. Kamalimpia matkakohteita ovat sen sijaan olleet sotamuseo (Coconut Tree Prison, Phu Quoc, Vietnamissa) ja keskitysleiri (Berliinin lähellä oleva Sachsenhausen). Kamalia ja silti kohteita, joissa on vaan pakko käydä, vaikka puistattaa. 


 

Luetko matkaoppaita ennen matkaa?
Toisinaan luen, mutta riippuu kyllä hyvin paljon kohteesta. Sanotaanko näin, että ennen luin enemmän ja nykyisin selvitän tiedot netistä ja matkablogeista. Toisinaan on hauskaa myös reissata kohteisiin ja olla selvittämättä mitään etukäteen. Rakastan kyllä matkaoppaita ja ne ovatkin kauniita sisustuselementteinä ja hyviä inspiraation lähteitä!


Mitä mieltä olet yksin matkustamisesta?
Olen tässä lajissa aika kokematon. Suomessa voin toki reissata ja reissaankin yksin toisinaan, mutta koska pelkään lentämistä, niin kauemmaksi reissuun lähteminen yksin ei ole minun juttuni. Tosin jollekin helpolle rantalomalle voisin ehkä lähteä yksinkin, mutta mieluiten reissaan kyllä seuran kanssa. Arvostan siis kovasti yksin matkaavia. He on mun mielestä rohkeita!


Kuvaile kolmella sanalla millainen matkailija olet?
Innokas, seikkaileva ja haasteet positiiviseksi kokemukseksi kääntävä matkailija.



    


Ja jotta haaste jatkuisi eteenpäin, heitän nämä samat kysymykset seuraaville blogeille: 50 State Puzzle, Deep Red Blues, Pingviinimatkat, Archie Gone Lebanon, Tuntemattomaan ja takaisin. Mutta haasteeseen saa tarttua kuka vaan, joka haluaa pohtia tarinaansa matkailijana.

Mitäs tuumitte? Tuliko yllätyksiä minusta matkailijana? :)

Tässä vielä kysymykset kootusti kaikille haasteeseen tarttujille:
Milloin matkustit ensimmäisen kerran Suomen rajojen ulkopuolelle? 
Paras matkamuisto lapsuudestasi?
Mieleenpainuvin matkakokemuksesi?
Kohde, jossa olet käynyt ja johon haluaisit uudelleen?
Mitä kieliä osaat puhua?
Millaisia matkoja olet tehnyt jo kuluneen vuoden aikana?
Entä millaisia matkasuunnitelmia on loppuvuodeksi?
Kamalin matkakohde, jossa olet vieraillut?
Luetko matkaoppaita ennen matkaa?
Mitä mieltä olet yksin matkustamisesta?
Kuvaile kolmella sanalla millainen matkailija olet?

 
Eng // My story as a traveller.