Kaliforniassa on vuori, jota kutsutaan Perunavuoreksi, Potato Mountain. Kun keväinen vierailumme Yosemitessa päättyi koko puiston evakuointiin, päätettiin silti käyttää aikamme Kaliforniassa vuorien valloitukseen. Tai ainakin vuoren kaltaisten kukkuloiden valloittamiseen. 

Sanotaan, että aika rientää hyvässä seurassa ja niin se totta vieköön on! Vastahan oli vuosi 1997 ja me tavattiin. Eipä olisi uskonut mitä kaikkea vuodet tuovat tullessaan, kun silloin hitaita tanssittiin. Eihän tulevaisuutta voi ikinä ennustaa tai suunnitella liian tarkasti. Me ollaankin menty aina aika fiilispohjalla ja eletty täysillä, yhdessä. Tänään niitä yhteisiä vuosia on tullut täyteen jo 21 vuotta.

"Itämeren vakavin ympäristöongelma on rehevöityminen, jonka oireita ovat esimerkiksi jokakesäiset sinileväkukinnat. Rehevöityminen johtuu meren liian suuresta fosfori- ja typpikuormituksesta. Itämeren rehevöitymisen pysäyttämiseksi ja meren pelastamiseksi tarvitaan siten välittömästi ravinnepäästöjen merkittävää pienentämistä."

Olen aikoinaan käynyt ihailemassa hurjia aaltoja Portugalissa, maailmanlopun niemellä, eli Euroopan läntisimmässä kohdassa. Olen myös vilkutellut kauas kotiin Australian Byron Bayn Cape Byronista, joka on sen mantereen itäisin piste. Miksi en siis haluaisi jalkautua myös Manner-Suomen eteläisimpään kärkeen Hangon reissullani – tietysti haluan!

Ruisrockin pölyt on nyt pyyhitty maihareista ja telttamajoitus on vaihtunut takaisin tuttuun omaan sänkyyn. Onkin siis loistava aika palata menneen viikonlopun aurinkoisiin tunnelmiin. Ruissalon sääennusteet eivät pettäneet tälläkään erää, vaan saatiin perjantai aamupäivän pienistä sateista huolimatta juhlia koko viikonloppu aurinkoisissa keleissä. Tämä tuntuu olevan Ruisrockille ominainen piirre. Pitikin siis ihan kaivella digikuva-arkistoani Ruisrockista vuodelta 2004 lähtien, että mikä vuosi se olikaan, kun Ruisrockissa ei todellakaan paistateltu pelkässä auringossa?

Se oli juurikin tuo vuosi 2004, kun festarikansa oli kuvissani naamioitunut kertakäyttösadetakkeihin. Ja onhan siellä sadekuuroitellut senkin jälkeen, mutta aika kultaa muistot, kun kaikki tuntuvat puhuvan, että Ruississa ei koskaan sada. Viime viikonloppuna kuitenkin aurinko helli taas festarikansaa ja tunnelma oli sen mukainen.

Kesä ja festarikausi on parhaillaan päällä. Olen viettänyt yli puolet elämäni kesistä festareilla, milloin missäkin ja yleensä mahdollisimman monilla. Viime vuosina festarimatkat ovat suuntautuneet yhä kauemmaksi, ympäri maailman. Ajattelin listata omat suosikkini maailmalta, niistä festareista, joissa olen itse käynyt. Paljon on toki vielä käymättä, mutta onneksi kesä ja festarit tulevat joka vuosi.