Tätä se elämä on parhaimmillaan. Kesä ja festivaalit... Ja vielä kun tähän täydelliseen comboon yhdistetään reissuaminen ympäriinsä hyvän musiikin perässä, ollaan asian ytimessä. Elämän parhaissa puolissa ja siinä käsittämättömässä vapauden tunteessa jota edustaa aina kaikki ne kymmenet tuhannet ihmiset jotka kokoontuvat lähes viikoksi festivaalialueen aukeille pelloille telttansa kanssa. Kaverit kainalossa he kirmaavat musiikin perässä festivaaliporteista sisään "paratiisiin" jota viettelee monta päivää kestävä musiikin ilotulitus. Jossa läsnä on vapaus - ja aina toivon mukaan aurinkoinen sää.
Mielestäni tähän Instagram Travel Thursdayhin sopii myös esitellä matkakohteita näin festivaalimatkaajan silmin.

Sziget-festival. Budapest 2012

Kiertäessä vuosi toisensa (vuosikymmenen) perään Suomen festareita, siis kaikkia niitä (ja osaa niitä joita ei enää ole edes olemassa -joo, olen vähän vanha jo), jossain vaiheessa alkoi vain muhia ajatus, että miksi sitä ei lähtisi merta edemmäs kalaan ja katsastaisi muiden maiden festaritarjonnan. No niinhän siinä tietysti kävi, että ensimmäisen ulkomaanfestarin koettua, ei oikeastaan paluuta entiseen ollut. Siellä kaikki (anteeksi nyt vaan) toimi niin paljon paremmin, kaikki vaan oli niin paljon paremmin ja kaikki vaan tuntui niin paljon paremmalta. Yksi suosikeistani on ollut Chicagon Lollapalooza-festivaali, jossa oli aivan tolkuttoman siistiä festaroida keskellä isoa Grand Parkia ja katsella auringonlaskua pilvenpiirtäjät siluetissa ja rokkailla samalla Green dayta. Siis vaan niin siistiä! Mutta festareiden ei välttämättä tarvitse olla isot, ollakseen ikimuistoiset. Myös Hollywoodin Sunset Stripillä järjestettävä pieni SSMF on jääny ikuisesti mieleen. Suljetaanhan festareiden vuoksi osa legendaarista Sunset Stripiä ja sitten party-paikkoihin kuuluvat kadun kaikki kuuluisimmat baarit Viperista eteenpäin. Ne oli aika epätodelliset partyt, monella tapaa. Ozzy Osbourne esiintyi kadulla ja olin unelmieni kaupungissa, Coast to coast road trip melken päätöksessä, ystävieni kanssa, The Roxy-ravintolan katolla ihmettelemässä meininkiä... Sillä hetkellä se oli maailman täydellisin hetki :)
Mutta Belgiassa pidettävä Rock Werchter -festivaali on vakiinnuttanut paikkansa meidän festarikalenterissa ja jollain tapaa tie on vienyt sinne jo neljänä kesänä. Veisi tänäkin kesänä, ellei oltaisi oltu tosi amatöörejä ja myöhästytty lippujen hankinnassa... Harmittaa aivan vietävästi, koska tilanne on tällä hetkellä se että kaikki liput on loppuunmyyty! Yhyy... ja iso krokotiilinkyynel... Eli jos joku tietää jonkun jolta noita lippuja saisi, saa lämpimästi ilmoitella minulle. Harmitus los maximus...!
Mutta tokihan toisen oven sulkeutuminen tietää aina toisen avautumista... Kyllähän näitä juhlia maailmalla riittää. Ja olisikin kiva kuulla jos sinulla on jokin suositus kivoista festeistä?

Ystävät & Rock Werchter-festival, Belgium 2013

Matkalla lentokentälle aamuvarhaisella Helsingin Kalliossa...

Sziget-festival, Budapest 2012

Ja toisaalta, kesän päättää kuitenkin aina onnellisesti Helsingin oma Flow. Joka kiilaa kyllä kaikilla tavoin noiden itse kokemieni ulkomaan festivaalien kärkeen. Flow on parhautta ja on upea päätös kesälle! Mutta niissä kesän viimeisissä festivaaleissa piilee aina se kamala haikeus... Sama haikeus kuin joka valtaa viimeisenä lomapäivänä... Pitääkö tämän loppua, jo nyt...? Tiedättekö...

Alcúdian satamasta alkava yli kymmenen kilometriä pitkä, pehmoinen hiekkaranta oli häkellyttävä näky, kun sinne ensimmäisen kerran rantahiekkaan jalkani dippasin toukokuussa 2011. Olin aivan myyty ja samalla ihmeissäni miten olin saattanut missata tämän Välimeren Karibian aivan kokonaan...? Olimme muutama kuukausi tätä ennen olleet Karibian risteilyllä, ja ne maisemat pyörivät vain päässäni ja mietin todella että miten neljän tunnin päästä Helsingistä voikaan olla näin kaunista. "Vähän ku Karibialla..." No voi vaan, Mallorcalla!

Olimme äkkilähtömatkalla siis pakettimatkalla, oikeen pitkästä pitkästä aikaa. Ja vitsi että olin tyytyväinen olooni ja siihen kun ei tarvinnut itse miettiä mitään. En tiedä kuinka moni blogini lukijoista käy valmispakettimatkoilla, kun tuntuu että kaikki reissaavat niin itsenäisesti nykyään. Mutta itsellenikin suureksi yllätyksekseni nautin olostani aivan hulluna ja ennen kaikkea sen helppoudesta. Katselen edelleenkin lähes viikottain pakettimatkojakin ja nimenomaan tänne Mallorcalle, koska toisinaan pakettimatkat saa edukkaammin kuin itse ostetut lennot ja hotellit.
Jo toukokuussa tällä pienellä saarella oli oikein lämmintä ja viikko sujui rantatuolissa löhöten ja vähän kaupunkiin tutustuen. Pääkaupunki Palma on ihana paikka. Sellainen mini-Barcelona. Siellä on Gaudinkin juttuja ja tietty paljon kauppoja joissa shoppailla. Bussilla liikkuminen on todella edullista saarella, ja Alcudiasta pääkaupunkiin Palmaan bussimatka kestää noin puolitoista tuntia.

Virittäytykäähän linjoille tänään kello 20:00 osoitteeseen www.boulevard-h.com. Nimittäin silloin näkee päivän valon Boulevard-H -lehden toinen numero. 
Kirjoittelinkin täällä jo aikaisemmin miten innoissani olen kun pääsin meikkaajana mukaan lehden editorial -kuvauksiin sekä beauty -kuvauksiin. Ja nyt, ihan pian lopputulos nähdään lehden sivuilla. Yay! Toki yksikseenhän tälläiset kuvat eivät synny, vaan näidenkin kuvien takana oli monta ammattilaista kuvaajasta kampaajaan ja stylistiin. Ja mallit, he vasta olivatkin wau! Tutustuin tämän projektin kautta moniin uusiin loistaviin ihmisiin, ja se oli itsessään jo parasta antia. Kiitos mahdollisuudesta Boulevard-H:n toimitus.

Alla oleva Boulevard-H -lehden kannen sneak peak-kuva on heidän facebook-sivuilta - Klikatkaa ihmeessä tykkäämään! Tämän postauksen muut kuvat kulisseista ovat by Marko Saari.
 

It's all in the details...

Ps. näyttikö hiustaiteilija teille tutulle? -Kyllä, hän on Tuuli Okkonen joka kisaa Voice of Finlandissa. Lahjakas mimmi!

Kannen suunnittelu: Mikko Arhippainen
Kuvaus: Marko Saari
Tyyli: Jenna Mäkinen
Meikki: Sanna K / Studio SMAG
Hiukset: Tuuli Okkonen / Glam!
Mallit: Yacine ja Samu / promodel

Mutta hei, kertokaahan mielipiteenne kun olette katsonet lehden? Täällä odotellaan innolla iltaa.  

Edit klo 20:20 // Tässä suora linkki lehteen.

Ai niin, ostinhan mä sieltä Bangkokista vielä nämä lemppari rannekorutkin. Ovat paikallisen suunnittelija tekemiä, nahkaisia koruja. Eivätkä olleet yleiseen hintatasoon nähneet todellakaan mitään krääsän hintaisia. En vain valitettavasti jaksa muistaa suunnittelijan nimeä. Ja totta puhuen, minulle näistä tulee mieleen aika pitkälti MK:n rannekorut, mutta haitanneeko tuo mittään... Ovat niin ihania että!



Siinäpä ne shoppailut sitten oikeastaan olikin, noot. Mutta postaukset niiden tiimoilta kylläkin. Mainittakoon että näiden esiteltyjen lisäksi tuliaisiksi löytyi joitain kesävaatteita sekä pari talveenkin sopivaa paitaa. Ja kaulahuivi! On aina niin hauskaa löytää talvivaatteita tuollaisista 24/7 hellekohteista, mutta niin vain löytyi.
Mutta nämä rannekorut oli kyllä ihan mun suosikkeja. En hirveesti valehtele jos sanon että ovat olleet melkein joka päivä käytössäni, siis melkein. Oikeesti. :)

Tulihan sitä muuten taannoiselta Thaimaan reissulta ostettu muutakin Aldosta kuin kengät. Nimittäin näitä koruja. Olen ihan heikkona koruihin ja niihin tulee kyllä lähes aina sorruttua. Nyttenkin Aldolla oli osta 3 - maksa 2. No sehän oli menoa sitten... Tälläiset tarttuivat matkaan jo siis menomatkalla Bangkokissa, ja pääsipä niitä vähän käyttämäänkin sitten lomalla. Täällä Suomessa olenkin näitä käyttänyt sitten aika aktiivisesti.



PS. tämä alin kuva on muuten Koh Lipen saarelta Thaimaasta, otettu Jouluaattona jolloin oli muuten (taas) aivan ihana auringonlasku Joulun kunniaksi huokaus... Ollapa nyt siellä.

Aika lailla ihastuin heti tähän ICE Watch -kelloon Bangkokissa ollessani, ja aika lailla nopeasti tein myös ostopäätöksen tämän kellon suhteen paristakin eri syystä. Ensinnäkin, vaikka lomalla ei tee mieli pitää tai edes omistaa kelloa, on siihen kuitenkin joskus katsottava, lähinnä lentopäivinä tai jos on sopinut jotain retkeä tiettyyn aikaan. Tiedättehän, kellon voi arvioida rannalla löhötessä sen noususta ja laskusta, ja myös nälkä ilmoittelee hyvin milloin on aika mennä lounaalle ja milloin aika tilata smoothie.
Ja toisekseen minun edellisestä "rantalomakellosta" pääsee aina patterit loppumaan ennen seuraavaa reissua, joten kyllästyin vaihtamaan siihen paristoja kerta toisensa jälkeen.
Tykkään tuosta vettä pelkäämättömästä ulkoasusta ja vaikka muovia onkin, sopii rennoimpiin lomiin. Ja pieni kultainen yksityiskohta tuo vähän extraa kelloon. Tämä on ICE Watchin uusimmasta mallistosta (tai ainakin vuoden vaihteessa oli vielä uutuus) ja on nimeltään Ice Glam Unisex kello. Helsingissäkin huomasin pari viikkoa sitten saman kellon myynnissä, että kyseessä ei ole mikään ihmeellinen ulkomaan ihme.





Nyt sitten oikeastaan mietinkin vain, että milloinhan tämä "rantalomakello" pääsee seuraavan kerran rantalomalle...?
No itseasiassa oli minulla tämä kello eilen ranteessani, kun olin pukijana Kaksitvå:n sporttihenkisessä-näytöksessä, joten eihän tämän käyttö nyt ainaa rantaa ja kesää tarvitse.
Mitäs sanotte kellosta ja tykkäättekö itse ICE Watchin kelloista?