Suuntasimme Jussaröön viime kesänä omalla veneellä Taalintehtaalta. Merimaileissa matkaa Jussaröön kertyi Taalintehtaalta noin 43 Nm. Perillä Jussarössä ja sen rantakallioiden päällä seisoessa ja vierasvenelaituriin katsoessa oikein häkellyin paikan kauneudesta. Hetken aikaa aivot eivät osanneetkaan summata, että olenko nyt Kroatiassa vai missä turkoosissa paratiisissa... Niin utopisen kauniilta maisema puiden lomasta auringon kimaltaessa näytti. Mutta kun jatkat lukemista, huomaat että saarelta löytyy toinenkin puoli. Lue myös Kaukokaipuun kirjoittama blogipostaus Jussaröstä kaivosmiesten aavekaupungista.

Jussarö on Tammisaaren ulkosaaristossa sijaitseva saari. Saari on entinen kaivos- ja sotilassaari. Siellä toimi vuoteen 2011 saakka rajavartiolaitoksen Jussarön merivartioasema. Saarella sijaitsi aikaisemmin myös Jussarön kaivos, josta louhittiin rautamalmia. Toiminta lopetettiin vuonna 1967. Saarella on tältä kaudelta vielä jäljellä autioituneita asunto- ja kaupparakennuksia, jotka toisten mielestä ovat kiehtovia ja toisten enemmänkin pelottavia. Autioituneiden talojen seiniä koristaa asbestivaroitukset.

Tämä maisema voisi äkkiseltään olla vaikka Kroatiasta, mutta onkin ihan koto-Suomesta.

Saarella sijaitsee historiallisten nähtävyyksien lisäksi rantakahvila, vuokrattava rantasauna sekä vierasvenesatama. Saunaa vuokrataan tilauksesta (meidän saapuessa Jussaröön sen illan vuoro oli jo täysi, mikä harmitti meitä, kun kaipasimme päivän purjehduksen jälkeen peseytymistä). Tämän pohjalta uskallankin suositella varaamaan saunan ennakkoon.

Jussarön saarelle pääsee myös ilman omaa venettä. Kannattaa katsoa yhteyslautan aikataulu- ja hintatiedot osoitteesta jussaro.net.

Jussarön saarelta löytyy autioituneita rakennuksia asbestikyltti varoituksineen.

Jussarön uusi majakka sijaitsee Sundharun saarella. Majakan valo sytytettiin ensimmäisen kerran vuonna 1922.

Kauden ensimmäisessä purjehduksessa on aina suurta urheilujuhlan tunnelmaa. Niin oli tänäkin vuonna, ja jos mahdollista niin tänä vuonna sitä ilon tunnetta oli mukana vielä entistä enemmän – sitä osasi arvostaa aivan eri tavalla kevään haasteiden jälkeen. 

Saimme veneen vesille jo toukokuun lopulla, sekin toki aiempia vuosia paljon myöhemmin ja siitä siis otti vielä useamman viikon, että lopulta Malibu-veneemme köydet irtosivat kotisatamasta. Syitä tähän on useampia, muun muassa kapteenin eli mieheni käsi, mikä meni pahasti poikki maaliskuun lopun laskettelureissulla eikä ole parantunut täydellisesti vieläkään. Lisäksi omat paukut on olleet vähissä ja erinäiset diagnoosit toisensa perään ovat saaneet keskittämään kevään aikana kaikki energiat ja voimavarat melkeinpä vain ja ainoastaan toipumiseen ja lepoon. Nämä ovat viivästyttäneet rakkaan harrastuksen pariin pääsemistä (ja toki keväinen veneen kuntoonlaitto oli sekin itsessään jo aikamoinen prosessi suoritettavaksi). Ei siis kahta sanaa siitä, miten into pinkeänä ja onnellisena oltiin, kun Malibu starttasi kauden ensimmäiselle purjehdukselle viime viikolla. Happiness. 

Viikonloppuun mahtui myös paljon kohtaamisia ja tuntuikin, että kaikkien tiet veivät tuolloin Pihlikseen. Mikä tietysti meille oli erittäin ilahduttavaa, että tapasimme niin monia ystäviä. Tuntui myös, että saatiin viettää jo juhannusta ennakkoon, sillä sää ja seura tarjosi niin upeat puitteet! Oltiin muuten viime vuonna Pihliksessä juhannuksen vietossa – kurkkaa tästä miltä juhannus näytti Pihlajasaaressa viime vuonna.

Näillä hyvillä fiiliksissä on kiva tunne jatkaa veneilykesää. Toivon, että tästä miehistö voimaantuu ja päästään kokemaan monia seikkailuita tänäkin kesänä. Näiden kuulumisten myötä haluan tässä kohtaa toivottaa kaikille teille, ketkä olette mukana, oikein ihanaa juhannusta! <3

Tykkäsitkö postauksesta? Jätä kommentti alle ja seuraa Seven Seas -blogia myös muissa kanavissa:

Instagram I facebook I Twitter I YouTube