Kauden ensimmäisessä purjehduksessa on aina suurta urheilujuhlan tunnelmaa. Niin oli tänäkin vuonna, ja jos mahdollista niin tänä vuonna sitä ilon tunnetta oli mukana vielä entistä enemmän – sitä osasi arvostaa aivan eri tavalla kevään haasteiden jälkeen.
Saimme veneen vesille jo toukokuun lopulla, sekin toki aiempia vuosia paljon myöhemmin ja siitä siis otti vielä useamman viikon, että lopulta Malibu-veneemme köydet irtosivat kotisatamasta. Syitä tähän on useampia, muun muassa kapteenin eli mieheni käsi, mikä meni pahasti poikki maaliskuun lopun laskettelureissulla eikä ole parantunut täydellisesti vieläkään. Lisäksi omat paukut on olleet vähissä ja erinäiset diagnoosit toisensa perään ovat saaneet keskittämään kevään aikana kaikki energiat ja voimavarat melkeinpä vain ja ainoastaan toipumiseen ja lepoon. Nämä ovat viivästyttäneet rakkaan harrastuksen pariin pääsemistä (ja toki keväinen veneen kuntoonlaitto oli sekin itsessään jo aikamoinen prosessi suoritettavaksi). Ei siis kahta sanaa siitä, miten into pinkeänä ja onnellisena oltiin, kun Malibu starttasi kauden ensimmäiselle purjehdukselle viime viikolla. Happiness.
Viikonloppuun mahtui myös paljon kohtaamisia ja tuntuikin, että kaikkien tiet veivät tuolloin Pihlikseen. Mikä tietysti meille oli erittäin ilahduttavaa, että tapasimme niin monia ystäviä. Tuntui myös, että saatiin viettää jo juhannusta ennakkoon, sillä sää ja seura tarjosi niin upeat puitteet! Oltiin muuten viime vuonna Pihliksessä juhannuksen vietossa – kurkkaa tästä miltä juhannus näytti Pihlajasaaressa viime vuonna.
Näillä hyvillä fiiliksissä on kiva tunne jatkaa veneilykesää. Toivon, että tästä miehistö voimaantuu ja päästään kokemaan monia seikkailuita tänäkin kesänä. Näiden kuulumisten myötä haluan tässä kohtaa toivottaa kaikille teille, ketkä olette mukana, oikein ihanaa juhannusta! <3
Ei kommentteja
Kiitos kommentistasi!