Kukapa olisi osannut ennustaa, kun vuosi sitten uuden vuoden aatonyönä tähtisadetikuilla teimme kylmässä viimassa lukua 2020, että mitä kaikkea vuosi toisikaan tullessaan... Ei varmasti kukaan! Muistan, kuinka olin päättänyt, että olisin todella aktiivinen instagramissa ja aion sitoutuneesti ja säännöllisesti julkaista siellä sisältöä. Materiaaliahan riittää aiemmista reissusta ja lisääkin on tulossa koko ajan, tietysti! No, vähänpä silloin tulevasta tiedettiin...
Yht'äkkiä koko maailma pysähtyi, päivät soljui etätöissä kotona, eikä instagram ollut ihan ensimmäisenä mielessä. Kulunut vuosi 2020 jää historiankirjoihin maailmanlaajuisena pandemiana ja siitä miten Covid-19-virus pisti koko maailman polvilleen. Silti vuosi 2020 on yksi vuosi elämästäni ja haluan poimia talteen siitä hyvät asiat ja ne asiat, mihin en ole ollut tyytyväinen, niin unohtaa tai pyrkiä muuttamaan niitä. En suostu sanomaan, että tämä oli paska vuosi, koska tämä vuosi oli vuosi elämääni. Reissuja tuli tehtyä vähemmän ja vain niissä rajoin kun se oli mahdollista. Kuitenkin tähän vuoteen mahtuu yksi ulkomaanmatka (yay!), paljon mikromatkoja (yay!) ja vene-elämää (super yay!) ja kerran jopa istuin lentokoneessa (*edit: kaksi kertaa, jos virtuaalilento lasketaan) – tätä kaikkea oli matkavuoteni 2020.
![]() |
Tämä postauksen avauskuva summaa vuoden tähtihetket; kesä, loma, Hanko, purjehdus, aurinko ja Bengtskärin majakka. Siinäpä monta syytä onneen. |
![]() |
Tämä kuvaa hyvin tammikuisia tunnelmia; palmujen kaipuuta hankien keskellä. Elämän ihmettelyä ja hengittelyä... |
Helmikuussa ei kaiketi tapahtunut reissujen osalta Helsinki-Suonenjoki väliä suurempaa... Sydäntäni raastaa edelleen, kun palasin helmikuulle, miten olen kirjoittanut isäni kuvaan Instagramissa seuraavasti: Vaikea ymmärtää, että isäni äkillisestä menetyksestä on jo puolitoista vuotta. Josta jokainen päivä, tunti ja minuutti on liikaa... Surutyö on ollut valtava ja koen, että olen edelleen toipilaana. Miten tällaisesta voi edes ikinä toipua? Onneksi, minulla on tukijoukkoja ympärillä, joiden kyydissä olen selvinnyt eteenpäin. Maaret Kallio kirjoitti eräässä kolumnissaan osuvasti: ”Miten arvokasta on saada olla mukana muiden kyydissä, vaikkei olisikaan vielä ajokunnossa.” Tämä kertonee alkuvuoden tunnoistani ja pitkästä surutyöstä...
Maaliskuun alussa suuntasimme hyvinkin extempore-matkalle Saariselälle Cali-siskojen ja puolisoiden kanssa. Joskin olin korvamerkinnyt Saariselän jo aiemmin, koska olin lukenut Saariselän palkitusta ja jopa Euroopan pisimmäksi mainostetusta pulkkamäestä. Pienen pieni koronapelko olkapäällä lähdimme reissuun ja perillä meitä odotti kansainvälisten turistien lähes kokonaan hiljentämä Saariselkä. Palvelut operoivat vain osittain ja kaikkialla oli odotettua hiljaisempaa. Meillä oli hyvä ja turvallinen olla Holiday Club Saariselän isossa Villas-loma-asunnossa ja eritoten moottorikelkkailu Saariselän maisemissa oli aivan superia. Lue tästä viisi hauskaa vinkkiä Saariselälle.
Kun sunnuntaina lensimme Ivalosta takaisin Helsinki-Vantaalle koronauutiset löivät kasvoille kuin märkä rätti. Helsinki-Vantaan monitoreissa vilisi vain "peruutettu" -statuksella olevia lentoja... New York, Tokio jne... En voinut uskoa näkyä, koska en halunnut uskoa sitä. Meidän lento Los Angelesiin olisi kuukauden kuluttua ja ajattelin täysin naivisti, että sitä nyt ei ainakaan mikään voi perua... Eipä!
Vain neljä päivää Helsinki-Vantaalla nähtyjen peruutettujen lentojen jatkoksi liittyi myös meidänkin lentomme. Puhelimen näytölle ilmestyi viesti Finnairilta: "Hei SANNA, lentosi Helsinki – Los Angeles 2.4.2020 on peruttu. Emme valitettavasti tällä hetkellä voi tarjota sinulle korvaavaa lentoa."
![]() |
Saariselkä oli upea ja siellä olisi viihtynyt paljon pidempäänkin. Sinne olisi oikeastaan voinut jäädä, kun tiesi mitä seuraavat viikot toi tullessaan. |
Maaliskuusta voisi kirjoittaa niin paljon enemmänkin, koska sen jokaiseen päivään mahtui niin paljon erilaisia tunneskaaloja; pelkoa, jännitystä, ihmetystä ja epätoivoa... Ketään ei suositeltu tavattavaksi ja Uudenmaan rajoja suunniteltiin laitettavaksi kiinni. Siirryimme mieheni kanssa heti etätöihin, kun se oli mahdollista (mieheni työpaikalla jo hetkeä aiemmin kuin minulla). Tässä kohtaa tärkeintä oli olla turvassa. Peruuntunut lento Amerikkaan ei oikeasti harmittanut minua... Minua lohdutti ajatus, että ennättäähän sinne, viimeistään syksyllä.
Huhtikuun alussa Suomen matkabloggaajat tempaisivat ja halusivat olla mukana #flattenthecurve -tempauksessa ja sitä kautta tärkeässä vastuullisessa viestinnässä. Vain puhaltamalla yhteen hiileen, tästä selvitään!
Kotoilu jatkui, olin osa-aikaisesti lomautettuna ja en varmasti ollut ainoa kenellä sisustussormet syyhysi ja oli kiva laittaa kotia. Tuoda kotiin esille niitä muistoja maailmalta, mikä nyt oli äkisti sulkeutunut. Sen inspiroimana julkaisin postauksen "Miltä näyttää matkabloggaajan kotona".
Toukokuussa, tarkemmin ottaen 8.5.2020 alkoi kesä, (vaikka Suonenjoella 14.5. satoikin rakeita siellä ollessamme), sillä Malibu-veneemme laskettiin vesille. Se ei kuitenkaan tarkoittanut, että olisin voinut nostaa purjeet ja seilata maailman ääriin, ei. Työt pitivät kiireisenä, mutta onneksi viikonloppuisin ennätti purjehtimaan Helsingin ja Espoon upeisiin saariin. Huikempana Rövaren, minne tehtiin kevään ensimmäinen purjehdus. Toukokuussa ajattelin, että jos korona nyt jatkuu ja reissuun ei pääse, niin ei se mitään. Kesäloma Suomessa on ihanaa, kun voi purjehtia, suppailla ja ihmetellä yötöntä yötä. Vähämpä tiedettiin, että reissuun ei todellakaan päässyt, ei edes syksyllä.
Kesäkuu ja juhannus oli ensimmäinen hetki, kun kaikki tuntui hetken aikaa lähes normaalille. Sai viettää aikaa ystävien kanssa, vaikka en edes uskaltanut halata vielä ketään. Mitä suunnatonta luksusta silti! Kesäkuun suhasimme autolla Helsinki-Suonenjoki väliä tai olimme purjeveneellä Helsingin edustalla. Juhannusta vietettiin Pihlajasaaressa ja se näytti tältä.
Heinäkuussa alkoi kesäloma, joskin pari päivää suunniteltua myöhemmin, koska työt pitivät kiireisenä. Ja ai että!loma tuntuikin hyvälle! Heinäkuussa tein myös tämän vuoden ainoan ulkomaanmatkan. Olin nimittäin Tallink-Siljan pressimatkalla Tallinnassa. Tallinna on yksi suosikki kaupungeistani, joten oli ihanaa päästä käymään siellä. Lomalla kun oltiin, niin toteutettiin viimeinkin Päijänteen maisemareitin roadtrip. Iskä nimittäin kerran sanoi, että jos on aikaa niin se kannattaa ajaa. Ja niin se todella kannatti!
Bucket list ei siihen päättynyt, nimittäin purjehdusreissullamme Hangossa ollessamme teimme päiväretken Bengtskärin Majakalle. Viimeinkin pääsin tapaamaan tämän kaunokaisen ja voin kertoa, että oli kaiken odottamisen arvoinen reissu.
Elokuun alussa tehtiin minireissu Turkuun sekä Naantaliin. Tuntui ihanalle yöpyä pitkästä aikaa hotellissa. Elokuun alussa onnistuimme myös järjestämään turvalliset polttarijuhlat ystävällemme ja sääkin suosi meitä.
Elokuun puolivälissä tuli kuluneeksi kaksi vuotta isäni äkillisestä poismenosta. Se hiljentää minut täysin, edelleenkin... Elokuun alussa mieleni valtaa sellainen näkymätön musta verho. Elokuu on tosi vaikeaa aikaa minulle. Siksi olikin ihanan energisoivaa päättää elokuu yhdessä Cali-siskojen kanssa Saimaalla juhlien kesän päättymistä yhdessä Venetsialaisten merkeissä.
Syyskuu otettiin vastaan Saimaalla, koska jäimme muutamaksi päiväksi etätöihin eli workcation etätyölomalle Saimaalle. Sieltä käsin toteutimme lisää bucket listin asioita, nimittäin Punkaharjun maisemareitin ajamisen ja vierailun Hotelli Punkaharjussa. Saimaa ja Punkaharjun alue on kyllä todella upeaa, joten tänne on palattava oikein ajan kanssa kesällä uudestaan.
Syyskuun tähtihetki oli kuitenkin ystäviemme uskomattoman tunteelliset rantahäät Espoon Suvisaaristossa. Ollaan kaikki hyvin kiitollisia, että saimme juhlia nuo häät.
Lokakuu on perinteisesti tarkoittanut matkaa Kaliforniaan. Hyväksyin vasta loppukesästä, että ilmeisesti Amerikkaan ei pääse tänä syksynä, ei ehkä koko vuonna. Onneksi lokakuu tarjosi paljon muuta hyvää. Pääsin nimittäin ensimmäistä kertaa Ahvenanmaalle Silja Linen ja Visit Ålandin -pressimatkalla ja voi vitsit miten ihana Ahvenmaa olikaan! Olin myös todella kiitollinen kutsusta ja mahdollisuudesta kokea Ahvenanmaa ensimmäistä kertaa Visit Ålandin esittelemänä. Koen, että sain reissusta todella paljon irti ja nyt meillä on jo suunnitteilla purjehdusmatka kesäksi Ahvenanmaalle. Katso tästä vinkit syksyiseen Ahvenanmaahan.
![]() |
Lokakuu on kaikessa pimeydessään mun lempparikuukausia, koska vietän silloin synttäreitäni. Sen kunniaksi rentouduin Helsinki Day Spassa, mikä oli yhdellä sanalla täydellistä. |
Marraskuussa, kuten joka kuussa ajamme Helsinki-Suonenjoki väliä useamman kerran. Etätyöt ovat onneksi mahdollistaneet paikkariippumattoman työskentelyn. Marraskuun maailmanlaajuinen huomio lienet se, että Amerikka sai uuden presidentin, vaikka tulosta vatvottiinkin kauan. Marraskuun pimeys ei pettänyt tälläkään kertaa. On pimeää. On uuvuttavaa. Joka kerta yhtä yllättävää.
Joulukuu tarkoittaa onneksi sitä, että pian päivät pitenevät ja mennään kevättä kohti. Näin vuoden päättyessä on edelleen lähes absurdia todeta millainen vuosi tästä tuli. Tai mikä sitä ohjaili. Erikoisvuosi varmasti meille kaikille, kaikilla osa-alueilla. Siltikin iso osa meidän elämää...
Erikoisvuosi tarkoitti myös uudenlaisia teknologiaratkaisuja. Niitä on nyt testattu ja koettu töiden ja vapaa-ajan muodossa seminaareista, virtuaalivappuun ja aina virtuaalilentoon. Joulukuun päätti nimittäin vuoden viimeinen lentomatka, Finnairin virtuaalilento HEL-RVN, jonka lentolipunhinta (10 €) meni suoraan Unicefin hyväntekeväisyyteen.
![]() |
Finnairin virtuaalilennolla Helsinki-Rovaniemi nautittiin myös lounas. |
En voi kieltää, etteikö sormet olisi jo monta kertaa syyhynnyt matkatoimistojen varaus-linkkien päällä ja reissusydämeni kaipaa kuumeisesti Kaliforniaan, Havaijille, Kreikkaan tai melkein minne vaan. Tilanne vaan muuttuu lähes päivittäin, joten ennustaminen on tässä kohtaa aika mahdotonta... Tämän hetken valossa luulen, että ensimmäinen reissuni tulevalle vuodelle tulee olemaan Saariselkä. Sama kohde missä lomailin tämän vuoden maaliskuussa hetkeä ennen kuin maailma meni kiinni. Haluaisin nähdä, että se sama kohde tarkoittaisi nyt vastakohtaa, että pian maailma taas avautuu meille.