Näytetään tekstit, joissa on tunniste Thaimaa. Näytä kaikki tekstit

Big Buddha Phuket

Phuketin Chalongin ja Katan välimaastossa, korkean kukkulan laella, sijaitseva 45 metriä korkea Big Buddha -patsas jäi mieleeni jo edellisellä käynnilläni Phuketissa kolmisen vuotta sitten. Silloin ei rantakiireiden ja ystävien kanssa hengailun lomassa ollut aikaa katsastaa tätä maamerkkiä tarkemmin. Mutta tällä kertaa päätimme vuokrata skootterin määränpäänään tämä uljas, valkoisesta marmorista luotu Big Buddha.

Purjehdusretki Phuketista Maiton-paratiisisaarelle

Katamaraanipurjehdus Thaimaassa yksityiselle paratiisisaarelle? Kuulostaa kieltämättä aika täydelliseltä! Ja kun näimme Kata Beachin retkikojulla esitteen tästä Maiton nimisestä saaresta ja sen valkoisista hiekkarannoista, olimme siltä seisomalta myytyjä. Phuketin perinteiset Kata ja Karon beach eivät olleet täysin tarjonneet meille sitä, mitä lomaltamme halusimme ja sydän kaipasikin jo merille, emmekä turhaan halunneet kantaa Suomesta saakka snorklikamojammekaan ja nyt Maitonin saarella niillekin tulisi kuulemma käyttöä. Rannalta on suoraan mahdollisuus mennä joko laitesukeltamaan tai snorklailemaan ja sekös jos mikä kuulostaa toimivalle. Oli aika suunnata paratiisiin!




Aurinkoterkkuja Thaimaasta!

TUI:n lomalento toi meidät tänne Thaimaan lämpöön tiistaina. Onkin ihan oma postauksensa se, että miksi ihmeessä omatoimimatkaajat ovat pakettimatkalla Phuketissa, mutta siitä lisää myöhemmin. Yövymme tarkemmin sanottuna siis Kata Beachillä ja kuten usein sanotaan, niin aika taitaa kullata muistot. Siinä missä vuonna 2015, maailmanympärimatkallamme, suureksi yllätykseksi päädyimme Phuketiin ja ajattelin, että se olisi ollut eka ja vika kerta tätä paikkaa, mutta kokemus jäikin silloin positiivisen puolelle. (Kirjoitin silloin näistä tuntemuksista muuten yhden suosituimmista postauksistani "Hyvä paha Phuket". Tuosta postauksesta näkee myös rantojen tyhjyyden).  Niin tällä kertaa tuo lauseeni taitaa kuitenkin sitten pitää paikkansa...


Auringonnousu Koh Bulonen saarella

Lupasin edellisessä postauksessa, kehuessani upeaa auringonnousua Koh Bulonen saarella, todistusaineita siitä. Kokosinkin ensikertaa time lapse-videon ja tässä se nyt olisi. Paljon on muuten vielä opittavaa tuosta time lapsesta, lähinnä mitä kaikkea pitää jatkossa huomioida. Tätä tekemällä kävi ilmi, että edes parisensataa kuvaa ei riittänyt tähän videoon ja auringonnousun täydelliseen esittämiseen, vaan kuvia olisi pitänyt ottaa vieläkin pidempi aika, jotta aurinko olisi videolla noussut kunnolla korkeuksiina. Time lapse -ohjelmassa käytin tässä versiossa 15 frames/sekunti, vaikka ensiksi se oli minulla tuplanopeudella 30. Tällöin video oli puolet nykyistä lyhyempi. Lisäksi kamera toki olisi voinut olla jossain toisaallakin, kuin terassin kaiteen päällä, koska nyt videolla näkyy paljon rantakalliota, jotka tosin nousuveden aikaan olivat täysin veden peitossa. Se olisi ollut hienoa saada ikuistettua tähänkin. Mutta hei, ensikerralla sitten. Katsokaa ja pohtikaa mitä mieltä itse olette?


 

Aamuvirkku mieheni sekä Gopro-kamera kaiteen tolpan nokassa ikuistamassa automaattiasetuksilla kuvia auringonnoususta.


Tälläisiä lämpimän valon näytelmiä kelpasi kyllä katsella omalta terassilta käsin. En osaa edelleenkään päättää, pidänkö enemmän auringonnousuista vai -laskuista. Toisaalta, kuka pakottaa valitsemaan... Molempi parempi sanon minä. Mitä te tuumitte?





Eng // Sunrise in Koh Bulone, Thailand / time lapse video

 

Thaimaan saarihyppely osa3: Auringonnousujen näyttämö, Koh Bulone

Kun jättää haikeana taaksensa itselleen niin kovin mieluisan saaren, Koh Lipen, ja suuntaa ensimmäistä kertaa uuteen paikkaan, olo on jännittynyt. Sitä toivoo, että ei olisi tehnyt virhettä viettää viimeisiä arvokkaita lomapäiviään "huonossa paikassa". Siis ainakaan kehnommassa kuin edeltäjänsä. Panokset olivat siis kovat, kun saavuimme tunnin pikaveneessä istumisen ja pitkähäntäveneeseen keskellä merta siirtymisen jälkeen rinkkoinemme Koh Bulonen rantahiekalle. Pelko oli onneksi turha ja lupaukset täyttyivät hetkessä. Vaalea hiekka satoine valkoisine simpukkoineen vakuutti aikalailla heti tämän reissaajan. 
Varpaat hiekassa nousimme hotellin respan rappuset ylös tasanteelle ja chekkasimme itsemme sisään. Respan ystävällinen nainen muisti sähköpostikirjeenvaihdostamme meidät ja toivotti iloisesti tervetulleeksi. Resortin ainoa vapaa mökki odotti meitä sovitusti ja lähdimme staffin eli Thaimaassa rinkan kantajan avustuksella etsimään omaamme, mikä odottikin meitä aivan mökkirivistön viimeisempänä. Kallioiden päällä, aivan merenrannassa.



   
 

Saarihyppelymme oli siis edennyt kolmannelle ja viimeiselle saarelle ennen paluuta Krabille ja kotiin. Viimeiset lomapäivät tekivät laiskoiksi ja minulle riitti hyvin resorttimme edustan ranta, thaihieronta, mangosmoothiet ja hotellin ravintola. Suureksi yllätykseksi sää ei kuitenkaan ollut puolellamme ja todistimme useamman pilvisemmän päivän ja Thaimaalle epätyypillisen korkeat aallot. Tämä teki myös snorklaamisesta mahdottoman ja juuri Bulonen merenalaista maailmaa on kehuttu kovasti. Se jäi meiltä nyt kokematta, mitä nyt ensimmäisenä päivänä kävin nopeasti snorklaamassa, mutta laskuvesi oli vienyt jo meren mennessään, eikä snorklaaminen liian matalassa vedessä lähes koralleja hipoen ollut mieluisaa. Useampi merisiilikin tuli vastaan, joten päätin kääntyä takaisin rantaan matalikosta.





   
Koh Bulonen erikoispiirre ovat nämä rannalle ajautuneet puunrungot ja juurikot. Yksi teoriamme oli myös se, että merenpinnan noustessa puut ovat yksinkertaisesti kaatuneet ja jääneet rantaviivan nousun jalkoihin. Viehättäviä ja kovin kuvauksellisia kyllä ovat, joten toivottavasti saavat jäädäkin paikoilleen. Toiset käyttivät niitä myös vaatenaulakkonaan tai niskatyynyinään rannalla loikoilun lomassa. Ja näemmä jotkut myös roskiksenaan. (aargh, asia joka pisti vihaksi).


Rauhallisen saaren elämä alkoi aina auringonnousun aikaan. Tämä on ollut yksi niitä harvoja paikkoja, joissa olen luonnostaan herännyt ihailemaan auringonnousuja, siis monikossa! Voitteko uskoa? Jokainen aamu oli uudenlainen näytös ja värien show, jota kyllä kelpasi katsella. Myönnettäköön että toisinaan kömmin vielä pirteän alkuinnostuksen jälkeen takaisin suojaverkon alle torkuille, ennen herkullista aamupalaa ja varsinaista päivän alkua. Aamuinen auringonsäteiden tulvima huone ja lempeä trooppinen tuulenvire avonaisesta ovesta, ovat kyllä sanoinkuvaamattoman upeita tunteita. Olisivat meikäläiselle ainakin jokaisen aamun pelastus, just saying...


 

Mökkimme sijaitsi rivistön viimeisenä eli oikealta katsottuna ensimmäisenä.


       

Jos olivat auringonnousut huikeita, niin saimme kyllä loistavan oppitunnin purjehduskurssiammekin silmällä pitäen vuorovesistä. Saimme nimittäin taas kokea nousuveden aiheuttamat aallon tyrskyt ja paukkeet joka ikinen yö. Ja syy miksi sanon, että taas, on kun vuosi sitten koimme vastaavanlaiset paukkeet Port Bartonissa Filippiineillä. Pitikin heti paukkeen alettua faksailla tuolloisille filppari-reissukamuille ja kertoa heille tästä flachbackista, pienen sympatian toivossa, tietysti.

Muutoin Bulonen saari oli hyvin rauhallinen. Hotellimme takapihalta alkanut pieni kylänraitti vei toisiin resortteihin ja viidakon keskellä olevaan baariin. Saarelta löytyi apteekki ja pari muuta ravintolaa, mutta ennakkosuositusten pohjalta söimme aina vain meidän oman resortin ravintolassa, parasta kun kuulemma oli. Ja en siis keksinyt tätä itse, vaikka todellakin ruoka oli erinomaista, vaan ystävämme vierailivat saarella vain muutamaa viikkoa ennen meitä ja kuulimme heiltä pelkkää hyvää paikasta. Lisäksi menneillä Matkamessuilla Mondon Thaimaa-asiantuntija Antti Helin paljasti omat saari suosikkinsa ja nimesi Koh Bulonen kolmanneksi heti Lantan ja Changin jälkeen, sekä korosti eritoten Koh Bulonen maukasta ruokaa, johon on tuonut omia twistejä saaren paikallisasukit eli merimustalaiset.

Saarella voi myös nähdä suuria varaaneja, mutta me emme onnistuneet näkemään yhtäkään. Tämä siis tiedoksi, jos metrinen varaani astelee eteesi, että on kuulemma aika normaalia.




  

Koh Bulonille saapuminen ja lähteminen:

Lähimmästä satamasta mantereelta, Pak Barasta, pikavene kestää vajaan tunnin verran saaren edustalle, josta vaihdat lennosta pitkähäntäveneeseen, joka vie sinut Bulonen rantaan. Vuoroja on high seasonin aikaan yksi päivässä.
Myös pohjoisen saarilta (Lantalta) ja etelästä (Lipeltä) menee päivittäin lautta tai speed boat ohitse, jossa sinun on mahdollista jäädä saarelle.
Varoituksena meripahoinvoinnista tai selkävaivoista kärsiville, että speed boatin kyyti oli aika raskasta, mutta itse selvisin etukäteispanikoinnista huolimatta kuitenkin ihan kunnialla, koska matka-aika oli vain tunnin verran.

Missä majoittua?
Saarella on vain kourallinen hotelleja, eikä niitä kuuleman mukaan olisi enempää rakenteillakaan. Me valitsimme Bulone Resort -hotellin ystävien suositusten pohjalta, eli majoitumme kuulemma saaren parhaaseen resortiin. Ja parhaus on mitattu nyt sellaisilla mittareilla, kuten lämpimän veden tulolla, vedettävällä wc:llä (tai wc:llä, jossa saa laittaa paperia pönttöön), ilmastoinnilla ja sähkön toimivuudella ja sen käyttöasteella. Monissa saaren hotelleista ei siis esimerkiksi toimi sähköt kaikkina aikoina. Lisäksi Bulone Resortin lokaatio oli loistava ja hotellin oma ravintola yksi saaren parhaista. 
Huomioithan vain, että saaren hotelleja ei juurikaan löydy miltään varaussivustolta (ainakaan vielä), joten ennakkovaraus sähköpostitse tai soittamalla on ehdottomuus. Ellei halua elää todella villisti ja päätyä nukkumaan palmun alle. Esimerkiksi me jännäsimme huoneen saatavuutta samalle viikolle kuin suunniteltu saapuminen, jolloin saimme vasta vahvistuksen meilitse, että meitä odottaisi resortin ainoa vapaa huone. Tämä tarkoitti tyytymistä siihen mitä oli saatavilla ja hyväksyimme sen. Huoneemme, tai siis oma mökkimme oli ilman ac-ilmastointia, eikä suihkustakaan tullut kuin kylmää vettä. Mökkimme lattian rakosista näki kallion ja tuuli puhalteli niistä hellästi läpi. Huoneen lattian lakaiseminen tosin onnistui helposti, vain harjalla huitaisemalla ja hiekanmuruset olivat poissa. Resortin muut mökit ovat korkeatasoisempia. Meidän huoneemme numero 1, ei tällä kertaa ollut ihan ykkönen, mutta itse resortti oli makuuni kuitenkin saaren tasokkain ja suosittelenkin sitä mieluusti. Hotellia ovat pyörittäneet sama perhe 90-luvulta lähtien ja yhteishenki teki vierailusta tässä hotellissa kyllä mieluisan. Sanoinko jo, että tänne palaan mieluusti uudelleen...?





Koh Bulone oli saarihyppelymme musta hevonen. Toiset ovat sanoneet saaresta, että se olisi kuin Koh Lipen saari kymmenen vuotta sitten. Mene ja tiedä. Mutta paikalliset kertoivat meille, että Bulonen saarelle ei voisi tosiaan enää rakentaa lisää hotelleja, joka jättäisi saaren kasvupaineet pois ja paikka saisi pysyä tälläisenään. En väitä että se olisi lainkaan huono asia. Osittain jopa toivon sitä.

Nyt on kuitenkin tullut aika kiittää ja kippistää mangosmoothiella teitä seurasta saarihyppelyllämme! Vuorossa on tosin vielä luvattu postaus ihan käytännönasioista mitä tulee Thaimaassa reissaamiseen. Lisäksi reissuvideo on myös työnalla sekä time lapse kokeilu tuosta auringonnoususta, joten vielä on mahdollisuus palata näihin turkooseihin maisemiin... Tai jos sinulla heräsi jotain kysymyksiä saarihyppelystä, niin mieluusti vastailen parhaani mukaan. Tai oletko jopa vieraillut Koh Bulonella? Olisi mukava kuulla kokemuksia... Stay tuned.


Saarihyppelyn osa1: Koh Lanta, osa2: Koh Lipe
Majoitus:
Bulone Resort, 3 vrk yht. 210 eur. (
hotelli on suljettuna kesäkuusta lokakuuhun)
Kartan ja reitin löydät edellisestä postauksesta.

Eng // Our third stop in our backpacking trip in Thailand was a beautiful Koh Bulone.

Thaimaan saarihyppely osa2: valkoista hiekkaa ja vesileikkejä Koh Lipellä

Aikaerosta toipumisen jälkeen suuntasimme Koh Lantan monipuoliselta saarelta, reissumme pääkohteeseen, Koh Lipelle. Tuolle saarelle, jonka olemme nimenneet Thaimaan suosikkisaareksemme. Matka tänne Etelä-Thaimaan pienelle saarelle, lähelle Malesian rajaa ottaa aikansa, oikeastaan ihan sama mistä kohteesta olet sinne saapumassakaan. Lähin suurin asuttu kaupunki on Langkawi, Malesiassa ja Thaimaan puolella Pak Baran satama. Me saavuimme pohjoisesta, Koh Lantan saarelta ja käytännössä matkapäivä Aasiassa tarkoittaa aina kokonaista päivää. On oikeastaan vitsikästä edes lukea aikatauluja, koska vaikka ne ovat olemassa, ovat ne vain viitteellisiä. Mutta matkailu avartaa, eikö! Ja kauas on pitkä matka, ja mitä näitä muita on... Koh Lipen kohdalla kuitenkin olen valmis tekemään uhrauksia. Sillä kun tietää, mihin on saapumassa ja mitä on luvassa, niin hyvää kannattaa ja jaksaa odottaa.

Näihin turkooseihin maisemiin ja pienen idyllisen saaren tunnelmaan en ole vieläkään kyllästynyt. Ja toivon todella etten tule koskaan kyllästymäänkään...











Mitä pienellä Koh Lipen saarella voi sitten tehdä? Kohtalaisen pienestä koostaan huolimatta, saari kehittyy valtavaa vauhtia vuosi vuodelta ja aktiviteettien tarjonta kasvaa luonnollisesti sitä mukaa. Saaren suosituimmat rannat Pattya Beach ja Sunrise Beach tarjoavat molemmat hyvät snorkkelointi mahdollisuudet heti rannasta. Sunrise Beach on yleensä hyvin tuulinen ranta ja sen vuoksi snorkelointikin on toisinaan hankalaa siellä, mutta tällä kertaa todistimme ensimmäisinä päivinä rannan ihmeellisen tyyne, kiitos oikean kuun kierron. Loppu lomamme aikaan nimittäin Sunrise Beachin ranta näyttikin jälleen normaalimmalta ja tuulisemmalta. Toki tähän vaikutti myös se, että Lipellä oli poikkeuksetta hieman kehnompi sää parin päivän ajan.
Rannalla löhöilyn ja uimisen lisäksi Lipellä voi vuokrata vaikkapa kajakin ja lähteä kiertämään saarta, kuten me teimme nyt ja vuosi sittenkin. Olipa meinaan kannattava reissu, sillä löysimme oikeastaan ihan uuden paikan saarelta, jossa emme aikaisemmin olleet viettäneet aikaa lainkaan tai toinen teoria on ilmeisesti se, miksi emme olleet siellä ennen käyneet, että paikka on vasta löytynyt myös hotellisijoittajillekin. Sen verran kaunis saaren kärki se oli, että minä tiedän haluavani seuraavaksi sinne. Jos muuten haluat heittäytyä ihan villiksi kajakoidessasi, niin voit meloa viereiselle Koh Adangin autiolle saarelle ja jäädä sinne vaikkapa yöksi.
 


Jopa kajakoidessa törmää Suomalaisiin. Timohan se siinä! Timosta ja tapaamisestamme lisää myöhemmin.

Tästä kuvasta iso kiitos toiselle suomalaiselle matkabloggaajalle Mirkalle, jonka kanssa hengailimme Lipellä.





Jos sen sijaan haluat lomallasikin kantaa kortesi kekoon ja auttaa saarta ja ympäristöä, voit osallistua joka maanantaiseen roskien keruuseen ja olla Trash Hero. Tiedä vaikka törmäät suomalaisiin, kuten me! Nimittäin kyykkiessäni hikisenä roskia tienposkesta, eteeni asteli kameran kanssa englantia puhuva kundi. Pienen haastattelun jälkeen totesimme, että taidamme kumpikin puhua suomea. Ja hetkeä myöhemmin tunnistin kaverin Timo Wildernessiksi, joka oli itselleni tullut tutuksi hänen youtube-kanavansa Sail Foor Good-videolta. Maailma on pie-ni, totesimme jatkaessani hiki hatussa roskien keruuta. Jään muuten kauhulla odottamaan, meinaako Timo koskaan julkaista videopätkäänsä, jossa hän haastatteli minua aiheesta. Voi apua, hatarasti muistan vain, että siinä helteessä ei tainnut tulla kyllä mitään järkevää suusta. Törmäsimme Timoon pariin otteeseen Lipen pienellä saarella ja käytiin lounaallakin yhdessä sekä hänen että Mirkan kanssa. Olipas siistiä jauhaa ja nauraa suomeksi suomalaisten kanssa. Jälleen kerran korostan, näissä maisemissa.
 


 

Hyvästä ruuasta nauttiminenhan on yksi loman kohokohdista, eikö? Sitä on paljon tarjolla myös Koh Lipellä. Parhaat mangosmoothiet löytyivät tällä kertaa Bundhayn resortista, jossa parina iltana ikuistettiin ihan ookoo auringonlasku samalla kun kippisteltiin kolpakoitamme. Olemme aikaisemmin yöpyneet Bundhayssa, ja onkin mukavaa kun henkilökunta muistaa ja toivottaa meidät aina iloisesti tervetulleiksi. Saaren pääkadulla on lukuisia eri ravintoloita, joita on hieman rohkeaa lähteä suosittelemaan siitä syystä, että joka vuosi paikat näyttävät hieman vaihtuvan ja muuttuvan. Saarelta saa hyvää intialaista ruokaa ja paikallinen ruoka on hyvää lähes aina. Saaren yksi alkuperäisistä ravintoloista on Pooh´s Restaurant, jossa taso on perus hyvää aina ja lime smoothie saaren parasta! Ravintolan vieressä sijaitseva Pooh´s Bar näyttää iltaisin leffoja ja suoria fudismatseja maailmalta. Se mikä on kivaa tällä saarella on, että ravintolat sulkevat aika pian puolen yön jälkeen, joten jos etsit 24/7 bilesaarta, sellainen tämä ei ole. Toki muutama paikka löytyy, jossa partyt jatkuvat pidempäänkin.
 



Niin, ja älä unohda testata Thai Rotia, joka on paikallinen pannukakku ja mikä muistuttaa minun makuuni enemmänkin muurinpohjalettua. Tässä tehdään minulle rotia.


    


Koh Lipen saari on viime vuosien aikana kasvanut räjähdysmaisesti. Olemme nähneet muutoksen kasvun jokainen vuosi mitä olemme siellä nyt käyneet peräkkäin. Tämä vierailu oli vuorossaan neljäs. On ehkä hyvä tiedostaa, että kaikki täytyy tuoda saarelle mantereelta ja näinhän se tapahtuu; auringonlaskun aikaan paikallisten toimesta kärryillä kuskaten. Räjähdysmainen turismin kasvu on tehnyt myös, ennen niin kauniista Pattya Beachistä, enemmänkin pitkähäntäveneiden varikon. Se toki harmittaa ja saaren nykyinen "kohtalo" jakaakin paljon mielipiteitä. Kaikkien näiden muutospaineiden alla, Koh Lipe on silti minulle rakkain saari Thaimaassa... Aika näyttää onko se sitä kuinka pitkään.






Rakkain tämä saari on siis monesta syystä. Ollaan aina viihdytty siellä. Ruoka on hyvää. Saarella on rauhallista ja turvallista. Thaimaan negatiiviset turismihässäkät eivät näy täällä. Hiekka on valkoista ja meri turkoosia. Aurinko paistaa lähes aina. Snorklaamaan pääsee suoraan rannalta. Palvelut on hyvät ja smoothie kylmää. En edelleenkään keksi yhtään syytä, miksi en palaisi takaisin tänne, rakkaalle Koh Lipen saarelle... Oi, joko saa lähteä takaisin?



Ja loppuun hento toive, Koh Lipe, ethän ikinä muutu? Toivoisin joskus vielä palaavani purjeveneelläkin näihin maisemiin... Onko sinulle saari tuttu ja näyttääkö se toimivalle? Lomailisitko täällä?

 

Ps. Lupaan tehdä näiden saarihyppely postausten jälkeen tarkemman koosteen myös siitä, kuinka Thaimaassa konkreettisesti saarihyppely tapahtuu ja luonnistuu. Mihin kannattaa ja pitää varautua ja mikä saattaa yllättää ensikertalaisen.
 

Saarihyppelyn osa1: Koh Lanta
Majoitus: Varin Beach Resort, 7 vrk yht. 425 eur.
Kartan ja reitin löydät edellisestä postauksesta.



Eng // Our second stop in our backpacking trip in Thailand was a beautiful Koh Lipe.

Thaimaan saarihyppely osa1: Kaiken kattava Koh Lanta ja mangoshaket

Kun lähdimme tälle reppureissulle Thaimaahan, ei meillä ollut varattuna kuin reissun neljälle ensimmäiselle yölle majoitus, Koh Lantalta. Jatkon majoituspaikat ajattelimme varata paikan päältä. Hotellimme, jonne saavuimme Krabin kentältä minivanilla, sijaitsi Klong Dao-rannalla, joka on yksi Lantan suurimpia ja suosituimpia, Long Beachin rinnalla. Porukkaa yleensä on siis kuin pipoa paikalla, tosin meidän hotellin edusta oli yllättävän rauhallinen. Koh Lantan yksi lempparirannoistani on rauhallisempi ja pienempi Relax Bayn ranta. Saaren rannat ovat nousuveden aikaan hyvin uitavissa, mutta laskuveden aikaan rantaviiva katoaa kauas ja isot kivenmurikat tulevat esille. Uimiset pitikin ryhmittää keskipäivään, jolloin uimaan mentäessä ei tarvinnut kahlata puoleen mereen saakka päästäkseen pulahtamaan. Siihen apuun tuli kylläkin tämä pinkki paholainen, joksi uimapatjan ristin. Tällä kelpasi lillua vähän matalemmassakin vedessä. Oi kyllä! Ainut mikä sai minut pois vedestä oli lounastauko ja jumalaiset mangoshaket.




 



Saaren vilkkain kylä on Saladan, joka sijaitsee aivan Koh Lantan pohjoispäässä. Sinne saapuu myös suurin osa muilta saarilta tulevista lautoista. Tällä kohtalaisen suurella saarella on helppo liikkua tuktukilla, jotka yleensä maksavat noin 50-100 BHT per henkilö. Jos et tinkaa, tai neuvottele hintaa etukäteen, voi yllätys olla suuri. Tai no, en itse ainakaan lähtisi kyytiin ilman että olisin hionut hinnan mieluisaksi. Saarelta voi myös vuokrata skootterin ja ajella sillä, tosin omalla vastuulla. Kolaritilastot ovat aika korkeita.  



   


Koh Lantalla ruoka on pääsääntöisesti hyvää (ja edullista verrattuna pienempiin saariin). Meidän suosikkipaikkoja saarella ovat:

  • Castaway Resortin ravintola, jossa olemme käyneet jo vuosia putkeen emmekä ole koskaan saaneet siellä huonoa ruokaa. Reissun paras Panang Curry syötiin täällä. Paljon myös kasvisvaihtoehtoja.
  • Fat Monkey on ratkaisu jos sinulle iskee tautinen hampurilaishimo. Purilaiset ovat jättimäisiä ja lemon shake pirteää. Enimmäkseen länkkäriruokaa, mutta ravintolasta löytyy myös thai-menu. Kasvisburgeri on tosi maukas. Hintataso hieman korkeampi.
  • Relax Bay Resortin ravintola on Belgialaisen pitämä ravintola, jossa ruoka on hyvää ja jälkkäriksi löytyy vohveleita, yllättävää.
  • German Bakerysta saat länsimaalaisen aamiaisen ja lounaan, oikealla juustolla. Toimii, ainakin jos olet ollut pidempään jo reissussa ja juustohammasta kolottaa.
  • Näiden lisäksi saat melkein mistä tahansa ravintolasta maukasta thairuokaa edullisesti ja makoisia mangoshakeja.

 






Koh Lantasta on moneksi. Suuren saaren etuna on ehdottomasti tarjonta. Saarelta löytyy lähes kaikki palvelut. Ja toisaalta saari on niin iso, että sen toisinaan unohtaa olevan edes saari. Mantereelle yhdistävää siltaa on rakennettu vuosia ja se näytti edelleenkin olevan kesken. Saa nähdä miten meno muuttuu sillan valmistumisen myötä. Ainakin se lyhentää lautan odottelua sataman päässä.
Uskon palaavani aina vaan uudestaan ja uudestaan Lantalle, vaikka se ei paratiisisaarta minulle edustakaan. Mutta eläminen ja oleminen on siellä helppoa ja lähin lentokenttä sijaitsee kohtalaisen lähellä. Lanta on sellainen 8+, mun mielestä.

Oletko itse käynyt Koh Lantalla ja mitä mieltä olet saaresta (ja mangoshakesta) ja mitkä ovat sinun suosikkisi siellä? ;)


Majoitus: Ocean View Resort, 4 yötä yht.135 eur
Kartan ja reitin löydät edellisestä postauksesta.



Eng //  Our first stop in our backpacking trip in Thailand was Koh Lanta.