Näytetään tekstit, joissa on tunniste Fidzi. Näytä kaikki tekstit

Ikävä Fidziä #IG Travel Thursday

Mulle on iskenyt viime aikoina aivan hirmunen ikävä takaisin Fidzille. Eikä vähiten sen vuoksi, että voidaan kaikki livenä seurata miten Matkakuumetta -blogin Gia ja Miika viihtyvät lapsensa kanssa siellä parhaillaan. Kannattaa siis nyt viimeistään virittäytyä mukaan heidän maailmanympärimatkalleen. Olen myös tajunnut että monta kiehtovaa tarinaa on vielä blogissakin kertomatta tuosta maagisen kauniista maasta.

Tajusin oikeastaan vasta näin jälkikäteen, että miten erikoisessa maassa sitä onkaan päässyt käymään. Koko polynesialainen kulttuuri oli todella kiehtovaa. Siellä ollessamme väitän toki, että elimme hetkessä, mutta toki kun reissua oli takana jo niin monta kuukautta ja matkan loppusuora häämötti edessä, niin sitä varmaan vaan matkasi ja kokemukset tulivat vain kaupanpäällisinä. Väittäisin että erilaisen ajan ja matkan teon kanssa, olisimme kokeneet kokemamme asiat vielä erilailla. Mene ja tiedä. Silti paikka vakuutti meidät.

Jos minut tai joku teistä nyt tältä istumalta laitettaisiin istumaan fidziläiseen illallispöytään, jota säestää kyläläisten tervetulolaulut ja tanssiesitykset, niin kuka tahansa varmasti vaikuttuisi ja olisi ihmeissään. Tai jos pääsisit ottamaan kyläläisten kanssa osaa kava-seremoniaan. Ihmeellistä ja uutta sekin. Sellaista siellä Fidzillä kuitenkin on. Taianomaista.

 
Ja näitä palmuja, niitä siellä riittää. Lisäksi Fidzillä on hienoja rantoja, turkoosit ja kirkkaat vedet. Surffimestoja löytyy myös, mutta meille ne olivat logistisesti liian kaukana. Fidzillä saat varmasti nauttia upeista auringonlaskuista ja ystävällisistä ihmisistä.






Aamupalapöydässä on aina kauden tuoreimmat hedelmät ja iloinen hymy vastassa 'bula-tervehdyksien' kera. Kaikki on värikästä Fidzillä. Olikohan siellä edes synkkiä väriä olemassa...? Meidän siellä ollessamme (huhtikuussa) satoi tosin useampana päivänä. Silloin taivas ja meri vetytyi kylläkin tummaksi. Turkoosin sävyt katosivat. Se tuntui hieman oudolle, mutta toi realistista otetta ainaiseen paratiisiin.




Fidzistä sanotaan myös että siellä on yhdet parhaista sukellusvesistä. No, tästä varmaan voidaan olla montaa mieltä. En ole itse kaikkia maailman meriä kolunnut, mutta ei nämä kyllä huonoksi jääneet. Olihan saldona myös neljä nähtyä haita. Kuulemma niitä oli oikeasti viisi, mutta en nähty yhtä, kun se kuulemma uiskenteli selkäni takaa. (siis whaaaat?).




Sitten on vielä tämä 'Fiji-time' -käsite. Täällä jos missä osataan ottaa rennosti, mutta asiat tulee kuitenkin hoidettua ilman turhaa stressaamista. Välistä tuntui että aika on pysähtynyt täällä.

Kaukana Tyynellämerellä oleva kaunis saari on toki kaukana kaukana Suomesta. Enimmäkseen saarella vierailee turisteja Uudesta-Seelannista ja Australiasta. Mutta meidän aikanamme hotellilla oli vieraita myös ainakin Saksasta, Venäjältä ja Englannista.
Suorin tapa lentää Fidzille on suora lento Helsingistä Hong Kongiin, josta toinen suora lento Fidzille, Nadiin. En uskalla edes arvioida kuinka monta tuntia tuollainen lento veisi. Mutta sen uskallan taata, että perillä odottaa tälläinen, paratiisi.


Eng //  Part of the Instagram Travel Thursday -campaign, here´s some of my best pictures from Fiji, based on my Instagram pictures. 


Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday kamppista. Suomessa Intagram Travel Thursday järjestäjiä ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca. Minut sen sijaan löytää Instagramista sannasevenseas nimellä. 

By 18 kommenttia
Tunnisteet: , , ,

Fidzin paratiisikuulumiset ja pari vinkkiä sinne aikoville

Fidzi valikoitui kohteeksemme osittain vähän arpomallakin kahden kohteen välillä. Halusimme nimittäin pysähtyä matkalla Havaijille, jollakin Tyynenmeren sadoista saarista. Bora Bora pelasikin jo itsensä pelistä pois hurjilla lentohinnoillaan. Ja Fidzin lisäksi toinen kohde jota pitkään mietittiin oli Cookinsaaret, josta olen nähnyt ja kuullut pelkästään hyvää mm. Rimma matkablogista sekä Laura Let´s Go matkablogista. En usko että kumpikaan näistä kohteista olisi millään tasolla voinut olla pettymys. Meille vaan lopulta kohteeksi valikoitui Fidzi, oltiinhan kuultu siitäkin pelkkää positiivista mieheni veljeltä ja hänen tyttöystävältään. Ja niinpä me sitten löysimme itsemme Australian jälkeen täältä palmupuiden täyteiseltä Fidzin saarelta. Näistä maisemista.


Fidzin saariryhmään kuuluu yli 300 saarta. Kansainvälinen lentokenttä sijaitsee Viti levun -saarella, Nadissa. Lentokenttiä on kymmeniä ympäriinsä eri saarilla, ja myös veneellä pääsee osiin saarista.
Muuten liikkuminen Fidzillä poikkeaakin aikalailla totutusta Aasia-meiningistä. Ei ole tuk tukeja, skootterivuokrauksia tai lava-autoja. Taksitkaan eivät kuljeta toiselle puolelle saarta, vaan pyörivät lähinnä lentokentän ympärillä olevassa Nadin kaupungissa. Eli kannattaa huomioida tämä asia lentokentältä hotellille siirryttäessä.
Meidän hotellimme sijaitsi Nadin ja Suvan (pääkaupunki) välimaastossa, aivan rannalla, Coral Coastilla. Ja jouduttiin kyllä hieraisemaan pari kertaa silmiämme, kun selvitimme meidän lentokenttäkuljetusta, joka maksoi lopulta yhteen suuntaan meiltä 160 FJD (eli noin 80 eur / suunta). Sama vielä takaisinkin päin, sillä yksinkertaisesti edullisempaa ei ollut tarjolla. Ai miksikö? Meidän hotelli sijaitsi hyvällä alueella toki, Coral Coastilla, mutta 4 kilometrin päässä päätieltä. Päätietä pitkin kulkee toki hyvin busseja Nadin ja Suvan välillä, eivätkä bussiliput maksa montaakaan euroa. Mutta matkatavaroiden kanssa tuo neljä kilometriä on vähän liian paljon. Eikä bussien aikatauluista ole mitään varmuutta. Ne kulkevat Fiji-timessa, eli Fidzin ajassa, rennosti siis. Oli siis vain kärsittävä tuo kuljetusmaksu nahoissaan...

Fidzi on suosittu myös elokuvien kuvauspaikkana. Mm. kasarihitti The Blue Lagoon (Sininen laguuni) -elokuva, jossa pääosassa näyttelee Brooke Shields on kuvattu Fidzin saarilla, sekä myös Tom Hanksin tähdittämä Cast Away (Tuuliajaolla) elokuva. Voi niitä poloisia, ketkä joutuvat viettämään kuukausi tolkulla kuvauksissa näissä maisemissa... Pääsiskö assariksi?

Minut lumosi Fidzillä sekä nämä maisemat, että myös ylipäätään koko Polynesialainen kulttuuri ja ihmiset. Meidän Crusoe's Retreat -hotellin kaikki työntekijät, manageria lukuunottamatta, olivat paikallisia viereisestä kylästä. Muutenkin hotelli eroaa kuulemma hieman valtavirtahotelleista, sillä täällä on haluttu ylläpitää paikallisia tapoja ja tuoda esille paikallista kulttuuria. Tiedä sitten johtuuko runsas ohjelmatarjonta hotellilla siitä, että päätielle oli matkaa sen neljä kilometriä ja periaatteessa missään lähistöllä ei ollut mitään muuta ja vieraita on hyvä kuitenkin viihdyttää jotenkin. Mutta me saimme tosiaan kokea hotellillamme paljon paikallisia juttuja, joista turistiesitteiden mukaan sai muuten maksaa hunajaa, jos haluaisi osallistua sellaisille retkille erikseen.
Hotellillamme oli jokapäivälle oma ohjelmansa. Esimerkiksi perjantai-iltaisin oli kava-ilta. Tuon paikallisen perinnejuoman valmistuksen seuraaminen ja sen maistaminen. Yhtenä iltana seurattiin vuorostaan Lovo-ruuan valmistusta, jossa lihat kääritään banaaninlehtiin ja laitetaan maahan hautumaan ja toisena iltana taas seurattiin paikallista tanssiesitystä ja jouduttiin päästiin itsekin vähän esiintymään ja tanssimaan. Tulipa yksi ilta laulaa lurautettua myös Maamme laulu kahdestaan muille. Sunnuntaina sai puolestaan osallistua viereisen kylän kirkonmenoihin. 
Tutustuttiin resortissamme nuoreen saksalaiseen pariskuntaan, joka oli juuri ollut wooffaamassa Uudessa-Seelannissa puolen vuden ajan. Heidän kanssaan touhuttiin sitten kaikkea hauskaa, kuten pelattiin rantalenttistä, tennistä ja snorklattiin ihan ilmatteeks rannalla, joka oli aivan hotellimme vieressä. Varsinaista hiekkarantaa ei hotellimme edustalla ollutkaan, vaan periaatteessa korallit alkoivat heti rannasta. Laskuveden aikaan pystyi paremmin kävelemään rannalla ja siellä olisi ollut mahdollista myös ratsastaa rannalla - joka on siis mun ihan yksi ultimaattisista unelmista ja arvatkaa harmittaako kun en heti ensimmäisinä päivinä tarttunut tähän mahdollisuuteen. Loppuajasta nimittäin Fidzillä satoi ja aivan viimeisinä päivinä koettiin jopa myrsky. Ei ollut enää rannalle ja ratsastamaan mitään asiaa. Parina viimeisenä päivänä satoi jopa niin paljon, että osa lentokentille vievistä teistä tulvi, joten saimmekin jännätä että päästäänhän varmasti kentälle saakka. Kurja uutinen oli myös se, että yhden yön jälkeen oli hotellimme rinteellä tapahtunut mutavyöry ja yhden huoneen asiakkaat oli jouduttu siirtämään kokonaan toiseen majoitukseen tämän johdosta. Mutta meidän naapurikylässä oli myrskyn johdosta menehtynyt nuori pappi ja sitä todennäköisesti auttamaan tullut mies. Heidät molemmat oli löydetty aamulla rannasta menehtyneenä. Meidän hotellin työntekijät kertoivat aamulla asiasta, olihan kyseessä heille tuttu henkilö. Ihan kamala ja koskettava uutinen. Elämässä otetaan ja annetaan. Meillä ei tähän nähden ollut siis mitään ongelmaa hotellillamme. Pelasimme kortteja ja pidimme sadetta.
Fidzillä sataa kuulemma maalis-huhtikuussa eniten, ja nythän siellä ollaan menossa talveen päin. Siispä jos takuuvarmaa aurinkoa kaipaat, niin tämä ei välttämättä pärjää joululoman korvaajaksi Thaimaalle. Lämpötiloissa ei sen sijaan ollut mitään valittamista. Ilma oli leppoisan lämmin myös iltaisin, mutta ei tukalan kuuma päivisinkään. No okei, kerran kun käveltiin päätieltä neljä kilometriä hotellille kantamusten kanssa, niin oli kieltämättä aika tukalaa.


Ihmettelettekö tätä kuvaa? No siinähän on Mili. Naapurikylän vuohi karkasi useasti meidän hotellin pihalle ja ensimmäisen kerran tutustuttiin Miliin meidän mökin edessä kun se jolkotti mennä katkennut (tai irti purtu) köysi kaulassaan. Ei oikein aluksi tiedetty mitä tehdä kaverille, niin sidottiin Mili kiinni aitaan ja ilmoitettiin asiasta respaan, jossa meille vähän hymähdeltiin ja viitattiin asiaan kintaalla. Tällöin meille esiteltiin Mili ja sanottiin että sillä on tapana karkailla tänne, antakaa vain olla. No niinhän me tietysti sitten annettiinkiin.

Fidzin paikallisiin kyliin, tulee muuten pyytää kylän johtajalta lupa astua peremmälle. Lisäksi opin myös, että hatut ja päähineet eivät ole soveliaita, sillä ne estävät uskomusten mukaan pään yhteyden jumaliin. Fidzillä oli myös selkeä ohjeistus kunnioittavasta pukeutumista kaupungeissa ja kylissä ja eipä muuten hotellin ravintolaankaan ollut asiaa uimakamppeissa. Maassa asuu fidziläisten lisäksi paljon myös intialaistaustaisia fidzinintialaisia. Virallinen kieli maassa on englanti, sekä fidzi ja fidzinhindia.

Päivät huljuivat siis pitkälti hotellin ruoka-ohjelman mukaan, sillä hotellin ravintola oli ainoa paikka jossa söimme koko reissun aikana, koska mitään muuta ei ollut lähimainkaan tarjolla. Tiesin toki, että muutama hotellin asukas tutustui viereisen kylän kyläläisiin ja he kävivät välistä syömässä siellä.
Aamupala kuului majoituksen hintaan, mutta muut ruuat olivat lisähintaisia. Aluksi asia kismitti aika lailla, juuri sen takia, kun muita vaihtoehtoja ei ollut. Kello neljän iltapäivätee oli myös ilmainen ja sinne kannatti osallistua, sillä tarjolla oli yleensä aina myös jokin leivos.
Ruuat olivat kyllä aina oikein maistuvia, mutta kasvisruuan vaihtoehdot olivat hyvin rajalliset. Mutta onneksi tajusin ottaa asian esille ja aloinkin voida tilata vaihtuvan menun ulkopuolelta ja onneksi toisinaan sain myös ruuasta hieman alennusta. Piti ehkä vain muistaa mainita, että joudunko maksamaan esimerkiksi liha/kalabuffetista täyden hinnan, jos otan vain salaatteja.
Vierailun aikana, saimme myös kuulla että netistä olisi voinut ostaa hotellin varauksen yhteydessä myös dinner-paketin, jolloin olisimme saaneet syödä ja tilata vaikka mitä kiinteällä hinnalla. Mutta tätä ei mainostettu kyllä missään hotellilla, eikä tästä kannata saada mielikuvaa sellaisista rannekkeellisista hotellibuffista, ei. Tämä ei ollut lainkaan sellainen paikka.

Liikkuminen
Julkista liikennettä löytyy toki, kunhan vain majoitut päätien lähellä, silloin sinun on mahdollista hyödyntää sitä. Meidän lähimpään kylään, Sigatogaan, oli noin tunnin matka bussilla. Hotellilta tarjottuna kuljetus Sigatogaan olisi maksanut 150 FJD (noin 75 eur), eli aivan törkeän hintava. Me sen sijaan otettiin jalat allemme yksi päivä ja lähdettiin reippailemaan kohti päätietä, mutta eipä meidän kauaa tarvinnut matkaa tehdä, kun minibussi pysäytti meidät ja tarjosi parilla kympillä kyytiä Sigatogaan saakka. Bussi oli matkalla lentokentälle ja pysähtyi toki matkalla pariin hotelliin hakemaan asiakkaita, mutta eihän se meitä haitannut. Lomalaisia, Fiji-time.
Paluumatkalla Sigatogasta hotellillemme otettiin kuitenkin paikallisbussi allemme, ja olisiko se kustantanut meiltä molemmilta vain 10 FJD (noin 5 euroa). Eli hintaerot on aivan massiivisia. Jos kysytte minulta oliko Fizdi hintava, niin joo oli. Hotellien ja länkkäripalveluiden osalta. Mutta jos oli mahdollista käyttää paikallisten kulkupelejä ja vierailla paikallisten kaupoissa, niin ei.
Hotellilla ollut matkamyyjä ihmetteli sitä, kuinka niin moni Aussi matkustaa mieluummin Balille, eikä Fidzille. No heipä haloo, Balin hintataso on vain murto-osa teidän tarjoamista palveluista. Mutta en tietenkään tohtinut sitä ääneen siinä sanoa.

Majoitus
Hotellin sijainti nouseekin ensisijaiseksi asiaksi Fidzillä. Itse suosittelen kuitenkin sijaintia Coral Coastia, sillä meri ja korallit ovat upeita siellä. Saimme etukäteen suosituksen yöpyä Mango Bay -hotellissa, mutta se oli valitettavasti täynnä kun lähdimme hotellia varaamaan. Tämän hotellin sijainti on hyvä päätietä ajatellen, joten et ole pelkästään hotellin (hintojen) armoilla. Toinen hotellivinkki on The Beach House, mutta tämäkin oli jo meille täynnä. Ehkäpä ensi kerralla sitten...


Fidzillä ei todellakaan tarvinnut stressailla. Ja varsinkin kun meidän toimintaympäristö oli aikalailla rajattu tähän hotellin ympäristöön, koska oltiin laiskoja (ja pihejä noilla hinnoilla) osallistumaan yhtään mihinkään muuhun. Niin päivät menivät aurinkotuolissa, josta oli helppo päästä snorklaamaan suoraan koralleihin. Täällä on mahdollista nähdä niin kilpikonnia, delfiinejä kuin haitakin. Ja kuulemma sukelluksella haita näkee lähes aina. Tämä ei ollut se myyntipuhe, minkä itse halusin kuulla, mutta niinhän siinä kävi, että löysin itseni yksi päivä sukeltamassa haiden kanssa. Ja tosiaan yksin, sillä miehelleni tuli parin päivän ajaksi flunssaa ja siinä kunnossa on turha lähteä sukeltamaan. Onneksi meidän uudet saksalaiset ystävät suorittivat sukelluskurssia täällä samaan aikaan, joten sain heistä seuraa sukellusreissulle.

Crusoe's Retreat hotelli oli kaikin puolin toimiva, sillä aktiviteetteja oli paljon ja resortissa toimi tosiaan oma sukelluskeskus. Meidän oma mökki oli todella iso ja siisti ja oikeastaan ainoa huono asia oli tuo sijainti päätieltä. Viikon lomallahan täällä hyvinkin viihtyy pelkästään vaan hotellin alueella, mutta meidän 9 vuorokauden reissulla sitä jo vähän alkasi kaipaamaan jotain muuta. Usemmat vieraat tekivätkin niin, että yöpyivät tässä osan lomastaan ja jatkoivat siitä toiselle saarelle.

Suppaamaan en muuten Fidzillä sitten koskaan päässyt, vaikka siitä fiilistelinkin aikaisemmin jo täällä. Tiedä sitten, mistä tuokin mainoskuva on otettu, mutta meidän hotellilla ei tosiaan suppilautoja tunnettu. Ja sen ainoan kerran kun laitoimme tällä reissulla matkalaukut ruumaan, niin nehän seikkailivat sitten vasta seuraavana aamuna perille. 



Miten Fidzille sitten pääsee? 
No, tänne toiselle puolelle maapalloa pääsee monenkin pompun kautta lentämällä, mutta suorin ja nopein tie Suomesta on  - uskokaa tai älkää - kahdella suoralla lennolla. Voit nimittäin lentää Fidzille suoraan Hong Kongista tai Soulista, jonne Finnairilla on suoria lentoja Helsingistä. Eli jos tuumit, että hitsi kun se Fidzi on niin kaukana... (no toki teknisesti se onkin), mutta oikeastaan se on "vain" kahden lennon päässä.

Fidziltä jäi kaipaamaan ehdottomasti saaren kauneutta, uskomattoman kirkkaana hohkavaa turkoosia merta, iloisia ihmisiä ja raikuvia bula bula-huutoja! Voiko olla siistimpää tervehdystä, kuin bula! Täällä Havaijilla sanotaan "aloha", ja onhan se kyllä lähes yhtä hyvä, mutta täälläkin meinaan joskus päräyttää ilmoille vielä bula-tervehdyksen! Se vain jotenkin jäi niin mieliin.
Ja ainiin, mieliin jäi myös Fiji-time. Lupasimme nimittäin lentokentälle mentäessä viedä mukanamme tämän käsitteen. Kun pysähdyimme matkalla lentokentälle matkamuistomyymälään (ja wc:hen), koska matkaa oli sen kaksi tuntia, niin olin yhdessä kohtaa hyllyjen välissä jo hädissäni, että mihinhän aikaan meillä olikaan tärskyt kuskimme kanssa, johon paikallinen nainen sanoi, että älä huoli. Noin yhden aikaan, mutta Fiji-time. Tokaisin siihen, että tykkään tuosta Fiji-timesta kovasti, johon nainen antoi vinkin. Kun nyt matkustatte takaisin kotiinne, viekää Fiji-time mukananne. Ei elämän aina tarvitse olla niin kiireistä ja kellon perässä juoksemista. Niih, koitetaas muistaa tämä rento Fiji-time käsite ja höllätä, ainakin joskus välillä.

Onko kukaan lukijoista vieraillut Fidzin paratiisissa?


Eng // Fiji was absolutely beautiful place to visit. Smiling people and good spirit. I also loved their Fiji-time, which means that you don´t have to run by o´clock all the time.

---------------
Majoitus: Crusoe's Retreat hotelli, 9 vrk, 575 eur
By 8 kommenttia
Tunnisteet: , ,

Fiji-style

Ooohlalalaaa! Me lennetään kohta Fidzille. Lennosta en niinkään ole innoissani (toivottavasti kaikki menee hyvin), mutta olen innoissani siitä että pääsen näkemään ja kokemaan yhden tälläisistä saarista kuten nyt esimerkiksi Fidzi. Nämä on sellaisia kohteita, joista vain unelmoidaan. Minä ainakin. Joten on välistä vähän nipistettävä itseään, jotta tajuaa että me nyt oikeesti ollaan matkalla tuonne... Paratiisiin.



Nämä kuvat on räpsäisty Aucklandissa, erään ihanan kahvilan aamupalapöydästä, jossa lojui paikallisen sanomalehden viikonloppuliite, näemmä matkailuteemainen sellainen. Osui ja upposi, täytyy sanoa. Voiko Fidzillä olla juuri tälläistä? No, kohtahan se nähdään, vai onko siellä ruudun toisella puolella kenties joku, joka voisi varmistaa tämän mielikuvan todeksi?

Palataan seuraavan kerran linjoille siis näistä maisemista, jos suppilaudan päältä maltan (ja jos saarelta löytyy yhtään nettiliittymää?). Toisaalta, eipä tuo kai haitaksi olisi, jos pitäisi reilun viikon mittaisen blogitauon. Olisko se mielestänne ihan ookoo? Yritän ajastaa muutamia postauksia tänne valmiiksi, joten aamuisin suomenaikaa teitä saattaa odotella täällä aina uusi postaus. 

Terkkuleita sinne Suomeen. Se on jo huhtikuu pitkällä!


Eng // Can´t wait to see Fiji. It´s been on my bucket list forever.
By 4 kommenttia
Tunnisteet: ,

Bula Bula! :)

Terkkuja Fidziltä! Bula, on tervehdys jota kuulee Fidzillä kaikkialla. Tämä iloinen tervehdys kuului jo lentokoneessa moneen otteeseen ja lento tänne Sydneysta Fiji Airwaysilla olikin hyvin miellyttävä. 



Tosin, meidän matkatavarat saapuivat perille 12 tuntia myöhemmin... Mutta hey, Fiji-time! Meillä meni tosiaan hieman tiukille vaihtolento Brisbanesta Sydneyyn, koska Sydneyssa oli tuona aamuna vain yksi kiitorata käytössä, josta syystä meidän ensimmäinen lento Brisbanesta Sydneyn myöhystyi melkein tunnilla. Meidän vaihtoaika lentojen välissä oli vain 1,5 tuntia alunperinkin, joten tiesimme että tiukille menisi. Mutta juuri tälläisten vaihtojen takia suositaan aina lentolippujen ostoa samalta lentoyhtiöltä ja siis samalle lipulle. Tällöin lentoyhtiö on vastuussa meidän pääsystä jatkolennolle ja tarvittaessa he järjestävät toisen lennon meille. 
Meille vakuuteltiin kuitenkin ensimmäisellä lennolla että ennättäisimme Fijin koneeseen, kunhan vain nopeasti ensiksi siirtyisimme toiseen terminaaliin. Ohops! Ja tosiaan, me jotka matkustamme ainoastaan käsimatkatavaroilla, laitoimme ensimmäistä kertaa tällä reissulla matkatavarat ruumaan - kun kerran ne lipun hintaan kuuluivat ja meillä oli isoja aurinkorasvapurkkeja mukana, jotka haluttiin messiin - niin eikö sen kerran juuri meidän matkatavarat jää matkalle. Meidän kohdalla itseasiassa kävi niin, koska jouduimme Sydneyssa vaihtamaan terminaalia, tekemään turvatarkastuksen uudestaan ja kenttätyöntekijän avustamana juoksemaan lähtöportillemme, jossa olimme vain reilut viisi minuuttia ennen lentoa, meille kerrottiin että matkatavaramme eivät ole enää koneessa. Ymmärsin että laukkumme oli poistettu koneesta, koska he eivät enää uskoneet meidän ennättävän koneeseen. Tiukille menikin ja tiedättekö sen fiiliksen mitä on saapua koneeseen kun kaikki odottavat viimeisiä matkustajia...? Mutta ei, Fiji Airwaysilla Bula-tervehdykset vaan raikuivat ja iloiset kasvot ottivat meidät vastaan. Ihanaa!


Ihanaa on myös täällä perilläkin! Matkatavarat saimme tosiaan vasta seuraavana aamuna, mutta saavuimme hotellille niin myöhään (iltakymmenen aikaan), että eipä sieltä laukusta tullut kaivattua kuin hammasharjaa ja silmätippoja. Nekin saimme sitten aamupalan jälkeen ja loma paratiisissa, näissä maisemissa oli valmis alkamaan! 

Ps. Kuinka monelle tämä Fiji-pullovesi on tuttu? Minulle ainakin ja Jenkeissähän tätä myydän paljon ja se on mielestäni ollut aina yksi houkuttelevimman näköisistä vesipulloista kaupan hyllyllä. Mutta en ikimaailmassa osannut yhdistää sitä oikeasti tänne oikeaan Fidziin. Siis siten että pullon visuaalinen ilme ja nimi onkin kaikki totta. Tämä pullo on kuin pieni pala Fidziä, nyt ymmärrän sen. Noita punaisia kukkia on aina aamupalapöydässä ja itse vesi tulee Fidziltä. Ajatelkaapa sitä. Mutta ei silti rynnätä kauppaan ja osteta liikaa muovipulloja, vaikka näin houkuttelevia ovatkin. Täällä Fidzillä voi muuten juoda hanasta filtteröityä vettä ja se on vielä ihan hyvääkin!

Palaan lisää myöhemmin, nyt kutsuu hotellin iltapäivätee. Bula!


Eng // Greetings from Fiji. Paradise.

By 4 kommenttia
Tunnisteet: , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)