Näytetään tekstit, joissa on tunniste IG Travel Thursday. Näytä kaikki tekstit

Suosikkikohteeni - merellinen Helsinki

Maapallolla on muutamia suosikkikohteita ylitse muiden. Niitä sellaisia paikkoja, jonne aina sydän kaipaa ja missä on hyvä olla. Yksi niistä on kaukana Kaliforniassa, mutta onneksi toinen suosikkipaikoistani löytyy hyvin läheltä. Se on meri. Voitte vain uskoa, miten malttamattomana olenkaan odottanut jäiden sulamista ja kevään ensimerkkejä, jotta pääsisi jälleen takaisin merelle. Merellinen Helsinki on niin kaunis, että tuntuu että voisin asua merellä ja veneillä koko kesän. Rakastan sitä tunnetta, kun satamat vaihtuvat, on vapaus mennä ja tulla. Voi yhtä hyvin päättääkin jäädä laituriin kiinni toiseksi yöksi, riippumattoon keinumaan, auringonlaskua ihailemaan. Niin kauan kuin veneen jääkaapissa riittää murkinaa, voi seikkailu Itämerellä jatkua. On ollut ihanaa löytää uusi harrastus ja hullaantua siitä täysin. Rakastuin myös Helsinkiin uudestaan, kun pääsin ihailemaan sen monipuolisuutta mereltä käsin.
















   
Viime kesästäkin kuuli usein sanottavan, miten kehno se oli. En voinut samaistua siihen lainkaan, sillä näissä maisemissa kun sitä todisti, ei voinut olla samaa mieltä. En tiedä missä kuplassa purjehdimme, mutta meille sattui hyvät tuulet, sopivasti aurinkoa ja sinitaivasta.






Veneemme sai viime kesänä myös uuden lisävarusteen, suppilaudan. Ne täydensivät toisiaan täydellisesti. En nimittäin ihan heti keksi parempaa kesäpäivää, kuin lillua jonkun ihanan saaren venesatamassa nauttien päivästä ystävien kesken ja välillä pulahtaen uimaan tai suppailemaan. Itämeren saaristo on niin kaunista, ettei paremmasta väliä. Rohkeasti täällä jo odottelen vähintäänkin yhtä päräyttävää kesää kuin muutamat aiemmat ovat jo olleet.







  
Tuleva kesä on vasta meidän kolmas purjehduskesämme, joten uusia saaria ja venesatamia riittää tutkittavaksi vielä pitkäksi aikaa. Hyvä näin. Yritämme joka kesä tutustua useampaan uuteen saareen, joista toistaiseksi suosikeiksi ovat nousseet Helsingin Pihlajasaari sekä Espoon Iso Vasikkasaari. Tulevana kesänä otetaan askel kohti isompaa ja tuntematontakin, nimittäin aiotaan purjehtia Tallinnaan. Mieheni suoritti talvella Viestintäviraston radiolupatutkinnon, jota ilman ei olla aiemmin haluttu lähteä kauemmas seilaamaan. Nyt kun veneeseen tulee tarvittavat laitteet, on turvallisempi mieli lähteä avomerelle.









Täällä lasketaan siis päiviä veneenlaskuun ja näihin maisemiin ja tunnelmiin. Toivomme sen tapahtuvan tulevina viikkoina. Tuossa vappuna venettä laittaessa taisimme muuten päättää veneen virallisen nimenkin, mutta enpäs paljasta sitä vielä, koska virallisia nimenantojuhliakaan ei olla vielä pidetty. Lupasin myös innokkaana suunnitella veneen nimitarran ja se onkin todo-listalla tässä seuraavana vuorossa. Haistan ilmassa selkeästi veneilykauden avajaisia! Ja sehän sopii!

Kuka muu odottaa kesäkelejä ja on yhtä hurmioitunut merelliseen Helsinkiin?

___

Tämä blogipostaus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka tarkoitus on levittää matkatietoutta ja matkailun ilosanomaa. Järjestäjinä toimivat matkablogit TravelloverMuru Mou ja Skimbaco.



Seuraa Seven Seas -blogia ja seikkailuita myös seuraavissa kanavissa:


 Eng //
Instagram Travel Thursday

Kalifornian ruosteiset kukkulat

Palaan pitkästä aikaa mukaan Instagram Travel Thursdayn pariin, jonka teemana tällä kertaa on ylhäällä, korkealla. Tästä tulee minulle mieleen ensiksi kaikki ne korkeat vuoret ja kukkulat, joita olen ympäri maailman kivunnut. Mieleeni tulee myös kaikki ne ihanat kattobaarit ja näköalatasanteet maailman eri pilvenpiirtäjissä. Mutta, minäpä kirjoitan siitä kaikkein rakkaimman paikan vuorista ja kukkuloista ja ne löytyvät Kaliforniasta.





   

Ehdoton suosikkini kiivetä korkealle katsomaan Los Angelesin kaupunkia on Runyon Canyon Hollywoodissa. Kirkkaana päivänä sieltä näkee selkeästi jopa merelle saakka. Päivä ei voisikaan alkaa paremmin, kuin hyvällä treenillä näissä maisemissa. Runyon Canyon on toimiva ajatus myös auringonlaskun aikaan ja löytyypä sieltä myös rakkauslukkoja.


 

Kuuluisin kukkuloista lienet se, millä Hollywood-kyltti sijaitsee. Kyltin taakse on nykyisin opastettu reitti, jolle pääsee haikkaamalla Griffith Parkista tai ajamalla North Beachwood Driven loppuun saakka ja jättämällä auton sinne parkkiin, josta kipuaa Hollywood-kukkulan laelle noin tunnissa. Kyltin takaa on huikeat näkymät ympäri kaupungin, jota riittää silmän kantamattomiin.





   


Jos kuitenkin etsit todellista haikkaushaastetta, niin Santiago Peak Orange Countyn puolella on sinulle! Varaa mukaan riittävästi nestettä ja energiapatukoita, positiivista asennetta, loistava ja kannustava seura sekä koko päivä aikaa. Tämä on raskain kukkula, minkä olen koskaan kivunnut, mutta myöskin se palkitsevin. Huipulla on lupa tuulettaa ja fiilistellä saavutustaan! (eikä tässä kohtaa juhlimista kannata ajatella sitä tuntien kestävää paluuta takaisin alas maanpinnalle, sillä sehän pilaisi hetkellisen ilon).




   

Kaliforniasta eivät vuoret loput ja lisää niitä löytyy mm. Big Bearin rauhasta. Sieltä löytyy useita kymmeniä haikkausreittejä huikeilla maisemilla. Raikkaan ja puhtaan ilman todella tuntee kaupungista saapumisen jälkeen. Viimeksi Big Bearilla ollessamme kokeilimme

Sugarloaf Mountain trail -vaellusta.





   

No okei, seuraava lokaatio ei varsinaisesti ole korkealla. Ollaan nimittäin erämaan keskellä. Mutta eivätkö nämä Joshua Treen järkälemäiset kalliot ole kuitenkin aika kunnioitusta herättävät? Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka ja noista kallioista on erittäin helppo lumoutua




   

Mikäli Kalifornian ja Hollywoodin kukkuloita kiinnostaa katsella tuolilta istuen, kannattaa hypätä hepan selkään Hollywoodin Sunset Ranch-tilalta ja nauttia kyydistä. Reitin varrella kierretään Griffith Park-puiston eri polkuja. Samalla voit ihailla Hollywood-kylttiä sekä toiselle puolelle avautuu Los Angelesin Downtownia aina merelle saakka.




  

Kalifornian ruosteisista kukkuloista ja muista Ultra Bran biiseistä tuleekin tuoreimpana muistona mieleen eeppinen toissa syksy, jolloin Cali-siskojen kanssa road trippailtiin Pohjois-Los Angelesin Castaic Lakelle Foo Fightersin keikalle. Oih, mikä ihana päivä! Ja oih, mikä ihana muisto! Ja missä huikeissa Kalifornian kukkulamaisemissa... Kaikille näille kukkuloille on muuten yhteistä tuo tennarien pohjiin muistoksi jäävä ruosteenkeltainen pöllyävä hiekka. Varsinkin tuon kyseisen festaripäivän jälkeen se suorastaan kuului asiaan.




___
Tämä blogipostaus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka tarkoitus on levittää matkatietoutta ja matkailun ilosanomaa. Järjestäjinä toimivat matkablogit TravelloverMuru Mou ja Skimbaco.


Seuraa Seven Seas -blogia ja seikkailuita myös seuraavissa kanavissa:


 Eng //
Instagram Travel Thursday

Matkavuoteni 2015 - eeppisin ikinä

En varmasti liioittele sanoessani että kulunut vuosi oli kaikista eeppisin matkustusrintamalla. Ei huonoksi jäänyt edeltäjänsäkään 2014, tai monet muutkaan eletyt vuodet, mutta onhan se selvää, kun matkaa maailmanympäri, niin eeppinen on se oikea sana kuvaamaan kaikkea koettua. Yritän tässä postauksessa kiteyttää matkavuoteni mahdollisimman tiiviiseen pakettiin. (Pssst, huomaathan, että lähes jokainen reissattu kaupunki on linkattu sitä esittelevään postaukseen blogissani).




Tammikuu alkoi ystävien kanssa Coronin -saarella Filippiineillä. Tosin erkanimme kukin omille teilleen pian vuoden vaihtumisen jälkeen. Ystävät palasivat takaisin Suomeen ja me lensimme Vietnamiin. Muutaman hektisen Ho Chi Minh Cityn -päivän jälkeen lensimmekin jo rentoutumaan Phu Quocin -saarelle. Tsekkasimme saarta aika hyvin läpikotaisin, hyvän biitsin perässä.



Phu Quocilta lensimme Kambodzaan ihailemaan Angkor Watin temppeleitä, tietenkin! Muutoin en liiemmin jaksanut innostua Siem Reapistä paikkana. Pari päivää siellä riitti meille vallan mainiosti. Tärkeintä meille oli kokea auringonnousu temppelien luona. Ja kuten paikan päällä kävi ilmi, niin monelle sadalle muullekin.


Siem Reapin jälkeen Thaimaa tuntui kuin olisi kotiin palannut. Niin paljon paremmalle ja normaalimmalle. Eikä sekään ollut huono, että tavattiin kavereita Suomesta (ja sain samalla karkkilähetyksen - sillä missään muualla maailmassa ei ole niin hyviä irttareita kuin meillä täällä Suomessa). Ensimmäinen kohteemme Thaimaassa oli yllätykseksemme hyvä-paha Phuket. Phuketista jatkoimme saarihyppelyä Phi Phille, Koh Jumille ja Koh Lantalle.
 
 
Helmikuun vaihteessa ennätettiin vielä kuukauden Thaimaan-leimalla lempparisaarelle Koh Lipelle viikoksi. Lipellä löhöilyn jälkeen jatkettiin matkaa laivalla Malesian puolelle, Penangin saarelle. Seinämaalauksien täyttämä George Town oli ookoo, mutta ei lumonnut minua erityisemmin, vaikka noi frescot juuri upeita olivatkin. Täällä arvottiin järkevintä reittiä Australiaan ja Uuteen-Seelantiin, sillä haluttiin olla siellä vielä helmikuun aikana.


Rantaelämä muuttui yhä suuremmiksi kaupungeiksi, kun matkasimme bussilla Kuala Lumpuriin. Tykästyin heti tähän sykkivään suurkaupunkiin, mutta ilmassa alkoi olla kenties pientä matkaväsymystä... Toki jo pelkästään tähän kuukauteen oli mahtunut paljon, ja itse reissusuunnitelmien ja lentojen sekä hotellien varailuun mennyt aika ja energia vei voimia.



Ja sitten kävi niin, että löysimme itsemme vähän kuin vahingossa Singaporesta, vaikka parin vuoden takainen vierailumme siellä ei juurikaan ollut vakuuttanut. Lennot Australiaan oli kuitenkin järkevimmät ottaa täältä ja bussimatka Kuala Lumpurista Singaporeen oli helppo ja toimiva ratkaisu. Ja myönnettäköön Singaporen eduksi, että tämän kertainen kokemuksemme oli edellistä miellyttävämpi.
 

Ja sitten, usean Aasiassa vietytyn kuukauden jälkeen saavuimme ensimmäistä kertaa ikinä Australiaan! Voi poijjaat, että se tuntui hyvälle! Dippasimme Australiasta vain pienen palasen, Melbournen, koska jatkoimme melkein suoraa päätä eteenpäin loppu syksyyn kääntyvään Uuteen-Seelantiin. Joka onkin ihan oma lukunsa se.


Lentomme Melbournesta laskeutui Queenstowniin, joka on yksi eeppisimmistä paikoista laskeutua. Ja nyt ymmärrän kyllä miksi. Olin varma että koneen siivet osuvat ympärillä oleviin vuoriin. Olin mykistynyt. Kuten myös seuraavat viikotkin. Uusi-Seelanti vei sydämemme! Säädöltä Uudessa-Seelannissa ei silti selvitty. Käynnissä oleva Kiinalainen uusivuosi pisti pakkaa pahasti sekaisin ja lähes kaikki hotellit ja autonvuokraukset olivat loppuunmyytyjä koko maasta. Jouduttiin hieman ns. säätämään.



 
Maaliskuun ekat viikot meni campervanin kanssa Uutta-Seelantia kiertäessä. Christchurch, Mount Cook, Wanaka, Nugget Point, Curio Bay, Kaikoura, tulivuorelle kiipeäminen, Lake Taupo, Rotorua, Coromandel, Hot Water Beach josta viimeisenä saavuttiin perille Aucklandiin. Uusi-Seelanti oli parhautta! Olen julistanut sitä kaikkialla jo moneen kertaan, mutta sanottakoon se nyt vielä tässäkin, jos se on mennyt joltain jostain syystä ohitse.
Vaan eipä tarvinnut pettyä Australian Sydneyn ja Bondi Beachiinkään. Paitsi siten, että oltiin varattu tänne aivan liian vähän aikaa. Sydneysta puksuttelimme junalla rapiat 15 tuntia Brisbaneen, josta jatkoimme autolla Byron Bayhin. Minun yhteen suosikkikohteista!


Australian roadtripillemme mahtui myös pettymyksellinen Surfers Paradise, rauhallinen Noosa ja koalat, Rockhampton, Mackay, Hervey Bay ja Airlie Beach huikeine purjehduksineen ja sukelluksineen kilpikonnien kanssa valliriutoilla.



Huhtikuun vaihde sujui siis purjehtien Australiassa ja tuntui epätodelliselle jo kaiken kokemansa jälkeen siirtyä Fidzille. Siis Fidzille! Mutta näin siinä kävi. Reilu puolitoista viikkoinen sujui makoisasti ihmetellen ja ihaillen polynesialaista elämäntapaa. Fidzi valloitti sydämeni kyllä ihan täysin.
 


Ja ihan kuin paratiisia ei olisi ollut jo yhdelle vuodelle riittämiin - matkamme jatkui kohteeseen, josta olin haaveillut vuosia. Havaijille! Bula-tervehdykset vaihtuivat Alohaan, ja ensimmäisten tuntien shokki vaihtui aitoon Havaiji-rakkauteen, Waikiki Beachille, jossa eletään ja hengitetään surffausta. Paikka minun ja sielunmaailmani makuuni.

Hieman ennen kuin huhtikuu muuttui toukokuuksi ja Suomen vapuksi, lensimme takaisin kotiin, siis Los Angelesiin.


Toukokuu ja vappu alkoi juhlilla Bel Airissa, hah, kuinkas muutenkaan?! Toukokuuhun LA:ssa mahtui paljon kaikkea, uutena kohteena Salvation Mountain, Palm Springs ja Joshua Tree.


  

Kesäkuu tarkoitti meille Suomeen paluuta ja eräänlaisen aikakauden loppua. Pyörähdimme paluumatkalla vielä Torontossa moikkaamassa veljeäni ja kanadan sukulaisia ja palasimme vielä kertaalleen New Yorkiin.


 
Kotiinpaluun ja kesäkuun lopun huipensi festarimatka jo perinteeksi muodostuneeseen Rock Werchteriin, Belgiaan. Sitä ennen vietimme yhden yön Brysselissä.








   
 
Heinäkuuhun mahtui lukuisia mikromatkoja pullein purjein Helsingin edustalle. Esimerkiksi Kaunissaari oli upea kokemus, eikä auringonlaskut kalvenneet lainkaan maailmalla koettujen rinnalla.

 


Elokuussa kelit sen kuin vaan parani ja sehän kelpasi meille purjehtian aluille. Helsingin edustallakin riittää paljon nähtävää ja koettavaa, varsinkin kun sen näkee nyt tyystin eri perspektiivistä kuin aikaisemmin. Purjeveneen kannelta. Elokuun matkana toimii hyvin myös aina Flow-festival.




Syyskuussa koitti tiedossa ollut ystävien yhdistetty polttari- ja häämatka Las Vegasiin. Ennen Vegasiin menoa vietimme reilun viikon Los Angelesissa, josta roadtrippasimme aina huikealle Grand Canyonille. Sanomattakin lienet selvää, että tämä oli eeppinen reissu! Kirsikkana kakun päällä tämän kaiken huipensi kolmepäiväiset festivaalit Vegasissa.


  
  

Lokakuu. No, eipä tarvinnut minun kauaa potea ikävää enkelten kaupunkiin, kun elämäntilanteeni salli paluun Hollywoodin kukkuloille mimmiporukalla. LA:ssa vietetty viikko piti sisällään mm. Foo Fightersin ja Florence and The Machinen keikat, synttärien juhlintaa, ystävien tapaamista ja pumpkin patcheja - ja tietty Malibu Farmin burgereita.

 
Toinen järkisyy reissulle oli osallistua maailman suurimpaan TBEX -matkabloggaajaseminaariin Floridassa. Eli tiemme vei meidät Los Angelesista vielä Fort Lauderdaleen verkostoitumaan.



Vaan eipä loppuneet seikkailut vielä siihen. TBEXin jälkeen koitti Halloween, joka on Amerikassa suuri juhla. Me otimme sen vastaan ikimuistoisesti Floridan kärjessä, Key Westissä. Mikä huikea lopetus koko reissulle ja oikeastaan koko vuodelle.



   
Marraskuu oli selvästi aikaa hengähtämiselle, kaiken kokemansa kokoamiselle, omille ajatuksille. Pariisin terroristi-iskut pysäyttivät. Ei tehnyt mieli reissata, ei tehnyt mieli ajatella reissuja, saati varata niitä. Minun päässäni maailmasta oli tullut entistä pelottavampi paikka ja kotona oli just nyt hyvä olla.

 

  
Joulukuu ei juurikaan poikennut edeltäjästään. Matkailurintamalla vuoden päätti upeasti maailman ensimmäinen festariristeily, jossa samalla pääsin tutustumaan ensimmäistä kertaa hulppeaan Viking Grace -alukseen. Alus pyörähti Tukholman ja Maarianhaminan satamissa, eli melkein voin sanoa käyneeni noissakin vielä loppuvuodesta. Melkein.



 
Kaikkiaan maita taisi tulla 13:sta tälle vuodelle, joista Amerikkaan palasin monta kertaa. Laskitteko muuten kuinka monta kertaa sana eeppinen tekstissä vilahti? Varmasti sallittua enemmän, pahoitteluni siitä. Myös pahoittelut siitä, että tästä tuli nyt näin kilometrin mittainen kooste, mutta voin melkeinpä luvata, että tälläistä reissuvuotta ei välttämättä ihan hetkeen tulla toista näkemään. Joten suotakoot se sille. Itse kippistän kuvainnollisesti nyt menneelle eeppiselle (vielä kerran!) vuodelle ja toivotan kaikkea parasta uudelle alkaneelle vuodelle! Hyvä tästäkin tulee.

Kiitos myös että olette olleet mukanani näillä reissuilla ja kommentoineet sekä jakaneet informaatiota. Ette uskokaan miten hyvältä kommenttinne aina ovat tuntuneetkaan maailman eri kolkissa. Parhaalta!
 
Kaikki postauksen kuvat Instagram-tililtäni sannasmag. Mikäli sinä olet Instagrammissa ja emme ole vielä löytäneet toisiamme niin olisi kiva tietää millä tunnuksella olet siellä.


Eng //  Part of the Instagram Travel Thursday -campaign, here´s some of the pictures from  my travels in year 2015, based on my Instagram pictures.
   
Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA -matkablogi, Travellover ja Muru mou.