Ajattelin että jaan nämä Phu Quocin jutut kahteen eri postaukseen, jossa tässä ensimmäisessä käsittelen saarta yleisesti ja saaren kohteita. Ja jälkimmäisessä osassa päästään pulahtaa sitten itse beacheille. Meidän hotelli valikoitui kaiketi kaikkein suosituimmalta alueelta ja samoiten kaikken turisteimmalta alueelta, eli majoituttiin Duong Dongin kylässä. Mutta se takasi loistavat palvelut aivan muutamien askeleiden päässä hotellilta, joten toimi meille.
Sen verran isosta saaresta on kuitenkin kyse, että sitä ei jalkaisin talsi ympäriinä, joten oli aiheellista ja tarpeeksi turvallista vuokrata skootteri alle ja lähteä kunnolla tutustumaan saaren antiin. Tässä alla olevassa kuvassa me sitten lähdettiin cruisailemaan pitkin poikin saarta, aluksi ilman karttaa ja eksyen vallan toiselle puolelle saarta, siis itäpuolelle, kun yritimme päästä luoteeseen. Hah, olihan meillä hauskaa, kun pysähdyttiin jututtamaan toista kartan kanssa olevaa pariskuntaa, jotka sitten ystävällisesti kertoivat missä olemme. Teitä ei kuitenkaan tällä saarelle hirveän montaa ole, joten käännyttiin juuri niistä muutamasta vaihtoehdosta väärään. Tai, ei me sitä vääräksi koettu, vaan pieneksi lisälenkiksi.
 |
| "Kypärä takana, elämä edessä." Ei huolta, kypärän asento korjattiin ja kiristettiin heti kuvan ottamisen jälkeen. |
Pääosin isoimmat tiet, ne muutamat isot tiet joita saarella oli, olivat hyvässä kunnossa. Mutta pienemmät, rannoille vievät tiet olivatkin sitten kaikkea muuta kuin hyvässä kunnossa. En olekaan hetkeen sellaisella pomppuradalla ollut kuin tuolla tuolloin skootterin takapenkillä.
Kuten aikaisemmassa Ho CHi Minh Cityn postauksessa kerroinkin, että vierailtiin siellä ollessamme Sotamuseossa. Vietnamin historia todella riipaisi siellä ja osa historian jäljistähän johti tänne Phu Quocin saarelle, jossa on tehty aikoinaan hirmutekoja. Halusimme siis käydä näiden tietojen valossa myös saaren eteläosassa olevalla "War Monument" muistomerkillä.
Muistomerkin läheisyydessä sijaitsee myös Coconut Tree Prison keskitysleiri, jossa on todella (jopa liiankin) hyvin demostroitu poliittisten- sotavankien kärsimiä kauheuksia. Ensiksi mietin, että otanko täältä lainkaan kuvia, mutta sitten taas toisaalta, tämä on pala kokemaani tältä saarelta ja ajattelin sen historiamielessä jakaa täälläkin. *Iso huokaus tähän paikkaan...*
En tiedä miten tämän jälkeen on luontevaa jatkaa eteenpäin... mutta niin se skootteri vain kulki eteenpäin. Ja ajeltiinhan me päivän päätteeksi myös paikallisille markkinoille, joissa oli kyllä myynnissä taas ihan kaikkea. Eläimistä, kasviksiin ja kaiken maailman tarvikkeisiin. Juututtiin siellä myös paikalliseen ruuhkaan, skootterimme kanssa. Olihan kuulkaas tiivis tunnelma ja tehtiinkin sellainen peliliike, että lähdettiin oikoreitille paikallisten kujille ja päädyttiinkin sitten heidän takapihoilleen ja ties mihin. Söpösti ja ystävällisesti paikalliset viittoivat käsillä meille suuntaa takaisin kaupunkiin vievälle tielle ja selvittiin kuin selvittiinkin kapeista sokkeloista ehjänä takaisin.
Phu Quocin saarella on myös mahdollista vierailla pippurifarmilla, käydä vesiputouksilla ja helmifarmeilla, sekä ottaa snorkkelireissuja läheisille pienille saarille.
Duong Dongin maukas ravintola tarjonta yllätti meidät iloisesti ja lähi-intialaisesta Ganesh ravintolasta tuli ihan meidän suosikki. Rannalla viihdyttiin monena päivänä aamupalasta aina lounaaseen saakka Rory's Beach Barissa baarissa, jossa oli superherkulliset mangosmoothiet ja hyvät löhö aurinkotuolit.
Seuraavassa postauksessa sitten rantaelämää Phu Quocin saarelta, joka on ehdottomasti se syy, miksi ymmärrän ihmisten tänne matkaavankin. Saarella törmäsi muuten moniin suomalaisiin, sekä ruotsalaisiin, saksalaisiin ja venäläisiin.
Eng // We spend one week in Phu Quoc -island, Vietnam, just relaxing and enjoying the sun.
-----------
Majoitus: Bien Xanh Hotel, 7 yötä 330 eur
Ei kommentteja
Kiitos kommentistasi!