Oma suppilauta reissulle mukaan - hitti vai huti?

Ajatus omasta suppilaudasta elokuisella Kroatian purjehdusreissulla oli aika ehdoton. Pystyin jo näkemään, miten siistiä sillä olisi suppailla auringonlaskuun eri venesatamissa. Viime kesäinen oman laudan hankinta on osoittautunut oivaksi lisävarusteeksi veneellemme ja kun sain kuulla, että ystäväni vie aina esimerkiksi Kreikan lomalleen oman suppilautansa, tajusin että niinhän minäkin voin!






Veneilleenä ja muun muassa Australian purjehdusreissusta oppineena, missä saimme siis pienen kassin päivää ennen lähtöä, johon piti mahtua kaikki tarvittava, tiesimme että veneeseen ei kannata ottaa paljoa tavaraa mukaan, koska tilat ovat kuitenkin rajalliset. Olihan meitä matkassa kuusi kaveria sekä kapteeni. Tästä syystä lähdimmekin mieheni kanssa Kroatiaan käsimatkatavaroilla. Ruumaan menevän laukun virkaa hoisi suppilaudan laukku. Tämä laukku toimi kätevänä lisälaukkuna, sillä lautalaukkuun mahtui aika hyvin kaikkea muutakin veneilytavaraa, jotka eivät käsimatkareppuun enää mahtuneet. Lensimme menomatkan Norwegianilla ja maksoimme laudasta yhden laukun hinnan. Paluulentomme oli Finnairilla, jonka lennolle sain Silver-kortillani yhden ilmaisen laukun ruumaan. Maksoin siis laudan kuljetuksesta vain yhden suunnan verran.

Kroatiaan saavuttaessa suppilaukkua joutui toki kantamaan hotellin ja sataman väliä, tai oikeastaan vetämään, koska laukussa on kätevät rullat. Niissä helteissä se tosin olikin jo kohtalainen suoritus, mutta muutoin suppilauta ei aiheuttanut harmaita hiuksia, koska täytettynä se kulki koko viikon veneen kannella, ellei sitten oltu chillailemassa tai suppailemassa laudan päällä.
Vuokrasimme veneeseen myös toisen laudan kaveriksi, jotta pystyimme lähtemään yhdessäkin suppailemaan. Venevuokraamosta vuokrattuna sup-vuokraus maksoi 160 € / viikko. Verrattuna siihen, että olisin vuokrannut laudan tuolta, niin oman laudan vieminen Kroatiaan oli todellakin kannattavampaa.




Lisäksi se ilo, minkä laudat tuottivat ei tietenkään ole rahassa mitattavissa. Toki purjehduksen, uimahyppyjen ja kannella makoilun lomassa ei ehkä täysin ennättänyt suplaudan potentiaalia hyödyntämään, mutta ehdottomasti oman laudan ottaminen mukaan kannatti! Pääsinhän sillä jo ensimmäisenä iltana suppailemaan auringonlaskuun.


Ilmatäytteinen suppilauta menee kätevään kantokassiin meloineen ja pumppuineen.



Nyt sup-lautani on nähnyt Suomen vesien lisäksi Kroatian turkoosin meren. Kuka tietää minne se seuraavaksi reissaa? Mitä mieltä sinä olet, oliko tässä mielestäsi mitään järkeä vai saitko tästä vaan inspiraation tehdä samoin?




Reissujani voi seurata mm. seuraavissa kanavissa:
 Instagram I facebook I Twitter I Youtube I Snapchat: @sannasmag

Matkaopas Los Angelesiin on nyt julkaistu!

Odotus on päättynyt. Matkaopas Los Angelesiin on nyt kaikkien saatavilla ja vieläpä ihan ilmaiseksi! Oppaassa on paljon vinkkejä ensimmäistä kertaa LA:hin suuntaaville ja myös uusia kulmia siellä jo aiemmin käyneille - onhan kyseessä kaupunki, josta tekeminen ja näkeminen ei hevillä lopu. Tämä matkaopas on tehty rakkaudesta Enkelten kaupunkiin ja haluankin korostaa, että on kirjoittajansa näköinen. Olen kuitenkin yrittänyt riisua ne vaaleanpunaiset lasit silmiltä ja katsoa kaupunkia suuremman yleisön silmin. Matkaoppaan vinkit pohjautuvat omiin kokemuksiin ja seison niiden takana vahvasti. Opasta on ollut ilo tehdä, vaikkakin se otti ajallisesti odotettua kauemmin. Tulen päivittämään opasta tarpeen mukaan ja uusin versio päivittyykin aina automaattisesti blogini "matkaopas"-sivustolle. Matkaoppaan muoto on sähköinen ja voit lukea sitä kätevästi näköisversiona selaimella tai ladata oppaan itsellesi pdf:nä.








Selaa Los Angeles matkaopasta näköisversiona tästä.
Lataa matkaopas pdf:nä.








Ja nyt rakkaat lukijat, olisikin antoisaa kuulla mitä mieltä olette tästä tuoreesta Los Angeles matkaoppaasta. Tuleeko se mahdollisesti tarpeeseen? Onko sinulla lennot jo varattuna Kaliforniaan?  Laittakaa ihmeessä kommentti-boksi laulamaan. Cheers!


Eng // Los Angeles Guide is now available!

Kalifornian lukijamatkan latest news

Lanseerasimme alkukesästä yhdessä Stilettikorkokanta -blogin Ullan kanssa lukijamatkan Kaliforniaan. Vastaanotto oli mielestämme upea, ideastamme tykättiin ja mielenkiintoa asian tiimoilta riitti. Lukijamatkan ideointi, organisointi, aikataulujen tekeminen ja sen myyntiin tulo onkin ollut yksi villeimpien unelmien täyttymys ja ollaankin oltu asiasta erityisen onnellisia. Se että tälläiseen pisteeseen on päästy, on tietysti satojen blogin äärellä vietettyjen tuntien ja kymmenien Amerikan matkojen ja itsensä uskomisen tulosta. Mutta mitä sitten meidän lukijamatkalle nyt kuuluu?






Lukijamatkan positiivinen vastaanotto somessa lupaili hyviä, mutta matkan myyntiin tulo kesäaikaan ja siitä johtuva lyhyt myyntiaika lokakuulle osoittautuivat kuitenkin liian haasteelliseksi ja emme valitettavasti saaneet ajoissa, eli käytännössä elo-syyskuun aikoihin ryhmää kasaan. Opimme tästä projektista kuitenkin erittäin paljon. Saimme tehdä yhteistyötä matkatoimiston kanssa ja koemme edelleen, että tilausta tämän tyyppisille matkoille olisi. Kunhan ajankohta ja hinta kohtaavat. Meillä on siis vielä intoa jatkaa unelmamme toteuttamista ja olemme valmiit tekemään töitä sen eteen. Haluaisimme, että lukijamatka toteutuu vielä joku päivä. Ken tietää, toivottavasti jo tulevana keväänä?
Tässä yhteydessä haluankin sanoa teille kaikille, jotka tsemppasivat ja kannustivat asiassa ja ilmoittivat halukkuutensa lähteä, mutta joille ajankohta ei vain ollut oikea, erittäin suuret kiitokset. Sellainen palautteen ansiosta meillä onkin vielä intoa uskoa, että tälläinen matka on mahdollista joskus vielä toteuttaa. Vai mitä olette mieltä?





"Failure is only the opportunity to begin again,
 only this time more wisely."




Ps. Ikävä Kaliforniaan on tietysti iso, kun olin jo niin vahvasti menossa sinne lokakuussa lukijamatkalaisten kanssa. Yritänkin nyt tässä vielä kääntää jokaisen kiven, että miten oma matka sinne vielä mahdollistuisi. Halloween on nimittäin upeaa aikaa olla Kaliforniassa ja olen viettänytkin siellä viimeiset kolme syksyä, joten olisikin harmi jos tähän syksyyn tulisi poikkeus. Siispä käsi ylös nyt, jos siellä jollain muullakin on hurja Cali-kuume!




Reissujani voi seurata mm. seuraavissa kanavissa:
 Instagram I facebook I Twitter I Youtube I Snapchat: @sannasmag

Reissaajan sydän ja lentopelkomörkö

Palasimme eilen kotiin Kroatiasta. Suunnittelin jo aiemmin, että kuinka lomasta inspiroituneena kirjoitan ensimmäiseksi miten huikea meidän viikon purjehdusmatkamme olikaan... Kunnes kilometrien korkeudessa, jossain Kroatian vuorien yllä turbulenssi otti valtaansa ja hytisin kauhusta. Olin valmis tekemään diilin ylempien voimien kanssa, etten koskaan enää lentäisi, jos selviän tästä hengissä. Hetkessä lomalla rentoutunut kehoni ja hyvä fiilis oli kadonnut ja huomasin toisella kädellä puristavani mieheni kyynärvartta kaikilla voimillani, toisen käden pitäessä kiinni edessä olevasta tuolista. Jalat kävivät välillä sylissä saakka ja tajusin päästäväni suustani "mua pelottaa" ja "apua"-huutoja niin, että käytävän toisella puolella oleva mieshenkilökin kääntyi katsomaan. En välittänyt siitä tosin paskan vertaa, koska pelkäsin kuollakseni. Mieheni rauhoitteli minua parhaansa mukaan ja yritinkin hokea hyväksi havaittua mantraa "hengitä syvään, hengitä..." sekä toista ajatustani "kuoppia tiellä"... Nuo hetket ovat kamalia. 
Ironisinta tässä on toki se, että hetkeä ennen lentokentälle menoa, lautalla kohti Splitiä, minulla oli aikaa tutkailla lentoja talveksi Thaimaahan ja vielä taksissa matkalla kentälle löysin meille melkein täydelliset lennot tammikuuksi. Niiden varaaminen oli vain hetken kysymys. Yläilmoissa paniikkikyyneleitä pyyhkiessä ajattelin, että onneksi en varannut niitä lentoja, koska en haluaisi enää kokea tälläistä pelkoa yläilmoissa enää koskaan. Turbulenssin mentyä ohitse ja lennon tasaannuttua, alkoi jo vähän hävettääkin, että mitähän se mieskin ajatteli minusta... Eikö se tiedä, että olen kuitenkin ollut niin rohkea, että olen kiertänyt maapallonkin lentäen!




Tunteet lentokoneessa matkustamisessa vaihtelevat hurjasti. Rakastan matkustamista ja huomasin tänä aamuna peukuttavani facessa edullisia lentoja Los Angelesiin. Reissusydämeni ei ota siis näistäkään koettelemuksista huolimatta laantuakseen. Sitä varjostaa vain usein pakollinen paha, lentäminen. Rakastan myös lentokenttiä. Olen aina viihtynyt kentillä. Minusta olisi jopa hauskaa työskennellä siellä. Virkapukuiset lentokapteenit ja lentoemännät ovat niin tyylikkäitä korkkareineen ja laukkuineen ja muutenkin kentillä on aina niin kansainvälinen tunnelma. Niissä on yleensä myös aina hyvä fiilis ja asiakaspalvelu on ensiluokkaista. Aina tervehditään ja toivotetaan hymyssä suin hyvää matkaa. Minä olen jopa haaveillut lentoemännän työstä!

Mutta sitten on se tuubi, silta tai portaat jota pitkin kävellään itse koneeseen. Siinä vaiheessa tajuntaan iskee monia erilaisia ajatuksia taivaalla olosta, toisinaan jo aikaisemminkin. Jo kotona, edellisenä yönä, voi olla vaikeampaa nukahtaa, kun päässä pyörii ajatus koneessa istumisesta. Onneksi on hyviäkin kausia, jolloin pelko ei ota lainkaan valtaansa ja sellaisten lentojen jälkeen on todellinen voittajafiilis! Viimeinen askel ennen koneeseen astumista, hengitän aina ulkoilmaa ja ajattelen, että toivottavasti pääsen turvallisesti perille. Hulluako? Silmäni yrittävät pälyillä ohjaamoon, samalla kun tervehdin lentoemäntiä, jotta näkisin vilauksen minkä näköiselle ja ikäiselle kapteenille henkikultani annan kuljetettavaksi. Edelleen, eikö olekin ihan hullua? Toisaalta tiedän, etten ole asian kanssa yksin ja yritän tuudittautua faktatiedoilla lentomatkailun turvallisuudesta tilastotasolla, mutta näillä tiedoilla ei ole mitään voimaa silloin, kun pelko iskee päälle. Olen yrittänyt järkeistää kaikki koneesta tulevat äänet ja rasahdukset. Mieheni joutuu ne kertaamaan minulle lähes jokainen kerta, kun paniikki iskee. Ystäväni on antanut minulle jo vuosia sitten Lentopelko hallintaan -kirjankin auttamaan minua asiassa. Kerran nimittäin yhteisellä reissullamme Los Angelesissa, jossa lentopelkoni kaiketi alkoi, tiemme meinasivat erota, kun sanoin että palaan Suomeen laivalla enkä astu enää koskaan lentokoneeseen. Tällöin kävimme kolme kertaa kiitoradalla yrittämässä ilmaannousua ja jokainen kerta jouduimme hätäjarruttamaan niin että maskustajat tempaantuivat penkeissään, jolloin kapteeni kuulutti, että he jotka eivät tunne oloaan turvalliseksi enää, voivat poistua koneesta. Poistuin ja siitä alkoi pitkä paluumatka Suomeen. Ei kuitenkaan laivalla, vaikka niin uhkailinkin, vaan lopulta meille järjestettiin uudet reittilennot myöhästyneiden lentojen tilalle ja minä olin pelosta lopulta niin väsynyt, että nukuin penkissäni koko paluulennon.



Hetki tämän upean kaartelun jälkeen Splitin yllä alkoi turbulenssi rummuttaa konetta. Osaan järkeistää sen syyn, että se johtui vuorista ja ennusteissa olevista sadepilvistä. Siltikään se tieto ei auttanut siellä koneessa.


Toistaiseksi vielä rakkaus ja intohimo matkailua kohtaan on voittanut pelkoni. En haluaisi edes ajatella tilannetta toisin perin. Maailman ympäri matkaamme varjosti tosin tämä pelko, mutta leikin rohkeaa ja usein miten kaikki menikin todella hyvin. Eniten pelkäsin lentoja Tyynellämerellä. Kauhistelin jo ennen matkaa, miten selviän lennoista mm. Havaijille keskellä merta ja millainen olisi mm. Fiji Airways. Lentoyhtiöitä arvottiin ja tutkittiin monta kertaa ja kelpuutinkin vain tiettyjä yhtiöitä. Maksoimme lennoista enemmän, mutta se toi mielenrauhaa. 
Meillä kaikilla on varmastikin pelkoja, mutta pääasia on ettei anna niiden tulla unelmien eteen. Olen vakavasti harkinnut menoa lentopelkokurssille, mutta totta puhuen, ne ovat aika hintavia (onko teistäkin?) ja ajattelen aina että sillä hinnallahan ostaisi lennot sinne ja tänne. Pelkoni on siis kaiketi vielä hallittavissa versus ajatellen heitä, jotka eivät pysty edes ottamaan sitä ensimmäistä askelta ja varaamaan itse lentoa.


Lentopelon iskiessä yritän tehdä seuraavia asioita:

• Keskityn lehden lukemiseen. Usein nousuissa selailen istuintaskusta löytyvää lehteä yrittäen sen viedä ajatuksia pois itse noususta
• Turbulenssissa yritän ajatella, että "tiessä on vain monttuja", kuten autollakin ajettaessa tai junassa istuttaessa nekin pomppivat ja kolisevat.
• Hengitän rauhallisesti ja hoen sitä itselleni "hengitä, hengitä, hengitä..."
• Katselen komedioita viihdekeskuksesta. Paras turvani on ehdottomasti Modern Family. 
• Yritän aina saada istuinpaikan mahdollisimman edestä. Takaosassa mielestäni kaikki tuntemukset voimistuvat.
• Kapteenin näkeminen tai tapaaminen auttaa. Kerran Kanadassa koneeseen astuttua tapani mukaisesti kuikuilin ohjaamoon, josta syystä yllättäen lentäjä kysyi, että mitä kuuluu? Vastasin että olen ihan ookoo, maailman ympäri matkalla mieheni kanssa, mutta pelkään lentämistä. Hänen kommenttinsa rauhoitti minut, kun hän sanoi, että hänkin haluaa turvallisesti perille, että ei hätää, "lupaan lentää smoothiesti".


Nyt kaikki reissusiskot ja -veljet, kuulisin mieluusti kommentteja ja vinkkejänne aiheeseen littyen. Ja seuraavaksi, kun tämän mörön olen nyt sylkäissyt maailmalle, niin siirryn Kroatian purjehdusmatkamme tunnelmiin. Veneily onkin muuten mahtava liikkumismuoto, joskin vähän hidas mitä tulee pitkiin matkoihin.



Eng // love travelling but hate flying. Anyone else?