Näytetään tekstit, joissa on tunniste SUP. Näytä kaikki tekstit

Sup-lautailu on helppo ja monipuolinen harrastus – lue vinkit sup-lautailun aloittamiseen

 Kaupallinen yhteistyö Addnature kanssa.

Oletko kokeillut jo suppailua? Itse kokeilin sup-lautailua ensimmäisen kerran toukokuussa 2014 ja tykästyin lajiin samoin tein! Oikeastaan tiesinkin jo etukäteen, että tässä on varmasti laji mikä sopii minulle hyvin. Olinhan kokeillut surffausta jo aiemmin Kaliforniassa ja koin, että sup-lautailu on seuraavaksi parasta mitä voi tehdä laudalla ja paikoissa, joissa ei ole Kalifornian tapaisia surf-aaltoja. Olen suppaillut tuon ensimmäisen kokeilun jälkeen joka kesä Suomessa ja toki reissuilla ympäri maailman (mm. Kroatiassa, Kreikassa ja Havaijilla) ja vuonna 2016 ostin lopulta oman sup-laudan, joka on ollut yksi parhaista investoinneista. Sup-harrastus ei ole jäänyt vain tähän, vaan keväällä 2018 valmistuin myös sup-ohjaajaksi. Haluankin jakaa ilomielin sup-harrastuksen ilosanomaa kaikille ja kokosinkin tähän helpot vinkit sup-lautailun aloittamiseen.


Onni on oma SUP-lauta! Vinkkejä oman laudan hankintaan

Haaveiletko omasta SUP-laudasta? Siitä, että pääsisi vapaasti inspiraation iskiessä suppailemaan missä ja milloin vain? Mietitkö, kannattaisi ostaa ilmatäytteinen sup-lauta vai ns. sup-kovalauta? Minä tein  kaksi kesää sitten yhden parhaista hankinnoistani, kun päätin parin vuoden harrastamisen jälkeen ostaa vihdoin oman sup-laudan.

Laudan ostamisen jälkeen olen saanut lukuisia yhteydenottoja somekanavieni kautta, että millainen lauta on hyvä lauta tai mitä lautaa itse suosittelen. Asia ei suinkaan ole niin yksiselitteinen ja mielipiteitä on monia, mutta kerron tässä omat näkemykseni sup-laudan hankintaa harkitseville ja mihin lautaan itse päädyin.



Oma sup-lauta reissulle mukaan - hitti vai huti?

Ajatus omasta sup-laudasta elokuisella Kroatian purjehdusreissulla oli aika ehdoton. Pystyin jo näkemään, miten siistiä sillä olisi suppailla auringonlaskuun eri venesatamissa. Viime kesäinen oman laudan hankinta on osoittautunut oivaksi lisävarusteeksi veneellemme ja kun sain kuulla, että ystäväni vie aina esimerkiksi Kreikan lomalleen oman suppilautansa, tajusin että niinhän minäkin voin!






Veneilleenä ja muun muassa Australian purjehdusreissusta oppineena, missä saimme siis pienen kassin päivää ennen lähtöä, johon piti mahtua kaikki tarvittava, tiesimme että veneeseen ei kannata ottaa paljoa tavaraa mukaan, koska tilat ovat kuitenkin rajalliset. Olihan meitä matkassa kuusi kaveria sekä kapteeni. Tästä syystä lähdimmekin mieheni kanssa Kroatiaan käsimatkatavaroilla. Ruumaan menevän laukun virkaa hoisi suppilaudan laukku. Tämä laukku toimi kätevänä lisälaukkuna, sillä lautalaukkuun mahtui aika hyvin kaikkea muutakin veneilytavaraa, jotka eivät käsimatkareppuun enää mahtuneet. Lensimme menomatkan Norwegianilla ja maksoimme laudasta yhden laukun hinnan. Paluulentomme oli Finnairilla, jonka lennolle sain Silver-kortillani yhden ilmaisen laukun ruumaan. Maksoin siis laudan kuljetuksesta vain yhden suunnan verran.

 

Oma sup-lauta reissulle mukaan

Kroatiaan saavuttaessa suppilaukkua joutui toki kantamaan hotellin ja sataman väliä, tai oikeastaan vetämään, koska laukussa on kätevät rullat. Niissä helteissä se tosin olikin jo kohtalainen suoritus, mutta muutoin suppilauta ei aiheuttanut harmaita hiuksia, koska täytettynä se kulki koko viikon veneen kannella, ellei sitten oltu chillailemassa tai suppailemassa laudan päällä.
Vuokrasimme veneeseen myös toisen laudan kaveriksi, jotta pystyimme lähtemään yhdessäkin suppailemaan. Venevuokraamosta vuokrattuna sup-vuokraus maksoi 160 € / viikko. Verrattuna siihen, että olisin vuokrannut laudan tuolta, niin oman laudan vieminen Kroatiaan oli todellakin kannattavampaa.




Lisäksi se ilo, minkä laudat tuottivat ei tietenkään ole rahassa mitattavissa. Toki purjehduksen, uimahyppyjen ja kannella makoilun lomassa ei ehkä täysin ennättänyt suplaudan potentiaalia hyödyntämään, mutta ehdottomasti oman laudan ottaminen mukaan kannatti! Pääsinhän sillä jo ensimmäisenä iltana suppailemaan auringonlaskuun.


Ilmatäytteinen suppilauta menee kätevään kantokassiin meloineen ja pumppuineen.



Nyt sup-lautani on nähnyt Suomen vesien lisäksi Kroatian turkoosin meren. Kuka tietää minne se seuraavaksi reissaa? Mitä mieltä sinä olet, oliko tässä mielestäsi mitään järkeä vai saitko tästä vaan inspiraation tehdä samoin?


Seuraa Seven Seas -blogia ja seikkailuita myös seuraavissa kanavissa:

Talvi pelastettu - SUP siirtyi sisätiloihin

Keskellä viime viikon hurjinta lumimyräkkää kävin vihdoinkin testaamassa Helsingin Hotelli-Haagan yhteydessä olevan Fit Haagan SUP-RVP-tunnin. Olin nähnyt tästä muutamia kuvia viime keväänä facebook-feedissäni ja muistan ajatelleeni, että tätä täytyy ehdottomasti testata sitten joskus, kun kesä kääntyy talveksi ja ulkona on liian viileää suppailla. Oma sup-lautani onkin nyt kääritty rullalle pakettiin ja hyvästelty talviteloille, joten olin superinnoissani kun täällä meitä odotti turkoosi uima-allas ja pirteän väriset Red:n laudat.






Oman sup-laudan omistaminen on, vaikka tää saattaa kuulostaa hassulle, mutta parantanut elämänlaatua ja henkistä hyvinvointia, sillä vesi on niin mun juttu. Voisin melkein asua lauta kainalossa tai sen päällä. Talvikaudet onkin vaikeampia, ellen hetkeen pääse pulahtamaan jonnekin turkoosiin. Sitten löytyi tämä. Sisätiloissa tapahtuva sup, jossa voi yhdistää pakollisen treenin "siinä sivussa". Tai niinhän sitä luulisi ja minä luulin. Täytyy nimittäin sanoa, että tämä RVP, eli reisi-vatsa-pakara-allasjumppa oli yksi tiukimmista tunneista mitä hetkeen olen kokenut. Ja samalla paras sellainen. Vaikka olemattomat vatsalihakseni huusivat armoa, en voinut olla hymyilemättä miten mageaa on päästä taas sup-laudan päälle. Tunnin aikana pieni virkistäytyminen ja vahinkoloiskahdus ei olis tehnyt lainkaan pahaa, mutta kukaan meistä ei tipahtanut veteen, vaikka harjoitettiinkin aikamoisia tasapainoharjoituksia.





Tätä onnea lisää, kunnes taas oikeat kesäkelit ulkosalla koittaa. Mulla on suppailuun muutenkin uusia haasteita heitetty ilmaan. Haluaisin nimittäin oppia seisomaan päälläni laudan päällä. Mitäpä sanotte siitä? Haastetta kerrakseen, eikö? 
Samainen paikka järjestää muuten rauhallisemman, jooga-pohjaisen sup-tunnin lauantaisin, jos siis tälläinen hikitreeni ei ole niinkään sun juttu. Käsi ylös kuka viihtyy myös laudan päällä?



Eng // Sup workout at indoor pool, Hotel Haaga Helsinki

Suppailua ja purjehdusta sydämen kyllyydestä

Aloha! raikui Vasikkasaaren vierasvenesatamassa yksi kesäviikonloppu, jonne olimme saapuneet viikonlopun viettoon kaveriporukalla. Alkujaan meidän piti jatkaa matkaa purjehtien etäämmälle, Lähteelään saakka, mutta jäimme kaikki yksimielisesti ja tyytyväisenä Isoon Vasikkasaareen, sillä aurinko paistoi, meillä oli paljon hyvää ruokaa ja juomaa, sekä tietenkin suppilaudat* koko viikonlopun ajaksi! Tuona viikonloppuna kaikki oli enemmän kuin mallillaan; aurinko, kesä ja sup. Siinä aika toimiva kombo meikäläiselle.




Pulleat purjeet toivat meidät illan suussa perille Isoon Vasikkasaareen, jossa melkein ensitöikseen ryhdyttiinkin pumppaamaan ilmatäytteisiin sup-lautoihimme täytettä. Uskaliaimmat hyppäsivät vielä auringonlaskun aikaan vesille ja olihan kuulkaas huikeaa meloa suhisevan kaislikon lävitse saaren toiselle puolelle ja nähdä Espoon kaupungin valot vastarannalla. Meri oli tuolloin lähes tyyni ja kaikkialla hyvin rauhallista. Niin myös mielellä...



Pumppaa, pumppaa! Lauta on valmiina noin 5-10 minuutin tehokkaan pumppauksen jälkeen.


Aurinko alkoi jo laskea mailleen, mutta ihan hyvin iltakympinkin jälkeen voi vielä hypätä vesille.





Seuraavana aamuna saatiin herätä veneen kajuutan kansiluukusta tulvivaan auringonpaisteeseen. Se jos mikä on ihanaa! Pitkän aamupalan jälkeen oli aika aloittaa vesileikit, osa jo korkkasi ne uskaliaasti aamu-uinnilla veneen rappusilta. Itse hyppäsin laudan päälle kiertämään saarta lisää päivänvalolla, eilisen auringonlaskusuppailun jälkeen. Kuvissa näkyvä pinkkilauta on muuten Astro Paddle For Hope 11’6″ -lauta ja on toiseen lautaan (Red Paddle Co 12'6" Explorer) aika paljonkin kiikkerämpi. Selvisin sillä kuitenkin ihan hyvin ja pysyin pystyssä vähän isommassakin aallokossa (myrsky tosin yllätti seuraavana päivänä ja silloin laudan päällä seisominen olikin jo haastavampaa ja päätin pahimmissa aallokoissa suppailla istualleen), mutta täydellisen vakauden tunteen tarjosi kyllä tuo Red Paddlen 12.6" lauta, mutta olihan se fyysisestikin isompi lauta. Laudoissa ja niiden ominaisuuksissa on siis eroja ja parhaiten niistä saa tuntuman oikeastaan vain kokeilemalla.

Ison Vasikkasaaren vierasvenesataman laituri on mukavan leveä. Siinä mahtuu helposti pumppaamaan isompaakin lautaa ja istumaan porukalla vaikka auringonottopuuhissa tai vaikkapa picnicille. Laiturilta löytyy myös ruokailupöytiä, mikäli laituripicnic ei ole se omin juttu. Meidän kyllä kelpasi löhöillä siinä, välillä supaten ja uiden. Nää on just niitä hetkiä ja viikonloppuja, kun ei haluaisi ajan loppuvan koskaan. Sunnuntaista paluuta olisikin halunnut viivästyttää enemmänkin, ellei lähestyvä ukkosrintama olisi pistänyt meihin lähtövauhtia.









Haaveena oma lauta

Itse olin todella tyytyväinen kumpaankin testissä olleeseen lautaan ja siihen, miten ilmatäytteinen lauta voi todellakin olla niin kova ja vakaa ja kuinka niiden liikuteltavuus on näppärää. Alan entistä enemmän kallistumaan siihen suuntaan, että oma hankintani on ilmatäytteinen lauta, sillä se kulkisi kätevämmin mukana (kuvan mukaisessa kuljetuskassissa). Kassissa on lisäksi rullat helpottaakseen sen liikuttamista ja tiedänpä yhden ystävän, joka on ottanut laudan mukaansa etelän lomalleenkin. 
Meillä lauta kulkisi kätevästi mukana purjeveneessä ja tarvittaessa muuallakin. Laudan säilytys onkin yksi huomioitava asia, sillä pituutta korkeimmilla laudoilla saattaa olla melkein neljä metriä. Luulen että itse olen päätymässä 10.0" lautaan.




Tämä 11'6" lauta on 3,5 metrinen kainalokaveri.



Meille tämä sup-lautojen vuokraviikonloppu tarjosi hyvän tuntuman siihen, millaista olisi omistaa omat laudat. Kokeilu oli erittäin onnistunut ja suppilautakuume on entistä korkeammalla. Jos muuten sinua kiinnostaa laudan vuokraus vaikkapa juuri viikonlopun ajaksi, niin katso lisää täältä. Nimittäin, minä en ainakaan ole vielä luovuttanut tämän elokuun suhteen, vaan kesä ja suppikelithän jatkuu vielä pitkälle syyskuun puolelle, eikö! 


Kuva: Janne Koistinen
Kuva: Janne Koistinen
Kuva: Janne Koistinen



Tätä lisää mieluusti kiitos ja käsi ylös, ketkä muut ovat hurahtaneet suppailuun? Omistatko kenties oman laudan? Olisi kiva kuulla mielipiteitä ennen suuren ostopäätöksen tekemistä.

*Suppilaudat meille viikonlopuksi tarjosi Helsinki Surf Shop.



Eng // We had a super fun SUP (stand up paddle) weekend with friends in Iso Vasikkasaari, Espoo, Finland.

Auringonlaskun SUP Pihlajasaaressa

Mitä saadaan, kun päättää extempore pakata purjeveneeseen, kapteenin lisäksi, Helsingin omat suppisiskot ja heidän ilmatäytteiset sup-lautansa? Siihen päälle mahassa kurniva nälkä ja suunnaksi Helsingin Pihlajasaari. Minäpä kerron. Siitä saadaan täy-del-li-nen ilta ystävien kanssa ja rinnakkaistodellisuus trooppisten supvesien tapaan. Sillä tämäkin kuva voisi olla mistä päin maailmaa tahansa, eikö? Mutta on Suomen kesästä. Siitä parhaasta.



Lyhyen venematkan päätteeksi suuntasimme kaikki nälkäisinä kohti Ravintola Pihlajasaarta, jossa oikeasti kannattaa käydä nauttimassa perinteisiä kesäherkkuja, eikä hinnatkaan onneksi ole liian hurjia. Perinteinen pannarijälkkäri on ollut jokaisen suosikki, eikä varmasti jätä ketään nälkäiseksi.

Hetki ennen auringonlaskua ikuistettiin vielä sup aka Cali-siskokset kuvaan ja sit hypättiinkiin veteen. Tai no, itselläni talviturkin heittoon meni jokunen tovi mutta lopulta uskaltauduin uimaankin ja sen jälkeen suppilautailu olikin kahta kivempaa, eikä lajissa tullut edes kylmä. Koska oltiinhan Floridassa... Eiku Havaijilla, eiku...


 
Pihlajasaaren rannat ovat kyllä kiva ympäristö suppaamiseen ja hiekkarannat oivia rantautumiseen, kunhan ei anna isojen Tallinnaan matkaavien risteilyalusten aaltojen haitata. Toiveissa oli tuolloin kiertää koko saari laudalla, mutta aurinko laski sitä rataa, että pimeän tullen vieraaseen paikkaan ei ole ehkä ihan viisainta lähteä suppailemaan.




Aloha! Kiitos laudoista ja seurasta Ulla ja Mirkka








Oman suppilaudan omistaminen on ollut jo pidempään haaveissa ja tämä veneretki osoitti sen, kuinka siistiä olisikaan aina perillä kohteessa vain kantaa lauta laukusta laiturille ja pumpata se täyteen ja hypätä siihen. Tutustua saariin meloen ja polskia laudan kanssa meressä. Tuolloin päätinkin, että olisipa nastaa saada koko viikonlopuksi lautoja testiin ja hieman tunnustella niiden käyttöastetta ja sitä, kuinka erilaisia ne voivat ollakaan.

Siitä se ajatus sitten lähti ja saavuttiinkin juuri takaisin kotiin yhdistetyltä purjehdus ja sup-viikonlopulta. Tästä reissusta blogissa lisää myöhemmin - jo nyt voit katsella fiiliksiä esim Siveltimellä-blogin Facebook-sivuilta, Instasta tai Snäpistä nimimerkillä @sannasevenseas

Oletko sinä jo kokeillut suppailua? Suosittelen isosti ja siispä toivotankin kaikille mahtavaa suppailu kesän jatkoa, sillä kesähän jatkuu! #SupCityHelsinki


Eng // Sup (stand up paddling) in sunset at Pihlajasaari, Helsinki.


Suomi, we are back!

Eilen juhlittiin Töölönlahdella Hakuna Matata SUP Rentalin SUPbailuja ja kotiinpaluujuhlia - siis Tuk Tuk Travellersin kotiinpaluujuhlia. Pojat tuk tukin takana, eli Juho ja Pyry, halusivat perustaa Suomeen katukeittiön ja päättivät hakea tuk tukin Thaimaasta ja ajaa sen Suomeen. Kolmen kuukauden reissu venyi lopulta yhdeksän kuukauden seikkailuksi, josta ei tarinaa kuunnellessa käänteitä puuttunut. Nyt kuitenkin tuk tuk on Suomessa ja eilen Töölönlahdella sen katukeittiöstä tarjoiltiin sekä kana- että kasvisruokaa. Unelmat on tehty toteutettaviksi, se jos mikä oli meissä yhteistä! Ja hah, näemmä myös yhdeksän kuukauden reissu myös.
Kotiinpaluujuhlat sattui siis sinänsä aika osuvasti omalle kohdalleni, sillä eräänlainen kotiinpaluujuhlahan tämä oli henkilökohtaisesti minullekin. Olinhan eiliseen mennessä ollut vasta vuorokauden Suomessa, joten olipa aika huikea palata suoraan tuttujen asioiden äärelle, nähdä ystäviä ja tuttuja matkabloggaajia sekä tietysti päästä hieman kokeilemaan taas suppailua, Suomessa.




Tuossa ylemmässä kuvassa näkyykin muuten tuo poikien Suomeen ajama tuk tuk. Aika huikeaa, ei voi kyllä muuta todeta! Tuk tuk toi mieleeni Thaimaan ja muutenkin aikamme Aasiassa. Päälleni laittamani Havaijilta ostettu huppari sen sijaan löysi heti Hawaii-siskon vierelleen, kun Ullalla oli suunnittelematta samantyyppinen huppari päällä. Siis eihän tähän voi muuta todeta kuin Great minds think alike... You know. Mutta voi että oli huikeaa nähdä näitä ystäviä pitkästä aikaa!
Aurinkoisesta, mutta hieman koleasta säästä huolimatta, hypättiin rohkeasti Ullan kanssa laudoille ensimmäisten joukossa ja näin suppi-kesä on nyt osaltamme virallisesti korkattu! 


Tästä on hyvä jatkaa kesää Suomessa! Vielä ehkä jos saisi toivoa, niin lämpotilat voisi kivuta hivenen ylemmäs. Siltikin nämä valoisat pitkät illat on kyllä aivan parhautta! Eikä haittaa yhtään herätä jet lageissaan aamu neljältäkään, kun ulkona on jo valoisaa. Suomen kesä, I´m ready!


Eng //  It feels good to be back in Finland. I already went to do some SUP - thanks to Hakuna Matata SUP Rental in Töölönlahti.


Osa kuvista Deep Red Blue (Kea) sekä 50 State Puzzle (Ulla), kiitos. 

Suppailua Waikiki Beachillä. Aika jees!

Mitäkö tein ensimmäisenä beachipäivänä Havaijilla? Vuokrasin tietenkin suppilaudan itselleni ja siitä syystä ajattelin aloittaa Havaijin-postaukset tälläisellä rennolla ja kesäisellä teemalla. Tosin tuona päivänä keli oli aika tuulinen ja aallotkin kohtalaisia. Ja kun ensiksi tunnin-pari siinä rannalla katselin toisten suppaajien menoa ja kokoaikaista aaltoihin kaatumista, aloin kieltämättä hieman epäilemään että mitähän siitä omalta osaltani tulisi. Vaikka uskallan väittääkin, että olen kohtalaisen kokenut suppaaja jo ja aaltoja on tullut kokeiltua Helsingin lisäksi Kroatiassakin saakka, niin Havaijin, surffailuun täydellisesti sopivat, aallot heiluttivat aikalailla suppikansaa laudoiltaan. Todettakoon tähän väliin, etten ole muuten vielä kertaakaan tippunut suppilaudalta, köhöm! Jotenkin Töölönlahti ei houkuta oikein tippumaankaan...

Aurinkorasvaa lisättyäni painelin rohkeasti suppilautavuokraamoon ja löin taalat tiskiin ja sain vastalahjaksi laudan ja melan. Mela ei ollut säädettävää mallia, mutta onneksi ihan hyvän mittainen minulle. On nimittäin tärkeää että mela on oikean mittainen, muuten suppaamisesta ei meinaa tulla oikein mitään. Ainakaan kamalan helposti. Kaveri kysyi laudan annettuaan vain, että olenko ennen supannut ja sitten se olikin menoa.





Laudalle on helpointa mielestäni lähteä polvi-istunnasta ja varsinkin meressä, kun aallot lyövät rantaan olisi kumossa hyvin herkästi ilman varovaista alkua. Ainakin minä. Laudoissakin on niin paljon eroja, että hetken aikaa täytyy saada ensiksi tuntumaa laudasta, kunnes tietää miten vakaa tai vastaavasti herkästi se käyttäytyy. 
Suppailin pitkin poikin rantaa ja välillä vähän etäämmälläkin ja hitsi että aallot ja virtaukset olivat voimakkaita. Välistä olin aivan varma aallon lähestyessä että nyt mennään mukkelis. Vieressä nimittäin kaatui kaveria, mutta onneksi vesi on Havaijilla lämmintä, joten tippuminen ei pelottanut lainkaan.
Tunnin mittainen vuokraukseni alkoi olemaan jo päättymään päin, huomasin sen mieheni viittoessa rannalta. Olin jo ihan polleeta naikkosta, että hitsi, en ole kaatunut vieläkään, kertaakaan... Kunnes takaa yllätti aalto oikein makeasti ja heitti minut pehmeästi selälleen mereen siltä sekuntilta. Haha, naurattaa vieläkin miltä se on mahtanut näyttää... Mutta nyt tiedän siis miltä tuntuu tipahtaa suppilaudalta. Aika kömpelö fiilishän siinä kyllä tulee, kun tietää että nyt ei voi tehdä enää mitään muuta kuin kaatua vaan ja plomps. Mutta se ei minua haitannut. En pelkää vettä ja laudalle on tosiaan helppo hypätä takaisin, mela kelluu ja aurinkolasit pysyivät hyvin päässä. Ja lautakaan ei karkaa minnekään, koska se tulee nilkkaan remmillä kiinni.







Takaisin rantaan tullessa (vaikkei kuvista kyllä näekään) iski siihen aika voimakkaita aaltoja. Hetken hainkin kohtaa mikä olisi paras rantautumiseen, ettei lauta heilahda päälleni aallon tullessa. Ja kun oikea sauma tuli, meloin nopeasti rantaan ja se tosiaan onnistuu helposti tuollaisesta polviasennosta ja sitten vaan laudalta pois, josta se on helppo vetää rantaan.

Vitsi että olipahan taas pitkästä aikaa kivaa hommaa! Ennen Suomeen pääsyä ajattelin täällä Los Angelesissakin käydä vielä suppaamassa, kunhan ensiksi selvittelen mikä siihen olisi paras paikka. Täälläkin kun noita aaltoja tuppaa olemaan lähes kaikkialla.

Mutta käsi ylös, ketkä odottaa suppikauden alkamista Suomessa? Hep, minä minä minä. Tosin huomasin jo instagramista että ensimmäiset suppaajat on jo nähty Töölönlahdella. Onko kukaan teistä nähnyt? Kesäkuusta eteenpäin myös minut löytää sieltä suppilaudan päältä. Ehkäpä siis siellä nähdään!


Ps. Lisäsin tuohon sivupalkkiin Punaisen Ristin bloggaajien Nepal-keräyslippaan. Lahjoitin itse tekstiviestillä ja autoin näin edes vähän. Kaikki apu on tarpeen Nepalin tilanteessa. Autathan.

Eng // Stand up paddleboarding (SUP) in Hawaii. So much fun!