Drive-in elokuvat nousivat suosioon Amerikoissa 1950-luvulla, mutta ovat pitäneet pintansa näihin päiviin saakka. Itsekin olen kerran aiemmin käynyt drive-in elokuvissa Amerikoissa, Kaliforniassa vuonna 2013. Silloin kesäiltana tähtitaivaan alla elokuvana pyöri Hangover 3 -leffa. Voit lukea siitä postauksen tästä: Hangover 3 Drive-in leffoissa. Kun huomasin Facebookissa SAM Espoon ja SAM Helsingin järjestämän drive-in elokuvanäytöksen, halusin heti mukaan ja kokea drive-in elokuvaelämyksen myös Suomessa.

 

Tämän kevään purjehduskauden avauspaikkana sai toimia Rövaren niminen pieni saari Espoon edustalla. Helteinen toukokuun loppu lupaili hyvää keliä purjehdusviikonlopulle, mutta vastatuuli kotisatamastamme Espoon saaristoon piti huolen, että helteisestä säästä huolimatta toppatakkia ja -housuja ei sopinut unohtaa. Perillä meitä kuitenkin odotti lämpöinen aurinko, suojaisat kallionpoukamat, ystäväpariskunta, huoleton loman tunne ja uskomattoman upea auringonnousu, josta emme osanneet unelmoidakaan.

Keskikesän juhla juhannus vei meidät tänä vuonna Espoon Isoon Vasikkasaareen. Alunperin meidän ja muutaman muun veneseurueen oli tarkoitus viettää juhannusta Helsingin Käärmesaaressa, mutta satelliittikuvista poiketen, saaressa ei ollutkaan enää vierasvenelaituria. Myöskään viereinen Käärmeluoto ei tarjonnut meille tarpeeksi suojaisaa ankkuripaikkaa viikonlopun tuulille, joten jatkoimme matkaa Espoon puolelle Isoon Vasikkasaareen, joka on yksi suosikkisaaristani pääkaupunkiseudulla. Juhannusaaton kääntyessä jo puoleen päivään meitä toki hieman jännitti, että voiko vierasvenesatamassa olla enää yhtään vapaita paikkoja, mutta onneksemme satamasta löytyi vielä pari paikkaa vapaana ja juhannus oli valmis alkamaan.

Aloha! raikui Vasikkasaaren vierasvenesatamassa yksi kesäviikonloppu, jonne olimme saapuneet viikonlopun viettoon kaveriporukalla. Alkujaan meidän piti jatkaa matkaa purjehtien etäämmälle, Lähteelään saakka, mutta jäimme kaikki yksimielisesti ja tyytyväisenä Isoon Vasikkasaareen, sillä aurinko paistoi, meillä oli paljon hyvää ruokaa ja juomaa, sekä tietenkin suppilaudat* koko viikonlopun ajaksi! Tuona viikonloppuna kaikki oli enemmän kuin mallillaan; aurinko, kesä ja sup. Siinä aika toimiva kombo meikäläiselle.




Pulleat purjeet toivat meidät illan suussa perille Isoon Vasikkasaareen, jossa melkein ensitöikseen ryhdyttiinkin pumppaamaan ilmatäytteisiin sup-lautoihimme täytettä. Uskaliaimmat hyppäsivät vielä auringonlaskun aikaan vesille ja olihan kuulkaas huikeaa meloa suhisevan kaislikon lävitse saaren toiselle puolelle ja nähdä Espoon kaupungin valot vastarannalla. Meri oli tuolloin lähes tyyni ja kaikkialla hyvin rauhallista. Niin myös mielellä...

Pumppaa, pumppaa! Lauta on valmiina noin 5-10 minuutin tehokkaan pumppauksen jälkeen.

Aurinko alkoi jo laskea mailleen, mutta ihan hyvin iltakympinkin jälkeen voi vielä hypätä vesille.

Seuraavana aamuna saatiin herätä veneen kajuutan kansiluukusta tulvivaan auringonpaisteeseen. Se jos mikä on ihanaa! Pitkän aamupalan jälkeen oli aika aloittaa vesileikit, osa jo korkkasi ne uskaliaasti aamu-uinnilla veneen rappusilta. Itse hyppäsin laudan päälle kiertämään saarta lisää päivänvalolla, eilisen auringonlaskusuppailun jälkeen. Kuvissa näkyvä pinkkilauta on muuten Astro Paddle For Hope 11’6″ -lauta ja on toiseen lautaan (Red Paddle Co 12'6" Explorer) aika paljonkin kiikkerämpi. Selvisin sillä kuitenkin ihan hyvin ja pysyin pystyssä vähän isommassakin aallokossa (myrsky tosin yllätti seuraavana päivänä ja silloin laudan päällä seisominen olikin jo haastavampaa ja päätin pahimmissa aallokoissa suppailla istualleen), mutta täydellisen vakauden tunteen tarjosi kyllä tuo Red Paddlen 12.6" lauta, mutta olihan se fyysisestikin isompi lauta. Laudoissa ja niiden ominaisuuksissa on siis eroja ja parhaiten niistä saa tuntuman oikeastaan vain kokeilemalla.

Ison Vasikkasaaren vierasvenesataman laituri on mukavan leveä. Siinä mahtuu helposti pumppaamaan isompaakin lautaa ja istumaan porukalla vaikka auringonottopuuhissa tai vaikkapa picnicille. Laiturilta löytyy myös ruokailupöytiä, mikäli laituripicnic ei ole se omin juttu. Meidän kyllä kelpasi löhöillä siinä, välillä supaten ja uiden. Nää on just niitä hetkiä ja viikonloppuja, kun ei haluaisi ajan loppuvan koskaan. Sunnuntaista paluuta olisikin halunnut viivästyttää enemmänkin, ellei lähestyvä ukkosrintama olisi pistänyt meihin lähtövauhtia.

Haaveena oma lauta

Itse olin todella tyytyväinen kumpaankin testissä olleeseen lautaan ja siihen, miten ilmatäytteinen lauta voi todellakin olla niin kova ja vakaa ja kuinka niiden liikuteltavuus on näppärää. Alan entistä enemmän kallistumaan siihen suuntaan, että oma hankintani on ilmatäytteinen lauta, sillä se kulkisi kätevämmin mukana (kuvan mukaisessa kuljetuskassissa). Kassissa on lisäksi rullat helpottaakseen sen liikuttamista ja tiedänpä yhden ystävän, joka on ottanut laudan mukaansa etelän lomalleenkin. 
Meillä lauta kulkisi kätevästi mukana purjeveneessä ja tarvittaessa muuallakin. Laudan säilytys onkin yksi huomioitava asia, sillä pituutta korkeimmilla laudoilla saattaa olla melkein neljä metriä. Luulen että itse olen päätymässä 10.0" lautaan.

Tämä 11'6" lauta on 3,5 metrinen kainalokaveri.

Meille tämä sup-lautojen vuokraviikonloppu tarjosi hyvän tuntuman siihen, millaista olisi omistaa omat laudat. Kokeilu oli erittäin onnistunut ja suppilautakuume on entistä korkeammalla. Jos muuten sinua kiinnostaa laudan vuokraus vaikkapa juuri viikonlopun ajaksi, niin katso lisää täältä. Nimittäin, minä en ainakaan ole vielä luovuttanut tämän elokuun suhteen, vaan kesä ja suppikelithän jatkuu vielä pitkälle syyskuun puolelle, eikö! 

Kuva: Janne Koistinen

Kuva: Janne Koistinen

Kuva: Janne Koistinen

Tätä lisää mieluusti kiitos ja käsi ylös, ketkä muut ovat hurahtaneet suppailuun? Omistatko kenties oman laudan? Olisi kiva kuulla mielipiteitä ennen suuren ostopäätöksen tekemistä.

*Suppilaudat meille viikonlopuksi tarjosi Helsinki Surf Shop.



Eng // We had a super fun SUP (stand up paddle) weekend with friends in Iso Vasikkasaari, Espoo, Finland.

Auringonpaistetta, ystäviä, hyvää ruokaa, hyppyjä veneen kannelta mereen ja rauhaisa satama... Tälläisestä juhannuksen vietosta haaveilin parisen viikkoa sitten. Kuinka sitten lopulta keskikesän juhla menikään? 
Menomatkan purjehdus kohti Espoon Isoa Vasikkasaarta taittui pienessä vastatuulessa saderintaman alla. Kylmäkin oli ja jännitti että olikohan matka turha, jos vaikkapa vapaita laituripaikkoja ei olisikaan vapaana. Purjehtiessa kohti Vasikkasaarta, näimme Hernesaaren satamassa Royal Caribbeanin Navigator of the Seas aluksen ja vilkuttelin sille. Ollaanhan risteilty kyseiselle laivalla joitakin vuosia sitten Haitille ja Jamaikalle, eli hyvin eri tyyppisessä ilmastossa kuin nyt. Sateen riepottelemana (pojat purjehti ja tytöt otti päikkärit lämpimässä vilttien alla) pääsimme lopulta perille ja venepaikkakin löytyi. Tosin syväystä ei ollut nimeksikään ja vain matalia paikkoja oli vapaana, jossa köli otti hetkittäin pohjaan kiinni. Jäätiin kuitenkin parkkiin, koska ilma alkoi kirkastua ja juhannusaaton päivä alkoi taittua jo myöhään iltapäivään. Tunnelma vierasvenesatamassa vaikutti juuri siltä, mitä uskalsin toivoa. Sopivan rauhalliselta, muttei tylsältä. 





 





Oli aika korkata juhannusruuat ja taikoa itselleen juhannusseppele, joka onnistui samalla kun käytiin Gula Villan ravintolaa moikkaamassa. Muutama muukin oli tullut lasilliselle terassille omalla veneellään. Yöttömän yön taika näyttäytyi meille paluumatkalla ravintolasta ja korkealta Vasikkasaaren kallioiden päältä oli upeat näkymät kauas usvaiselle merelle. Kyllä täällä on ihmisen hyvä olla, ajattelin.
 
 


 
Seuraavaan, eli juhannuspäivään, saatiinkin herätä ihanaan auringonpaisteeseen ja jopa paikoitellen helteiseen säähän. Aamupala maistui makoisalle veneen kannella ja shamppiskin oli syytä korkata. Poikien odotellessa illan jalkapallopelejä, me tytöt hilpastiin auringonottoon Vasikkasaaren nurmille, jonne olikin kokoontunut satapäin porukkaa. Saari on todella eläväinen päivisin ja yhdyslauttoja liikennöi tiheästi. Westendin rannalle näkee selkeästi ja sinne onkin vain kivenheiton matka.







Kesän ekat yöt veneessä sujui erittäin hyvin ja uni maittoi makoisasti. Voi kun aina voisi herätä yhtä kiirettömään tunteeseen, kuin veneen loivaan keinuntaan ja lintujen lauluun sekä auringonsäteiden paisteeseen veneen kattoikkunasta.
Pari päivää Vasikkasaaressa sujui kuin heittämällä. Paluumatkalla sunnuntaina päätimme purjehtia ensiksi Pihlajasaareen moikkaamaan sinne veneelleitä ystäviä, ennen paluuta kotisatamaan. Vaan eipä mennyt paluu ihan suunnitelmien mukaan,  kun iso purje juuttui pahasti nostettaessa maston sivuvanttien mastokiinnikkeisiin ja siellä pysyi. Ei meinattu saada purjetta millään alas ja ennätettiinkin miettiä jo kaikkia vaihtoehtoja. Aikamme purjeen kanssa riehuttua ja eri skenaarioita pyöriteltynä, kippari kuitenkin ratkaisi pelin hakemalla eri tuulen kulmia, jolloin saatiin viimein tuulen raivokkaalla voimalla kiskaistua purje irti. Ja en, siihen kiskaisuun en olisi halunnut joutua väliin, se lähti nimittäin aika heittämällä, mutta hallitusti. Näin sitä taas tuli yksi oppitunti lisää purjehduksen maailmasta. Eipähän mene sormi suuhun ensikerralla jos vastaavaa tapahtuu, ehkä.

 
Pihlajasaareen turvallisesti saavuttaessa ennätettiin nauttia siellä vielä ravintolan pannareita (iso suositus), sekä kokkailla juhannuksen ylijäämistä lounaskin koko poppoolle veneen pienessä mutta toimivassa keittiössä. Pidettiin sadetta ja juotiin teet vielä ennen illan paluuta kotisatamaan. Ja kuten kuvasta näkyy (yllä), siisti reissu oli kyseessä! Juuri niin siisti kun uskalsin haaveillakin, paitsi kukaan meistä ei intoutunut uimaan tai hyppimään pommilla veneen kannelta - ainakaan vielä tällä purjehdusreissulla. Maybe next time...

Missä merkeissä teidän juhannus sujui? Satoiko vai paistoi, vai onko sillä lopulta väliä?


Ps. Vastailen ihan pian teidän kaikkien kommentteihin aikaisempiin postauksiin liittyen.


Eng // Midsummer fun in Iso Vasikkasaari, Espoo.