Smorgasburg saapui Los Angelesin Downtowniin

Monille Smorgasburg-ruokafestarit saattaa olla tuttu käsite itärannikolta New Yorkista. Syksyllä 2014, kun asuimme kuukauden Nycissä, kävimme siellä viikonloppuisin, jolloin ne pidettiin Brooklynin puolella Williamsburgissa. Olinkin aika innossani, kun kuulin että tuo hipstereiden ja ruokafuusioiden edelläkävijätapahtuma on saapunut tänä kesänä ensimmäistä kertaa myös länsirannikolle. Valitsimme päiväksi tosin varmaan kaikkein pahimman, nimittäin 100 Fahrenheitin lämpötilan ja sunnuntain, jolloin Venice Beachin suosituin katu, Abbot Kinney, juhli festivaalihumussa food truckeineen. Päätimme kuitenkin uhmata onneamme ja lähdimme porukalla Los Angelesin Downtownin kuumuuteen etsimään oikeaa osoitetta.


















Smorgasburgin tutut kyltit löytyivät kohtalaisen helposti navin avulla. Meidät ohjattiin auton kanssa suureen parkkihalliin, josta kävelimme tehdasrakennusten lävitse itse aukiolle, jossa Smorgasburg pidettiin. Perille päästyämme tunnelma oli hyvin rauhallinen ja tukahduttavan kuuma sää lamaannutti jollain tavalla tunnelman. Täällä ei todellakaan ollut merkkiäkään itärannikon huumasta, jossa ihmiset jonottavat tuntitolkulla vaikkapa nyt burgerin perään, kuten Smorgasburgin pop-up -tapahtumassa New Yorkin Central Parkissa. Ehkä hyväkin näin, sillä meillä oli nälkä ja jano. Nestatankkauksesta itselläni piti huolen vesimelonimehu, jota olisi mieluusti juonut litrakaupalla. Mutta suurin hitti on nyt ehdottomasti Kombucha-juomat, joita saa kymmeniltä eri brandeilta ja jopa hanoista ruokakaupoista. Nestehukka oli siis selätetty, mutta ruokatarjonnan osalta markkinat olivat kyllä aika suppeat. Varsinkin kun annosten hinnat pyörivät 8-15 taalan ympärillä, haluaisi jotain erityistä. No, siinä helteessä täytyi toimia aika nopeasti sillä downtowniin saakka ei merituuli puhalla, ja tuolla oli oikeasti pökerryttävän kuuma. Pyörrytti jo ajatus siitä, että täällä jotkut viettivät päivän pizzauunin edessä. Minä päädyin tilaamaan grillatun juustosandwichin, joka vei kyllä nälän, muttei ollut mitään speciaalia. Mieheni ja ystäväni tilasivat vietnamilais-ranskalais fuusio Banh Oui -sandwichin, joka oli kuulemma erinomaista.






En tiedä sitten, veikö helle nostetta tältä tilaisuudelta, mutta ainakaan se ei tällä kertaa ollut samalla tasolla kuin New Yorkissa kokemani Smorgasburgit. LA:sta löytyy kymmenittäin loistavia Food Truckeja, joten en usko että se laadusta on kiinni, vaan jostain syystä tapahtuma ei ole vielä kaikkien huulilla. Rakas Smorgasburg, se jokin jäi siis puuttumaan, mutta enköhän anna sinulle vielä uuden mahdollisuuden joku päivä. Downtonissa ollessa kannattaa muuten myös piipahtaa Grand Central Marketilla, joka on avoinna joka päivä.

Onko sinulle Smorgasburg tuttu?


Eng // Smorgasburg in Downtown Los Angeles.

Sponsored Video: Kuuletko Kalifornian road trip kutsun?

Minä kuulen sen. Ja tunnen sen. Ja tunnen kuinka pitkät Kalifornian skinny-palmut huojuvat tuulessa. Se tuuli pyöräyttää myös hiukseni sekaisin. Jos autossani olisi kattoikkuna, työntäisin pääni siitä ulos. Nostaisin kädet ilmaan ja huutaisin iloista. Kalifornia on tehty road tripeille, eikä ole salaisuus, että kaipaan takaisin sinne, aurinkoon ja sen kuumille moottoriteille.




Maistuisiko road trip?

Kalifornian rannikko on upea ja sitä myötäilevä Pacific Coast Highway, eli Highway-1 tai kuten paikalliset sanovat PCH, on ehdottomasti suositusten arvoinen tienpätkä roadtripattavaksi. Kyseessä on todellinen näköalareitti ja houkuttelevia pysähdyspaikkoja löytyy joka mutkassa. Mikään nopein tie tämä ei ole, jos esimerkiksi tekee matkaa Los Angelesista San Franciscoon, mutta ehdottomasti joka mutkan ja ratin kääntämisen arvoinen. Matkalla kannattaa pysähtyä vaikkapa Malibussa, jatkaa matkaa Santa Barbaraan, Morro Bayhin ja Montereyhin. Big Suria tai Santa Cruzia unohtamatta. Road trip on hyvä huipentaa vaikkapa Napa Valleyn viinitiloille. Omasta kokemuksesta voin myös vinkata, että yksi päivä ei riitä Napa Valleyssa kiertämiseen vaan suosittelen raivaamaan reissukalenterista tilaa ainakin pariksi päivää, jos haluaa todella kokea Napa Valleyn rennon ilmapiirin.







Pacific Coast Highwayn huikeita maisemia.


PCH varrella on useita levikkeitä, joille pysähtyä kuvaamaan ja nauttimaan maisemista.
















Maisema Big Surin ravintolan terassilta nähtynä.

Viininmaistelua Napa Valleyssa.



Vinkkejä road tripille Kaliforniaan



  • Kaliforniassa ajaminen on todella helppoa, kuten muutenkin ajaminen Amerikoissa. Jos vuokraat auton Kaliforniasta, lisäkuljettajista ei tule lisäkuluja.
  • Oikealle saa kääntyä punaisilla, ellei sitä ole erikseen kielletty 
  • Nokia Here+ on meidän suosikki gps-laitteeksi. Ollaan kierretty sillä maapallon eri kolkissa ja aina ollaan sen avulla löydetty perille. Muista vaan ladata kartat etukäteen puhelimeen.
  • Bensa on edullista Jenkeissä, mutta muistan kuinka sen hinta pompsahti esimerkiksi juuri surffihenkisessä pienessä Big Sur-kylän huoltoasemalla Kaliforniassa, joten ennakkoon tankkaamisella isoimmissa kaupungeissa saatat säästää burgerirahat.
  • Bensaa ostaessasi luottokortilla automaatista, masiina kysyy yleensä sinulta zip-koodia. Syötä siihen Suomen postinumerosi, niin homma pelittää taas.
  • Vuokraa auto netin kautta jo Suomesta. Olen kokenut että näin saa parhaimman hinnan vuokraukselle.
  • Valokuvaan auton aina vuokraamossa ennen ajon aloitusta, just in case, jos jotain nyt sattuisi perästä kuulumaan.
  • Katso tarkasti pysäköintisäännöt ja parkkiruutujen viivat. Meille on rapsahtanut parikin sakkoa, kun rengas on ollut hieman parkkiruudun viivan päällä tai olemme erehdyksissä katsoneet kellonajan AM ja PM väärin. Lisäksi kadunvarsille pysäköidessä huomioi katukivetyksen väri. Punaiselle kohdalle on pysäköiminen ehdottomasti kielletty.


Näihin maagisen kauniisiin tunnelmiin päästiin tyttöporukalla kun road tripattiin Castaic Lakelle viime syksynä.






 



Tekisikö mieli nostaa jo kädet ilmaan? Road trip -fiilistä nostattamaan, katso ihmeessä tältä videolta miltä monipuolinen Kalifornia näyttää. (Mikäli et näe videota, selaimessasi on todennäköisesti mainoksenesto-ohjelma päällä).
-----





Miksi et siis lentäisi Los Angelesiin ja ottaisi paluulentoa vaikka San Franciscosta ja toteuttaisi road trip unelmaa näissä maisemissa? Olen itse lentänyt useasti Norwegianin lennoilla Kaliforniaan ja lennot ovat sujuneet mainiosti. Lyhyt vaihtoaika Tukholmassa on tuonut Los Angelesin entistä lähemmäksi Helsinkiä ja kokonaislentoaikakaan ei tunnu enää niin pitkältä. Lisäksi kun on kirjautuneena Norwegian Reward -pistejärjestelmään ja kerryttänyt siten lennoista aina CashPoint-pisteitä, niillä voi kätevästi maksaa lentoja tai osan lentolipun hinnasta. Lokakuussa lennetty Los Angelesin lento kerrytti tililleni pisteitä sen verran, että pääsin seuraavalle pistetasolle ja nyt minulle kuuluu jatkossa ilmainen paikkavaraus, joka varsinkin mannerten välisillä lennoilla on erittäin jees.


Mikä on sinun suosikkikohteesi road tripille ja mitä vinkkejä jakaisit toisille?

Eng // Do you dream road trips in California? Check the video and start your journey.

* Yhteistyössä Norwegian Rewardin kanssa.



Seuraa Seven Seas -blogia ja seikkailuita myös seuraavissa kanavissa:

Ystäväni Amerikka

Sitä se on minulle ollut. Paljon ystävyyttä, onnea ja iloa. Amerikka on rikastuttanut minua matkoillaan, mahtavilla rannoillaan ja upeilla vuorillaan. Olen kulkenut maan halki myötäillen legendaarista Route 66-tietä. Nähnyt auringonnousun Grand Canyonilla. Surffannut Havaijilla ja asunut pienen hetken New Yorkissa ja Los Angelesissa. Viettänyt ystäväni polttareita ja häitä Las Vegasissa, sekä juhlinut toisia Kalifornian palmujen alla. Tehnyt hyväntekeväisyystyötä farmilla ja juhlinut ystävien kanssa lukuisilla eri festivaaleilla sekä itä- että länsirannikolla. Tavannut lukemattoman määrän uusia ihmisiä. Vaihtanut kuulumisia ja kertonut asioita Suomesta. Amerikka on ollut ystäväni kaikki nämä vuodet. Ja tärkeimpänä, Amerikka on antanut minulle ystäviä. Niin täällä Suomessa kuin itse Jenkeissäkin. Siksi, sydämeni sanoo edelleen kyllä, vaalituloksesta riippumatta.

Amerikka on yhdistänyt meidät Amerikka-siskot yhteen.


 


Viime viikkoina olen kuitenkin saanut vastailla aika usein kysymykseen, että miten minun Amerikan rakkauden nyt käy? Mitä nyt tapahtuu? Oikeastaan vasta nyt, kun jollain tasolla suurin tomu on laskeutunut Amerikan vaalituloksesta (vaikka tiedän, että itse todellinen show on vasta edessä), niin pystyn vasta nyt jäsenöimään ajatuksiani kunnolla. Aivan ensimmäinen ajatus oli nimittäin shokki. Katsoin valitun presidentin voitonpuhetta suu auki, epätodellisena, miettien että mitähän tässä juuri tapahtui. Kuten varmaan moni muukin meistä. Lähes koko yön vaalivalvomisen jälkeen olin vain sanaton. Ja surullinen niiden amerikkalaisten ystävieni puolesta, jotka oikeasti olivat kauhuissaan tilanteesta. Jytky tuli. Tyydyin perustelemaan asiaa sillä, että kuitenkin suurin osa äänestäneistä äänesti vastaehdokasta, mutta vaikka hän sai enemmän ääniä, ei se valitettavasti riittänyt voittoon. Näin Amerikassa. Harmillisintahan on se, kuinka moni jätti äänestämättä. Huomasin kuitenkin keskusteluissa, että jouduin hieman puolustelemaan, koska Amerikka ja koska asiat eivät todellakaan ole niin yksinkertaisia.

Viimeiset kahdeksan vuotta tosin ovat olleet, ainakin omasta näkökulmastani oikeaa unelma-aikaa Amerikoissa. Ei ole nimittäin tarvinnut puolustella kenellekään miksi kerta toisensa jälkeen suuntaamme lomamatkalla Amerikkaan. Toista se oli silloin vuosituhannen alussa. Silloin toden teolla sai puolustella, miksi ihmeessä kukaan haluaa matkustaa maahan, joka on täynnä niin tyhmiä ihmisiä... Apua, sillä tuo lause on aina kuulostanut korviini pahalle. Oikeasti ihan satuttanut minun ystävääni, Amerikkaa. Olenkin siis ollut näissä tilanteissa tietoisestikin puolustuskannalla, sillä maa on valtava ja mielestäni on epäreilua yleistää koko kansaa isolla kädellä. Olen reissannut siellä yli kahdessakymmenessä osavaltiossa ja se jos mikä avartaa sitä näkemystä, että yhtä ainoaa Amerikkaa tai Amerikkalaista ei ole.

Ja koska en ole valtavan poliittinen ihminen, en halua antaa tämän tuloksen vaikuttaa asioihin liiaksi. Olen oikeastaan eniten huolissani ympäristöasioista. Ja siinä lohduttavinta on se, että jopa ihan pienilläkin teoilla voi itse vaikuttaa asioihin. Kaikki me kuitenkin tarvitsemme ystäviä. Amerikka tarvitsee ystäviä. Maapallomme tarvitsee ystäviä. Itse haluankin kiittää Amerikkaa, joka on tuonut mulle oman Amerikka-perheen Helsinkiin ja saamme nauttia burgerijuhlia aina hyvässä ja rakentavassa hengessä.

Jos aihe askarruttaa sinuakin enemmän, niin käythän lukemassa Amerikka-siskoni Ullan kirjoittaman postauksen aiheesta.

Peace.


Eng // My thoughts about America.

Talvi pelastettu - SUP siirtyi sisätiloihin

Keskellä viime viikon hurjinta lumimyräkkää kävin vihdoinkin testaamassa Helsingin Hotelli-Haagan yhteydessä olevan Fit Haagan SUP-RVP-tunnin. Olin nähnyt tästä muutamia kuvia viime keväänä facebook-feedissäni ja muistan ajatelleeni, että tätä täytyy ehdottomasti testata sitten joskus, kun kesä kääntyy talveksi ja ulkona on liian viileää suppailla. Oma sup-lautani onkin nyt kääritty rullalle pakettiin ja hyvästelty talviteloille, joten olin superinnoissani kun täällä meitä odotti turkoosi uima-allas ja pirteän väriset Red:n laudat.






Oman sup-laudan omistaminen on, vaikka tää saattaa kuulostaa hassulle, mutta parantanut elämänlaatua ja henkistä hyvinvointia, sillä vesi on niin mun juttu. Voisin melkein asua lauta kainalossa tai sen päällä. Talvikaudet onkin vaikeampia, ellen hetkeen pääse pulahtamaan jonnekin turkoosiin. Sitten löytyi tämä. Sisätiloissa tapahtuva sup, jossa voi yhdistää pakollisen treenin "siinä sivussa". Tai niinhän sitä luulisi ja minä luulin. Täytyy nimittäin sanoa, että tämä RVP, eli reisi-vatsa-pakara-allasjumppa oli yksi tiukimmista tunneista mitä hetkeen olen kokenut. Ja samalla paras sellainen. Vaikka olemattomat vatsalihakseni huusivat armoa, en voinut olla hymyilemättä miten mageaa on päästä taas sup-laudan päälle. Tunnin aikana pieni virkistäytyminen ja vahinkoloiskahdus ei olis tehnyt lainkaan pahaa, mutta kukaan meistä ei tipahtanut veteen, vaikka harjoitettiinkin aikamoisia tasapainoharjoituksia.





Tätä onnea lisää, kunnes taas oikeat kesäkelit ulkosalla koittaa. Mulla on suppailuun muutenkin uusia haasteita heitetty ilmaan. Haluaisin nimittäin oppia seisomaan päälläni laudan päällä. Mitäpä sanotte siitä? Haastetta kerrakseen, eikö? 
Samainen paikka järjestää muuten rauhallisemman, jooga-pohjaisen sup-tunnin lauantaisin, jos siis tälläinen hikitreeni ei ole niinkään sun juttu. Käsi ylös kuka viihtyy myös laudan päällä?



Eng // Sup workout at indoor pool, Hotel Haaga Helsinki

Easy like sunday morning

Extempore sunnuntaipäivän brunssit. Siitä on hyvät viikonloput tehty. Saatiin lauantaina purjeveneemme viimein pakettiin pressun alle ja talviunille ja ajattelin että tätä koko viikon yömyöhään kestänyttä projektia täytyy juhlistaa jotenkin ja mikäpä olisi parempi tapa kuin kutsua vakkarimiehistö brunssille ja nauttia veneen keittiön rääppiäisiä. Tai ainakin nauttia samaan henkeen herkkuja, kuin kesälläkin veneellä tehtiin, kaikki yhdessä.







Kahdeksan tuntia kestävän leppoisan brunssihetken aikana, ennätti suunnitella myös tulevia purjehduksia (ja että milloin pääsee taas veneelle brunssille) ja laskea päiviä kevääseen ja siihen milloin veneen saa taas purkaa talviteloilta ja laskea takaisin mereen. Vesille, minne veneet kuuluvatkin. Vapauteen, sinne aalloille keinumaan kohti uusia seikkailuja. Ensi kesänä tavoitteenamme on ainakin purjehtia Tallinnaan. Siihen tarvitaan suorittaa radiolupa, just in case. Lisäksi jatkotyöstettiin myös suunnitelmaa vuokrata purjevene Kroatista tulevana kesänä. Huom, puhun jo ihan suveneeristi muuten tulevasta kesästä, vaikka vastahan tässä on entinen taputeltu. Tuppaan aina skippaamaan tämän talvi-nimisen vuodenajan kalenteristani, * tirsk * Tosin, tälläinen sunnuntai kuten tänään, niin kyllähän näillä eväillä yksi talvi taas selätetään. Ja kesän aikana bravuuriksi muodustuneet avokado-halloumi wrapit tuovat aina kesän muistot makeasti mieleen, kuten tänäänkin!





Toivottavasti kaikilla oli leppoisa ja onnistunut sunnuntai.


Eng // Sunday brunch with friends

Dokumenttisuositus: Before the Flood

Nyt ihmiset, pysäyttäkää hetkeksi se mitä olitte tekemässä ja katsokaa tämä pätkä: Before the Flood, dokumenttielokuva ilmastonmuutoksesta, jonka yksi tuottajista on mm. Leonardo DiCaprio. Ei sillä, olen täysin vakuuttunut että moni teistä on näistä asioista jo erittäin tietoinen ja tekeekin näiden isojen asioiden eteen töitä. Tämä dokumentti oli vaan aika loistavasti tehty. Siinä ei juurikaan tuputettu vihersanomaa vaan jokainen saa oivaltaa itse, miten syvälle me ollaan jo itsemme työnnetty tässä asiassa. Ja eihän se tietenkään haitannut että Leon kaltainen tyyppi on kuvissa ja kertoo tarinaa eteenpäin... Mutta Leonardo ei toimi pelkkänä kiiltokuvapoikana tässä, vaan hänhän on tehnyt vuosikymmeniä jo työtä ympäristön puolesta. Muistan kun pari vuotta sitten syksyllä asuimme New Yorkissa ja silloin syyskuun lopulla toteutettiin maailman suurin 'People's Climate march' -ilmastonmuutosta vastaan käveltävä kulkue. Kaikkiaan 166:ssa eri maassa toteutettiin vastaava kulkue ja Leonardo osallistui tähän pääkulkueeseen New Yorkissa. Hänellä on huoli ja niin pitäisi olla meillä kaikilla. Dokumentti paljastaa myös, miksi The Revenant elokuvan kuvauksia (joista Leo pokkasi parhaan miespääosan Oscarin) jouduttiin siirtämään täysin toiseen maahan, koska Kanadasta loppui lumi. Lumi, joka meille suomalaisille on about itsestäänselvyys, mutta tuleeko niin olemaan aina, meillä tai muualla? Dokumentissa pohditaan myös sitä, että kuinkakohan moni pääsee koskaan edes näkemään lunta tulevaisuudessa? Onko sitä?  Aika hurjan kuuloinen skenaario.  


Kuva Before the Flood pressikitistä



   

Lohdullisinta antia tässä dokumenttielokuvassa on se, että meistä jokainen voi teoillaan olla pelastamassa tätä palloa. Ihan ruohonjuuritasolla riittää jo se, että jakaa tietoa vaikkapa näin blogissa ja somessa. Herättää keskustelua lähipiirin kanssa ja jakaa ilmastolinkkejä ja vinkkejä.

Mitä itse teen / aion tehdä?
Vinkkejä siihen voi lukea lisää vaikkapa ilmasto.org-sivuilta tai katsoa WWF:n ruokaoppaan. Tiedän, että paljon reissaavana koen pistoksen lentomatkailun osalta. Siksi koetan kompensoida asiaa toisilla tavoilla. Minusta on tullut vuosien saatossa lähes täysin kasvissyöjä. Tämä valinta vähentää runsaasti voimakkaiden kasvihuonekaasujen, kuten metaanin ja typpioksidien päästöjä. Tämäkin dokumentti muistutti jälleen asiasta, jota ainakin minun oli vaikea uskoa, sanotaanko nyt vaikka viisikin vuotta sitten. Mutta kyllä, lihansyönti on todella kuormittavaa ympäristölle. Toinen helppo tapa osallistua ympäristötalkoisiin on energiantuotannon (joka on yksi suurimmista päästöistä) vaihtaminen vihreään sähköön. Vesivoimalla tuotettu energia on 100 % uusiutuvaa.

Aikaisemmin kirjoittelin osallistumisestani Trash Hero-roskienkeruuseen Thaimaan Koh Lipen-saarella. Postauksen yhteyteen listasin omia vinkkejä miten kuormittaa ympäristöä vähemmän kotona ja reissatessa maailmalla ja kopsaan ne vielä tähän uudestaan:
        
  • Kierrätä   
  • Vähennä muoviin pakattujen tuotteiden ostamista      
  • Vältä turhia muovipusseja ja kanna aina omaa kauppakassia mukanasi      
  • Täytä omaa vesipulloa, älä osta aina uutta     
  • Vältä kosmetiikkatuotteissa (esim hammastahnat ja ihonkuorintatuotteet) mikrokuituja (=muovia)      
  • Osallistu, vaikuta ja kerro eteenpäin! 


Dokumentin viimeiset sanat mitä Leonardo lausui koko UN:n salille, jossa istuivat kaikki maailman päättäjät, jäivät kummittelemaan päähäni. Lause kuului näin: "You are the last best hope of Earth. We ask you to protect it, or we, and all living things we cherish, are history."

Suomeksi dokumenttielokuvan näet täältä. Osallistu, vaikuta ja kerro eteenpäin!


Eng // Check this documentary film by Leonardo DiCaprio, Fefore the Flood.

Hotellivinkki Hollywoodin: Orange Drive Hostel


Meidän tarina tämän majapaikan suhteen on alkanut jo yli kymmenen vuotta sitten, kun ensimmäisen kerran saavuimme Los Angelesiin vuonna 2004. Mistään mitään tietämättä, täysin arpomalla valkkasimme tämän oudolta ja hieman hämyiseltä näyttävän kartanon majapaikaksemme. Vähänpä silloin tiedettiin kaupungin menosta ja mitä missäkin tapahtuu – toista se on nyt, kun kaupungissa on tullut vierailtua sen kymmenen kertaa. Mutta yksi näemmä on ja pysyy kaikkina näinä kertoina ja se on Hollywoodin parhailla pelipaikoilla oleva Orange Drive Hostel.



Jos ihmettelette, että miksi nimessä on hostel, niin oikeastaan ihmettelen sitä itsekin, sillä en luonnostaan hakeudu etsimään ja yöpymään hostelleissa. Siitäpä syystä tämä hostelli jäikin meillä unholaan yli kymmeneksi vuodeksi, eikä tässä lukuisten kaupungissa käytyjen käyntien aikana olla ennätetty tänne kertaakaan yöksi (vaikka ohi ollaan ajettu lähes jokainen kerta ja maailman ympäri matkan syksynä asuttiinkin hetken aikaa lähes viereisellä kadulla), kunnes nyt sitten vuoden 2016 lokakuussa palasimme Orange Drivelle. 
Tarvitsimme majoituksen Hollywoodista pariksi yöksi ja hintojen noustessa lähes pilviin höllättiin vähän hakukriteereitä. Silloin löytyi vanha tuttu Orange Drive Hostel, josta varasimme oman privahuoneen.


Saapuminen takaisin tähän kartanoon, jonka muistimme olevan iäkkäämmän rouvan pitämä majatalo, oli vähintäänkin nostalginen. Mietimme kuumeisesti, että vieläköhän rouva elää ja omistaa talon vai onko omistus siirtynyt toisaalle. Kysymystemme tulva olikin siis melkoinen check-inin yhteydessä ja mikä hauskinta, löysimme heti yhteisen sävelen paikkaa pyörittävän naisen kanssa joka tiesi kertoa, että talon omistaja elää edelleen. Rautarouva on tällä hetkellä 99 -vuotias ja asuu edelleen talossa. 
Talonmies, joka oli silloin reilut kymmenenkin vuotta sitten siellä, hoitaa rouvan kauppa-asioita edelleenkin. Meillä riittikin paljon juteltavaa ja respan nainen halusikin antaa meille paluumme kunniaksi parkkipaikan veloituksetta. Amerikoissa kyllä osataan asiakaspalvelu!


Huone ja majoitus


Ironisinta oli se, että huoneen avaimen saatuamme meidät johdatettiin talon toiseen kerrokseen, rappusten yläpäässä olevan huoneen eteen. Tämä huone sattui olemaan tismalleen sama, kuin meidän edellisellä vierailullammekin reilut kymmenen vuotta sitten. Mikä sattuma, että hotellin kaikista kymmenistä huoneista saimme saman huoneen.

Reilussa kymmenessä vuodessa oli tapahtunut pieniä muutoksia. Talo itsessään on sama, ja tietyt vanhat elementit, kuten suihku ja valokatkaisimet ja ikkunat ovat edelleen vanhoja, mutta muutoin paikkaa oltiin uudistettu ja uusimpana siellä asennettiin juuri ilmastointilaitteita. 

Aikoinaan kutsuin majataloa Norman Bates-motelliksi, kun jotenkin se oli vaan niin erikoista, että yhden kuuluisimman kadun (Hollywood Boulevard) ja rakennuksen (Grauman’s Chinese Theatre) takana voi olla satojen neliöiden kokoinen kartano, jonka omistaa 99 -vuotias rouva. Todellinen best kept secret in Hollywood, kuten he itse sanovat.

Kun antaa anteeksi talovanhukselle pari asiaa, niin mielestäni majoitus on oikein kelpo. Hostelli-fiiliksen tunsin ainoastaan aamiaisella, joka kuuluu hintaan, mutta sisältää vain vohveleita ja pannukakkuja sekä kahvia, teetä ja tuoremehua. Upgradesin itselleni hieman aamiaista, kun vein omat mansikat mukanani. Ja oi että, vohvelit tuoreilla mansikoilla maistuivat hyviltä ja nautimmekin aamupalan ulkona majatalon patiolla.





Sijainti, sijainti ja sijainti


Sen lisäksi, että saimme majoituksen kohtalaiseen hintaan versus alueen muut hotellit, on Orange Drive Hostelin parhaita puolia sen sijainti. Täällä majoittuessasi et tarvitse edes välttämättä autoa, sillä useat nähtävyydet kuten Walk of Fame, Kiinalainen teatteri, Oscar-teatteri ja koko Hollywood Boulevard ovat aivan nurkan takana. 
Läheltä löytyy myös Runyon Canyon, jos haluat lähteä kätevästi aamulenkille. Metroasema on aivan lähellä Hollywood Boulevardilla sekä kaikki julkkiskierrokset lähtevät samalta kadulta, Hollywood Boulevardilta. Myös Griffith Parkiin ja Hollywood-kylttiä katsomaan pääsee Hollywoodista julkisilla suht nopeasti. Sen sijaan jos haluat rannalle, vaikkapa Santa Monicaan, matka julkisilla saattaa viedä helposti 1,5 tuntia.

Onkohan kuvassa talon 99-vuotias omistaja?

Oltiin sen verran tyytyväisiä paluustamme tähän samaan paikkaan, että varmasti ensikerrallakin yövytään täällä, jos haluamme viettää aikaa Hollywoodin suunnalla. Yleensä reissun aikana on kiva viettää Hollywoodissa muutamia päiviä, jotta pääsee Runyon Canyonille ja vähän fiilistelemään muutenkin perus Hollywood-meininkiä. Lisäksi alueella on useita hyviä ravintoloita sekä tietysti Melrose Avenue ja Beverly Centerin alue. 

Jos et siis etsi viiden tähden hotellia ja hostel nimi nimessä ei pelota, niin tässä lämmin suositus majoitukselle. Muistat vaan valita privahuoneen, nimittäin hostel tarjoaa myös perinteisiä dorm-huoneitakin.

Onko kenties Orange Drive hostel kenellekään muulle tuttu paikka ja yöpyisitkö sinä tälläisessa hostellissa?

Hinta: 2 vrk, 199 euroa.
Hostellin sivuille pääset tästä.
 



Eng // Hotel review: Orange Drive Hostel