Unelmia todeksi: Surffikurssilla Havaijilla

Yksi maailmanympärireissun haaveista itselläni oli opetella viimeinkin surffaamaan. Sillehän ei periaatteessa voinut nyt ainakaan tulla esteeksi aika. Sillä sitähän piti olla riittämiin. Myös paikat joissa olimme, kuten Australia ja Havaiji, olivat omiaan tälle harrastukselle. Hullun rohkeana ja polvet spagettina uskaltauduin Australiassa aikaisemmin kokeman surffauksen jäljiltä, kokeilemaan aaltoja myös ehkäpä maailman legendaarisemmalla rannalla, Waikiki Beachillä, Honolulussa.

Usean päivän ajan katselin aaltoja ja kurssille meneviä ihmisiä ja sitten keräsin rohkeuteni ja painelin itsekin Waikiki Beachillä olevalle standille, jossa otettiin ilmoittautumisia vastaan. Aluksi he yrittivät myydä minulle yksityistuntia, mutta olin itse enemmän kiinnostunut ryhmämuotoisesta opetuksesta, ihan vaan jo sen huokeamman hinnan puolesta. Nimen paperiin rustaamisen jälkeen jäin odottelemaan, että milloinhan muita ryhmäläisiä saapuisi paikalle. No ei saapunut, eikä hetkeäkään kun sainkin samalla hinnalla itselleni privaattikurssin. Aika jees. Ja hyvin nopean hiekalla kuivaharjoittelun jälkeen, surffiopettajani, natiivi Havaijilainen veikin minut jo suoraan aaltoihin.





Hieman katsottiin vielä rantavedessä oikeaa asentoa olla laudan päällä ja sitten vaan ohjeeksi tuli meloa kauas rannasta paikkaan, jossa tapaisimme. Meri oli täynnä sekä surffaajia että suppailijoita sekä ihan tavan uimareita. Sellaista ruuhkaa en ollut ihan hetkeen nähnytkään. Aluksi hieman epäilytti, että jääköhän tässä ruuhkassa jonkin alle tai surffaako itse jonkin päälle, mutta riemastuttavan hyvin tuolla tuntuu liikennejärjestelyt toimivan.



Tässä postauksessa on kuvia itseasiassa kahdelta eri surffikerralta. Ensimmäiseltä kurssiltani, jolloin minulla ei ollut kameraa matkassa kuin rannassa, sekä toiselta kertaa kun itse vuokrasin laudan ja mieheni yritti aaltojen keskellä kuvata Go pro-kamerallaan surffaamistani, samalla kuin avitti lautaani aallon päältä liikkeelle. Paljon on vielä oppimista, sekä itse surffaamisessa että sen kuvaamisessa. Selvästi helpompi kuvata toisia, kuin yrittää keskittyä surffaamisen ja kuvaamisen samaan aikaan. Voin kertoa, että näillä harjoitteilla ei vielä onnistu se. Lisäksi, meidän Go pro-kamerassa ei ole LCD-nyttöä, mikä uusimmissa mailleissa on. Joten kuvan ottaminen on aina yhtä arpapeliä ja lisäksi jälkikäteen huomattiin että aika monessa kuvassa on jäänyt vesipisaroita linssin eteen. Kuitenkin oikein tarkasti zoomaamalla tuolla ihmisten- ja lautojen vilinässä on mahdollista nähdä myös meikäläinen laudan päällä.


Surffikurssilta jäi todella hyvät fiilikset ja itsenikin yllätykseksi pääsin jokaisella yrittämällä laudalla pystyyn. Joko hyvin pitkäksikin aikaa ja melkein rantaan saakka, tai sitten ihan vaan hetkeksi. Ja jokaisella kerralla opettaja neuvoi tai korjasi asentoa tai vinkkasi mikä meni hyvin ja mitä voisi parantaa. Ja jokaisella yrittämällä tuntui, että surffaaminen sujui entistä paremmin. Kaatumisiltahan ei tässä lajissa voi välttyä. Aalto ja vauhti loppuu jossain vaiheessa kuitenkin ja useinmiten joko istahdat laudalle vain takaisin tai sitten köllähdät veden kautta ja kipuat takaisin laudalle. Eikä kaatumista todellakaan tarvinnut pelätä. Havaijin rannat ovat kuin tehtyjä tälle lajille ja laskeutuminen oli aina hyvin pehmeää. Sen sijaan mikä itselleni teki lajista raskaan, on melominen. Huh kuinka se ottikaan voimille, jos oli saanut hyvän aallon ja surffannut melkein rantaan saakka, niin sieltä oli aika pitkä matka meloa monen aallon ylitse tai läpi takaisin opettajan luokse. Tosin, toisinaan opettaja tuli minua vastaan ja jeesasi lautani kanssa. Sanoinkin hänelle, etten yhtään ihmettele miksi kaikki surffarit on niin hyvässä kunnossa. (Tässä kohtaa rajaan tietysti itseni ulos tuosta lauseesta). Käsi- ja vatsistreenejä voisi jatkaa, jotta ensi kerralla menisi vielä tehokkaammin. Sen sijaan laudalle nouseminen alkoi olla minulle luonnollista ja koen että siihen ei ihmeemmin lihasvoimaa tarvita. Aika pitkälle tekniikka ja rohkeus laji. Eikä hyvästä tasapainosta tuskin myöskään haittaa ole.
  
Ja ai niin, sen verran tuli aaltojen läpi mentyä ja pinnan alla oltua, että surffauksen jälkeen silmäni olivat aivan punaiset. Onneksi tajusin lopulta tuohon yhteiskuvaan openi kanssa laittaa aurinkolasit päähäni, sen verran hurjilta silmäni näyttivät. Mutta sekään ei himmentänyt kyllä yhtään sitä fiilistä, minkä surffaaminen ja siinä onnistuminen minulle toi. Tää laji on yksinkertaisesti maailman siistein. Piste.
 

Tässä heitetään 'Aloha:t' mun surffiopen kanssa



Havaiji ja surffaus jäivät kyllä isosti sydämeeni ja toivonkin voivani joskus vielä palata näihin samoihin aaltoihin yhtä rohkeana surffarin alkuna kuin viimeksikin. Tässä vielä surffitunnelmia Havaijilla videon muodossa. Nauttikaa. Aloha!





Eng // One of my biggest dream on our RTW-trip was learn to surf. I went to surfing lesson in Waikiki Beach, Hawaii and I loved it!


Mistä on parhaat sunnuntait tehty?

Rennoista hetkistä. Kiireettömyydestä. Herkullisista naposteltavista ja hyvästä seurasta.

Sunnuntainahan piti sataa ja kovasta myrskystäkin puhuttiin. Toistaiseksi en eilen kyllä nähnyt kuin yhden myrskyn ja se tuli telkkarista, leffaklassiko Haihurrikaani kolmosen myötä, joka iskeytyi eetteriin tajunnan räjäyttävästi. [Ei siitä ehkä sen enempää]. 
Meidän jo vuosia sitten aloittamamme brunssikerho kokoontui jälleen eilen. Kohteeksi otimme meikäläisten uuden "kesämökin" vesillä, eli veneemme, josta on tullut kesän aikana melkein meidän kakkos koti. Hieman tosin arvelutti että heilutaankohan me myrskyn takia puolelta toiselle pitkin päivää, mutta ihan turhaan. Keli suosi mainiosti meidän tämän vuoden ensimmäisellä yhteiselle brunssikerhon tapaamisella. Meidän osaltahan tähän kerhoiluun tuli sellainen matka maapallon ympäri vievä breikki. Onneksi nyt oltiin taas koolla kaikki.
 


Tällä kertaa toteutettiin brunssitarjoilut nyyttäriperiaatteella, jolloin kunkin leipomiskuorma kevenee huomattavasti. Jokainen toi ennalta sovitusti erilaisia juustoja juustolautaselle ja omaan osuuteni tein siten, että paistoin aamulla vegaani lettuja, jotka tarjoiltiin tuoreiden mansikoiden ja hedelmien kera ja lisäksi puristin porkkana-omenamehua uudella mehulingollani, johon taidan olla hieman nyt koukussa. Mutta minkäs teet, mehuista tulee tooodella hyviä tuolla uudella laitteella. Toiset toi mm. croisantit, salaatin ja kasvispiirakan ja näin herkullinen brunssi oli katettuna.





Meidän brunssipäiviin saa useimmiten varata koko päivän. Juttua riittää helposti vaikka iltaan saakka. Läpi tulee käytyä kuulumisten lisäksi niin reissusuunnitelmat kuin kaikki työkuviotkin. Tänään myös pelattiin "mökkimaisesti" lautapelejä. Trivial Pursuitin Millennium Edition kaivettiin pölyjen uumenista ja alettiin tietoviisastelemaan oikein porukalla. Jälkkärin valmistuksen lomassa päräytin ihan tuurilla vieläpä pelin voittajaksi ja se on kova suoritus se! Olinhan itseäni fiksuimpien seurassa. Välillä kyllä tuon pelin kysymykset on niin epäreiluja. Mutta mitenkäs sitä sanotaankaan, että tuurilla ne laivatkin seilaa... hahaha.



Näistä on parhaat sunnuntait tehty. Ystävistä ja kattoon asti helisevästä naurusta. Teekupposesta ja kynttilänvalosta. 
Mistä sinun sunnuntait on tehty?


Eng // Sunday brunch with friends at our boat.

Amerikkalaisia vieraita kestitsemässä

Viimeiset viisi päivää ovat sujuneet lähes lentämällä. Saatiin kauan odotettuja vieraita Los Angelisista kotiimme ja yritettiin näyttää heille meidän tavallista elämää täällä kotona, Helsingissä. Sillä sitä he juuri halusivat, eiväthän he olleet ensimmäistä kertaa täällä pohjolassa. Pohjoismaassa nimeltä Suomi, sillä tulipahan viikonlopun aikana kerrattua sekin että Suomea ei varsinaisesti voi lukea mukaan Skandinaviaan(!).

Kalifornia ystäviemme lento perjantaina oli pahasti myöhässä, siispä suunniteltu hurvittelu Lintsillä jätettiin suosiolla välistä. Ensimmäiseksi Suomeen saavuttua ihmeteltiin illan valoisuutta. Vaikka olivathan he siihen jo hieman tottuneet, melkein viiden viikon aikana, toisaalla Euroopassa. Sormet ristissä itse toivoin että Suomen kesä näyttäisi nyt parhaat puolensa. *ei sadetta joka päivä, kiitos*
Lauantaisen Hakaniementorilla shoppailun ja Ruohonjuuressa vierailun jälkeen otettiin kurssi kohti Lohjaa ja ystäviemme mökkiä. Eihän Suomireissu olisi mitään ilman saunaa järvenrannalla ja aitoa mökkikokemusta, vihtoineen/vastoineen. Ja sehän me todentotta saatiin aikaiseksi, sateen ropinoineen kaikkineen. Talviturkkikin lähti lähes kaikilta ja voinpahan vaan sanoa, että olipahan kylmää yöuintia. 
Onneksi aurinko muisti pilkahdella kuitenkin hetkittäin, jolloin maisemat olivat kyllä huikeat. Juuri niin, kuin ne suomen kesässä parhaimmillaan voi vain olla.


Heräsin yöllä kello 03:58 ja nappasin tämän kuvan auringonnousun aikaan.






Oman twistinsä muuten vieraiden kestitsemiseen toi se, että kaverit ovat vegaaneja. Ei mikään mahdottomuus LA:ssa, mutta hieman joutui miettimään asioita uusiksi täällä. Paitsi että, suureksi yllätykseksi kaikki osoittautuikin todella helpoksi. Helsingin Kalliosta löytyy lähes kaikki tarpeellinen apu vegaaniruokien tekoon ja tulipa sitä tehtyä vieraille muun muassa vegaanisia karjalanpiirakoita, lettuja (kahdesti), soijarouhe nachoja ja falafel-pyöryköitä kasvisgratiinissa. Lisäksi mökillä tehtiin porukalla itse seitania, josta jokainen sai rakentaa haluamansa hampurilaisen mökin isännän itse tehtyihin sämpylöihin. Mikään näistä ei ollut mahdoton rasti ja avasi sillä tapaa silmiäni, että esimerkiksi lätyt onnistuu jatkossa tehdä vallan hyvin ilman kananmunia ja maitoa, siis tavan maitoa. Ja ei huolta, vieraamme saivat myös aitoja ravintolaelämyksiä kun vierailtiin mm. Soi Soissa sekä Silvoplee kasvisravintolassa. Lisäksi pääsin viimeinkin vierailemaan keskustan Ekolossa, joka on kokonaan vegaaninen ja avattu sillä välin kun olimme reissussa. Iso suositus muuten paikan "lihiksille" sekä possumunkeille. Ihan kipeen hyviä olivat!

Mutta takaisin nähtävyyksien ja elämysten pariin. Tällä kertaa esittelimme vieraille Helsinkiä vähän erilaisesta perspektiivistä, mereltä käsin. Merellinen Helsinki on nimittäin jotain todella upeaa ja onneksi sadepilvet pysyivät loitolla ja päästiin kunnolla purjehtimaan Pihlajasaaren ympäri, Kauppatoria moikaten ja tietysti Kaivopuiston ja USA:n suurlähetystön ohitse.
Ainut vaan että tänä vuonna suomen kesä vaatii pipoja ja toppatakkia, jotta merillä tarkenee. Onneksi niitä riittää omasta takaa ihan lainattavaksi saakka. Sellaisia eivät nimittäin Kalifornian asukit olleet tajunneet pakata mukaansa. Eikä voi kyllä syyttää heitä.




Mikä parasta, (huonohko) sää ei haitannut meidän vieraita lainkaan. Kuultiinpa jopa pariin otteeseen ilon kiljahduksia kun sade alkoi, koska Kaliforniassa sade olisi pelkästään hyvä asia. Hetken jälkeen he tajusivat, että me ei ehkä ollakaan asiasta yhtä innoissaan. Lupasinkin jatkossa ohjata kaikki sateet mieluusti Kaliforniaan. Eihän ketään haittaa vaan?

Lisäksi meidän vieraat eivät voineet välttyä ylisanoista mitä tulee suomalaisia kohtaan. Ollaan tälläinen ihmeellinen kansa, jossa näyttää ulkopuolisen silmin että kaikista pidetään hyvää huolta, koulut on ilmaisia ja kaikki on fiksuja ja puhuu monia kieliä. Kodit on nättejä ja kaikki toimii minuutin tarkkuudella. Kuulemma sää on vain asia, joka mättää.
Noh, onneksi vierailu Vaasankadulla raotti todellisuutta sen verran, että vaikea oli puolustella sitä minkä helvetin takia yksi alaston mies juoksi kultainen naamio kasvoillaan keskellä tietä perjantai iltana. Koska Suomi.

Tästä ja/tai kaikesta huolimatta, Suomi on yksi heidän suosikkimaitaan. Ja sehän sopii. Aiotaan jatkossakin nimittäin harjoittaa vuoroin vieraissa vierailua. Meidän seuraava reissuhan Kaliforniaan on aika lailla piakkoin. Onkos siitä ollut puhetta? ;)


Eng //  We got guests from Los Angeles, California and spend with them fun five days here in Helsinki, Finland.

Snorklaamassa Havaijin kuumuudessa

Aloha! Kelpaisiko upottaa varpaat turkoosiin, kirkkaaseen meriveteen ja tepastella tulikuumalla rantahiekalla? Itseasiassa niin kuumalla rantahiekalla, että käveleminen siinä on vaikeaa ja oikeastaan joudut vain nopeasti loikkimaan mereen viilentymään. Tiedättekö tunteen? Kuumaa oli siis hiekka nyt keväällä Havaijin Oahun saaren yhdessä ehdottomassa must see-kohteessa Hanauma Bay Nature Reservessä. Kirjoittelinkin siitä jo pintapuolisesti Oahun saarikierroksen yhteydessä täällä.



Snorkkelikamat mukanamme saavuimme Hanauma Bayhin, vuoren rinteen huipulle, jonne autot jätetään parkkiin. Sisäänpääsymaksun maksettu kaikki asiakkaat ohjataan pakolliseen infotilaisuuteen, jossa näytettiin pieni videopätkä Hanauma Bayn luonnonsuojelukohteesta ja sen ainutlaatuisesta koralliriutasta sekä sen eläimistä. Noin 10 minuutin mittainen infotilaisuus oli sikäli oikein hyvä, sillä siellä painotettiin miten tärkeää on, että korallien päällä ei seista eikä niihin muutenkaan saa koskea.
Paahtavassa helteessä lähdettiin kipuamaan rinnettä alas, kohti lahden poukamaa, vaikka parilla taalalla olisi saanut myös minijunallakin alas kyydin. Niin amerikkalaista tuollainen, mutta eihän me sellaiseen tietenkään suostuttu.





Hanauma Bayn pinnanalainen maailma oli ihan kivan monipuolista ja värikkäitä kaloja oli paljon. Kannattaa muuten huomioida kellon aika jolloin tuolla liikkuu, nimittäin me olimme hieman ikävästi liikenteessä laskuveden aikaan ja korallit olivat todella lähellä pintaa ja teki snorklaamisesta haastavaa. Lisäksi mereltä puskevat aallot olivat välistä jopa vaarallisia, kun heittelivät mennessään. 
Mutta se elämä siellä pinnan alla siis - paras ja ihanin ylläri kävi kyllä miehelleni, kun käytiin vuoron perään snorklaamassa ja hän bongasi tämän kaverin sieltä, merikilpikonnan. Yritinkin heti perään lähteä samoille paikoille snorklaamaan ja etsimään kaveria, mutta eipä kaveria enää näkynyt. Sen sijaan näin paljon isoja ja erivärisiä fisuja. Osa niistä oli aika julmetun kokoisiakin. Jopa sellaisia, että teki mieli väistää.



Suht pikaisten snorklausretkien jälkeen kivuttiin helteessä takaisin ylös parkkipaikalla ja pienen evästauon jälkeen jatkettiin saarikierrosta. Mutta olihan huikea, joskin turistien täyteinen, paikka. Kyllä ihan mieluusti vaihtaisin nämä vaivaavat sateet nyt näihin kuviin ja tunnelmiin. Ah, melkein jo tunnen tuon lämpimän merituulen hiuksissani... Ollapa siis Havaijilla nyt.



Ps. Osaksi yhteistyötä ParisRion kanssa, olen myös tätä nykyä vloggaaja heidän uudella ParisRio TravelChannelilla. Tässä ensimmäisiä videomaistiaisia omista filkoistani. Mieluusti kuulen teidän mielipiteenne myös, että miltä video ja muutenkin, että miltä Havaiji näyttää?



 
Eng // Snorkeling in Hanauma Bay, Oahu Hawaii. Looove it! And wouldn´t mind to be there right now at this moment. Here´s also video on snorkeling in Hawaii.

10 matkakuvaa -blogihaaste maailmanympärimatkalta

Blogin kirjoittaja täällä moi! Heinäkuu kulkee vaan eteenpäin ja kohta ollaan melkein jo puolivälissä kuuta (vai ollaanko? Piti ihan tarkistaa mikä päivä tänään oikein on). En tiedä mihin päivät katoaa, mutta uskokaa jos sanon, että olen kyllä blogia päivittänyt ajatuksen tasolla huomattavasti enemmän kuin todellisuudessa on tapahtunut. Tämä onkin siis oikeasti vasta kolmas postaus tässä kuussa. Hyi häpeää!
Jokin syö selvästikin energiaani ja aikaani. Eikä kukaan muuten muistanut kertoa etukäteen, miten selviytyä pitkältä matkalta kotiin palaamisesta. Mistä siihen manuaali? Sille olisi meinaan ollut jo käyttöä moneen otteeseen.

Mutta mistä apuja sitten krooniseen kaukokaipuuseen ja levottomaan sieluun? No ainakin nyt, näin viltin alla viluissani villasukat jalassa Suomen kesää pitäessä ajattelin piristää itseäni ja palata menneen reissun tunnelmiin blogihaasteesteen avulla. Kiitos siis Ullalle 50 State Puzzle-blogista tästä haasteesta (ja samalla pahoittelut, että vastaamisessa on kestänyt pieni ikuisuus). Mutta lähtetäänpäs sitten liikkeelle. Kymmenen matkakuvaa ja rajaan tosiaan kuvat kuluneelle maailmanympärimatkallemme, vaikka muistakin paikoista näihin olisi löytynyt varmasti passeleita otoksia. Helppoa nimittäin näiden valitseminen ei ollut tuollakaan rajauksella. Vaihtelin ja arvoin kuvia itseasiassa aika pitkään ja monta kertaa. Tässä kuitenkin jonkin sortin päätös ja yhteenveto.


1. Kuva lentokoneen siivestä

Tämä kuva on viime syyskuulta. Finnairin suoralta lennolta Helsingistä New Yorkiin. Tuolloin koko seikkailu oli vielä edessä ja koneesta alas näkymät Hamptonsiin. New York vastaanotti meidät aurinkoisessa ja helteisessä säässä. Kaikki oli vaan niin täydellistä!

  
2. Paras vahingossa onnistunut otos
 

En ole oikein varma mitä tällä tarkoitettiin(?) mutta tämä kuva on siis ihan oikeasti vahinkolaukaus. Nyt kesäkuussa kävellessämme New Yorkin kaduilla halusin innokkaasti ikuistaa tuollaisen tyypillisen Nycimäisen katumaiseman ja höyryävän kaivonkannen. Ryhdyin nostamaan kameraa laukusta ja ennen kuin sain kunnolla kameran edes käteeni kuuluikin räps! Ja tämä kuva oli ikuistunut muistikortilleni. Hassua.


    
3. Matkakuva, joka saa hyvälle tuulelle
 

Lähes kaikki matkakuvat saavat hyvälle tuulelle, joten miten valita vain yksi? Siinäpä vasta pulma, hah. Tässä kuvassa kiteytyy kuitenkin ehkä se kaikkein mieluisin matkailun muoto, road tripit. On huikeaa saada auto alle ja aloittaa seikkailu, vaikkapa tässä tapauksessa kohti Palm Springsin erämaata ja Joshua Treen luonnonpuistoa. Amerikka ja varsinkin Kalifornia on parhaita paikkoja roadtripeille.




    
4. Luontokuva

Eihän tätä haastetta voinut tehdä ilman kuvaa Uudesta-Seelannista. Siispä tässä yksi kuva, tuhansien joukosta, tästä huikeasta maasta. Luontoa ja huikeita maisemia, sitä on Uusi-Seelanti pitkälti.



     
5. Kuva yläilmoista

No taas ollaan New Yorkissa. Mutta minkäs teet! Kaupunki on huikea ja tänne One World Observatorion huikeisiin maisemiin päättyi myös meidän seikkailumme maapallon ympäri.


     
6. Postikorttimaisema
 

Näitä ns. postikorttimaisemia mielestäni löytyi melkein jokaisesta käymästämme paikasta. Oli himpun verran hankalaa päättää minkä tähän nyt laittaisi. Mutta päädyin nyt tähän - kaippa tälläisen kortin itsekin voisi ostaa. Vastaavanlainen kuva (aurinkolasin linssin läpi kännykällä) on otettu myös Fidziltä, mutta tämä kuva on El Nidosta, Filippiineiltä.




      
7. Kuva matkaseurasta
 

Tässä kuva parhaasta matkaseurastani, avopuolisostani, jonka kanssa ollaan reissattu, seikkailtu ja koettu elämää yhdessä jo monen monta vuotta. Uskotteko jos sanon että melkein 18 vuotta? Tämä kuva on otettu banka-veneestä Filippiineiltä matkalla yhteen maailman kauneimmista paikoista, Malcapuya saarelle.




     
8. Fiilistelykuva palmun alla 

Palmu, ranta ja riippumatto. No siitä ei lomakombo juuri parane. Tämä autuus koettiin paratiisissa nimeltä Malcapuya, Coron, Filippiinit.


9. Hyvää huomenta –kuva
 

Hyvä huomen on minulle pitkään nukkumista ja ilman kelloon heräämistä. Hehkuvia kuvia minusta on ehkä turha tulla aamutuimaan ottamaan. Aamupalan aikaan, varsinkin kun se on yhtä värikästä kuin trooppisissa kohteissa yleensä on, voi ja kannattaa tulla herättelemään. Nämä herkut (ja paljon muuta) nautittiin jokaisena aamuna Fidzillä.


10. Lempikaupunkini

City of Angels, LA, Los Angeles, rakkaalla paikalla on monta nimeä ja siinäpä lempipaikkani koko maailmassa. Miksikö? No koska palmut, ranta, surffaus, rentous, auringonlaskut, vuoret. Mainitsinko jo palmut?



Huh, ottipas tämä kuulkaa aikansa :) Käydä kaikki kuvat läpi yhdeksän kuukauden ajalta ja valita niistä muka sopivimmat. Tämä haaste kiersi varmaan aikansa jo jokaisen blogissa, mutta jos siellä on joku kenellä se ei kiertänyt, niin tartu sinä haasteeseen! Tässä yhteydessä vielä iso kiitos haasteen keksimisestä kuuluu Journey Diary -matkablogille. 


Eng // 10 pictures from our around the world trip.