Näytetään tekstit, joissa on tunniste Vietnam. Näytä kaikki tekstit

Esittelyssä Phu Quocin beachit

Aikaisemmassa Phu Quocin postauksessa lupailinkin seuraavaksi rantakuvia ja tässähän niitä nyt sitten tulee, yay. Eli listailin näkemiämme Phu Quocin rantoja ja rankkailin niitä vähän parhausjärjestykseen. Toivottavasti niistä on vaikka apuja sinne seuraavaksi suuntaaville.


Long Beach (Long Beachin pohjoispuoli)

Duon Dongin kylän keskustan tuntumasta alkava Long Beach on suurin hotellikeskittymä Phu Quocin saarella. Meidän hotellimme sijaitsi tällä kohtaa, tosin ei aivan rannalla vaan "pääkadun" toisella puolella. Jännä juttu oli se, että aivan minkä tahansa resortin läpi rannalle ei ollut pääsyä, vaan meidän piti hieman kiertää yhden resortin ravintolan kautta, jotta päästiin rannalle. 
Tällä kohtaa rannat olivat kyllä hyvin täysiä ja hotelleja aivan vieri vieressä. Tämä osuus rannasta ei edustanut minulle mitään kamalan spesiaalia. Yöpyisin ehkäpä toisaalla seuraavalla kerralla.



 
Long Beach (Rory´s Beach Bar)
Nostan tämän Rory´s rantabaarin, joka sijaitsee aika lailla puolessa välin Long Beachiä, yhdeksi Long Beachin mukavimmista alueista. Ensinnäkin ravintolasta sai maukasta ruokaa ja ihania smoothieta, henkilökunta oli loistavaa ja asiakkaana sait löhöillä heidän rantatuoleillaan. Tänne voisin mennä monesti vielä uudestaan! Kiitos tästä ravintolavinkistä kuuluu eräälle lukijalleni!




Long Beach (Long Beachin eteläpuoli) 
Long Beachin parhautta edusti mielestäni tämän niminen hotelli kuin Famiana Resort&Spa. Monestihan rannat kulkevat hotellien mukaan ja taksitkin kulkevat vain hotellien nimellä eikä osoitteilla. Tänne yritettiinkin ystävien vinkkien perusteella ensiksi majoittua, mutta koska olimme matti myöhäisinä liikenteessä, oli paikka tietenkin jo täynnä. Käytiin kuitenkin yksi iltapäivä katsastamassa paikka, smoothiet ja auringonlasku ja se todella teki vaikutuksen! Koko miljöö rantatuoleineen ja ihanan rauhallisen oloisine rantoineen oli kyllä tosi jees. Tänne!







Sao Beach
Tänne valkoisen hiekan rannalle haluttiin, kun olimme nähneet sitä mainostettavan kaikilla retkikojuilla. Jotain spessuahan siinä siis oli oltava. Toisena skootterinvuokraus päivänä tutustuttiinkin saaren eteläosiin, ja samalla kun käytiin War Monumentilla ja Coconut Prisonilla, ajettiin katsomaan etelän kaupunki An Thoi sekä hieman Kaakossa oleva Sao beach.
Rannan resortiin joutuu ajamaan parisen kilometriä hyvin monttuista hiekkatietä, mutta on se sen väärti. Toki aluksi joutuu selviytymään rantaresortin ravintolan miljoonasta Aasialaisesta bussituristista, jotka ovat parhaillaan lounastauolla, mutta sen jälkeen koittaa valkoinen rantahietikko. En osaa sanoa, onko Phu Quocin saaren koko itäpuoli tälläistä unelmaa täynnä, mutta käsittääkseni rantaviiva on vielä hyvin asuttamatonta tai ainakin vain paikallisten kotina. Sao Beach oli todella kaunis ranta muutamalla hotellilla ja ravintolalla höystettynä. Huonoksi sen teki bussilasteittain tunnin välein ramppaavat turistiryhmät, jotka lappasivat paikalle isoissa ryhmissä. Itse viihtyisin täällä päivän pari, mutta hotellimajoitusta en täältä ottaisi, koska rannan lähettyvillä ei juurikaan ollut mitään muuta. Päiväreissuna skootterin kanssa toimii mielestäni loistavasti!

 

Ong Lang Beach 
Ensimmäisenä skootterin vuokrauspäivänä meillä oli tarkoitus ajella saaren luoteisosassa sijaitsevalle Bai Dai Beachille, jonka pitäisi olla todella upea. Kartattomana ja hieman fiilispohjalta ajeltaessa eksyttiin vallan saaren toiselle puolelle ja tästä syystä missattiin pari tuntia päivästä. Lähdettiin kuitenkin ajelemaan uusin ohjein Bai Daita kohden, mutta tien ollessa todella heikkokuntoinen monttuinen hiekkatie, ei päästy Vung Báu Beachiä lähemmäksi, kun todettiin kellon olevan jo sen verran että on parempi kääntyä jo takaisin päin. Vung Báu Beachillä on muuten yksi resortti ja käytiin tarkistamassa sekin. Se oli ihan ookoo, mutta todella todella kaukana kaikesta, joten miettisin tämänkin hotellin valintaa pari kertaa. Hiekkatie on todella vaikea kulkuinen, jos sitä pitäisi useamman kerran viikossa taittaa. Matkalla pysähdyttiin viettämään vielä kuitenkin rantaelämää ja lounaalle Ong Lang Beachillä olevaan Eco Beach Resorttiin, joka taas vakuutti kovasti.


Tässä esimerkki hyväkuntoisesta tiestä. Niistä monttuisista hiekkateistä kuvia ei olekaan kun keskityin vain pysymään penkissä kiinni...


Minnekö siis menisin ensikerralla Phu Quocilla? Haluaisin majoittua etelä Long Beachille Famiana Resort&Span lähettyville ja tehdä sieltä käsin päiväretkiä eri rannoille. Tästä kohtaa saarta on vain parin minuutin skootterimatka Duong Dongin kylään ja hyviin ravintoloihin, joihin voisi iltaisin ajaa syömään. Paljon muuten tännekin saarelle rakennettiin uusia resortteja, että varmasti tulevien vuosien aikana paikka tulleen muuttumaan entisestään.
Oletko sinä käynyt Phu Quocilla tai herättävätkö nämä kuvat fiiliksen päästä Vietnamiin?


Eng // We browsed by scooter Phu Quoc beaches and we thought that the winner was South Long Beach area and Sao Beach.
By 8 kommenttia
Tunnisteet: , , , ,

Ahoy! Phu Quocin saarelta!

Vilkkaan Saigonin, eli Ho CHi Minh Cityn jälkeen haluttiin vaan lepoa ja levyttää. Halusin saada itseni terveiden kirjoihin ja hyvä vointiseksi ja vaan levätä. Siihen valikoitui erään ystäväpariskunnan suosituksesta pieni saari Vietnamin edustalla nimeltä Phu Quoc. Tälle Etelä-Vietnamissa sijaitsevalle saarelle pääsee hyvin myös maateitse Saigonista, jonka jälkeen on vielä parin tunnin lauttamatka rannikolta. Minä olin Filippiineillä olon jälkeen saanut tarpeekseni lauttamatkoista hetkeen ja siispä päätettiin lentään saarelle. Saarella on muuten aivan uuden karhea lentokenttäkin ja muutenkin saarelle on nousemassa koko ajan uusia hotelleja. Meidän viikon mittainen löhöloma toteutui aikalailla nappiin tällä saarella! 
Ajattelin että jaan nämä Phu Quocin jutut kahteen eri postaukseen, jossa tässä ensimmäisessä käsittelen saarta yleisesti ja saaren kohteita. Ja jälkimmäisessä osassa päästään pulahtaa sitten itse beacheille. Meidän hotelli valikoitui kaiketi kaikkein suosituimmalta alueelta ja samoiten kaikken turisteimmalta alueelta, eli majoituttiin Duong Dongin kylässä. Mutta se takasi loistavat palvelut aivan muutamien askeleiden päässä hotellilta, joten toimi meille.




Sen verran isosta saaresta on kuitenkin kyse, että sitä ei jalkaisin talsi ympäriinä, joten oli aiheellista ja tarpeeksi turvallista vuokrata skootteri alle ja lähteä kunnolla tutustumaan saaren antiin. Tässä alla olevassa kuvassa me sitten lähdettiin cruisailemaan pitkin poikin saarta, aluksi ilman karttaa ja eksyen vallan toiselle puolelle saarta, siis itäpuolelle, kun yritimme päästä luoteeseen. Hah, olihan meillä hauskaa, kun pysähdyttiin jututtamaan toista kartan kanssa olevaa pariskuntaa, jotka sitten ystävällisesti kertoivat missä olemme. Teitä ei kuitenkaan tällä saarelle hirveän montaa ole, joten käännyttiin juuri niistä muutamasta vaihtoehdosta väärään. Tai, ei me sitä vääräksi koettu, vaan pieneksi lisälenkiksi. 
"Kypärä takana, elämä edessä." Ei huolta, kypärän asento korjattiin ja kiristettiin heti kuvan ottamisen jälkeen.

Pääosin isoimmat tiet, ne muutamat isot tiet joita saarella oli, olivat hyvässä kunnossa. Mutta pienemmät, rannoille vievät tiet olivatkin sitten kaikkea muuta kuin hyvässä kunnossa. En olekaan hetkeen sellaisella pomppuradalla ollut kuin tuolla tuolloin skootterin takapenkillä.


Kuten aikaisemmassa Ho CHi Minh Cityn postauksessa kerroinkin, että vierailtiin siellä ollessamme Sotamuseossa. Vietnamin historia todella riipaisi siellä ja osa historian jäljistähän johti tänne Phu Quocin saarelle, jossa on tehty aikoinaan hirmutekoja. Halusimme siis käydä näiden tietojen valossa myös saaren eteläosassa olevalla "War Monument" muistomerkillä.


Muistomerkin läheisyydessä sijaitsee myös Coconut Tree Prison keskitysleiri, jossa on todella (jopa liiankin) hyvin demostroitu poliittisten- sotavankien kärsimiä kauheuksia. Ensiksi mietin, että otanko täältä lainkaan kuvia, mutta sitten taas toisaalta, tämä on pala kokemaani tältä saarelta ja ajattelin sen historiamielessä jakaa täälläkin. *Iso huokaus tähän paikkaan...*


En tiedä miten tämän jälkeen on luontevaa jatkaa eteenpäin... mutta niin se skootteri vain kulki eteenpäin. Ja ajeltiinhan me päivän päätteeksi myös paikallisille markkinoille, joissa oli kyllä myynnissä taas ihan kaikkea. Eläimistä, kasviksiin ja kaiken maailman tarvikkeisiin. Juututtiin siellä myös paikalliseen ruuhkaan, skootterimme kanssa. Olihan kuulkaas tiivis tunnelma ja tehtiinkin sellainen peliliike, että lähdettiin oikoreitille paikallisten kujille ja päädyttiinkin sitten heidän takapihoilleen ja ties mihin. Söpösti ja ystävällisesti paikalliset viittoivat käsillä meille suuntaa takaisin kaupunkiin vievälle tielle ja selvittiin kuin selvittiinkin kapeista sokkeloista ehjänä takaisin.




Phu Quocin saarella on myös mahdollista vierailla pippurifarmilla, käydä vesiputouksilla ja helmifarmeilla, sekä ottaa snorkkelireissuja läheisille pienille saarille.
Duong Dongin maukas ravintola tarjonta yllätti meidät iloisesti ja lähi-intialaisesta Ganesh ravintolasta tuli ihan meidän suosikki. Rannalla viihdyttiin monena päivänä aamupalasta aina lounaaseen saakka Rory's Beach Barissa baarissa, jossa oli superherkulliset mangosmoothiet ja hyvät löhö aurinkotuolit.

Seuraavassa postauksessa sitten rantaelämää Phu Quocin saarelta, joka on ehdottomasti se syy, miksi ymmärrän ihmisten tänne matkaavankin. Saarella törmäsi muuten moniin suomalaisiin, sekä ruotsalaisiin, saksalaisiin ja venäläisiin.


Eng // We spend one week in Phu Quoc -island, Vietnam, just relaxing and enjoying the sun.

-----------
Majoitus: Bien Xanh Hotel, 7 yötä 330 eur
By Ei kommentteja
Tunnisteet: , , , ,

Vilkkaassa Ho Chi Minh Cityssa

”You will get an adrenalin rush crossing the street*”
 
Kolmen viikon saarilla oleilun jälkeen oli oikeastaan aika hauska päästä kaupunkiin! Isoon kaupunkiin! Ei olla koskaan aiemmin käyty Vietnamissa, joten olin hieman odottavin ja jänskin fiiliksin liikenteessä. Vietnam ja HCMC valikoitui reissukohteeksemme oikeastaan sattumalta, sen jälkeen kun tajuttiin että ei mennäkään pohjoisemmassa sijaitsevaan Hanoihin, koska keskilämpötilat olivat yllättävän alhaisia tammikuun alussa ja en halunnut sinne oikeastaan sen vuoksi. Ho Chi Minh Cityyn oli lisäksi suora lento Manilasta, joten otettiin aikoinaan se ihan siitä syystä, tietämättä kaupungista juurikaan sen enempiä.




Saavuimme Ho Chi Minh Cityyn keskellä yötä, lennon ollessa hieman myöhässä. Olimme varanneet jo kauan aikaa sitten, syyskuussa New Yorkissa asuessamme majoituksen valmiiksi. Ja omaksi yllätyksekseni kyseessä oli hostelli. Muistan sen olleen edullinen, mutta se ei yleensä riitä ainoaksi valintakriteeriksi minulle. Saavuttuamme taksilla hostelliin joskus yhden aikaan yöllä, respan nuori kaveri totesi että meidän privahuone onkin bookattu jollekin toiselle. Vaihtoehtoina oli jäädä dormihuoneeseen muiden kanssa yöksi tai siirtyä lähiseudun toiseen hostelliin omaan huoneeseen. Valitsimme jälkimmäisen, sillä super väsyneenä keskellä yötä en kaivannut kimppahuoneita lainkaan. Meille tilattiin ja maksettiin taksi, joka vei meidät oikeaan osoitteeseen. Mutta sen jälkeen oltiinkin omillamme. Jos joku on koskaan käynyt kyseisessä kaupungissa, tietää kuinka monia kapeita kujia yksi talon kortteli kätkeekään taakseen. Eli ei ollut niinkään sanottua että olimme automaattisesti perillä kun taksi meidän talon eteen jätti, ehei… Seikkailimme kapeilla kujilla aikamme ja etsimme oikean hostellin nimeä kymmenistä muista. Muutaman kulman takaa eteemme hoiperteli joukko amerikkalaisia nuoria matkalla baarista hostellille. Oli kieltämättä hieman kuumottavaa olla uudessa kaupungissa keskellä yötä, vähän niinkuin hukassa kuitenkin… Mutta sitten löysimme oikean nimisen hostellin kyltin, jossa meitä osattiin jo odottaakin. Saimme oman huoneen ja hyvät yöunet pitkän matkustuspäivän jälkeen.

Seuraavana päivänä palasimme takaisin toiselle hostellille, jossa jouduimme odottamaan pari tuntia vielä omaa huonettamme, joka osoittautui muuten jälleen toisille bookatuksi. Mutta tällä kertaa he antoivat meille neljän hengen dormihuoneen omaan käyttöömme, joka oli oikein passeli veto! Siinä hostellin aulassa huonetta odotellessamme intouduimme tutustumaan hostellissa majoittuvaan suomalaiseen Timoon, joka olikin todellinen travelleri. Aikamme Filippiinejä ja Palawanin saarta hänelle kehuttuamme hän jo bookkasi koneellani lennot sinne seuraavalle viikolle. Ihan loistavaa heittäytymistä ja näin toimii ja voi toimia travelleri jolla ei ole liian tiukkoja ja kiveen hakattuja suunnitelmia. Huomasi muuten hyvin eron hotellissa ja hostellissa olevien matkaajien kesken - hostellissa on todella helppo tutustua uusiin ihmisiin ja jakaa reissuvinkkejä. Harvemmin sitä hotellin aulassa intoutuu toisen matkasuunnitelmista kyselemään. Siksipä tämä kosketus hostellimaailmaan oli kyllä oikein positiivinen kokemus.
Samana iltana istuimme vielä illallisella yhdessä suomalaisen Timon sekä joukkoomme liittyneen kanadalaisen naisen kanssa. Jatkoimme iltaa vielä suositulla Pham Ngu Lao-kadulla, eli Backpacker Streetillä, joka on lempinimensä mukaisesti todellinen länkkäreiden keskittymä.



Viimeisenä päivänämme Ho Chi Minh Cityssä menimme tutustumaan sotamuseoon. Tänne haluttiin ehdottomasti ja ennätettiinkin käväistä siellä ennen illan lentoamme. Timo lähti meidän messiin! Käveltiin itseasiassa hostellilta museolle, pakahtavan hiostavassa säässä ja ennätettiin perille hieman ennen 12:sta. Joka on Vietnamissa lounas- tai eräänlainen siesta-aika. En tiennyt tästä aiemmin, mutta monet virastot, museot tmv sulkeutuvat tuolloin yleensä 1,5 tunniksi. Siispä tämän odottelun ajaksi siirryimme mekin lounaalle. Sotamuseosta vajaan 10 minuutin kävelymatkan päässä sijaitsee Propaganda, Vietnamese Bistro niminen ravintola, joka osoittautui todella loistavaksi lounas/brunssipaikaksi. Ruoka oli niin herkullista, että olisin halunnut tilata menulta kaiken. Inkivääriporkkana smoothien ja ihanan greensandwichin jälkeen oltiin taas valmiina museokäynnille, josta toki tiedettiin että se ei tulisi olemaan mitään kevyttä katsottavaa… Ja niinhän se ei ollutkaan. Ei voi kyllä pieni ihminen ymmärtää mikä saa ihmiset sotimaan ja tekemään tuollaisia hirmutekoja toisille… Kamalaa on myös se, että kuinka vielä niin 90-luvulla kuin myös nyt 2000-luvulla maahan sumutettujen myrkkyjen ja kemikaalien vaikutukset näkyvät syntyneissä lapsissa epämuodostuneisuutena ja syöpinä. Enempää asiaan menemättä jäin kyllä myös miettimään että onkohan maaperässä edelleen kuinka paljon kemikaaleja..? Sieltähän se ruoka tulee kuitenkin... Miinoja sun muita vielä toisinaan havaitaan maasta sodan jäljiltä.
Toinen mikä nousi yllätyksekseni esille sotamuseossa, oli se, että tuleva kohteemme Phu Quocin -saari, on toiminut varsinaisena kidutussaarena. Itselleni tuli hetkeksi oikein kuvotus, että sinne me nyt matkaamme valkoisille hiekkarannoille kuin vasta vajaat 40 vuotta sitten siellä on vuodatettu verta ja tehty kaikkia kamaluuksia… En tosiaan tiennyt saaren historiasta tuota vähääkään. Tälläisten asioiden eteen on toisinaan hyvä hiljentyä, mutta ei niihin loputtomiin voi kuitenkaan jäädä murehtimaan…



Alla olevassa kuvassa kadulla kävellyt kookoksien myyjä heittikin kuorman mieheni olkapäille, näyttääkseen miten painavaa kuormaa he kantavat olkapäillänsä. Ja sitä se kuulemma olikin, todella painava. Tämä on paikallisten ovela kikka saada kontakti turistiin, jonka jälkeen on helppo kaupitella heidät ostamaan kookos. Ja näinhän se toimi tälläkin kertaa.


HCMC:ssä syötiin siis vain hyviä ja todella herkullisia ruokia. Yllä olevat kuvat on muuten mainitsemastani Propagande -ravintolasta ja alla olevat sen sijaan La Vegetarian -ravintolasta, jonka löysimme sattumalta nälän ollessa juuri suurimmillaan. Iso suositus tästä ravintolasta, todella toimiva paikka, nams.



Kaiken kaikkiaan tykkäsin Ho Chi Minh Citysta kovasti, vaikkakin vierailumme oli hyvin nopea. Läpikulkukaupungiksi se oli meille suunniteltukin, mutta olisi siellä päivän pari voinut pidemmän aikaa viettää, mutta sitten se olisi kyllä varmasti jo nähty ja koluttu. Kuitenkin siellä periaatteessa oli vain se yksi turremesta, jossa tuntui olevan kaikki kaupungin länsimaiset turistit, joita oli muuten todella paljon. Backpacker Streetillä oli myös paljon palveluita ja ravintoloita.
Ostin muuten yhden topin -70% alennuksesta GinkGo nimisestä ekokaupasta, josta saimme mukaamme hauskan kartan kaupungista. Siinä oli monia kohtia, jotka naurattaa ja jotka todella tajuaa todeksi Saigonissa käydessään. Tässä niistä vielä muutama:

"You Will become a millionaire*”
Vietnamese money has a lot of zeroes… Jep, nämä miljoonasetelit ja nollat tuotti aluksi hieman vaikeuksia.


You will be called ”you-motorbike-you”
Xe om, or motorbike taxis will approach you when they see you walking on the street. Don´t be alarmed, they´re your friends... Kyllä, aivan joka nurkalla, koko ajan.


”You will learn to distinguish between the good, the bad and the fake*”
Vietnam is a country where copyright exists only in theory. Fake products are everywhere you look. And you get what you pay for... Kyllä, ostoksilla saa olla tarkkana kuin porkkana.

*Otteita GinkGo -kaupan kartasta.


Ps. Jos Timo luet tätä, niin terkkuja ja toivottavasti viihdyt Palawanilla!

Eng // Saigon, Ho Chi Minh City was truly an experience. Traffic, food, people, everything was really memorable.

-----------
Majoitus:
Saigon Backpackers Hostel @ Cong Quynh, 2 yötä 29 euroa.
By 4 kommenttia
Tunnisteet: , , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)