Featured Slider

Punkaharjun maisemareitti ja upea Hotelli Punkaharju

 Moni on varmasti nähnyt upeita ilmakuvia Punkaharjusta, missä järvien lomassa luikertelee kapea kaistaleinen tienpätkä. Tuo tienpätkä on Vuosisadan tie, tienumero 4792. Kuuden kilometrin mittainen Punkaharjun Harjutie on Suomi roadtrippien aatelia. Tähän heti perään mainittakoon myös Päijänteen maisemareitti, minkä me myös koimme tänä kesänä.

Lappeenrannan suunnasta ajettaessa Harjutie johdattaa upeasti Hotelli Punkaharjulle, missä vierailu on ollut bucket listilläni siitä lähtien, kun Saimi Hoyer otti ohjat käsiinsä ja päätti palauttaa valtionhotellina tunnetuksi tulleen hotellin tähän päivään.



Punkaharjun Harjutien maisemareitti

Lähdimme matkaan Imatralta, Holiday Club Saimaalta, ja noin tunnissa olimme jo Punkaharjun Harjutien, Vuosisadan tien alussa. Matkalla Imatralta pysähdyimme myös Parikkalan patsasmuseossa, mutta se on ihan oma juttunsa se. Patsasmuseon kohdalla ollaan muuten aivan hurjan lähellä Venäjän rajaa.

Meitä onnisti sään puolesta, tai oikeastaan meillä oli Saimaalla etätyöskennellessä mahdollisuus odottaa aurinkoista päivää tälle roadtripille ja se kyllä kannatti! Sateella maisemat ei varmasti olisi olleet yhtä häkellyttävän kauniit. Punkaharjun Harjutiellä on useampi levike, mihin voi autolla pysäköidä ja jäädä vaikkapa picnicille järvimaisemia ihailemaan.





Hotelli Punkaharju

Elokuisena arki-iltana aurinko alkoi laskea mailleen noin iltakahdeksan aikoihin. Saavuimme harjun päällä ylväästi sijaitsevalle Hotelli Punkaharjulle ilta-auringon aikoihin. Rakennus näytti ylväälle jo parkkipaikalta katsottuna, mutta oikeasti taloa tulee lähestyä rannan puolelta. Sieltä nimittäin ennen vanhaan on tultu taloon sisään, järveltä, höyrylaivalla. 

Menimme tietoisesti Hotelli Punkaharjulle iltateelle. Samalla saimme ihailla hotellivieraiden ajatonta elämää elokuisessa ilta-auringossa. Meitä myös lykästi, sillä uteliaisuudesta hotellia kohtaan meillä vierähti tovi jos toinenkin ystävällisen työntekijän kanssa, joka mieluusti esitteli meille hotellia. Oma suosikkini oli kyllä ehdottomasti hotellin torni, jonne voi varata vaikkapa erikoistilaisuuksia silmällä pitäen privaatti-illallisen. Maisemat tulevat kaupan päälle ja niihin ei tarvitse pettyä!

Hotelli Punkaharju hurmasi pinkkisellä ulkokuorellaan ja viimeistellyllä ja leikkisällä sisustuksellaan. Näin jo heti itseni siellä takkatulen ääressä talvi-iltoina tai viettämässä rentouttavaa retriittiä ystävien kera. Myös aktiivilomailu onnistuu Hotelli Punkaharjun maisemissa, nimittäin paikan päältä voi vuokrata kanootteja tai sup-lautoja, joilla voi tutustua lähialueen vesistöihin ja pieniin saariin.



Illallinen kahdelle?


Ilta-auringon maalaama Punkaharjun maisemareitti

Saimme hyvän vinkin Hotelli Punkaharjun työntekijältä, että kaunein hetki Harjutiellä on se, kun auringonlaskun aikaan aurinko maalaa mäntypuiden latvat kultaisiksi. Tämän me halusimme kokea ja lähdimmekin jatkamaan matkaa. Onneksi lähdimme, sillä Punkaharjun Harjutie muuttui entistä kauniimmaksi auringon laskiessa jonnekin Saimaan rannan taa ja tuntui, että sillä hetkellä taivaalla oli käytössään kaikki vesiväripaletin hempeimmät sävyt.








Kyllä veti sanattomaksi nämä huikeat Saimaan maisemat. Punkaharjun seutu oli todellista silmäkarkkia ja ei voi taas kun vain ihmetellä ääneen, että miksi ihmeessä nyt vasta matkustin tänne.

Oletko sinä ajanut Punkaharjun maisemareitin tai vieraillut hotelli Punkaharjulla?

Seuraa Seven Seas -blogia ja seikkailuita myös seuraavissa kanavissa:

Hyvää Itämeripäivää! Pelasta sinäkin pala Itämerta!

 "Itämeripäivä on John Nurmisen Säätiön käynnistämä jokavuotinen juhlapäivä meren kunniaksi. Päivän tavoitteena on innostaa ihmiset nauttimaan ainutlaatuisesta kotimerestämme sekä tekemään konkreettisia tekoja sen hyväksi. Juhlinnan lisäksi Itämeripäivän tarkoituksena on lisätä tietoa meren monimuotoisesta luonnosta, kulttuurista ja historiasta."

Lähde: itameripaiva.fi


On hienoa, että Itämeremme on saanut oman päivän John Nurmisen Säätiön käynnistämänä vuonna 2019. Itse havahduin kun näin kongreettisesti vuoden 2018 purjehdusreissulla miten huonossa kunnossa Itämeremme on. Silloin uutisoitiinkin, että Suomenlahden sinilevätilanne on pahin kahteenkymmeneen vuoteen. Ja pahalta se kyllä näytti. Oli pakko tehdä jotain ja silloin ostin ensimmäisen kerran palan Itämerta.

Koen itse, että yksi helpoimmista tavoista auttaa Itämerta on lahjoittaa rahaa Itämeren pelastamista tekeville säätiöille. Yksi tällainen on John Nurmisen säätiö. Lahjoittaminen ei voisi olla helpompaa ja niinpä ostinkin itselleni palan Itämerta hyvin helposti! Ja sitä kautta tuin Itämeri säätiötä. Pelasta pala itämerta -kampanjassa voit ostaa itsellesi palan Itämerta haluamastasi paikasta ja jo 10 euron lahjoituksella autat parantamaan meren tilaa.

Ostin tänä vuonna palan Itämerta itse asiassa saman saaren rannalta, kuin aiemminkin. Eli yhdestä lempipaikastani, Espoon Isosta Vasikkasaaresta. 27.8. vietettävän Itämeripäivän kunniaksi haastankin myös sinut ostamaan palan Itämerta tänään, huomenna tai milloin vain, ja sitä kautta tukemaan John Nurmisen säätiön työtä. Pääset tästä ostamaan palan Itämerta!


Bengtskärin majakka on pohjoismaiden korkein majakka

Saaristomeren uloimmalla luodolla, Hangon rannikosta 28 kilometrin päässä, seisoo ylväänä pohjoismaiden korkein majakka, Bengtskärin majakka.
Vuonna 1906 rakennettu majakka on avattu matkailijoille vasta vuonna 1995. Majakan avaaminen yleisölle vaati ensiksi useamman vuoden korjaustyöt jo rappeutuneelle majakalle, majakka kun automatisoitiin jo vuonna 1968, jolloin se jäi autioksi. Nyt Bengtskärin majakka seisoo ehostettuna ylväänä kallioisella luodolla ja katselee avomerellä merenkäyntiä 52 metriä meren yläpuolella.

Jo ensimmäisistä askeleista majakkasaarelle Bengtskär yksinkertaisesti lumoaa, ainakin tällaisen matkaajan, joka innostuu majakoista. Kaukana kaikesta omalla luodollaan oleva majakka on yksinkertaisesti vaikuttava näky. Majakkasaaren sileät kalliot myös suorastaan kutsuvat kiipeilemään ja majakalle saapuneet vierailijat sinkoilevatkin kallioilta toisille kuin pienet muurahaiset.



Päijänteen maisemareitti – roadtrip kotimaassa

Isäni sanoi kerran meillä Helsingissä ollessaan, että kannattaa ajaa, kun on aikaa, Päijänteen kautta Suonenjoelle. Ja niin me nyt tehtiin täysin extempore ja kesäloman kunniaksi.
Extempore ideoihin kun ei juurikaan kuulu etukäteissuunnitella, niin annettiin fiiliksen vielä. Mutta ehkäpä juuri se kaikki tietämättömyys saikin meidät pitämään silmät auki koko matkan ajan. Roadtrippimme alkoi Helsingistä Draken musiikin säestämänä ja kun musiikki oli vaihtunut Bod Dylaniin ja Vääksyn kanavan kyltit alkoivat siintämään, edessämme olikin yhtäkkiä Amerikasta tuttu Route66-kyltti, joskin route 24-tekstillä. Tästä tiesimme, että olimme selvästikin oikealla tiellä, roadtrip -tiellä!


Tallinnaan pääsee myös 11h päiväristeilylle Victoria 1 -laivalla

*Pressimatkan tarjosi Tallink Silja ja Visit Tallinn

Otin viime viikolla pienen varaslähdön kesälomaan ja lähdin käymään ulkomailla! Pitkän ja matkailualaakin hurjasti koetelleen koronakevään jäljiltä tuntui jopa hieman erikoiselle todeta lähtevänsä ulkomaille. Ihan itsestään selvyytenä kun en matkustamista ole kevään aikana pitänyt. Mielessä on käynyt myös ajatukset, että pääseeköhän sitä pitkään aikaan lainkaan reissaamaan. Olen kuitenkin henkilö, joka tykkää ottaa enemmänkin varman päälle asioissa.

Matkustaminen avautui kuitenkin kesäkuussa tiettyihin pohjoismaihin ja Baltiaan, mikä tarkoitti hyvää myös risteilybisnekselle. Tämän vuoden ensimmäisen ulkomaanreissuni määränpäänä toimi ikisuosikki Tallinna, minne minut kuljetti Tallink Victoria 1:n pressimatka.

Juhannus Pihlajasaaressa

Keskikesän juhlaa juhannusta tuli tänä vuonna vietetty aivan Helsingin edustalla, Pihlajasaaressa. Pihlajasaari on tuttu saari meille jo monen vuoden takaa ja tykätään sen lokaatiosta ja vierasvenesatamasta. Meidän kotisamasta ei tarvitse lähteä kauaskaan tunteakseen olevansa jo ihan lomalla. Pihlajasaaren ravintola on ollut myös joka kesäinen illalliskohteemme näin vuosien saatossa. Sinne on helppo lähteä vaikka arki-iltoinakin syömään. Juhannusta Pihlajasaaressa viettiin nyt ensimmäistä kertaa.


Rövaren – kevään ensimmäinen purjehdus Espoon pienelle saarelle

Tämän kevään purjehduskauden avauspaikkana sai toimia Rövaren niminen pieni saari Espoon edustalla. Helteinen toukokuun loppu lupaili hyvää keliä purjehdusviikonlopulle, mutta vastatuuli kotisatamastamme Espoon saaristoon piti huolen, että helteisestä säästä huolimatta toppatakkia ja -housuja ei sopinut unohtaa. Perillä meitä kuitenkin odotti lämpöinen aurinko, suojaisat kallionpoukamat, ystäväpariskunta, huoleton loman tunne ja uskomattoman upea auringonnousu, josta emme osanneet unelmoidakaan.


Matkabloggaajan kotoa löytyy matkamuistoja maailmalta

Voisin uskoa, että jokaisen meidän kodeista löytyy joitain muistoja menneiltä ajoilta tai reissuilta. Itselleni matkamuistot ovat usein käyttötavaraa, kuten oliiviöljyä tai paikallisia herkkuja. Ruokakaupoissa viihtyvänä tuon usein matkoiltani erilaisia keittiövälineitä, kuten vaikkapa cup cakes -vuokia ja servetteja. Lähetän edelleen postikortteja maailmalta ja toisinaan lähetän sellaisen myös itselleni kotiini, ellen sitten vain tyydy ostamaan korttia itselleni ja olla lähettämättä sitä.

Jääkaappimagneetteja en ole osannut kerätä, mutta muutaman niitä omistavana on kieltämättä alkanut tulla himo saadakin magneetit jokaisesta käydystä paikasta. Ja sehän tarkoittaisi jokaisen paikan koluamista uudelleen! Ei huono ajatus sekään, paitsi nyt koronakaranteenissa se tuntuu todella kaukaiselle ajatukselle. Tällaisessa ajassa korostuukin oma koti ihan toisella tapaa ja onneksi olen tehnyt siitä itselleni mieluisan erilaisilla matkamuistoilla maailmalta. Tervetuloa matkabloggaajan kotiin! Tässä muutamia hyvän mielen matkamuistoja maailmalta

Valokuvat ja taulut

Olen aina rakastanut valokuvia, niiden ottamista ja valokuva-albumien katselua. Muutamat valokuvasuosikit ovat päätyneetkin kehyksiin ja seinälle. Valokuvien taika on se ikuistettu hetki, joka tallentuu kuvalle. Itse pääsen kuvien avulla lähes täysin takaisin siihen hetkeen, aikaan, lämpötilaan ja pystyn muistamaan ketä tuolloin oli paikalla ja kuka otti minkäkin kuvan. Nämä kuvissa etusijalla näkyvät kuvat on molemmat otettu Los Angelesista. Santa Monican auringonlaskukuvan on ottanut Marika ja "Made in LA"-kuvan Melroselta on ottanut Maria. Kuvat kertovat unelmien vuosista 2014-15, jotka ovat onnellisimpia vuosia elämästäni.

Lapin talvi lumosi! Viisi hauskaa vinkkiä Saariselälle!

Saariselkä sai huomioni talvella 2019, kun luin uutisen pohjoisen palkitusta ja Euroopan pisimmästä pulkkamäestä. Tällä pulkkamäellä on pituutta 1200 metriä ja palkinnon se sai mäkeen suunnitellusta Aurora Experience -valoteoksesta. Pulkkamäen valaistus on vaihtuva ja muistuttaa revontulia. Pulkkamäen pituus on toki Suomen mittakaavassa aika huikea, mutta olen ymmärtänyt että Euroopasta löytyy pidempiäkin pulkkamäkiä. Olkoonkin tämä sitten palkituin ja pisin pulkkamäki pohjoisessa! Tällä uutisella Saariselkä oli kuitenkin saanut huomioni, aloin haaveilla matkasta Lappiin.

Ilokseni muutama muukin ystäväni oli haaveillut Lapin lomasta ja saatiinkin kasaan aivan timanttinen jengi kokemaan Saariselkä ja se kuuluisa Lapin taika – ja tietysti se pulkkamäki!

Aiemmin enemmänkin Amerikassa ja Kaliforniassa kokoontuvien Cali-siskojen pitikin höristää korviaan Helsinki-Vantaalla, kun Amerikan lentojen sijaan piti huomioida Ivalon kuulutuksia. Rantatossut olivat vaihtuneet toppakenkiin sillä nyt oli aika kokea oikea kunnon talvi pohjoisessa! Lappi ja Saariselkä, here we come!



Omatoimimatkaaja pakettimatkalla Kreikassa – plussat ja miinukset

Aika moni suomalainen on matkustanut ulkomaille varmastikin ensimmäistä kertaa pakettimatkan viemänä, ainakin moni minun ikäiseni. 80- ja 90-luvulla pakettimatkat olivat täysin normaali tapa matkustaa. Mitä eksoottisemmaksi kohteet menivät, moni luotti varmasti pakettimatkan tuomiin palveluihin ja valmiisiin ratkaisuihin. Ajat kuitenkin muuttuivat ja matkailusta tuli avoimempaa ja kaikesta helposti saavutettavaa. Miten pakettimatkat sitten toimivat tänä päivänä? Ja miten ihmeessä omatoimimatkaaja ja maailmanympärimatkan tehnyt reppureissaaja päätyy ostamaan pakettimatkan Kreikkaan – oliko kokeilu uhka vai mahdollisuus? Ja mitä plussia ja miinuksia pakettimatkailijan roolissa löysin?