Featured Slider

Huskysafari Vuokatin upeissa maisemissa

Huskysafarille osallistuminen on ollut jo pitkään haaveissani. Ilokseni huomasin talvilomalla, että huskysafarille osallistuakseen ei tarvitse matkustaa Lappiin saakka, vaan sellainen onnistuu hyvin myös Vuokatissa. Varasimme meille kahden tunnin niin kutsutun "Alfonsin metsäretken", mikä piti sisällään reilun puolen tunnin mittaisen huskysafarin, koiratarhaan ja koirien päivittäiseen elämään tutustumisen, teetä & kahvia sekä nuotiolla makkaranpaiston. 



Huskysafari Vuokatin maisemissa

Huskysafari alkoi turvallisuusohjeisiin tutustumisella videon opastuksella sisätiloissa. Samalla oli mahdollista saada lainaan lämpimiä vaatteita, kuten haalari, kenkiä ja hanskoja. Tämän jälkeen menimme ulos, jossa vielä kuivaharjoittelimme reen jarruja ja kävimme läpi ajotilanteen käsimerkkejä.

Kuuden koiran hyskyvaljakot odottivat jo malttamattomina. Huskyien haukunta oli uskomattoman innokasta ja kovaäänistä, suorastaan hämmentävää ja vähän jopa huvittavaakin. 

Kun lopulta olimme asettuneet paikoille, minä ensiksi istumaan kelkkaan lämpimien vilttien alle porontaljan päälle ja Pekka ohjaajan paikalle ja kun koirat saivat lähtöluvan, niin niiden haukkuminen loppui samoin tein ja kaikki se energia muuttui vedoksi. Sitten mentiin! Meitä oli neljä kelkkaseuruetta tuona päivänä, joten saimme ajaa mukavassa letkassa upeissa Vuokatin maisemissa.

Kuuden kilometrin reitti kulkee lumisten peltomaisemien ja metsien läpi. Puolessa matkaa on mahdollisuus vaihtaa kuljettajaa, ja niinhän me teimme. En osaa sanoa kumpi oli siistimpää; kelkassa istuminen vai itse kelkan ohjastaminen. Ainakin pikkasen haastavampaa oli ohjaaminen, koska tuli seurata muun seurueen liikkeitä, mahdollisia käsimerkkejä ja myös sitä, jos johtajakoira päätti vaikka pysähtyä vessatauolle (kuten meillä), niin silloin tietysti pitää pitää huoli, että kelkka pysähtyy eikä liu'u koirien jalkoihin eli pitää osata jarruttaa.


Hetki ennen lähtöä koirat olivat malttamattomia, mutta kun köydet irrotettiin kaikki toimi kuin rasvattu.

Hyskysafarin koiratarha sijaitsee aivan päärakannuksen takana.








Huskysafarin hinta ja kokemus

Vuokatti Safarin kahden tunnin huskysafari maksoi 99 €. (Maksuvälineenä käy muuten myös virikesetelit). Hinta oli mielestäni erittäin kohtuullinen siihen minkä kokemuksen huskysafari tarjosi. Palvelu oli erinomaista, kelkan turvallisuusohjeistukset kerrottiin huolella. Koirien elämästä ja persoonista kerrottiin mukavan yksityiskohtaisesti. Fasiliteetit olivat hyvät ja vaikka itse huskyajelun kesto on tosiaan noin 30 minuuttia (tai säästä ja muista tekijöistä riippuen joskus kuulemma voi olla jopa 50 minuuttia), niin se ei vienyt elämykseltä mitään pois. Loppuaika saatiin rapsutella huskyja, tutustua niiden tarhaan ja rauhoittua vielä leirinuotiolle paistamaan makkaraa. (kasvisruokailijat oli myös huomioitu, sillä paikalta löytyi automaationa myös vegemakkaraa).

Huskysafari oli oikeastaan ihan unelmien täyttymys! Ihana kokemus talvilomaan – upeissa Vuokatin maisemissa! 


Meidän valjakon johtajakoira Messi yhdessä Amaretto-koiran kanssa.




 

Huskysafareita voi varata Vuokatti Safaris yritykseltä. Lisätietoa erilaisista Huskysafareista löydät tästä


Tykkäsitkö postauksesta? Jätä kommentti alle ja seuraa Seven Seas -blogia myös muissa kanavissa:

Iltapäiväteellä legendaarisessa The Beverly Hills -hotellissa

The Beverly Hills -hotellista on vuosien saatossa kehkeytynyt ainakin itselleni sellainen maaginen paikka, jossa vierailua olen odottanut vuosikaudet. Niin monet kerrat olen ajanut tuon legendaarisen hotellin ja sen rakennuksen kyljessä olevan kyltin ohitse, koskaan pysähtymättä. Mieli olisi kyllä tehnyt, mutta oikea hetki vierailulle antoi odotuttaa... Onneksi se oikea hetki löytyi synttärimatkallani lokakuussa 2019, jolloin teimme neljän hengen naisporukalla hotelliin iltapäiväretken, iltapäiväteelle.






 

The Beverly Hills Hotel on maailmanlaajuisestikin hyvin legendaarinen hotelli. Toukokuussa 1912 avattu Beverly Hills -hotelli rakennettiin paikkaan ja aikaan, jolloin ei vielä itse Beverly Hillsin kaupunkiakaan ollut olemassakaan. Vuosien saatossa moni Hollywood-tähti on yöpynyt ja majaillut pinkiksi palatsiksikin kutsutussa hotellissa. Kuuluisimpana varmasti Marilyn Monroe. 

Hotellin ominaispiireisiin kuuluu vuonna 1942 yksinoikeudella suunniteltu banaanilehtikuvioinen tapetti, joka historian saatossa on vilahdellut lukuisissa elokuvissakin. Monelle tutumpi ikoninen lisäsiipi, jonka seinässä on hotellin nimi "The Beverly Hills" rakennettiin myöhemmin, vuonna 1949. Hotellin kyltistä on tullut niin suosittu kuvauspaikka, että siellä vieraillessamme sen eteen ei saanut lainkaan jäädä ottamaan kuvia tai pysähtyä poseeraamaan. Katso lisää kuvia The Beverly Hills Instagramista.





Vuosien saatossa hotellia on restauroitu ja omistajuus on vaihtunut. Vuonna 2012 Beverly Hills -hotelli juhli 100-vuotisjuhliaan ja tällöin hotelli nimettiin virallisesti ensimmäiseksi historialliseksi maamerkiksi Beverly Hillsin kaupungissa.

Hotellissa on useampi ravintola; The Polo Lounge, Fountain Coffee Room, The Cabana Cafe ja Bar Nineteen12, jonne voi mennä lounaalle tai vaikkapa iltapäiväteelle tai -kahville. Lisäksi hotellista löytyy pieni, mutta hurmaava lahjatavarakauppa, josta näin jälkikäteen ajateltuna olisin halunnut ostaa yhden jos toisenkin sisustustavaran kotiin viemisiksi.



Iltapäiväteellä The Cabana Cafessa Beverly Hill Hotellissa.


The Beverly Hills -hotellin uima-allas on vain hotelliasukkaiden käytössä.



Vierailu Beverly Hills hotellissa oli valtavan jännittävä ja onnellinen kokemus, ja se lunasti kaikki ne ennakkoajatukset ja fiilikset mitä tästä legendaarisesta hotellista olin vuosien varrella mielessäni luonut. Kun nyt ajattelen tuota palmupuiden varjostamaa ja trooppisten kasvien ympäröimää hotellikompleksia niin teleportaisin itseni erittäin mielelläni tämän pinkin palatsin altaan reunalle  – tietysti samassa loistavassa seurassa. Ja jos muuten ylimääräistä löytyy, niin altaan reunalta voi myös vuokrata valokuvaaja Grey Malinin suunnitteleman Cabanan itselleen.


Hotellin osoite: The Beverly Hills Hotel 9641 Sunset Boulevard Beverly Hills, CA 90210. (Hotellin lähistöltä löytyy ilmaisia kadunvarsipaikkoja pysäköintiin tai voit toki käyttää hotellin Valet-pysäköintiä myös).


Tykkäsitkö postauksesta? Jätä kommentti alle ja seuraa Seven Seas -blogia myös muissa kanavissa:

2021 vuodenvaihde kuvina

Happy 2021 kaikille! Uusi vuosi otettiin vastaan jo lähes perinteeksi muodostuneella tavalla, eli meillä kotona. Joskin monen kymmenen ystävän sijaan paikalla oli vain kourallinen ystäviä. Oli silti hienoa, että oli mahdollista pitää edes pienet juhlat tässä hetkessä ja vastaanottaa uusi vuosi yhdessä. Kyllä ystävät tekevät juhlan! Vuoden vaihteen tietämillä musiikista pitivät huolen mielestämme erittäin hyvin toteutettu Ylen Classical Trancelations -konsertti, jonka biisit herättivät aikamatkamuistoja eri vuosikymmenille. Hyvä päätös ja aloitus uudelle vuodelle ja saatiin jopa pienet bileet aikaiseksi meidän olkkarissa. Tämän vuotinen 2021-tähtisadetikkukuva toteutettiin poikkeuksellisesti (tietysti poikkeuksellisesti, koska poikkeusvuosi!) olohuonessa kännykän valon avulla, ja mielestämme kuva onnistui oikein loistavasti, vai mitä mieltä olet?







Toivottavasti myös sinun vuodenvaihde oli onnistunut, lämmin ja hauska. Meillä oli kyytipoikana samppanjaa ja tarjoilupöydän katseenvangitsijana toimi upea ystäväni tekemä kakku, jonka päätin tilata, vaikka kyseessä olikin vain pienet illanistujaiset. Kyllä kakku tekee juhlan ja erikoisvuoden päätteeksi halusin juhlavan startin uudelle vuodelle. Olkoon uusi vuosi edeltäjäänsä parempi, armollisempi ja rikkaampi. Tuokoon se mukana iloa, rakkautta ja terveyttä meille jokaiselle. Pus pus – Happy 2021!


Matkavuoteni 2020 (+lentopäästöt)

Kukapa olisi osannut ennustaa, kun vuosi sitten uuden vuoden aatonyönä tähtisadetikuilla teimme kylmässä viimassa lukua 2020, että mitä kaikkea vuosi toisikaan tullessaan... Ei varmasti kukaan! Muistan, kuinka olin päättänyt, että olisin todella aktiivinen instagramissa ja aion sitoutuneesti ja säännöllisesti julkaista siellä sisältöä. Materiaaliahan riittää aiemmista reissusta ja lisääkin on tulossa koko ajan, tietysti! No, vähänpä silloin tulevasta tiedettiin... 

Yht'äkkiä koko maailma pysähtyi, päivät soljui etätöissä kotona, eikä instagram ollut ihan ensimmäisenä mielessä. Kulunut vuosi 2020 jää historiankirjoihin maailmanlaajuisena pandemiana ja siitä miten Covid-19-virus pisti koko maailman polvilleen. Silti vuosi 2020 on yksi vuosi elämästäni ja haluan poimia talteen siitä hyvät asiat ja ne asiat, mihin en ole ollut tyytyväinen, niin unohtaa tai pyrkiä muuttamaan niitä. En suostu sanomaan, että tämä oli paska vuosi, koska tämä vuosi oli vuosi elämääni. Reissuja tuli tehtyä vähemmän ja vain niissä rajoin kun se oli mahdollista. Kuitenkin tähän vuoteen mahtuu yksi ulkomaanmatka (yay!), paljon mikromatkoja (yay!) ja vene-elämää (super yay!) ja kerran jopa istuin lentokoneessa (*edit: kaksi kertaa, jos virtuaalilento lasketaan) – tätä kaikkea oli matkavuoteni 2020.

Tämä postauksen avauskuva summaa vuoden tähtihetket; kesä, loma, Hanko, purjehdus, aurinko ja Bengtskärin majakka. Siinäpä monta syytä onneen.


Tammikuu alkoi perinteisesti mieheni synttäreillä ja jatkui tradition mukaisesti Matkamessuilla. Eipä silloin olisi uskonut, että ensi vuoden tammikuussa ei matkamessuja nähdä. Koronan olemassa olo ei näkynyt juurikaan vuoden 2020 messuilla, mutta muutama maa oli kyllä joutunut vetäytymään messuilta. Tammikuun Matkamessuilla tutkailin innokkaasti Karibian risteilyitä, minkä olin saanut synttärilahjana ja fiilistelin tulevaa pääsiäisreissua Kaliforniaan. Matkamessut on aina singnaali tulevasta keväästä ja kesästä. 







Tämä kuvaa hyvin tammikuisia tunnelmia; palmujen kaipuuta hankien keskellä. Elämän ihmettelyä ja hengittelyä...

 

Helmikuussa ei kaiketi tapahtunut reissujen osalta Helsinki-Suonenjoki väliä suurempaa... Sydäntäni raastaa edelleen, kun palasin helmikuulle, miten olen kirjoittanut isäni kuvaan Instagramissa seuraavasti: Vaikea ymmärtää, että isäni äkillisestä menetyksestä on jo puolitoista vuotta. Josta jokainen päivä, tunti ja minuutti on liikaa... Surutyö on ollut valtava ja koen, että olen edelleen toipilaana. Miten tällaisesta voi edes ikinä toipua? Onneksi, minulla on tukijoukkoja ympärillä, joiden kyydissä olen selvinnyt eteenpäin. Maaret Kallio kirjoitti eräässä kolumnissaan osuvasti: ”Miten arvokasta on saada olla mukana muiden kyydissä, vaikkei olisikaan vielä ajokunnossa.” Tämä kertonee alkuvuoden tunnoistani ja pitkästä surutyöstä...



 

Maaliskuun alussa suuntasimme hyvinkin extempore-matkalle Saariselälle Cali-siskojen ja puolisoiden kanssa. Joskin olin korvamerkinnyt Saariselän jo aiemmin, koska olin lukenut Saariselän palkitusta ja jopa Euroopan pisimmäksi mainostetusta pulkkamäestä. Pienen pieni koronapelko olkapäällä lähdimme reissuun ja perillä meitä odotti kansainvälisten turistien lähes kokonaan hiljentämä Saariselkä. Palvelut operoivat vain osittain ja kaikkialla oli odotettua hiljaisempaa. Meillä oli hyvä ja turvallinen olla Holiday Club Saariselän isossa Villas-loma-asunnossa ja eritoten moottorikelkkailu Saariselän maisemissa oli aivan superia. Lue tästä viisi hauskaa vinkkiä Saariselälle.

Kun sunnuntaina lensimme Ivalosta takaisin Helsinki-Vantaalle koronauutiset löivät kasvoille kuin märkä rätti. Helsinki-Vantaan monitoreissa vilisi vain "peruutettu" -statuksella olevia lentoja... New York, Tokio jne... En voinut uskoa näkyä, koska en halunnut uskoa sitä. Meidän lento Los Angelesiin olisi kuukauden kuluttua ja ajattelin täysin naivisti, että sitä nyt ei ainakaan mikään voi perua... Eipä!

Vain neljä päivää Helsinki-Vantaalla nähtyjen peruutettujen lentojen jatkoksi liittyi myös meidänkin lentomme. Puhelimen näytölle ilmestyi viesti Finnairilta: "Hei SANNA, lentosi Helsinki – Los Angeles 2.4.2020 on peruttu. Emme valitettavasti tällä hetkellä voi tarjota sinulle korvaavaa lentoa."


Saariselkä oli upea ja siellä olisi viihtynyt paljon pidempäänkin. Sinne olisi oikeastaan voinut jäädä, kun tiesi mitä seuraavat viikot toi tullessaan.





 




 

Maaliskuusta voisi kirjoittaa niin paljon enemmänkin, koska sen jokaiseen päivään mahtui niin paljon erilaisia tunneskaaloja; pelkoa, jännitystä, ihmetystä ja epätoivoa... Ketään ei suositeltu tavattavaksi ja Uudenmaan rajoja suunniteltiin laitettavaksi kiinni. Siirryimme mieheni kanssa heti etätöihin, kun se oli mahdollista (mieheni työpaikalla jo hetkeä aiemmin kuin minulla). Tässä kohtaa tärkeintä oli olla turvassa. Peruuntunut lento Amerikkaan ei oikeasti harmittanut minua... Minua lohdutti ajatus, että ennättäähän sinne, viimeistään syksyllä.

Huhtikuun alussa Suomen matkabloggaajat tempaisivat ja halusivat olla mukana #flattenthecurve -tempauksessa ja sitä kautta tärkeässä vastuullisessa viestinnässä. Vain puhaltamalla yhteen hiileen, tästä selvitään!

Kotoilu jatkui, olin osa-aikaisesti lomautettuna ja en varmasti ollut ainoa kenellä sisustussormet syyhysi ja oli kiva laittaa kotia. Tuoda kotiin esille niitä muistoja maailmalta, mikä nyt oli äkisti sulkeutunut. Sen inspiroimana julkaisin postauksen "Miltä näyttää matkabloggaajan kotona".










 

Toukokuussa, tarkemmin ottaen 8.5.2020 alkoi kesä, (vaikka Suonenjoella 14.5. satoikin rakeita siellä ollessamme), sillä Malibu-veneemme laskettiin vesille. Se ei kuitenkaan tarkoittanut, että olisin voinut nostaa purjeet ja seilata maailman ääriin, ei. Työt pitivät kiireisenä, mutta onneksi viikonloppuisin ennätti purjehtimaan Helsingin ja Espoon upeisiin saariin. Huikempana Rövaren, minne tehtiin kevään ensimmäinen purjehdus. Toukokuussa ajattelin, että jos korona nyt jatkuu ja reissuun ei pääse, niin ei se mitään. Kesäloma Suomessa on ihanaa, kun voi purjehtia, suppailla ja ihmetellä yötöntä yötä. Vähämpä tiedettiin, että reissuun ei todellakaan päässyt, ei edes syksyllä.






 

Kesäkuu ja juhannus oli ensimmäinen hetki, kun kaikki tuntui hetken aikaa lähes normaalille. Sai viettää aikaa ystävien kanssa, vaikka en edes uskaltanut halata vielä ketään. Mitä suunnatonta luksusta silti! Kesäkuun suhasimme autolla Helsinki-Suonenjoki väliä tai olimme purjeveneellä Helsingin edustalla. Juhannusta vietettiin Pihlajasaaressa ja se näytti tältä.







 

Heinäkuussa alkoi kesäloma, joskin pari päivää suunniteltua myöhemmin, koska työt pitivät kiireisenä. Ja ai että!loma tuntuikin hyvälle! Heinäkuussa tein myös tämän vuoden ainoan ulkomaanmatkan. Olin nimittäin Tallink-Siljan pressimatkalla Tallinnassa. Tallinna on yksi suosikki kaupungeistani, joten oli ihanaa päästä käymään siellä. Lomalla kun oltiin, niin toteutettiin viimeinkin Päijänteen maisemareitin roadtrip. Iskä nimittäin kerran sanoi, että jos on aikaa niin se kannattaa ajaa. Ja niin se todella kannatti!

Bucket list ei siihen päättynyt, nimittäin purjehdusreissullamme Hangossa ollessamme teimme päiväretken Bengtskärin Majakalle. Viimeinkin pääsin tapaamaan tämän kaunokaisen ja voin kertoa, että oli kaiken odottamisen arvoinen reissu.

Elokuun alussa tehtiin minireissu Turkuun sekä Naantaliin. Tuntui ihanalle yöpyä pitkästä aikaa hotellissa. Elokuun alussa onnistuimme myös järjestämään turvalliset polttarijuhlat ystävällemme ja sääkin suosi meitä. 

Elokuun puolivälissä tuli kuluneeksi kaksi vuotta isäni äkillisestä poismenosta. Se hiljentää minut täysin, edelleenkin... Elokuun alussa mieleni valtaa sellainen näkymätön musta verho. Elokuu on tosi vaikeaa aikaa minulle. Siksi olikin ihanan energisoivaa päättää elokuu yhdessä Cali-siskojen kanssa Saimaalla juhlien kesän päättymistä yhdessä Venetsialaisten merkeissä.







 

Syyskuu otettiin vastaan Saimaalla, koska jäimme muutamaksi päiväksi etätöihin eli workcation etätyölomalle Saimaalle. Sieltä käsin toteutimme lisää bucket listin asioita, nimittäin Punkaharjun maisemareitin ajamisen ja vierailun Hotelli Punkaharjussa. Saimaa ja Punkaharjun alue on kyllä todella upeaa, joten tänne on palattava oikein ajan kanssa kesällä uudestaan.

Syyskuun tähtihetki oli kuitenkin ystäviemme uskomattoman tunteelliset rantahäät Espoon Suvisaaristossa. Ollaan kaikki hyvin kiitollisia, että saimme juhlia nuo häät.












 

Lokakuu on perinteisesti tarkoittanut matkaa Kaliforniaan. Hyväksyin vasta loppukesästä, että ilmeisesti Amerikkaan ei pääse tänä syksynä, ei ehkä koko vuonna. Onneksi lokakuu tarjosi paljon muuta hyvää. Pääsin nimittäin ensimmäistä kertaa Ahvenanmaalle Silja Linen ja Visit Ålandin -pressimatkalla ja voi vitsit miten ihana Ahvenmaa olikaan! Olin myös todella kiitollinen kutsusta ja mahdollisuudesta kokea Ahvenanmaa ensimmäistä kertaa Visit Ålandin esittelemänä. Koen, että sain reissusta todella paljon irti ja nyt meillä on jo suunnitteilla purjehdusmatka kesäksi Ahvenanmaalle. Katso tästä vinkit syksyiseen Ahvenanmaahan.


Lokakuu on kaikessa pimeydessään mun lempparikuukausia, koska vietän silloin synttäreitäni. Sen kunniaksi rentouduin Helsinki Day Spassa, mikä oli yhdellä sanalla täydellistä.


 

Marraskuussa, kuten joka kuussa ajamme Helsinki-Suonenjoki väliä useamman kerran. Etätyöt ovat onneksi mahdollistaneet paikkariippumattoman työskentelyn. Marraskuun maailmanlaajuinen huomio lienet se, että Amerikka sai uuden presidentin, vaikka tulosta vatvottiinkin kauan. Marraskuun pimeys ei pettänyt tälläkään kertaa. On pimeää. On uuvuttavaa. Joka kerta yhtä yllättävää. 

Joulukuu tarkoittaa onneksi sitä, että pian päivät pitenevät ja mennään kevättä kohti. Näin vuoden päättyessä on edelleen lähes absurdia todeta millainen vuosi tästä tuli. Tai mikä sitä ohjaili. Erikoisvuosi varmasti meille kaikille, kaikilla osa-alueilla. Siltikin iso osa meidän elämää...

Erikoisvuosi tarkoitti myös uudenlaisia teknologiaratkaisuja. Niitä on nyt testattu ja koettu töiden ja vapaa-ajan muodossa seminaareista, virtuaalivappuun ja aina virtuaalilentoon. Joulukuun päätti nimittäin vuoden viimeinen lentomatka, Finnairin virtuaalilento HEL-RVN, jonka lentolipunhinta (10 €) meni suoraan Unicefin hyväntekeväisyyteen.

Finnairin virtuaalilennolla Helsinki-Rovaniemi nautittiin myös lounas.

 

En voi kieltää, etteikö sormet olisi jo monta kertaa syyhynnyt matkatoimistojen varaus-linkkien päällä ja reissusydämeni kaipaa kuumeisesti Kaliforniaan, Havaijille, Kreikkaan tai melkein minne vaan. Tilanne vaan muuttuu lähes päivittäin, joten ennustaminen on tässä kohtaa aika mahdotonta... Tämän hetken valossa luulen, että ensimmäinen reissuni tulevalle vuodelle tulee olemaan Saariselkä. Sama kohde missä lomailin tämän vuoden maaliskuussa hetkeä ennen kuin maailma meni kiinni. Haluaisin nähdä, että se sama kohde tarkoittaisi nyt vastakohtaa, että pian maailma taas avautuu meille.

Toivoa ja onnea meille kaikille uuteen vuoteen 2021! Be safe.

Kalifornian Riverside Mission Inn jouluvalot – hyvää joulua!

Ystäväni, joka on parhaillaan Kalifornissa muistutti minua tällä viikolla upean Mission Inn -hotellin olemassa olosta ja hotellin legendaarisista jouluvaloista. Muutoin en ehkä olisi muistanutkaan, että olen itsekin nähnyt ja kokenut nämä Kalifornian Riverside kaupungissa olevat Mission Inn -hotellin jouluvalot. 

Silloin elettiin vuotta 2014 ja olimme meidän maailmanympärimatkalla. Oli joulukuun alku ja paikalliset ystävämme veivät meidät katsomaan alueen huikempia jouluvaloja. Ikuistimme Mission Inn -hotellin valoista vain kourallisen kuvia, jotka olen julkaissutkin jo vuoden 2014 joulupostauksessa. Ja syykin epävireisiin olotilaan ja kuvien vähyyteen on näin jälkikäteen selvä; tänään nimittäin mieheni kanssa muisteltiin tätä kyseistä päivää ja sitä, kuinka väsyneitä olimme tuona ajankohtana. Reissua oli takana vasta kolme kuukautta, mutta yhtäkään päivää ei ollut malttanut olla elämättä täysillä. Rehellistä lienet myöntää jälkikäteen, että kumpikin oli aivan puhki ja emme täysin saaneet kaikkea irti tästä jouluvalokokemuksesta, valitettavasti.


Helppo sanoa nyt jälkikäteen, jos nyt pääsisi Kaliforniaan ja näkemään nämä jouluvalot, jotka tänäkin vuonna Mission Inn -hotellille on laitettu. Voisin uskoa, että energiatasot olisivat aivan eri luokkaa. Luonnollisesti en pysty katumaan liikaa tuota silloista olotilaa, mutta nyt hotellia ja sen huikeaa historiaa (rakennettu vuosina 1902–1932) tutkineena haluan todellakin uudestaan kokemaan Riverside Mission Inn -hotellin jouluvalot ja yöpymään tuossa upeassa historiallisessa hotellissa.
 

Muistan tämän hetken, kun ajattelin tätä feikki lumisadetta kauhulla... Ajatuksena, kun oli viettää #vuosiflipflopeissa, eikä feikki lumisateessa...



 

Tämän joulumuiston myötä haluan toivottaa teille kaikille blogini ja muiden somekanavien seuraajille ihanaa ja rauhaisaa joulua! Muistakaa olla stressaamatta ja nauttia hetkestä.

Lue lisää The Mission Inn hotellin jouluvaloista.

10x julkaisematonta arkikuvaa koronavuodesta 2020

Olen aina rakastanut valokuvia ja valokuvaamista. Lapsena ja teininä minä taisin olla se, joka ikuisti filmikameralle ystävien kanssa vietetyt hetket. Viikonlopun jälkeen maanantaina filmirulla lähti kehityspussissa postilla kehittämöön ja sitä odotettiin saapuvaksi mahdollisimman pian. Useinmiten kuvat saapuivatkin jo saman viikon perjantaina. Oi sitä riemua!

Digitalisaation myötä ja digikameroiden saavuttua markkinoille loppu onkin oikeastaan historiaa. Jokaisesta meistä on tullut matalalla kynnyksellä valokuvaajia, arjen ikuistajia. Meidän ensimmäinen digikamera ostettiin ensimmäiseltä Amerikan reissultamme Hollywood Boulevardilta vuonna 2004 ja filmikameran käyttö jäi oikeastaan siihen. Vaikka täytyy sanoa, että perinteisessä filmikamerassa on kyllä ihan oma charminsa, mutta helppoa kuvan ikuistaminen filmille ei aina välttämättä ole.

 

Nykyään puhelinkameroista ei filmirulla lopu ihan hevillä kesken ja meiltä kaikilta löytyykin varmasti hurja määrä kuvia. Itselläni pelkästään palmuista jo 1457 kuvaa... (no comments). Näin koronavuonna, kun olemme kaikki enemmän tai vähemmän oleilleet kotimaassa ja jopa ihan vaan kotosalla, niin some ei ehkä ole täyttynyt niistä kaikkein käsitellyimmistä ja eeppisimmistä reissukuvista, vaan arjesta. Elämästä. Puhelimen kuva-arkistoa selaillessa ja tämän erikoisvuoden pian päätyessä ajattelin nostaa esille 10x julkaisematonta kuvaa arjesta tai ehkäpä hieman niistä arjen huippuhetkistä tänä poikkeuksellisena koronavuonna 2020.


10x julkaisematonta puhelimen arkikuvaa koronavuodesta 2020

Maaliskuun alussa oltiin Saariselällä Cali-siskojen kanssa. Kuvassa muuten elämäni ensimmäinen minttukaakao ja Lapin luonto. Vähänpä tiedettiin mihin maailma oli menossa, mutta totuus koronasta alkoi paljastua, kun saavuimme sunnuntaina Helsinki-Vantaalle missä suurin osa lennoista vilkkui screeneillä 'peruutettu' -tilassa.

Huhtikuussa suurinta sisältöä puhelimen kuva-arkistojen mukaan oli kotoilu ja leipominen. En näin jälkikäteen muistanutkaan, miten usein jaksoin leipoa sämpylöitä kaiken muun kokkailun ohella. Tässä kuvassa herkutellaan mustikkapiiraista Helsinkin Mustikkamaalla, jossa muuten lenkkeilin ensimmäistä kertaa koronakeväänä.

Toukokuussa työt piti kiireisenä ja siinä missä tuntui että aivan koko Suomi nautti auringosta, niin minä istuin päivät pitkät koneella. Onneksi oli kuitenkin viikonloput ja oma vene. Jo tässä kohtaa tiesin, että kävi koronarajoitusten kanssa miten tahansa, niin onni on oma vene. Ja sitähän se on ollutkin.

Kesäkuussa viimeistään tapahtuma toisensa perään oli jo ilmoittanut peruuntumisista tai sitten niiden piti muotoutua uuteen normaaliin. Suvilahden kesäkonsertit muotoutuivat koronarajoituksiin ja se mahdollisti hyvin pitkältä tauolta tuntuneen livemusiikin kokemisen jälleen. Riemulla ei ollut mitään rajaa, kun näki ystäviä, Olavi Uusivarta lauloi lavalla ja aurinkokin paistoi!

 

Heinäkuussa pääsin lopulta lomalle, joskin pari päivää suunniteltua myöhemmin. Loma kotimaassa ei tuottanut haasteita, koska sukkuloitiin Savon ja merellisen Helsingin välillä tehden samalla roadtrippejä kotimaan maisemareiteillä. Ulkomaatkin avautui ja yleinen ilmapiiri koronasta kepeni. Olisko se ollut tässä..? Parin viikon purjehdusreissua olisi voinut jatkaa heittämällä vielä kuukausi tolkulla ja Hanko nyt on aina aivan ihana, kuten tässä kuvan auringonlaskun aikaan vierasvenesatamassa.

Elokuun alun jälkeen kaikki taas muuttui, tai siis palattiin kevään ilmapiiriin, tilastoihin ja rajoituksiin. Hetken aikaa ennätimme elää hieman kuin "entistä normaalia", joskaan tämäkään kokemus Turun Aurafesteiltä ei ollut kuten ennen festareilla. Koronapelko oli läsnä ainakin itselläni ja valitettavasti aivan kaikki ei kunnioittanut turvavälejä. Joskaan tietooni ei ole tullut yhtäkään tapausta täältä, joten siinä mielessä epäilevät eivät saa tästä aiheesta enempää vettä myllyyn. Festariminä on erittäin iloinen, että tänä poikkeusvuonnakaan ei jäänyt festarit väliin.

 

Syyskuussa saatiin kuin saatiinkin juhlia ihanan ystäväpariskuntamme häitä. Häät jouduttiin kerran jo keväällä siirtämään, joten sanomattakin selvää että häiden toteutumista jännitettiin viimeiseen asti. Onneksi tämä ihana päivä tapahtui ja kaunis pari sai toisensa ehkäpä maailman ihanimmissa rantahäissä, Espoon Suvisaaristossa. Sain kunnian toimia juhlissa kaasona ja meikkaajana/kampaajana, mikä itsessään herkisti kaunista juhlapäivää. Ah, tämän päivän kokisin mieluusti uudestaan! Korona huomioitiin juhlissa, mutta pääroolissa oli rakkaus.

Lokakuu on synttärikuukauteni ja syksyn pimeydestä huolimatta yksi lempparikuukausista. Sen jälkeen pimeät kuukaudet onkin tosi haasteellisia. Synttäreitä juhlittiin pienellä piirillä pariinkin otteeseen mm. yhdessä lemppariravintolassani Yes yes yes:ssä.

Marraskuussa joulu tuli aikaisin ja sain joululahjani ennakkoon. Apple Watchista on tullut kaverini, joka muistuttaa auringonlaskuista- ja nousuista (marraskuun lopulla aurinko laskee kolmen jälkeen), muistuttaa tunnin välein seisomisen ja tauon tärkeydestä ja tietysti tuo screenille räätälöidyt hyvän mielen kuvani. Marraskuusta en pysty nostamaan muuta kuin loputtoman pimeyden ja koronakurimuksen kiihtymisen. Tunne, ettei vaan jaksa mi-tään.


Joulukuu on helppo niputtaa paljolla työnteolla. Tosin sama pätee koko koronavuoden jokaiseen työpäivään. Muutamat hetket olen kuitenkin saanut raivattua kalenterista myös toiselle ammatilleni ja päässyt tekemään useamman meikkikeikan. Meikkikeikoilla uudeksi normaaliksi ovat muodostuneet maski ja kertakäyttöhanskat ja asiakaskuntani on myös laajentunut enemmän B2B- ja tapahtumapuolelle, mikä on ollut todella antoisaa. Olen todella kiitollinen, että olen saanut harjoittaa myös tätä toista työtäni poikkeusajoista huolimatta.

Tässäpä 10:n julkaisematonta arkikuvaa puhelimen kätköistä koronavuodesta 2020. Yksi kuva per kuukausi ei tosin millään riitä kertomaan niitä tuntoja mitä vuosi on pitänyt sisällään tai lähinnä sitä kestämätöntä stressiä ja työmäärää mitä etätyöskentely ja lomautukset on tuoneet tullessaan joka ikiseen päivään ja tuntiin. Valitsin kuitenkin posin kautta nämä kuvat, mikä on yleensä tapani muutenkin kohdata monet asiat, koska itsehän me elämämme rakennetaan, poikkeustilassakin. Tästä kaikesta koronakurjimuksesta huolimatta nämä kuvat saavat kuitenkin näkemään sen kaikkein tärkeimmän ja mistä hyvä perustuu.

Jos sulla on blogi, niin tähän saa vapaasti tarttua! Olisi kiva nähdä sinun 10x julkaisematonta kuvaa puhelimen kätköistä tänä poikkeusvuonna.