Näytetään tekstit, joissa on tunniste Australia. Näytä kaikki tekstit

Australia kuukaudessa #IG Travel Thursday

Sydän meinaa pakahtua onnesta, kun aloitin eilen selailemaan näitä Instagram-kuviani Australiasta. Vaikka kaikille reissustamme kysyneille olen aina kertonut Uuden-Seelannin olleen maana se, joka kohosi suosikiksemme, niin itseasiassa näitä aussikuvia katsellessa täytyy kai alkaa ottamaan takapakkia sen asian suhteen hieman. Sillä Australia jos joku, on paikka minne toivon vielä palaavani. 
Emmehän tosiaan tuolla vietetyn kuukauden aikana ennättäneet nähdä kuin murto-osan tätä jättiläismaista mannerta. Ja sitten taas toisaalta, nähtiin ja koettiin aivan älyttömästi! Tässä parhaita paloja ja muistoja meidän kuukauden roadtripiltämme Down Underissa.




Australia kuukaudessa

Sydney ja Bondi Beach

Sydneyn kaupunki vakuutti minut kyllä aika lailla ja huomaan näin jälkikäteen kaipaavani sinne takaisin. Niin paljon jäi vielä tekemättä siellä, sillä jostain kumman syystä olimme varanneet kaupungille vain häpeälliset neljä päivää aikaa. Pahus. Tämä tarkoittanee vain sitä, että Bondi Beach odottelee minua takaisin joku kaunis päivä. Voit lukea lisää Sydneyn fiiliksistäni tästä postauksesta.




Byron Bay

Tämä Gold Coastilla sijaitseva pieni surffikylä lumosi minut aivan täysin. Paikka jäi tietysti myös ikuisesti mieleeni siitä, että täällä rohkenin mennä surffikurssille ja ihan oikeasti surffasin. Jos tänne pääsisi suoralla lennolla, minun etelänkohteet olisi päätetty aika helposti. Ihan minun paikka! (vaikka jälkikäteen olen lukenut ja kuullut muilta miten hippi ja pössyttelyhenkinen paikka kuulemma on. Syytä ehkä tässä vaiheessa korostaa että sen takia tämä paikka ei todellakaan noussut suosikikseni. Ei ole mun juttu). Byron Bay, tykkäsin! Korjaan, rakastin! Hehkuttelin paikasta aikaisemmin blogissani täällä.




Surfers Paradise

Australian suurin pettymys koettiin täällä. Paikka on varmasti parhaat aikansa nähnyt ja paratiisi oli täältä aika kaukana. Harmitti, sillä odotukset olivat erittäin korkealla paikan suhteen. Kuten muutamat paikalliset sanoivat Byron Bayssa meille, että ajakaa tämän paikan ohitse, nopeasti. Ei uskottu, vaan vietimme täällä parikin yötä. Ehkäpä vinkkinä siis muille kohdetta suunnitteleville, että pysähdys täällä ei välttämättä kannata. Australiassa on niin paljon muita mageempia rantoja ja paikkoja jossa viettää aikaa. Tämä on vähän kuin Australian Vegas, mutta ei sitten kuitenkaan. Lisää "pettymyksestä" voi lukea täältä.
 


Airlie Beach

Meille Airlie Beachistä tuli Australian pohjoisin paikka, jossa vierailtiin. Jätimme siis suositun Cairnsin kokonaan välistä. Olimme Gold Coastin Byron Bayssa ollessamme varanneet aika extempore 4 päivän purjehduksen Whitsundaysin maisemissa ja valliriutan lähettyvillä, joten tästä syystä meidän auton nokka siirrettiinkin osoittamaan Airlie Beachiä. Kaupunki olikin ihan viehättävä ja siellä viihtyisi helposti pidempäänkin. Tosin rannoilla ei voinut uida, ilman märkäpukua. Että sellainen paratiisi. Lisää Airlie Beachistä täältä.
 


Whitsundays ja purjehdus

Australian kohokohtiin lukeutui (kenguruiden ja koaloiden näkemisen lisäksi) ehdottomasti purjehdusretki Whitsundaysilla. Aluksi hieman epäröiden alkanut purjehdus osoittautui ikimuistoiseksi, eikä iltaisin laivan ympärillä hyppivät delfiinit tehneet siitä vähemmän ikimuistoista. Tämä oli elämys, isosti! Kirjoittelin blogiini purjehduksesta pariinkin otteeseen ja ne löytyvät täältä: osa1 ja osa2. Lisäksi samaisella purjehduksella kävimme myös snorklaamassa merikilpikonnien kanssa sekä sukeltamassa valliriutoilla.
 



Mackay

Kaupunki jossa "jouduimme" yöpymään pitkien ajomatkojen vuoksi. Mutta eipä siinä mitään, käytiin ensimmäistä kertaa syömässä paleo ravintolossa ja herkkuahan se oli. Mackay oli myös kohtalaisen iso ja virikkeellisen oloinen kaupunki. Sieltä löytyi myös iso satama, jonka suuruuden jalkoihin tämä vanha majakka oli jäänyt.
 


Brisbane

No jaa, näyttäähän tämä Brisbane näissä kuvissa ihan kivalta, mutta jotenkin kaupunki jäi meille vain vajaaksi. Vietettiin siellä lopulta useampi yö, mutta enemmänkin odotellen lähtöä seuraavaan kohteeseen. En osaa oikein edes sanoa miksi kaupunki ei sytyttänyt, sillä olihan täällä ulkoisesti kaikki kohdillaan. Paitsi rantaa täällä ei ollut kuten Sydneyssa. Brisbanesta merenrannan sijaan löytyy kaupungin keskelle rakennettu tekoranta. Brisbanesta kirjoittelin myös aikaisemmin täällä.




Hervey Bay

Hervey Bayhin päädyttiin lopulta sattumalta tai olosuhteiden pakosta. Miten sen nyt tulkitsee, mutta tämä rantakaupunki sopi hyvin ajoreitillemme. Lopulta tykättiin rennosta pikkukylästä niin paljon, että varattiin samoin tein yksi yö lisää hotellistamme. Tästä paikasta en olekaan vielä kirjoittanut blogiini mitään, mutta kylän yksi isoimmista nähtävyyksistä  on Vic Hislop Shark Show -museo. Paikka oli itseasiassa aika mielenkiintoinen, vaikka parhaat päivänsä nähnyt tämäkin. Muistutti sopivasti siitä faktasta, että Australiassa on todella haita, jaiks!
 

Harmi sentään, että Australia on niin pirun kaukana Suomesta, joten sinne ei aivan tuosta vaan tule lähdettyä. Mutta jos päätät lähteä, niin oikeastaan antaisin vaan vinkkinä sen, että ota aikaa. Maa on niin huikean suuri ja välimatkat jotain käsittämättömiä, että reissu kannattaa suunnitella hyvin etukäteen. Kuukaudessa ei mitenkään ennätä nähdä koko Australiaa.

Meillä meni Brisbanesta Airlie Beachille ajaessa monta päivää ja takaisin sama homma. Matkalla ei ollut juuri mitään, ei siis mitään, muuta kuin suoraa tietä. Australian roadtrip tarkoittaa paljon istumista, suorititpa sen sitten oikeastaan millä kulkupelillä tahansa. Esimerkiksi yhtenä päivänä gps-laite ilmoitti meidän määränpään olevan reilun 700 kilometrin päässä. Nice! Junassakin istuimme Sydneysta Brisbaneen 12 tuntia ja siihen vielä kaupan päälle kolme tuntia bussissa. Sanoinko jo, että Australia on iso maa..? Vaikka sitä samaa on itsellenikin toitotettu, en sitä ottanut ymmärtääkseni ennen kuin fyysisesti olin itse paikan päällä. Paljon jäi myös näkemättä suurien välimatkojen takia. Kaikesta huolimatta, Australiassa minua houkuttelee kovasti takaisin Byron Bay ja Sydney. Joku päivä, toivottavasti vielä surffaan uudestaan noilla aalloilla.

Oletko sinä myös ihastunut monipuoliseen Australiaan?
 
 
Eng //  Part of the Instagram Travel Thursday -campaign I decided to make a collection a places we visited in Australia, based on my Instagram pictures.

 
Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday kamppista. Suomessa Intagram Travel Thursday järjestäjiä ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca. Minut sen sijaan löytää Instagramista sannasevenseas nimellä. 
By 18 kommenttia
Tunnisteet: , ,

Sukeltamassa Australian valliriutoilla

Tässä Havaijilla hotellihuoneessa loikoillessa ja Ben & Jerry'sin Cookie Dough-jätskiä syödessä aloin pläräämään pinnanalaisia kuvia meidän Australian sukellukselta. Sukellus kuului siis (lisämaksusta toki) osaksi meidän purjehdusreissua Whitsundaysin edustalla. (Purjehduksesta voit lukea lisää täältä, osa1 ja osa2). Laivallisesta porukkaa, meitä oli kuitenkin vain neljä sertifioitunutta sukeltajaa matkalla pinnan alle. No, toinen mokoma toki sellaisia, jotka halusivat kokeilla sukellusta ensimmäistä kertaa. Meidät kuljetettiin kumiveneellä viereiselle sukellusveneelle, jossa hoidettiin paperiasiat kuntoon ja käytiin sukelluksen kulkua läpi. Suunnitelman mukaan teimme vain yhden sukelluksen.





Veden lämpötila oli tuolloin 29-astetta, mutta turvallisuussyistä käytimme märkäpukua. Lisäksi, kun sukeltaa syvemmällä, niin kyllä siellä vaan yllättävän viileä alkaa tulemaan sukelluksen jatkuessa. Me sukelsimme aika lailla kevyen sukelluksen, vain 10 metrissä ja kestoltaan 37 minuuttia. Tykkään itse tämän tyyppisistä dyykeistä, kun minulla ei ole mitään intohimoa päästä mahdollisimman syvälle.

Se mikä yllätti, niin näkyvyys ei ollut lainkaan niin wow, kuin kuvitella voisi. Olisiko se ollut noin kymmenen metrin luokkaa (mikä toki Suomessa on huikean hyvä näkyvyys, mutta ei yleensä trooppisissa vesissä). Lisäksi tuulinen sää teki vedestä hieman sameaa. Mutta silti, sukellus on aina elämys ja tuntuu aina yhtä hyvälle. Ja aina pinnalle noustessa on ihan yhtä kuningas-fiilis sukelluksen jälkeen, kuten kuvasta näkyy!

(Kuva on otettu Gopro-kameralla, ja tässä reissun aikana siitä on nyt ilmennytkin muutamia negatiivisiäkin asioita. Kuten esimerkiksi se, että vesipisara näytöllä, näyttää juuri tältä kuin kuvassa naamani kohdalla. Ja kun linssin koteloa ei usein muista putsata pisaroista ja koska kamerassa ei ole näyttöä, niin lopputulos saattaa yllättää ja välillä joutuu vähän pettymäänkin).




Sen sijaan katsokaapas näitä purjehduskolleegani ottamia kuvia hänen sukellukseltaan Olympuksen peruspokkarilla vesikotelolla. Sanoisin että aivan huikeita! Gopro kamera ei pysty lainkaan samaan pinnan alla, jossa valonmäärä vähenee mitä syvemmälle mennään. Nämä pokkarilla otetut kuvat antavat oikean kuvan siitä, miltä sukelluksella Valliriutalla oikeasti näyttää ja kuinka huikeita korallit ovat.





Huikea tuo pinnanalainen maailma, eikö!

Huomenna otetaan muuten auto alle täällä Havaijilla ja lähdetään kruisailemaan pitkin Oahun saarta. Pakataan snorklikamat messiin ja käydään tutkailemassa miltä se pinnanalainen elämä täälläpäin maailmaa näyttääkään.


Ps. Ollaan muuten syöty jätskiä melkein joka päivä. Siis sekä täällä, että Australiassa ja myös myös Uudessa-Seelannissa. Sieltä se kaikki oikeastaan alkoikin, kun löydettiin Magnumin Peppermint uutuus-jätski ja sitä oli saatava sitten melkein jokaisella pysähdyksellä. Sama jatkui Ausseissa ja huh, onneksi ei olla löydetty sitä makua täältä Havaijilta, ainakaan vielä. Näemmä tuo B&J toimii yhtä lailla. Uskallankohan muuten kainosti tiedustella että mahtaako Peppermint makua löytyäkään edes Suomesta...?


Eng // Diving in near Great Barrier Reef, Australia.
By 6 kommenttia
Tunnisteet: , , , ,

Sailing Australia, osa2: Purjehduksella ei todellakaan käy aika pitkäksi

Ahoy! Tässäpä vielä jatkoa purjehdusretkemme ensimmäiseen postaukseen (joka löytyy täältä). 
Näistä maisemista oli kyllä huikea herätä aamuisin ja kömpiä kannelle aamupalalle. Aamupalan yhteydessä kapteeni ilmoitti aina päivän ohjelmasta, josta emme tosiaan tienneet etukäteen juurikaan mitään, sillä ohjelma muodostui aina sään ja tuulien mukaan. Kolmantena päivänä meillä oli luvassa sukellusta tai vastaavasti snorklausta mikäli ei halunnut osallistua sukellukseen. Teen sukelluksesta kokonaan oman juttunsa, tämän jo julkaistun snorkkeliretken kaveriksi. Sukelluksen lisäksi päivään mahtui lisää snorklausta ja rantautumista maihin näissä maisemissa... Aika jees.




Vaikka useassa kuvassa taivaalla lymyileekin nuo tummat pilvet, niin yllättävän vähillä sateilla selvittiin. Kuten tuossa mainitsinkin, niin kapteeni suunnitteli reitin meille sään mukaan ja vain muutaman kerran kannella ollessamme jouduimme syömään katoksen alla. Muutoin täällä kyllä lämpöä ja aurinkoa piisasi. Välistä jopa liiaksikin. Australian uv-säteen kanssa ei todellakaan ole leikkiminen ja 50-suojakerroin rasvaa tuli lisättyä tuon tuosta. Whitsundays sijaitsee Queenslandin osalvatiossa, joka kutsutaan "Sunshine State:ksi", mutta luin jostain, että yhtä hyvin sitä voisi kutsua kuulemma "Skin Cancer State:ksi". Niin paljon tässä osavaltiossa kuulemma esiintyy ihosyöpää. Edellisessä postauksessa mainitsemani kokovartalomärkäpuvut, jotka olivat pakollisia veteen mentäessä, osoittautuivatkin hyväksi auringonsuojaksi noissa helteissä.

Whitsundayn saariryhmään kuuluvalla Hayman Islandilla sijaitsee yksi hotelli, joka on kuulemma aivan ökykallis. Yksi yö siellä saattaa maksaa noin 20 000 taalaa. Hotelli on kuulemma suosittu julkkisten piirissä (no, kellepä tavan tallaajalla sinne olisi asiaa noilla hinnoilla). Mutta mepä päästiin veneellä aika lähelle saarta ja uiskenneltiin ja snorklattiin sen ympäristössä. Kuvassa näkyvä pienlentokone lennättää juuri asiakkaita todennäköisesti hotellilta katsomaan valliriuttaa ilmoista käsin.


Yläpuolella olevasta kuvasta näkyy purjehdusreittimme ja kartta Airlie Beachistä ja Whitsundaysin alueesta. Great Barrier Reef näkyy kartassa aivan yläkulmassa, eli seilasimme ulompien valliriuttojen tuntumassa. Jos päätät tästä innostuneena lähteä Australiaan purjehtimaan Solway Lassilla, niin reitti saattaa olla hieman erilainen, koska se muotuotuu tuulien mukaan. Mutta aina laiva pysähtyy kyllä Whitehaven Beachillä, siitä ei huolta ja snorklatessa näkymät ovat varmasti kaikkialla yhtä loistavat.

Mutta, mitä muuta laivalla sitten voi tehdä? Tilat ovat rajalliset, se on totta. Nettikin kuuluu vain hyvällä lykyllä hetken aikaa mastojen lähellä aamuisin, eikä siihenkään ole oikein aikaa, sillä tälläisellä laivalla riittää puuhaa, yllättävää kyllä. Joko vaihdat kuulumisia muiden matkustajien kanssa, luet kirjaa, otat aurinkoa, juttelen kapteenin kanssa ja pääset ohjaaman venettä, tai sitten on joko lounas, välipala tai illallinen. Yhtenä hetkenä tutustutaan tarkemmin laivan historiaan tai koralleihin. Mutta kyllä yksi hauskoimmista ajanvietteistä oli laivasta mereen hyppääminen Tarzan-liaanilla! Tässä (alla kuvassa) allekirjoittaneen hyppynäyte, tai ennemminkin alkuvalmistelu. Hyppyni oli niin lyhyt ja kuulemma hauskannäköinen, että se ei ikuistunut tämän enempää muistikortille, hahaha. Sen sijaan, voitte käydä katsomassa blogini facebook-sivuilla videon siitä kun mieheni hyppää aika tyylipuhtaasti liaanilla. Tää oli hauskaa!



Viimeisen illan auringonlaskuun tuli aika täydellinen piste iin päälle, kun veneemme ympärille tuli hyppimään pari delfiiniä! Veneemme oli ankkurissa rauhaisassa poukamassa ja me kaikki illallisen jäljiltä vielä kannella istumassa, kunnes merestä alkoi kuulua polskahduksia. En voinut uskoa, että toiveeni siitä että näkisimme delfiinejä toteutui! Yksi delfiini kiersi laivaa molemmilta puolilta ja esitteli hyppyjään pariin otteeseen. Vaikka oli jo todella pimeää ja myöhäistä, niin kyllä delfiinit silti merestä tunnisti. Toiset matkustajat sanoivat, että olivat nähneet myös varhaisella aamulla delfiinejä.

Joka ilta näimme myös valtavan isoja kaloja aivan laivan ympärillä, ja jos kippari ei olisi sanonut että ne ovat "vain" joitain kaloja, olisin sata varmasti sanonut, että ne olivat haita. Grrrr.... Mutta onneksi tämä Titanicia vanhempi laivakaunotar kestää tyrskyt ja myrskyt ja hait mennen tullen. Mutta ilta-uinnille minua ei kyllä tuohon aikaan enää saisi...

Koko purjehduksemme aikana näimme siis vaikka mitä huikeita eläimiä. Purjehdimme myös sellaisen saaren ohitse, jossa oli perhosia aivan valtavasti. Hetken aikaa seilasimme siis niin, että perhosia lenteli siellä täällä mukanamme laivassa. Siihen päälle kymmenittäin kilpikonnia merenpinnalla ja jättiläisen kokoisia kaloja ja rauskuja ja tietysti se kaikki pinnanalainen elämä, minkä näki vain maskin lävitse. Kaiken kaikkiaan purjehdusretki oli aivan huikea kokemus ja varmasti nousee yhdeksi parhaimmista tällä koko reissullamme.
Lämmin suositus siis jos suinkin olet Whitsundaysille päin matkalla. Useamman vuorokauden purjehduksella näkee ja kokee saaria vain niin paljon enemmän.

Ahoy! Nyt kuitenkin ankkurit ylös ja eteenpäin... Meidän matka jatkui Australiasta Fidzin paratiisiin ja siitä juttua luvassa aivan pian.


Eng // Sailing in Whitsundays was one of the best experience in Australia. Highly recommended.
By Ei kommentteja
Tunnisteet: , , , ,

Snorklaamassa merikilpikonnien kanssa Australiassa

Meidän taannoisella Australian purjehdusretkellä (juttua (osa1) purjehduksesta löytyy täältä) saimme snorklata useamman kerran ja useammassa eri kohteessa Whitsundaysin ja valliriutan läheisyydessä. Toisen purjehduspäivämme snorklauksen jälkeen laivan puosu muuten mainitsi laivassa, että hän oli nähnyt hain snorklatessamme, mutta ei ollut kuulemma viitsinyt mainita asiasta vedessä ollessamme. Ehkä ihan hyvä niin. Hain näkemisen sijaan näimme aivan mielettömän paljon erivärisiä ja erikokoisia kaloja ja koralleja. Suurimmat kalat mitä tuolla suuntaa Australiaa voi nähdä ovat valtavia. Kalat ovat lähes ihmisten kokoisia mölliköitä, tai ainakin reilun metrin mittaisia. Niiden näkeminen on jopa jollain tasolla pelottavaa, niiden kokonsa puolesta. Sen sijaan pieniä, söpöjä, neonvärisiä kalojahan ja nemojahan nyt katselee mielellään ja niiden keskellä on ihanaa uiskennella. Mutta todellinen snorklauksen jättipotti koettiin kuitenkin aivan purjehduksemme loppusuoralla, kun meidän snorklausretkellä Black Islandilla nähtiin iso merikilpikonna uimassa meidän kanssa. Hui-kee-ta!


Tämä konna makoili ensiksi merenpohjassa syömässä, kun sen ensiksi näimme. Ja meitähän oli aikamoinen joukko snorklaajia ihmettelemässä tätä huikeaa eläintä. Kilpikonnan noustessa pinnalle ottamaan ilmaa, oli huikeaa seurata sen liikehdintää meressä, vapaana. Ja näytti että se ei ollut moksiskan meistä, sillä palasi samaan paikkaan lounastamaan.

Whitsundaysin alue on muutenkin todella upeaa snorklaus- ja sukellusseutua. Alue luokitellaan ison valliriutan sisäriuttoihin kuuluvaksi alueeksi, joten korallit ovat hyvin monipuolisia ja värikkäitä. Olimme aikaisemmin nähneet jo monia kymmeniä kilpikonnia veneestä käsin. Voitteko uskoa! Mutta siis todellakin kilpikonnat olivat niin suuria, että niiden kilvet näkyivät selkeästi merenpinnalla kun purjehdimme yhdessäkin poukamassa. Seutu on kuulemma kilpikonnille mieluisaa, eikä luonnollisia vihollisia, kuten haita ole juuri lainkaan täällä. Vesi on kuulemma haille liian kylmää täällä näin.



 
Tämä yllä olevassa kuvassa oleva kala (Orbicular Batfish) oli muuten todella iso. Sitä mieluusti jo luonnostaan alkoi väistämään kun näki sen uivan kohti. En ollut aikaisemmissa snorklaus- tai sukelluskohteissa nähnytkään näin suuria kaloja kuin täällä Australiassa. Värikkäitä kyllä ja vaikka minkälaisia, mutta valliriutan kalojen koko oli erittäin hämmentävä. Myös korallit olivat upeita ja värikkäitä, kuten kuvista näkyy.


Snorklaus on kyllä niin siistiä puuhaa! Ja on aina yhtä huikea tunne painaa ensimmäistä kertaa snorklimaski pinnan alle ja huomata miten paljon siellä onkaan elämää. Aivan jalkojemme juuressa. Kuten nyt vaikka kilpikonnia!







Ps. Mitä muuten noihin söpöihin ja kaikkien tykkäämiin "nemo"-kaloihin (clownfish) tulee, niin opittaanpa purjehdusretkellä aika paljon lisää tuostakin kalasta. Tiesitkö, että mm. "nemot" syntyvät aina kuulemma koiraina, mutta voivat vaihtaa sukupuolta myöhemmin. Ja jos nemo-ryhmän naaras kuolee, niin ryhmän suurin koiras muuttuu naaraaksi. Vastaavanlainen on yleistä monessa muussakin kalarodussa, tai, jotta sekoitetaan pakkaa vielä enemmän, niin muutos voi tapahtua myös toisin päin. Naaraasta koiraaksi.

Mutta, mites on, oletko sinä kenties törmännyt snorklatessa näihin huikeisiin otuksiin?


Eng // We went to snorkeling on our sailing trip in Whitsundays, Australia. And oh wow what we saw there. Beautiful turtles.
By 33 kommenttia
Tunnisteet: , , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)