Matkalla: Venice & Venice Canals
keskiviikko 31. heinäkuuta 2013
Olkoon tämä viimeinen matkareportaasi osuus Kaliforniasta. Vaikkakin muutama mainitsemisen arvoinen paikka olisi vielä kyllä takataskussa. Esim The Grove ja Laguna beach, sekä Whole foods Market ja sieltä tekemät löydöt & hudit. Mutta sujautan ne varmaan jonnekin salakavalasti vielä ;)
Mutta hetkeksi vielä takaisin Kaliforniaan, ja rannoille; Venice Beach sijaitsee aivan Santa Monican kyljessä. Ero näiden kahden alueen välillä on kuitenkin selkeästi nähtävissä, jokseenkin ehkä se on kaventunut vuosien varrella mutta sen verran sitä on jäljellä että tiedät kyllä milloin olet saapunut Venicelle :)
Olkoonkin Venice hyvässä-ja/tai-pahassa maineessa, jokin siinä puhuttelee aina minua. Rantaviivahan on yhtä ja samaa kaikkialla LA:ssa (on toki eroavaisuuksia rannoissa, mutta ei näiden kahden osalla). Nyt ensi kerran nähdyt Venicen kanaalit tekivät kyllä minuun vaikutuksen. Lisäksi ehkä vähän jopa peloteltu Venice yllätti minut sillä, että itse rantakatu hiljeni ja tyhjeni kokonaan ilta kahdeksan jälkeen. Meidän hotelli sijaitsi Venicen ja Santa Monican välimaastossa, aivan rantakadulla ja oli kyllä niin rauhallista iltaisin, että ainut meininki mitä sielläpäin oli, tapahtui Santa Monica Pierin kohdilla.
Venicellä vuokrasimme myös polkupyörät allemme ja cruisailimme kanaaleille ja rantaa pitkin. Päivä oli jälleen aika huoleton...Hakuna matata :) Oih ihana Kalifornia!
Voi ei, nyt iski kova ikävä takas. Varsinkin jos tää oli nyt tässä - matkareportaasit siis. Mitähän keksisi avuksi...?
Matkalla: Paikka jonne Route 66 päättyy
tiistai 30. heinäkuuta 2013
Legendaarinen Route 66 -tie päättyy Santa Monican kaupungin osaan Los Angelesissa, ja siellä olevaan huvipuistojen ja turistien kansoittamaan laituriin, Santa Monica Pieriin.
Olen aina tykännyt tästä laiturinäkymästä horisontissa ja valokuvissa (ja itseasiassa teettänyt ison suurennuksen seinällekin tuosta laiturista). Itse sillalla kävely on ehkä ensi-kertojen jälkeen jo aika koettu, ihan vaan sen takia että siellä on aina aivan hurjasti (liikaa) ihmisiä. Siltikin ensi kertalaisten suosittelen käymään pierillä ja ennen kaikkea ylipäätänsä Santa Monicassa.
Muutama kortteli rannalta sisämaahan päin (3rd Street Promenadella) sijaitsee paljon kauppoja ja ravintoloita, joten rantapäivän jälkeen voi hyvin siirtyä sinne ihmettelemään rentoa elämän menoa, tai ainakaan ruuhkaan ei kannata lähteä neljän viiden aikoihin, jolloin paikalliset lähtevät rannalta. Me ainakin totesimme näin :)
Santa Monican alueella on mahdollista selvitä ilman autoakin (siis rannan ja shoppailujen ja vaikkapa Venicen akselilla), mutta suosittelen lämpimästi vuokraamaan polkupyörät ja tutustumaan pyörän selästä laajemminkin alueeseen. Rantaviivaa riittää kymmeniä kilometrejä joten me ainakin koimme että se oli ihan paras tapa kokea aluetta paremmin.
Löytyykö lukijoiden joukosta Santa Monicasta tykkääjiä?
Matkalla: Up in the Air. City of Angels.
Tässä muutamia kuvia yhdestä huimasta kokemuksesta jonka koimme lomallamme. Nimittäin lahjana ystäviltämme saimme 90 minuutin kestoisen pienlentokone ajelun Los Angelesin yllä. Lentopelkoista jännitti aika lailla, mutta olen kerran aikaisemmin ollut pienlentokoneen kyydissä ja siitä oli hyvät fiilikset, ja itseasiassa vakuutuin jälleen että tällä tapaa lentäminen on minulle paljon mukavampaa kuin isossa matkustajakoneessa istuminen. Voitin siis pelkoni, ja astuin kyytiin :)
Lento suuntautui sisämaasta yli rantojen kohti Catalina Islandia, joka näytti upealle! Suunniteltiinkin että sinne täytyy mennä pariksi päiväksi seuraavalla kerralla. Siellä voi telttailla, haikata, ja viettää ranta-elämää. Koneestä käsin satamassa näkyi myös iso Karibianristeilyalus pysähtyneenä saarelle, joten jotainhan spessua siellä täytyy olla :)
Koneesta näin myös Disneylandin, sekä ne kuuluisat LA:n ruuhkat (huh, että olivat autojonot pitkiä näin ilmasta käsin nähtynä). Mutta kuten kuvista käy ilmi, LA:ssa on niin kaikkea; on vihreää, on kuivaa, on meren rantaa pitkälti, on vuoria ja välillä vuorilla lunta, on aavikkomaisemia, on jokia, ja niitä ihania palmuja lähes kaikkialle. Siis lähestulkoon jokaiseen makuun jotain.
Aikas huikeaa, vai mitä! Olisitko uskaltautunut nousta lentoon mahdollisuuden tullen? Tai kenties lentänyt jonkun kaupungin yllä pienkoneella?
Matkalla: Getty Villa
Pacific Coast Highwaylla Malibuun mentäessä sijaitsevan Getty Villan löysin siten, että näin kevät-talvella sisustussuunnittelija Marko Paananen -ohjelmassa hänen mainitsevan Gettystä ja pistin tiedon heti ylös. Hän sanoi pitäneensä paikkaa inspiraation lähteenä hänen LA vuosinaan. Ja onhan se aika huikea paikka. Kaunis, ja rauhallinen Villa uima-altaineen ja upeine puutarhoineen. Villaan voi tulla vaikka omien picnic-eväiden kanssa, ja nauttia niitä niille tarkoitetulla ulkoterassilla, tai käyttää Villan omia ravintoloita. Getty Center taidemuseo sen sijaan sijaitsee hieman toisaalla, ja harmittaa että sinne emme ennättäneet. Tämäkin menee osioon "seuraavalla kerralla". Kumpaankin on ilmainen sisäänpääsy, mutta pysäköinti maksaa. Saman päivän aikana voi käydä vaikka molemmissa Gettyissa, jolloin parkkia ei tarvitse maksaa kuin kerran. Mutta meillä ei aikataulu vain venynyt enää Getty Centeriin. Ja totta puhuen, jos sinulla on vain muutamia päiviä Losissa, en ehkä siinä tapauksessa sijoittaisi näitä aivan listan kärkisijoille. Tai no, sekin riippuu niin ihmisestä. Tykkäsin itse kyllä Villasta, ja Centeriin haluan joskus tulevaisuudessa. Katsokaa kuvia ja päätelkää itse :)
Valkoiset MK:n skinny jeansit Malibussa
maanantai 29. heinäkuuta 2013
Miten tämän nyt aloittaisi. Tuosta otsikosta ei nimittäin helposti tunnistaisi minua.... Paitsi ehkä tuosta Malibusta koska se liittyy Kaliforniaan :) Mutta totta tosiaan tälläiset housut tuli ostettua reissusta. Ja itseasiassa tarina menee niin, että ihastuin näihin housuihin jo matkan alussa Torontossa. Otin MK:n liikkeestä kesämallisto-esitteen mukaani, jossa nämä housut olivat. Tietysti sellaisen pitkän hoikan mallin jalassa. Näytti törkeen hyvältä! Tuli kyynel, ja ajatus että ei tälläinen lyhyt jalkainen vain ole tehty noille. Noh, MK:n esite matkusti mukanani New Yorkiin. Olkoon New Yorkin taika tai jotain muuta maagista, mutta Nycin Sohon myymälässä näin nämä housut ensi kertaa livenä ja ystäväni pakottivat minua sovittamaan niitä. Sovitin ja aika lailla ihastuin. Pituutta en tietenkään jalkoihini enempää saanut (hahaha), mutta kuvittelin sovituskopissa että pidänkin näitä mieluiten korollisten kenkien kanssa. Otin riskin, ja pienellä ystävien painostuksella ostin nämä. Tulin aika onnelliseksi. Korjaan, tosi onnelliseksi! :)
Näissä kuvissa ollaan Malibussa, jossa housut saivat ensi-iltansa, ja jalassani olivat sandaalit. Voitte vaan uskoa että olin kuvia otettaessa niin mukavuusalueen ulkopuolella, että voi apua :) (en yleensä ota päivän asukuvia lainkaan. Miten te muut osaatte ja onnistutte?). Siinä ne kuitenkin nyt ovat, aika lailla uudet lempparit -vaikka vaikea väri onkin - ja kunhan niitä osaisi pitääkin joskus. MICHAEL Michael Korsin Zipper-Cuff Skinny Jeansit.
Ai niin, housujen hinta oli kesäkuun alussa Nycissä 120 (usd), parin viikon päästä samat housut oli jo alessa 80 (usd) Santa Monicassa. Nyt katsoin webistä että hinta on 79 usd. Että ei kyllä kauan aikaa olisi aleja tarvinnut odottaa...no, meni jo, ja sain tarinan housuilleni :)
Matkalla: 24h in Malibu, California
Meidän 24 tuntia Malibussa meni aika pitkälti niin, että ajoimme Malibuun suoraan Hollywoodin hotellistamme pitkin rannan kaunista Pacific Coast Highwayta. Checkkasimme hotelliimme (Malibu Motel - suosittelen!) ja painelimme suoraan rannalle. Ja mikä kivointa, rannalle pystyi kävelemään meidän hotellilta. Hotellimme oli nimittäin aivan meren rannassa kulkevan PCH vieressä, ja meidän partsilta näki myös merelle, mutta tosin aivan mistä tahansa kohtaa rannalle ei ole julkista pääsyä vaan osa taloista ja rannoista oli privatteja. Mutta Malibussakin on yleinen ranta ja se on ihan helppo löytää parkkipaikkojen perusteella.
Malibun ranta on Santa Monican ja Venicen rantoihin verrattuna paljon pienempi ja intiimimpi. Päivämme sujui rannalla chillaillen ja picnic-eväitä syöden. Ihan huippu juttu oli se, että meidän hotellin vieressä oli Pacific Coast Greens -ruokakauppa. Täynnä luomua ja muuta orgaanista ruokaa viineistä lounastiskille, lisäksi kaupasta löytyi kosmetiikkaa yms yms. Kauppa on siis kuten Whole foods, mutta tämä oli Malibun oma sellainen. Sieltä sai vaikka mitä ihania herkkuja rannalle ja kätevästi hotelliin.
Beachipäivän jälkeen käväistiin nopeasti hotellilla vaihtamassa vaatteet illalliselle. Olimme varanneet pöydän Malibu Beach Inn -hotellista auringon laskun aikaan. Ulkoterassilta. Merenrannasta. Iiiiks. Jänskätti kovasti, ja mietin hetken pukukoodia kauhistuneena, mutta hyvin sulauduimme kuitenkin mielestämme joukkoon :) Terassilta maisemat olivat jumalaisen kauniit, ruoka maistuvaa ja saimme nauttia myös semi-upeasta auringonlaskusta (oletan, että tummista pilvistä johtuen ei aivan parastaan päässyt Malibu tarjoamaan meille). Ehkä seuraavalla kerralla sitten? :)
Uusi aamu Malibussa alkoi auringonpaisteella, yeij! Aina yhtä ihmeellistä, että aurinko voi tosiaan paistaa joka päivä(!) Näitä ihmisen pieniä-suuria iloja... Aamupala (smoothiet, croisantit ja muffinit) haettiin uudesta lempparilikkeestä Pacific Coast Greens:stä, jossa muuten olisin voinut viettää aikaa tuntitolkulla. Tykkään hurjasti kierrellä elintarvikeliikkeitä kaikkien ihanien uusien löytyjen toivossa (sekä outoja asioita ihmetellessä).
Hotellille oli jätettävä haikeat hyvästit jo yhden päivän jälkeen. Jos meillä olisi ollut mahdollista peruuttaa tuleva Venicen hotellivaraus, olisimme ehdottomasti jäänet Malibuun pidemmäksi aikaa. Ensi kerralla sitten :)
Malibu -päivän saldona oli aika tiukat rusketusrajat, paljon surffareiden bongausta, hyvää fiilistä, kiva pikku-kylä fiilis (koristeltuna järkyttävän hintaisilla rantahuviloilla) ja kyllä, rakkaus Malibuun.
Jos muuten haluatte ihailla suoraa livekuvaa Malibun rannalta niin Malibu Beach Inn hotellin web-kamera tarjoaa sen tästä. Toki aikaero kannattaa huomioida parhaimman beachikuvan saavuttamiseksi :)
Kat Von D´s Wonderland Gallery & shoppailuja
torstai 25. heinäkuuta 2013
Jatketaan matkakertomuksia Los Angelesista, mutta otetaan väliin vähän shoppailujakin. Tai no, tässä on sekä että; shoppailuja ja vähän matkakohdettakin esitelty jos nimittäin yksi maailman kuuluisimmista tatuointistudioista kiinnostaa.
Olen täällä kerran aikaisemmin jo lymyillyt, mutta silloin vuonna 2009 en uskaltautunut liikkeen sisälle asti. Nyt rohkenin itse High Voltage Tattoo alias LA Inkin tiloihin, sekä seinän toisella puolella olevaan Kat Von D´s Wonderland Galleryyn.
Tatuointi studion puolelta en tunnistanut kuin yhden henkilön suositun tv-sarjan pohjalta. Tosin viimeisintä tuotantokautta en ole nähnytkään. Sen sijaan pääkohteenani oli kohtalaisen hiljattain avattu Wonderland galleria, jossa tiesin olevan myynnissä yhtä sun toista, mutta en tiennyt että sieltä saisi myös vaatesuunnittelijana jokin vuosi sitten aloittaneen Kat Von D:n vaatteita. Mutta sai! Ja sehän oli kivaa! :)
Mallistoon kuuluu itseasiassa toppien, paitojen, mekkojen ja takkien lisäksi tietysti myös legginsejä, kenkiä ja laukkuja. Eikä hintataso ollut todellakaan paha kuin olettaa olisi voinut. Topit lähti parista kympistä ylöspäin. Omista ostoksistani maksoin vajaa 100 taalaa. Ja ostin tosiaan nämä alla näkyvät kaksi paitaa ja sekä mustan kapean tuubitopin (joka näkyy tämän corallin värisen paidan alta hyvin hyvin vähän. Mutta tuubitoppi on sellainen napapaita malli, no sellainen joita Kat pitää todella usein).
Kuvassa Kat Von D malliston Whisper Top Coral -paita
Kuvassa Kat Von D malliston Death Top -paita
Wonderland Gallerian ja LA Ink tatuointi-studion löydät Hollywoodista La Brealta (1257 N. La Brea Avenue). Kat Von D:een löydät mm. instagrammissa. Vajaat kaksi miljoonaa muuta ja minä seuraa tätä taitavaa, monipuolista naista Instassa.
Mitä mieltä te olette Katista ja tuliko kenties tatuointi haaveita? :)
Matkalla: Runyon Canyon
keskiviikko 24. heinäkuuta 2013
Hollywoodin kukkuloille nouseva Runyon Canyon puisto on hurjan suosittu lenkkeilypaikka. Perille pääsee suht´ lähelle myös autolla Mulholland Drivea pitkin, mutta ehdottomasti ylös perille kannattaa haikkailla. Mulhollandia voi ajella sitten muulloin ja ihastella ja ihmetellä julkkisien isoja huviloita sekä lukuisia turistibusseja. Runyon Canyolle pääsee siis useampaa eri reittiä ja alhaalta Hollywoodista lähdettäessä voit valita kuntosi mukaan vaikeammasta helpoimpaan reitin. Me oletettavasti otettiin se helpoin. Ainakin selvisin siitä! :) Kuvista näkee ihmismuurahaisia lenkkipoluillaan. Hikeä pukkasi, mutta vitsi että oli kivvaa!
Jälleen kerran puisto oli täynnä koiranulkoilijottajia (sanoinko jo että haluan koiran?), perheitä, lenkkeilijöitä ja aivan ylikuntoisia lihaskimppuja. Täytyy kyllä nostaa hattua noille kaiffareille jotka juoksivat mennen tullen ohitse Canyonilla. Tuli hiki pelkästä ajatuksesta. Onneksi me tavikset myös sovittiin joukkoon ja jälleen kerran perillä ylhäällä palkintona oli aivan upeat näkymät Downtowniin, sekä vielä lähemmät näkymät kuin Griffitiltä, Hollywood-kyltille. Lisäksi tämä on se aluea, jossa asustelee todella moni julkimo. Sen pystyi huomaamaan myös siellä olevista huviloista.
Söpönä yksityiskohtana täällä oli se että koirille oli omia juomakuppeja pultattuna penkkeihin kiinni, eli pystyit juottamaan koiraasi matkalla. Lisäksi täällä liikkui vesikaupustelijoita, jos oma vesipullo oli päässyt unohtumaan tai loppumaan.
Oih, voinko päästä tänne pian uudestaan? Lupaan ostaa oikeat lenkkaritkin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)