Konfetit poksahtelivat, kun otimme ystäviemme kanssa vastaan vuoden 2018. Julistimme sen vaatimattomasti juhlavuodeksi! Alkoihan se mieheni pyöreitä juhlimalla ja päätimme koko vuoden olevan yhtä juhlaa! Täytyy sanoa, että vuosi alkoi erinomaisesti, kuten olimme villisti haaveilleet, mutta sai ikävämpiä kaikuja pitkin kevättä ja todellisen järkytyksen elokuussa. Kaikki ei siis todellakaan mene aina kuten suunnittelee tai toivoo.

Sen lisäksi, että olen tehnyt henkilökohtaista surutyötä koko syksyn, tuntuu että viimeistään IPCC-raportin jälkeen tummapilvi laskeutui myös maapallon päälle. Ja ihan oikeutetusti. Sen varjolla tämän matkabloginkin saisi unhoittaa ainakin sillä tavalla miten minä usein matkustan, lentämällä. Rakastan myös purjehtimista, roadtrippejä ja junakyytejä, mutta ne eivät valitettavasti miinusta kaukomatkojani pois. Lisäänkin tämän postauksen loppuun lentopäästöni vuoden 2018 matkoilta, jotta voin paremmin tarkastella niitä jatkossa ja haastaa sitä kautta itseäni.

Aamun ensimmäiset säteet. Sieltä ne nousivat Afrikan mantereen suunnilta. Olimme astelleet jo hetken loivaa rinnettä ylöspäin Mijas Costan alueella, tarkoituksena saada reipas aamulenkki alle. Nuo auringonnousun ensimmäiset säteet kuitenkin pysäyttivät meidät. Oli pakko pysähtyä hetkeen ja jäädä ihailemaan nousevaa aamua.

Facebook muistuttelee näin jouluna muisto-osiossa joulunvietoistani maailmalla. On totta, että olen viihtynyt jouluina palmujen alla, milloin Thaimaassa ja milloin Filippiineillä. Sinänsä kätevä tuo sovellus, jos nyt ei itse sattuisi muistamaan missä minäkin vuonna on tullut oltua. En olisi ainakaan muistanut, että se oli vuosi 2010, kun pakkasmittari näytti -32 astetta jouluna Suonenjoella. Eilen se näytti illalla -24 astetta. Thaimaassa vietetyt joulut vievät Koh Lipen -saarelle ja sieltä hymyilyttää edelleenkin muisto, jossa otimme osaa Sand Snowman -kilpailuun missä meidän piti rakentaa lumiukko rannalle tuodusta hiekkakasasta. Tuntien muovaamisen jälkeen meidän hiekkainen lumiukko "Aloha"-tervehdyksellä näytti itse asiassa aika hyvältä!

Tallinnan raatihuoneentorin joulutorista näyttää tulleen minulle vähintäänkin jonkin asteinen traditio. Vierailin nimittäin joulutorilla kuva-arkistoni perusteella ensimmäisen kerran jo vuonna 2008, mutta ensimmäisen kerran kirjoitin vasta tästä tunnelmallisesta joulutorista blogiini viime vuonna. Tallinna on suosittu kohde ympäri vuoden, mutta näin joulun alla Tallinna tuntui olevan loppuunmyyty. Eikä ihme, joulutori on viehättävä ja vetää puoleensa ihailijoita!