Matkalla maailman ympäri

Tämän kertainen postaus onkin harppauksellisen suurempi sisältöinen kuin aikaisempani. Tämä on tarina siitä kun unelmista tulee totta. Aiomme siis mieheni kanssa ottaa hypyn tuntemattomaan ja lähteä kiertämään maailmaa ensi syksystä eteenpäin. 
Sinänsä miehelleni tämä on turvallisempi hyppy, koska hän voi tehdä reissun vuorotteluvapaan turvin. Minulla ei sen sijaan käynyt yhtä hyvä tuuri ja jouduin pitkien ja vaikeiden, itseasiassa todella vaikeiden päätösten eteen, jotka lopulta johtivat siihen, että jos jotain todella paljon haluaa ja jos jostain on todella paljon ja pitkään unelmoinut, niin on toimittava nyt, eikä kaduttava myöhemmin. Joudun siis luopumaan tutusta ja turvallisesta -ja ihanasta- työstäni, johon nyt moni varmaan kysyy, että siis reissun vuoksiko? Johon oikeastaan vastaan että unelmani vuoksi. Intohimoni vuoksi ja sen takia kun jokin suurempi voima sisälläni vaan sanoo niin.

Matkalla maailman ympäri

Päätös ei tullut yhdessä yössä, eikä yhdessä kuukaudessakaan. Ei todellakaan. Kyllä tämä on ollut pitkä pitkä projekti, unelma. Meidän yhteinen sellainen. Ja edelleenkin päässäni jyskyttää aika ajoin ajatus, että teinköhän nyt aivan tyhmästi. Tästä tunteesta on välillä aivan hiton vaikea päästä pois, mutta onnekseni lähipiiri on takonut minuun uskomattoman paljon uskoa ja voimaa ja luottamusta. Vaikka ainahan sitä lopulta itse, yksin sen päätöksen lopulta joutuu tekemään. Täytyy vaan jaksaa toivoa, että asiat järjestyy. Ja tällä tarkoitan sitä tulevaa ajanjaksoa, kun palaan reissulta takaisin Suomeen. Se mikä lohduttaa myös tässä muutosprosessissa on se, että sain tosi paljon tsemppaavaa palautetta kolleegoiltani asian tultua julki. Ja tämä ei ole kuulemma uskon asia, vaan he kuulemma tietävät, että minun käy hyvin.

Olen työstänyt asiaa niin pitkään jo itse, että toki epävarmuus ja kaikki pelot ovat pakostakin (onneksi) väistymässä ja ajatukset alkavat väkisinkin kääntyä tulevaan reissuun, vapauteen, cruisailuihin Kaliforniassa, road trippeihin ja vuoteen pelkissä varvassandaaleissa.
Keräsin muutamia kuvia Instagram-tililtäni siivittämään tätä tulevaa seikkailua, lomaa, järjetöntä irtiottoa eli matkaamme maailmanympäri!




Tadaa! Nyt tämä asia on viimen julki ja kunhan meille selviää reittisuunnitelmat tarkemmin niin kuulisin enemmän kuin mieluusti teiltä kaiken maailman vinkkejä tälle tulevalle suurelle reissullemme!

Ensi syksystä eteenpäin näytän siis suunnilleen tämän näköiseltä seikkailijalta kuin näissä kuvissa.



PS. Onhan se ihan hullu ajatus, että emme ilmeisesti tule ensi talvea Suomessa viettämään. Mutta juuri sitä toisaalta ollaan toivottu, vuosikausia. Viimeinkin kun se alkaa olla enemmän todellisuutta kuin vain puheita, niin sitä kieltämättä alkaa hieman haikeudella ajattelemaan. Sillä onhan se upeaa kävellä merenjäällä näinkin upeassa säässä kun esimerkiksi tuona yhtene talvipäivänä saimme ystävien kanssa kävellä. 
Luotan kuitenkin, että se talvi tulee joka vuosi takaisin (halusi sitä tahi ei) ja tämä meidän hetken syrjähyppymme lämpimään ei tee poikkeusta sille. Sillä maailmahan pyörii radallaan. Ja aika kulkee eteenpäin. Halusi sitä tai ei. On vain tartuttava hetkeen.



Kaikki kuvat Instagram-tililtäni ja ovat matkoiltani Thaimaasta, Los Angelesista ja Suomen Espoosta.




************************** Instagram Travel Thursday *********************************

"Instagram Travel Thursday on viikottainen kokoelma blogipostauksia, ja tempauksen tarkoituksena on vahvistaa Instagramia matkainspiraation ja -tiedon levittämiskanavana, ja tuoda esille Instagramin matkailueksperttejä. Projekti sai alkunsa Skimbaco Lifestyle – online lehden perustajan Katja Presnalin ideasta."

Suomessa IG Travel Thursday järjestäjiä ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses
Minut sen sijaan löytää Instagramista sannasevenseas nimellä.

Baanalla...

Tänään piti ottaa kaikki irti vielä tästä kesästä, siis toukokuun viimeisistä hellepäivistä. Uskaltauduin nimittäin päivällä katsomaan sääennusteita ja klups!meinasi leuka tipahtaa... Plus kolme astetta, whaaat?! Tämän tiedon valossa agendalla oli siis heti töiden jälkeen hypätä Jopon selkään kartuttamaan kilometrikisaan ajokilometrejä, nautiskella auringonsäteistä sekä fiilistellä tämän kesän tuomaa hyvää oloa. 
Suuntasin Helsingin baanalla. Siis sille baanalle, joka avattiin viime kesänä (oliko se muuten viime kesänä?), ja joka upeasti vie keskustan Kiasman takaa suoraan melkeinpä Eiran rantaan saakka. En ollutkaan aikaisemmin ajellut baanaa kokonaisuudessaan läpi, joten tänään tutustuin tähänkin osaan kaupunkiani.
Paluumatkalla yritin kurkkia Töölönlahdelle näkyisikö merellä uusia Suppaajia, kuten minä eilen. Lintsikin näyttäytyi uudesta kulmasta ja oli pakko pysähdellä tuon tuosta kuvaamaan ja ihmettelemään kesäistä kaupunkia. Yhden pysähdyksen aiheutti myös (kymppi-uutisissakin nähdyt) puistotanssit. Aika monta kymmentä ihmistä oli pistänyt puistossa jalan koreaksi musiikin kera. On tämä kesä kyllä ihmisen parasta aikaa!






Niin, nämä olivat ihan fiilispohjalta tälläisia iPhone räpsyjä... Ja niin fiiliksissä olinkin, että hetkittäin tuli jopa tunne että olisinkin New Yorkin High Linella. Ihan totta! Ja se oli bueno fiilis se! Totesin tähän ajatukseen ylpeänä, että kyllä sitä Suomessakin osataan.



SUP, aurinko ja Töölönlahti

Jos ei voi surfata, voi aina supata. Totesin tänään. Tai vaikka haluaisi surfata ja ei osaa, niin todennäköisesti osaa supata. Tää oli ehkä siistein juttu pitkään aikaan mitä tein tänään. Pääsin vihdoinkin kokeilemaan SUPia eli Stand Up Paddle:ia. Ja ihan täällä kotimaan kamaralla, vain kivenheiton päässä kotoani.


Katselin jo viime kesänä, kun autoilin päivän päätteeksi töistä kotiini, että voi onnelliset ne kenellä on aikaa suppailla pitkin Töölönlahtea. Selvitttelin asiaa paljonkin, mutta kokematta se jäi kuitenkin viime kesänä. En rohjennut laudan päälle myöskään lomallani Los Angelesissa, vaikka joka päivä rannalla katselinkin suppaajia. Mutta siellä ne aallot ovat oikeasti aika hurjat verrattuna meidän tyyneen Töölönlahteen. 
Ajattelin keväällä, että tänä kesänä en halua jäädä rannalle vaan otan homman haltuun heti alkukesästä. Kylläpä kannatti varata aika supin alkeisiin, oli meinaan ihan super kiva puolitoistatuntinen! Nyt voin jatkossa vuokrata vain pelkän laudan ja lähteä melomaan pitkin Töölönrantaa, tai vaikkapa jopa Korkeasaareen.
Ja oliko se helppoa? Lauta on yllättävän vakaa, mutta kyllä se ihan työlästä on pitää kroppa pystyssä ja meloa eteenpäin. Se mitä eniten pelkäsin oli, että pulahtaisin veteen, mutta näin ei onneksi kohdallani käynyt. Hurja inspiraatio jäi päästä pian uudelleen laudalle!



Näitä kesäpäiviä lisää, kiitos. Oon kyllä niin onnellinen kun nykyinen kotikaupunki tarjoaa näin paljon kaikkia herkkuja aivan kotinurkilla. Love it. Ja nyt on vasta toukokuu -  kovasti kutkuttaa ajatus, että tästä kesästä tulee aikamoinen! Tehdään siitä sellainen! :)


Aurinko ja viikonloppu. Paras combo!

Viikonloppuun mahtui paljon muutakin, kuin ihanan eeppiset Marian läksärit. Nimittäin kesä saapui kaupunkiin! Se kauan ja hartaasti odotettu vieras. Ja jälleen kerran ei ollut nimittäin riemulla rajaa! 

Helteiden tulon aisti kyllä niin luissa ja ytimissä jo viikonlopun kynnyksellä perjantaina, kun odotin ilta kymmeneltä miestäni purjehduskurssilta, lauttasaaren satamassa. Ilta-auringon viimeiset säteet kylpivät lähes tyynen meren pinnalla. Ja hetken odotus sai minut kaivamaan iphoneni syövereistä omia purjehdusmuistoja Etelä-Ruotsin ja Norjan vuonoista kesältä 2009. Silloin purjehdittiin yhdessä ystävien ja tuttavien kanssa koko päivä, oli keskikesä ja mieli huoleton. Nyt on vasta toukokuu, ajattelin, ja tajusin ilokseni että koko kesä on vielä edessä! Niin parhautta!

Instagramia seuraavat huomasivatkin jo varmaan viikonloppuna myös riemunkiljahdukseni lauantain Ravintolapäivästä, jossa kehaisin että Kallio on kyllä place to be. Ostin Karhupuistosta tofunuudelit mukaani, joita täydensin kotona sitten fetasalaatilla. So good!




Eikä ole kesää myöskään ilman Tervasaarta. Minun ehdoton kesäpaikkani. Sinne kävi tieni ekaa kertaa tänän kesänä, sunnuntaina. Kurkin samalla beachimatolla löhötessäni merelle päin, miettien että missähän päin Helsingin edustaa se merimieskarhuni seilaa. Ei näkynyt, mutta hyvin lähellä siinä Suomenlinnan tietämillä olivat kylläkin seilanneet. 
Voi autuus miten ihanat säät saatiinkaan viikonlopulle, ja tietysti purjehtijapojalle.

Tänään pyöräilin perjantain tavoin töihin Espooseen. Hellettä piisasi, mutta myös aikamoista vastatuultakin. Kotiin päästyäni taivaalle alkoikin kerääntyä jo tummia pilviä... Että saas nähdä miten tämän paljon puhutun myrskyn kanssa käykään...?



Ps. Tällä viikolla edessä on vielä loppujen tavaroiden kerääminen lauantain Siivouspäivä -kirppikselleni. (minut löytää sieltä nimellä "Sannan sisäpihakirppis"). Edelleen mainostan Kalliota ja Karhupuistoa, nimittäin Siivouspäivä-sivuston perusteella siellä on aivan hurja määrä myyntipisteitä, joten kaikki vaan joukolla siihen suuntaan ja tekemään löytöjä! :)

 

Nameriikka forever



Miltähän tuntuisi ostaa vain menolippu, eikä paluuta lainkaan? En ole itse koskaan ollut niin rohkea, että olisin jättänyt paluulentoni ostamatta. Toki monesti (lähes aina) reissuillani toivon että sen paluulipun voisi vaan unohtaa, jättää käyttämättä tai että jättimäisen tulivuoren purkauksen tuottama savupilvi estäisi paluuni ainakin muutamaksi lisäpäiväksi... Mutta nytpäs tiedän yhden, joka tietää miltä se tuntuu, mun ystävä Maria! Tämän rohkean ja söpön mimmin läksiäisiä vietimme eilen, lauantaina. Ja koska olemme tavanneet Amerikka-kerhon kautta, oli muiden juhliin osallistuvien kesken kuin itsestään selvää että amerikka-teemalla mennään.


Ei kai voi mennä pahasti pieleen jos menussa on itse tehdyt burgerit ja lemonade, sekä jätski-suklaa-cupcakes-vaahtokarkki-herkut jälkkäriksi. Kaikki kantoivat ihanasti kortensa kekoon herkkupöytään ja sain ilon ja kunnian hostata läksärit meillä. Rakastan niin juhlia ja niiden järjestämistä! Ja ehkä suurin kunnia jonka olen hetkeen kuullut, oli se kun Kea kiljahti eteiseen tullessaan että täällähän tuoksuu ihan In-N-Outilta! Amen to that. Hykertelin tätä ensimmäisenä tänä aamuna...koska In-N-Out, hel-lo!

Älkää muuten ihmetelkö, jos nämä ameriikka-fiilistelyt saattaa näyttää äkkiseltään övereille. Noh, ehkä ne tosissaan näyttävätkin, hahaha. Mutta kuten puhuttiin eilen, mielummin överit kuin vajarit.
Meidän SURPRISE-huudot onnistui nappiin ja juhlakalu sai syleilyynsä amerikanlipun, koska kaikkien meidän tiet, unelmat ja reissut vievät aina lopulta Ameriikkaan. Niin myös toivottavasti tämän rohkean seikkailijan!


Nameriikkalaisia alias Namelaisia eli Amerikka-faneja luokkakuvassa suosikkimaan lippuun kietoutuneena: Ihanat Milla, Inka, minä, Ulla, seikkailija Maria, Kea ja Kirsi.

Vaikkakin kyseessä olikin läksiäiset, riemu oli katossa loppuun asti ja surumoodiin emme päässeet, koska luulen että me kaikki tiedämme, että vaikkei paluulippua tällä seikkailijattarella ole, me niin tullaa tapaamaan toisemme vielä! Ehkäpä aikaisemmin kuin osaamme arvatakaan.
Kiitos vielä kerran ihanuudet – teidän seurassa mikään matkaunelma ei ole mahdoton ja teidän vertaistukenne on käsittämättömän tärkeää. (Ja miten paljon meillä riittääkään Amerikka-juttuja jaettavaksi – love it!). Meidän seikkailija Marialle toivotan tätäkin kautta maailman parasta reissua! Ollaan niin onnellisia ja ylpeitä sun rohkeudesta!



11 asiaa minusta

Pieniä polkuja maailmalle-blogin Sanna haastoi minut blogihaasteeseen, jossa ideana on kertoa 11 faktaa itsestään, vastata minulle esittämiin 11 kysymykseen ja sitten lopuksi haastaa mukaan uusia blogaajia ja keksiä heille 11 omaa kysymystä. Ilollahan minä otin tämän haasteen vastaan (toki tässä vastaamisessa on vain kestänyt pieni ikuisuus, siitä pahoittelut Sannalle.)

Ensiksi niitä faktoja:
1. Kalifornia on varmaan ensirakkauteni matkakohteiden suhteen. Tv:n kautta tutuksi tullut osavaltio opetti minut unelmoimaan, isosti. Vuosien haaveilu palkittiin viimein vuonna 2004 kun pääsin viimein lomalle Los Angelesiin. Sen jälkeen ei ole mennyt varmaan päivääkään etteikö tuo unelmieni kaupunki ole jollain tasolla mielessäni. Siinä on vain se jokin. 

Santa Monica, Los Angeles
2. Olen täysin kotonani miljoonakaupungin sykkeessä, sekä myös telttaillessani vaikkapa Italian Garda-järven rannoilla. Tykkään että hotelleissani on tähtiä tarvittava määrä, mutta olen myös henkeen ja vereen festarityttö ja tottunut telttailemaan siellä sun täällä. Yksi meidän tyyppisistä lomamatkoista (ja kun puhun meistä, tarkoitan tietysti maailman parasta matkakaveriani eli avopuolisoani) onkin lähteä vaikka telttailemaan Gardalle. Ja itseasiassa ollaan tehty tämä jo kahdesti. Seuraavaa kertaa innolla odotellessa...

Lava-auton kyydissä jossain päin Thaimaata






3. En juurikaan osta mitään. Olen käytännössä ollut ostolakossa viime huhtikuusta lähtien, ja sama jatkuu tiedostamatta tai tietoisesti edelleen. Shoppailen toki reissuillani, mutta normaaliarjessa en käy juurikaan kaupoissa (lue vaatekaupoissa, ruokaa on kiva ostaa). Periaatteessa ajattelen niin että minulla on jo aikalailla kaikkea... Aikaa ja lomaa minulla ei vaan ole tarpeeksi.

4. Vesi on mun elementti. Ja oikeastaan meri. En aikaisemmin tajunnut kai sen tärkeyttä Keski-Suomessa syntyneenä (no järviähän sieltä toki löytyy). Mutta meri, siinä on jotain niin suurta ja mahtavaa. Olen varmasti edellisessä elämässä ollut jokin fisu... Viihdyn nimittäin erittäin hyvin meressä uiden, snorklaten, sukeltaen, kahlaten, risteillen, jumpaten, vesijuosten, kelluen, polskien...


Sukeltamaan menossa, Thaimaan Phi Phi-saarella
5. Ajattelen hyvin usein rahan määrän lentolippuina. Tiedättekö, 500 euron autonkorjaus - ja minä ajattelen vain että sehän on lennot Nyciin! Ja siis siten, että autonhuoltoon se on aivan törkee summa, kun taas lentolippuihin Nyciin ei todellakaan. (Osasinkohan selittää tätä lainkaan?)

6. En juo kahvia, enkä polta. En ole itseasiassa koskaan edes maistanut tupakkaa. Kahvia join pienenä mummon kanssa ja viimeksi maistoin riparilla. Teetä (tai mausteteetä) juon sitäkin enemmän, mutta kofeiinitonta mieluiten. 

7. Viime kesänä hurahdin työmatkapyöräilyyn. Ja nyt en malta odottaa, että kesä kunnolla tulisi ja pääsee taas Jopoilemaan töihin (17 kilometriä suuntaansa on hyvää treeniä ihmiselle joka ei juuri muuten treenaa). 

8. Pelkään lentämistä (tai en pidä siitä lainkaan). Se on täysin ristiriidassa sen kanssa, kuinka tolkuttoman paljon rakastan matkustamista. Liikkuahan voi onneksi muutenkin kuin lentämällä. Tykätään road trippailla auton kanssa, etenkin Jenkeissä.

9. Mulla on ollut järkyttävä koirakuume (voiko niin sanoa?) jo vuosia. Tiedän, että minä ja tuleva koirani kuulutaan yhteen... Olen lohduttanut vuosia itseäni jo sillä ajatuksella että voisimme harkita pientä söpöliiniä kun olen ensiksi kiertänyt maailman ja asunut Kaliforniassa... eli let´s say - ihan pian. Hahahaha ;)

10. Kävin Aasiassa ensimmäisen kerran vasta vuonna 2011, kolmekymppisenä. Voi että inhoan välillä ennakkoluulojani. Typerien ennakkoluulojeni takia välttelin Aasiaa pitkään ja hartaasti, mutta sinne rohjettuani rakastuin heti Thaimaan pieniin saariin niin että toivoin että olisin löytänyt ne jo kymmenen vuotta sitten. Olisin varmasti jäänyt sille tielle (täytyis varmaan puhua monikossa, eli me oltais varmasti jääty sille tielle) ja ryhdytty vaikkapa sukellusopettajiksi ja asuttu paratiisissa kaikki nämä vuodet ja lennetty välillä aina Balille surffaamaan.
Matkalla...
11. Olen tosiaan kokeillut surfausta, Balillakin. Surfaus on laji jota rakastan. Ja jota arvostan suunnattomasti. Lajina se edustaa paljon sellaista rentoutta, jota diggailen. 
Se on taito, jonka haluaisin joskus vielä oppia. Ensimmäisen kerran kokeilin surfausta Los Angelesissa ystäväni avustuksella vuonna 2009. Ja Bali oli aina unelmakohteeni surfauksen oppimiseen, mutta tuotti valitettavasti ison pettymyksen (niin rantoina kuin myös paikkana). Surfaus haave elää kuitenkin yhä. Seuraavaksi kokeilen surfausta todennäköisesti Hawaijilla. Hah, sanokaa minun sanoneen - unelmia pitää olla!


Wannabe surfer girl Balilla

Sitten kaimani, Sannan esittämät kysymykset:

1. Kärsitkö lentopelosta?
Vastasinkin tähän jo tuossa ylempänä. Eli kyllä, valitettavasti.

2. Kerro jokin hauska kommellus, joka sinulle on matkalla sattunut.
Minkähän niistä monista kommelluksista saisi tähän järkevästi kiteytettyä... Lennoilta myöhästymiset, matkalaukun katoamiset, mitä näitä nyt on. Ovat mielestäni hauskoja kommelluksia. En osaa niistä liiemmin stressata - olenhan silloin kuitenkin reissussa! Ja kotiavain kannattaa aina pitää käsimatkatavaroissa, eikä ruumaan menevissä *note to myself*

3. Jos rahasta ei tarvitsisi välittää, mikä olisi unelmiesi matka?
Tää on siinä mielessä vaikea kysymys, sillä rahalla ei välttämättä saa täydellisyyttä. Luulen että minulla on ollut jo monta unelmieni matkaa. Mutta toki toivon että aina seuraava matka on se unelmien täyttymys.

Keinuen Phi Phillä, Thaimaassa

4. Lempijuomasi?
Tää on kans paha! Koska vielä viime vuonna olisin vastannut tähän ehdottomasti cocis jäillä. Mutta nyt olen lopettanut tuon mustan myrkyn juonnin (hihhh), niin vastaan että tuorepuristettu appelsiinimehu ja smoothiet yleensäkin. Vai haettiinko tähän alkoholijuomaa? Sitten vastaan caipiroska. 
Ja PS. jos nyt joskus näette minut colajuoma kädessä, niin antakaa anteeksi. Olen juonut tänä vuonna ehkä pari cocista. Joskus se ja pizza pitkän rantapäivän jälkeen on vain aika killeri yhdistelmä. *Peace*

5. Mitä kotimaankohdetta suosittelet?
Helsinkiä tietty! Suomen paras ja kaunein kaupunki! Voin sanoa tämän itsekin maaltamuuttajana.

6. Kun olet matkalla, mitä kaipaat kotoa eniten?
En pode reissuillani mitenkään koti-ikävää... mutta toki toisinaan kaipaan kotiani visuaalisessa mielessä ja kotini korkeita valoisia huoneita. Ja tietysti mun orkideaa! Mutta nämä on vain materiaalia. Olen kotona useinmiten siellä missä kulloinkin olen. Rakastan hotellihuoneita!

7. Miten reagoisit, jos sinut vietäisiin tunnin varoitusajalla yllätysmatkalle, jonka kohde selviäisi vasta lentokentällä?
Hyppisin varmastikin tasajalkaa onnesta ja hokisin yllätyksen järjestäjälle taukoamatta että "I love youuuu!" 

8. Jos sinusta tehtäisiin elokuva, kenet valitsisit näyttelemään pääosaa eli sinua?
Tähän ei tule kyllä ketään eikä mitään mieleen... Täytyy muistaa että filmi pyörii jo.

9. Rakkain matkamuistosi?
Sanotaanko, että ainakin pysyvin matkamuisto on ostettu New Yorkista ja löytyy ranteestani.
Rakkaita muistoja reissuilta on niin paljon, mutta ovat yleensä aineettomia, mutta tämä tatuointi on yksi konkreettisimmista matkamuistoistani.


Wooster Street Social Club (NY Ink) -tattoo

10. Onko olemassa jokin matkakohde, joka on vienyt sydämesi ja jonne haluat palata aina uudelleen?
On, monia. Sanotaanko näin päin, että on harvoja paikkoja joihin en haluaisi enää palata uudestaan. Kaukaisin, ihmeellisin ja ehkäpä kaunein on Indonesian Lombokin saari, jossa asuimme aivan uskomattomassa villassa omalla infinity poolilla. Näissä maisemissa (kuva alla). Mutta tämä oli niin rankka reissu kaikin puolin, että en ole varma lähtisinkö uudestaan.
Sen sijaan Kalifornia ja Los Angelesin seutu on sellainen, jonne voisin palata aina uudelleen. Asumaankin kiitos. Nyci on toinen samanlainen.


Lombokin saari ja uskomattoman kaunis auringonlasku

11. Mikä on ollut koskettavinta, mitä olet matkalla nähnyt/kokenut?
Voi apua! Tarinoita olisi niin paljon. Matkoilla sitä on jotenkin niin erilailla vastaanottavainen ja huomioi ympäristön erilailla. Koskettavakin voi tarkoittaa niin montaa asiaa, eikä välttämättä surullista asiaa. Juttelemme aina (tai siis mieheni enimmäkseen juttelee) kaikkien taksikuskien kanssa, joiden kyydissä olemme. Siinä mennään keskusteluissa sään, talouden, perheen ja yleisen hyvinvoinnin välimaastossa joka kerta. Nyciläinen taksikuski ajaa esimerkiksi taksia ja tekee muita töitä jotta voi opiskella unelmaansa, arkkitehdiksi. Kun taas bangkokilainen taksikuski kertoo miten töitä on tehtävä yötä päivää, jotta perheelle saa ruokaa. Silloin ei nukuta vaan ajetaan redbullin ja muiden piristeiden avulla. Kuulemma melkein kaikki tekevät siellä niin! (Nice, tätä en välttämättä olisi halunnut kuulla!) Hän oli itse kuulema lopettanut sen speedivaihteen.
Mutta matkoilla ylipäätään on parasta ihmiset ja heidän tarinansa. Toisella puolella maapalloa asuvan henkilön on hyvin vaikea uskoa esimerkiksi kuinka paljon lunta meillä talvella täällä onkaan ja kuinka kylmä täällä on - ennenkuin näytämme puhelimesta kuvia heille metrien lumivuorista ja lumen peittämistä autoista. Hitsi, että vuorovaikutus on niin palkitsevaa! Sanonkin usein, että matkailu on paras ja opettavin elämänkoulu jota olen käynyt.

--------

Haastan mukaan kenet tahansa blogini lukijan. Ja kysymykseni teille ovat samat kuin tässä minulla oli. Kuka tarraa haasteeseen?


 

Lomakaipuuta x100 #IG Travel Thursday

Aamuni alkoi tänään ananas-banaani smoothiella. Ja en voinut samalla olla tuijottamatta tätä jo vuoden alussa ilmestynyttä Mondo-lehteä, kun sen kansi on vaan niin herkullinen. Lehti on lojunut koko talven pimeyden olkkarin pöydällä - ikäänkuin piristeenä ja muistutuksena turkoosista kauneudesta. Lehdessä esitellyt kaikki kohteet kävis, sopis, lähtisin heti. Ja en voi uskoa, että en ole esimerkiksi vieläkään käynyt Kreikassa! Miehen kanssa kyllä ollaan suunniteltu jo vuosia Kreikan saarihyppelyä, ja jotenkin mulla on aika hyvä tuntuma, että sellainenkin tullaan toteuttamaan vielä joskus... Mutta tällä hetkellä täytyy vielä odottaa reilu kuukausi, ja sitten vasta tärppää kohdallani. Nimittäin Kroatia (ja sen naapurimaat) kutsuu! Sanoisin tähän, että johan on aikakin! Mun passi ei ole hetkeen ollut näin paitsiossa, kun tänä keväänä on ollut. Mutta asioilla on usein syynsä - ja tapansa järjestyä, niinkuin sanotaan.



Olen lukenut useamman kerran tuon alla olevassa kuvassa olevan Mondon, jossa on juttua Kroatiasta ja siellä liikkumisesta. Mutta mieluiten tietysti kuulisin teiltä vinkkejä Kroatiasta?
Meidän matkakumppanit, jenkkipariskunta LA:sta on onneksemme suunnitellut ja varannut jo lähes kaiken, josta olen ollut niin ikionnellinen, koska tänä keväänä mulla ei yksinkertaisesti ole riittänyt aika kaikkeen. Ja mikä oudointa, siis reissusuunnitteluun. Buhuu! Tähän asiaan on tultava muutos. Piste.
Sen me tiedämme, että lentomme on Dubrovnikiin ja paluu tapahtuu Splitistä. Matkalla on tarkoitus käydä Bosnia ja Hertsegovinassa, Mostarissa. Olisiko autonvuokraus se paras tapa kokea tämä naapurimaa? Sitä ollaan mietitty.
Mutta arvatkaas mitä odotan eniten (no tietty LA-kamujen tapaamista), mutta Hvarin saarta... Iiik! Tehkääpäs vaikka googlen kuvahaku tuolla taikasanalla, ja *naps* heti on huolet veks. 
Auringonoton lisäksi, aion tietysti pulikoida kuin pikkulapsi turkoosissa meressä (just saman värisessä kuin tuossa Mondon kannessa), mutta yritetään päästä myös sukeltamaan siellä. Jos sukellus ei onnistu, niin mennään ainakin snorklaamaan. Eli mukaan lähtee maski ja räpsyt - rantalomalaisen tärkeät matkakumppanit. Ja olen lukenut, että rannat on aika kivisiä Kroatiassa, mutta eipä hätää. En turhaan talvella ostanut sellaisia neopreenikenkiä - tiesin, että tulevilla seikkailuilla niille tulisi tarvetta.
Oijoi, tiedättekö, aivan hirveä matkakuume sen kuin kasvaa tälläisistä puheista...

Kuka tunnistaa muuten mistä tämä viimeinen kuva on otettu? 
No tietenkin tammikuisilta Matka2014-messuilta ja Rantapallon-osastolta, jossa sai kuvauttaa itsensä näinkin mahtavan kyltin kera. 

PS. Kuvanottohetkellä olen juuri tullut vajaan kuukauden reissulta Thaimaasta, mutta ei kait sitä luonteelleen mitään mahda - toi oli mun kyltti. Oon seikkailija! - niinkuin matkablogaaja kamuset alkuviikosta totesi, että seikkailu odottaa! 
Kaikille seikkailijoille loistavia tulevia seikkailuita! Lomalomalomalomaaaa.....




********************************* Instagram Travel Thursday *********************************

"Instagram Travel Thursday on viikottainen kokoelma blogipostauksia, ja tempauksen tarkoituksena on vahvistaa Instagramia matkainspiraation ja -tiedon levittämiskanavana, ja tuoda esille Instagramin matkailueksperttejä. Projekti sai alkunsa Skimbaco Lifestyle – online lehden perustajan Katja Presnalin ideasta."

Suomessa IG Travel Thursday järjestäjiä ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses
Minut sen sijaan löytää Instagramista sannasmag nimellä.